Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko Mystikon ns. ihmisosa jo niiiiin ohut, ettei hän koe mitään tarvetta enää edes auttamismielessä käydä täällä vastaamassa kysymyksiin tai kirjoittamassa mitään, kun kokee tämän kaiken niin unena? Vastaamalla hän tavallaan vahvistaisi, että tämä onkin totta?

Hyvin todeltahan tämä meille valaistumattomille tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko Mystikon ns. ihmisosa jo niiiiin ohut, ettei hän koe mitään tarvetta enää edes auttamismielessä käydä täällä vastaamassa kysymyksiin tai kirjoittamassa mitään, kun kokee tämän kaiken niin unena? Vastaamalla hän tavallaan vahvistaisi, että tämä onkin totta?

En ole KM, mutta kommentoin silti.

Itse pidän todennäköisenä sitä, että KM seuraa voimakkaasti sisäistä ohjaustaan sen suhteen mitä hän tekee, eli antaa maailmankaikkeuden ohjata tekemisiään ja jättää kaiken muun ns. Herran haltuun. Tai sitten hänellä on vain viime aikoina ollut muutakin tekemistä. (Itse epäilen, että hän on ihminen joka ns. ajaa montaa linjastoa kerrallaan eteenpäin elämässään.)

Niin kauan kun ihminen ei ole päässyt fyysisen/kehollisen/egon ja ns. aineettoman välisestä rajapinnasta luiskahtamaan enemmän sinne aineettoman/egottoman puolelle, tämä kaikki tuntuu kyllä kieltämättä kovin todelliselle.

Se on ennenkaikkea ihmisen sisäisestä yllykkeestä/motivaatiosta kiinni, kuinka vakavasti tähän hommaan suhtautuu, itse se työ on tehtävä kuitenkin. Gurun/valaistuneen ihmisen tehtävä tässä yhtälössä on tärkeä sekin, mutta guru ei voi auttaa ihmistä jos hän ei itse tee omaa osuuttaan yhtälössä.

Voi hyvinkin olla noin, mitä kirjoitit nimimerkki Kysymys.

Mystikko on kertonut useamman kerran (seuraava ei sanatarkasti hänen kertomansa), että hän olisi jo valmis lähtemään tästä elämästä, mutta toimii siten kuin valaistuneet yleensäkin, eli ainoa motiivi jäädä tänne elämään kehoon on toisten auttaminen. Tämä toisten voi olla hyvin laajakin asia, kuten ihmiset, eläimet, ilmasto jne., mutta varmaanki iso osa auttamista on auttaa ihmisiä juuri valaistumispolulla.

Toivon, että Mystikolla on kaikki hyvin ihan ihmistasollakin. Jos hän tänne joskus kirjoittaa, niin se on tietenkin kiva, mutta jos ei kirjoita, niin sekin on ihan ok. Paljon hän meille jo antanutkin, kiitos. <3

Kristitty mystikko kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

On suuri viisaus myös olla nöyrä, ja suhtautua jokaiseen ajatukseensa, tunteeseensa, oivallukseensa tai muilta kuulemaansa asiaan terveellä skeptisyydellä, valaistumisesta huolimatta. Todellisuus ei aina ole sitä miltä se saattaa kehittyneemmänkin ihmisen silmään näyttää, ja juuri siksi tarvitsemme itsekriittisyyttä ja maltillisuutta niin arkielämässä kuin henkiselläkin polulla totuutta etsiessämme. 

Varmaankin noin juuri on. Olisiko sinulla mitään esimerkkiä siitä, mitä asiaa joku kehittynyt henkilö olisi luullut toisenlaiseksi tai mitkä kaksi valaistunutta näkevät eri tavoin?

Onko tiedossasi asioita, joita joku valaistunut näkee eri tavoin kuin joku toinen valaistunut?

Toteamus oli yleisluontoinen. Tarkastelemme kaikki maailmaa omista lähtökohdistamme käsin, ja saavumme hiukan erilaisiin johtopäätöksiin. Se on sinänsä tarkoituskin, eikä siinä ole mitään pahaa. On hyvä muistaa, että todellisuuden nondualistisesta puolesta on mahdotonta saada absoluuttisella tavalla varmaa ja paikkansapitävää tietoa. Intuitio auttaa löytämään punaisen langan, mutta tulkinnoissa on syytä pysyä maltillisena, ja jättää sijaa kyseenalaistamiselle. 

Olen seurannut keskustelua vasta hetken, enkä tiedä oliko mielessäni mitään tiettyä esimerkkiä kun kirjoitin kommentin, mutta ehkä sellaiseksi voisi ottaa manifestaation. Siitä huomasin olleen jotain aiempaa keskustelua. Asiat ovat harvoin aivan mustavalkoisia. Usko, visualisointi tai valaistuminen ei aina takaa manifestoinnin täydellistä tai välitöntä onnistumista. Elämme kaikesta huolimatta maailmassa, jossa joitakin syy-seuraussuhteita ja lopputuloksia on vaikea kumota pelkällä uskolla.

Esimerkiksi sairauksien ja vammojen kohdalla vaikuttaa sekin kuinka syvästi häiriötila on ehdollistunut kehon tasolle. Tämän vuoksi terveyden manifestoiminen yksittäisten ja suhteellisen lievien tai kohtalaisten sairauksien kohdalla onnistuu todennäköisemmin kuin jos tietty kriittinen piste on ylitetty. Yrittäminen silti kannattaa, sillä manifestoimalla voi parantaa jokaista tilannetta ja saavuttaa edistystä, jos ei kokonaan poistaa ongelmia. Armollisuus ja hyväksyntä olisi hyvin tärkeää siinä mielessä. 

Kiitos, kun kirjoitit nuo asiat. Helpottavaa tietoa! Olen kokenut itseni epäonnistuneeksi manisfestoijaksi, kun en ole onnistunut poistamaan kroonista kipuani. 

Oli tilanne millainen tahansa, kannattaa vaikeuksista huolimatta jatkaa itsensä visualisoimista terveenä ja kivuttomana. Saattaa olla, että se tuottaa sinullekin joku päivä hyödyllisiä vaikutuksia vähintään kivun hallinnan tai lieventymisen muodossa. Kokeile yhdistää samanaikaisesti visualisoinnin kanssa jotain konkreettista kehoa rauhoittavaa ja avaavaa harjoitusta, kuten yin tai pranayama joogaa. Myös anatomian ja fysiologian opiskelu voi auttaa hahmottamaan ongelman alkuperää ja parantaa visualisoinnin tehoa. Lopputulos riippuu niin monesta tekijästä, jo siitä mitä parantumisella tarkoitetaan ja kuinka se käsitetään. 

Eräällä ystävälläni on ollut jo vuosia sellainen tapa, että laittaa kätensä eri kohtien päälle kehoa ja kiittää mielessään siitä, että sekin kohta ja kaikki sen alla ovat terveitä. Niihin kohtiin, mihin käsi ei yllä, hän vain ajattelee, että kiitos kun yläselkäkin on niin terve ja hyväkuntoinen. Hän on tosi terve aina! :)

Manifestaatio toimii tunne-energian kautta. Uskon ja rakkauden värähtely parantaa. Tapoja on monia, pitää vain löytää itselle sopivin.

Tulkitsenkohan viestisi oikein, että myönteinen tunne, rakkaudellinen tunne, on manifestaatiossa hyväksi? 

