Lue keskustelun säännöt.
Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
11.08.2016 |
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6995)
Vierailija kirjoitti:
Täällä aiemmin puheena olleista ajan olemusta koskevista asioista Hesarissa tänään juttu otsikolla "Onko olemassa aikaa" https://www.hs.fi/tiede/art-2000008926521.html
Mielenkiintoisia asioita siellä, tiede ja mystiikka taitavat olla lähestymässä toisiaan
(Aika-avaruuden tutkija Julian) Barbourin mukaan maailma koostuu loputtomasta määrästä nykyhetkiä, jotka ovat kaikki olemassa samanaikaisesti.
Kokemus siitä, että näistä hetkistä muodostuisi jonkinlainen jatkumo, on vain aivojemme luoma illuusio. Tarvitsemme tätä illuusiota voidaksemme hahmottaa maailmaa.
Tieteen pelisäännöt sanovat, että sellaisia asioita, joita teoria ei tarvitse ollakseen ehyt kokonaisuus, ei pidetä todellisina. Barbourin sanoin: aika ei ole todellista.
Aika hauskaa, sillä Mystikkohan on käytännössä juuri noilla samoilla sanoilla tätä asiaa meillekin avannut ja selittänyt jo pitkän aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä aiemmin puheena olleista ajan olemusta koskevista asioista Hesarissa tänään juttu otsikolla "Onko olemassa aikaa" https://www.hs.fi/tiede/art-2000008926521.html
Mielenkiintoisia asioita siellä, tiede ja mystiikka taitavat olla lähestymässä toisiaan
(Aika-avaruuden tutkija Julian) Barbourin mukaan maailma koostuu loputtomasta määrästä nykyhetkiä, jotka ovat kaikki olemassa samanaikaisesti.
Kokemus siitä, että näistä hetkistä muodostuisi jonkinlainen jatkumo, on vain aivojemme luoma illuusio. Tarvitsemme tätä illuusiota voidaksemme hahmottaa maailmaa.
Tieteen pelisäännöt sanovat, että sellaisia asioita, joita teoria ei tarvitse ollakseen ehyt kokonaisuus, ei pidetä todellisina. Barbourin sanoin: aika ei ole todellista.
Kiitos kun kerroit tuosta Hesarin jutusta. Harmi, ettei sitä pääse lukemaan - pitäisi tilata ensin...
Minä olen muodoton, rajaton, ääretön Tietoisuus, mutta samalla minä olen rajallinen ilmaisu muodossa, joka on välikaikainen. Minä olen molemmat ja kuitenkin vain Yksi.
Ja rajattuna muotona voin ilmaista kiitosrukouksen siitä, että Jumalallinen äly ja rakkaus ilmaisee itsensä myös tässä muodossa, jossa voin kokea kaikenlaista. Kiitos että annat Sinun kokea itsesi Minuna(kin). Minä rakastan tätä Jumalaa, Älyä, Maailmankaikkeutta ym., joka rakastaa itseään.
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko olla edelleen täällä? Siis ei tietenkään ole, voinhan valita mitä tahansa mutta onko aihetta olettaa että koska olen vielä hengissä, mulla on jotain tehtävää ja koettavaa vielä täällä? Kun vahvasti epäilen että ei ole mitään koettavaa, että mitään uutta ei koskaan tule. Omaa syytä tietysti ettei tule, mitäs et kykene luomaan itsellesi parempaa elämää.
Sinun olemassaolosi on itsessään uskomattoman arvokas, se on maailmankaikkeuden tai Jumalan ainutkertainen tapa ilmaista itseään ja kokea olemassaolo yhdestä kulmasta katsoen. Yhdestä täysin ainoakertaisesta kulmasta, joka ei toistu koskaan. Vaikka eläisit ihmisten arvostelmien mukaan maailman tylsimmän ja itseään toistavimman elämän, niin koska olet täysin ainutlaatuinen yksilö, elämän tylsyys oli sinun kauttasi koettu aivan eri tavalla kuin kukaan koskaan ennen tai jälkeen. Lisäksi kuten kaikki, sinäkin muutut koko ajan kuolevaisen osalta: keho muuttuu, mieli muuttuu, ja niinpä oikeastaan edes tämän päivän tylsyys ei ole sama tylsyys kuin huomisen tylsyys. Voit astua kyllä samaan jokeen kaksi kertaa, mutta se vesi joka ylitsesi virtaa ei ole toisella kertaa sama kuin ensimmäisellä.
Ongelma tässä on toki ehdollistunut ihmismieli, joka ei huomaa hienovaraisia asioita vaan kategorisoi ja leimaa. Omenapuiden tai lintujen elämä se vasta näennäisesti on tylsää, koska niillä ei ole ollenkaan sellaisia mahdollisuuksia valita tietään kuin ihmisellä. Mutta eivät ne masennu ja ahdistu rajoittuneesta elämästään, koska niillä ei ole egoa joka marisisi: "taas tänäänkin tätä samaa tylsää, ei ikinä mitään vaihtelua, ei mitään eteeenpäin menoa". Vaihtelua on tosiasiassa paljonkin, mutta sen huomaaminen vaatii pienten asioiden tiedostamista. Esimerkiksi itselläni suurin ero entiseen valaistumiskokemuksen jälkeen on se, että minulla ei ole koskaan tylsää. Pelkkä olemassaolemisen tunne on suurta onnea tuottava energia joka on aina läsnä. Auringonpaiste iholla tuntuu ihanalta. Suloinen koira tai vauva lenkillä nähtynä tuottaa valtavaa onnea. Kaikki tunteet, negatiivisiin ja positiivisiin jaottelematta, on elävää elämänenergiaa liikkeessä, jotain minkä otan vastaan innolla.
