Lue keskustelun säännöt.
Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
11.08.2016 |
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6995)
Vierailija kirjoitti:
Valaistuminen on helppoa kirjoitti:
Kysymys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei Kysymys. Mietin tuota, mitä kirjoitit:
"Itse ajattelen, että on ihan turha puhua mistään valaistuneesta ihmisestä, koska ihminen valaistuu lopullisesti vasta kun hän tekee mahasamadhin eli viimeisen uloshengityksen myötä viimeisen kerran päästää irti tästä kaikesta, tällä kertaa lopullisesti, sulautuu viimeinkin takaisin sinne mistä tulikin, eikä kyseisen ihmisen tarvitse enää inkarnoitua uudelleen."
Voitko uskoa sitä, että KM on valaistunut, vaikka hän on vielä elossa?
Vastaathan nimimerkki Kysymys tuohon, että uskotko, että KM on valaistunut, vaikka hän on elossa, eli se kirjoittamasi viimeinen uloshengitys on vielä vetämättä? Kiitos paljon.
Mitä valaistumiseen tulee: Jokainen on aivan täysin omillaan tässä pelissä ja vastuussa ainoastaan omasta etenemisestään. Mitään ulkopuolista auktoriteettia ei ole, vaan aivan kaikki pitää ajatella ja oivaltaa itse. Joko ajattelet ja oivallat itse tai sitten joku muu on ajatellut sinun puolestasi ja sinä olet sitten omassa pelissäsi vain matkustajana matkalla ties mihin suuntaan. Eli asiat pitää varmentaa itse itsellensä, jos kyseisen asian haluaa omistaa. Valaistuminen ei myöskään ole mikään ryhmäsuoritus, vaikka sitä joskus sellaisena halutaan markkinoida. Vaikka olisit missä ashramissa tai luostarissa tai meditaatioryhmässä, olet siltikin aina yksin ja se pitää vain hyväksyä jos haluaa edetä nopeimmalla mahdollisella vauhdilla. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö muista ihmisistä voisi olla hyötyä omalla polulla. Itse ajattelen, että muut ihmiset (fyysisessä mielessä) ovat (lähes) välttämättömiä tässä asiassa: heidän tehtävänään on tarjoilla sinulle takaisin heijastus itsestäsi, sekä hyvässä että pahassa.
Voin uskoa, että KM on matkalla kohti lopullista valaistumista. Kuinka lähellä hän on ja montako inkarnaatiota hänellä vielä on edessään, sitä en osaa sanoa koska en ole itse vielä niin pitkällä että olisin kykenevä tällaista arvioimaan. En ole yhtään vakuuttunut siitä, että KM itsekään välttämättä tietäisi vastausta näihin kysymyksiin. Sitten kun hän valaistuu lopullisesti, hän palaa lopullisesti sinne mistä tulikin eikä enää inkarnoidu uudestaan.
Joistain kohden hänen teksteistään tosin pystyy päättelemään, että hän saattaisi (?) olla kyvykäs jättämään kehonsa lopullisesti suhteellisen helpostikin, koska hän ei tunnu olevan kovinkaan kiintynyt siihen enää. (Itse tosin epäilen tätä ihan siitä syystä koska Jumalan suuressa suunnitelmassa ei ole sijaa virheille, näyttää siltä että mystikon tehtävä täällä maan päällä on vielä niin pahasti kesken että näin tuskin tapahtuu vielä kovin pian).
Tämän keskusteluketjun sivulla 23 hän sanoo seuraavaa:
"Ihmispersoonani (silloin kun jossain määrin koen erillisen ihmispersoonallisuuden) on sivustakatsoja, joka voi vain rauhassa ja luottamuksessa mennä jokaiseen hetkeen, tietäen että Tietoisuus, joka Minä olen, osaa kyllä ohjata tämän yhden ihmismuodon elämää, kun se osaa ohjata kaikkien maailmojenkin elämää."
Tämä lause on hyvin paljastava, eli se paljastaa sen että myös mystikko on vasta omalla matkallansa. Ihan niin kuin me kaikki muutkin. On hän huomattavasti pitemmällä kuin 99,99999999 % ihmisistä, mutta matkalla kuitenkin.
