Lue keskustelun säännöt.
Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
11.08.2016 |
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6995)
Vierailija kirjoitti:
Taas poistunut uusia Mystikon viestejä 😭
Otin yhestä kohasta ss, voin kirjottaa sen tänne ku jaksan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä käsittämätöntä, että asialliset tekstit ei pysy palstalla. No, onneks tässä ketjussa on aika paljon asiaa joka ei oo poistettu
Minäpä kopioin yhden eilisen KM:n kirjoituksen ja aion postata sen tänne uudelleen ja uudelleen, jos se poistetaan. Tässä tulee
Täältä on poistettu tekstejä, mutta laitan nyt jotain siitä, miten eri tavalla koen itse todellisuuden kuin useimmat muut, koska se osaltaan selittää sitä miksi minun kaltaisteni on helpompi saada ns. manifestointi toimimaan kuin muiden.
Tavallinen, yleisesti hyväksytty materialistinen näkemys tiivistetysti:
- Materia (aine) -> maailmankaikkeus/maailma -> ihminen -> mieli ja tietoisuus kehon, erityisesti aivojen rakenteen ja toiminnan tuotteena
Se miten minä olen tullut kokemaan nämä introspektion ja tietoisuuden olemuksen tutkimisen seurauksena, mielen seuraamista sen alkulähteille ilmentymättömään Tietoisuuteen ja sen heijastumista maailmaksi:
- Tietoisuus (yksi) -> Mieli (monta, jokainen osa Yhtä, mutta lokalisoituneitä näkökulmia joista Tietoisuus tarkastelee itseään) -> Keho (jokainen lokalisaatiopiste eli mieli projisoi itsensä kokemukseensa erillisenä kehona, samoin kuin ihminen unta näkiessä luo paitsi unimaailman, myös kokee olevansa unihahmo joka kokee tapahtumia) -> Maailma ("Tietoisuuden / yhden uni", joka nähdään näkökulmien eli mielten värittämien filtterien läpi niin että jokaisella on tavallaan yksilöllinen maailma silti, vaikka siinä on paljon yhteisiä komponentteja koska se pohjimmilaan on sen yhden Tietoisuuden ilmenemä)
Ja pohjimmiltaan Tietoisuus ja yksilömieli on yhtä - mieli on enemmän ikään kuin tietoisuuden värähtelyä tai toimintaa tai tiivistymä (katselupiste) kuin erillinen objekti. Mielenkiintoinen asia on, että olipa ihmisen maailmankuva kumpi tahansa näistä hyvin erilaisista malleista, hänen aistikokemuksensa näyttää vahvistavan juuri hänen uskomustensa todellisuuden. Siksi jos haluaa maailmansa muuttuvan, täytyy muuttaa sisäistä, jonka kautta Tietoisuus refraktoituu ja filtteröityy kehoksi ja maailmaksi.
Uskon myös, että jonain päivänä jopa tiede, joka lähtee tällä hetkellä materialismin lähtökohdasta tulee näkemään tämän. Jo nyt on monia havaintoja jotka viittaavat siihen suuntaan. Miksi niin usein todellisuus näyttää käyttäytyvän kuten ihmismielen rakentamat matemaattiset mallit, joiden piti olla pelkkiä mentaalisia konstruktioita? Miksi kvanttitasolla havaitsija vaikuttaa havaittavaan? Jopa siihen asti että myös havaittavan historia muuttuu taannehtivasti eikä vain nykyhetkessä havaitut ominaisuudet. Jotkut vakavasti otettavat tiedemiehet on jo kirjoittaneet esseitä siitä, onko maailmankaikkeus kokonaan mentaalinen. Toistaiseksi tämä ei ole valtavirtaa, mutta jonain päivänä Itsen ja maailman ykseys havaitaan myös tieteessä. Toistaiseksi yksilö ei kuitenkaan pääse tähän ymmärrykseen tieteen kautta, vaan vain introspektion, hiljaisuuden ja oman Tietoisuuden oven kautta.
Vierailija kirjoitti:
Minäpä kopioin yhden eilisen KM:n kirjoituksen ja aion postata sen tänne uudelleen ja uudelleen, jos se poistetaan. Tässä tulee
Täältä on poistettu tekstejä, mutta laitan nyt jotain siitä, miten eri tavalla koen itse todellisuuden kuin useimmat muut, koska se osaltaan selittää sitä miksi minun kaltaisteni on helpompi saada ns. manifestointi toimimaan kuin muiden.
Tavallinen, yleisesti hyväksytty materialistinen näkemys tiivistetysti:
- Materia (aine) -> maailmankaikkeus/maailma -> ihminen -> mieli ja tietoisuus kehon, erityisesti aivojen rakenteen ja toiminnan tuotteena
Se miten minä olen tullut kokemaan nämä introspektion ja tietoisuuden olemuksen tutkimisen seurauksena, mielen seuraamista sen alkulähteille ilmentymättömään Tietoisuuteen ja sen heijastumista maailmaksi:
- Tietoisuus (yksi) -> Mieli (monta, jokainen osa Yhtä, mutta lokalisoituneitä näkökulmia joista Tietoisuus tarkastelee itseään) -> Keho (jokainen lokalisaatiopiste eli mieli projisoi itsensä kokemukseensa erillisenä kehona, samoin kuin ihminen unta näkiessä luo paitsi unimaailman, myös kokee olevansa unihahmo joka kokee tapahtumia) -> Maailma ("Tietoisuuden / yhden uni", joka nähdään näkökulmien eli mielten värittämien filtterien läpi niin että jokaisella on tavallaan yksilöllinen maailma silti, vaikka siinä on paljon yhteisiä komponentteja koska se pohjimmilaan on sen yhden Tietoisuuden ilmenemä)
Ja pohjimmiltaan Tietoisuus ja yksilömieli on yhtä - mieli on enemmän ikään kuin tietoisuuden värähtelyä tai toimintaa tai tiivistymä (katselupiste) kuin erillinen objekti. Mielenkiintoinen asia on, että olipa ihmisen maailmankuva kumpi tahansa näistä hyvin erilaisista malleista, hänen aistikokemuksensa näyttää vahvistavan juuri hänen uskomustensa todellisuuden. Siksi jos haluaa maailmansa muuttuvan, täytyy muuttaa sisäistä, jonka kautta Tietoisuus refraktoituu ja filtteröityy kehoksi ja maailmaksi.
