Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Mystikko v 2017:

"Silloinkin kun ihminen ei tiedä olevansa yhtä Jumalan kanssa ja on egonsa, ei niinkään Hengen, ohjauksessa, hänen Tietoisuutensa on kuitenkin Jumala, hänen Olemassaolonsa on Jumala. Tavallaan siis kaiken minkä ihminen tekee, hän panee Jumalan tekemään (tässä illuusiossa). Jos siis ihminen luo maailman jossa on sairaus, tavallaan sen on tehnyt Jumala. Ja useimmiten myös vastoinkäymisistä on hyötyä varsinkin hengellisille etsijöille, niin että on ihan oikein sanoa: "kaikki vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat". Absoluuttisessa, spirituaalisessa mielessä siis ei ole sairautta eikä syntiä, mutta ihminen kokee niitä luomassaan maailmassa niin kauan kuin niitä tarvitsee kasvaakseen ja herätäkseen."

Olet Mystikko sanonut, että Jumala totesi valtakuntansa luotuaan, että kaikki siinä on hyvää. Eikös käsite "hyvä" ole kuitenkin myös dualismin tuote siinä missä pahakin? Joten ei kai Jumala itse voi sortua dualismiin?

Vierailija kirjoitti:

Olet Mystikko sanonut, että Jumala totesi valtakuntansa luotuaan, että kaikki siinä on hyvää. Eikös käsite "hyvä" ole kuitenkin myös dualismin tuote siinä missä pahakin? Joten ei kai Jumala itse voi sortua dualismiin?

Tuolla edellisellä sivulla Mystikko juuri totesi, että myös hyvä on dualismia.

Boldaan sen kohdan ao. Mystikon tekstistä:

 "Eli tavallaan Jumala on kaikkialla, koska mitään muuta ei perimmäisessä mielessä ole, mutta silloin kun tietty tietoisuudentila aiheuttaa tietynlaista illuusiota/vääristymää, niin se ei kuitenkaan ole tavallaan suoranaisesti sen Jumalan hedelmää koska Jumalassahan ei ole pahoja puolia. Tai oikeammin, kaikki hyvä ja pahakin on vain meidän määritelmiä, dualismia aidoimmillaan."

Ja tietenkin, jos laajasti ajattelee, että ei ole olemassa muuta kuin Tietoisuus/Jumala/Itse, niin silloinhan myös dualismi näyttäytyy Tietoisuudessa/Jumalassa /Itsessä.

Vierailija kirjoitti:

Mystikko v. 2017:

"Ehdollistunut mieli on se ongelma, joka vääristää todellisen todellisuuden, taivasten valtakunnan, siksi maailmaksi minkä ihmiset näkevät. Ehdollistuneen mielen uskomuksia tutkimalla ja muuttamalla voi siksi muuttaa sitä mitä maailmassa näkee, ja vakuuttua siitä että "ulkoinen" maailma on vain oman mielen heijastus."

Jos mieli ei vääristäisi todellista todellisuutta, eli sitä taivasten valtakuntaa, niin mitä kokisimme, näkisimme?

Toisin sanoen, jos kaikki valaistuisivat, tai vaikka suurin osa ihmisiksi ilmentyneistä, niin olisiko sen jälkeen ollenkaan olentojen ilmenemistä täällä pallollamme, vai olisiko olenonnoilla se paratiisimaisen hyvä ilmentymä, eli ei sairauksia, vastoinkäymisiä eikä väkivaltaa, vaan sellaista kuin oli "ennen" kuin Eeva haukkasi hyvän ja pahan tiedon omenasta, lampaat ja sudet lempeästi vierekkäin niityllä?

Vierailija kirjoitti:

Ja tietenkin, jos laajasti ajattelee, että ei ole olemassa muuta kuin Tietoisuus/Jumala/Itse, niin silloinhan myös dualismi näyttäytyy Tietoisuudessa/Jumalassa /Itsessä.

Kyllä, mutta miksi Raamatussa sitten kuvataan Jumalan valtakunta juuri hyvänä eikä pahana tai jonain muuna jos kerta se voi olla mitä tahansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tietenkin, jos laajasti ajattelee, että ei ole olemassa muuta kuin Tietoisuus/Jumala/Itse, niin silloinhan myös dualismi näyttäytyy Tietoisuudessa/Jumalassa /Itsessä.