Hyvää analyysia, mutta huomasithan, että tuon Mystikon lainauksen on Mystikko Kirjoittanut lähes 5 vuotta sitten ja on nykyään jo eri tilanteessa valaistumisen kanssa - syvemmällä, jos niin voi sanoa. Meillä ei ole sanoja riittävästi, joilla voisi kuvata sitä tilaa, missä Mystikko elää.
Aivan, eli hän on varmasti edennyt siitäkin pisteestä jo eteenpäin.
On tätä kaikkea sanallisestikin kuvattu vaikka kuinka paljon, esimerkiksi joogaa käsittelevässä kirjallisuudesta kyllä löytyy kaikenlaisia sanallisia kuvauksia erilaisista kokemuksista sellaisia kaipaavalle. Itse olen jopa pystynyt joitakin kokemuksia ihan manifestoimaan itselleni sillä tavalla, että olen mielikuvaharjoittelun kautta saanut luotua kyseisen kokemuksen itselleni. Eli eräänlaista itseohjelmointia niin sanotusti. Mielestäni on jokseenkin hyödyllistä tutustua siihen, mitä on tarjolla erilaisten metafyysisten ja esoteeristen kokemusten alueella. Vaikea haluta jotain jos ei tiedä sellaista edes olevan tarjolla. Suosittelen kuitenkin kiinnittymättömyyttä mitä tulee tällaisiin kokemuksiin. Ne tulevat ja menevät ajallaan, niin kuin pilvet taivaalla.
Ei voi puhua etenemisestä lainkaan.
Ei ole mitään janaa missä edetään. Käytännössä ympyrä voisi olla parempi kuvaus, jos haluaa "etenemistä" kuvata.
Ei ole mitään tasoja ja mihin pitäisi matkustaa. Kaikki on ihan edessä, mutta etsivä ei sitä tule löytämään.
Kyseessä on todella helppo juttu. Varmasti harmittaa monia, jotka yrittävät edetä jonnekin ja nousta korkeammalle tasolle tai saavuttaa itseensä jotain lisäkkeitä.
Ei ole alkuunkaan kyse mistään sellaisesta.
Tässä ketjussa keskustelevat ihmiset ymmärtävätkin (ainakin lähes kaikki), ettei ole kyse mistään korkeammalle tasolle noususta tai lisäkkeiden/hyötyjen/hienojen, upeiden ominaisuuksien tms saamisesta.
Kyllä kyllä. Mutta silti vaan on kova tarve päästä eteenpäin tai jonnekin ihmeeseen tai saada jotain lisää itseensä.
Pitäisi jo unohtaa sellainen ja sellaisista kirjoittelu tämmöisessä ketjussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapaa tahto on harhaa. Valaistunut voi tehdä vain oikein, joten häneltä on evätty vapaa tahto.
Jeesus haluaa että valitset yhden kerran. Sen jälkeen toimii ainoastaan kohtalo.
Niin moni rämpylöi elämässään ja kuvittelee valitsevansa ja hallitsevansa elämäänsä.
Eivät hallitse edes ajatuksiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valaistuminen on helppoa kirjoitti:
Kysymys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei Kysymys. Mietin tuota, mitä kirjoitit:
"Itse ajattelen, että on ihan turha puhua mistään valaistuneesta ihmisestä, koska ihminen valaistuu lopullisesti vasta kun hän tekee mahasamadhin eli viimeisen uloshengityksen myötä viimeisen kerran päästää irti tästä kaikesta, tällä kertaa lopullisesti, sulautuu viimeinkin takaisin sinne mistä tulikin, eikä kyseisen ihmisen tarvitse enää inkarnoitua uudelleen."
Voitko uskoa sitä, että KM on valaistunut, vaikka hän on vielä elossa?
Vastaathan nimimerkki Kysymys tuohon, että uskotko, että KM on valaistunut, vaikka hän on elossa, eli se kirjoittamasi viimeinen uloshengitys on vielä vetämättä? Kiitos paljon.