Joskus on tosiaan niin että elämän vaakatasossa eli ulkoisten tasolla ei pysty saavuttamaan paljoakaan, mutta silloinkin on olemassa aina elämän syvyystaso, jonka voi löytää, ja se voi tuottaa enemmän onnea ja rauhaa kuin ulkoiset saavutukset ja muutokset. Mutta kyllä niitä ulkoisen tason muutoksiakin vielä tulee sinullekin, ei kenenkään elämä koskaan ole ikuisesti samaa. On aina yksi asia mistä voi ihmiselämässä olla varma olipa päällä onni tai ahdistus: "tämäkin menee ohi".
Eli siis erilaisilla asioilla ei tämän mukaan olekaan ääretöntä määrää kopioita Tietoisuuden ilmentymässä? Ymmärrän kyllä hyvin että Tietoisuus on ääretön luovuudessaan mutta kaikki on siis ainutkertaista, "minulla" ei siis ole loputonta määrää identtisiä kopioita vaan minua juuri tällaisena jokaista solua ja sielun sopukkaa myöten on vain yksi? Saitko kiinni mitä tarkoitan? Arvostaisin jos vastaisit ja selventäisit.
Mikään kopio ei kuitenkaan olisi sinä. Vaikka sinulla olisi kopio, joka olisi sinusta vaikka 100 metrin päässä, se et olisi sinä, sen sijainti maailmankaikkeudessa olisi eri, mistä johtuen sen kokemukset olisivat eri, sen mieli ehdollistuisi hieman eri tavalla kokemusten seurauksena tms. Jokainen yksilö on Tietoisuuden tai Jumalan valitsema yksilöllinen näkökulma maailmankaikkeuteen, ei yksi ole sama kuin toinen edes vaikka se olisi päällisin puolin samanlainen.
Ajattelin lähinnä siltä kantilta että voisiko "minuja" olla olemassa lukemattomissa rinnakkaistodellisuuksissa, jossa sijainti maailmassa olisi sama kuin minulla nyt ja kokemukset täten samanlaiset jne. Mutta nyt tässä parin viikon aikana kun olen miettinyt asiaa syvällisemmin, niin pohjimmiltaanhan tuolla ei ole mitään väliä, Jumalallehan mikään ei ole mahdotonta tai oikeastaan, ei sillä ole edes merkitystä kun kaikki on pohjimmiltaan joka tapauksessa yhtä ja samaa Jumalan ilmentymää. Eli siis löysin mahdollisesti tuohon ongelmaani jo itse vastauksen.
Ajattele asiaa vaikka niin, että sinulla on käytössäsi rajaton määrä kultaa, ja valmistat siitä lukemattoman määrän toisiinsa nähden identtisiä kultasormuksia, jotka ovat siis täysin samanlaisia, kopioita toisistaan.
Siitä huolimatta, vaikka ne ovat täysin identtisiä, ne ovat eri kappaleita, eri yksilöitä. Kultaa erilaisissa muodoissa, vaikkakin päällepäin samanlaisissa. Jokainen niistä sormuksista on ainutlaatuinen sellaisena kuin on, korvaamaton sellaisena kuin on.
Kaikki ne ovat pohjimmiltaan samaa kultaa (vähän kuten Tietoisuus), mutta ilmentyneenä sormuksina, erilaisina "painoksina" samanlaisessa muodossa (vähän kuten sinä ja sinun lukemattomat kuvitteelliset kopiosi olisivat).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä aiemmin puheena olleista ajan olemusta koskevista asioista Hesarissa tänään juttu otsikolla "Onko olemassa aikaa" https://www.hs.fi/tiede/art-2000008926521.html
Mielenkiintoisia asioita siellä, tiede ja mystiikka taitavat olla lähestymässä toisiaan
(Aika-avaruuden tutkija Julian) Barbourin mukaan maailma koostuu loputtomasta määrästä nykyhetkiä, jotka ovat kaikki olemassa samanaikaisesti.
Kokemus siitä, että näistä hetkistä muodostuisi jonkinlainen jatkumo, on vain aivojemme luoma illuusio. Tarvitsemme tätä illuusiota voidaksemme hahmottaa maailmaa.
Tieteen pelisäännöt sanovat, että sellaisia asioita, joita teoria ei tarvitse ollakseen ehyt kokonaisuus, ei pidetä todellisina. Barbourin sanoin: aika ei ole todellista.
Aika hauskaa, sillä Mystikkohan on käytännössä juuri noilla samoilla sanoilla tätä asiaa meillekin avannut ja selittänyt jo pitkän aikaa.
ajan olemuksesta on puhuttu +10 vuotta mediassa eri lähteissä... sitä ennen tieteessä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko pakko olla edelleen täällä? Siis ei tietenkään ole, voinhan valita mitä tahansa mutta onko aihetta olettaa että koska olen vielä hengissä, mulla on jotain tehtävää ja koettavaa vielä täällä? Kun vahvasti epäilen että ei ole mitään koettavaa, että mitään uutta ei koskaan tule. Omaa syytä tietysti ettei tule, mitäs et kykene luomaan itsellesi parempaa elämää.
