Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on kristitty mystikko? Ne kaksi sanaa eivät oikein sovi yhteen. Kristinuskossa ei ole mitään mystistä, vaan se on päivänselvää kaikin puolin. Saat pelastuksen, kun hyväksyt Jeesuksen pelastajaksesi. Tarjous koskee kaikkia.

Heitähän on ollut paljon. Esim. Avilan Teresa, Ristin Johannes, Hildegard Bingeniläinen, Wilfrid Stinissen....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on kristitty mystikko? Ne kaksi sanaa eivät oikein sovi yhteen. Kristinuskossa ei ole mitään mystistä, vaan se on päivänselvää kaikin puolin. Saat pelastuksen, kun hyväksyt Jeesuksen pelastajaksesi. Tarjous koskee kaikkia.

Heitähän on ollut paljon. Esim. Avilan Teresa, Ristin Johannes, Hildegard Bingeniläinen, Wilfrid Stinissen....

Hildegard Bingeniläisen kirkkomusiikki säilyttää aina eleganssinsa ja ajankohtaisuutensa. Hänellä oli kaunis säveltämisen lahja. Hän oli luova ja ilmaisuvoimainen tonaalisuuden käytössä. 

MIksi itselle on niin vaikea antaa anteeksi? Ihan pienistä mokista on kyse, ja nekin joskus 80-90 -luvulla tehtyjä, ja niin vain koen niistä syyllisyyttä ja häpeää. Toisille minun on aina ollut helpompi antaa anteeksi.

Miten voi olla niin?

Valaistuneet eivät anna anteeksi - hups, eivätkö?

He tietävät, ettei ole mitään anteeksiannettavaa ja siten he tavallaan antavat koko ajan anteeksi, elävät rakkauden tilassa, ei tuomitsemisen.

Olen miettinyt läheisen ihmisen menettämistä ja sitä, kuinka pahalta tuntuu ajatella ettei sitä personaa enää koskaan sitten näe. Mutta onko se kuitenkin niin, että jos ihmishahmoon samaistuneena kuolen, niin se rakas minua ennen edesmennyt läheinen voi henkimaailmassa ottaa sen ihmisroolin, jonka minä tunsin, ja esittää sitä niin kauan kunnes olen itse edennyt ja herännyt omaan sielutietoisuuteen saakka? Muutkin kuin alkuperäinen Kristitty Mystikko ovat vapaita vastaamaan tähän.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt läheisen ihmisen menettämistä ja sitä, kuinka pahalta tuntuu ajatella ettei sitä personaa enää koskaan sitten näe. Mutta onko se kuitenkin niin, että jos ihmishahmoon samaistuneena kuolen, niin se rakas minua ennen edesmennyt läheinen voi henkimaailmassa ottaa sen ihmisroolin, jonka minä tunsin, ja esittää sitä niin kauan kunnes olen itse edennyt ja herännyt omaan sielutietoisuuteen saakka? Muutkin kuin alkuperäinen Kristitty Mystikko ovat vapaita vastaamaan tähän.

Käsittääkseni se on juuri noin, miten itsekin kirjoitit. Sinä toki myös tunnistaisit tämän sinulle rakkaan edesmenneen ihmisen sielun, vaikkei hän varsinaisesti ottaisi juuri sitä ulkonäköä, minkä sinä hänellä muistat olleen, mutta kuitenkin kuolemasi hetkellä hän todennäköisesti tulee sinua vastaan juuri siinä sinulle tutussa hahmossa helpottaakseen siirtymistäsi henkimaailmaan. <3

Tuohon kysymykseesi myös valaistuneet joskus vastaavat eri tavalla riippuen siitä, miltä tasolta he asia katsovat.

Voimme olla myös useassa paikassa yhtäaikaa, eli jos kuoltuani toivoisin näkeväni rakkaan läheiseni tai vaikka lemmikkini henkimaailmassa, niin saan hänet tavata, vaikka hän olisikin jo uudelleen inkarnoitunut johonkin elämään ihmisenä/eläimenä maapallolla tai muuna olentona muualla.