Mitä valaistumiseen tulee: Jokainen on aivan täysin omillaan tässä pelissä ja vastuussa ainoastaan omasta etenemisestään. Mitään ulkopuolista auktoriteettia ei ole, vaan aivan kaikki pitää ajatella ja oivaltaa itse. Joko ajattelet ja oivallat itse tai sitten joku muu on ajatellut sinun puolestasi ja sinä olet sitten omassa pelissäsi vain matkustajana matkalla ties mihin suuntaan. Eli asiat pitää varmentaa itse itsellensä, jos kyseisen asian haluaa omistaa. Valaistuminen ei myöskään ole mikään ryhmäsuoritus, vaikka sitä joskus sellaisena halutaan markkinoida. Vaikka olisit missä ashramissa tai luostarissa tai meditaatioryhmässä, olet siltikin aina yksin ja se pitää vain hyväksyä jos haluaa edetä nopeimmalla mahdollisella vauhdilla. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö muista ihmisistä voisi olla hyötyä omalla polulla. Itse ajattelen, että muut ihmiset (fyysisessä mielessä) ovat (lähes) välttämättömiä tässä asiassa: heidän tehtävänään on tarjoilla sinulle takaisin heijastus itsestäsi, sekä hyvässä että pahassa.
Voin uskoa, että KM on matkalla kohti lopullista valaistumista. Kuinka lähellä hän on ja montako inkarnaatiota hänellä vielä on edessään, sitä en osaa sanoa koska en ole itse vielä niin pitkällä että olisin kykenevä tällaista arvioimaan. En ole yhtään vakuuttunut siitä, että KM itsekään välttämättä tietäisi vastausta näihin kysymyksiin. Sitten kun hän valaistuu lopullisesti, hän palaa lopullisesti sinne mistä tulikin eikä enää inkarnoidu uudestaan.
Joistain kohden hänen teksteistään tosin pystyy päättelemään, että hän saattaisi (?) olla kyvykäs jättämään kehonsa lopullisesti suhteellisen helpostikin, koska hän ei tunnu olevan kovinkaan kiintynyt siihen enää. (Itse tosin epäilen tätä ihan siitä syystä koska Jumalan suuressa suunnitelmassa ei ole sijaa virheille, näyttää siltä että mystikon tehtävä täällä maan päällä on vielä niin pahasti kesken että näin tuskin tapahtuu vielä kovin pian).
Tämän keskusteluketjun sivulla 23 hän sanoo seuraavaa:
"Ihmispersoonani (silloin kun jossain määrin koen erillisen ihmispersoonallisuuden) on sivustakatsoja, joka voi vain rauhassa ja luottamuksessa mennä jokaiseen hetkeen, tietäen että Tietoisuus, joka Minä olen, osaa kyllä ohjata tämän yhden ihmismuodon elämää, kun se osaa ohjata kaikkien maailmojenkin elämää."
Tämä lause on hyvin paljastava, eli se paljastaa sen että myös mystikko on vasta omalla matkallansa. Ihan niin kuin me kaikki muutkin. On hän huomattavasti pitemmällä kuin 99,99999999 % ihmisistä, mutta matkalla kuitenkin.
Hyvää analyysia, mutta huomasithan, että tuon Mystikon lainauksen on Mystikko Kirjoittanut lähes 5 vuotta sitten ja on nykyään jo eri tilanteessa valaistumisen kanssa - syvemmällä, jos niin voi sanoa. Meillä ei ole sanoja riittävästi, joilla voisi kuvata sitä tilaa, missä Mystikko elää.
Aivan, eli hän on varmasti edennyt siitäkin pisteestä jo eteenpäin.
On tätä kaikkea sanallisestikin kuvattu vaikka kuinka paljon, esimerkiksi joogaa käsittelevässä kirjallisuudesta kyllä löytyy kaikenlaisia sanallisia kuvauksia erilaisista kokemuksista sellaisia kaipaavalle. Itse olen jopa pystynyt joitakin kokemuksia ihan manifestoimaan itselleni sillä tavalla, että olen mielikuvaharjoittelun kautta saanut luotua kyseisen kokemuksen itselleni. Eli eräänlaista itseohjelmointia niin sanotusti. Mielestäni on jokseenkin hyödyllistä tutustua siihen, mitä on tarjolla erilaisten metafyysisten ja esoteeristen kokemusten alueella. Vaikea haluta jotain jos ei tiedä sellaista edes olevan tarjolla. Suosittelen kuitenkin kiinnittymättömyyttä mitä tulee tällaisiin kokemuksiin. Ne tulevat ja menevät ajallaan, niin kuin pilvet taivaalla.