Sinun olemassaolosi on itsessään uskomattoman arvokas, se on maailmankaikkeuden tai Jumalan ainutkertainen tapa ilmaista itseään ja kokea olemassaolo yhdestä kulmasta katsoen. Yhdestä täysin ainoakertaisesta kulmasta, joka ei toistu koskaan. Vaikka eläisit ihmisten arvostelmien mukaan maailman tylsimmän ja itseään toistavimman elämän, niin koska olet täysin ainutlaatuinen yksilö, elämän tylsyys oli sinun kauttasi koettu aivan eri tavalla kuin kukaan koskaan ennen tai jälkeen. Lisäksi kuten kaikki, sinäkin muutut koko ajan kuolevaisen osalta: keho muuttuu, mieli muuttuu, ja niinpä oikeastaan edes tämän päivän tylsyys ei ole sama tylsyys kuin huomisen tylsyys. Voit astua kyllä samaan jokeen kaksi kertaa, mutta se vesi joka ylitsesi virtaa ei ole toisella kertaa sama kuin ensimmäisellä.
Ongelma tässä on toki ehdollistunut ihmismieli, joka ei huomaa hienovaraisia asioita vaan kategorisoi ja leimaa. Omenapuiden tai lintujen elämä se vasta näennäisesti on tylsää, koska niillä ei ole ollenkaan sellaisia mahdollisuuksia valita tietään kuin ihmisellä. Mutta eivät ne masennu ja ahdistu rajoittuneesta elämästään, koska niillä ei ole egoa joka marisisi: "taas tänäänkin tätä samaa tylsää, ei ikinä mitään vaihtelua, ei mitään eteeenpäin menoa". Vaihtelua on tosiasiassa paljonkin, mutta sen huomaaminen vaatii pienten asioiden tiedostamista. Esimerkiksi itselläni suurin ero entiseen valaistumiskokemuksen jälkeen on se, että minulla ei ole koskaan tylsää. Pelkkä olemassaolemisen tunne on suurta onnea tuottava energia joka on aina läsnä. Auringonpaiste iholla tuntuu ihanalta. Suloinen koira tai vauva lenkillä nähtynä tuottaa valtavaa onnea. Kaikki tunteet, negatiivisiin ja positiivisiin jaottelematta, on elävää elämänenergiaa liikkeessä, jotain minkä otan vastaan innolla.
Joskus on tosiaan niin että elämän vaakatasossa eli ulkoisten tasolla ei pysty saavuttamaan paljoakaan, mutta silloinkin on olemassa aina elämän syvyystaso, jonka voi löytää, ja se voi tuottaa enemmän onnea ja rauhaa kuin ulkoiset saavutukset ja muutokset. Mutta kyllä niitä ulkoisen tason muutoksiakin vielä tulee sinullekin, ei kenenkään elämä koskaan ole ikuisesti samaa. On aina yksi asia mistä voi ihmiselämässä olla varma olipa päällä onni tai ahdistus: "tämäkin menee ohi".
Eli siis erilaisilla asioilla ei tämän mukaan olekaan ääretöntä määrää kopioita Tietoisuuden ilmentymässä? Ymmärrän kyllä hyvin että Tietoisuus on ääretön luovuudessaan mutta kaikki on siis ainutkertaista, "minulla" ei siis ole loputonta määrää identtisiä kopioita vaan minua juuri tällaisena jokaista solua ja sielun sopukkaa myöten on vain yksi? Saitko kiinni mitä tarkoitan? Arvostaisin jos vastaisit ja selventäisit.
Mikään kopio ei kuitenkaan olisi sinä. Vaikka sinulla olisi kopio, joka olisi sinusta vaikka 100 metrin päässä, se et olisi sinä, sen sijainti maailmankaikkeudessa olisi eri, mistä johtuen sen kokemukset olisivat eri, sen mieli ehdollistuisi hieman eri tavalla kokemusten seurauksena tms. Jokainen yksilö on Tietoisuuden tai Jumalan valitsema yksilöllinen näkökulma maailmankaikkeuteen, ei yksi ole sama kuin toinen edes vaikka se olisi päällisin puolin samanlainen.
Ajattelin lähinnä siltä kantilta että voisiko "minuja" olla olemassa lukemattomissa rinnakkaistodellisuuksissa, jossa sijainti maailmassa olisi sama kuin minulla nyt ja kokemukset täten samanlaiset jne. Mutta nyt tässä parin viikon aikana kun olen miettinyt asiaa syvällisemmin, niin pohjimmiltaanhan tuolla ei ole mitään väliä, Jumalallehan mikään ei ole mahdotonta tai oikeastaan, ei sillä ole edes merkitystä kun kaikki on pohjimmiltaan joka tapauksessa yhtä ja samaa Jumalan ilmentymää. Eli siis löysin mahdollisesti tuohon ongelmaani jo itse vastauksen.
