Lue keskustelun säännöt.
Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
11.08.2016 |
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6994)
Vierailija kirjoitti:
Ihan vain pikku avautuminen.
Olen hankkinut ensimmäisen Ramana Maharsin kirjan nimeltä Ramana Maharsin opetuksia.
RM kertoi mm. seuraavia asioita Mielestä kolmella peräkkäisellä sivulla:
1. "Mikään muu keino ei rauhoita mieltä niin tehokkaasti kuin Itsetutkimus"
2. "Vain Itsetutkimus voi paljastaa sen totuuden, ettei egoa sen paremmin kuin mieltäkään todellisuudessa ole."
3. ”On hyvin tunnettu ja tunnustettu asia, että vain mielen avulla mielen voi hävittää.”
4. "..sinun täytyy suunnata mielesi sisäänpäin ja ottaa selville, mistä mieli saa alkunsa, niin sitten se lakkaa olemasta."
5. "Voimme sanoa että mieli lakkaa olemasta tai että se muuttuu Itseksi - molemmat sanonnat merkitsevät todellisuudessa samaa."
Tuli mieleen, miksi mieltä pitää rauhoittaa?
On siis dualistinen mieli, kuten ihmisellä on ja se pitäisi hävittää tai muuttaa Itseksi. Selvä.
Mielen avulla mielen hävitys, hmm... Eli kun se mieli muuttuu Itseksi, niin voi sanoa, että mieli hävitti mielen, vai?
Vaikein harjoitus on mielestäni tuo kohta 4. , eli pitää selvittää, mistä mieli saa alkunsa ja sitten se häviää.
Minulle sopii ehkä paremmin se toinen RM:n opettama tapa, eli antautuminen Jumalalle. :)
Onko teistä kukaan valinnut sitä tietä?
Sanoisin itse näin, että tuon neloskohdan voi sanoa kahdella kun eri tavalla, miten haluaakaan. Voi sanoa, että mieli hävittää mielen, koska oman mielen avulla itsetutkiskelu johtaa mielen illuusion katoamiseen. Sitten taas jos ajattelee Perimmäisen näkökulmasta, niin mielihän on valmiiksi jo Itseä, joten ei ole mitään mieltä missään alussakaan, vaan Itse näin ollen hävittää mielen (eli oman illusorisen ilmentymänsä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vain pikku avautuminen.
Olen hankkinut ensimmäisen Ramana Maharsin kirjan nimeltä Ramana Maharsin opetuksia.
RM kertoi mm. seuraavia asioita Mielestä kolmella peräkkäisellä sivulla:
1. "Mikään muu keino ei rauhoita mieltä niin tehokkaasti kuin Itsetutkimus"
2. "Vain Itsetutkimus voi paljastaa sen totuuden, ettei egoa sen paremmin kuin mieltäkään todellisuudessa ole."
3. ”On hyvin tunnettu ja tunnustettu asia, että vain mielen avulla mielen voi hävittää.”
4. "..sinun täytyy suunnata mielesi sisäänpäin ja ottaa selville, mistä mieli saa alkunsa, niin sitten se lakkaa olemasta."
5. "Voimme sanoa että mieli lakkaa olemasta tai että se muuttuu Itseksi - molemmat sanonnat merkitsevät todellisuudessa samaa."
Tuli mieleen, miksi mieltä pitää rauhoittaa?
On siis dualistinen mieli, kuten ihmisellä on ja se pitäisi hävittää tai muuttaa Itseksi. Selvä.
Mielen avulla mielen hävitys, hmm... Eli kun se mieli muuttuu Itseksi, niin voi sanoa, että mieli hävitti mielen, vai?
Vaikein harjoitus on mielestäni tuo kohta 4. , eli pitää selvittää, mistä mieli saa alkunsa ja sitten se häviää.
Minulle sopii ehkä paremmin se toinen RM:n opettama tapa, eli antautuminen Jumalalle. :)
Onko teistä kukaan valinnut sitä tietä?
Sanoisin itse näin, että tuon neloskohdan voi sanoa kahdella kun eri tavalla, miten haluaakaan. Voi sanoa, että mieli hävittää mielen, koska oman mielen avulla itsetutkiskelu johtaa mielen illuusion katoamiseen. Sitten taas jos ajattelee Perimmäisen näkökulmasta, niin mielihän on valmiiksi jo Itseä, joten ei ole mitään mieltä missään alussakaan, vaan Itse näin ollen hävittää mielen (eli oman illusorisen ilmentymänsä).