Uskon myös, että jonain päivänä jopa tiede, joka lähtee tällä hetkellä materialismin lähtökohdasta tulee näkemään tämän. Jo nyt on monia havaintoja jotka viittaavat siihen suuntaan. Miksi niin usein todellisuus näyttää käyttäytyvän kuten ihmismielen rakentamat matemaattiset mallit, joiden piti olla pelkkiä mentaalisia konstruktioita? Miksi kvanttitasolla havaitsija vaikuttaa havaittavaan? Jopa siihen asti että myös havaittavan historia muuttuu taannehtivasti eikä vain nykyhetkessä havaitut ominaisuudet. Jotkut vakavasti otettavat tiedemiehet on jo kirjoittaneet esseitä siitä, onko maailmankaikkeus kokonaan mentaalinen. Toistaiseksi tämä ei ole valtavirtaa, mutta jonain päivänä Itsen ja maailman ykseys havaitaan myös tieteessä. Toistaiseksi yksilö ei kuitenkaan pääse tähän ymmärrykseen tieteen kautta, vaan vain introspektion, hiljaisuuden ja oman Tietoisuuden oven kautta.
Kaukaa viisasta toimintaa, hienoa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas poistunut uusia Mystikon viestejä 😭
Otin yhestä kohasta ss, voin kirjottaa sen tänne ku jaksan
Se kohta löytyykin tuosta joka tänne kopioitiin. Tuo tietoisuus-> mieli jne, mulle ainakin avas uudella tapaa mielen olemusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi sitä heittäytyä vaikka minkälaiseen tapaan tulkita maailmaa, tulkita ja kokea tapahtumia ja olemistaan sen mukaisesti.
Sillä että onko se oma subjektiivinen kokemus totta tai reliateeteissä ei ole väliä jos siitä ei ole vaaraa itselle tai ympäristölle.
Sitä voi kuvitella olevansa Jedi ja antaa kosmisen energian ohjata elämäänsä.
Tähtilampun alla voi myös yrittää tehdä taikoja
Vierailija kirjoitti:
Voi sitä heittäytyä vaikka minkälaiseen tapaan tulkita maailmaa, tulkita ja kokea tapahtumia ja olemistaan sen mukaisesti.
Sillä että onko se oma subjektiivinen kokemus totta tai reliateeteissä ei ole väliä jos siitä ei ole vaaraa itselle tai ympäristölle.Sitä voi kuvitella olevansa Jedi ja antaa kosmisen energian ohjata elämäänsä.
Tähtilampun alla voi myös yrittää tehdä taikoja
Voiko subjektiivinen kokemus olla "totta" tai "epätotta"? Mikä sen määrittelee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi sitä heittäytyä vaikka minkälaiseen tapaan tulkita maailmaa, tulkita ja kokea tapahtumia ja olemistaan sen mukaisesti.
Sillä että onko se oma subjektiivinen kokemus totta tai reliateeteissä ei ole väliä jos siitä ei ole vaaraa itselle tai ympäristölle.Sitä voi kuvitella olevansa Jedi ja antaa kosmisen energian ohjata elämäänsä.
Tähtilampun alla voi myös yrittää tehdä taikoja
Se miksi minua kiinnostaa kristityn mystikon ja yleensä mystikoiden kokemus (jossa on yleensä aina samoja piirteitä ykseydestä ja ihmisestä jonkun isomman ilmaisuna eikä niinkään erillisenä ainekasaumana) on, että nämä ihmiset on yleensä poikkeuksellisen onnellisia ja myös menestyvät elämässään hyvin. Eikä moni heistä ole ollut sitä suinkaan aina ns. luonnostaan.
Vierailija kirjoitti:
Minäpä kopioin yhden eilisen KM:n kirjoituksen ja aion postata sen tänne uudelleen ja uudelleen, jos se poistetaan. Tässä tulee
Täältä on poistettu tekstejä, mutta laitan nyt jotain siitä, miten eri tavalla koen itse todellisuuden kuin useimmat muut, koska se osaltaan selittää sitä miksi minun kaltaisteni on helpompi saada ns. manifestointi toimimaan kuin muiden.
Tavallinen, yleisesti hyväksytty materialistinen näkemys tiivistetysti:
- Materia (aine) -> maailmankaikkeus/maailma -> ihminen -> mieli ja tietoisuus kehon, erityisesti aivojen rakenteen ja toiminnan tuotteena
Se miten minä olen tullut kokemaan nämä introspektion ja tietoisuuden olemuksen tutkimisen seurauksena, mielen seuraamista sen alkulähteille ilmentymättömään Tietoisuuteen ja sen heijastumista maailmaksi:
- Tietoisuus (yksi) -> Mieli (monta, jokainen osa Yhtä, mutta lokalisoituneitä näkökulmia joista Tietoisuus tarkastelee itseään) -> Keho (jokainen lokalisaatiopiste eli mieli projisoi itsensä kokemukseensa erillisenä kehona, samoin kuin ihminen unta näkiessä luo paitsi unimaailman, myös kokee olevansa unihahmo joka kokee tapahtumia) -> Maailma ("Tietoisuuden / yhden uni", joka nähdään näkökulmien eli mielten värittämien filtterien läpi niin että jokaisella on tavallaan yksilöllinen maailma silti, vaikka siinä on paljon yhteisiä komponentteja koska se pohjimmilaan on sen yhden Tietoisuuden ilmenemä)
Ja pohjimmiltaan Tietoisuus ja yksilömieli on yhtä - mieli on enemmän ikään kuin tietoisuuden värähtelyä tai toimintaa tai tiivistymä (katselupiste) kuin erillinen objekti. Mielenkiintoinen asia on, että olipa ihmisen maailmankuva kumpi tahansa näistä hyvin erilaisista malleista, hänen aistikokemuksensa näyttää vahvistavan juuri hänen uskomustensa todellisuuden. Siksi jos haluaa maailmansa muuttuvan, täytyy muuttaa sisäistä, jonka kautta Tietoisuus refraktoituu ja filtteröityy kehoksi ja maailmaksi.