Ajattele asiaa vaikka niin, että sinulla on käytössäsi rajaton määrä kultaa, ja valmistat siitä lukemattoman määrän toisiinsa nähden identtisiä kultasormuksia, jotka ovat siis täysin samanlaisia, kopioita toisistaan.
Siitä huolimatta, vaikka ne ovat täysin identtisiä, ne ovat eri kappaleita, eri yksilöitä. Kultaa erilaisissa muodoissa, vaikkakin päällepäin samanlaisissa. Jokainen niistä sormuksista on ainutlaatuinen sellaisena kuin on, korvaamaton sellaisena kuin on.
Kaikki ne ovat pohjimmiltaan samaa kultaa (vähän kuten Tietoisuus), mutta ilmentyneenä sormuksina, erilaisina "painoksina" samanlaisessa muodossa (vähän kuten sinä ja sinun lukemattomat kuvitteelliset kopiosi olisivat).
Ja Mystikko voi tämän toki halutessaan "vahvistaa" tai selittää paremmin jos on tarvetta.
t. lainaamani viestin kirjoittaja
Joku aika sitten joku kirjoitteli täällä Vedasta, ja ymmärsin, että Mystikkokin olisi kokenut Veda-tieteen lähimmäksi omaa ajatusmaailmaansa.
Hankin sitten Ajaton viisaus -kirjan, jota Vedasta tänne kirjoittanut suositteli.
Eilen siinä tuli eteen jo kolmas asia, mitä minun on vaikea uskoa, joten kirjoitanpa tänne kaikki ne kolme asiaa, mitkä minua ihmetyttävät Veda-tieteessä. Laitan nuo väitteet boldattuna.
1. Ihminen kirjan mukaan siirtyy heti kuolemansa jälkeen taas uuteen kohtuun seuraavaa elämää odottamaan eikä näistä jälleensyntymistä pääse eroon kuin vasta sitten kuin on valaistunut. Tätä on vaikea uskoa, kun olen sekä kirjoista lukenut että usealta meediolta kuullut, että ihminen kuolemansa jälkeen siirtyy henkimaailmaan ja joskus hyvin harvoin heti seuraavaan elämään.
2. Ihminen, joka on elänyt ihmiselämänsä "huonosti", voi syntyä alemmalle tasolle, eli seuraavassa elämässä vaikka koiraksi.
Olen useista kirjoista lukenut, ettei niin voisi käydä, vaan ihmiselämän jälkeen seuraava elämä on aina ihmiselämä tai jonkun olennon elämä, joka on ihmisen kanssa samalla tasolla tai ihmistä korkeammalla, mutta ei enää eläimeksi, ei puuksi, ei kiveksi jne.
3. Raskaudenehkäisy on kuulemma rikos Jumalaa kohtaan, koska silloin ehkäisyvälineellä estetään jo suunnitellun sielun siirtymä tulevan äidin kohtuun.
Sielu siirtynee sitten johonkin muuhun kohtuun - ehkä toiseksi sopivampaan vaihtoehtoon. No en usko sitäkään.
On kyllä aika erikoista. Toivottavasti joku Veda-tieteeseen paneutunut voisi noista väitteistä jotain kertoa. Kiinnostaa myös, uskooko hän niihin itse. Voin tarvittaessa merkata, millä sivuilla nuo oli Ajaton viisaus -kirjassa mainittu. Nyt en ehdi sitä tehdä. Tai kuka tahansa voi tietenkin noita kommentoida. Kiitos etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vedathan ovat vain yksi muinainen uskonnollinen teos muiden joukossa, joissa varmasti on tulkintoja ja tulkittavaa samalla tavalla kuin vaikka Raamatussakin. Ja vaikka Veda-tieteet olisivatkin lähimpänä KM:n ajatusmaailmaa, se ei vielä tarkoita että kaikki Vedoissa menisi yksi yhteen Mystikon opetusten kanssa. Henkisellä polulla on mielestäni vähän haitallista, jos jymähtää liikaa yhteen eepokseen tai uskontokuntaan, kaikki kuitenkin ovat sen saman ydinasian äärellä, loppu on sitten ihan kulttuurinkin sävyttämää.
Yritän siis vain sanoa, että ei niitä Vedoja nyt mihinkään absoluuttiseen totuuden lähteen asemaan kannata muiden yläpuolelle nostaa kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vedathan ovat vain yksi muinainen uskonnollinen teos muiden joukossa, joissa varmasti on tulkintoja ja tulkittavaa samalla tavalla kuin vaikka Raamatussakin. Ja vaikka Veda-tieteet olisivatkin lähimpänä KM:n ajatusmaailmaa, se ei vielä tarkoita että kaikki Vedoissa menisi yksi yhteen Mystikon opetusten kanssa. Henkisellä polulla on mielestäni vähän haitallista, jos jymähtää liikaa yhteen eepokseen tai uskontokuntaan, kaikki kuitenkin ovat sen saman ydinasian äärellä, loppu on sitten ihan kulttuurinkin sävyttämää.
Yritän siis vain sanoa, että ei niitä Vedoja nyt mihinkään absoluuttiseen totuuden lähteen asemaan kannata muiden yläpuolelle nostaa kuitenkaan.