Hyvin sanottu/kirjoitettu! Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vain pikku avautuminen.
Olen hankkinut ensimmäisen Ramana Maharsin kirjan nimeltä Ramana Maharsin opetuksia.
RM kertoi mm. seuraavia asioita Mielestä kolmella peräkkäisellä sivulla:
1. "Mikään muu keino ei rauhoita mieltä niin tehokkaasti kuin Itsetutkimus"
2. "Vain Itsetutkimus voi paljastaa sen totuuden, ettei egoa sen paremmin kuin mieltäkään todellisuudessa ole."
3. ”On hyvin tunnettu ja tunnustettu asia, että vain mielen avulla mielen voi hävittää.”
4. "..sinun täytyy suunnata mielesi sisäänpäin ja ottaa selville, mistä mieli saa alkunsa, niin sitten se lakkaa olemasta."
5. "Voimme sanoa että mieli lakkaa olemasta tai että se muuttuu Itseksi - molemmat sanonnat merkitsevät todellisuudessa samaa."
Tuli mieleen, miksi mieltä pitää rauhoittaa?
- Levoton mieli on pyydettä.
On siis dualistinen mieli, kuten ihmisellä on ja se pitäisi hävittää tai muuttaa Itseksi. Selvä.
Mielen avulla mielen hävitys, hmm... Eli kun se mieli muuttuu Itseksi, niin voi sanoa, että mieli hävitti mielen, vai?
- Itse hävittää mielen.
Vaikein harjoitus on mielestäni tuo kohta 4. , eli pitää selvittää, mistä mieli saa alkunsa ja sitten se häviää.
- Se on vaikeeta, jos ajattelet sen olevan vaikeeta.
Minulle sopii ehkä paremmin se toinen RM:n opettama tapa, eli antautuminen Jumalalle. :)
Onko teistä kukaan valinnut sitä tietä?
- Molempia voi harjoittaa samaan aikaan.
Se onkin varmaan tehokas tapa. En vielä tiedä, miksi minun on vaikea selvittää/tutkia, mistä mieli saa alkunsa, mutta ehkä se joskus vielä selviää. :)
Jännä, että RM sanoi, että mieli hävittää mielen eikä että itse hävittää mielen. Ehkä se on lopulta sama juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vain pikku avautuminen.
Olen hankkinut ensimmäisen Ramana Maharsin kirjan nimeltä Ramana Maharsin opetuksia.
RM kertoi mm. seuraavia asioita Mielestä kolmella peräkkäisellä sivulla:
1. "Mikään muu keino ei rauhoita mieltä niin tehokkaasti kuin Itsetutkimus"
2. "Vain Itsetutkimus voi paljastaa sen totuuden, ettei egoa sen paremmin kuin mieltäkään todellisuudessa ole."
3. ”On hyvin tunnettu ja tunnustettu asia, että vain mielen avulla mielen voi hävittää.”
4. "..sinun täytyy suunnata mielesi sisäänpäin ja ottaa selville, mistä mieli saa alkunsa, niin sitten se lakkaa olemasta."
5. "Voimme sanoa että mieli lakkaa olemasta tai että se muuttuu Itseksi - molemmat sanonnat merkitsevät todellisuudessa samaa."
Tuli mieleen, miksi mieltä pitää rauhoittaa?
- Levoton mieli on pyydettä.
On siis dualistinen mieli, kuten ihmisellä on ja se pitäisi hävittää tai muuttaa Itseksi. Selvä.
Mielen avulla mielen hävitys, hmm... Eli kun se mieli muuttuu Itseksi, niin voi sanoa, että mieli hävitti mielen, vai?
- Itse hävittää mielen.
Vaikein harjoitus on mielestäni tuo kohta 4. , eli pitää selvittää, mistä mieli saa alkunsa ja sitten se häviää.
- Se on vaikeeta, jos ajattelet sen olevan vaikeeta.
Minulle sopii ehkä paremmin se toinen RM:n opettama tapa, eli antautuminen Jumalalle. :)
Onko teistä kukaan valinnut sitä tietä?
- Molempia voi harjoittaa samaan aikaan.
Se onkin varmaan tehokas tapa. En vielä tiedä, miksi minun on vaikea selvittää/tutkia, mistä mieli saa alkunsa, mutta ehkä se joskus vielä selviää. :)
Jännä, että RM sanoi, että mieli hävittää mielen eikä että itse hävittää mielen. Ehkä se on lopulta sama juttu.