Kyllä, mutta miksi Raamatussa sitten kuvataan Jumalan valtakunta juuri hyvänä eikä pahana tai jonain muuna jos kerta se voi olla mitä tahansa?

Mystikko on  joskus kertonut, että Jumalan valtakunta olisi autuuden tila. Ihminen varmaan ajattelee sen olevan hyvä, mutta se lienee paljon muutakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tietenkin, jos laajasti ajattelee, että ei ole olemassa muuta kuin Tietoisuus/Jumala/Itse, niin silloinhan myös dualismi näyttäytyy Tietoisuudessa/Jumalassa /Itsessä.

Kyllä, mutta miksi Raamatussa sitten kuvataan Jumalan valtakunta juuri hyvänä eikä pahana tai jonain muuna jos kerta se voi olla mitä tahansa?

Mystikko on  joskus kertonut, että Jumalan valtakunta olisi autuuden tila. Ihminen varmaan ajattelee sen olevan hyvä, mutta se lienee paljon muutakin.

Niin no joo, ehkä se on kuvailtu sitä varten hyväksi, koska ihmisiä vartenhan se on tehty (Raamattu siis) ja varmastikin kuvailuna hyvä on paljon puoleensavetävämpi ja kuvaa paremmin sitä Jumalan valtakunnan luonnetta kuin paha. Kuka haluaisi tavoitella pahaa asiaa?

Ja ihmisten tasolla näitä käsitellessä on pakko jollain asteella käyttää dualistisia termejä, koska muuten kuvailu olisi lähes mahdotonta.

Tuo ao. tieto antaa motivaatiota lisää, että jaksaa tätä valaistumisen polkua kulkea loppuun saakka.

Mystikko v 2017:

"Oma kokemukseni on, että kun elää spirituaaliselta tasolta, kun mieli ja keho on syvemmän Minä olen -itsen komennossa eikä egon, kaikki tosiaan tapahtuu käsittämättömän helposti. On kuten Paavali sanoo: "en elä enää minä, vaan Kristus elää minussa". Se ihminen jonka nimellä minua kutsutaan, vain katselee tyynenä miten kaikki tapahtuu ja miten se keho ja mieli jota minuksi kutsutaan tekee kaiken vailla mitään huolta tai stressiä. Itselläni tämä on tehnyt valtavan muutoksen elämääni ja niihin kykyihin joita minulla on käytettävissä."

KM: "Jos minä käännyn nyt risteyksestä oikealle, niin on myös rinnakkainen maailma jossa kuljin siitä vasemmalle, ja nämä loputtomat versiot kaikista maailmoista muodostavat omia Elämän puun oksiaan ja oksien haaroja."

Meillä kaikilla on näitä muissa rinnakkaismaailmassa olevia elämiä.

Jos valaistun tässä elämässä, missä nyt juuri kirjoitan tätä tekstiä, niin valaistuvatko kaikki minun "olemuspuoleni," jotka elävät muissa rinnakkaiselämissä???

Erosin miehestäni tässä elämässä. Jatkoinko hänen kanssaan toisessa rinnakkaistodellisuudessa?

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

KM, olet usein puhunut "Kristuksesta vaikeassa valepuvussa" ja se on jäänyt itselleni mieleen, koska se muistuttaa niin osuvasti siitä, ettei kannata uskoa mitä havaitsevat aistit jostakin ihmisestä sanovat. Miten tuota ajatusta voisi ylläpitää oikeana kokemuksena sen sijaan, että se olisi vain kaunis ajatus, joka jää kuitenkin käytännössä toteutumatta? Olen hetkittäin päässyt siihen tilaan, mutta aina tunnun lipsuvan takaisin egopohjaiseen loukkaantumisen ja vihan tilaan. Terveet rajat olen oppinut jo vetämään enkä anna enää kenenkään kävellä itseni yli, mutta vanhoista loukkauksista on vaikeaa päästää täysin irti.

Sen näkee joko heräämällä itse erillisyyden illuusiosta ja tiedostamalla mikä Minä on syntymän ja kuoleman tuolla puolen, jolloin tuntee konkreettisesti olevansa yksi ainoa Oleminen ja Tietoisuus joka on joka ikisen olevaisen Oleminen ja Tietoisuus.

