Lue keskustelun säännöt.
Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
11.08.2016 |
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6995)
Saako KM:n tai ketjun aloittajaan yhteyden jotenkin muuten kuin tämän palstan kautta? Kiitos. T. Etsijä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä kopioin yhden eilisen KM:n kirjoituksen ja aion postata sen tänne uudelleen ja uudelleen, jos se poistetaan. Tässä tulee
Täältä on poistettu tekstejä, mutta laitan nyt jotain siitä, miten eri tavalla koen itse todellisuuden kuin useimmat muut, koska se osaltaan selittää sitä miksi minun kaltaisteni on helpompi saada ns. manifestointi toimimaan kuin muiden.
Tavallinen, yleisesti hyväksytty materialistinen näkemys tiivistetysti:
- Materia (aine) -> maailmankaikkeus/maailma -> ihminen -> mieli ja tietoisuus kehon, erityisesti aivojen rakenteen ja toiminnan tuotteena
Se miten minä olen tullut kokemaan nämä introspektion ja tietoisuuden olemuksen tutkimisen seurauksena, mielen seuraamista sen alkulähteille ilmentymättömään Tietoisuuteen ja sen heijastumista maailmaksi:
- Tietoisuus (yksi) -> Mieli (monta, jokainen osa Yhtä, mutta lokalisoituneitä näkökulmia joista Tietoisuus tarkastelee itseään) -> Keho (jokainen lokalisaatiopiste eli mieli projisoi itsensä kokemukseensa erillisenä kehona, samoin kuin ihminen unta näkiessä luo paitsi unimaailman, myös kokee olevansa unihahmo joka kokee tapahtumia) -> Maailma ("Tietoisuuden / yhden uni", joka nähdään näkökulmien eli mielten värittämien filtterien läpi niin että jokaisella on tavallaan yksilöllinen maailma silti, vaikka siinä on paljon yhteisiä komponentteja koska se pohjimmilaan on sen yhden Tietoisuuden ilmenemä)
Ja pohjimmiltaan Tietoisuus ja yksilömieli on yhtä - mieli on enemmän ikään kuin tietoisuuden värähtelyä tai toimintaa tai tiivistymä (katselupiste) kuin erillinen objekti. Mielenkiintoinen asia on, että olipa ihmisen maailmankuva kumpi tahansa näistä hyvin erilaisista malleista, hänen aistikokemuksensa näyttää vahvistavan juuri hänen uskomustensa todellisuuden. Siksi jos haluaa maailmansa muuttuvan, täytyy muuttaa sisäistä, jonka kautta Tietoisuus refraktoituu ja filtteröityy kehoksi ja maailmaksi.
Uskon myös, että jonain päivänä jopa tiede, joka lähtee tällä hetkellä materialismin lähtökohdasta tulee näkemään tämän. Jo nyt on monia havaintoja jotka viittaavat siihen suuntaan. Miksi niin usein todellisuus näyttää käyttäytyvän kuten ihmismielen rakentamat matemaattiset mallit, joiden piti olla pelkkiä mentaalisia konstruktioita? Miksi kvanttitasolla havaitsija vaikuttaa havaittavaan? Jopa siihen asti että myös havaittavan historia muuttuu taannehtivasti eikä vain nykyhetkessä havaitut ominaisuudet. Jotkut vakavasti otettavat tiedemiehet on jo kirjoittaneet esseitä siitä, onko maailmankaikkeus kokonaan mentaalinen. Toistaiseksi tämä ei ole valtavirtaa, mutta jonain päivänä Itsen ja maailman ykseys havaitaan myös tieteessä. Toistaiseksi yksilö ei kuitenkaan pääse tähän ymmärrykseen tieteen kautta, vaan vain introspektion, hiljaisuuden ja oman Tietoisuuden oven kautta.
Jos ynmärtää tieteen näin pieleen niin totta kai saa haluamansa tulokset.
Kuten tämä arvostettu fyysikko ja astronomi Richard Conn Henry https://www.nature.com/articles/436029a Ja monet muut on alkaneet pohtia näitä vaihtoehtoja joita moni ei-tieteilijä niin mielellään ja rohkeasti kuittaa suoralta kädeltä roskaksi. En usko että väittely tästä asiasta on tosin hyödyllinen valaistumista ja henkisyyttä etsivien ihmisten ketjussa. Mutta sanon vaan että tuollaiset näkemykset ei ole niin yksiselitteisesti höpöä kuin pinnalta voisi luulla.
Joka alalta löytyy hupiukkoja joilta irtoaa pari riviä mystikoiden sekoiluken tueksi. Yksiselitteisesti höpöä. Usko mihin uskot mutta älä väärennä tiedettä.
Tiede on yksi uskomusjärjestelmä, joka edustaa sen hetkistä "totuutta". Oletko tutustunut kvanttifysiikkaan? Jos olet, tiedät varmasti, että sen avulla on havaittu ilmiöitä, jotka eivät sovi perinteisen fysiikan malleihin. Voi olla, että jossain vaiheessa kvanttifysiikka pystyy selittämään näitäkin ilmiöitä, joista ketjussa on puhuttu. Sen aika ei vain ole vielä ja siksi tämäntyyppiset asiat on helppo leimata hörhöilyksi. Tästä on kirjoittanut myös suomalainen fyysikko Johanna Blomqvist. Kannattaa tutustua. :) (En ole hän, mutta hänen kirjoituksensa ovat vaikuttaneet ajatteluun paljon.)
Vierailija kirjoitti:
Juu, tunteiden takana on uskomukset, ja mikään ei ole niin vaikeaa muuttaa. Mutta en silti tunnista itsessäni kuolevaisuuden pelkoa, vaan tuskan pelkoa. En halua joutua kärsimään (en kotona, en töissä, en sairauden muodossa), vaan haluan, että olen onnellinen. No, kirjoitathan, että pelko lähtee kun ei ole tarpeita
Kuulostaa utopialta, ettei meillä olisi tarpeita. Ja surulliselta... Juuri tarpeet luovat haluja, ja entavat elämään draivia... Vanha sanontakin kuuluu, että jos ihmisellä ei ole toivoa, ei hänellä ole mitään...98Taidan siis olla siellä psyykkisellä tasolla tiukasti kiinni.