Vierailija kirjoitti:

MIksi itselle on niin vaikea antaa anteeksi? Ihan pienistä mokista on kyse, ja nekin joskus 80-90 -luvulla tehtyjä, ja niin vain koen niistä syyllisyyttä ja häpeää. Toisille minun on aina ollut helpompi antaa anteeksi.

Miten voi olla niin?

Valaistuneet eivät anna anteeksi - hups, eivätkö?

He tietävät, ettei ole mitään anteeksiannettavaa ja siten he tavallaan antavat koko ajan anteeksi, elävät rakkauden tilassa, ei tuomitsemisen.

Usein on vaikein antaa anteeksi itselleen. Sielumme voi haavoittua monissakin arkisissa tilanteissa, joissa koemme erillisyyttä, ristiriitaa tai hämmennystä suhteessa muihin ihmisiin. Väärinymmärrykset ja pelot omasta kelpaamattomuudesta voivat jäädä vaivaamaan ellei traumaa kohtaa ja valaise rakkaudella. Ihmiset peilaavat luontaisesti käytöstään ympäristöstä ja haluavat vaalia yhteisön harmoniaa, koska ihmisyyden tarkoituksena on maanpäällisen ykseyden löytäminen toisten kautta. Kun toive ykseydestä rikkoutuu, syntyy tunne häpeästä ja syyllisyydestä. Häpeä on nujertavan energiansa lisäksi arvokas viesti, jonka merkitystä tulisi pohtia enemmän. Vika ei ole häpeää aiheuttavassa tilanteessa tai sitä kokevassa henkilössä, vaan siinä että kannamme yhdessä mittavaa toistemme tuomitsemisen, arvostelemisen ja torjumisen taakkaa. Vaikka häpeän tunteminen sattuu, se kertoo terveestä sydämestä, joka tiedostaa toimintansa vaikutuksen kanssaihmisiin ja muuhun maailmaan. Häpeä on näin ollen osoitus empatiasta, olivatpa syntyneet heijastumat kuinka negatiivisia tai kuviteltuja tahansa. Häpeää ja syyllisyyttä tai niihin liittyviä tilanteita ei siis tarvitse kieltää tai pelätä vaan tunnistaa merkiksi ykseyden kaipuusta. 

Vierailija kirjoitti:

MIksi itselle on niin vaikea antaa anteeksi? Ihan pienistä mokista on kyse, ja nekin joskus 80-90 -luvulla tehtyjä, ja niin vain koen niistä syyllisyyttä ja häpeää. Toisille minun on aina ollut helpompi antaa anteeksi.

Miten voi olla niin?

Valaistuneet eivät anna anteeksi - hups, eivätkö?

He tietävät, ettei ole mitään anteeksiannettavaa ja siten he tavallaan antavat koko ajan anteeksi, elävät rakkauden tilassa, ei tuomitsemisen.

Joillakin ihmisillä on jo pienestä lapsista asti hyvin herkkä omatunto. He tuntevat heti töppäyksen jälkeen sisimmässään piston, että nyt en toiminut oikein, nyt tein väärin. Olisi ihanteellista, jos se katumus tulisi jo siinä vaiheessa, kun on alkamassa tekemään jotain väärää, mutta yleensä se herkän omantunnon omaavilla  tulee heti sen töppäyksen jälkeen eikä sitä tehtyä/sanottua saa enää peruttua.

Herkkä omatunto on hyvä asia. Se kertoo mm. siitä, että entisten elämien asioista on otettu opiksi, ja vaikka vielä tässäkin elämässä töppää mahdollisesti samantyyppisessä asiassa kerran, niin yleensä ei töppää samassa asiassa toista kertaa.