Entä, jos ihmisellä on joka päiviä kipuja, niin että välillä itkettää, välillä  haluaisi huutaa, muttei siihen ole voimia, niin pitäisikö hänen yrittää teeskennellä jotain myönteistä tunnetta tyyliin:

"Aah, kuinka ihanaa on olla terve", ja pitäisikö se tunne ja itselleen valehdeltu viesti kyetä uskomaan, vaikka keho kertoo muuta? Miten sinä toimisit tai olet toiminut vastaavassa tilanteessa?

Muistelenkohan oikein, että Mystikko kirjoitti, että jos ei sairaudelle/kivulle voi tehdä mitään, niin kannattaa vain hyväksyä se ja elää hetki kerrallaan?  Vaikka sairastamiseen olisi mennyt jo suurin osa elämästä, niin enää ei kannata taistella vastaan, vaan hyväksyä se vain, että tällainen elämä tällä kertaa...

Teeskentely ei ole ratkaisu, tunteen on oltava aito. Sydän täytyy saada oikeaan resonanssiin. Vaikeissa tapauksissa ongelma on se, että sairauden aiheuttamat epämiellyttävät tunteet ja oireet ylläpitävät negatiivisen manifestaation kehää. Toisaalta oireisiin tai niiden pahenemiseen voi olla muitakin syitä kuin fyysinen vamma. Useimmat sairaudet johtuvat kroonistuneesta tunne-energian häiriötilasta, joten kaikki keinot joilla tiedostettuja ja tiedostamattomia tunnelukkoja voi purkaa auttavat myös kehon sairauksiin. Suosittelisin säännöllistä meditointia ja hiljentymistä muussakin mielessä elämän syvien kysymysten ääreen. Taistelun energia on vastustava ja väsyttävä. Hyväksyntä ja hetkessä eläminen on elämäntilanteesta riippumatta paras valinta.

Tämä vastaus on varmaankin osin totta, eli tapa sopii toisille, mutta ei kaikille. Monet väittävät, että alussa tunteen ei tarvitse olla aito, vaan voi teeskennellä, kuin asia olisi jo siten kuin haluaa sen olevan.

 Salaisuus-kirjassa sanotaan samaa kuin valaistuneen E. Tollenkin kirjassa: "Fake it until you make it".

Vapaasti suomentaen, että teeskentele, että sulla on jo se, mitä tavoittelet kunnes se sitten onkin."

Tuon tavan kautta onnistuneita on maailmassa valtava määrä.

Mietin, kertoiko Mystikko myös, ettei hänkään manifestoinut noin tunteen kautta?  Jospa hän sen kertoo.

Otin esimerkiksi lähinnä parantamisen. Nämä asiat riippuvat siitäkin mitä manifestoinnilla koetetaan saada aikaan. Teeskentely sisältää ristiriitaisia tunteita, eikä sen vuoksi saa aikaan terveyttä. Sydän tietää milloin tunne on aito, ja terveyden parantamiseksi sydämen energia tulee saattaa harmoniaan. Teeskentely voi tietyssä mielessä auttaa alkuun, jos uskoa itseen on hyvin vähän. Olennaista on luotto omaan voimaan, jonka seurauksena usko alkaa luoda tunnetason kautta uutta pohjaa todellisuudelle. Kannattaa silti suhtautua varauksella siihen mitä kuulee muiden manifestoineen elämäänsä. Kaikki hyvät tapahtumat eivät välttämättä ole manifestaatioharjoitusten seurausta.      

"Sydämen", tunnetason keskuksen, voi myös ohittaa tietyissä tekniikoissa ja istuttaa uudet uskomukset suoraan alitajuntaan. Itselläni myös uskomus aina oli, etten tarvitse mitään voimaa, vain näkemisen vääristymisen poistumista, illuusioiden hälvenemistä. Jos olisin aavikolla ja näkisin edessäni järven, tarvitsisin voimaa uida sen yli. Jos sen sijaan voin ymmärtää että kyseessä on kangastus, voin vain jatkaa kävelemistä enkä kohtaa missään vaiheessa vettä enkä tarvitse voimaa uida.

Kiitos Mystikko kun kerroit ettei manifestaatiossa ole välttämätöntä toimia sydänkeskuksen kautta, vaan se toimii myös suoraan alitajunnan kautta. Tärkeä tieto!

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

On suuri viisaus myös olla nöyrä, ja suhtautua jokaiseen ajatukseensa, tunteeseensa, oivallukseensa tai muilta kuulemaansa asiaan terveellä skeptisyydellä, valaistumisesta huolimatta. Todellisuus ei aina ole sitä miltä se saattaa kehittyneemmänkin ihmisen silmään näyttää, ja juuri siksi tarvitsemme itsekriittisyyttä ja maltillisuutta niin arkielämässä kuin henkiselläkin polulla totuutta etsiessämme. 

Varmaankin noin juuri on. Olisiko sinulla mitään esimerkkiä siitä, mitä asiaa joku kehittynyt henkilö olisi luullut toisenlaiseksi tai mitkä kaksi valaistunutta näkevät eri tavoin?

Onko tiedossasi asioita, joita joku valaistunut näkee eri tavoin kuin joku toinen valaistunut?

Kiitos paljon

Toteamus oli yleisluontoinen. Tarkastelemme kaikki maailmaa omista lähtökohdistamme käsin, ja saavumme hiukan erilaisiin johtopäätöksiin. Se on sinänsä tarkoituskin, eikä siinä ole mitään pahaa. On hyvä muistaa, että todellisuuden nondualistisesta puolesta on mahdotonta saada absoluuttisella tavalla varmaa ja paikkansapitävää tietoa. Intuitio auttaa löytämään punaisen langan, mutta tulkinnoissa on syytä pysyä maltillisena, ja jättää sijaa kyseenalaistamiselle. 

Olen seurannut keskustelua vasta hetken, enkä tiedä oliko mielessäni mitään tiettyä esimerkkiä kun kirjoitin kommentin, mutta ehkä sellaiseksi voisi ottaa manifestaation. Siitä huomasin olleen jotain aiempaa keskustelua. Asiat ovat harvoin aivan mustavalkoisia. Usko, visualisointi tai valaistuminen ei aina takaa manifestoinnin täydellistä tai välitöntä onnistumista. Elämme kaikesta huolimatta maailmassa, jossa joitakin syy-seuraussuhteita ja lopputuloksia on vaikea kumota pelkällä uskolla.

Esimerkiksi sairauksien ja vammojen kohdalla vaikuttaa sekin kuinka syvästi häiriötila on ehdollistunut kehon tasolle. Tämän vuoksi terveyden manifestoiminen yksittäisten ja suhteellisen lievien tai kohtalaisten sairauksien kohdalla onnistuu todennäköisemmin kuin jos tietty kriittinen piste on ylitetty. Yrittäminen silti kannattaa, sillä manifestoimalla voi parantaa jokaista tilannetta ja saavuttaa edistystä, jos ei kokonaan poistaa ongelmia. Armollisuus ja hyväksyntä olisi hyvin tärkeää siinä mielessä. 

Kiitos, kun kirjoitit nuo asiat. Helpottavaa tietoa! Olen kokenut itseni epäonnistuneeksi manisfestoijaksi, kun en ole onnistunut poistamaan kroonista kipuani. 