Tietoisuudesta rajallinen ajatus ei voi luoda mielikuvaa kohteena, koska Tietoisuus ei ole ajatuksen tuote ja koska se on rajaton.
Voit suunnata 'kuka minä olen' kysymyksen ikään kuin korvien väliin sisäänpäin.
Kiitos vinkistä, pitääpä suunnata "Kuka minä olen" -kysymys oikein. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli tuosta korvien väliin sisäänpäin kysymyksen kohdistamisesta mieleen tämmönen jonka vois jakaa; päänsisällön tunnustelu on aika mielenkiintoista. Niinkö tuin silmien takana olevan tyhjyyden tunteminen. Jotenki jännä, miten tyhjältä ja olemattomalta se vaikuttaa, ja mikä kontrastiero, kun silmät aistii ympäröivän niin voimakkaasti. Hassua kirjottaa tästä, miten tönkköä laittaa tuota aistimusta sanoiksi
Vierailija kirjoitti:
Ihan vain pikku avautuminen.
Olen hankkinut ensimmäisen Ramana Maharsin kirjan nimeltä Ramana Maharsin opetuksia.
RM kertoi mm. seuraavia asioita Mielestä kolmella peräkkäisellä sivulla:
1. "Mikään muu keino ei rauhoita mieltä niin tehokkaasti kuin Itsetutkimus"
2. "Vain Itsetutkimus voi paljastaa sen totuuden, ettei egoa sen paremmin kuin mieltäkään todellisuudessa ole."
3. ”On hyvin tunnettu ja tunnustettu asia, että vain mielen avulla mielen voi hävittää.”
4. "..sinun täytyy suunnata mielesi sisäänpäin ja ottaa selville, mistä mieli saa alkunsa, niin sitten se lakkaa olemasta."
5. "Voimme sanoa että mieli lakkaa olemasta tai että se muuttuu Itseksi - molemmat sanonnat merkitsevät todellisuudessa samaa."
Tuli mieleen, miksi mieltä pitää rauhoittaa?
On siis dualistinen mieli, kuten ihmisellä on ja se pitäisi hävittää tai muuttaa Itseksi. Selvä.
Mielen avulla mielen hävitys, hmm... Eli kun se mieli muuttuu Itseksi, niin voi sanoa, että mieli hävitti mielen, vai?
Vaikein harjoitus on mielestäni tuo kohta 4. , eli pitää selvittää, mistä mieli saa alkunsa ja sitten se häviää.
Minulle sopii ehkä paremmin se toinen RM:n opettama tapa, eli antautuminen Jumalalle. :)
Onko teistä kukaan valinnut sitä tietä?
"Minä" haluaa olla jotakin tai tulla joksikin.
Niin kauan kun pyyde on toiminnassa, ei antautuminen ole mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teidän mielestänne ihmisellä kaksi minää?
Todellinen Minä, eli Itse, tai Syvä Minä, kuten Tolle sitä joskus kutsuu JA väärä minä, eli ego-minä?
Ajattelen, että perimmäisestä katsoen ei ole kuin yksi Minä, mutta dualistiselta puolelta ajatellen, onko kaksi minää?
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestänne ihmisellä kaksi minää?
Todellinen Minä, eli Itse, tai Syvä Minä, kuten Tolle sitä joskus kutsuu JA väärä minä, eli ego-minä?
Ajattelen, että perimmäisestä katsoen ei ole kuin yksi Minä, mutta dualistiselta puolelta ajatellen, onko kaksi minää?
1 kpl.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestänne ihmisellä kaksi minää?
Todellinen Minä, eli Itse, tai Syvä Minä, kuten Tolle sitä joskus kutsuu JA väärä minä, eli ego-minä?
Ajattelen, että perimmäisestä katsoen ei ole kuin yksi Minä, mutta dualistiselta puolelta ajatellen, onko kaksi minää?
Ota selvää mistä ajatus toisesta minästä saa alkunsa, niin tulet huomaamaan, että se häviää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestänne ihmisellä kaksi minää?
Todellinen Minä, eli Itse, tai Syvä Minä, kuten Tolle sitä joskus kutsuu JA väärä minä, eli ego-minä?
Ajattelen, että perimmäisestä katsoen ei ole kuin yksi Minä, mutta dualistiselta puolelta ajatellen, onko kaksi minää?
Ota selvää mistä ajatus toisesta minästä saa alkunsa, niin tulet huomaamaan, että se häviää.