Tietoisuuden hahmotan omakohtaisena kokemuksena, Mutta tuo on minulle todella vaikeaa käsittää, että kaikki olisivat yhtä - vaikka kaikki kirjat näin sanovat, mutta se kokemus minusta vielä puuttuu.
Ap
Ollaksesi onnellinen teethän hyviä tekoja. Varsinkin silloin kun kukaan ei näe. Kaikki on siinä mielessä yhtä, että kaikilla ihmisillä on samat perustarpeet. Menneisyys ennakoi myös tulevaisuutta, olet selvinnyt tähän päivään.
Pelko jo puolittuu kun kerrot asian jollekin ihmiselle. Samoin ahdistus. ev.lut, Kirkoissa saa sielunhoitoa ja keskusteluapua.
Kärsimyksiltä ei kukaan ihminen voi välttyä jos elää saa, aiheet vain vaihtelevat, sekä ajankohdat, se on ihmisen osa. Siksi meille on annettu usko toivo ja rakkaus.
Mitä vielä kaipaat? Olet saanut lahjaksi elämän. Joten sinulla on tehtävä mikä se on?
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua mutta täältä voisin saada apua yhteen kysymykseen. Minä olin aikanaan kiinnostunut new age -sälästä, mm. harjoittelin visualisointia, meditoin jne. Lopetin kun se alkoi mennä siihen että meditoinnissa odottelin kieli pitkällä milloin väripilvet tulee ja joko ne kohta alkaa pyöriä ja tajusin itsekin ettei tässä ole mitään mieltä ja että teen tätä vääristä syistä ja se liika tarkoitushakuisuus esti jo meditointia onnistumasta jne. Nykyään olen yrittänyt jättää nuo asiat kokonaan taakseni mutta kun ne eivät jätä mua... Noh, lyhyestä virsi kaunis ja asiaan, yksi teoria on siis tämä salaisuus-tyyppinen eli saat mitä mitä manifestoit siihen vakaasti uskoen. Sitten taas satuin löytämään Hellstenin uusimman ja silmäilin sitä sieltä täältä, ja tuossa kirjassa oli vahvasti esillä se ajatus että "jumala" ei anna sitä mitä pyydät vaan mitä tarvit ja se voi olla jotain aivan muuta. Juttu on sillä lailla ajankohtainen että laitoin aika paljon henkisiä paukkuja ja toiveita yhteen asiaan, voisi sanoa että manifestoin oikein olan takaa ja yksityiskohtaisesti, ja se mikä toteutui oli suorastaan hulvattomalla tavalla täysin ja joka asiassa päinvastoin. Kyseessä ei ollut mikään fyysinen asia minkä olisin halunnut, mutta jos olisin yrittänyt manifestoida ison mustan venäläisen kovaäänisen lentokoneen, sainkin pikkuruisen valkoisen ja äänettömän amerikkalaisen purjeveneen.
Ymmärrä että "kaikki on illuusiota" tasolla tämä asia on merkityksetön, mutta kun en ole sillä tasolla :). Yritän pärjätä täällä vähemmän valaistuneena ja olen ihan pihalla että kuinka minun kannattaisi yrittää elämääni elää. Pakko on jotain tehdä. Manifestoi? Ole kuuliainen? Aargh.
Lyhyt rukous: Jumala, auta.
Salaisuus on se, ettei ole mitään salaisuutta. Hyvien tekojen tekeminen aiheuttaa onnellisuutta ja hyvää mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsivä löytää kirjoitti:
Kiitos tästä ketjusta, keskustelijat! Tämä on virkistävä poikkeus av:lla. :) Minulla on itselläni ollut menossa "etsikkoaika" jo vuosia, kun olen etsinyt sitä perimmäistä totuutta maailmankaikkeudesta ja Jumalasta. New age on tietyiltä osin vakuuttanut, tietyiltä sitten taas ei. Mikään yksittäinen uskontokaan ei ole säväyttänyt, joskin niistä kaikista löytyy kyllä pohdiskelun arvoisia ajatuksia. Olen vasta viime aikoina päätynyt hyvin samankaltaiseen maailmankuvaan, kuin minkä kristitty mystikko vaikuttaa omaavan, mutta henkilökohtainen kokemus minulta puuttuu. Minulla on tapana "koetella" uskomuksia kokemusten kautta, mutta tällä tiellä olen vasta alussa. On vienyt vuosia, että olen saanut ajatukseni jonkinlaiseen järkevään muotoon, niin että ristiriidat eivät enää kiusaa mieltäni. Nyt haluaisin päästä "ajatusten tuolle puolen" syvään henkilökohtaiseen yhteyteen Jumalan kanssa, mutta kuinka siihen päästään? Olen harjoittanut tuomitsemattomuutta, kiinnittymättömyyttä ja mielenhallintaa, ja vaikutukset näkyvät kyllä jo yleisessä olotilassani. Mutta se yhteyden kokemus puuttuu vielä, onko mystikolla vinkkejä tähän?
Jumala on luonut taivaan ja maan. Alussa Jumalan henki liikkui vetten päällä. Ihmisen tehtäväksi hän antoi viljellä ja varjella maata. Kun olet jossakin hyvin kauniissa paikassa ja katsot tarkkaan sitä, olet henkilökohtaisessa yhteydessä Jumalaan. Hän loi sinutkin, sinun äitisi kohdusta sinä synnyit. Jumala tunsi sinut jo silloin kun olit idullasi. Kun käyt nukkumaan voit ristiä kätesi ja rukoilla: Kiitos Jumalani. Sitten nukut.
"Miksi kvanttitasolla havaitsija vaikuttaa havaittavaan? Jopa siihen asti että myös havaittavan historia muuttuu taannehtivasti eikä vain nykyhetkessä havaitut ominaisuudet."
Tuota jäin miettimään, että miten voi olla mahdollista, että havaittava historia muuttuisi taannehtivasti.