Oli tilanne millainen tahansa, kannattaa vaikeuksista huolimatta jatkaa itsensä visualisoimista terveenä ja kivuttomana. Saattaa olla, että se tuottaa sinullekin joku päivä hyödyllisiä vaikutuksia vähintään kivun hallinnan tai lieventymisen muodossa. Kokeile yhdistää samanaikaisesti visualisoinnin kanssa jotain konkreettista kehoa rauhoittavaa ja avaavaa harjoitusta, kuten yin tai pranayama joogaa. Myös anatomian ja fysiologian opiskelu voi auttaa hahmottamaan ongelman alkuperää ja parantaa visualisoinnin tehoa. Lopputulos riippuu niin monesta tekijästä, jo siitä mitä parantumisella tarkoitetaan ja kuinka se käsitetään. 

Eräällä ystävälläni on ollut jo vuosia sellainen tapa, että laittaa kätensä eri kohtien päälle kehoa ja kiittää mielessään siitä, että sekin kohta ja kaikki sen alla ovat terveitä. Niihin kohtiin, mihin käsi ei yllä, hän vain ajattelee, että kiitos kun yläselkäkin on niin terve ja hyväkuntoinen. Hän on tosi terve aina! :)

Manifestaatio toimii tunne-energian kautta. Uskon ja rakkauden värähtely parantaa. Tapoja on monia, pitää vain löytää itselle sopivin.

Kiitos sinulle Toinen mystikko. <3

Olisipa ihana, jos kertoisit joitain vinkkejä, miten voisi parantaa esim. kroonista kipua. Olen kyllä yrittänyt monia tapoja, mutta vielä en ole onnistunut. Tai olisiko sinulla antaa vaikka kirjavinkki ja joku linkki, jos et jaksa alkaa kirjoittamaan tänne eri tapoja. 

En valitettavasti osaa antaa kirjavinkkejä, mutta sanoisin että tuo tie sinun on itse kuljettava ja käytävä läpi. Vain sinä voit tehdä sen ja löytää ymmärryksen oman kokemuksesi kautta.

Kiitos kuitenkin, että olet halunnut auttaa minua. <3

Minulla on sinun suhteesi vähän hämmentynyt olo. Koen, että olet lämmin ja välittävä olento, mutta toisaalta tuntuu oudolta, kun kerrot tietäväsi monia tapoja, miten voi manifestoida, ja tiedät senkin, että kärsin kroonisesta kivusta - sitä on kestänyt jo useita vuosikymmeniä - niin etkö voisi kertoa minulle/meille lukijoille joitain muitakin manifestointitapoja kuin tuon:

"Teeskentely ei ole ratkaisu, tunteen on oltava aito. Sydän täytyy saada oikeaan resonanssiin. Vaikeissa tapauksissa ongelma on se, että sairauden aiheuttamat epämiellyttävät tunteet ja oireet ylläpitävät negatiivisen manifestaation kehää."

Jos oikein ymmärsin, niin mielestäsi vaikeissa tapauksissa on haasteellista saada aikaan se aito tunne, jota tarvitaan sydämen resonoimiseen ja manifestaation onnistumiseen.  Itse olen sitä mieltä, sillä olen tehnyt manifestaatioita terveyteni parantamiseen jo 90-luvun lopulta alkaen ja tässä sitä ollaan, monet kivut ovat vain lisääntyneet.

Olen kokeillut sellaista, että äänitän affirmaatioita iloisella, kiitollisella ja vakuuttavalla äänellä, joissa kiitän terveydestäni joko yksityiskohtaisesti tai laajemmin äänitteestä riippuen. Niitä olen kuunnellut tosi paljon. 

Olen hymyillyt peilikuvalleni muutamia kertoja päivässä ja kiittänyt niistä hyvistä asioista, joita minulle terveyden suhteen on, esim. liikuntakyky. Iltarukouksessa olen kiittänyt, jos olen voinut päivän aikana tehdä enemmän ilman, että kehoni laittaa vastaan tai jos kipuja on ollut vähemmän, eli

"Kiitos, kun olen saanut tänään olla niin terve". "Kiitos, kun sain tehdä niitä ja niitä juttuja".

Sitten olen laittanut itsestäni sellaisen kuvan kaapin oveen, jossa olen ollut tavallista terveempi ja oikein terveen, hyväkuntoisen ja iloisen näköinen. Sitä olen sitten katsellut muutaman kerran päivässä ja samalla kiittänyt siitä, kuinka hyvin minulla on asiat ja kuinka terve olen, ja että kuvakin sen todistaa.

Lisäksi olen kokeillut muutamia muitakin, lähinnä ajatustasolla toteutettavia lauseita ja kiittämisiä. Esim. tänä aamuna koin muutaman minuutin ajan kovia pistäviä kipua päässäni oikealla. Tuntui vähän siltä, joku työntäisi nauloja päähäni, mutta käänsin sen heti kiitokseksi siitä, että nyt lähti kivut päästäni pois ja siksi vain kävi hetken kipeää se lähtö, ja onpa ihana myönteinen muutos, kiitos paljon!

Tuli mieleen Salaisuus -kirjasta, että siinä jotkut kertoivat, että jos heiltä kysytään, miten voit, niin he aina vastaavat jotain tyyliin: Erinomaisesti.

Siis vaikka heillä olisikin flunssa tai joku kipu päällä just silloin. Sitten he ovat vain jatkaneet sitä tapaa ja parantuneet jossain vaiheessa, eli vanhat sairaudet ovat kadonneet.

Itselleni tuo ei ole sopinut, koska tuntuu pahalta, että valehtelisin kenellekkään, joka oikeasti kyselee vointiani. Sanonkin usein jotain sellaista, että tässähän tämä menee, tai ihan pärjäilen, sillä pärjäilenhän minä. Ja myös siksi olen rehellinen, että jos sanon voivani tosi hyvin, vaikken voikaan, niin muutamat sukulaiset ovat heti pyytämässä minulta apua. Mitä sitten sanon, kun oikeasti en voi matkustaa heitä auttamaan. Mutta tuo sukulaisten avunpyyntöasia on aika tuore, noin puolen vuoden mittainen, joten se ei ole ollut esteenä sille, ettei manifestaatiot toteudu.

Mitä manifestaatiota vielä keksisin kokeilla?

Kerrottehan meille tiedoksi affirmaatioita, manifestaatiota, jotka olette tehokkaaksi havainneet!

 Iso kiitos! :)

Manifestaatio ei ole automaattinen taikavoima, eikä täysi parantuminen ole aina mahdollista. Tarkempia yksityiskohtia tilanteestasi tietämättä tulee tunne, että jokin energiassasi laittaa vastaan. Sinun kannattaisi tutkia tunnelukkojasi, sillä tarvitset mahdollisesti parannusta muuhunkin kuin krooniseen kipuun. Vaativuuden, oikeutuksen ja riippuvuuden teemat nousevat mieleen. Mikään yksittäinen affirmaatio, tekniikka tai lappujen laittaminen jääkaapin oviin ei auta, jos sydän on rikki.  

Millaisen sydämen rikkoutumisen ajattelet olevan esteenä manifestaatiolle?

Oma surukokemukseni ja manifestaatiot alla.

Olin suruissani ja yksinäinen, sydämeni oli vähän rikki. Ajattelin, että haluaisin kissan hoitooni, mutta en tiennyt mistä ja millaisen. Aloin katsella netistä kissojen kuvia ja vähitellen piirsin mieleeni kuvan, millainen kissa tuntuisi olevan meille sopiva. Sitten löysin kaupasta kissakortin, jonka kissa "veti puoleensa". Laitoin kortin seinälle. Aloin jostain syystä katsella netti-ilmoituksia myytävistä kissoista, ja siellähän olikin ilmoitus, jossa etsittiin pienelle, ihan saman näköiselle kissalle hoitopaikkaa muutamaksi kuukaudeksi. Ja niinpä sain sen suloisen kisulin luokseni hoitoon. Ajattelen manifestaation onnistuneen vaikka sydämeni olikin vähän rikki.