Sitten ne tilanteet, joissa katumus tulee vasta myöhemmin, jopa vuosia myöhemmin, kertoo siitä, että henkilön tietoisuudentila on aiempaan verrattuna noussut ja ymmärrys lisääntynyt, jonka seurauksena hän huomaa, että kylläpä toiminkin tuolloin aiemmin tosi tyhmästi tai vaikkapä kylmästi. Siitä seuraa katumus, ja kun itselle on vaikeinta antaa anteeksi, niin saattaa viedä pitkäänkin, että kokee syyllisyyttä ja moittii itseään. Noissa tilanteissa kannattaisi tehdä töitä, esim. henkisiä harjoitteita, jotta pystyy valitsemaan rakkaudellisen ja armollisen asenteen itseään kohtaan. Sinähän voisit antaa vastaavat teot toisille anteeksi. Voisitko vähitellen luopua liiallisista vaatimuksista itseäsi kohtaan? Voitko rakastaa itseäsi enemmän?

Silloin aiemmin et ymmärtänyt, että olet tehnyt väärin. Joko et ymmärtänyt ollenkaan, mikä on helpompi antaa itselle anteeksi, tai ymmärsit jo jollain tasolla. ettet toiminut oikein. En tiedä tilannettasi, joten seuraavat ovat vain esimerkkejä:

Ehkä petit lupauksen tai valehtelit, mutta koit lupauksen pettämisen jotenkin oikeutetuksi, kun se toinenkin on pettänyt sinulle antamansa lupauksen. Tai isomman valehtelemisen ajattelit vain valkoiseksi valheeksi, toisin sanoen vähättelit tekemääsi/sanomaasi. Tai ehkä olit vain nuoruutesi vuoksi vielä hyvin itsekeskeinen etkä osannut ajatella asioita muiden osapuolten kannalta riittävästi.

Ajattele myönteisesti, että olet nyt kasvanut henkisesti, olet oppinut tiedostamaan asioita paremmin ja laajemmin. Noista voi olla kiitollinen. Samalla ne oivallukset/kasvu takaavat sen, ettet tee enää noita töppäyksiä, ehket muitakaan. Me olemme kaikki keskeneräisiä ja oppimismatkalla.

Toinen mystikko lähestyi asiaa vähän eri tavalla. Mielestäni taustalla ei tarvitse olla mitään traumaa, vaikka ihminen kokisikin häpeää, syyllisyyttä ja katumusta, mutta joskus voi olla niinkin. Enemmän koen sen henkiseksi kasvuksi, vähän kuin että kohoaa 3D-tasolta 4D-tasolle, eli tiedostaminen lisääntyy ja se on hyvä asia. Kunpa mahdollisimman moni tiedostaisi asioita paremmin.

Häpeä, katumus ja syyllisyys sekä esimerkiksi itsekeskeinen ja ajattelematon käytös saavat alkunsa erillisyyden kokemuksesta ja siitä seuraavasta sisäisestä konfliktista. Syntyvät tunnereaktiot ja niiden kompensaatiomekanismit johtavat kärsimykseen, joka itsessään on traumaattinen kokemus, sillä se muistuttaa meitä kipeästi ykseydessä vallinneen täydellisen puhtauden ja totuuden menetyksestä. Toistuvasti vuosien saatossa mieleen palautuvat häpeän ja syyllisyyden muistot voi nähdä siinä mielessä menneiden konfliktitilanteiden käsittelemättöminä takaumina. Se millaisessa kontekstissa häpeää aiheuttavat teot on tehty tai koettu, eli onko lähtökohtaisesti kyse liioitelluista itsesyytöksistä vai tietoisesti tai tiedostamattomasti toteutetuista rikkomuksista, on aiheutuneen ristiriidan ja eheytymisen kannalta merkityksetöntä.