Onko yksilöllä jotenkin mahdollisuus muuttaa omaa historiaansa?
Itselläni on jäänyt kammo siitä, että jään lukittuun paikkaan. Syy siihen on, että olen elämäni aikana joutunut useamman kerran lukituksi niin ullakolle, veskiin, kaappiin, pari kertaa autoon ja hissiin. Hissiä ja autoja lukuunottamatta kaikki säkkipimeitä paikkoja. Miten voikin yhdelle ihmiselle sattua samankaltaista ongelmaa niin monta kertaa. Kummallista on, että vaikka viimeinen lukituksi joutuminen tapahtui 80-luvun lopulla ja sen jälkeen en ole sitä joutunut kohtamaan (paitsi autoihin jäin n. 2010 ja 2016) eikä asia ole pahemmin minua ahdistanut, niin viime vuosina ongelma on pahentunut tosi paljon. En voi mennä linja-autoon enkä junaan, puhumattakaan, että menisin lentokoneeseen. Myös jos näen esim. elokuvassa, että joku joutuu lukkojen taakse, niin sydämeni alkaa hakkaamaan hurjasti.
Haluaisin todellakin muuttaa historiaani siten, etten olisi noita kokenut. Onnistuuko sellainen, jos kerran kaikki on vain unenkaltaista eikä todellista laisinkaan?
Mietin myös, johtuuko pelkoni siitä, että aavistan tulevan vielä tilanteen, että jään lukittuun paikkaan. Sitä kauhua ei voi kukaan käsittää, ellei ole sitä kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen laittanut ao viestin tänne jo neljä kertaa, aina se poistetaan nopeasti, mutta ei se haittaa, kun voin laittaa sen aina uudelleen.
"Miksi kvanttitasolla havaitsija vaikuttaa havaittavaan? Jopa siihen asti että myös havaittavan historia muuttuu taannehtivasti eikä vain nykyhetkessä havaitut ominaisuudet."
Tuota jäin miettimään, että miten voi olla mahdollista, että havaittava historia muuttuisi taannehtivasti.
Onko yksilöllä jotenkin mahdollisuus muuttaa omaa historiaansa?
Itselläni on jäänyt kammo siitä, että jään lukittuun paikkaan. Syy siihen on, että olen elämäni aikana joutunut useamman kerran lukituksi niin ullakolle, veskiin, kaappiin, pari kertaa autoon ja hissiin. Hissiä ja autoja lukuunottamatta kaikki säkkipimeitä paikkoja. Miten voikin yhdelle ihmiselle sattua samankaltaista ongelmaa niin monta kertaa. Kummallista on, että vaikka viimeinen lukituksi joutuminen tapahtui 80-luvun lopulla ja sen jälkeen en ole sitä joutunut kohtamaan (paitsi autoihin jäin n. 2010 ja 2016) eikä asia ole pahemmin minua ahdistanut, niin viime vuosina ongelma on pahentunut tosi paljon. En voi mennä linja-autoon enkä junaan, puhumattakaan, että menisin lentokoneeseen. Myös jos näen esim. elokuvassa, että joku joutuu lukkojen taakse, niin sydämeni alkaa hakkaamaan hurjasti.
Haluaisin todellakin muuttaa historiaani siten, etten olisi noita kokenut. Onnistuuko sellainen, jos kerran kaikki on vain unenkaltaista eikä todellista laisinkaan?
Mietin myös, johtuuko pelkoni siitä, että aavistan tulevan vielä tilanteen, että jään lukittuun paikkaan. Sitä kauhua ei voi kukaan käsittää, ellei ole sitä kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Olen laittanut ao viestin tänne jo neljä kertaa, aina se poistetaan nopeasti, mutta ei se haittaa, kun voin laittaa sen aina uudelleen.
"Miksi kvanttitasolla havaitsija vaikuttaa havaittavaan? Jopa siihen asti että myös havaittavan historia muuttuu taannehtivasti eikä vain nykyhetkessä havaitut ominaisuudet."
Tuota jäin miettimään, että miten voi olla mahdollista, että havaittava historia muuttuisi taannehtivasti.
Onko yksilöllä jotenkin mahdollisuus muuttaa omaa historiaansa?
Itselläni on jäänyt kammo siitä, että jään lukittuun paikkaan. Syy siihen on, että olen elämäni aikana joutunut useamman kerran lukituksi niin ullakolle, veskiin, kaappiin, pari kertaa autoon ja hissiin. Hissiä ja autoja lukuunottamatta kaikki säkkipimeitä paikkoja. Miten voikin yhdelle ihmiselle sattua samankaltaista ongelmaa niin monta kertaa. Kummallista on, että vaikka viimeinen lukituksi joutuminen tapahtui 80-luvun lopulla ja sen jälkeen en ole sitä joutunut kohtamaan (paitsi autoihin jäin n. 2010 ja 2016) eikä asia ole pahemmin minua ahdistanut, niin viime vuosina ongelma on pahentunut tosi paljon. En voi mennä linja-autoon enkä junaan, puhumattakaan, että menisin lentokoneeseen. Myös jos näen esim. elokuvassa, että joku joutuu lukkojen taakse, niin sydämeni alkaa hakkaamaan hurjasti.
Haluaisin todellakin muuttaa historiaani siten, etten olisi noita kokenut. Onnistuuko sellainen, jos kerran kaikki on vain unenkaltaista eikä todellista laisinkaan?
Mietin myös, johtuuko pelkoni siitä, että aavistan tulevan vielä tilanteen, että jään lukittuun paikkaan. Sitä kauhua ei voi kukaan käsittää, ellei ole sitä kokenut.
En lähtisi ensisijaisesti etsimään tällaiseen ongelmaan kovin monimutkaista esoteerista ratkaisua, ellei ennestään ole sellaiseen harrastuneisuutta. Esimerkiksi terapia ja tarvittaessa lääkkeet alkuvaiheen tueksi on useimmille paljon konkreettisempi ja realistisempi ratkaisu kuin alkaa yrittää pohtia maailmankaikkeuden olemusta sen takana, millaiseksi ihmisen aistikoneisto ja mieli sen tulkitsee, ja jotenkin tästä lähtien saada muutettua menneisyyttään suoraan.
