Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Hei Mystikko, oletko itse käynyt jossain rinnakkaismaailmassa ja tavannut tai nähnyt/aistinut tms. oman sielusi toisenlaisen olennon tai itsesi elämässä toisenlaista elämää siellä? Ja jos, niin kumman version noista, ihan eri näköisen olennon vai itsesi näköisen?

Tavallaan tämä on vähän hassu kysymys sinulle, kun tiedät jo olevasi kaikki, mutta ehkä just siksi on kiinostavaa tietää, oletko kokenut tuollaista. Kiitos mahdollisesta vastauksesta. :)

Oletko Mystikko koskaan lukenut kirjasarjaa Keskusteluja Jumalan kanssa?

En tiedä, onko linkissä olevat lainaukset oikein. Onko noissa mitään tuttua?

http://www.keskustelujajumalankanssa.net/

Olen lukenut kaikki Nealen Jumalaan liittyvät kirjat, jotka on suomennettu - 7 kpl.  Koin jotenkin, että Jumalan vastaukset olivat totta - lähes aina. :) Joskus en niitä välttämättä ymmärtänyt.

http://www.humanitysteamfinland.net/ Ei enää toiminnassa - harmi.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä nyt sielun pimeä yö, jota käyn läpi? Voiko niitä olla useita elämän aikana? Tämä alkaa tukehduttamaan nyt entistä enemmän. On ollut pakkoliikkumista, kuin yrittäisin kävellen paeta jotain tai löytää perille.

Niitä on useimmiten kaksi, voi olla useampiakin. Useimmilla ensin on sielun pimeä yö, joka on paljolti psyykkisellä tasolla. Psyyken rakenteet mylläytyvät sen aikana sellaisiksi, että herääminen on mahdollista. Myös älylliset uskomukset koskien hengellisiä asioita voivat muuttua paljonkin. Samoin näkemykset kanssaihmisistä voi muuttua, esim. pehmentyä elämässään epäonnistuneita kohtaan.

Jossain vaiheessa tulee sitten hengen pimeä yö, mikä on jotain ihan muuta. Se on kuin koko olemisesi perusta vedettäisiin alta pois, eikä ole mitään muuta kuin sellaista kauhua ja ahdistusta, kuoleman ja hulluuden pelkoa, jota et tiennyt olevan olemassakaan. Kauhua ja pelkoa ilman mitään ulkoista syytä, ilman edes mitään selvää sisäistä syytä kuten trauma menneisyydestä. Kauhua joka johtuu siitä, että jollain tasolla olet jo näkemässä sen, että identiteetti joka olet aina kokenut olevasi on pelkkää tyhjää, pelkkä ajatusten ja tunteiden pyörre, jonka ytimessä ei ole yhtään mitään, myrskyn silmässä pelkkä tyhjyys.

Nämä eivät kaikilla tule noin intensiivisenä, ellei elämäntilanne sitä salli tai jos mieli sitä vahvasti vastustaa. Silloin voi tulla useita lievempiä pimeitä öitä, ja heräämisprosessi on hitaampi, mutta ilman yhtä pahoja tuskan huippukohtia kuin niillä jotka valitsevat millä hinnalla tahansa ottaa vastaan kaiken mitä heräämiseen vaaditaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai olisiko voinut olla niin, että Lasaruksen sielu tahtoi parantua?

Toisaalta Mystikko kirjoitti:  ”sinä et ole keho etkä mieli etkä edes joku erillinen ikuinen yksilösielu” mutta toisaalta hän muistaakseni on kirjoittanut jotenkin niin,  että olemme jokainen Jumala yksilöllistyneenä. Olisiko se eri asia.

Eli Lasarus -tarinan perusteella voisi ajatella, että Jeesus tai joku muukin parantaja voisi parantaa sairaan (jopa kuolleen) ihmisen, vaikkei tällä sairaalla ei olisi omaa uskoa paranemiseensa hitustakaan.

Voisitkohan Mystikko tuota asiaa vähän valaista, kiitos. :)

Kuolleella ei ole myöskään vastustusta, sillä vastustus tulee toimivan ja ehdollistuneen ihmisen neurologisen koneiston kautta. Kollektiivinen uskomusmaailma vaikuttaa kyllä asiaan toki myös. Ja sekin tosiaan, kokeeko 'sielu' eli Jumala tai Minä näyttelemässä sitä yhtä roolia, että sen aallon oli jo aika palata osaksi merta, vai vieläkö sillä muodolla on tehtävä. 

Wau, ymmärsinkö oikein, että sielu on Jumala tai Minä näyttelemässä roolia muodon tasolla, eli esim. ihmisenä tai vaikka jonain eläimenä, kasvina...?