Ennen manifestaatiota kirkkaassa itsetietoisuudessa ei ollut erillisyyttä, vääryyttä, syyllisyyttä tai häpeää eikä tuomitsemista, valehtelua tai kostonkaan tunnetta. Kielteiseksi luokiteltujen kokemusten ja tilanteiden merkitys on kaikesta huolimatta mahdollista kääntää korvaamattomaksi voimavaraksi, sillä ne selventävät meille todellisen arvomaailmamme ja tahtomme tilan, jos vain kuuntelemme niiden ääntä. Siten myös negatiiviset tunteet ja virheet ovat tie ykseyteen, aivan kuten avain henkisestä kivusta ja erillisyydestä vapautumiseen on ehdottoman rakkauden, myötätunnon ja anteeksiannon opettelu itseä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt läheisen ihmisen menettämistä ja sitä, kuinka pahalta tuntuu ajatella ettei sitä personaa enää koskaan sitten näe. Mutta onko se kuitenkin niin, että jos ihmishahmoon samaistuneena kuolen, niin se rakas minua ennen edesmennyt läheinen voi henkimaailmassa ottaa sen ihmisroolin, jonka minä tunsin, ja esittää sitä niin kauan kunnes olen itse edennyt ja herännyt omaan sielutietoisuuteen saakka? Muutkin kuin alkuperäinen Kristitty Mystikko ovat vapaita vastaamaan tähän.

Kuolemanjälkeinen ykseys tarkoittaa paradoksaalisesti yhtä ainoaa läsnäolevaa ja kaiken samanaikaisesti käsittävää tietoisuutta. Kun valaistunut kuolee, hän kokee sarjan vapaita aisti-informaation ja alitajunnan assosiaatioita mutta ei takerru niihin tai pidä näkyjä osoituksena todellisesta, pysyvästä ja rajoittamattomasta identiteetistä. Tämän seurauksena dualistiset objektit väistyvät pois, ja yksilöitymä vaipuu täydellisen rauhan, tiedon ja kaikkivoipaisuuden tilaan, jossa jäljellä on vain sat-cit-ananda eli Nirguna Brahman tai toisin sanoen Ein Sof ja Ein Sof Ohr. Jos henkilö on identifioitunut kehomieleen, hän kokee samanlaisen astraalisiin kerrostumiin liittyvän prosessin, mutta samastuu joko välittömästi tai vähitellen bardojen visioihin, kuten näkyihin erillisestä Jumalasta, helvetistä, henkimaailmasta, lähiomaisista tai muista tietoisuudessa sillä hetkellä risteilevistä tunteista ja mielleyhtymistä. Valaistuminen voi tapahtua kuollessakin, jos koitokseen valmistautuu hyvissä ajoin jo elämän aikana. Henkien ja läheisten näkeminen bardoissa on tavanomainen ja osalle helpottavakin ilmiö, eikä se sinänsä merkitse tietämättömyyttä, jos tunnistaa mielikuvat ja myös aiemmin eläneet ihmiset sekä oman henkilökohtaisen yksilöitymänsä Mayaksi ja sen myötä itsensä Mayan luovaksi absoluutiksi. 

Toivotan teistä kaikille nyt hyvää viikonloppua, ja siirryn toistaiseksi muihin tehtäviin. 

Toivottavasti Toisen mystikon kirjoitukset houkuttavat myös alkuperäisen Kristityn Mystikon takaisin kertomaan omat käsityksensä noista asioista.

Sinulla Tm on ehkä enemmän psykologiaan perustuva katsantotapa useissa asioissa, jos vertaa mitä KM kertoili.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MIksi itselle on niin vaikea antaa anteeksi? Ihan pienistä mokista on kyse, ja nekin joskus 80-90 -luvulla tehtyjä, ja niin vain koen niistä syyllisyyttä ja häpeää. Toisille minun on aina ollut helpompi antaa anteeksi.

Miten voi olla niin?

Valaistuneet eivät anna anteeksi - hups, eivätkö?

He tietävät, ettei ole mitään anteeksiannettavaa ja siten he tavallaan antavat koko ajan anteeksi, elävät rakkauden tilassa, ei tuomitsemisen.