Henkiseltä puolelta realistinen ratkaisu on se, että opettelee kiinnittämään huomiota tarkkailevaan minään, taustatietoisuuteen, eikä ajattelijaan ja tuntijaan, tai ajatuksiin ja tunteisiin. On nimittäin mahdollista päästä siihen, että tuollainen pelko ja kauhu saa tulla ihan rauhassa, mutta se ei häiritse ollenkaan, koska havainnoija ei koe olevansa se, vaan tietoisuuden tila jossa sekä "ihminen" että tämän pelko ja kauhu ilmenee. Itse pääsin aikoinaan paniikkihäiriöstä juuri sitä kautta, että Tietoisuuden heräämisen ensimmäinen askel, sen tajuaminen että ei ole vain keho/mieli vaan jotain missä nämä kaikki ilmenevät ja joka on näistä tietoinen, alkoi sarastaa. Saatoin katsella täysin tyynenä, miten paniikkikohtaus tuli ja meni, kuin se olisi vain pieni ukkospilvi taivaalla joka olin minä. Ei minua olisi häirinnyt vähääkään, vaikka se keho/mielikokonaisuus johon olin aikoinaan samaistunut, olisi saanut loppuikänsä paniikkikohtauksia. Tämän saavuttaminen ei ole tavanomaisesta ihmisten tietoisuudentilasta käsin edes kovin vaikeaa. Se vaatii vain hieman huomion vetämistä pois tietoisuuden kohteista, siihen joka tiedostaa. Äänestä siihen joka kuulee, tunteesta siihen joka tiedostaa tunteen. Se vaatii hieman vaivaa jonkin aikaa, mutta se on mahdollista kaikille. Muodollinen meditaatio jossa annetaan kaikkien havaintojen virrata tietoisuuden läpi yrittämättä mitenkään puuttua niihin, vain katsellen, auttaa, mutta ei sekään välttämätöntä ole, jos saa arjessa muistutettua itseään tietoisuuden itsensä muistamisesta, eikä vain tietoisuuden kohteiden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palautan taas eilen näkemäni viimeisimmän KM:n viestin. Tämä oli vastaus kirjoittajalle, joka kysyi voimakkaasta jonnekin sisään lukituksi joutumisen pelosta.
En lähtisi ensisijaisesti etsimään tällaiseen ongelmaan kovin monimutkaista esoteerista ratkaisua, ellei ennestään ole sellaiseen harrastuneisuutta. Esimerkiksi terapia ja tarvittaessa lääkkeet alkuvaiheen tueksi on useimmille paljon konkreettisempi ja realistisempi ratkaisu kuin alkaa yrittää pohtia maailmankaikkeuden olemusta sen takana, millaiseksi ihmisen aistikoneisto ja mieli sen tulkitsee, ja jotenkin tästä lähtien saada muutettua menneisyyttään suoraan.
Henkiseltä puolelta realistinen ratkaisu on se, että opettelee kiinnittämään huomiota tarkkailevaan minään, taustatietoisuuteen, eikä ajattelijaan ja tuntijaan, tai ajatuksiin ja tunteisiin. On nimittäin mahdollista päästä siihen, että tuollainen pelko ja kauhu saa tulla ihan rauhassa, mutta se ei häiritse ollenkaan, koska havainnoija ei koe olevansa se, vaan tietoisuuden tila jossa sekä "ihminen" että tämän pelko ja kauhu ilmenee. Itse pääsin aikoinaan paniikkihäiriöstä juuri sitä kautta, että Tietoisuuden heräämisen ensimmäinen askel, sen tajuaminen että ei ole vain keho/mieli vaan jotain missä nämä kaikki ilmenevät ja joka on näistä tietoinen, alkoi sarastaa. Saatoin katsella täysin tyynenä, miten paniikkikohtaus tuli ja meni, kuin se olisi vain pieni ukkospilvi taivaalla joka olin minä. Ei minua olisi häirinnyt vähääkään, vaikka se keho/mielikokonaisuus johon olin aikoinaan samaistunut, olisi saanut loppuikänsä paniikkikohtauksia. Tämän saavuttaminen ei ole tavanomaisesta ihmisten tietoisuudentilasta käsin edes kovin vaikeaa. Se vaatii vain hieman huomion vetämistä pois tietoisuuden kohteista, siihen joka tiedostaa. Äänestä siihen joka kuulee, tunteesta siihen joka tiedostaa tunteen. Se vaatii hieman vaivaa jonkin aikaa, mutta se on mahdollista kaikille. Muodollinen meditaatio jossa annetaan kaikkien havaintojen virrata tietoisuuden läpi yrittämättä mitenkään puuttua niihin, vain katsellen, auttaa, mutta ei sekään välttämätöntä ole, jos saa arjessa muistutettua itseään tietoisuuden itsensä muistamisesta, eikä vain tietoisuuden kohteiden.
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen laittanut ao viestin tänne jo neljä kertaa, aina se poistetaan nopeasti, mutta ei se haittaa, kun voin laittaa sen aina uudelleen.
"Miksi kvanttitasolla havaitsija vaikuttaa havaittavaan? Jopa siihen asti että myös havaittavan historia muuttuu taannehtivasti eikä vain nykyhetkessä havaitut ominaisuudet."
Tuota jäin miettimään, että miten voi olla mahdollista, että havaittava historia muuttuisi taannehtivasti.
Onko yksilöllä jotenkin mahdollisuus muuttaa omaa historiaansa?