Uskon myös, että jonain päivänä jopa tiede, joka lähtee tällä hetkellä materialismin lähtökohdasta tulee näkemään tämän. Jo nyt on monia havaintoja jotka viittaavat siihen suuntaan. Miksi niin usein todellisuus näyttää käyttäytyvän kuten ihmismielen rakentamat matemaattiset mallit, joiden piti olla pelkkiä mentaalisia konstruktioita? Miksi kvanttitasolla havaitsija vaikuttaa havaittavaan? Jopa siihen asti että myös havaittavan historia muuttuu taannehtivasti eikä vain nykyhetkessä havaitut ominaisuudet. Jotkut vakavasti otettavat tiedemiehet on jo kirjoittaneet esseitä siitä, onko maailmankaikkeus kokonaan mentaalinen. Toistaiseksi tämä ei ole valtavirtaa, mutta jonain päivänä Itsen ja maailman ykseys havaitaan myös tieteessä. Toistaiseksi yksilö ei kuitenkaan pääse tähän ymmärrykseen tieteen kautta, vaan vain introspektion, hiljaisuuden ja oman Tietoisuuden oven kautta.
Jos ynmärtää tieteen näin pieleen niin totta kai saa haluamansa tulokset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi sitä heittäytyä vaikka minkälaiseen tapaan tulkita maailmaa, tulkita ja kokea tapahtumia ja olemistaan sen mukaisesti.
Sillä että onko se oma subjektiivinen kokemus totta tai reliateeteissä ei ole väliä jos siitä ei ole vaaraa itselle tai ympäristölle.Sitä voi kuvitella olevansa Jedi ja antaa kosmisen energian ohjata elämäänsä.
Tähtilampun alla voi myös yrittää tehdä taikojaVoiko subjektiivinen kokemus olla "totta" tai "epätotta"? Mikä sen määrittelee?
Se kai, kokeeko muutkin niin, eli jos näkisin vaaleanpunaisen elefantin, ja kysyisin 5 muulta ihmiseltä että onko teistäkin tuossa pinkki elefantti, ja muut sanoisi ei ole, niin todennäköisesti kyseessä olisi harhanäky. MUTTA tässä on tietysti moniakin ongelmia, isoin se että tämän jaetun todellisuuden voi selittää sekä malli jossa kyse on katsojista riippumattomasta materiasta että tuollainen mystikon malli, että kyse on jaetusta tietoisuudesta. Esim. jos näen unta, niin kyllähän siinäkin ne kaikki unihahmot kokee yhteistä todellisuutta. Jos leijona jahtaa minua ja siinä unessa on muitakin ihmisiä, nekin reagoivat leijonaan, ja silti sitä leijonaa ei ole fyysisenä objektina olemassa vaan vain tietoisuuden tuottamana unikuvana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä kopioin yhden eilisen KM:n kirjoituksen ja aion postata sen tänne uudelleen ja uudelleen, jos se poistetaan. Tässä tulee
Täältä on poistettu tekstejä, mutta laitan nyt jotain siitä, miten eri tavalla koen itse todellisuuden kuin useimmat muut, koska se osaltaan selittää sitä miksi minun kaltaisteni on helpompi saada ns. manifestointi toimimaan kuin muiden.
Tavallinen, yleisesti hyväksytty materialistinen näkemys tiivistetysti:
- Materia (aine) -> maailmankaikkeus/maailma -> ihminen -> mieli ja tietoisuus kehon, erityisesti aivojen rakenteen ja toiminnan tuotteena
Se miten minä olen tullut kokemaan nämä introspektion ja tietoisuuden olemuksen tutkimisen seurauksena, mielen seuraamista sen alkulähteille ilmentymättömään Tietoisuuteen ja sen heijastumista maailmaksi:
- Tietoisuus (yksi) -> Mieli (monta, jokainen osa Yhtä, mutta lokalisoituneitä näkökulmia joista Tietoisuus tarkastelee itseään) -> Keho (jokainen lokalisaatiopiste eli mieli projisoi itsensä kokemukseensa erillisenä kehona, samoin kuin ihminen unta näkiessä luo paitsi unimaailman, myös kokee olevansa unihahmo joka kokee tapahtumia) -> Maailma ("Tietoisuuden / yhden uni", joka nähdään näkökulmien eli mielten värittämien filtterien läpi niin että jokaisella on tavallaan yksilöllinen maailma silti, vaikka siinä on paljon yhteisiä komponentteja koska se pohjimmilaan on sen yhden Tietoisuuden ilmenemä)
Ja pohjimmiltaan Tietoisuus ja yksilömieli on yhtä - mieli on enemmän ikään kuin tietoisuuden värähtelyä tai toimintaa tai tiivistymä (katselupiste) kuin erillinen objekti. Mielenkiintoinen asia on, että olipa ihmisen maailmankuva kumpi tahansa näistä hyvin erilaisista malleista, hänen aistikokemuksensa näyttää vahvistavan juuri hänen uskomustensa todellisuuden. Siksi jos haluaa maailmansa muuttuvan, täytyy muuttaa sisäistä, jonka kautta Tietoisuus refraktoituu ja filtteröityy kehoksi ja maailmaksi.