Ei voi puhua etenemisestä lainkaan.
Ei ole mitään janaa missä edetään. Käytännössä ympyrä voisi olla parempi kuvaus, jos haluaa "etenemistä" kuvata.
Ei ole mitään tasoja ja mihin pitäisi matkustaa. Kaikki on ihan edessä, mutta etsivä ei sitä tule löytämään.
Kyseessä on todella helppo juttu. Varmasti harmittaa monia, jotka yrittävät edetä jonnekin ja nousta korkeammalle tasolle tai saavuttaa itseensä jotain lisäkkeitä.
Ei ole alkuunkaan kyse mistään sellaisesta.
Tässä ketjussa keskustelevat ihmiset ymmärtävätkin (ainakin lähes kaikki), ettei ole kyse mistään korkeammalle tasolle noususta tai lisäkkeiden/hyötyjen/hienojen, upeiden ominaisuuksien tms saamisesta.
Kyllä kyllä. Mutta silti vaan on kova tarve päästä eteenpäin tai jonnekin ihmeeseen tai saada jotain lisää itseensä.
Pitäisi jo unohtaa sellainen ja sellaisista kirjoittelu tämmöisessä ketjussa.
Ei ole kova tarve päästä eteen- eikä taaksepäin, mutta on kova tarve saada selville totuus, kun Raamatusta sitä en löytänyt. Raamatussa oli paljon kauniitakin asioita, mm. Jeesuksesta kerrottuja, mutta niiiiiin todella paljon ristiriitaisuutta. Ja voiko joku vielä näinä aikoina uskoa vanhan testamentin juttuja - voi, niin ihmeellistä kuin se onkin. Siis totuudenetsijä olen. Jumala on rakkaus!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai olisiko voinut olla niin, että Lasaruksen sielu tahtoi parantua?
Toisaalta Mystikko kirjoitti: ”sinä et ole keho etkä mieli etkä edes joku erillinen ikuinen yksilösielu” mutta toisaalta hän muistaakseni on kirjoittanut jotenkin niin, että olemme jokainen Jumala yksilöllistyneenä. Olisiko se eri asia.
Eli Lasarus -tarinan perusteella voisi ajatella, että Jeesus tai joku muukin parantaja voisi parantaa sairaan (jopa kuolleen) ihmisen, vaikkei tällä sairaalla ei olisi omaa uskoa paranemiseensa hitustakaan.
Voisitkohan Mystikko tuota asiaa vähän valaista, kiitos. :)
Kuolleella ei ole myöskään vastustusta, sillä vastustus tulee toimivan ja ehdollistuneen ihmisen neurologisen koneiston kautta. Kollektiivinen uskomusmaailma vaikuttaa kyllä asiaan toki myös. Ja sekin tosiaan, kokeeko 'sielu' eli Jumala tai Minä näyttelemässä sitä yhtä roolia, että sen aallon oli jo aika palata osaksi merta, vai vieläkö sillä muodolla on tehtävä.
Wau, ymmärsinkö oikein, että sielu on Jumala tai Minä näyttelemässä roolia muodon tasolla, eli esim. ihmisenä tai vaikka jonain eläimenä, kasvina...?
Ja toisin sanoen, ihminen on muoto, jota Jumala/Minä/Sielu näyttelee?
Sitä on Ykseys, ettei ole kuin Yksi. Yksi yhtä aikaa sekä Ilmentymätön että kaikki Ilmennyt, aina ja ikuisesti, ajan ja määritelmien tuolla puolen. Sitä voi kuvata vaikka eri rooleina joita se sama Henki näyttelee, tai saman meren monina aaltoina joita ihmismieli haluaa kutsua jokaista eri nimellä ja pitää niitä erillisinä yksilöinä vaikka ne on kaikki samaa merta, tai kuten sufilaiset sanovat, tanssina jonka Jumala tanssii.
Useimmathan ajattelevat, että jos Jumala on, hän olisi tanssijavertauksessa iso tanssija, joka olisi luonut vähän kaltaisiaan pikkutanssijoita kuten ihmisiä ja nämä kaikki olisivat olemuksellisesti erillisiä, mutta vertauksen idea on, että tämä maailma kaikkine ihmisineen tanssitaan, se Yksi tanssii sen.