Itselläni on jäänyt kammo siitä, että jään lukittuun paikkaan. Syy siihen on, että olen elämäni aikana joutunut useamman kerran lukituksi niin ullakolle, veskiin, kaappiin, pari kertaa autoon ja hissiin. Hissiä ja autoja lukuunottamatta kaikki säkkipimeitä paikkoja. Miten voikin yhdelle ihmiselle sattua samankaltaista ongelmaa niin monta kertaa. Kummallista on, että vaikka viimeinen lukituksi joutuminen tapahtui 80-luvun lopulla ja sen jälkeen en ole sitä joutunut kohtamaan (paitsi autoihin jäin n. 2010 ja 2016) eikä asia ole pahemmin minua ahdistanut, niin viime vuosina ongelma on pahentunut tosi paljon. En voi mennä linja-autoon enkä junaan, puhumattakaan, että menisin lentokoneeseen. Myös jos näen esim. elokuvassa, että joku joutuu lukkojen taakse, niin sydämeni alkaa hakkaamaan hurjasti.
Haluaisin todellakin muuttaa historiaani siten, etten olisi noita kokenut. Onnistuuko sellainen, jos kerran kaikki on vain unenkaltaista eikä todellista laisinkaan?
Mietin myös, johtuuko pelkoni siitä, että aavistan tulevan vielä tilanteen, että jään lukittuun paikkaan. Sitä kauhua ei voi kukaan käsittää, ellei ole sitä kokenut.
En lähtisi ensisijaisesti etsimään tällaiseen ongelmaan kovin monimutkaista esoteerista ratkaisua, ellei ennestään ole sellaiseen harrastuneisuutta. Esimerkiksi terapia ja tarvittaessa lääkkeet alkuvaiheen tueksi on useimmille paljon konkreettisempi ja realistisempi ratkaisu kuin alkaa yrittää pohtia maailmankaikkeuden olemusta sen takana, millaiseksi ihmisen aistikoneisto ja mieli sen tulkitsee, ja jotenkin tästä lähtien saada muutettua menneisyyttään suoraan.
Henkiseltä puolelta realistinen ratkaisu on se, että opettelee kiinnittämään huomiota tarkkailevaan minään, taustatietoisuuteen, eikä ajattelijaan ja tuntijaan, tai ajatuksiin ja tunteisiin. On nimittäin mahdollista päästä siihen, että tuollainen pelko ja kauhu saa tulla ihan rauhassa, mutta se ei häiritse ollenkaan, koska havainnoija ei koe olevansa se, vaan tietoisuuden tila jossa sekä "ihminen" että tämän pelko ja kauhu ilmenee. Itse pääsin aikoinaan paniikkihäiriöstä juuri sitä kautta, että Tietoisuuden heräämisen ensimmäinen askel, sen tajuaminen että ei ole vain keho/mieli vaan jotain missä nämä kaikki ilmenevät ja joka on näistä tietoinen, alkoi sarastaa. Saatoin katsella täysin tyynenä, miten paniikkikohtaus tuli ja meni, kuin se olisi vain pieni ukkospilvi taivaalla joka olin minä. Ei minua olisi häirinnyt vähääkään, vaikka se keho/mielikokonaisuus johon olin aikoinaan samaistunut, olisi saanut loppuikänsä paniikkikohtauksia. Tämän saavuttaminen ei ole tavanomaisesta ihmisten tietoisuudentilasta käsin edes kovin vaikeaa. Se vaatii vain hieman huomion vetämistä pois tietoisuuden kohteista, siihen joka tiedostaa. Äänestä siihen joka kuulee, tunteesta siihen joka tiedostaa tunteen. Se vaatii hieman vaivaa jonkin aikaa, mutta se on mahdollista kaikille. Muodollinen meditaatio jossa annetaan kaikkien havaintojen virrata tietoisuuden läpi yrittämättä mitenkään puuttua niihin, vain katsellen, auttaa, mutta ei sekään välttämätöntä ole, jos saa arjessa muistutettua itseään tietoisuuden itsensä muistamisesta, eikä vain tietoisuuden kohteiden.
Kiitos paljon Mystikko vastauksestasi.
Terapia on jo kokeiltu, ei auttanut. Lääkkeitä en ole halunnut kokeilla.
Jotkut asiat ovat pelottaneet minua elämässä ennenkin ja olen joutunut ne kohtaamaan, joten siksi mietin, onko suljetunpaikankammoni siksi pahentunut, että sen pakollinen kokeminen on tulossa lähemmäksi. Tietenkin mietin myös, että luonko pelolla sen, että joudun sen kokemaan JA voisinko luoda yhtä helposti senkin, etten joudu sitä kohtaamaan.
On todella hienoa, että opit jo aiemmin tuon tavan katsella kehomielikokonaisuuttasi tietoisuudentilasta käsin, ja siten pääsit eroon paniikkihäiriön aiheuttamasta kärsimyksestä. Toivottavasti myös muut samasta vaivasta kärsivät saavat voimavaroja asian harjoittamiseen. Minulla on itselläkin useita kokemuksia siitä, miten tarkkailen itseäni eikä huolet paina yhtään, vaikka normaalitilassa olisin ollut aika ahdistunut. Harmittaa, etten ole kaiken muka pakollisen kiireen keskellä jaksanut harjoitella sitä enempää, vaan olen valitettavasti jämähtänyt tähän egoiluun. Mikähän sana sitä tilaa kuvaisi parhaiten - ehkä rauha.
Kun kirjoitin sinulle, niin eniten mietin seuraavaa:
Miten voi olla mahdollista, että havaittava historia muuttuisi taannehtivasti?
Ja onko yksilöllä jotenkin mahdollisuus muuttaa omaa historiaansa?
Voisitkohan noihin vielä joskus vastata. Jos, niin kiitos paljon etukäteen, ja jos et, niin kiitos siitäkin, sillä uskon sinun tietävän, miten on parasta toimia. :) <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen laittanut ao viestin tänne jo neljä kertaa, aina se poistetaan nopeasti, mutta ei se haittaa, kun voin laittaa sen aina uudelleen.
"Miksi kvanttitasolla havaitsija vaikuttaa havaittavaan? Jopa siihen asti että myös havaittavan historia muuttuu taannehtivasti eikä vain nykyhetkessä havaitut ominaisuudet."
Tuota jäin miettimään, että miten voi olla mahdollista, että havaittava historia muuttuisi taannehtivasti.
Onko yksilöllä jotenkin mahdollisuus muuttaa omaa historiaansa?