Ja toisin sanoen, ihminen on muoto, jota Jumala/Minä/Sielu näyttelee?

Sitä on Ykseys, ettei ole kuin Yksi. Yksi yhtä aikaa sekä Ilmentymätön että kaikki Ilmennyt, aina ja ikuisesti, ajan ja määritelmien tuolla puolen. Sitä voi kuvata vaikka eri rooleina joita se sama Henki näyttelee, tai saman meren monina aaltoina joita ihmismieli haluaa kutsua jokaista eri nimellä ja pitää niitä erillisinä yksilöinä vaikka ne on kaikki samaa merta, tai kuten sufilaiset sanovat, tanssina jonka Jumala tanssii.

Useimmathan ajattelevat, että jos Jumala on, hän olisi tanssijavertauksessa iso tanssija, joka olisi luonut vähän kaltaisiaan pikkutanssijoita kuten ihmisiä ja nämä kaikki olisivat olemuksellisesti erillisiä, mutta vertauksen idea on, että tämä maailma kaikkine ihmisineen tanssitaan, se Yksi tanssii sen.

Nämä kaikki ovat toki pelkkiä vertauksia ja viittauksia. Itse kokemiseen pääsemiseen on monia teitä ja identiteetin keskuksen muutos hahmosta kaikkien hahmojen perusolemukseen on se joka vapauttaa, ei se että uskoo älyllisesti "oikealla" tavalla näistä asioista.

Tuo on niin hyvin kirjoitettu, että lainaan sen tänne uudestaan.

Yksi Jumala esittää kaikki nämä roolit, mitä mekin yksilönä koemme, kun siis koemme itsemme ja kaikki muut. Yhden ihmisen sielu on Jumala, ihan kuin myös toisen sielukin on Jumala ja vaikka naapurisi sielu on Jumala. Kaikki on Jumalaa.

Please, avatkaa mulle tuota.

Olen vuosikausia kärsinyt kipuja ja haluaisin nyt ymmärtää, että onko niin, että Jumala näyttelee kaikki roolit, eli HÄN ON jokainen roolihenkilö/ihminen ja siksipä se on Jumala, joka valitsee tälle roolille näin kivuliaan elämän? Jumala kai haluaa kokea kivun ihan kokemuksellisesti eikä vai tietää sen käsitteellisesti.

Vai onko niin, että sielut ovat yksilöllisiä Jumalan ilmentymiä ja se sielu on valinnut tälle roolihahmolle näin kivuliaan ja rajoittuneen elämän kotiseinien sisälle, kipeän kehon sisälle? Siis esimerkiksi se sielu haluaa kehittyä tällaisen elämän avulla tai jotain muuta? Kumpi on valinnut, vaikka perimmiltään onkin kai kyseessä sama.

Sitten vielä: Jeesus pystyi tekemään upeita ihmetekoja, niin mihin pystyisi Jumala, jos haluaisi? Ja miksi HÄN ei halua vähentää kärsimystä? Miksi HÄN haluaa kokea vaikka ja mitä tosi ikävääkin. Eikö mikään kärsimyksen kokemisen määrä hänelle ritä? Onhan sitä maailmankin historiassa jo kestänyt niin kauan, että luulisi riittävän.

Jumala on kyennyt luomaan kaiken tämän näkyvän ja mitä täällä maailmankaikkeudessa onkaan, niin epäilemättä HÄN kykenisi tekemään vaikka kuinka valtavia ihmeitä.

MIKSi Jumala ei paranna minua, sinua, häntä, heitä jne, vaikka me/he kuinka sitä rukoilemme JA vaikka Raamatussa niin luvataan, että koputtavalle avataan, pyytävälle annetaan.

Miksi Jumala ei voi ihmeteoillaan estää esim. äiti maata, tätä palloamme pilaantumasta ilmastonmuutoksen vuoksi jne.? MIKSI hän ei auta, vaikka hän väittää olevansa RAKKAUS?

Iso kiitos avustanne! <3

Taivasten valtakunnassa ei ole kärsimystä, todellisuudessa ei ole sitä. Mutta jos näistä unista ja illuusioista puhutaan, niin kyllä, loputtomassa luovuudessaan se joka on Kaikki-Mitä-On, on halunnut uneksia kaikki mahdolliset maailmat. Sellainen sielu joka on ajassa ja tulee ja menee on unta.

Tarkoitus ei ole pysyä unessa ja vain vähentää unessa olevia epämiellyttäviä asioita. Tarkoitus on herätä tiedostamaan, että tämä missä on kärsimystä on vain unta ja Minä olen unennäkijä, en (vain) unen armoilla oleva unihahmo. Olisi tämän pyrkimyksen vastaista tehdä unesta niin miellyttävä, että siinä haluaisi lillua loputtomiin - silloin kun on aika herätä. On toki aika tutkia unien muokkaamista mieleisekseen, mutta kun se aika on ohi, sielu ei enää tyydy siihen että on ok pysyä unessa kunhan tästä unesta saadaan ikävimmät ahdistukset ja kivut pois. 