Joillakin ihmisillä on jo pienestä lapsista asti hyvin herkkä omatunto. He tuntevat heti töppäyksen jälkeen sisimmässään piston, että nyt en toiminut oikein, nyt tein väärin. Olisi ihanteellista, jos se katumus tulisi jo siinä vaiheessa, kun on alkamassa tekemään jotain väärää, mutta yleensä se herkän omantunnon omaavilla  tulee heti sen töppäyksen jälkeen eikä sitä tehtyä/sanottua saa enää peruttua.

Herkkä omatunto on hyvä asia. Se kertoo mm. siitä, että entisten elämien asioista on otettu opiksi, ja vaikka vielä tässäkin elämässä töppää mahdollisesti samantyyppisessä asiassa kerran, niin yleensä ei töppää samassa asiassa toista kertaa.

Sitten ne tilanteet, joissa katumus tulee vasta myöhemmin, jopa vuosia myöhemmin, kertoo siitä, että henkilön tietoisuudentila on aiempaan verrattuna noussut ja ymmärrys lisääntynyt, jonka seurauksena hän huomaa, että kylläpä toiminkin tuolloin aiemmin tosi tyhmästi tai vaikkapä kylmästi. Siitä seuraa katumus, ja kun itselle on vaikeinta antaa anteeksi, niin saattaa viedä pitkäänkin, että kokee syyllisyyttä ja moittii itseään. Noissa tilanteissa kannattaisi tehdä töitä, esim. henkisiä harjoitteita, jotta pystyy valitsemaan rakkaudellisen ja armollisen asenteen itseään kohtaan. Sinähän voisit antaa vastaavat teot toisille anteeksi. Voisitko vähitellen luopua liiallisista vaatimuksista itseäsi kohtaan? Voitko rakastaa itseäsi enemmän?

Silloin aiemmin et ymmärtänyt, että olet tehnyt väärin. Joko et ymmärtänyt ollenkaan, mikä on helpompi antaa itselle anteeksi, tai ymmärsit jo jollain tasolla. ettet toiminut oikein. En tiedä tilannettasi, joten seuraavat ovat vain esimerkkejä:

Ehkä petit lupauksen tai valehtelit, mutta koit lupauksen pettämisen jotenkin oikeutetuksi, kun se toinenkin on pettänyt sinulle antamansa lupauksen. Tai isomman valehtelemisen ajattelit vain valkoiseksi valheeksi, toisin sanoen vähättelit tekemääsi/sanomaasi. Tai ehkä olit vain nuoruutesi vuoksi vielä hyvin itsekeskeinen etkä osannut ajatella asioita muiden osapuolten kannalta riittävästi.

Ajattele myönteisesti, että olet nyt kasvanut henkisesti, olet oppinut tiedostamaan asioita paremmin ja laajemmin. Noista voi olla kiitollinen. Samalla ne oivallukset/kasvu takaavat sen, ettet tee enää noita töppäyksiä, ehket muitakaan. Me olemme kaikki keskeneräisiä ja oppimismatkalla.

Toinen mystikko lähestyi asiaa vähän eri tavalla. Mielestäni taustalla ei tarvitse olla mitään traumaa, vaikka ihminen kokisikin häpeää, syyllisyyttä ja katumusta, mutta joskus voi olla niinkin. Enemmän koen sen henkiseksi kasvuksi, vähän kuin että kohoaa 3D-tasolta 4D-tasolle, eli tiedostaminen lisääntyy ja se on hyvä asia. Kunpa mahdollisimman moni tiedostaisi asioita paremmin.

Kiitos. Tuo teksti tuntuu sopivan tilanteeseeni. Minulla oli jo lapsena hyvin herkkä omatunto. Tunsin omantuntoni sijaitsevan suunnilleen sydänchakran luona. Tosin vasta aikuisena sen ymmärsin. En koe saaneeni aikuisten opetusten kautta herkkyyttä sen ymmärtämiseen, mikä on oikein ja väärin, vaan tiesin sen automaattisesti. Valitettavasti olen tehnyt muutamia pieniä mokia selittäen itselleni, miksi ne ovat olleet perusteltuja. Niitä kadun eniten. Joidenkin mokien kohdalla olen huomannut vasta mokan jälkeen mokanneeni. Ne on todellakin helpompi antaa itselle anteeksi. Eihän pienelle lapsellekaan voi olla vihainen teoista, jotka lapsi on tehnyt ymmärtämättömyytensä vuoksi.