Itselläni on jäänyt kammo siitä, että jään lukittuun paikkaan. Syy siihen on, että olen elämäni aikana joutunut useamman kerran lukituksi niin ullakolle, veskiin, kaappiin, pari kertaa autoon ja hissiin. Hissiä ja autoja lukuunottamatta kaikki säkkipimeitä paikkoja. Miten voikin yhdelle ihmiselle sattua samankaltaista ongelmaa niin monta kertaa. Kummallista on, että vaikka viimeinen lukituksi joutuminen tapahtui 80-luvun lopulla ja sen jälkeen en ole sitä joutunut kohtamaan (paitsi autoihin jäin n. 2010 ja 2016) eikä asia ole pahemmin minua ahdistanut, niin viime vuosina ongelma on pahentunut tosi paljon. En voi mennä linja-autoon enkä junaan, puhumattakaan, että menisin lentokoneeseen. Myös jos näen esim. elokuvassa, että joku joutuu lukkojen taakse, niin sydämeni alkaa hakkaamaan hurjasti.
Haluaisin todellakin muuttaa historiaani siten, etten olisi noita kokenut. Onnistuuko sellainen, jos kerran kaikki on vain unenkaltaista eikä todellista laisinkaan?
Mietin myös, johtuuko pelkoni siitä, että aavistan tulevan vielä tilanteen, että jään lukittuun paikkaan. Sitä kauhua ei voi kukaan käsittää, ellei ole sitä kokenut.
En lähtisi ensisijaisesti etsimään tällaiseen ongelmaan kovin monimutkaista esoteerista ratkaisua, ellei ennestään ole sellaiseen harrastuneisuutta. Esimerkiksi terapia ja tarvittaessa lääkkeet alkuvaiheen tueksi on useimmille paljon konkreettisempi ja realistisempi ratkaisu kuin alkaa yrittää pohtia maailmankaikkeuden olemusta sen takana, millaiseksi ihmisen aistikoneisto ja mieli sen tulkitsee, ja jotenkin tästä lähtien saada muutettua menneisyyttään suoraan.
Henkiseltä puolelta realistinen ratkaisu on se, että opettelee kiinnittämään huomiota tarkkailevaan minään, taustatietoisuuteen, eikä ajattelijaan ja tuntijaan, tai ajatuksiin ja tunteisiin. On nimittäin mahdollista päästä siihen, että tuollainen pelko ja kauhu saa tulla ihan rauhassa, mutta se ei häiritse ollenkaan, koska havainnoija ei koe olevansa se, vaan tietoisuuden tila jossa sekä "ihminen" että tämän pelko ja kauhu ilmenee. Itse pääsin aikoinaan paniikkihäiriöstä juuri sitä kautta, että Tietoisuuden heräämisen ensimmäinen askel, sen tajuaminen että ei ole vain keho/mieli vaan jotain missä nämä kaikki ilmenevät ja joka on näistä tietoinen, alkoi sarastaa. Saatoin katsella täysin tyynenä, miten paniikkikohtaus tuli ja meni, kuin se olisi vain pieni ukkospilvi taivaalla joka olin minä. Ei minua olisi häirinnyt vähääkään, vaikka se keho/mielikokonaisuus johon olin aikoinaan samaistunut, olisi saanut loppuikänsä paniikkikohtauksia. Tämän saavuttaminen ei ole tavanomaisesta ihmisten tietoisuudentilasta käsin edes kovin vaikeaa. Se vaatii vain hieman huomion vetämistä pois tietoisuuden kohteista, siihen joka tiedostaa. Äänestä siihen joka kuulee, tunteesta siihen joka tiedostaa tunteen. Se vaatii hieman vaivaa jonkin aikaa, mutta se on mahdollista kaikille. Muodollinen meditaatio jossa annetaan kaikkien havaintojen virrata tietoisuuden läpi yrittämättä mitenkään puuttua niihin, vain katsellen, auttaa, mutta ei sekään välttämätöntä ole, jos saa arjessa muistutettua itseään tietoisuuden itsensä muistamisesta, eikä vain tietoisuuden kohteiden.
Kiitos paljon Mystikko vastauksestasi.
Terapia on jo kokeiltu, ei auttanut. Lääkkeitä en ole halunnut kokeilla.
Jotkut asiat ovat pelottaneet minua elämässä ennenkin ja olen joutunut ne kohtaamaan, joten siksi mietin, onko suljetunpaikankammoni siksi pahentunut, että sen pakollinen kokeminen on tulossa lähemmäksi. Tietenkin mietin myös, että luonko pelolla sen, että joudun sen kokemaan JA voisinko luoda yhtä helposti senkin, etten joudu sitä kohtaamaan.
On todella hienoa, että opit jo aiemmin tuon tavan katsella kehomielikokonaisuuttasi tietoisuudentilasta käsin, ja siten pääsit eroon paniikkihäiriön aiheuttamasta kärsimyksestä. Toivottavasti myös muut samasta vaivasta kärsivät saavat voimavaroja asian harjoittamiseen. Minulla on itselläkin useita kokemuksia siitä, miten tarkkailen itseäni eikä huolet paina yhtään, vaikka normaalitilassa olisin ollut aika ahdistunut. Harmittaa, etten ole kaiken muka pakollisen kiireen keskellä jaksanut harjoitella sitä enempää, vaan olen valitettavasti jämähtänyt tähän egoiluun. Mikähän sana sitä tilaa kuvaisi parhaiten - ehkä rauha.
Kun kirjoitin sinulle, niin eniten mietin seuraavaa:
Miten voi olla mahdollista, että havaittava historia muuttuisi taannehtivasti?
Ja onko yksilöllä jotenkin mahdollisuus muuttaa omaa historiaansa?
Voisitkohan noihin vielä joskus vastata. Jos, niin kiitos paljon etukäteen, ja jos et, niin kiitos siitäkin, sillä uskon sinun tietävän, miten on parasta toimia. :) <3
Missähän Loki mahtaa olla, kun hän ei ole pitkiin aikoihin tänne kirjoittanut. Ehkä on käynyt täällä muuten vaan. Mitä sulle Loki kuuluu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laitan tämän viestini nyt kolmannen kerran tänään. Yllättävän nopeasti se on poistettu.
