Lue keskustelun säännöt.
Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
11.08.2016 |
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6995)
Vierailija kirjoitti:
Onko valaistuminen on/off tila, vai sellainen että sitä saavuttaa ikään kuin pala palalta enemmän?
Up tälle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on outo ongelma. En halua valaistua, mutten halua olla persoonakaan.
En ole noin 15 vuoteen ollut kiinnostunut lukemaan juurikaan mistään muusta kuin valaistumisesta eli totuudesta kaiken tämän ilmenevän elämän "taustalla". Totuutta olen etsinyt jo nuoresta asti.
Olen introvertti, asun kaksin puolisoni kanssa enkä kaipaa juurikaan muita ihmisiä. Lemmikkiä kaipaan, mutten jaksa hoitaa sitä niin hyvin kuin haluaisin, joten en lemmikkiä hanki.
Olen nähnyt, että jotkut valaistuneet ovat valaistumisensa jälkeen päätyneet tilanteisiin, että he ovat tekemisissä ihmisten kanssa paljon, jopa esiintyvät isoilla areenoilla, kuten Tollekin, joka on sanonut useaan kertaan, että hän on introvertti ja nauttii siitä, että saa olla yksin tai pienessä porukassa, mutta hänen egonsa ei ole enää puikoissa määräämässä mitä tehdään, joten mentävä on.
Egohan se minussa pelkää tietenkin. Se luulee, etten valaistumisen jälkeen enää voisi hallita muodon tasolla olevaa elämääni. Ja tottahan se onkin. Olen alkanut viime aikoina masentuakin vähän. En tosiaan kaipaa muiden huomiota eikä minulla ole mitään tarvetta olla henkinen opettaja tai kertoa omia kokemuksiani, puhumattakaan, että haluaisin väitellä joidenkin kanssa joistain henkisistä uskomuksista.
Mutta olen onnellinen siitä, että Mystikko, Tolle, Mooji ja niin monet muut aiheesta jaksavat kertoa heille, jotka tietoa kaipaavat. Kiitos heille. <3
Olen kokenut useamman kerran pienen valaistumiskokemuksen, joten minulla on vähän jotain tuntua siitä, mitä on olla egoton tai millainen on se tila, ku ei ole yhteen persoonaan "tarrautunut" olento. Jollain tasolla tiedän/tunnen, että kaikki on minussa. En osaa enää rukoilla kunnolla ulkopuolista Jumalaa.
Haluaisin elää terveenä ja tehdä jotain mielekästä edes viikkotasolla. Päivittäinkään ei ole pakko olla mielekästä tekemistä, voi vain katsoa hetki kerrallaan, mitä tulee. Jos jotain muuta haluan persoonan tasolla, niin haluan ilmentää ystävällisyyttä, suvaitsevaisuutta, myönteisyyttä ja rauhaa ja haluaisin ihmisenä arjessa olla se Tollen mainitsema "taajuudenkannattelija", eli kollektiivisen mielen myönteisyyttä, rakkaudellisuutta ja rauhallisuutta ylläpitävä ihminen, josta juuri kukaan ei tiedä mitään. <3
Mun huomion kiinnitti tekstistä tuo kohta "Egohan se minussa pelkää tietenkin. Se luulee, etten valaistumisen jälkeen enää voisi hallita muodon tasolla olevaa elämääni." Hallitseminenhan on silleen illuusio, ei me pystytä kuin vain hyvin rajallisesti ja vähän hallitsemaan "muodon tasolla olevaa elämää", lähinnä sen voi päättää miten toimii ja mitä ajattelee. Mutta egos taitaa olla aivan oikeassa, jos luovut siitä, tulet tietoiseksi miten et voi hallita egomielen mukaisesti asioita
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko valaistuminen on/off tila, vai sellainen että sitä saavuttaa ikään kuin pala palalta enemmän?