Ei tietenkään kannata. Olen ihan samaa mieltä kaikesta, mitä kirjoitit. Luulitko minun ajattelevan, että uskoin Veda-tieteen olevan aukoton? Oletin, että tekstistäni olisi näkynyt juuri se, etten ole sen kanssa samaa mieltä. Hämmästyin vai sitä, että jo kirjan alkuvaiheessa oli kerrottu noinkin monta outoutta.
Luen kirjan kuitenkin loppuun, mutta tämä jäänee ekaksi ja vikaksi kirjaksi, mitä Vedasta luen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vedathan ovat vain yksi muinainen uskonnollinen teos muiden joukossa, joissa varmasti on tulkintoja ja tulkittavaa samalla tavalla kuin vaikka Raamatussakin. Ja vaikka Veda-tieteet olisivatkin lähimpänä KM:n ajatusmaailmaa, se ei vielä tarkoita että kaikki Vedoissa menisi yksi yhteen Mystikon opetusten kanssa. Henkisellä polulla on mielestäni vähän haitallista, jos jymähtää liikaa yhteen eepokseen tai uskontokuntaan, kaikki kuitenkin ovat sen saman ydinasian äärellä, loppu on sitten ihan kulttuurinkin sävyttämää.
Yritän siis vain sanoa, että ei niitä Vedoja nyt mihinkään absoluuttiseen totuuden lähteen asemaan kannata muiden yläpuolelle nostaa kuitenkaan.
Ei tietenkään kannata. Olen ihan samaa mieltä kaikesta, mitä kirjoitit. Luulitko minun ajattelevan, että uskoin Veda-tieteen olevan aukoton? Oletin, että tekstistäni olisi näkynyt juuri se, etten ole sen kanssa samaa mieltä. Hämmästyin vai sitä, että jo kirjan alkuvaiheessa oli kerrottu noinkin monta outoutta.
Luen kirjan kuitenkin loppuun, mutta tämä jäänee ekaksi ja vikaksi kirjaksi, mitä Vedasta luen.
Enemmänkin yleisesti vain ketjun lukijoille. Tuntui että silloin viikko pari sitten niitä Vedoja alettiin vähän liikaa tuomaan tähän ketjuun, se ei kuitenkaan ole se mystiikasta ja totuudesta kiinnostuneiden tarkoitus että aletaan lukemaan tiettyä ihmisten toimesta ja tietystä kulmasta kirjoitettua kirjaa kuin piru Raamattua.
Eikä se poista sitä, että Vedoissa varmasti on runsaasti vanhaa ja oikeilla jäljillä olevaa muinaista tietoa, nehän on yksi vanhimmista uskonnollisista eepoksista mitä on löydetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vedathan ovat vain yksi muinainen uskonnollinen teos muiden joukossa, joissa varmasti on tulkintoja ja tulkittavaa samalla tavalla kuin vaikka Raamatussakin. Ja vaikka Veda-tieteet olisivatkin lähimpänä KM:n ajatusmaailmaa, se ei vielä tarkoita että kaikki Vedoissa menisi yksi yhteen Mystikon opetusten kanssa. Henkisellä polulla on mielestäni vähän haitallista, jos jymähtää liikaa yhteen eepokseen tai uskontokuntaan, kaikki kuitenkin ovat sen saman ydinasian äärellä, loppu on sitten ihan kulttuurinkin sävyttämää.
Yritän siis vain sanoa, että ei niitä Vedoja nyt mihinkään absoluuttiseen totuuden lähteen asemaan kannata muiden yläpuolelle nostaa kuitenkaan.
Ei tietenkään kannata. Olen ihan samaa mieltä kaikesta, mitä kirjoitit. Luulitko minun ajattelevan, että uskoin Veda-tieteen olevan aukoton? Oletin, että tekstistäni olisi näkynyt juuri se, etten ole sen kanssa samaa mieltä. Hämmästyin vai sitä, että jo kirjan alkuvaiheessa oli kerrottu noinkin monta outoutta.
Luen kirjan kuitenkin loppuun, mutta tämä jäänee ekaksi ja vikaksi kirjaksi, mitä Vedasta luen.
Enemmänkin yleisesti vain ketjun lukijoille. Tuntui että silloin viikko pari sitten niitä Vedoja alettiin vähän liikaa tuomaan tähän ketjuun, se ei kuitenkaan ole se mystiikasta ja totuudesta kiinnostuneiden tarkoitus että aletaan lukemaan tiettyä ihmisten toimesta ja tietystä kulmasta kirjoitettua kirjaa kuin piru Raamattua.
Eikä se poista sitä, että Vedoissa varmasti on runsaasti vanhaa ja oikeilla jäljillä olevaa muinaista tietoa, nehän on yksi vanhimmista uskonnollisista eepoksista mitä on löydetty.
Ok. Kiitos perusteluista.
Olen lukenut tämän koko ketjun ja täällä on ennenkin suositeltu kirjoja tai kerrottu kirjoista. Tämä kirja oli ensimmäinen, minkä tässä ketjussa mainituista hankin, ja kahdesta syystä. Olen joskus lahjoittanut Veda-kirjan pois lukematta ja se oli jäänyt minua vähän vaivaamaan tyyliin, että olisihan sen voinut lukea. Toinen syy oli se, mitä Mystikko sanoi Vedalaisuudesta.