Toinen tapaus sattui myöhemmin. Silloinkin olin aika alamaissa, koska olin menettänyt läheisen henkimaailmaan joitain aikoja aiemmin. Lapset olivat pitkään pyytäneet koiraa. Emme olleet aiemmin siihen valmiita, mutta lopulta päätimme hankkia koiran.

Aloin tutkia koirarotuja. Jonkun viikon kuluttua olimme tehneet päätöksen, millainen koira(tyttö) sopisi meille parhaiten. Toivoimme löytävämme pennun joka olisi jo sisäsiisti. Laitoin kuvan saman rotuisesta koirasta tietokoneeni taustakuvaksi. Muutaman päivän kuluttua laitoin ostoilmoituksen nettiin illalla n. klo 22. Seuraavana aamuna n. klo 9:30 tuli viesti, jossa meille tarjottiin juuri saman rodun puolivuotiasta tyttökoiranpentua. Ja näin saimme ihanan perheenjäsenen. Manifestaatio onnistui vaikka sydämeni olikin särkynyt.

Olkaa varovaisia millaisia uskomuksia omaksutte. Jos alatte uskoa, että "tunnelukot" ja vastaavat estävät teitä, sitten ne estävät. Eivät ne estä. Eivätkä traumat eikä surut eikä rikkinäisyydet, toisin sanoen ihmisyys. Jos ette itse omaksu uskomusta, että ne estävät. Niillä on voimaa vain jos se annetaan niille "ylhäältä", teidän Tietoisuudestanne.

Kiitos Mystikko. On hyvä ymmärtää että saatamme omaksua monia uskomuksia, jotka estävät manifestaatiomme toteutumista ja haittaavat omaa elämää.

Joskus joku neuvo tuntuu hyvinkin järkevältä ja perustellulta, mutta silti sisimmässä tuntuu, ettei se ole niin tai se ei ole totta ainakaan minulle. Silloin kannattaa uskoa sisimpäänsä, ettei ala omaksua toisten uskomuksia, jotka voivat auttaa heitä, mutta ei itseä.

Jotkut ovat olleet niin vakuuttuneita muiden mielipiteistä että ovat hylänneet omat tuntemuksensa ja ovat kulkeneet jopa vuosia "järkeään" kuunnellen jonkun uskomussuunnan kursseilla. Rahaa on palanut ja sisäinen hämmenys on jopa lisääntynyt eikä ne omat haaveet ja manifestaatiot ole toteutuneet järkevän tuntoisesta suunnitelmasta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, lukeeko alkuperäinen mystikko ketjua vielä, mutta minulla olisi kysymys hänelle: mitä mieltä olet maailman tilanteesta tällä hetkellä? Miten siihen kannattaisi suhtautua? Maailmalla ja Suomessakin toteutetaan melko kyseenalaista politiikkaa koronan varjolla ja se aiheuttaa ahdistusta harva se päivä. Onko tästä tilanteesta ulospääsyä?

On, mutta se vaatii sitä että ihmiset pitävät kiinni niistä hyvistä arvoista ja vapauksista, jotka on vertakin vuodattaen erityisesti länsimaissa historian aikana saatu. Ei pidä luopua vapaudesta pelon takia. Valitettavasti käynnissä on kova mielipidevaikuttaminen sen puolesta, että erikoistilanteen varjolla ihmisten pitäisi taantua ylhäältä ohjattaviksi ja mitään kyseenalaistamattomiksi, ja demonisoida ne jotka ei tähän suostu. Se on sellainen Pandoran lipas jota ei kannata avata, kalteva pinta jolle ei kannata astua. Nyt lopulta se, että Euroopan maa aloittaa pakkorokotuksia, on sentään herättänyt monet - ruumiillinen itsemääräämisoikeushan on ihan olennaisia perusoikeuksiamme.

Jos kaikki on harhaa, niin mitä väliä on pakkorokotuksilla. Ehkä olisi jo aika riisua naamio ...?

t.kaaosmaagi

Samaa olen miettinyt. Mitä väliä millään, jos kaikki on unta?

Eikö lopulta kaikki mene kuten ón jollain "syvemmällä tasolla" valittu tai päätetty, menipä asiat sitten miten tahansa`? Esim koronasta: He sairastuvat tai eivät sairastu koronaan, joiden on sovittu sairastuvan, olipa hän ottanut rokotusta tai ei.

On kyse siitä millaisen unen haluamme yhdessä luoda maan päälle, painajaisen vai paratiisin. Sairastuminen tai sairastumattomuus riippuu useista tekijöistä, joista osa voi liittyä tai olla liittymättä yksilön henkilökohtaisiin ominaisuuksiin ja valintoihin, kuten tietoisuuden tasoon. Mahdollista sairastumista tai kuolemaa ei silti kannata odottaa peläten, vaan tehdä päätös terveiden elämäntapojen noudattamisesta ja luonnollisen immuniteetin vahvistamisesta. Oman ja koko maapallon värähtelyn kohottaminen sekä elämä tässä ja nyt on tärkeintä.   

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, lukeeko alkuperäinen mystikko ketjua vielä, mutta minulla olisi kysymys hänelle: mitä mieltä olet maailman tilanteesta tällä hetkellä? Miten siihen kannattaisi suhtautua? Maailmalla ja Suomessakin toteutetaan melko kyseenalaista politiikkaa koronan varjolla ja se aiheuttaa ahdistusta harva se päivä. Onko tästä tilanteesta ulospääsyä?

On, mutta se vaatii sitä että ihmiset pitävät kiinni niistä hyvistä arvoista ja vapauksista, jotka on vertakin vuodattaen erityisesti länsimaissa historian aikana saatu. Ei pidä luopua vapaudesta pelon takia. Valitettavasti käynnissä on kova mielipidevaikuttaminen sen puolesta, että erikoistilanteen varjolla ihmisten pitäisi taantua ylhäältä ohjattaviksi ja mitään kyseenalaistamattomiksi, ja demonisoida ne jotka ei tähän suostu. Se on sellainen Pandoran lipas jota ei kannata avata, kalteva pinta jolle ei kannata astua. Nyt lopulta se, että Euroopan maa aloittaa pakkorokotuksia, on sentään herättänyt monet - ruumiillinen itsemääräämisoikeushan on ihan olennaisia perusoikeuksiamme.

Jos kaikki on harhaa, niin mitä väliä on pakkorokotuksilla. Ehkä olisi jo aika riisua naamio ...?

t.kaaosmaagi

Samaa olen miettinyt. Mitä väliä millään, jos kaikki on unta?

Eikö lopulta kaikki mene kuten ón jollain "syvemmällä tasolla" valittu tai päätetty, menipä asiat sitten miten tahansa`? Esim koronasta: He sairastuvat tai eivät sairastu koronaan, joiden on sovittu sairastuvan, olipa hän ottanut rokotusta tai ei.