Up tälle
Sekä että. Pala palalta menee lähemmäs sitä, ymmärtää sitä paremmin, mutta lopulta se tulee "yllättäen", spontaanisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on outo ongelma. En halua valaistua, mutten halua olla persoonakaan.
En ole noin 15 vuoteen ollut kiinnostunut lukemaan juurikaan mistään muusta kuin valaistumisesta eli totuudesta kaiken tämän ilmenevän elämän "taustalla". Totuutta olen etsinyt jo nuoresta asti.
Olen introvertti, asun kaksin puolisoni kanssa enkä kaipaa juurikaan muita ihmisiä. Lemmikkiä kaipaan, mutten jaksa hoitaa sitä niin hyvin kuin haluaisin, joten en lemmikkiä hanki.
Olen nähnyt, että jotkut valaistuneet ovat valaistumisensa jälkeen päätyneet tilanteisiin, että he ovat tekemisissä ihmisten kanssa paljon, jopa esiintyvät isoilla areenoilla, kuten Tollekin, joka on sanonut useaan kertaan, että hän on introvertti ja nauttii siitä, että saa olla yksin tai pienessä porukassa, mutta hänen egonsa ei ole enää puikoissa määräämässä mitä tehdään, joten mentävä on.
Egohan se minussa pelkää tietenkin. Se luulee, etten valaistumisen jälkeen enää voisi hallita muodon tasolla olevaa elämääni. Ja tottahan se onkin. Olen alkanut viime aikoina masentuakin vähän. En tosiaan kaipaa muiden huomiota eikä minulla ole mitään tarvetta olla henkinen opettaja tai kertoa omia kokemuksiani, puhumattakaan, että haluaisin väitellä joidenkin kanssa joistain henkisistä uskomuksista.
Mutta olen onnellinen siitä, että Mystikko, Tolle, Mooji ja niin monet muut aiheesta jaksavat kertoa heille, jotka tietoa kaipaavat. Kiitos heille. <3
Olen kokenut useamman kerran pienen valaistumiskokemuksen, joten minulla on vähän jotain tuntua siitä, mitä on olla egoton tai millainen on se tila, ku ei ole yhteen persoonaan "tarrautunut" olento. Jollain tasolla tiedän/tunnen, että kaikki on minussa. En osaa enää rukoilla kunnolla ulkopuolista Jumalaa.
Haluaisin elää terveenä ja tehdä jotain mielekästä edes viikkotasolla. Päivittäinkään ei ole pakko olla mielekästä tekemistä, voi vain katsoa hetki kerrallaan, mitä tulee. Jos jotain muuta haluan persoonan tasolla, niin haluan ilmentää ystävällisyyttä, suvaitsevaisuutta, myönteisyyttä ja rauhaa ja haluaisin ihmisenä arjessa olla se Tollen mainitsema "taajuudenkannattelija", eli kollektiivisen mielen myönteisyyttä, rakkaudellisuutta ja rauhallisuutta ylläpitävä ihminen, josta juuri kukaan ei tiedä mitään. <3
Mun huomion kiinnitti tekstistä tuo kohta "Egohan se minussa pelkää tietenkin. Se luulee, etten valaistumisen jälkeen enää voisi hallita muodon tasolla olevaa elämääni." Hallitseminenhan on silleen illuusio, ei me pystytä kuin vain hyvin rajallisesti ja vähän hallitsemaan "muodon tasolla olevaa elämää", lähinnä sen voi päättää miten toimii ja mitä ajattelee. Mutta egos taitaa olla aivan oikeassa, jos luovut siitä, tulet tietoiseksi miten et voi hallita egomielen mukaisesti asioita
Totta! Jos voisin olla vakuuttunut siitä, että saan valaistumisen jälkeen jatkaa elämääni erakkona puolisoni kanssa, ja muutamien muiden läheisten kanssa aina välillä, niin alkaisin varmaan ihan satasella meditoimaan ja elämään kovasti hetkessä, jotta saavuttaisin valaistumisen ja pääsisin eroon tästä egosta - ristiriitaistakin. :)
En pelkää ihmisiä, mutta en vain enää jaksa sitä egojen mellastusta eri tasoilla, kun se on niin läpinäkyvää ja väsyttävää.