Enkä usko, että kukaan heistä, joka tätä ketjua lukee säännöllisesti, alkaisi lukea jotain uskonto- tai tiedesuunnan kirjaa kuin p Raamattua - ellei sitten Mystikko jotain kirjaa suosittelisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vedathan ovat vain yksi muinainen uskonnollinen teos muiden joukossa, joissa varmasti on tulkintoja ja tulkittavaa samalla tavalla kuin vaikka Raamatussakin. Ja vaikka Veda-tieteet olisivatkin lähimpänä KM:n ajatusmaailmaa, se ei vielä tarkoita että kaikki Vedoissa menisi yksi yhteen Mystikon opetusten kanssa. Henkisellä polulla on mielestäni vähän haitallista, jos jymähtää liikaa yhteen eepokseen tai uskontokuntaan, kaikki kuitenkin ovat sen saman ydinasian äärellä, loppu on sitten ihan kulttuurinkin sävyttämää.
Yritän siis vain sanoa, että ei niitä Vedoja nyt mihinkään absoluuttiseen totuuden lähteen asemaan kannata muiden yläpuolelle nostaa kuitenkaan.
Ei tietenkään kannata. Olen ihan samaa mieltä kaikesta, mitä kirjoitit. Luulitko minun ajattelevan, että uskoin Veda-tieteen olevan aukoton? Oletin, että tekstistäni olisi näkynyt juuri se, etten ole sen kanssa samaa mieltä. Hämmästyin vai sitä, että jo kirjan alkuvaiheessa oli kerrottu noinkin monta outoutta.
Luen kirjan kuitenkin loppuun, mutta tämä jäänee ekaksi ja vikaksi kirjaksi, mitä Vedasta luen.
Enemmänkin yleisesti vain ketjun lukijoille. Tuntui että silloin viikko pari sitten niitä Vedoja alettiin vähän liikaa tuomaan tähän ketjuun, se ei kuitenkaan ole se mystiikasta ja totuudesta kiinnostuneiden tarkoitus että aletaan lukemaan tiettyä ihmisten toimesta ja tietystä kulmasta kirjoitettua kirjaa kuin piru Raamattua.
Eikä se poista sitä, että Vedoissa varmasti on runsaasti vanhaa ja oikeilla jäljillä olevaa muinaista tietoa, nehän on yksi vanhimmista uskonnollisista eepoksista mitä on löydetty.
Ok. Kiitos perusteluista.
Olen lukenut tämän koko ketjun ja täällä on ennenkin suositeltu kirjoja tai kerrottu kirjoista. Tämä kirja oli ensimmäinen, minkä tässä ketjussa mainituista hankin, ja kahdesta syystä. Olen joskus lahjoittanut Veda-kirjan pois lukematta ja se oli jäänyt minua vähän vaivaamaan tyyliin, että olisihan sen voinut lukea. Toinen syy oli se, mitä Mystikko sanoi Vedalaisuudesta.
Enkä usko, että kukaan heistä, joka tätä ketjua lukee säännöllisesti, alkaisi lukea jotain uskonto- tai tiedesuunnan kirjaa kuin p Raamattua - ellei sitten Mystikko jotain kirjaa suosittelisi.
Joo, en minäkään. Ainakaan niistä jotka ymmärtävät jutun juonen niin sanotusti muutenkin.
Enkä halua myöskään Mystikkoa nostaa sen enempää jalustalle - mutta hänen opetuksensa on jotenkin helppo ottaa vakavasti ja samaistuttavia sen vuoksi, koska hän puhuu täysin harmonisesti ja kiihkottomasti oman kokemuksensa ja henkisen tiensä pohjalta. Sekä painottaa sitä omaa kokemusta, eikä vain jonkun pyhän tekstin "pänttäämistä" kuten monet uskonnot. Koen itse jopa Mystikon tekstit enemmän antavina kuin nuo Vedat ja muut uskonnolliset teokset - hän osaa pukea asiat hyvin sanoiksi ja niistä huokuu jotenkin sellainen aito viisaus. Ja vielä kerran: ne on kokemuksen rintaäänellä kirjoitettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vedathan ovat vain yksi muinainen uskonnollinen teos muiden joukossa, joissa varmasti on tulkintoja ja tulkittavaa samalla tavalla kuin vaikka Raamatussakin. Ja vaikka Veda-tieteet olisivatkin lähimpänä KM:n ajatusmaailmaa, se ei vielä tarkoita että kaikki Vedoissa menisi yksi yhteen Mystikon opetusten kanssa. Henkisellä polulla on mielestäni vähän haitallista, jos jymähtää liikaa yhteen eepokseen tai uskontokuntaan, kaikki kuitenkin ovat sen saman ydinasian äärellä, loppu on sitten ihan kulttuurinkin sävyttämää.
Yritän siis vain sanoa, että ei niitä Vedoja nyt mihinkään absoluuttiseen totuuden lähteen asemaan kannata muiden yläpuolelle nostaa kuitenkaan.
Ei tietenkään kannata. Olen ihan samaa mieltä kaikesta, mitä kirjoitit. Luulitko minun ajattelevan, että uskoin Veda-tieteen olevan aukoton? Oletin, että tekstistäni olisi näkynyt juuri se, etten ole sen kanssa samaa mieltä. Hämmästyin vai sitä, että jo kirjan alkuvaiheessa oli kerrottu noinkin monta outoutta.