Jumala - ei ole muuta Jumalaa kuin Minä. Tai Sinä. Se joka me kaikki yhdessä olemme. Uudet maat ja taivaat syntyy, kun riittävä määrä olentoja saavuttaa sellaisen tietoisuuden tilan, jonka seurauksena manifestoituu toisenlainen maailma. Todellinen, ikuinen valtakunta on jo täydellinen, se ei muutu. Mutta ne vääristävät prismat jonka läpi olennot sen näkevät muuttuvat heidän tietoisuuden tilansa mukaan, ja toisten prismojen läpi näkee ahdistavampia ja vääristyneempiä todellisuuksia (illuusioita) kuin toisten. Ihmiskunta on vaiheessa jossa sen on pian joko kohottava korkeammalle tietoisuuden tasolle, tai se tuhoutuu. Mutta nousu tai tuhoutuminenkin on vain dramaattinen uni, kaikki mitä on ollut, on tai tulee olemaan, on ikuisesti sama ajan illuusion tuolla puolen.

Vierailija kirjoitti:

Neale D Walschin kirjoissa kerrotaan Jumalan sanoneen, että ihminen pystyy paranemaan vaikka heti, jos niin päättää. Juu, olen kokeillut ja yllättänytkin itseni päättäväisyydelläni ja paranemiseen uskomisen määrällä, mutta enpä silti ole onnistunut.

Päätös on järjen tai ajattelevan mielen tason asia, eikä ihminen todellakaan pysty useimmiten paranemaan niin. Ajatteleva mieli on vain jäävuoren huippu, ja siellä pinnan alla on 90% jäävuoresta, ja siellä voi olla uskomus että ihmeitä ei tapahdu koska fysiikan lait on muuttumattomia ja yliluonnollista ei ole olemassa jne. Myös tietoisen tason alapuolisiin uskomuksiin vaikuttamiseen on toki tekniikoita erilaisissa perinteissä, mutta silloin ei olle kysymys vain jostain päätöksestä.

Vierailija kirjoitti:

mitä mieltä KM on koronasta? 

Se on yksi näistä merkeistä, jotka kollektiivinen tietoisuus manifestoi muistuttamaan siitä, että jonkin on muututtava, on kohta noustava uudelle tietoisuuden tasolle. Samoin ja erityisesti ilmastonmuutos, joka on paljon pidemmällä kuin mitä useimmat luulevat.

Vierailija kirjoitti:

Ja kyllä minuakin ihmetyttää, ettei Jumala halua tehdä niitä ihmetekoja, vaikka niihin kykenisi? Mitä hän siinä häviäisi, vaikka auttasikin ihmisiä enemmän?

Ihmiset häviäisivät sen, että pysyisivät unessa. Ja kun on vaihe jossa on aika herätä, kun on kasvettu ohi uneksimisen ajasta, edes suloisissa unissa pysyminen ei ole enää hyvä asia.

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Itse tosin ajattelen tämän kasvissyöntiasian nimenomaan esoteeriselta/metafyysiseltä tasolta, eli miten se vauhdittaa kehon ja energiakehojen rakentumista halutunlaiseksi. Ja on nimenomaan energia-asia.

Kristityn mystikon mielipiteen kuulisin kyllä tästä hyttysasiasta ja miksei samalla myös vegaaniudesta ja ruoasta noin yleisestikin. Lisäksi kiinnostaisi tietää, miten hän itse käytännön elämässä toimisi jos olisi minun tilanteessani eli saisi voimakkaan allergisen reaktion hyttysenpistoista. Ja lisäksi olisi kiva tietää mikä hän syö ja miksi.

Hyttyselle allergiselle hyttynen ei ole sellainen kevytvastustaja harjoitella vastustuksettomuutta kuin ihmiselle joille puremasta seuraa lähinnä pieni patti ja kutina hetkeksi. Tarkoitin hyttyskommentillani ei-allergisia ihmisiä, joille hyttynen on pieni epämiellyttävä riesa, ei vaarallinen tai todella epämiellyttävä kokemus. 

Ruokavaliosta. Ei ole mitään sellaista 'minua', joka suunnittelisi ja tekisi päätöksiä että olen vegaani tai olen lakto-vegetaristi tai olen sekasyöjä. Se on intuitiivinen asia, hetki kerrallaan. Käytännössä jos tarkastelen asiaa, että mitä olen syönyt, niin kotona syödessäni olen vegaani, vieraisilla tai ravintolassa voin syödä joskus jotain missä on maitotuotteita, munia tai kalaa. Ei ole siis mitään ehdotonta ideologiaa mistään.