Kiitos myös noista tiedoista:

"Ajattele myönteisesti, että olet nyt kasvanut henkisesti, olet oppinut tiedostamaan asioita paremmin ja laajemmin. Noista voi olla kiitollinen. Samalla ne oivallukset/kasvu takaavat sen, ettet tee enää noita töppäyksiä, ehket muitakaan. Me olemme kaikki keskeneräisiä ja oppimismatkalla."

Suosittelen vielä huonoa omatuntoa tai muita pitkittyneitä konflikteja poteville Byron Katien The Work -menetelmään sekä stressinpurkumenetelmiin EFT ja TRE tutustumista. Moni saattaa tuntea nämä, mutta mainitsen siltä varalta, jos joku saisi avun. Ohjeet harjoitukseen löytyvät osoitteesta thework.com. Eckhart Tollekin on puhunut metodin puolesta. Tehtävät vaikuttavat alkuun jokseenkin yksinkertaisilta ja itsestäänselviltä, mutta oikein käytettynä niiden voima on suuri ja perustuu pitkälti siihen kuinka tietoisesti ja vilpittömästi haasteen ottaa vastaan.

Toinen mystikko kirjoitti:

Suosittelen vielä huonoa omatuntoa tai muita pitkittyneitä konflikteja poteville Byron Katien The Work -menetelmään sekä stressinpurkumenetelmiin EFT ja TRE tutustumista. Moni saattaa tuntea nämä, mutta mainitsen siltä varalta, jos joku saisi avun. Ohjeet harjoitukseen löytyvät osoitteesta thework.com. Eckhart Tollekin on puhunut metodin puolesta. Tehtävät vaikuttavat alkuun jokseenkin yksinkertaisilta ja itsestäänselviltä, mutta oikein käytettynä niiden voima on suuri ja perustuu pitkälti siihen kuinka tietoisesti ja vilpittömästi haasteen ottaa vastaan.

Luulen tätä ketjua lukevien etsivän erilaista ajateltavaa ja apua kuin psykologisia ohjeita, vaikka ne ihan hyviä ovatkin sellaisia tarvitseville. Tuollaiset viestit olisi hyvä lähettää sellaiseen ketjuun, jossa ihmiset haluvat kohentaa ihmiskehoa ja ihmismieltä eikä tänne, missä mietitään kuinka päästä eroon ihmismielestä ja egoon keskittymisestä.

Muutama asia valaistumiseen liittyen:

Valaistuneelle riittää, että elää tässä hetkessä ja on sellainen kuin on, eli ei ole enää  halua olla jotain muuta tai jotain enemmän. On vapaa. Voi elää rauhan tilassa, mikä joillakin voi olla niin voimakasta, että he nimittävät sitä autuudeksi.

Myös kiitollisuus liittyy valaistumiseen. Valaistunut on kiitollinen ja luottavainen esim. siksi, että hän saa elää turvassa ja johdatuksessa. Monet henkiset harjoitukset jäävät pois, sillä valaistunut elää tietyllä tavalla joka hetken hyvin meditatiivisesti.

Valaistuneen fyysinen kehokin muuttuu, se  yhdistyy osaksi valokehoa, mitä ylemmäs hänen värähtelytasonsa nousee. Kun se riittävän korkea, niin negatiiviset ajatukset ja tunteet eivät enää häiritse häntä.

Valaistuneen elämä on yksinkertaisempaa. Hän usein luopuu turhasta tavarasta ja kiireistä ja arvostaa yksinkertaisia asioita, kuten luontoa, toisten kohtaamista ja ihan vain olemista.

Myös visualisointi on valaistuneelle tehokasta ja helppoa silloin, koska hänen värähtelytaajuutensa on korkea. Hän myös  kokee vahvaa johdatusta ja toimii spontaanisti sen mukaan.