On kyse siitä millaisen unen haluamme yhdessä luoda maan päälle, painajaisen vai paratiisin. Sairastuminen tai sairastumattomuus riippuu useista tekijöistä, joista osa voi liittyä tai olla liittymättä yksilön henkilökohtaisiin ominaisuuksiin ja valintoihin, kuten tietoisuuden tasoon. Mahdollista sairastumista tai kuolemaa ei silti kannata odottaa peläten, vaan tehdä päätös terveiden elämäntapojen noudattamisesta ja luonnollisen immuniteetin vahvistamisesta. Oman ja koko maapallon värähtelyn kohottaminen sekä elämä tässä ja nyt on tärkeintä.   

Luepa nyt uudemman kerran kirjoittamasi teksti. Se ei tarkoita yhtään mitään, vaan on psykoottisen hörhön höpinää. Ensin pitää ”yhdessä valita uni”, ja sitten kuitenkin vain ”noudattaa terveitä elämäntapoja” 😂

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, lukeeko alkuperäinen mystikko ketjua vielä, mutta minulla olisi kysymys hänelle: mitä mieltä olet maailman tilanteesta tällä hetkellä? Miten siihen kannattaisi suhtautua? Maailmalla ja Suomessakin toteutetaan melko kyseenalaista politiikkaa koronan varjolla ja se aiheuttaa ahdistusta harva se päivä. Onko tästä tilanteesta ulospääsyä?

On, mutta se vaatii sitä että ihmiset pitävät kiinni niistä hyvistä arvoista ja vapauksista, jotka on vertakin vuodattaen erityisesti länsimaissa historian aikana saatu. Ei pidä luopua vapaudesta pelon takia. Valitettavasti käynnissä on kova mielipidevaikuttaminen sen puolesta, että erikoistilanteen varjolla ihmisten pitäisi taantua ylhäältä ohjattaviksi ja mitään kyseenalaistamattomiksi, ja demonisoida ne jotka ei tähän suostu. Se on sellainen Pandoran lipas jota ei kannata avata, kalteva pinta jolle ei kannata astua. Nyt lopulta se, että Euroopan maa aloittaa pakkorokotuksia, on sentään herättänyt monet - ruumiillinen itsemääräämisoikeushan on ihan olennaisia perusoikeuksiamme.

Jos kaikki on harhaa, niin mitä väliä on pakkorokotuksilla. Ehkä olisi jo aika riisua naamio ...?

t.kaaosmaagi

Samaa olen miettinyt. Mitä väliä millään, jos kaikki on unta?

Eikö lopulta kaikki mene kuten ón jollain "syvemmällä tasolla" valittu tai päätetty, menipä asiat sitten miten tahansa`? Esim koronasta: He sairastuvat tai eivät sairastu koronaan, joiden on sovittu sairastuvan, olipa hän ottanut rokotusta tai ei.

On kyse siitä millaisen unen haluamme yhdessä luoda maan päälle, painajaisen vai paratiisin. Sairastuminen tai sairastumattomuus riippuu useista tekijöistä, joista osa voi liittyä tai olla liittymättä yksilön henkilökohtaisiin ominaisuuksiin ja valintoihin, kuten tietoisuuden tasoon. Mahdollista sairastumista tai kuolemaa ei silti kannata odottaa peläten, vaan tehdä päätös terveiden elämäntapojen noudattamisesta ja luonnollisen immuniteetin vahvistamisesta. Oman ja koko maapallon värähtelyn kohottaminen sekä elämä tässä ja nyt on tärkeintä.   

Luepa nyt uudemman kerran kirjoittamasi teksti. Se ei tarkoita yhtään mitään, vaan on psykoottisen hörhön höpinää. Ensin pitää ”yhdessä valita uni”, ja sitten kuitenkin vain ”noudattaa terveitä elämäntapoja” 😂

Tuosta lainaamastasi tekstistä. Mielestäni hän kertoi tosiasian, eli kollektiivisestihan me ihmiset muodostamme nämä maailmassamme tapahtuvat asiat, niin yksilöille kuin isommillekin porukoille tapahtuvat. Ja vaikka yksilö voikin isosti vaikuttaa omaan elämäänsä, niin kuitenkin häneen vaikuttaa valtavasti muiden tekemät valinnat ja päätökset.

Sitten noihin terveysasioihin, niin toki yksilö voi hyvillä elämäntavoilla voi saada miellyttävämmän elämän, ellei sitten ole suuniteltu, että hän esim. karmallisista syistä joutuu kokemaan tiettyjä sairauksia, joita ei saa pois, vaikka kuinka terveellisesti eläisi. Se on tietenkin aina hyvin raskasta, kun tekee kaikkensa ja silti elämä on raskasta.

Todellisuudessa tämä kokemamme elämä on unenkaltaista perimmäisestä "katsottuna".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, lukeeko alkuperäinen mystikko ketjua vielä, mutta minulla olisi kysymys hänelle: mitä mieltä olet maailman tilanteesta tällä hetkellä? Miten siihen kannattaisi suhtautua? Maailmalla ja Suomessakin toteutetaan melko kyseenalaista politiikkaa koronan varjolla ja se aiheuttaa ahdistusta harva se päivä. Onko tästä tilanteesta ulospääsyä?

On, mutta se vaatii sitä että ihmiset pitävät kiinni niistä hyvistä arvoista ja vapauksista, jotka on vertakin vuodattaen erityisesti länsimaissa historian aikana saatu. Ei pidä luopua vapaudesta pelon takia. Valitettavasti käynnissä on kova mielipidevaikuttaminen sen puolesta, että erikoistilanteen varjolla ihmisten pitäisi taantua ylhäältä ohjattaviksi ja mitään kyseenalaistamattomiksi, ja demonisoida ne jotka ei tähän suostu. Se on sellainen Pandoran lipas jota ei kannata avata, kalteva pinta jolle ei kannata astua. Nyt lopulta se, että Euroopan maa aloittaa pakkorokotuksia, on sentään herättänyt monet - ruumiillinen itsemääräämisoikeushan on ihan olennaisia perusoikeuksiamme.

Jos kaikki on harhaa, niin mitä väliä on pakkorokotuksilla. Ehkä olisi jo aika riisua naamio ...?

t.kaaosmaagi

Samaa olen miettinyt. Mitä väliä millään, jos kaikki on unta?

Eikö lopulta kaikki mene kuten ón jollain "syvemmällä tasolla" valittu tai päätetty, menipä asiat sitten miten tahansa`? Esim koronasta: He sairastuvat tai eivät sairastu koronaan, joiden on sovittu sairastuvan, olipa hän ottanut rokotusta tai ei.

On kyse siitä millaisen unen haluamme yhdessä luoda maan päälle, painajaisen vai paratiisin. Sairastuminen tai sairastumattomuus riippuu useista tekijöistä, joista osa voi liittyä tai olla liittymättä yksilön henkilökohtaisiin ominaisuuksiin ja valintoihin, kuten tietoisuuden tasoon. Mahdollista sairastumista tai kuolemaa ei silti kannata odottaa peläten, vaan tehdä päätös terveiden elämäntapojen noudattamisesta ja luonnollisen immuniteetin vahvistamisesta. Oman ja koko maapallon värähtelyn kohottaminen sekä elämä tässä ja nyt on tärkeintä.   