Enkä myöskään tykkää huomiosta, olipa se myönteistäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikenlainen draama, haluamiset, valittamiset, oikeassaolemisten määrä ja laatu, teennäisyys, huijausyritykset ym ym. Oi tätä ihmiselämää, miten se täällä ilmeneekään.
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlainen draama, haluamiset, valittamiset, oikeassaolemisten määrä ja laatu, teennäisyys, huijausyritykset ym ym. Oi tätä ihmiselämää, miten se täällä ilmeneekään.
'
Siis henkilökohtaisesti (puhelimessa tai fyysisesti läsnä) ei kiinnosta olla tekemisissä ihmisten kanssa, jotka vielä ihan täysin uskovat kaikkeen draamaan ym. ja valittavat kaikesta tai vaikka iloitsevat kovasti bileistä tms. Toki kiva heille, mutta kaikki on niin välikaikasta pintailoa vain. Ei sen pintailon perässä jaksa juosta ja kärsiä, jos ei pintailoa saa säännöllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minen usko,että valaistuminen ihminen olisi vauva keskustelupalstalla kertomassa olevansa valaistunut. Tilapäinen valaistuminen ei poista egoa eikä egon ominaisuksia, ego on tuollaisen kokemuksen jälkeen edellen olemassa. Olen huomannut, että nin sanotut henkiset ihmiset ovat henkisesti ahneita haluamaan sitä sun tätä ja että he ovat kaikkein turtuneimpia ja pinnallisimpia ihmisia mitä saata olla.
Vierailija kirjoitti:
Minen usko,että valaistuminen ihminen olisi vauva keskustelupalstalla kertomassa olevansa valaistunut. Tilapäinen valaistuminen ei poista egoa eikä egon ominaisuksia, ego on tuollaisen kokemuksen jälkeen edellen olemassa. Olen huomannut, että nin sanotut henkiset ihmiset ovat henkisesti ahneita haluamaan sitä sun tätä ja että he ovat kaikkein turtuneimpia ja pinnallisimpia ihmisia mitä saata olla.
En minäkään usko, että valaistunut tulisi palstalle vain kertoakseen valaistuneensa. Sen sijaan aiheesta keskustelu ei keskustelupalstalla yllätä. Valaistuneet on ihmisiä siinä missä muutkin, ja ihmisille on ominaista kommunikoida keskenään keskustelemalla. Ja kun nykyaikana tällainen ihmeellinen palsta on mahdollinen, niin miksei myös valaistuneet tai siihen tähtäävät sitä myös käyttäis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minen usko,että valaistuminen ihminen olisi vauva keskustelupalstalla kertomassa olevansa valaistunut. Tilapäinen valaistuminen ei poista egoa eikä egon ominaisuksia, ego on tuollaisen kokemuksen jälkeen edellen olemassa. Olen huomannut, että nin sanotut henkiset ihmiset ovat henkisesti ahneita haluamaan sitä sun tätä ja että he ovat kaikkein turtuneimpia ja pinnallisimpia ihmisia mitä saata olla.
En minäkään usko, että valaistunut tulisi palstalle vain kertoakseen valaistuneensa. Sen sijaan aiheesta keskustelu ei keskustelupalstalla yllätä. Valaistuneet on ihmisiä siinä missä muutkin, ja ihmisille on ominaista kommunikoida keskenään keskustelemalla. Ja kun nykyaikana tällainen ihmeellinen palsta on mahdollinen, niin miksei myös valaistuneet tai siihen tähtäävät sitä myös käyttäis
Sanot vähän mutta asiaa.