Uskon myös, että jonain päivänä jopa tiede, joka lähtee tällä hetkellä materialismin lähtökohdasta tulee näkemään tämän. Jo nyt on monia havaintoja jotka viittaavat siihen suuntaan. Miksi niin usein todellisuus näyttää käyttäytyvän kuten ihmismielen rakentamat matemaattiset mallit, joiden piti olla pelkkiä mentaalisia konstruktioita? Miksi kvanttitasolla havaitsija vaikuttaa havaittavaan? Jopa siihen asti että myös havaittavan historia muuttuu taannehtivasti eikä vain nykyhetkessä havaitut ominaisuudet. Jotkut vakavasti otettavat tiedemiehet on jo kirjoittaneet esseitä siitä, onko maailmankaikkeus kokonaan mentaalinen. Toistaiseksi tämä ei ole valtavirtaa, mutta jonain päivänä Itsen ja maailman ykseys havaitaan myös tieteessä. Toistaiseksi yksilö ei kuitenkaan pääse tähän ymmärrykseen tieteen kautta, vaan vain introspektion, hiljaisuuden ja oman Tietoisuuden oven kautta.
Jos ynmärtää tieteen näin pieleen niin totta kai saa haluamansa tulokset.
Kuten tämä arvostettu fyysikko ja astronomi Richard Conn Henry https://www.nature.com/articles/436029a Ja monet muut on alkaneet pohtia näitä vaihtoehtoja joita moni ei-tieteilijä niin mielellään ja rohkeasti kuittaa suoralta kädeltä roskaksi. En usko että väittely tästä asiasta on tosin hyödyllinen valaistumista ja henkisyyttä etsivien ihmisten ketjussa. Mutta sanon vaan että tuollaiset näkemykset ei ole niin yksiselitteisesti höpöä kuin pinnalta voisi luulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä kopioin yhden eilisen KM:n kirjoituksen ja aion postata sen tänne uudelleen ja uudelleen, jos se poistetaan. Tässä tulee
Täältä on poistettu tekstejä, mutta laitan nyt jotain siitä, miten eri tavalla koen itse todellisuuden kuin useimmat muut, koska se osaltaan selittää sitä miksi minun kaltaisteni on helpompi saada ns. manifestointi toimimaan kuin muiden.
Tavallinen, yleisesti hyväksytty materialistinen näkemys tiivistetysti:
- Materia (aine) -> maailmankaikkeus/maailma -> ihminen -> mieli ja tietoisuus kehon, erityisesti aivojen rakenteen ja toiminnan tuotteena
Se miten minä olen tullut kokemaan nämä introspektion ja tietoisuuden olemuksen tutkimisen seurauksena, mielen seuraamista sen alkulähteille ilmentymättömään Tietoisuuteen ja sen heijastumista maailmaksi:
- Tietoisuus (yksi) -> Mieli (monta, jokainen osa Yhtä, mutta lokalisoituneitä näkökulmia joista Tietoisuus tarkastelee itseään) -> Keho (jokainen lokalisaatiopiste eli mieli projisoi itsensä kokemukseensa erillisenä kehona, samoin kuin ihminen unta näkiessä luo paitsi unimaailman, myös kokee olevansa unihahmo joka kokee tapahtumia) -> Maailma ("Tietoisuuden / yhden uni", joka nähdään näkökulmien eli mielten värittämien filtterien läpi niin että jokaisella on tavallaan yksilöllinen maailma silti, vaikka siinä on paljon yhteisiä komponentteja koska se pohjimmilaan on sen yhden Tietoisuuden ilmenemä)
Ja pohjimmiltaan Tietoisuus ja yksilömieli on yhtä - mieli on enemmän ikään kuin tietoisuuden värähtelyä tai toimintaa tai tiivistymä (katselupiste) kuin erillinen objekti. Mielenkiintoinen asia on, että olipa ihmisen maailmankuva kumpi tahansa näistä hyvin erilaisista malleista, hänen aistikokemuksensa näyttää vahvistavan juuri hänen uskomustensa todellisuuden. Siksi jos haluaa maailmansa muuttuvan, täytyy muuttaa sisäistä, jonka kautta Tietoisuus refraktoituu ja filtteröityy kehoksi ja maailmaksi.
Uskon myös, että jonain päivänä jopa tiede, joka lähtee tällä hetkellä materialismin lähtökohdasta tulee näkemään tämän. Jo nyt on monia havaintoja jotka viittaavat siihen suuntaan. Miksi niin usein todellisuus näyttää käyttäytyvän kuten ihmismielen rakentamat matemaattiset mallit, joiden piti olla pelkkiä mentaalisia konstruktioita? Miksi kvanttitasolla havaitsija vaikuttaa havaittavaan? Jopa siihen asti että myös havaittavan historia muuttuu taannehtivasti eikä vain nykyhetkessä havaitut ominaisuudet. Jotkut vakavasti otettavat tiedemiehet on jo kirjoittaneet esseitä siitä, onko maailmankaikkeus kokonaan mentaalinen. Toistaiseksi tämä ei ole valtavirtaa, mutta jonain päivänä Itsen ja maailman ykseys havaitaan myös tieteessä. Toistaiseksi yksilö ei kuitenkaan pääse tähän ymmärrykseen tieteen kautta, vaan vain introspektion, hiljaisuuden ja oman Tietoisuuden oven kautta.
Jos ynmärtää tieteen näin pieleen niin totta kai saa haluamansa tulokset.