Oletko onnistunut tuossa tehtävässä?
Ymmärrän asian teoriassa, en käytännön tasolla ole kuitenkaan onnistunut hävittämään tätä yksilölliseksi ja persoonaksi kokemaani minää, vaikka olenkin kokenut muutamia "minä olen kaikki mitä on" -kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestänne ihmisellä kaksi minää?
Todellinen Minä, eli Itse, tai Syvä Minä, kuten Tolle sitä joskus kutsuu JA väärä minä, eli ego-minä?
Ajattelen, että perimmäisestä katsoen ei ole kuin yksi Minä, mutta dualistiselta puolelta ajatellen, onko kaksi minää?
Ota selvää mistä ajatus toisesta minästä saa alkunsa, niin tulet huomaamaan, että se häviää.
Oletko onnistunut tuossa tehtävässä?
Ymmärrän asian teoriassa, en käytännön tasolla ole kuitenkaan onnistunut hävittämään tätä yksilölliseksi ja persoonaksi kokemaani minää, vaikka olenkin kokenut muutamia "minä olen kaikki mitä on" -kokemuksia.
Niin on tapahtunut.
Hiljaisuus hävittää ajatuksien metelin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän mielestänne ihmisellä kaksi minää?
Todellinen Minä, eli Itse, tai Syvä Minä, kuten Tolle sitä joskus kutsuu JA väärä minä, eli ego-minä?
Ajattelen, että perimmäisestä katsoen ei ole kuin yksi Minä, mutta dualistiselta puolelta ajatellen, onko kaksi minää?
Ota selvää mistä ajatus toisesta minästä saa alkunsa, niin tulet huomaamaan, että se häviää.
Oletko onnistunut tuossa tehtävässä?
Ymmärrän asian teoriassa, en käytännön tasolla ole kuitenkaan onnistunut hävittämään tätä yksilölliseksi ja persoonaksi kokemaani minää, vaikka olenkin kokenut muutamia "minä olen kaikki mitä on" -kokemuksia.
Niin on tapahtunut.
Hyvä juttu!
Olen aina ollut enemmän tieteellisesti kuin henkisesti suuntautunut ihminen, kunnes puolisen vuotta sitten sain kokea ykseyden ja sen mukana autuaan rakkauden ja sisäisen rauhan. Se oli käänteentekevä kokemus ja sitä pohdiskellessa on tosiaan mennyt uusiksi kaikki mihin aiemmin uskoin. Olen saanut sen sisäisen rauhan ja levollisuuden säilytettyä tässä muuttuvassa maailmassa. Kun näkee illuusion taakse, ei tarvitse turhia murehtia. Aina illalla nukkumaan mennessä koitan rauhoittaa mieleni ja olla läsnä tietoisuuden kanssa.
Asiaan, olen pohtinut asiaa paljon myös universaalista näkökulmasta. Koska olemme kollektiivinen tietoisuus ja samaa energiaa. Ikuista rakkauden täyteistä energiaa, niin olemmeko sitä samaa energiaa, joka oli ennen aikaa ja avaruutta eli ennen alkuräjähdystä? Ja se energia on tällä hetkellä varastoitunut kehoomme, joka koostuu pelkästä tähtipölystä, todistetusti. Kehomme on kauan aikaa sitten kuolleiden tähtien pölyä. Hassua. Mutta se energia, joka meissä on, on ikuista. Jotenkin noin olen koittanut asiaa itselleni järkeistää.. Mitä mieltä?
Entäpä kun olemme tosiaan kollektiivinen tietoisuus, niin meillä kaikilla pitäisi olla kaikki tieto ja kokemus maailmasta, niin voimmeko jotenkin tietoisuuden kautta saada selville mieltä askarruttavat kysymykset tai tekniset haasteet. Saada vastauksia. Kehittää vaikkapa sitä kautta saadulla tiedolla uusia energialähteitä tms. Onko se mahdollista edes sinulle kristitty mystikko? Tiedon imurointi suoraan Lähteestä?
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut enemmän tieteellisesti kuin henkisesti suuntautunut ihminen, kunnes puolisen vuotta sitten sain kokea ykseyden ja sen mukana autuaan rakkauden ja sisäisen rauhan. Se oli käänteentekevä kokemus ja sitä pohdiskellessa on tosiaan mennyt uusiksi kaikki mihin aiemmin uskoin. Olen saanut sen sisäisen rauhan ja levollisuuden säilytettyä tässä muuttuvassa maailmassa. Kun näkee illuusion taakse, ei tarvitse turhia murehtia. Aina illalla nukkumaan mennessä koitan rauhoittaa mieleni ja olla läsnä tietoisuuden kanssa.