T: edellinen kirjoittaja.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on outo ongelma. En halua valaistua, mutten halua olla persoonakaan.
En ole noin 15 vuoteen ollut kiinnostunut lukemaan juurikaan mistään muusta kuin valaistumisesta eli totuudesta kaiken tämän ilmenevän elämän "taustalla". Totuutta olen etsinyt jo nuoresta asti.
Olen introvertti, asun kaksin puolisoni kanssa enkä kaipaa juurikaan muita ihmisiä. Lemmikkiä kaipaan, mutten jaksa hoitaa sitä niin hyvin kuin haluaisin, joten en lemmikkiä hanki.
Olen nähnyt, että jotkut valaistuneet ovat valaistumisensa jälkeen päätyneet tilanteisiin, että he ovat tekemisissä ihmisten kanssa paljon, jopa esiintyvät isoilla areenoilla, kuten Tollekin, joka on sanonut useaan kertaan, että hän on introvertti ja nauttii siitä, että saa olla yksin tai pienessä porukassa, mutta hänen egonsa ei ole enää puikoissa määräämässä mitä tehdään, joten mentävä on.
Egohan se minussa pelkää tietenkin. Se luulee, etten valaistumisen jälkeen enää voisi hallita muodon tasolla olevaa elämääni. Ja tottahan se onkin. Olen alkanut viime aikoina masentuakin vähän. En tosiaan kaipaa muiden huomiota eikä minulla ole mitään tarvetta olla henkinen opettaja tai kertoa omia kokemuksiani, puhumattakaan, että haluaisin väitellä joidenkin kanssa joistain henkisistä uskomuksista.
Mutta olen onnellinen siitä, että Mystikko, Tolle, Mooji ja niin monet muut aiheesta jaksavat kertoa heille, jotka tietoa kaipaavat. Kiitos heille. <3
Olen kokenut useamman kerran pienen valaistumiskokemuksen, joten minulla on vähän jotain tuntua siitä, mitä on olla egoton tai millainen on se tila, ku ei ole yhteen persoonaan "tarrautunut" olento. Jollain tasolla tiedän/tunnen, että kaikki on minussa. En osaa enää rukoilla kunnolla ulkopuolista Jumalaa.
Haluaisin elää terveenä ja tehdä jotain mielekästä edes viikkotasolla. Päivittäinkään ei ole pakko olla mielekästä tekemistä, voi vain katsoa hetki kerrallaan, mitä tulee. Jos jotain muuta haluan persoonan tasolla, niin haluan ilmentää ystävällisyyttä, suvaitsevaisuutta, myönteisyyttä ja rauhaa ja haluaisin ihmisenä arjessa olla se Tollen mainitsema "taajuudenkannattelija", eli kollektiivisen mielen myönteisyyttä, rakkaudellisuutta ja rauhallisuutta ylläpitävä ihminen, josta juuri kukaan ei tiedä mitään. <3
minun neuvoni on se, että unohfa tyystin koko valaistumisen tavoittelu ja sen sijaan opettele elämään läsnäolevasti kussakin hetkessä se hetki hyväksyen. Usko pois, tuo tie vie ohi pahimpien karikkojen verrattuna siihen, että lähtisit tavoittelemaan valaistumsta vaikkapa mahdollisimman nopealla aikataululla. Kun opettelet läsnäoloa, et vaaranna psyykettäsi etkä harhadu millekään oudolle polulle, joka johtaisi sinut harhaan. Ja silti, kun opettelet läsnäoloa, tulet koko ajan ehjemmäksi ja tietoisemmaksi. Pääset ehjänä perille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valaistumisen halu on paras este valaistumiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on outo ongelma. En halua valaistua, mutten halua olla persoonakaan.
En ole noin 15 vuoteen ollut kiinnostunut lukemaan juurikaan mistään muusta kuin valaistumisesta eli totuudesta kaiken tämän ilmenevän elämän "taustalla". Totuutta olen etsinyt jo nuoresta asti.