Kiitos paljon Mystikko vastauksestasi.
Terapia on jo kokeiltu, ei auttanut. Lääkkeitä en ole halunnut kokeilla.
Jotkut asiat ovat pelottaneet minua elämässä ennenkin ja olen joutunut ne kohtaamaan, joten siksi mietin, onko suljetunpaikankammoni siksi pahentunut, että sen pakollinen kokeminen on tulossa lähemmäksi. Tietenkin mietin myös, että luonko pelolla sen, että joudun sen kokemaan JA voisinko luoda yhtä helposti senkin, etten joudu sitä kohtaamaan.
On todella hienoa, että opit jo aiemmin tuon tavan katsella kehomielikokonaisuuttasi tietoisuudentilasta käsin, ja siten pääsit eroon paniikkihäiriön aiheuttamasta kärsimyksestä. Toivottavasti myös muut samasta vaivasta kärsivät saavat voimavaroja asian harjoittamiseen. Minulla on itselläkin useita kokemuksia siitä, miten tarkkailen itseäni eikä huolet paina yhtään, vaikka normaalitilassa olisin ollut aika ahdistunut. Harmittaa, etten ole kaiken muka pakollisen kiireen keskellä jaksanut harjoitella sitä enempää, vaan olen valitettavasti jämähtänyt tähän egoiluun. Mikähän sana sitä tilaa kuvaisi parhaiten - ehkä rauha.
Kun kirjoitin sinulle, niin eniten mietin seuraavaa:
Miten voi olla mahdollista, että havaittava historia muuttuisi taannehtivasti?
Ja onko yksilöllä jotenkin mahdollisuus muuttaa omaa historiaansa?
Voisitkohan noihin vielä joskus vastata. Jos, niin kiitos paljon etukäteen, ja jos et, niin kiitos siitäkin, sillä uskon sinun tietävän, miten on parasta toimia. :) <3
Missähän Loki mahtaa olla, kun hän ei ole pitkiin aikoihin tänne kirjoittanut. Ehkä on käynyt täällä muuten vaan. Mitä sulle Loki kuuluu?
Laitan alla olevan viestin tänne nyt neljännen kerran tänään. Kolme kertaa se on poistettu hyvin pian. Tänään olen myös pyytänyt kolmelle omalle aiemmalle viestilleni poistoa siksi, koska ne oli palautettu ja siksi sama viesti oli useaan kertaan. MUTTA niitä ei oltu poistettu. Mielenkiintoista.
----------------------------------
Kiitos paljon Mystikko vastauksestasi.
Terapia on jo kokeiltu, ei auttanut. Lääkkeitä en ole halunnut kokeilla.
Jotkut asiat ovat pelottaneet minua elämässä ennenkin ja olen joutunut ne kohtaamaan, joten siksi mietin, onko suljetunpaikankammoni siksi pahentunut, että sen pakollinen kokeminen on tulossa lähemmäksi. Tietenkin mietin myös, että luonko pelolla sen, että joudun sen kokemaan JA voisinko luoda yhtä helposti senkin, etten joudu sitä kohtaamaan.
On todella hienoa, että opit jo aiemmin tuon tavan katsella kehomielikokonaisuuttasi tietoisuudentilasta käsin, ja siten pääsit eroon paniikkihäiriön aiheuttamasta kärsimyksestä. Toivottavasti myös muut samasta vaivasta kärsivät saavat voimavaroja asian harjoittamiseen. Minulla on itselläkin useita kokemuksia siitä, miten tarkkailen itseäni eikä huolet paina yhtään, vaikka normaalitilassa olisin ollut aika ahdistunut. Harmittaa, etten ole kaiken muka pakollisen kiireen keskellä jaksanut harjoitella sitä enempää, vaan olen valitettavasti jämähtänyt tähän egoiluun. Mikähän sana sitä tilaa kuvaisi parhaiten - ehkä rauha.
Kun kirjoitin sinulle, niin eniten mietin seuraavaa:
Miten voi olla mahdollista, että havaittava historia muuttuisi taannehtivasti?
Ja onko yksilöllä jotenkin mahdollisuus muuttaa omaa historiaansa?
Voisitkohan noihin vielä joskus vastata. Jos, niin kiitos paljon etukäteen, ja jos et, niin kiitos siitäkin, sillä uskon sinun tietävän, miten on parasta toimia. :) <3
Kaikki tuntuu niin merkityksettömältä ja tylsältä. Ei ole haaveita. Elämä on pakkopullaa.
En löydä suuntaa, juon paljon alkoholia taas. Olen kaikin tavoin väsynyt ihminen. Kunpa jokin nostaisi minut pois tästä masentavasta suosta.
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen laittanut ao viestin tänne jo neljä kertaa, aina se poistetaan nopeasti, mutta ei se haittaa, kun voin laittaa sen aina uudelleen.
"Miksi kvanttitasolla havaitsija vaikuttaa havaittavaan? Jopa siihen asti että myös havaittavan historia muuttuu taannehtivasti eikä vain nykyhetkessä havaitut ominaisuudet."
Tuota jäin miettimään, että miten voi olla mahdollista, että havaittava historia muuttuisi taannehtivasti.
Onko yksilöllä jotenkin mahdollisuus muuttaa omaa historiaansa?
Itselläni on jäänyt kammo siitä, että jään lukittuun paikkaan. Syy siihen on, että olen elämäni aikana joutunut useamman kerran lukituksi niin ullakolle, veskiin, kaappiin, pari kertaa autoon ja hissiin. Hissiä ja autoja lukuunottamatta kaikki säkkipimeitä paikkoja. Miten voikin yhdelle ihmiselle sattua samankaltaista ongelmaa niin monta kertaa. Kummallista on, että vaikka viimeinen lukituksi joutuminen tapahtui 80-luvun lopulla ja sen jälkeen en ole sitä joutunut kohtamaan (paitsi autoihin jäin n. 2010 ja 2016) eikä asia ole pahemmin minua ahdistanut, niin viime vuosina ongelma on pahentunut tosi paljon. En voi mennä linja-autoon enkä junaan, puhumattakaan, että menisin lentokoneeseen. Myös jos näen esim. elokuvassa, että joku joutuu lukkojen taakse, niin sydämeni alkaa hakkaamaan hurjasti.