Luepa nyt uudemman kerran kirjoittamasi teksti. Se ei tarkoita yhtään mitään, vaan on psykoottisen hörhön höpinää. Ensin pitää ”yhdessä valita uni”, ja sitten kuitenkin vain ”noudattaa terveitä elämäntapoja” 😂

Tuosta lainaamastasi tekstistä. Mielestäni hän kertoi tosiasian, eli kollektiivisestihan me ihmiset muodostamme nämä maailmassamme tapahtuvat asiat, niin yksilöille kuin isommillekin porukoille tapahtuvat. Ja vaikka yksilö voikin isosti vaikuttaa omaan elämäänsä, niin kuitenkin häneen vaikuttaa valtavasti muiden tekemät valinnat ja päätökset.

Sitten noihin terveysasioihin, niin toki yksilö voi hyvillä elämäntavoilla voi saada miellyttävämmän elämän, ellei sitten ole suuniteltu, että hän esim. karmallisista syistä joutuu kokemaan tiettyjä sairauksia, joita ei saa pois, vaikka kuinka terveellisesti eläisi. Se on tietenkin aina hyvin raskasta, kun tekee kaikkensa ja silti elämä on raskasta.

Todellisuudessa tämä kokemamme elämä on unenkaltaista perimmäisestä "katsottuna".

Vähän samalla tavalla minäkin tunnen. En vain ehkä olisi osannut asetella sanojani noin selkeästi. Ajattelen myös edelleen vahvasti, että sillä omallakin tontilla on vaikutusta kollektiiviseen. Jos pidän oman osuuteni puhtaana, niin ehkä se tarttuu naapuriinkin. 

Tuosta immutieetin parantamisesta tuli mieleen, että voihan olla, että jotkin kolektiivisesti toimiviksi päätetyt asiat toimivat niin hyvin, koska moni niihin vakaasti uskoo. Ihmisillä on varmaan selkärangassa ajatus syö vitamiineja -> kasvata vastustuskykyä ->pysy terveenä. Ja koska niin moni uskoo siihen, se toimii. Ja kannataahan tuollaisiin kepulikonsteihin turvautua, jos kokee, että siitä on hyötyä. 

1424

Kiitos 1424, hyvin kirjoitit.

Uskon, että oman elämän pitäminen mahdollisimman puhtaana, myönteisenä ja rakkaudellisena, vaikuttaa myös kaikkiin muihin, luontoonkin, vaikkei tämä "hyvin eläjä" olisi muiden kanssa juuri tekemisissäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, lukeeko alkuperäinen mystikko ketjua vielä, mutta minulla olisi kysymys hänelle: mitä mieltä olet maailman tilanteesta tällä hetkellä? Miten siihen kannattaisi suhtautua? Maailmalla ja Suomessakin toteutetaan melko kyseenalaista politiikkaa koronan varjolla ja se aiheuttaa ahdistusta harva se päivä. Onko tästä tilanteesta ulospääsyä?

On, mutta se vaatii sitä että ihmiset pitävät kiinni niistä hyvistä arvoista ja vapauksista, jotka on vertakin vuodattaen erityisesti länsimaissa historian aikana saatu. Ei pidä luopua vapaudesta pelon takia. Valitettavasti käynnissä on kova mielipidevaikuttaminen sen puolesta, että erikoistilanteen varjolla ihmisten pitäisi taantua ylhäältä ohjattaviksi ja mitään kyseenalaistamattomiksi, ja demonisoida ne jotka ei tähän suostu. Se on sellainen Pandoran lipas jota ei kannata avata, kalteva pinta jolle ei kannata astua. Nyt lopulta se, että Euroopan maa aloittaa pakkorokotuksia, on sentään herättänyt monet - ruumiillinen itsemääräämisoikeushan on ihan olennaisia perusoikeuksiamme.

Jos kaikki on harhaa, niin mitä väliä on pakkorokotuksilla. Ehkä olisi jo aika riisua naamio ...?

t.kaaosmaagi

Samaa olen miettinyt. Mitä väliä millään, jos kaikki on unta?

Eikö lopulta kaikki mene kuten ón jollain "syvemmällä tasolla" valittu tai päätetty, menipä asiat sitten miten tahansa`? Esim koronasta: He sairastuvat tai eivät sairastu koronaan, joiden on sovittu sairastuvan, olipa hän ottanut rokotusta tai ei.

On kyse siitä millaisen unen haluamme yhdessä luoda maan päälle, painajaisen vai paratiisin. Sairastuminen tai sairastumattomuus riippuu useista tekijöistä, joista osa voi liittyä tai olla liittymättä yksilön henkilökohtaisiin ominaisuuksiin ja valintoihin, kuten tietoisuuden tasoon. Mahdollista sairastumista tai kuolemaa ei silti kannata odottaa peläten, vaan tehdä päätös terveiden elämäntapojen noudattamisesta ja luonnollisen immuniteetin vahvistamisesta. Oman ja koko maapallon värähtelyn kohottaminen sekä elämä tässä ja nyt on tärkeintä.   

Luepa nyt uudemman kerran kirjoittamasi teksti. Se ei tarkoita yhtään mitään, vaan on psykoottisen hörhön höpinää. Ensin pitää ”yhdessä valita uni”, ja sitten kuitenkin vain ”noudattaa terveitä elämäntapoja” 😂

Tuosta lainaamastasi tekstistä. Mielestäni hän kertoi tosiasian, eli kollektiivisestihan me ihmiset muodostamme nämä maailmassamme tapahtuvat asiat, niin yksilöille kuin isommillekin porukoille tapahtuvat. Ja vaikka yksilö voikin isosti vaikuttaa omaan elämäänsä, niin kuitenkin häneen vaikuttaa valtavasti muiden tekemät valinnat ja päätökset.

Sitten noihin terveysasioihin, niin toki yksilö voi hyvillä elämäntavoilla voi saada miellyttävämmän elämän, ellei sitten ole suuniteltu, että hän esim. karmallisista syistä joutuu kokemaan tiettyjä sairauksia, joita ei saa pois, vaikka kuinka terveellisesti eläisi. Se on tietenkin aina hyvin raskasta, kun tekee kaikkensa ja silti elämä on raskasta.

Todellisuudessa tämä kokemamme elämä on unenkaltaista perimmäisestä "katsottuna".

Vähän samalla tavalla minäkin tunnen. En vain ehkä olisi osannut asetella sanojani noin selkeästi. Ajattelen myös edelleen vahvasti, että sillä omallakin tontilla on vaikutusta kollektiiviseen. Jos pidän oman osuuteni puhtaana, niin ehkä se tarttuu naapuriinkin. 

Tuosta immutieetin parantamisesta tuli mieleen, että voihan olla, että jotkin kolektiivisesti toimiviksi päätetyt asiat toimivat niin hyvin, koska moni niihin vakaasti uskoo. Ihmisillä on varmaan selkärangassa ajatus syö vitamiineja -> kasvata vastustuskykyä ->pysy terveenä. Ja koska niin moni uskoo siihen, se toimii. Ja kannataahan tuollaisiin kepulikonsteihin turvautua, jos kokee, että siitä on hyötyä. 

1424

Usko vaikuttaa kokemuksen vahvuuteen vitamiinien ja lisäravinteiden tehosta, mutta alkuaineilla on myös yksinään sekä yhdisteinä esiintyessään hyvästä syystä ominaisvaikutuksensa, joista osa on meille hyödyllisiä ja osa haitallisia. Jotta Maya eli erillisyyden illuusio kävisi ylipäätään mahdolliseksi,  tietoisuuden on koettava itsensä sellaisen todellisuuden kautta, jota pitää syvemmällä tasolla koossa joukko tiettyjä yhtenäisyyden takaavia sääntöjä, oletuksia ja riippuvuussuhteita. Tämän vuoksi tarvitsemme ravintoa ja hivenaineita, eikä kukaan voi vastaavasti altistua tappavalle annokselle syanidia, morfiinia, digoksiinia tai muutakaan myrkkyä vakavasti vammautumatta tai henkeään menettämättä. Unessa ja sen kaltaisissa astraalitiloissa Mayan sidokset ovat heikoimmillaan, ja siksi silloin onnistuu moni valve-elämässä mahdotonkin asia, kuten lentäminen ja välitön manifestaatio.  