Olen introvertti, asun kaksin puolisoni kanssa enkä kaipaa juurikaan muita ihmisiä. Lemmikkiä kaipaan, mutten jaksa hoitaa sitä niin hyvin kuin haluaisin, joten en lemmikkiä hanki.
Olen nähnyt, että jotkut valaistuneet ovat valaistumisensa jälkeen päätyneet tilanteisiin, että he ovat tekemisissä ihmisten kanssa paljon, jopa esiintyvät isoilla areenoilla, kuten Tollekin, joka on sanonut useaan kertaan, että hän on introvertti ja nauttii siitä, että saa olla yksin tai pienessä porukassa, mutta hänen egonsa ei ole enää puikoissa määräämässä mitä tehdään, joten mentävä on.
Egohan se minussa pelkää tietenkin. Se luulee, etten valaistumisen jälkeen enää voisi hallita muodon tasolla olevaa elämääni. Ja tottahan se onkin. Olen alkanut viime aikoina masentuakin vähän. En tosiaan kaipaa muiden huomiota eikä minulla ole mitään tarvetta olla henkinen opettaja tai kertoa omia kokemuksiani, puhumattakaan, että haluaisin väitellä joidenkin kanssa joistain henkisistä uskomuksista.
Mutta olen onnellinen siitä, että Mystikko, Tolle, Mooji ja niin monet muut aiheesta jaksavat kertoa heille, jotka tietoa kaipaavat. Kiitos heille. <3
Olen kokenut useamman kerran pienen valaistumiskokemuksen, joten minulla on vähän jotain tuntua siitä, mitä on olla egoton tai millainen on se tila, ku ei ole yhteen persoonaan "tarrautunut" olento. Jollain tasolla tiedän/tunnen, että kaikki on minussa. En osaa enää rukoilla kunnolla ulkopuolista Jumalaa.
Haluaisin elää terveenä ja tehdä jotain mielekästä edes viikkotasolla. Päivittäinkään ei ole pakko olla mielekästä tekemistä, voi vain katsoa hetki kerrallaan, mitä tulee. Jos jotain muuta haluan persoonan tasolla, niin haluan ilmentää ystävällisyyttä, suvaitsevaisuutta, myönteisyyttä ja rauhaa ja haluaisin ihmisenä arjessa olla se Tollen mainitsema "taajuudenkannattelija", eli kollektiivisen mielen myönteisyyttä, rakkaudellisuutta ja rauhallisuutta ylläpitävä ihminen, josta juuri kukaan ei tiedä mitään. <3
minun neuvoni on se, että unohfa tyystin koko valaistumisen tavoittelu ja sen sijaan opettele elämään läsnäolevasti kussakin hetkessä se hetki hyväksyen. Usko pois, tuo tie vie ohi pahimpien karikkojen verrattuna siihen, että lähtisit tavoittelemaan valaistumsta vaikkapa mahdollisimman nopealla aikataululla. Kun opettelet läsnäoloa, et vaaranna psyykettäsi etkä harhadu millekään oudolle polulle, joka johtaisi sinut harhaan. Ja silti, kun opettelet läsnäoloa, tulet koko ajan ehjemmäksi ja tietoisemmaksi. Pääset ehjänä perille.
Kiitos, kirjoitit kauniisti, viisaastikin. <3
Ehkä itse kirjoitin vähän huonosti. Pelkään, että jos alan elää hetkessä, niin joku päivä valaistun spontaanisti, koska minulla on jo ollut useita pieniä valaistumiskokemuksia. Lisäksi, kovasta yrittämisestä huolimatta, mikään muu ei oikein kiinnosta kuin totuuden selvittäminen tästä kaikesta - Jumalasta/Tietoisuudesta, miten tämä kaikki on saanut alkunsa jne.