Kuten tämä arvostettu fyysikko ja astronomi Richard Conn Henry https://www.nature.com/articles/436029a Ja monet muut on alkaneet pohtia näitä vaihtoehtoja joita moni ei-tieteilijä niin mielellään ja rohkeasti kuittaa suoralta kädeltä roskaksi. En usko että väittely tästä asiasta on tosin hyödyllinen valaistumista ja henkisyyttä etsivien ihmisten ketjussa. Mutta sanon vaan että tuollaiset näkemykset ei ole niin yksiselitteisesti höpöä kuin pinnalta voisi luulla.
Joka alalta löytyy hupiukkoja joilta irtoaa pari riviä mystikoiden sekoiluken tueksi. Yksiselitteisesti höpöä. Usko mihin uskot mutta älä väärennä tiedettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi sitä heittäytyä vaikka minkälaiseen tapaan tulkita maailmaa, tulkita ja kokea tapahtumia ja olemistaan sen mukaisesti.
Sillä että onko se oma subjektiivinen kokemus totta tai reliateeteissä ei ole väliä jos siitä ei ole vaaraa itselle tai ympäristölle.Sitä voi kuvitella olevansa Jedi ja antaa kosmisen energian ohjata elämäänsä.
Tähtilampun alla voi myös yrittää tehdä taikojaVoiko subjektiivinen kokemus olla "totta" tai "epätotta"? Mikä sen määrittelee?
Se kai, kokeeko muutkin niin, eli jos näkisin vaaleanpunaisen elefantin, ja kysyisin 5 muulta ihmiseltä että onko teistäkin tuossa pinkki elefantti, ja muut sanoisi ei ole, niin todennäköisesti kyseessä olisi harhanäky. MUTTA tässä on tietysti moniakin ongelmia, isoin se että tämän jaetun todellisuuden voi selittää sekä malli jossa kyse on katsojista riippumattomasta materiasta että tuollainen mystikon malli, että kyse on jaetusta tietoisuudesta. Esim. jos näen unta, niin kyllähän siinäkin ne kaikki unihahmot kokee yhteistä todellisuutta. Jos leijona jahtaa minua ja siinä unessa on muitakin ihmisiä, nekin reagoivat leijonaan, ja silti sitä leijonaa ei ole fyysisenä objektina olemassa vaan vain tietoisuuden tuottamana unikuvana.
Ns jaetun tietoisuuden pitäisi siis olla olemassa jollakin tavalla tai tasolla eli sen pitäisi olla jonkinlainen informaatio/energia keskittymä johon kaikki materia ja olennot on yhteyksissä.
Jotkut teoriat lähteekin siitä että maailmankaikkeus rakentuu juuri noin eli on pelkkää informaatiota. Vrt. Alussa oli sana...
Mutta se että onko ja voiko olla olennolla tai esineellä muuta vuorovaikutusta maailmankaikkeuden informaatioon kuin fyysinen menee tuohon mystikon pohdintojen piiriin.
Eli esim voiko aivoissa olla jokin elin tms. Joka esim kvanttitasolla voisi vaikuttaa ympäristöön vaikkapa vaihtaa informaatiota toisen ihmisen aivojen kanssa (telepatia) tai oletettuun
Serveriin/informaatio kasaumaan jossa oletettu yhteinen tietoisuus sijaitsee
Joitakin kvantti jekkuja aivoista on jopa saatu mitattua. Saas nähdä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä kopioin yhden eilisen KM:n kirjoituksen ja aion postata sen tänne uudelleen ja uudelleen, jos se poistetaan. Tässä tulee
Täältä on poistettu tekstejä, mutta laitan nyt jotain siitä, miten eri tavalla koen itse todellisuuden kuin useimmat muut, koska se osaltaan selittää sitä miksi minun kaltaisteni on helpompi saada ns. manifestointi toimimaan kuin muiden.
Tavallinen, yleisesti hyväksytty materialistinen näkemys tiivistetysti:
- Materia (aine) -> maailmankaikkeus/maailma -> ihminen -> mieli ja tietoisuus kehon, erityisesti aivojen rakenteen ja toiminnan tuotteena
Se miten minä olen tullut kokemaan nämä introspektion ja tietoisuuden olemuksen tutkimisen seurauksena, mielen seuraamista sen alkulähteille ilmentymättömään Tietoisuuteen ja sen heijastumista maailmaksi:
- Tietoisuus (yksi) -> Mieli (monta, jokainen osa Yhtä, mutta lokalisoituneitä näkökulmia joista Tietoisuus tarkastelee itseään) -> Keho (jokainen lokalisaatiopiste eli mieli projisoi itsensä kokemukseensa erillisenä kehona, samoin kuin ihminen unta näkiessä luo paitsi unimaailman, myös kokee olevansa unihahmo joka kokee tapahtumia) -> Maailma ("Tietoisuuden / yhden uni", joka nähdään näkökulmien eli mielten värittämien filtterien läpi niin että jokaisella on tavallaan yksilöllinen maailma silti, vaikka siinä on paljon yhteisiä komponentteja koska se pohjimmilaan on sen yhden Tietoisuuden ilmenemä)
Ja pohjimmiltaan Tietoisuus ja yksilömieli on yhtä - mieli on enemmän ikään kuin tietoisuuden värähtelyä tai toimintaa tai tiivistymä (katselupiste) kuin erillinen objekti. Mielenkiintoinen asia on, että olipa ihmisen maailmankuva kumpi tahansa näistä hyvin erilaisista malleista, hänen aistikokemuksensa näyttää vahvistavan juuri hänen uskomustensa todellisuuden. Siksi jos haluaa maailmansa muuttuvan, täytyy muuttaa sisäistä, jonka kautta Tietoisuus refraktoituu ja filtteröityy kehoksi ja maailmaksi.