Hänen ihmisyyden (monta elämää kestänyt) pyhiinvaellusmatkansa on päättynyt.

Valaistumisella tarkoitetaan tietoisuuden tilaa. Se saavutetaan henkisellä työllä ja on pysyvä tila, vaikka voimme toki kokea elämässämme myös lyhyitäkin valaistumisen hetkiä. Yleensä valaistumisella tarkoitetaan tällaista lopullista valaistumisen tilaa.

Täysin valaistuneena tietoisuutesi laajenee niin, että se sisältää kaiken mitä on. Valaistuneena elät täydellisessä yhteydessä korkeimpaan tietoisuuteen ja sen ansiosta sinulla on täydellinen mielenrauha, sillä näet jumalalliseen totuuteen.

Valaistuneena sinulla ei ole minkäänlaisia pelkoja, sillä toimit korkeammasta tietoisuuden tilasta käsin. Pystyt hallitsemaan terveydentilaasi, elämääsi ja toteuttamaan helposti unelmiasi, jos ne tuntuvat sydämessäsi tärkeiltä. Luotat elämääsi, tulevaisuuteesi ja olet vapaa menneeltä. Olet täysin vapautunut!

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Suosittelen vielä huonoa omatuntoa tai muita pitkittyneitä konflikteja poteville Byron Katien The Work -menetelmään sekä stressinpurkumenetelmiin EFT ja TRE tutustumista. Moni saattaa tuntea nämä, mutta mainitsen siltä varalta, jos joku saisi avun. Ohjeet harjoitukseen löytyvät osoitteesta thework.com. Eckhart Tollekin on puhunut metodin puolesta. Tehtävät vaikuttavat alkuun jokseenkin yksinkertaisilta ja itsestäänselviltä, mutta oikein käytettynä niiden voima on suuri ja perustuu pitkälti siihen kuinka tietoisesti ja vilpittömästi haasteen ottaa vastaan.

Luulen tätä ketjua lukevien etsivän erilaista ajateltavaa ja apua kuin psykologisia ohjeita, vaikka ne ihan hyviä ovatkin sellaisia tarvitseville. Tuollaiset viestit olisi hyvä lähettää sellaiseen ketjuun, jossa ihmiset haluvat kohentaa ihmiskehoa ja ihmismieltä eikä tänne, missä mietitään kuinka päästä eroon ihmismielestä ja egoon keskittymisestä.

Eiköhän täällä ole tilaa kaikenlaisille vastauksille ja pohdinnoille. Asiallisen sisällön rajoittaminen on vaarallinen tie, kun ei tämänkään aiheen lähestymistavoissa ole vain yhtä oikeaa totuutta. Yhdelle toimii yksi ja toiselle toinen tie, ja ihmiset ovat kyllä ihan kykeneviä itse arvioimaan sitä asiaa omalla kohdallaan.

Sivusta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Suosittelen vielä huonoa omatuntoa tai muita pitkittyneitä konflikteja poteville Byron Katien The Work -menetelmään sekä stressinpurkumenetelmiin EFT ja TRE tutustumista. Moni saattaa tuntea nämä, mutta mainitsen siltä varalta, jos joku saisi avun. Ohjeet harjoitukseen löytyvät osoitteesta thework.com. Eckhart Tollekin on puhunut metodin puolesta. Tehtävät vaikuttavat alkuun jokseenkin yksinkertaisilta ja itsestäänselviltä, mutta oikein käytettynä niiden voima on suuri ja perustuu pitkälti siihen kuinka tietoisesti ja vilpittömästi haasteen ottaa vastaan.

Luulen tätä ketjua lukevien etsivän erilaista ajateltavaa ja apua kuin psykologisia ohjeita, vaikka ne ihan hyviä ovatkin sellaisia tarvitseville. Tuollaiset viestit olisi hyvä lähettää sellaiseen ketjuun, jossa ihmiset haluvat kohentaa ihmiskehoa ja ihmismieltä eikä tänne, missä mietitään kuinka päästä eroon ihmismielestä ja egoon keskittymisestä.