Luen kirjan kuitenkin loppuun, mutta tämä jäänee ekaksi ja vikaksi kirjaksi, mitä Vedasta luen.
Enemmänkin yleisesti vain ketjun lukijoille. Tuntui että silloin viikko pari sitten niitä Vedoja alettiin vähän liikaa tuomaan tähän ketjuun, se ei kuitenkaan ole se mystiikasta ja totuudesta kiinnostuneiden tarkoitus että aletaan lukemaan tiettyä ihmisten toimesta ja tietystä kulmasta kirjoitettua kirjaa kuin piru Raamattua.
Eikä se poista sitä, että Vedoissa varmasti on runsaasti vanhaa ja oikeilla jäljillä olevaa muinaista tietoa, nehän on yksi vanhimmista uskonnollisista eepoksista mitä on löydetty.
Ok. Kiitos perusteluista.
Olen lukenut tämän koko ketjun ja täällä on ennenkin suositeltu kirjoja tai kerrottu kirjoista. Tämä kirja oli ensimmäinen, minkä tässä ketjussa mainituista hankin, ja kahdesta syystä. Olen joskus lahjoittanut Veda-kirjan pois lukematta ja se oli jäänyt minua vähän vaivaamaan tyyliin, että olisihan sen voinut lukea. Toinen syy oli se, mitä Mystikko sanoi Vedalaisuudesta.
Enkä usko, että kukaan heistä, joka tätä ketjua lukee säännöllisesti, alkaisi lukea jotain uskonto- tai tiedesuunnan kirjaa kuin p Raamattua - ellei sitten Mystikko jotain kirjaa suosittelisi.
Joo, en minäkään. Ainakaan niistä jotka ymmärtävät jutun juonen niin sanotusti muutenkin.
Enkä halua myöskään Mystikkoa nostaa sen enempää jalustalle - mutta hänen opetuksensa on jotenkin helppo ottaa vakavasti ja samaistuttavia sen vuoksi, koska hän puhuu täysin harmonisesti ja kiihkottomasti oman kokemuksensa ja henkisen tiensä pohjalta. Sekä painottaa sitä omaa kokemusta, eikä vain jonkun pyhän tekstin "pänttäämistä" kuten monet uskonnot. Koen itse jopa Mystikon tekstit enemmän antavina kuin nuo Vedat ja muut uskonnolliset teokset - hän osaa pukea asiat hyvin sanoiksi ja niistä huokuu jotenkin sellainen aito viisaus. Ja vielä kerran: ne on kokemuksen rintaäänellä kirjoitettu.
Hyvin kirjoitit. Samaa mieltä olen. :)
En ole kokenut mystikon kirjoituksia millään tavalla viisaiksi, enkä omaksu mitään mitä hän on sanonut. Auringon alla ei ole mitään uutta, vaan vanhan toistoa toiston perään.
Esimerkiksi mitä hän on kirjoittanut tietoisuudesta ja perimmäisestä totuudesta on sidonnaisen mielen tuotetta ja on ollut sekavaa ja epämäärästä ja vailla totuuden häivääkään, jotka perustuvat luuloihin ja olettamuksiin. Ei pidä lumoutua hienoihin ja jaloihin sanoihin. Lumosihan hillerikin aikoinaan miljoonia ylevillä sanoilla.
Kirjailijan lahjat hänellä on ilman muuta. Ja kunnioitan häntä suuresti.
Tätä ei ole kirjoitettu pahassa mielessä tietenkään, vaan kaikella ystävyydellä.
Vierailija kirjoitti:
En ole kokenut mystikon kirjoituksia millään tavalla viisaiksi, enkä omaksu mitään mitä hän on sanonut. Auringon alla ei ole mitään uutta, vaan vanhan toistoa toiston perään.
Esimerkiksi mitä hän on kirjoittanut tietoisuudesta ja perimmäisestä totuudesta on sidonnaisen mielen tuotetta ja on ollut sekavaa ja epämäärästä ja vailla totuuden häivääkään, jotka perustuvat luuloihin ja olettamuksiin. Ei pidä lumoutua hienoihin ja jaloihin sanoihin. Lumosihan hillerikin aikoinaan miljoonia ylevillä sanoilla.
Kirjailijan lahjat hänellä on ilman muuta. Ja kunnioitan häntä suuresti.
Tätä ei ole kirjoitettu pahassa mielessä tietenkään, vaan kaikella ystävyydellä.
Niin, hän on jo kertonut kaiken oleellisen ja moneen kertaan, mutta onneksi eri sanoin, sillä sama asia eri sanoin sanottuna uppoaa paremmin toisiin. Minusta on hienoa, että Mystikko edelleen vastaa kysyjille! Sitä paitsi kertaus on hyväksi heillekin, jotka ovat jo ymmärryksessään aika pitkällä. Ja vielä on tullut ja tulee myös uusia kysymyksiä. Olen lumoutunut Mystikon rauhallisuuteen, suoruuteen ja lempeyteen, millä hän asiat kertoo. Niistä huokuu totuus.
Vierailija kirjoitti:
En ole kokenut mystikon kirjoituksia millään tavalla viisaiksi, enkä omaksu mitään mitä hän on sanonut. Auringon alla ei ole mitään uutta, vaan vanhan toistoa toiston perään.