Uskon myös, että jonain päivänä jopa tiede, joka lähtee tällä hetkellä materialismin lähtökohdasta tulee näkemään tämän. Jo nyt on monia havaintoja jotka viittaavat siihen suuntaan. Miksi niin usein todellisuus näyttää käyttäytyvän kuten ihmismielen rakentamat matemaattiset mallit, joiden piti olla pelkkiä mentaalisia konstruktioita? Miksi kvanttitasolla havaitsija vaikuttaa havaittavaan? Jopa siihen asti että myös havaittavan historia muuttuu taannehtivasti eikä vain nykyhetkessä havaitut ominaisuudet. Jotkut vakavasti otettavat tiedemiehet on jo kirjoittaneet esseitä siitä, onko maailmankaikkeus kokonaan mentaalinen. Toistaiseksi tämä ei ole valtavirtaa, mutta jonain päivänä Itsen ja maailman ykseys havaitaan myös tieteessä. Toistaiseksi yksilö ei kuitenkaan pääse tähän ymmärrykseen tieteen kautta, vaan vain introspektion, hiljaisuuden ja oman Tietoisuuden oven kautta.
Jos ynmärtää tieteen näin pieleen niin totta kai saa haluamansa tulokset.
Kuten tämä arvostettu fyysikko ja astronomi Richard Conn Henry https://www.nature.com/articles/436029a Ja monet muut on alkaneet pohtia näitä vaihtoehtoja joita moni ei-tieteilijä niin mielellään ja rohkeasti kuittaa suoralta kädeltä roskaksi. En usko että väittely tästä asiasta on tosin hyödyllinen valaistumista ja henkisyyttä etsivien ihmisten ketjussa. Mutta sanon vaan että tuollaiset näkemykset ei ole niin yksiselitteisesti höpöä kuin pinnalta voisi luulla.
Joka alalta löytyy hupiukkoja joilta irtoaa pari riviä mystikoiden sekoiluken tueksi. Yksiselitteisesti höpöä. Usko mihin uskot mutta älä väärennä tiedettä.
Ei minulla edes ole varsinaista lukkoon lyötyä uskomusta mihinkään suuntaan tässä asiassa. Näissä on yleensä kyse enemmänkin tieteenfilosofiasta kuin tieteestä perinteisessä mielessä, vaikka toki jotkut tieteen uudet havainnot on voinutkin innostaa uusia filosofisia pohdintoja. Minua kiinnosti jo nuorena luonnontieteen opiskelijana myös tuo puoli, paitsi tieteellisen tutkimuksen menetelmät ja tulokset, myös sen perusoletukset ja maailmankuva ja sen sellainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi sitä heittäytyä vaikka minkälaiseen tapaan tulkita maailmaa, tulkita ja kokea tapahtumia ja olemistaan sen mukaisesti.
Sillä että onko se oma subjektiivinen kokemus totta tai reliateeteissä ei ole väliä jos siitä ei ole vaaraa itselle tai ympäristölle.Sitä voi kuvitella olevansa Jedi ja antaa kosmisen energian ohjata elämäänsä.
Tähtilampun alla voi myös yrittää tehdä taikojaVoiko subjektiivinen kokemus olla "totta" tai "epätotta"? Mikä sen määrittelee?
Se kai, kokeeko muutkin niin, eli jos näkisin vaaleanpunaisen elefantin, ja kysyisin 5 muulta ihmiseltä että onko teistäkin tuossa pinkki elefantti, ja muut sanoisi ei ole, niin todennäköisesti kyseessä olisi harhanäky. MUTTA tässä on tietysti moniakin ongelmia, isoin se että tämän jaetun todellisuuden voi selittää sekä malli jossa kyse on katsojista riippumattomasta materiasta että tuollainen mystikon malli, että kyse on jaetusta tietoisuudesta. Esim. jos näen unta, niin kyllähän siinäkin ne kaikki unihahmot kokee yhteistä todellisuutta. Jos leijona jahtaa minua ja siinä unessa on muitakin ihmisiä, nekin reagoivat leijonaan, ja silti sitä leijonaa ei ole fyysisenä objektina olemassa vaan vain tietoisuuden tuottamana unikuvana.
Ns jaetun tietoisuuden pitäisi siis olla olemassa jollakin tavalla tai tasolla eli sen pitäisi olla jonkinlainen informaatio/energia keskittymä johon kaikki materia ja olennot on yhteyksissä.
Jotkut teoriat lähteekin siitä että maailmankaikkeus rakentuu juuri noin eli on pelkkää informaatiota. Vrt. Alussa oli sana...Mutta se että onko ja voiko olla olennolla tai esineellä muuta vuorovaikutusta maailmankaikkeuden informaatioon kuin fyysinen menee tuohon mystikon pohdintojen piiriin.
Eli esim voiko aivoissa olla jokin elin tms. Joka esim kvanttitasolla voisi vaikuttaa ympäristöön vaikkapa vaihtaa informaatiota toisen ihmisen aivojen kanssa (telepatia) tai oletettuun
Serveriin/informaatio kasaumaan jossa oletettu yhteinen tietoisuus sijaitsee
Joitakin kvantti jekkuja aivoista on jopa saatu mitattua. Saas nähdä
Monet mystikot ei taida pohjimmiltaan uskoa fyysisen todellisuuden olemassaoloon muuna kuin mayana tai illuusiona tai jonain joka on ei-aineellilsen 'mielen' tuottamaa. Sellaisesta näkökulmasta pohdinta saattaa olla niin erilaista etten edes uskalla arvailla mitä se olisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi sitä heittäytyä vaikka minkälaiseen tapaan tulkita maailmaa, tulkita ja kokea tapahtumia ja olemistaan sen mukaisesti.