Tavallaan haluaisin valaistua, jotta tämä pitkään kestänyt totuuden etsintä päättyisi. Ja tavallaan pelkään, että valaistun, kun en tiedä, mitä muutoksia se toisi arkeeni - kumma juttu. Mutta kiitos vielä Sinulle. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totuutta ei voi etsimällä löytää.
Tietä tai polkua totuuteen ei ole.
Mieli voi luoda mielikuvan totuudesta päämääränä.
Mielikuva on aina rajallinen ja tunnetun tulos. Ajatuksen tuote.
Perimmäinen totuus ei ole fyysinen eikä menttaalinen kohde, se ei ole kohde lainkaan, joten sitä ei voi etsimällä löytää, eikä sinne ole siis olemassa tietä tai polkua.
Perimmäinen totuus on ajatukseton ja rajaton Tietoisuuden tila.
Rajallinen ajatus ei voi koskaan kohdata sitä mikä on rajaton ja ajatukseton tila.
Kun rajallinen lakkaa olemasta, rajaton on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on outo ongelma. En halua valaistua, mutten halua olla persoonakaan.
En ole noin 15 vuoteen ollut kiinnostunut lukemaan juurikaan mistään muusta kuin valaistumisesta eli totuudesta kaiken tämän ilmenevän elämän "taustalla". Totuutta olen etsinyt jo nuoresta asti.
Olen introvertti, asun kaksin puolisoni kanssa enkä kaipaa juurikaan muita ihmisiä. Lemmikkiä kaipaan, mutten jaksa hoitaa sitä niin hyvin kuin haluaisin, joten en lemmikkiä hanki.
Olen nähnyt, että jotkut valaistuneet ovat valaistumisensa jälkeen päätyneet tilanteisiin, että he ovat tekemisissä ihmisten kanssa paljon, jopa esiintyvät isoilla areenoilla, kuten Tollekin, joka on sanonut useaan kertaan, että hän on introvertti ja nauttii siitä, että saa olla yksin tai pienessä porukassa, mutta hänen egonsa ei ole enää puikoissa määräämässä mitä tehdään, joten mentävä on.
Egohan se minussa pelkää tietenkin. Se luulee, etten valaistumisen jälkeen enää voisi hallita muodon tasolla olevaa elämääni. Ja tottahan se onkin. Olen alkanut viime aikoina masentuakin vähän. En tosiaan kaipaa muiden huomiota eikä minulla ole mitään tarvetta olla henkinen opettaja tai kertoa omia kokemuksiani, puhumattakaan, että haluaisin väitellä joidenkin kanssa joistain henkisistä uskomuksista.
Mutta olen onnellinen siitä, että Mystikko, Tolle, Mooji ja niin monet muut aiheesta jaksavat kertoa heille, jotka tietoa kaipaavat. Kiitos heille. <3
Olen kokenut useamman kerran pienen valaistumiskokemuksen, joten minulla on vähän jotain tuntua siitä, mitä on olla egoton tai millainen on se tila, ku ei ole yhteen persoonaan "tarrautunut" olento. Jollain tasolla tiedän/tunnen, että kaikki on minussa. En osaa enää rukoilla kunnolla ulkopuolista Jumalaa.