Esimerkiksi mitä hän on kirjoittanut tietoisuudesta ja perimmäisestä totuudesta on sidonnaisen mielen tuotetta ja on ollut sekavaa ja epämäärästä ja vailla totuuden häivääkään, jotka perustuvat luuloihin ja olettamuksiin. Ei pidä lumoutua hienoihin ja jaloihin sanoihin. Lumosihan hillerikin aikoinaan miljoonia ylevillä sanoilla.
Kirjailijan lahjat hänellä on ilman muuta. Ja kunnioitan häntä suuresti.
Tätä ei ole kirjoitettu pahassa mielessä tietenkään, vaan kaikella ystävyydellä.
Mutta tässä se ero tuleekin (Hitleriin verrattuna). Hitler halusi pönkittää omaa egoaan ja omaa valtaansa, Mystikolla ei ole mitään mitä hän voisi tästä saada. Minkään maineen tai virtuaalisen arvostuksenkaan perässä hän ei tunnu roikkuvan.
Hyvä että kirjoitit oman mielipiteesi, se on yhtä arvokas kuin kaikki muutkin. Eihän näitä tekstejä olekaan kirjoitettu siksi että kaikki ne omaksuisivat tai niitä seuraisivat, vaan mietittäväksi ja koettavaksi henkisellä polulla oleville. Ennen kaikkea ne rohkaisee itse yrittämään kokemusta, kaikkia sisäisiä mystikkoja joita varmaan tämä ketju kiinnostaa.
Minulla on outo ongelma. En halua valaistua, mutten halua olla persoonakaan.
En ole noin 15 vuoteen ollut kiinnostunut lukemaan juurikaan mistään muusta kuin valaistumisesta eli totuudesta kaiken tämän ilmenevän elämän "taustalla". Totuutta olen etsinyt jo nuoresta asti.
Olen introvertti, asun kaksin puolisoni kanssa enkä kaipaa juurikaan muita ihmisiä. Lemmikkiä kaipaan, mutten jaksa hoitaa sitä niin hyvin kuin haluaisin, joten en lemmikkiä hanki.
Olen nähnyt, että jotkut valaistuneet ovat valaistumisensa jälkeen päätyneet tilanteisiin, että he ovat tekemisissä ihmisten kanssa paljon, jopa esiintyvät isoilla areenoilla, kuten Tollekin, joka on sanonut useaan kertaan, että hän on introvertti ja nauttii siitä, että saa olla yksin tai pienessä porukassa, mutta hänen egonsa ei ole enää puikoissa määräämässä mitä tehdään, joten mentävä on.
Egohan se minussa pelkää tietenkin. Se luulee, etten valaistumisen jälkeen enää voisi hallita muodon tasolla olevaa elämääni. Ja tottahan se onkin. Olen alkanut viime aikoina masentuakin vähän. En tosiaan kaipaa muiden huomiota eikä minulla ole mitään tarvetta olla henkinen opettaja tai kertoa omia kokemuksiani, puhumattakaan, että haluaisin väitellä joidenkin kanssa joistain henkisistä uskomuksista.
Mutta olen onnellinen siitä, että Mystikko, Tolle, Mooji ja niin monet muut aiheesta jaksavat kertoa heille, jotka tietoa kaipaavat. Kiitos heille. <3
Olen kokenut useamman kerran pienen valaistumiskokemuksen, joten minulla on vähän jotain tuntua siitä, mitä on olla egoton tai millainen on se tila, ku ei ole yhteen persoonaan "tarrautunut" olento. Jollain tasolla tiedän/tunnen, että kaikki on minussa. En osaa enää rukoilla kunnolla ulkopuolista Jumalaa.
Haluaisin elää terveenä ja tehdä jotain mielekästä edes viikkotasolla. Päivittäinkään ei ole pakko olla mielekästä tekemistä, voi vain katsoa hetki kerrallaan, mitä tulee. Jos jotain muuta haluan persoonan tasolla, niin haluan ilmentää ystävällisyyttä, suvaitsevaisuutta, myönteisyyttä ja rauhaa ja haluaisin ihmisenä arjessa olla se Tollen mainitsema "taajuudenkannattelija", eli kollektiivisen mielen myönteisyyttä, rakkaudellisuutta ja rauhallisuutta ylläpitävä ihminen, josta juuri kukaan ei tiedä mitään. <3
Täällä aiemmin puheena olleista ajan olemusta koskevista asioista Hesarissa tänään juttu otsikolla "Onko olemassa aikaa" https://www.hs.fi/tiede/art-2000008926521.html
Mielenkiintoisia asioita siellä, tiede ja mystiikka taitavat olla lähestymässä toisiaan
(Aika-avaruuden tutkija Julian) Barbourin mukaan maailma koostuu loputtomasta määrästä nykyhetkiä, jotka ovat kaikki olemassa samanaikaisesti.
Kokemus siitä, että näistä hetkistä muodostuisi jonkinlainen jatkumo, on vain aivojemme luoma illuusio. Tarvitsemme tätä illuusiota voidaksemme hahmottaa maailmaa.
Tieteen pelisäännöt sanovat, että sellaisia asioita, joita teoria ei tarvitse ollakseen ehyt kokonaisuus, ei pidetä todellisina. Barbourin sanoin: aika ei ole todellista.