Nämä kaikki ovat toki pelkkiä vertauksia ja viittauksia. Itse kokemiseen pääsemiseen on monia teitä ja identiteetin keskuksen muutos hahmosta kaikkien hahmojen perusolemukseen on se joka vapauttaa, ei se että uskoo älyllisesti "oikealla" tavalla näistä asioista.
Tuo on niin hyvin kirjoitettu, että lainaan sen tänne uudestaan.
Yksi Jumala esittää kaikki nämä roolit, mitä mekin yksilönä koemme, kun siis koemme itsemme ja kaikki muut. Yhden ihmisen sielu on Jumala, ihan kuin myös toisen sielukin on Jumala ja vaikka naapurisi sielu on Jumala. Kaikki on Jumalaa.
Please, avatkaa mulle tuota.
Olen vuosikausia kärsinyt kipuja ja haluaisin nyt ymmärtää, että onko niin, että Jumala näyttelee kaikki roolit, eli HÄN ON jokainen roolihenkilö/ihminen ja siksipä se on Jumala, joka valitsee tälle roolille näin kivuliaan elämän? Jumala kai haluaa kokea kivun ihan kokemuksellisesti eikä vai tietää sen käsitteellisesti.
Vai onko niin, että sielut ovat yksilöllisiä Jumalan ilmentymiä ja se sielu on valinnut tälle roolihahmolle näin kivuliaan ja rajoittuneen elämän kotiseinien sisälle, kipeän kehon sisälle? Siis esimerkiksi se sielu haluaa kehittyä tällaisen elämän avulla tai jotain muuta? Kumpi on valinnut, vaikka perimmiltään onkin kai kyseessä sama.
Sitten vielä: Jeesus pystyi tekemään upeita ihmetekoja, niin mihin pystyisi Jumala, jos haluaisi? Ja miksi HÄN ei halua vähentää kärsimystä? Miksi HÄN haluaa kokea vaikka ja mitä tosi ikävääkin. Eikö mikään kärsimyksen kokemisen määrä hänelle ritä? Onhan sitä maailmankin historiassa jo kestänyt niin kauan, että luulisi riittävän.
Jumala on kyennyt luomaan kaiken tämän näkyvän ja mitä täällä maailmankaikkeudessa onkaan, niin epäilemättä HÄN kykenisi tekemään vaikka kuinka valtavia ihmeitä.
MIKSi Jumala ei paranna minua, sinua, häntä, heitä jne, vaikka me/he kuinka sitä rukoilemme JA vaikka Raamatussa niin luvataan, että koputtavalle avataan, pyytävälle annetaan.
Miksi Jumala ei voi ihmeteoillaan estää esim. äiti maata, tätä palloamme pilaantumasta ilmastonmuutoksen vuoksi jne.? MIKSI hän ei auta, vaikka hän väittää olevansa RAKKAUS?
Iso kiitos avustanne! <3
Minulle tämä avautuu näin. Mutta toki voi olla vaan minun harhaa: minä olen tässä maailmassa oppiakseni jotain mitä tarvitsen oman luovuuteni takia. Olen täällä hakemassa työkaluja ja näkemystä, jota tarvitsen luodakseni ja suunnitellakseni oman universumin jossain vaiheessa. Tämän pelin ulkopuolella olen paljon moniulotteisempi olento kuin olen.
Olen tullut vapaaehtoisesti ja hyväksynyt tämän maailman lait, tämän pelikentän epätäydellisyyden, sillä olen hakemassa täältä oppia ja joskus oppi tulee vaikeuksien kautta. Sukellukseni tänne on ollut täynnä kipua ja kamppailua, mutta tämä on vahvistanut minua ja tuonut lisää kapasiteettia ja kokemusta.
Olen vapaa. Jumala ei tee päätöksiä puolestani. Jumala on enemmänkin vain rakkaus tai suuri ja hahmoton kenttä jonka läsnäolossa minä voin olla ja muovata ja luoda, jos haluan niin. Jumala ei luo; minä luon. Minä saan osallistua näihin illuusioihin ja tehdä niitä lisää pelkän leikin vuoksi. Voin myös olla osallistumatta jos haluan.