Haluaisin elää terveenä ja tehdä jotain mielekästä edes viikkotasolla. Päivittäinkään ei ole pakko olla mielekästä tekemistä, voi vain katsoa hetki kerrallaan, mitä tulee. Jos jotain muuta haluan persoonan tasolla, niin haluan ilmentää ystävällisyyttä, suvaitsevaisuutta, myönteisyyttä ja rauhaa ja haluaisin ihmisenä arjessa olla se Tollen mainitsema "taajuudenkannattelija", eli kollektiivisen mielen myönteisyyttä, rakkaudellisuutta ja rauhallisuutta ylläpitävä ihminen, josta juuri kukaan ei tiedä mitään. <3
minun neuvoni on se, että unohfa tyystin koko valaistumisen tavoittelu ja sen sijaan opettele elämään läsnäolevasti kussakin hetkessä se hetki hyväksyen. Usko pois, tuo tie vie ohi pahimpien karikkojen verrattuna siihen, että lähtisit tavoittelemaan valaistumsta vaikkapa mahdollisimman nopealla aikataululla. Kun opettelet läsnäoloa, et vaaranna psyykettäsi etkä harhadu millekään oudolle polulle, joka johtaisi sinut harhaan. Ja silti, kun opettelet läsnäoloa, tulet koko ajan ehjemmäksi ja tietoisemmaksi. Pääset ehjänä perille.
Kiitos, kirjoitit kauniisti, viisaastikin. <3
Ehkä itse kirjoitin vähän huonosti. Pelkään, että jos alan elää hetkessä, niin joku päivä valaistun spontaanisti, koska minulla on jo ollut useita pieniä valaistumiskokemuksia. Lisäksi, kovasta yrittämisestä huolimatta, mikään muu ei oikein kiinnosta kuin totuuden selvittäminen tästä kaikesta - Jumalasta/Tietoisuudesta, miten tämä kaikki on saanut alkunsa jne.
Tavallaan haluaisin valaistua, jotta tämä pitkään kestänyt totuuden etsintä päättyisi. Ja tavallaan pelkään, että valaistun, kun en tiedä, mitä muutoksia se toisi arkeeni - kumma juttu. Mutta kiitos vielä Sinulle. :)
Jossain sanottiin, että ihminen ei pelkää mitään yhtä paljon kuin omaa voimaansa
Vierailija kirjoitti:
Valaistumisen halu on paras este valaistumiselle.
Jos oikein olen ymmärtänyt, niin myös Mystikko halusi valaistua ja valaistui, kun mikään muu ei enää kiinnostanut. Hän varmaan korjaa, jos olen väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Totuutta ei voi etsimällä löytää.
Tietä tai polkua totuuteen ei ole.Mieli voi luoda mielikuvan totuudesta päämääränä.
Mielikuva on aina rajallinen ja tunnetun tulos. Ajatuksen tuote.
Perimmäinen totuus ei ole fyysinen eikä menttaalinen kohde, se ei ole kohde lainkaan, joten sitä ei voi etsimällä löytää, eikä sinne ole siis olemassa tietä tai polkua.
Perimmäinen totuus on ajatukseton ja rajaton Tietoisuuden tila.
Rajallinen ajatus ei voi koskaan kohdata sitä mikä on rajaton ja ajatukseton tila.Kun rajallinen lakkaa olemasta, rajaton on.
Totta, perimmäisen totuuden "perässä" olenkin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valaistumisen halu on paras este valaistumiselle.
Jos oikein olen ymmärtänyt, niin myös Mystikko halusi valaistua ja valaistui, kun mikään muu ei enää kiinnostanut. Hän varmaan korjaa, jos olen väärässä.
En todellakaan ole vakuuttunut siitä, että hän on valaistunut, ei millään pahalla.
Kun lukee tätä palstaa, niin tulee epäilemättä tunne, että valaistuneita istuu joka toisella oksalla tai heitä on enemmän kun valaistumattomia.
Vierailija:
"Mystikolla ei ole mitään mitä hän voisi tästä saada. Minkään maineen tai virtuaalisen arvostuksenkaan perässä hän ei tunnu roikkuvan."
Tuollaista on olla valaistunut. Ei ole tarvetta saada enää mitään persoonatason arvostusta, ihailua tai mainetta, ei mitään egon pönkitystä tai edes olemassaolon tuntua. Mystikko onkin sanonut, että valaistumisen jälkeen hänellä ei ole ollut muuta motiivia jäädä kehoonsa kuin se, että voi olla avuksi jotenkin muille. Ymmärrän häntä.