Haluaisin todellakin muuttaa historiaani siten, etten olisi noita kokenut. Onnistuuko sellainen, jos kerran kaikki on vain unenkaltaista eikä todellista laisinkaan?
Mietin myös, johtuuko pelkoni siitä, että aavistan tulevan vielä tilanteen, että jään lukittuun paikkaan. Sitä kauhua ei voi kukaan käsittää, ellei ole sitä kokenut.
En lähtisi ensisijaisesti etsimään tällaiseen ongelmaan kovin monimutkaista esoteerista ratkaisua, ellei ennestään ole sellaiseen harrastuneisuutta. Esimerkiksi terapia ja tarvittaessa lääkkeet alkuvaiheen tueksi on useimmille paljon konkreettisempi ja realistisempi ratkaisu kuin alkaa yrittää pohtia maailmankaikkeuden olemusta sen takana, millaiseksi ihmisen aistikoneisto ja mieli sen tulkitsee, ja jotenkin tästä lähtien saada muutettua menneisyyttään suoraan.
Henkiseltä puolelta realistinen ratkaisu on se, että opettelee kiinnittämään huomiota tarkkailevaan minään, taustatietoisuuteen, eikä ajattelijaan ja tuntijaan, tai ajatuksiin ja tunteisiin. On nimittäin mahdollista päästä siihen, että tuollainen pelko ja kauhu saa tulla ihan rauhassa, mutta se ei häiritse ollenkaan, koska havainnoija ei koe olevansa se, vaan tietoisuuden tila jossa sekä "ihminen" että tämän pelko ja kauhu ilmenee. Itse pääsin aikoinaan paniikkihäiriöstä juuri sitä kautta, että Tietoisuuden heräämisen ensimmäinen askel, sen tajuaminen että ei ole vain keho/mieli vaan jotain missä nämä kaikki ilmenevät ja joka on näistä tietoinen, alkoi sarastaa. Saatoin katsella täysin tyynenä, miten paniikkikohtaus tuli ja meni, kuin se olisi vain pieni ukkospilvi taivaalla joka olin minä. Ei minua olisi häirinnyt vähääkään, vaikka se keho/mielikokonaisuus johon olin aikoinaan samaistunut, olisi saanut loppuikänsä paniikkikohtauksia. Tämän saavuttaminen ei ole tavanomaisesta ihmisten tietoisuudentilasta käsin edes kovin vaikeaa. Se vaatii vain hieman huomion vetämistä pois tietoisuuden kohteista, siihen joka tiedostaa. Äänestä siihen joka kuulee, tunteesta siihen joka tiedostaa tunteen. Se vaatii hieman vaivaa jonkin aikaa, mutta se on mahdollista kaikille. Muodollinen meditaatio jossa annetaan kaikkien havaintojen virrata tietoisuuden läpi yrittämättä mitenkään puuttua niihin, vain katsellen, auttaa, mutta ei sekään välttämätöntä ole, jos saa arjessa muistutettua itseään tietoisuuden itsensä muistamisesta, eikä vain tietoisuuden kohteiden.
Laitan alla olevan viestin tänne nyt viidennen kerran tänään. :) Neljä kertaa se on poistettu hyvin pian.
Lisäksi olen tänään pyytänyt kolmelle omalle aiemmalle viestilleni poistoa siksi, että viestien palauttamisen vuoksi sama viesti oli samalla sivulla useaan kertaan, NIIN niitä ei pyynnöistäni huolimatta ole poistettu. Eikös ole mielenkiintoista. :)
----------------------------------
Kiitos paljon Mystikko vastauksestasi.
Terapia on jo kokeiltu, ei auttanut. Lääkkeitä en ole halunnut kokeilla.
Jotkut asiat ovat pelottaneet minua elämässä ennenkin ja olen joutunut ne kohtaamaan, joten siksi mietin, onko suljetunpaikankammoni siksi pahentunut, että sen pakollinen kokeminen on tulossa lähemmäksi. Tietenkin mietin myös, että luonko pelolla sen, että joudun sen kokemaan JA voisinko luoda yhtä helposti senkin, etten joudu sitä kohtaamaan.
On todella hienoa, että opit jo aiemmin tuon tavan katsella kehomielikokonaisuuttasi tietoisuudentilasta käsin, ja siten pääsit eroon paniikkihäiriön aiheuttamasta kärsimyksestä. Toivottavasti myös muut samasta vaivasta kärsivät saavat voimavaroja asian harjoittamiseen. Minulla on itselläkin useita kokemuksia siitä, miten tarkkailen itseäni eikä huolet paina yhtään, vaikka normaalitilassa olisin ollut aika ahdistunut. Harmittaa, etten ole kaiken muka pakollisen kiireen keskellä jaksanut harjoitella sitä enempää, vaan olen valitettavasti jämähtänyt tähän egoiluun. Mikähän sana sitä tilaa kuvaisi parhaiten - ehkä rauha.
Kun kirjoitin sinulle, niin eniten mietin seuraavaa:
Miten voi olla mahdollista, että havaittava historia muuttuisi taannehtivasti?
Ja onko yksilöllä jotenkin mahdollisuus muuttaa omaa historiaansa?
Voisitkohan noihin vielä joskus vastata. Jos, niin kiitos paljon etukäteen, ja jos et, niin kiitos siitäkin, sillä uskon sinun tietävän, miten on parasta toimia. :) <3
Mystikko oli siis kai kirjoittanut nuo: "Miksi kvanttitasolla havaitsija vaikuttaa havaittavaan? Jopa siihen asti että myös havaittavan historia muuttuu taannehtivasti eikä vain nykyhetkessä havaitut ominaisuudet."