Eli olet vegaani, kun se on SINULLE helppoa. Miksi ne kuolleet eläimet ovat vähemmän arvokkaita, kun oma tai lähimmäisillesi tarjottu helppous? Vai intuitivisuusko sinulle kertoo, että tämän kalan voin syödä, koska se oli kyllästynyt elämäänsä ja halusi kuolla?

Loki

Minulle kuolemaa ei pohjimmiltaan ole. Aika ja sen myötä syntymä ja kuolema ovat illuusioita. Tunnen kyllä myötätuntoa niitä kohtaan, jotka kokevat olevansa ajan sisällä, syntyväisiä ja kuolevaisia, mutta tietynlainen vakavuus siitä on poissa. Koska jokainen niistä kokee kuoleman kuitenkin illuusin tasolla, ja taas toisella tasolla ne ovat ikuisia osana sitä Henkeä, joka on Kaikki. Jos sitä kalaa ei syö ihminen, sen syö joku toinen isompi kala, tai se kuolee johonkin muuhun. Kamalin kaikista lienee hidas hiipuminen raihnaisuuteen ja vanhuuteen, jota tosin luonnossa harvoin tapahtuu.

Isompi kysymys tässä on vielä se, mikä olen 'minä'. Ei minulla ole enää sellaista kiinteää persoonaa, jolla olisi tietyt vakaumukset ja uskomukset ja joka niistä lähtien tekisi päätöksiä. Rumi sanoi olevansa 'huilu, jota Kristuksen tuuli soittaa'. Se on jotain samankaltaista. Minä vain olen, ja teen hetkessä sen mitä hetki antaa tehtäväksi, ja sitten siirryn seuraavaan hetkeen jossa Henki kuljettaa minua jonnekin muualle.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset tekevät tv-ohjelmia ja  elokuvia - komediaa, draamaa, jännitystä, kauhua jne. Niitä seuraamalla he sitten viihdyttävät itseään.

Jumalalle meidän monipuoliset elämämme ovat elokuvaa, vai onko?

Unet joita uneksijat sanovat todellisuudeksi ovat loputtoman luovuuden ilmausta, taidetta tai jumalallista leikkiä tai miksi sitä kukin haluaa kutsua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Itse tosin ajattelen tämän kasvissyöntiasian nimenomaan esoteeriselta/metafyysiseltä tasolta, eli miten se vauhdittaa kehon ja energiakehojen rakentumista halutunlaiseksi. Ja on nimenomaan energia-asia.

Kristityn mystikon mielipiteen kuulisin kyllä tästä hyttysasiasta ja miksei samalla myös vegaaniudesta ja ruoasta noin yleisestikin. Lisäksi kiinnostaisi tietää, miten hän itse käytännön elämässä toimisi jos olisi minun tilanteessani eli saisi voimakkaan allergisen reaktion hyttysenpistoista. Ja lisäksi olisi kiva tietää mikä hän syö ja miksi.

Hyttyselle allergiselle hyttynen ei ole sellainen kevytvastustaja harjoitella vastustuksettomuutta kuin ihmiselle joille puremasta seuraa lähinnä pieni patti ja kutina hetkeksi. Tarkoitin hyttyskommentillani ei-allergisia ihmisiä, joille hyttynen on pieni epämiellyttävä riesa, ei vaarallinen tai todella epämiellyttävä kokemus. 

Ruokavaliosta. Ei ole mitään sellaista 'minua', joka suunnittelisi ja tekisi päätöksiä että olen vegaani tai olen lakto-vegetaristi tai olen sekasyöjä. Se on intuitiivinen asia, hetki kerrallaan. Käytännössä jos tarkastelen asiaa, että mitä olen syönyt, niin kotona syödessäni olen vegaani, vieraisilla tai ravintolassa voin syödä joskus jotain missä on maitotuotteita, munia tai kalaa. Ei ole siis mitään ehdotonta ideologiaa mistään.

Eli olet vegaani, kun se on SINULLE helppoa. Miksi ne kuolleet eläimet ovat vähemmän arvokkaita, kun oma tai lähimmäisillesi tarjottu helppous? Vai intuitivisuusko sinulle kertoo, että tämän kalan voin syödä, koska se oli kyllästynyt elämäänsä ja halusi kuolla?