Asiaan, olen pohtinut asiaa paljon myös universaalista näkökulmasta. Koska olemme kollektiivinen tietoisuus ja samaa energiaa. Ikuista rakkauden täyteistä energiaa, niin olemmeko sitä samaa energiaa, joka oli ennen aikaa ja avaruutta eli ennen alkuräjähdystä? Ja se energia on tällä hetkellä varastoitunut kehoomme, joka koostuu pelkästä tähtipölystä, todistetusti. Kehomme on kauan aikaa sitten kuolleiden tähtien pölyä. Hassua. Mutta se energia, joka meissä on, on ikuista. Jotenkin noin olen koittanut asiaa itselleni järkeistää.. Mitä mieltä?
Entäpä kun olemme tosiaan kollektiivinen tietoisuus, niin meillä kaikilla pitäisi olla kaikki tieto ja kokemus maailmasta, niin voimmeko jotenkin tietoisuuden kautta saada selville mieltä askarruttavat kysymykset tai tekniset haasteet. Saada vastauksia. Kehittää vaikkapa sitä kautta saadulla tiedolla uusia energialähteitä tms. Onko se mahdollista edes sinulle kristitty mystikko? Tiedon imurointi suoraan Lähteestä?
"sain kokea ykseyden"
minä ei voi koskaan kokea ykseyden tilaa.
Ykseyden tilassa ei ole minää
Mitäpäs jos noista monista kysymyksistä tehtäisiin yksi ainoa kysymys:
Mistä kaikki kysymykset saavat alkunsa.
Tuo yksi ainoa kysymys suunnataan Tietoisuudelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut enemmän tieteellisesti kuin henkisesti suuntautunut ihminen, kunnes puolisen vuotta sitten sain kokea ykseyden ja sen mukana autuaan rakkauden ja sisäisen rauhan. Se oli käänteentekevä kokemus ja sitä pohdiskellessa on tosiaan mennyt uusiksi kaikki mihin aiemmin uskoin. Olen saanut sen sisäisen rauhan ja levollisuuden säilytettyä tässä muuttuvassa maailmassa. Kun näkee illuusion taakse, ei tarvitse turhia murehtia. Aina illalla nukkumaan mennessä koitan rauhoittaa mieleni ja olla läsnä tietoisuuden kanssa.
Asiaan, olen pohtinut asiaa paljon myös universaalista näkökulmasta. Koska olemme kollektiivinen tietoisuus ja samaa energiaa. Ikuista rakkauden täyteistä energiaa, niin olemmeko sitä samaa energiaa, joka oli ennen aikaa ja avaruutta eli ennen alkuräjähdystä? Ja se energia on tällä hetkellä varastoitunut kehoomme, joka koostuu pelkästä tähtipölystä, todistetusti. Kehomme on kauan aikaa sitten kuolleiden tähtien pölyä. Hassua. Mutta se energia, joka meissä on, on ikuista. Jotenkin noin olen koittanut asiaa itselleni järkeistää.. Mitä mieltä?
Entäpä kun olemme tosiaan kollektiivinen tietoisuus, niin meillä kaikilla pitäisi olla kaikki tieto ja kokemus maailmasta, niin voimmeko jotenkin tietoisuuden kautta saada selville mieltä askarruttavat kysymykset tai tekniset haasteet. Saada vastauksia. Kehittää vaikkapa sitä kautta saadulla tiedolla uusia energialähteitä tms. Onko se mahdollista edes sinulle kristitty mystikko? Tiedon imurointi suoraan Lähteestä?
"sain kokea ykseyden"
minä ei voi koskaan kokea ykseyden tilaa.
Ykseyden tilassa ei ole minää
Mitäpäs jos noista monista kysymyksistä tehtäisiin yksi ainoa kysymys:
Mistä kaikki kysymykset saavat alkunsa.
Tuo yksi ainoa kysymys suunnataan Tietoisuudelle.
En tiedä, miksi koen tuollaisen vastauksen vähän rakkaudettomana. Niin kauan, kun joku toteaa asioiden olevan tietyllä tavalla, mutta ei anna kuitenkaan tarkempia perusteluja tai ohjeita, kuinka pitäisi sen yhden ainoan kysymyksen kanssa toimia, tuntuvat kylmältä.