Eiköhän täällä ole tilaa kaikenlaisille vastauksille ja pohdinnoille. Asiallisen sisällön rajoittaminen on vaarallinen tie, kun ei tämänkään aiheen lähestymistavoissa ole vain yhtä oikeaa totuutta. Yhdelle toimii yksi ja toiselle toinen tie, ja ihmiset ovat kyllä ihan kykeneviä itse arvioimaan sitä asiaa omalla kohdallaan.

Tarkennusta: Kehuin että kirjoittaja oli kirjoittanut hyviä ohjeita heille, jotka  niitä tarvitsevat, mutta he, jotka niitä tarvitsevat eivät ehkä eksy tähän ketjuun vinkkejä hakemaan, joten sikäli olisi hyvä, että ne ohjeet löytyisivät sieltä, missä enemmän haetaan apua esim. traumojen käsittelyyn yms.

Ei siis ollut tarkoitus rajoittaa asiallista sisältöä, sorry.

Vierailija kirjoitti:

Sivusta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toinen mystikko kirjoitti:

Suosittelen vielä huonoa omatuntoa tai muita pitkittyneitä konflikteja poteville Byron Katien The Work -menetelmään sekä stressinpurkumenetelmiin EFT ja TRE tutustumista. Moni saattaa tuntea nämä, mutta mainitsen siltä varalta, jos joku saisi avun. Ohjeet harjoitukseen löytyvät osoitteesta thework.com. Eckhart Tollekin on puhunut metodin puolesta. Tehtävät vaikuttavat alkuun jokseenkin yksinkertaisilta ja itsestäänselviltä, mutta oikein käytettynä niiden voima on suuri ja perustuu pitkälti siihen kuinka tietoisesti ja vilpittömästi haasteen ottaa vastaan.

Luulen tätä ketjua lukevien etsivän erilaista ajateltavaa ja apua kuin psykologisia ohjeita, vaikka ne ihan hyviä ovatkin sellaisia tarvitseville. Tuollaiset viestit olisi hyvä lähettää sellaiseen ketjuun, jossa ihmiset haluvat kohentaa ihmiskehoa ja ihmismieltä eikä tänne, missä mietitään kuinka päästä eroon ihmismielestä ja egoon keskittymisestä.

Eiköhän täällä ole tilaa kaikenlaisille vastauksille ja pohdinnoille. Asiallisen sisällön rajoittaminen on vaarallinen tie, kun ei tämänkään aiheen lähestymistavoissa ole vain yhtä oikeaa totuutta. Yhdelle toimii yksi ja toiselle toinen tie, ja ihmiset ovat kyllä ihan kykeneviä itse arvioimaan sitä asiaa omalla kohdallaan.

Tarkennusta: Kehuin että kirjoittaja oli kirjoittanut hyviä ohjeita heille, jotka  niitä tarvitsevat, mutta he, jotka niitä tarvitsevat eivät ehkä eksy tähän ketjuun vinkkejä hakemaan, joten sikäli olisi hyvä, että ne ohjeet löytyisivät sieltä, missä enemmän haetaan apua esim. traumojen käsittelyyn yms.

Sitähän ei voi koskaan tietää, millaista apua tarvitsevat tähän ketjuun eksyvät ja mihin kaikkialle ko. kirjoittaja noita ajatuksiaan jakaa. Olen itsekin tarvinnut psykologista apua vielä viime vuosinakin, vaikka olen tätä ketjua seurannut alusta asti ja ollut koko ajan enemmän kiinnostunut hengellisistä ratkaisuista. Jätetään siis noiden neuvojen sopivuuden arviointi lukijoille, kyllä tänne mahtuu näkemyksiä laidasta laitaan. Jos jokin asia auttaa edes yhtä ihmistä, niin silloin se on palvellut tarkoituksensa. Ne, joille neuvo ei sovi, osaavat sitten varmaan vain ohittaa koko asian.