Loki

Tulin tästä ajatelleeksi, että jos täysin valaistunut ihminen syö jotain, niin hän varmaan myös tajuaa olevansa se syötä eläin/kasvi? Eli periaatteessa on samaa aikaa syöjä ja se ateria? Periaatteessa voisi ajatella, että kun valaistunut syö mitä tahansa, niin hän on myös kokenut tien syntymästä lautaselle? Tämä nyt siis ihan vaan mutuilua.

1424

Näin on. Valaistunut tietää ja tuntee olevansa kaiken Oleminen ja Energia. Kaikki muotojen muutokset tapahtuvat tässä yhdessä. Se on kuin meri, jossa aaltoja nousee ja laskee, pinnan muodot muuttuvat, mutta kaikki ne ovat osa merta, meren pinnanmuotoja, eikä mitään ole kuollut tai tuhoutunut, ellei joku välttämättä halua kutsua yhtä aaltoa nimellä ja sanoa, että sen pitäisi olla ikuisesti, että se ei saa painua osaksi merta josta sitten syntyy uusia aaltoja.

Kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei Kysymys. Mietin tuota, mitä kirjoitit:

"Itse ajattelen, että on ihan turha puhua mistään valaistuneesta ihmisestä, koska ihminen valaistuu lopullisesti vasta kun hän tekee mahasamadhin eli viimeisen uloshengityksen myötä viimeisen kerran päästää irti tästä kaikesta, tällä kertaa lopullisesti, sulautuu viimeinkin takaisin sinne mistä tulikin, eikä kyseisen ihmisen tarvitse enää inkarnoitua uudelleen."

Voitko uskoa sitä, että KM on valaistunut, vaikka hän on vielä elossa?

Vastaathan nimimerkki Kysymys tuohon, että uskotko, että KM on valaistunut, vaikka hän on elossa, eli se kirjoittamasi viimeinen uloshengitys on vielä vetämättä? Kiitos paljon.

Mitä valaistumiseen tulee: Jokainen on aivan täysin omillaan tässä pelissä ja vastuussa ainoastaan omasta etenemisestään. Mitään ulkopuolista auktoriteettia ei ole, vaan aivan kaikki pitää ajatella ja oivaltaa itse. Joko ajattelet ja oivallat itse tai sitten joku muu on ajatellut sinun puolestasi ja sinä olet sitten omassa pelissäsi vain matkustajana matkalla ties mihin suuntaan. Eli asiat pitää varmentaa itse itsellensä, jos kyseisen asian haluaa omistaa. Valaistuminen ei myöskään ole mikään ryhmäsuoritus, vaikka sitä joskus sellaisena halutaan markkinoida. Vaikka olisit missä ashramissa tai luostarissa tai meditaatioryhmässä, olet siltikin aina yksin ja se pitää vain hyväksyä jos haluaa edetä nopeimmalla mahdollisella vauhdilla. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö muista ihmisistä voisi olla hyötyä omalla polulla. Itse ajattelen, että muut ihmiset (fyysisessä mielessä) ovat (lähes) välttämättömiä tässä asiassa: heidän tehtävänään on tarjoilla sinulle takaisin heijastus itsestäsi, sekä hyvässä että pahassa.

Voin uskoa, että KM on matkalla kohti lopullista valaistumista. Kuinka lähellä hän on ja montako inkarnaatiota hänellä vielä on edessään, sitä en osaa sanoa koska en ole itse vielä niin pitkällä että olisin kykenevä tällaista arvioimaan. En ole yhtään vakuuttunut siitä, että KM itsekään välttämättä tietäisi vastausta näihin kysymyksiin. Sitten kun hän valaistuu lopullisesti, hän palaa lopullisesti sinne mistä tulikin eikä enää inkarnoidu uudestaan.

Joistain kohden hänen teksteistään tosin pystyy päättelemään, että hän saattaisi (?) olla kyvykäs jättämään kehonsa lopullisesti suhteellisen helpostikin, koska hän ei tunnu olevan kovinkaan kiintynyt siihen enää. (Itse tosin epäilen tätä ihan siitä syystä koska Jumalan suuressa suunnitelmassa ei ole sijaa virheille, näyttää siltä että mystikon tehtävä täällä maan päällä on vielä niin pahasti kesken että näin tuskin tapahtuu vielä kovin pian).

Tämän keskusteluketjun sivulla 23 hän sanoo seuraavaa:

"Ihmispersoonani (silloin kun jossain määrin koen erillisen ihmispersoonallisuuden) on sivustakatsoja, joka voi vain rauhassa ja luottamuksessa mennä jokaiseen hetkeen, tietäen että Tietoisuus, joka Minä olen, osaa kyllä ohjata tämän yhden ihmismuodon elämää, kun se osaa ohjata kaikkien maailmojenkin elämää."