Tuli sellainen olo, ettei Kristitty Mystikko tule enää kirjoittamaan tänne.

Kiitos KM kaikista kirjoituksista ja rukouksista, mitä olet meille antanut.

Kaikkea hyvää sinulle, missä sitten oletkin nyt ja tämän unen tulevaisuudessa.

Voihan mystikko hyvinkin tulla takaisin. Onhan hän aiemminkin ollut pidempiä aikoja poissa ketjusta. Mielessä kävi myös se, että onko alkanut kirjoittamaan kirjaa, josta puhui aiemmin. Toivottavasti kuitenkin tulee takaisin. Olen kirjoittanut muutaman kysymyksen, johon en ole saanut vastausta vielä.

Mites ihmisillä sujuu? Itse olen aloittanut vihdoin ja viimein säännöllisen meditoimisen. Alkumetreillä olen. Mieli on hyvin rauhaton.. Meinaan myös nukahtaa kesken meditoimisen. Olen kyllä ollut muutenkin väsynyt ja tarvisin enemmän unta. Pikkuhiljaa eteenpäin. Välillä tunnen olevani niin kyllästynyt maailmaan ja elämään, mutta silti on mukavia hetkiä joka päivässä. Manifestoiminen ei tunnu kovin kiinnostavalta, kaipa se johtuu tästä väsymyksestä.

Hyvä pointti! Toivottavasti Mystikko on tosiaan kirjoittamassa kirjaa! :)

Vierailija kirjoitti:

Voihan mystikko hyvinkin tulla takaisin. Onhan hän aiemminkin ollut pidempiä aikoja poissa ketjusta. Mielessä kävi myös se, että onko alkanut kirjoittamaan kirjaa, josta puhui aiemmin. Toivottavasti kuitenkin tulee takaisin. Olen kirjoittanut muutaman kysymyksen, johon en ole saanut vastausta vielä.

Mites ihmisillä sujuu? Itse olen aloittanut vihdoin ja viimein säännöllisen meditoimisen. Alkumetreillä olen. Mieli on hyvin rauhaton.. Meinaan myös nukahtaa kesken meditoimisen. Olen kyllä ollut muutenkin väsynyt ja tarvisin enemmän unta. Pikkuhiljaa eteenpäin. Välillä tunnen olevani niin kyllästynyt maailmaan ja elämään, mutta silti on mukavia hetkiä joka päivässä. Manifestoiminen ei tunnu kovin kiinnostavalta, kaipa se johtuu tästä väsymyksestä.

Hyvä, että olet alkanut meditoida. Pieni meditaatiohetki on myös lepoa väsyneelle.

Kysyit, miten ihmisillä sujuu. Itse olen aika hämmentynyt. Olen miettinyt sitä, että jotkut valaistuneet ovat neuvoneet ihmisiä, ettei kenelläkään ole mitään kiirettä valaistumaan, vaan aikaa siihen on vaikka monen elämän verran. Jotkut toiset, esim. Tolle on sanonut suunnilleen niin, että on parempi pyrkiä valaistumista kohti, tai muuten elämä pakottaa siihen esim. kärsimysten muodossa.

Kun itselläni on ollut vuosikymmeniä terveyshuolia, jotka varsinkin viime vuosina ovat olleet todella moninaiset - monta vaivaa samaan aikaan rasitteena -  niin mietin, onko kyse siitä, että minua yritetään pakottaa eteenpäin valaistumispolulla. Yritetään saada minulle niin paljon kärsimystä, että haluan luopua tästä identiteetistäni ja kaikista maalliseen elämään liittyvistä haluista, toiveista ja yrityksistä. Lopetan kaikki yritykseni (jooga, terveelliset elämäntavat, riittävä uni) sen suhteen, että paranisin ja suostuisin vain olemaan päivä ja hetki kerrallaan ja katsomaan, miten käy, kuoleeko keho vai mitä tapahtuu... Vai alkaako jokin minua suurempi elämään tämän kehomielikokonaisuuden kautta, kun omia toimia ja haluja ei enää ole.

Miten te ajattelette, voisiko olla niin, että jotkut sopivat sieluntasolla, että tulevassa elämässä valaistun, ja jos näyttää, etten jaksakaan siihen pyrkiä, niin laittakaa (henkioppaat ym.) minut niin koville, että alkaa valaistuminen ja ihmisenä oleminen todella kyllästyttää ja valaistuminen vaihtoehtona houkuttaa?

Voin tunnustaa, että vaikka valaistuminen on lähestulkoon ainoa aihe, mistä olen jaksanut lukea viimeisen 10 vuoden aikana, niin siltikään, tai ehkä juuri siitä syystä, mitä olen saanut tietää, en halua vielä tässä elämässä valaistua. Haluaisin elää vain edes siedettävän elämän, vaikka tylsänkin. Ihana olisi, jos pääsisin kivuistani, että voisin tehdä jotain vaikka pientä hyväntekeväisyyttä, tai pelastaa jonkun kissan tai koiran jostain.

Heippa vaan, kiva kun vastasit! Muistan itse lukeneeni jostain, että Tollen mielestä valaistua kannattaa NYT tai muuten mahdollisesti joutuu maapallolle kokemaan ihmiselämää vielä monta kertaa. Mutta miksi puhui vaan ihmiselämistä?Joka tapauksessa, jotenkin ahdistavan kuuloista. Olen myös miettinyt onkohan Tolle edes oikeasti ns täysin valaistunut..

Olen itse ollut tällä polulla vasta kaksi vuotta, mutta kuulostaa kyllä aika rajulta ajatus, että sinut jotenkin pakotettaisiin valaistumaan. Ehkä olisi parempi vaan luottaa siihen tietoon, että itse toimit oman elämäsi luojana ja saat valita mitä elämässäsi teet ja haluat..? Voi olla haitallista uskoa tiettyihin etukäteen päätettyihin, kiveen hakattuihin elämän tapahtumiin. Itse en enää tuohon usko. Meditoitko sinä muuten? Miksi et halua valaistua? Minua valaistuminen välillä ajatuksena on pelottanutkin, mutta toisaalta tiedän, että parempi lopulta jos tapahtuu tässä elämässä, kyllästyttää tämä oman mielen epävarma poukkoilu, jossittelu, pelkääminen ja vatvominen.. Valaistuminen voi tapahtua ilman suuria kärsimyksiäkin onneksi...

On kyllä helwetin kurjaa nuo kipusi. Itsellä ei fyysisiä kipuja ole. Henkisiä ja psyykkisiä kipuja kylläkin, mutta en jaksa niistä enää niin hirveästi aina piitata.

Vierailija kirjoitti:

Heippa vaan, kiva kun vastasit! Muistan itse lukeneeni jostain, että Tollen mielestä valaistua kannattaa NYT tai muuten mahdollisesti joutuu maapallolle kokemaan ihmiselämää vielä monta kertaa. Mutta miksi puhui vaan ihmiselämistä?Joka tapauksessa, jotenkin ahdistavan kuuloista. Olen myös miettinyt onkohan Tolle edes oikeasti ns täysin valaistunut..