Sillä että onko se oma subjektiivinen kokemus totta tai reliateeteissä ei ole väliä jos siitä ei ole vaaraa itselle tai ympäristölle.Sitä voi kuvitella olevansa Jedi ja antaa kosmisen energian ohjata elämäänsä.
Tähtilampun alla voi myös yrittää tehdä taikojaVoiko subjektiivinen kokemus olla "totta" tai "epätotta"? Mikä sen määrittelee?
Se kai, kokeeko muutkin niin, eli jos näkisin vaaleanpunaisen elefantin, ja kysyisin 5 muulta ihmiseltä että onko teistäkin tuossa pinkki elefantti, ja muut sanoisi ei ole, niin todennäköisesti kyseessä olisi harhanäky. MUTTA tässä on tietysti moniakin ongelmia, isoin se että tämän jaetun todellisuuden voi selittää sekä malli jossa kyse on katsojista riippumattomasta materiasta että tuollainen mystikon malli, että kyse on jaetusta tietoisuudesta. Esim. jos näen unta, niin kyllähän siinäkin ne kaikki unihahmot kokee yhteistä todellisuutta. Jos leijona jahtaa minua ja siinä unessa on muitakin ihmisiä, nekin reagoivat leijonaan, ja silti sitä leijonaa ei ole fyysisenä objektina olemassa vaan vain tietoisuuden tuottamana unikuvana.
Ns jaetun tietoisuuden pitäisi siis olla olemassa jollakin tavalla tai tasolla eli sen pitäisi olla jonkinlainen informaatio/energia keskittymä johon kaikki materia ja olennot on yhteyksissä.
Jotkut teoriat lähteekin siitä että maailmankaikkeus rakentuu juuri noin eli on pelkkää informaatiota. Vrt. Alussa oli sana...Mutta se että onko ja voiko olla olennolla tai esineellä muuta vuorovaikutusta maailmankaikkeuden informaatioon kuin fyysinen menee tuohon mystikon pohdintojen piiriin.
Eli esim voiko aivoissa olla jokin elin tms. Joka esim kvanttitasolla voisi vaikuttaa ympäristöön vaikkapa vaihtaa informaatiota toisen ihmisen aivojen kanssa (telepatia) tai oletettuun
Serveriin/informaatio kasaumaan jossa oletettu yhteinen tietoisuus sijaitsee
Joitakin kvantti jekkuja aivoista on jopa saatu mitattua. Saas nähdäMonet mystikot ei taida pohjimmiltaan uskoa fyysisen todellisuuden olemassaoloon muuna kuin mayana tai illuusiona tai jonain joka on ei-aineellilsen 'mielen' tuottamaa. Sellaisesta näkökulmasta pohdinta saattaa olla niin erilaista etten edes uskalla arvailla mitä se olisi.
Tuosta jäi puuttumaan se että ihmisen tietoisuusikin on aivoissa jollakin kvanttitasolla eikä aivosolutasolla jolla mm ihmisen persoona kuitenkin vaikuttaa olevan
"Miksi kvanttitasolla havaitsija vaikuttaa havaittavaan? Jopa siihen asti että myös havaittavan historia muuttuu taannehtivasti eikä vain nykyhetkessä havaitut ominaisuudet."
Tuota jäin miettimään, että miten voi olla mahdollista, että havaittava historia muuttuisi taannehtivasti.
Onko yksilöllä jotenkin mahdollisuus muuttaa omaa historiaansa?
Itselläni on jäänyt kammo siitä, että jään lukittuun paikkaan. Syy siihen on, että olen elämäni aikana joutunut useamman kerran lukituksi niin ullakolle, veskiin, kaappiin, pari kertaa autoon ja hissiin. Hissiä ja autoja lukuunottamatta kaikki säkkipimeitä paikkoja. Miten voikin yhdelle ihmiselle sattua samankaltaista ongelmaa niin monta kertaa. Kummallista on, että vaikka viimeinen lukituksi joutuminen tapahtui 80-luvun lopulla ja sen jälkeen en ole sitä joutunut kohtamaan (paitsi autoihin jäin n. 2010 ja 2016) eikä asia ole pahemmin minua ahdistanut, niin viime vuosina ongelma on pahentunut tosi paljon. En voi mennä linja-autoon enkä junaan, puhumattakaan, että menisin lentokoneeseen. Myös jos näen esim. elokuvassa, että joku joutuu lukkojen taakse, niin sydämeni alkaa hakkaamaan hurjasti.
Haluaisin todellakin muuttaa historiaani siten, etten olisi noita kokenut. Onnistuuko sellainen, jos kerran kaikki on vain unenkaltaista eikä todellista laisinkaan?
Mietin myös, johtuuko pelkoni siitä, että aavistan tulevan vielä tilanteen, että jään lukittuun paikkaan. Sitä kauhua ei voi kukaan käsittää, ellei ole sitä kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä kopioin yhden eilisen KM:n kirjoituksen ja aion postata sen tänne uudelleen ja uudelleen, jos se poistetaan. Tässä tulee
Täältä on poistettu tekstejä, mutta laitan nyt jotain siitä, miten eri tavalla koen itse todellisuuden kuin useimmat muut, koska se osaltaan selittää sitä miksi minun kaltaisteni on helpompi saada ns. manifestointi toimimaan kuin muiden.