Tämä lause on hyvin paljastava, eli se paljastaa sen että myös mystikko on vasta omalla matkallansa. Ihan niin kuin me kaikki muutkin. On hän huomattavasti pitemmällä kuin 99,99999999 % ihmisistä, mutta matkalla kuitenkin.

Toki, yksittäinen ihmismuoto joka nyt näppäilee MacBookin näppäimiä on matkalla. Kyse on enemmänkin siitä, että Minä en ole se. Tai Minä olen sekä se että kaikki muu kaikissa todellisuuksissa, kaikissa kehityksen vaiheissa. Molemmat on totta yhtä aikaa: en ole mikään muoto ja olen kaikki muodot.

Kaunista huomenta! Palasin lukemaan palstaa. Mieleni rajallisuus löi otsaan kuhmun, kuten se teki muutama viikko aloittaessani kommenttien lukemisen. On monenlaista estettä polullani, vaikka jalkani mielellään ottaisivat askeleita. Haluan ymmärtää mitä totuus on, mikä on sen sisältö, vai onko totuus tyhjyyttä, kaikista määritelmistä ja termistöistä riippumaton asia. Oikeastaan ei edes asia.

Oivaltaminen olisi ehkä sellaista, että pääsisin noin alkuun irti omista tulkinnoistani ja päättelyistäni = pohjimmiltaan taipumuksestani tulkita ja päätellä. Nyt tavoittelen elämän pelkistymistä - ehkä voisi sanoa: puhdistumista - siihen en pääse lukemalla, vaan uudella tavalla kokemalla. Oivallus, tule luokseni!

Katkaisen tämän ajatus-hajatelman tähän, koska tarkoitukseni oli vain tulla kiittämään ketjun kirjoittajia. Käsittelette minunkin hengelleni 'hengentärkeitä' asioita. Pahoittelen itselleni sitä tosiasiaa, että ymmärrykseni on vajavainen ja persoonani romua täynnä oleva esterata; sen tyhjentämiseen en voi kutsua töihin muuta toimitsijaa kuin tyhjyyttä itseään.

P.S. Maa on niin kuiva kuin maa voi olla. Luonto ympärilläni huokailee ja pyytää vettä. Oma pyyntöni samaa pyyntöä, janoni samaa: janoamme elämän vettä.

Käyttäjä39193 kirjoitti:

Kaunista huomenta! Palasin lukemaan palstaa. Mieleni rajallisuus löi otsaan kuhmun, kuten se teki muutama viikko aloittaessani kommenttien lukemisen. On monenlaista estettä polullani, vaikka jalkani mielellään ottaisivat askeleita. Haluan ymmärtää mitä totuus on, mikä on sen sisältö, vai onko totuus tyhjyyttä, kaikista määritelmistä ja termistöistä riippumaton asia. Oikeastaan ei edes asia.

Oivaltaminen olisi ehkä sellaista, että pääsisin noin alkuun irti omista tulkinnoistani ja päättelyistäni = pohjimmiltaan taipumuksestani tulkita ja päätellä. Nyt tavoittelen elämän pelkistymistä - ehkä voisi sanoa: puhdistumista - siihen en pääse lukemalla, vaan uudella tavalla kokemalla. Oivallus, tule luokseni!

Katkaisen tämän ajatus-hajatelman tähän, koska tarkoitukseni oli vain tulla kiittämään ketjun kirjoittajia. Käsittelette minunkin hengelleni 'hengentärkeitä' asioita. Pahoittelen itselleni sitä tosiasiaa, että ymmärrykseni on vajavainen ja persoonani romua täynnä oleva esterata; sen tyhjentämiseen en voi kutsua töihin muuta toimitsijaa kuin tyhjyyttä itseään.

P.S. Maa on niin kuiva kuin maa voi olla. Luonto ympärilläni huokailee ja pyytää vettä. Oma pyyntöni samaa pyyntöä, janoni samaa: janoamme elämän vettä.

Wau, sinulla on taito kirjoittaa! Annathan toistekin ajatustesi virrata näppäimistön kautta tänne, kiitos. :)

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mitä mieltä KM on koronasta? 

Se on yksi näistä merkeistä, jotka kollektiivinen tietoisuus manifestoi muistuttamaan siitä, että jonkin on muututtava, on kohta noustava uudelle tietoisuuden tasolle. Samoin ja erityisesti ilmastonmuutos, joka on paljon pidemmällä kuin mitä useimmat luulevat.

Mitä yksittäinen, ei-valaistunut ihminen voi tehdä tämän tietoisuuden kohoamisen eteen? Minulla on jo pienestä pitäen ollut syvä intuitiivinen huoli ihmiskunnan tilasta, mutta se huoli itsessään ei varmaankaan asiaa kauheasti edistä.