Olen itse ollut tällä polulla vasta kaksi vuotta, mutta kuulostaa kyllä aika rajulta ajatus, että sinut jotenkin pakotettaisiin valaistumaan. Ehkä olisi parempi vaan luottaa siihen tietoon, että itse toimit oman elämäsi luojana ja saat valita mitä elämässäsi teet ja haluat..? Voi olla haitallista uskoa tiettyihin etukäteen päätettyihin, kiveen hakattuihin elämän tapahtumiin. Itse en enää tuohon usko. Meditoitko sinä muuten? Miksi et halua valaistua? Minua valaistuminen välillä ajatuksena on pelottanutkin, mutta toisaalta tiedän, että parempi lopulta jos tapahtuu tässä elämässä, kyllästyttää tämä oman mielen epävarma poukkoilu, jossittelu, pelkääminen ja vatvominen.. Valaistuminen voi tapahtua ilman suuria kärsimyksiäkin onneksi...

On kyllä helwetin kurjaa nuo kipusi. Itsellä ei fyysisiä kipuja ole. Henkisiä ja psyykkisiä kipuja kylläkin, mutta en jaksa niistä enää niin hirveästi aina piitata.

Kiitos sinulle viestistä - myötätunnostakin. :)

Olen itsekin miettinyt, onko Tolle aidosti valaistunut, siis siten, että olisi kadottanut persoonansa lähes täysin, kuten vaikka Nisargadatta tai Mystikko. Uskon, että Tolle on valaistunut. Elämä/Jumala/Tietoisuus käyttää kutakin valaistunutta eri tavalla ja Tollen tapa toimia tai ilmentää Jumalaa  on omanlaisensa. Olen kuunnellut hänen videoitaan monia kymmeniä. Hän ei kai ota kaikkiin asioihin kantaa, mutta niihin, joihin ottaa, hän vastaa ihan hyvin.

Luulen, etten pysty valitsemaan, että uskoisin johonkin minulle mieleisempään tapaan, eli vaikka siihen, että itse toimisin oman elämäni luojana ja saisin valita, mitä siihen haluan ym. Toki tiedän kokemuksesta, että olen pystynyt luomaan paljonkin kaikenlasta elämääni, niin visualisoimalla kuin pelkäämälläkin, mutta silti uskon, että meille tapahtuu myös sellaisia asioita, joihin ja joiden tulemiseen tai lähtemiseen emme voi vaikuttaa mitenkään. Täydellistä oman elämän hallintaa ei kai voi olla. Osa tapahtumista on myös etukäteen sielun tasolla suunniteltua.

Olen meditoinut eka kerran vähän yli 20-vuotiaana. Välillä olen pitänyt taukoja, välillä meditoinut säännöllisesti. Hiljennyn edelleen joka ilta rukouksen kautta noin 10 minuutiksi ja joskus päivällä teen meditaation istualtani.

Nuorempana näin meditaatioiden aikana tosi värikkäitä tapahtumia ja kuvia, hyvin kauniita värejä myös. Koin joskus myös lentäväni. Sitten vähitellen joskus 10 v sitten - samaan aikaan kun aloin opiskella valaistumiseen liittyviä asioita - alkoivat kuvat ja tapahtumat kadota ja nykyään näen harvon jotain valon liikettä, joskus vihreää, violettia ja valkoista - värien ja muotojen tanssia, mutta enimmäkseen mustaa - se surettaakin jotenkin, kun kadotin nuo tapahtumat ja kuvat.

Jatkuu...

Jatkoa...

En tiedä, miksi en halua vielä valaistua. Mietin sitä, kun luin viestisi eilen, mutta en osaa kunnolla vastata. Ehkä en ole valmis luopumaan siitä vähäisestä elämänhallinnasta tai omasta persoonasta, egosta.

Eräs Bernadette Roberts kertoi valaistumisestaan kirjassaan Minuuden tuolle puolen. Oli aika karmeaa luettavaa, kun minuus katosi eikä hän oikein osannut elää arkeaan enää, ei oikein tiennyt kuka hän on. Myöhemmin hän sitten oppi esim. sen, että kauppaan mennessä pitää laittaa kengät jalkaan ja ehkä vähän katsoa, mitä on päällä muutenkin ja rahaakin mukana.

Jospa pelkään samaa kohtaloa, että minusta tulisi joku kummajainen, joka vielä kertoisi joillekin olevansa valaistunut ja sen jälkeen moni hyökkäisi kimppuuni henkisesti esim. netin kautta ja naureskelisi ja kuiskailisi kaupassa pilkaten minua mielenvikaiseksi. En muutenkaan pidä huomiosta, puhumattakaan ikävästä sellaisesta. Olen introvertti enkä mielellään ole pitkiä aikoja tekemisissä ihmisten kanssa, jos ei läheisiäni lasketa, koska väsyn seurusteluun/jutteluun.

Tollehan on myös introvertti, mutta niin vain valaistuminen vei hänet ihmisten sekaan, tai paremminkin ihmisten eteen, eikä hän oikein muuta voi kuin suostua Jumalan/Tietoisuuden tahtoon noin enimmäkseen, vaikka hän välillä pyrkiikin olemaan yksin. Yleisön edessä hän ei mieti vastauksiaan ihmisenä vaan tulostaa suustaan sen, mitä vastaukseksi saa. Hän kertoi jossain kirjassaan, että hän haluaisi viettää aikaa paljon enemmän yksin. Jumala/Tietoisuus voi yllättää, kun entinen ihminen onkin mennyttä ja kehomielikokonaisuus on käytettävissä Jumalan työtehtäviin. :)

Voiko valaistuminen tosiaan tapahtua ilman suuria kärsimyksiä ja luopumisia?

Eikö itsestä luopuminen ole yhdenlainen kuolema? "Kuole ennen kuin kuolet" - tapahtuma.

Tolle oli tosin jo valmistautumassa myös fyysisen kehon kuolemaan, kun suunnitteli tekevänsä itsemur..n ja sen päätöksen jälkeen sai kokea valaistumisen.

Kerrothan jossain vaiheessa lisää tuosta, ettei valaistuminen edellytä kärsimystä. :) Kiitos.

Ja toivottavasti pääset eroon niistä henkisistä/psyykkisistä kivuista. <3

Mielestäni on myös viisasta, että Tolle puhuu isommalle yleisölle elämänviisauksia, joista kuitenkin paljastuu se totuus.

Tolle korostaa mm. sitä, että elä tässä hetkessä, älä arvota asioita, älä tee itseäsi onnettomaksi omilla ajatuksillasi esim. valittamalla jostain, mille ei mitään voi. Hyväksy asiat sellaisena kuin ne ovat. Jos asian voi muuttaa, niin läsnäolon tilassa, tässä hetkessä pysymisen tilassa saat kyllä oivallukset, miten saat tilanteen hoidettua, ja hoidat sen paljon paremmin kuin pelkän mielesi keksimänä ongelmanratkaisuna. Jos et saa tehtyä asialle mitään, yritä vain hyväksyä se, suhtaudu siihen neutraalisti, että tämmöinen tämä tilanne nyt on. Kuitenkaan lopulta mikään tilanne ei kestä loputtomiin, vaan jossain vaiheessa muutoksen tuulet puhaltavat. :)