Tavallinen, yleisesti hyväksytty materialistinen näkemys tiivistetysti:
- Materia (aine) -> maailmankaikkeus/maailma -> ihminen -> mieli ja tietoisuus kehon, erityisesti aivojen rakenteen ja toiminnan tuotteena
Se miten minä olen tullut kokemaan nämä introspektion ja tietoisuuden olemuksen tutkimisen seurauksena, mielen seuraamista sen alkulähteille ilmentymättömään Tietoisuuteen ja sen heijastumista maailmaksi:
- Tietoisuus (yksi) -> Mieli (monta, jokainen osa Yhtä, mutta lokalisoituneitä näkökulmia joista Tietoisuus tarkastelee itseään) -> Keho (jokainen lokalisaatiopiste eli mieli projisoi itsensä kokemukseensa erillisenä kehona, samoin kuin ihminen unta näkiessä luo paitsi unimaailman, myös kokee olevansa unihahmo joka kokee tapahtumia) -> Maailma ("Tietoisuuden / yhden uni", joka nähdään näkökulmien eli mielten värittämien filtterien läpi niin että jokaisella on tavallaan yksilöllinen maailma silti, vaikka siinä on paljon yhteisiä komponentteja koska se pohjimmilaan on sen yhden Tietoisuuden ilmenemä)
Ja pohjimmiltaan Tietoisuus ja yksilömieli on yhtä - mieli on enemmän ikään kuin tietoisuuden värähtelyä tai toimintaa tai tiivistymä (katselupiste) kuin erillinen objekti. Mielenkiintoinen asia on, että olipa ihmisen maailmankuva kumpi tahansa näistä hyvin erilaisista malleista, hänen aistikokemuksensa näyttää vahvistavan juuri hänen uskomustensa todellisuuden. Siksi jos haluaa maailmansa muuttuvan, täytyy muuttaa sisäistä, jonka kautta Tietoisuus refraktoituu ja filtteröityy kehoksi ja maailmaksi.
Uskon myös, että jonain päivänä jopa tiede, joka lähtee tällä hetkellä materialismin lähtökohdasta tulee näkemään tämän. Jo nyt on monia havaintoja jotka viittaavat siihen suuntaan. Miksi niin usein todellisuus näyttää käyttäytyvän kuten ihmismielen rakentamat matemaattiset mallit, joiden piti olla pelkkiä mentaalisia konstruktioita? Miksi kvanttitasolla havaitsija vaikuttaa havaittavaan? Jopa siihen asti että myös havaittavan historia muuttuu taannehtivasti eikä vain nykyhetkessä havaitut ominaisuudet. Jotkut vakavasti otettavat tiedemiehet on jo kirjoittaneet esseitä siitä, onko maailmankaikkeus kokonaan mentaalinen. Toistaiseksi tämä ei ole valtavirtaa, mutta jonain päivänä Itsen ja maailman ykseys havaitaan myös tieteessä. Toistaiseksi yksilö ei kuitenkaan pääse tähän ymmärrykseen tieteen kautta, vaan vain introspektion, hiljaisuuden ja oman Tietoisuuden oven kautta.
Jos ynmärtää tieteen näin pieleen niin totta kai saa haluamansa tulokset.
Kuten tämä arvostettu fyysikko ja astronomi Richard Conn Henry https://www.nature.com/articles/436029a Ja monet muut on alkaneet pohtia näitä vaihtoehtoja joita moni ei-tieteilijä niin mielellään ja rohkeasti kuittaa suoralta kädeltä roskaksi. En usko että väittely tästä asiasta on tosin hyödyllinen valaistumista ja henkisyyttä etsivien ihmisten ketjussa. Mutta sanon vaan että tuollaiset näkemykset ei ole niin yksiselitteisesti höpöä kuin pinnalta voisi luulla.
Joka alalta löytyy hupiukkoja joilta irtoaa pari riviä mystikoiden sekoiluken tueksi. Yksiselitteisesti höpöä. Usko mihin uskot mutta älä väärennä tiedettä.
Melko harvoin uudet jutut on heti suuren tiedejoukon tiedossa. Tämän takia niistä tietää ensin pieni vähemmistö, jotka kertoo sitä eteenpäin. Osa luottaa tieteen löytöihin vasta sitten, kun ne on yleisessä tiedossa, ja antaa paljon vähemmän arvoa löydöksille jotka on uusia tai niistä kertoo vain muutama
"Miksi kvanttitasolla havaitsija vaikuttaa havaittavaan? Jopa siihen asti että myös havaittavan historia muuttuu taannehtivasti eikä vain nykyhetkessä havaitut ominaisuudet."
Tuota jäin miettimään, että miten voi olla mahdollista, että havaittava historia muuttuisi taannehtivasti.
Onko yksilöllä jotenkin mahdollisuus muuttaa omaa historiaansa?
Itselläni on jäänyt kammo siitä, että jään lukittuun paikkaan. Syy siihen on, että olen elämäni aikana joutunut useamman kerran lukituksi niin ullakolle, veskiin, kaappiin, pari kertaa autoon ja hissiin. Hissiä ja autoja lukuunottamatta kaikki säkkipimeitä paikkoja. Miten voikin yhdelle ihmiselle sattua samankaltaista ongelmaa niin monta kertaa. Kummallista on, että vaikka viimeinen lukituksi joutuminen tapahtui 80-luvun lopulla ja sen jälkeen en ole sitä joutunut kohtamaan (paitsi autoihin jäin n. 2010 ja 2016) eikä asia ole pahemmin minua ahdistanut, niin viime vuosina ongelma on pahentunut tosi paljon. En voi mennä linja-autoon enkä junaan, puhumattakaan, että menisin lentokoneeseen. Myös jos näen esim. elokuvassa, että joku joutuu lukkojen taakse, niin sydämeni alkaa hakkaamaan hurjasti.
Haluaisin todellakin muuttaa historiaani siten, etten olisi noita kokenut. Onnistuuko sellainen, jos kerran kaikki on vain unenkaltaista eikä todellista laisinkaan?
Mietin myös, johtuuko pelkoni siitä, että aavistan tulevan vielä tilanteen, että jään lukittuun paikkaan. Sitä kauhua ei voi kukaan käsittää, ellei ole sitä kokenut.
Taas poistunut uusia Mystikon viestejä 😭