Jotkut ohjeistavat, että pitää kysyä vain ja ainoastaan egolta, olenko minä todella se (ego).
Toiset neuvovat kysymään Tietoisuudelta, olenko minä todella Se (Tietoisuus).
Sinä kehoitat kysymään Tietoisuudelta, "mistä kaikki kysymykset saavat alkunsa".
Ramana Maharsi kertoo: "kaikki ajatukset ovat lähtöisin epätodellisesta "minästä", eli "minä"-ajatuksesta.
Onko siinä myös Tietoisuuden vastaus? Onko myös kaikki kysymykset lähtöisin epätodellisesta "minästä"?
R.M.: "Itse on Puhdas Tietoisuus. Silti ihminen samastaa itsensä ruumiiseensa, joka on eloton eikä sano itse: "Minä olen ruumis." Joku muu sanoo sen. Rajaton Itse ei sitä tee. Kuka sanoo? Puhtaan Tietoisuuden ja elottoman ruumiin väliin syntyy "harhaminä", joka kuvittelee olevansa rajoittunut ruumiseen. Kun yrität tavoittaa sen, se h aihtuu kuin harhakuva. Tuo harhakuva on ego, mieli, erillinen persoonallinen minuus."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut enemmän tieteellisesti kuin henkisesti suuntautunut ihminen, kunnes puolisen vuotta sitten sain kokea ykseyden ja sen mukana autuaan rakkauden ja sisäisen rauhan. Se oli käänteentekevä kokemus ja sitä pohdiskellessa on tosiaan mennyt uusiksi kaikki mihin aiemmin uskoin. Olen saanut sen sisäisen rauhan ja levollisuuden säilytettyä tässä muuttuvassa maailmassa. Kun näkee illuusion taakse, ei tarvitse turhia murehtia. Aina illalla nukkumaan mennessä koitan rauhoittaa mieleni ja olla läsnä tietoisuuden kanssa.
Asiaan, olen pohtinut asiaa paljon myös universaalista näkökulmasta. Koska olemme kollektiivinen tietoisuus ja samaa energiaa. Ikuista rakkauden täyteistä energiaa, niin olemmeko sitä samaa energiaa, joka oli ennen aikaa ja avaruutta eli ennen alkuräjähdystä? Ja se energia on tällä hetkellä varastoitunut kehoomme, joka koostuu pelkästä tähtipölystä, todistetusti. Kehomme on kauan aikaa sitten kuolleiden tähtien pölyä. Hassua. Mutta se energia, joka meissä on, on ikuista. Jotenkin noin olen koittanut asiaa itselleni järkeistää.. Mitä mieltä?
Entäpä kun olemme tosiaan kollektiivinen tietoisuus, niin meillä kaikilla pitäisi olla kaikki tieto ja kokemus maailmasta, niin voimmeko jotenkin tietoisuuden kautta saada selville mieltä askarruttavat kysymykset tai tekniset haasteet. Saada vastauksia. Kehittää vaikkapa sitä kautta saadulla tiedolla uusia energialähteitä tms. Onko se mahdollista edes sinulle kristitty mystikko? Tiedon imurointi suoraan Lähteestä?
"sain kokea ykseyden"
minä ei voi koskaan kokea ykseyden tilaa.
Ykseyden tilassa ei ole minää
Mitäpäs jos noista monista kysymyksistä tehtäisiin yksi ainoa kysymys:
Mistä kaikki kysymykset saavat alkunsa.
Tuo yksi ainoa kysymys suunnataan Tietoisuudelle.
Mistä kaikki kysymykset saavat alkunsa?
Vaihtoehdot:
A. Egosta
B. Tietoisuudesta
Ramanan mukaan (kirjassa luki) kaikki ajatukset saavat alkunsa egosta. Oletko samaa mieltä?
Etkö voi vastata, kun kuitenkin annat ymmärtää, että tiedät vastauksen. Mielestäni on vähän kuin kiusaamista olla vastaamatta. Ei siitä ole haittaa, vaikka ihminen ymmärtäisi ensin järjellä vastauksen, koska siten on helpompi lähteä sille kysymisen tielle: "Kuka minä olen" ja "Mistä kaikki kysymyksen saavat alkunsa." Ai niin, oli vain yksi kysymys. Nyt tuli kaksi, hupsista.
Mystikon vastauksista huokuu seesteisyys, varmuus ja rakkaus. Toivottavasti hän vastaa, jos sinä et.
- Molempia voi harjoittaa samaan aikaan.