Tai, sitä voi myös muotoon samaistuneena harjoitella. Ei ole mitään sellaista puhdasta kokemusta, joka vaan heijastuisi maailmaksi ulkomaailman muodoista, vaan ihmisen mieli ja aivot tulkitsee ihan kaiken aistidatan omien uskomus- ja ajatusfilttereidensä läpi. On mahdollista tietoisesti muuttaa niitä filttereitä muistuttamalla itseään siitä, mikä on totta, vaikka ei vielä koekaan sitä, ja niin kokemus voi muuttua. Esimerkiksi kristitty ihminen voi muistuttaa itseään toisen olevan "veli tai sisar Kristuksessa", että hän on osa "samaa Kristuksen ruumista kuin minäkin", ja ajan myötä kokemus muuttuu siihen suuntaan. Lopulta siitä voi syntyä jopa elävä kokemus siitä, mikä on se yhteinen Kristuksen ruumis - se yksi Oleminen tai Sana tai Tietoisuus, jolloin harjoitus on johtanut heräämiseen.

Sitä ei näe, sillä ei ole näkijää tai nähtävää.

Ei heräämistä eikä unta.

Mitään mitä voit kirjoittaa tai osoittaa ei ole olemassa.

Yrittämällä muuttaa jotain joksikin muuksi, tarkoitat sen silloin olevan todellista, miksi muuten yrittäisit muuttaa sitä.

Olemalla hiljaa, jolloin "tietäjän" läsnäolosta huokuva armo sulattaa lopullisesti etsijän.

Vierailija kirjoitti:

Mystikko. Olet auttanut meitä lukijoita tarrautumaan illuusioon.

Auta meitä myös irrottautumaan illuusion ikeestä, jotta sirkus loppuu.

Siihen auttaa usein vain läsnäolo ei sanallinen osoitus.

Hyvin harva pääsee irti ilman armoa jota huokuu "näkijästä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mystikko. Olet auttanut meitä lukijoita tarrautumaan illuusioon.

Auta meitä myös irrottautumaan illuusion ikeestä, jotta sirkus loppuu.

Eiköhän tuo oo jokaisen oma homma. Auttaa voi vaan todella rajallisesti.

Väärin, jos katsomme "valaistuneen" elämää

Ramana maharshi, nisargadatta, Ramakrishna yms oli heidän läsnä olonsa seuraajien elämässä ja heistä huokuva armo tai hiljaisuus jolla oli erittäin suuri vaikutus jotta he lopulta vapautuivat egon illuusiossa.

Pahoin pelkään että täältä et sitä tule saamaan.

K.M et vieläkään vastannut kysymykseeni.

Miksi annoit itsellesi nimen K.M etkä omaa nimeäsi?

Miksi tulit tänne vauva.fi kirjoittamaan? Eihän sinulle ole toista.

Ei mitään, ei mitään ei edes sitäkään.

Hiljaisuus sen kertoo.

lok1

Katsos K.M se on hyvin yksinkertaista jotain on oltava jäljellä kertoakseen että "Minä olen".

Kuka sanoi "Minä olen"?

Tietoisuus on hiljaa ja tyhjä.

Ja jos olet tietoinen tästä tiedät myös että se on läsnäolo joka auttaa ei niinkään sanat.

Kuinka ikinä voisit kertoa tästä sanoin.

Vierailija kirjoitti:

K.M et vieläkään vastannut kysymykseeni.

Miksi annoit itsellesi nimen K.M etkä omaa nimeäsi?

Miksi tulit tänne vauva.fi kirjoittamaan? Eihän sinulle ole toista.

Ei mitään, ei mitään ei edes sitäkään.

Hiljaisuus sen kertoo.

Mikä ihmeen vaatija ja painostaja sinä olet?

Kuka ihme täällä ketjussa taas mesoo?

Ei kukaan mesoa eikä vaadi. Hyvin yksinkertaisia kysymyksiä. Kysymykset oli osoitettu K.M lle.

Jos ei ole egoa eikä mieltä niin kuka on jäänyt jäljelle kertomaan että "Minä olen"?

Ei tietoisuus sano mitään.

Yhä syvemmälle syvimpään sisimpään jossa kokijakin katoaa

Kuka jää jäljelle kertomaan??mitä jää jäljelle kerrottavaa??

K.M

Miksi?