Neale kysyi "Jumalalta". Minä kysyn Mystikolta, onko tuo mahdollista?

Jumala: "Jos "näet" tulevan tapahtuman tai kokemuksen, josta et pidä, älä valitse sitä! Valitse uudestaan, valitse jotain muuta. Muuta käyttäytymistäsi niin, että vältyt epämiellyttäviltä seurauksilta."

Neale:  "Miten voin välttyä sellaiselta mikä on jo tapahtunut?"

Jumala: "Ei se ole tapahtunut sinulle - vielä. Olet sellaisessa aika-avaruusjatkumon kohdassa, jossa et ole tiedostanut sen tapahtumista. Et "tiedä", että se on tapahtunut. Et ole "muistanut" tulevaisuuttasi. Tämä unohtaminen on kaiken ajan salaisuus. Se tekee mahdolliseksi sen, että voit "pelata" elämän suuremmoista peliä. Sanotaan että sinua on siunattu lyhyellä välähdyksellä "omasta tulevaisuudestasi". Silloin tapahtuu niin, että sinun henkesi - sinun ei-fyysinen - on siirtynyt aika-avaruusjatkumon toiseen kohtaan ja tuonut mukanaan ennenäkyjä tulevasta. Jos et pidä siitä, mitä "aistit" tulevaisuudesta, siirry pois. Älä valitse sitä, vaan toinen tie."

Toisaalta 1. kirjassa "Jumala" kertoi, että lopulta Sielu päättää asioistamme (ainakin isoista asioista), eli jos Sielu on päättänyt, että henkilön on aika kuolla, niin ei siinä Mielen anelut auta, mutta joskus Sielu saattaa antaa lisäaikaa henkilölle. Onko totta? Kiitos mahdollisesta vastauksesta. :)

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mitä mieltä KM on koronasta? 

Se on yksi näistä merkeistä, jotka kollektiivinen tietoisuus manifestoi muistuttamaan siitä, että jonkin on muututtava, on kohta noustava uudelle tietoisuuden tasolle. Samoin ja erityisesti ilmastonmuutos, joka on paljon pidemmällä kuin mitä useimmat luulevat.

Mitä yksittäinen, ei-valaistunut ihminen voi tehdä tämän tietoisuuden kohoamisen eteen? Minulla on jo pienestä pitäen ollut syvä intuitiivinen huoli ihmiskunnan tilasta, mutta se huoli itsessään ei varmaankaan asiaa kauheasti edistä.

Haluaisin myös osallistua tietoisuuden nostamiseen korkeammalle tasolle, mutta miten noustaan korkeammalle tietoisuuden tasolle? Miten sitä voi edistää yksilönä itsensä ja muiden hyväksi?

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä nyt sielun pimeä yö, jota käyn läpi? Voiko niitä olla useita elämän aikana? Tämä alkaa tukehduttamaan nyt entistä enemmän. On ollut pakkoliikkumista, kuin yrittäisin kävellen paeta jotain tai löytää perille.

Niitä on useimmiten kaksi, voi olla useampiakin. Useimmilla ensin on sielun pimeä yö, joka on paljolti psyykkisellä tasolla. Psyyken rakenteet mylläytyvät sen aikana sellaisiksi, että herääminen on mahdollista. Myös älylliset uskomukset koskien hengellisiä asioita voivat muuttua paljonkin. Samoin näkemykset kanssaihmisistä voi muuttua, esim. pehmentyä elämässään epäonnistuneita kohtaan.

Jossain vaiheessa tulee sitten hengen pimeä yö, mikä on jotain ihan muuta. Se on kuin koko olemisesi perusta vedettäisiin alta pois, eikä ole mitään muuta kuin sellaista kauhua ja ahdistusta, kuoleman ja hulluuden pelkoa, jota et tiennyt olevan olemassakaan. Kauhua ja pelkoa ilman mitään ulkoista syytä, ilman edes mitään selvää sisäistä syytä kuten trauma menneisyydestä. Kauhua joka johtuu siitä, että jollain tasolla olet jo näkemässä sen, että identiteetti joka olet aina kokenut olevasi on pelkkää tyhjää, pelkkä ajatusten ja tunteiden pyörre, jonka ytimessä ei ole yhtään mitään, myrskyn silmässä pelkkä tyhjyys.

Nämä eivät kaikilla tule noin intensiivisenä, ellei elämäntilanne sitä salli tai jos mieli sitä vahvasti vastustaa. Silloin voi tulla useita lievempiä pimeitä öitä, ja heräämisprosessi on hitaampi, mutta ilman yhtä pahoja tuskan huippukohtia kuin niillä jotka valitsevat millä hinnalla tahansa ottaa vastaan kaiken mitä heräämiseen vaaditaan.

Miksi pimeän yön kokemus ei ole uskomuskysymys? Jotkut asiat sinä esität uskomuksina ja jotkut ns. faktoina, kuten sen että pimeä yö tulee kahdesti. Eikö se ole alun perin Ristin Johanneksen uskomus joka manifestoituu? Olen itsekin valittavasti sillä tiellä ja nähtävästi hengen yössä koska hulluksi tulemisen kauhu on jokapäiväistä ja ensimmäisen pimeän yön olen jo kulkenut läpi. 

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä39193 kirjoitti:

Kaunista huomenta! Palasin lukemaan palstaa. Mieleni rajallisuus löi otsaan kuhmun, kuten se teki muutama viikko aloittaessani kommenttien lukemisen. On monenlaista estettä polullani, vaikka jalkani mielellään ottaisivat askeleita. Haluan ymmärtää mitä totuus on, mikä on sen sisältö, vai onko totuus tyhjyyttä, kaikista määritelmistä ja termistöistä riippumaton asia. Oikeastaan ei edes asia.

Oivaltaminen olisi ehkä sellaista, että pääsisin noin alkuun irti omista tulkinnoistani ja päättelyistäni = pohjimmiltaan taipumuksestani tulkita ja päätellä. Nyt tavoittelen elämän pelkistymistä - ehkä voisi sanoa: puhdistumista - siihen en pääse lukemalla, vaan uudella tavalla kokemalla. Oivallus, tule luokseni!

Katkaisen tämän ajatus-hajatelman tähän, koska tarkoitukseni oli vain tulla kiittämään ketjun kirjoittajia. Käsittelette minunkin hengelleni 'hengentärkeitä' asioita. Pahoittelen itselleni sitä tosiasiaa, että ymmärrykseni on vajavainen ja persoonani romua täynnä oleva esterata; sen tyhjentämiseen en voi kutsua töihin muuta toimitsijaa kuin tyhjyyttä itseään.

P.S. Maa on niin kuiva kuin maa voi olla. Luonto ympärilläni huokailee ja pyytää vettä. Oma pyyntöni samaa pyyntöä, janoni samaa: janoamme elämän vettä.

Wau, sinulla on taito kirjoittaa! Annathan toistekin ajatustesi virrata näppäimistön kautta tänne, kiitos. :)

Otan kiitoksesi ja kannustuksesi lahjana vastaan. Miten yksinkertaisin tavoin ja keinoin me voidaankaan  olla ilona toisillemme <3

Käyttäjä39193 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä39193 kirjoitti:

Kaunista huomenta! Palasin lukemaan palstaa. Mieleni rajallisuus löi otsaan kuhmun, kuten se teki muutama viikko aloittaessani kommenttien lukemisen. On monenlaista estettä polullani, vaikka jalkani mielellään ottaisivat askeleita. Haluan ymmärtää mitä totuus on, mikä on sen sisältö, vai onko totuus tyhjyyttä, kaikista määritelmistä ja termistöistä riippumaton asia. Oikeastaan ei edes asia.

Oivaltaminen olisi ehkä sellaista, että pääsisin noin alkuun irti omista tulkinnoistani ja päättelyistäni = pohjimmiltaan taipumuksestani tulkita ja päätellä. Nyt tavoittelen elämän pelkistymistä - ehkä voisi sanoa: puhdistumista - siihen en pääse lukemalla, vaan uudella tavalla kokemalla. Oivallus, tule luokseni!

Katkaisen tämän ajatus-hajatelman tähän, koska tarkoitukseni oli vain tulla kiittämään ketjun kirjoittajia. Käsittelette minunkin hengelleni 'hengentärkeitä' asioita. Pahoittelen itselleni sitä tosiasiaa, että ymmärrykseni on vajavainen ja persoonani romua täynnä oleva esterata; sen tyhjentämiseen en voi kutsua töihin muuta toimitsijaa kuin tyhjyyttä itseään.

P.S. Maa on niin kuiva kuin maa voi olla. Luonto ympärilläni huokailee ja pyytää vettä. Oma pyyntöni samaa pyyntöä, janoni samaa: janoamme elämän vettä.

Wau, sinulla on taito kirjoittaa! Annathan toistekin ajatustesi virrata näppäimistön kautta tänne, kiitos. :)

Otan kiitoksesi ja kannustuksesi lahjana vastaan. Miten yksinkertaisin tavoin ja keinoin me voidaankaan  olla ilona toisillemme <3

Kiva, ja totta puhut. Ehkä ystävälliset ja kannustavat sanat ja teot ovat myös osaltaan sitä tietoisuustason nostamista, mitä nykyajassa tarvitaan. :)