Minä en voi ihmisenä tälle maailmalle mitään, enkä ole huomannut että minun ihmisuskomukseni vaikuttaisivat täällä mihinkään. Ainoa mitä voin tehdä, on ottaa vastaan oman sieluni suunnitteleman kohtalon, olipa se millainen vain ja kantaa ne taakat joiden kantajaksi minut on laitettu. Niin kauan kuin esim. vastustan pahaa ja sairautta ja sitä todellisuudentilaa joka on, se säilyy ja vahvistuu, sillä en suostu ottamaan sen takana olevaa oppia. Kun hyväksyn asiat sellaisina kuin ne ovat ja siitä huolimatta jatkan matkaa ja ponnistelen jotakin kohti, ne menettävät valtansa. Joskus ne häviävät ja toisinaan eivät, mutta jokin ratkaisu löytyy ennemmin tai myöhemmin.
Mielenkiintoista tekstiä. Joistain kohdista olin samaa mieltä, joistain eri mieltä - ehkä siksi, etten ihan ymmärtänyt, miten ajattelet esim. tämän: "Jumala ei luo; minä luon." Haluatko selventää tuota vähän.
Syvimmillä tasoilla minä olen toki osa Jumalaa, mutta halu luoda ja tutkia on lähtöisin minusta. Olen tietoinen ja yksilöllistynyt Jumalan osa. Jumala itse on ikuisesti omassa olemisessaan täydellinen eikä käytä minua mihinkään vaan minä itse olen valinnut seikkailla ja tulla yhä tietoisemmaksi, laajeta ja luoda. Minun päätösvallassani on se, haluanko sulaa takaisin ei-olemiseen vai luonko ja leikinkö vielä täällä olemisen puolella. Hankala selittää tätä, mutta toivottavasti avasi jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Mitä mieltä KM on termistä 5D?
Vanhenetko ja sairastatko yhä?
Onko tämä kuvaus totta?
5D:ssä eläminen merkitsee elämistä sydämestä. Yhdistymme sydämen kautta ja voimme tuntea yhteyden ja rakkauden välittömästi. Viidennessä ulottuvuudessa seksuaaliset halumme muuttuvat, kun olemme saavuttaneet sisäisen tasapainon maskuliini- ja feminiinienergioidemme välillä. Meistä on tullut energeettisesti androgyyni. Seksuaalienergiat voidaan kokea toisten kanssa ilman fyysistä kontaktia. Yksilö voi aikaansaada ne. Siksi seksiä ei ole enää tarpeesta tai himosta, vaan siitä tulee jakamista kahden kokonaisen ihmisen välillä, jotka värähtelevät samalla energiatasolla. Tai se koetaan yksin ja se on aivan yhtä kaunista. Lisäksi kolmas energia, jumalainen energia, on osa tätä kokemusta ja seksuaalisuudesta tulee pyhä kolminaisuus täydellisessä tasapainossa. Se on voimakkainta luomisenergiaa. Siksi ei ole yllättävää, että 3D:ssä seksi määriteltiin hävettäväksi synniksi – estämään ihmisiä löytämästä todellisen luomisvoimansa.
Kun joku on nostanut oman taajuutensa 5D-tasolle, paluu alempiin ulottuvuuksiin ei ole enää mahdollista, ellei sielu valitse sitä tietoisesti. Tämä on se valinta, jonka monet tähtisiemenet ja enkeliolennot tekivät auttaakseen ihmiskuntaa ylösnousemaan. Ihmiset ovat 5D:ssä immuuneja matalille taajuuksille, kun ei ole resonanssia niihin. He eivät vedä puoleensa pimeyttä ja elävät yksinomaan valossa. Ihmiset 3D:ssä eivät voi nähdä heitä, jos eivät ole vielä aloittaneet omaa ylösnousemusprosessiaan ja ole avoimia korkeammille taajuuksille. Silloin kaksinaisuus ja lineaarinen aika häviävät ja jäljellä on vain elämä nyt-hetkessä.
Kaikki kokemukset otetaan vastaan kiitollisuudella, kun sielu tietää, että kaikella on tarkoituksensa sen omalle kasvulle ja tietoisuuden laajentumiselle. Yhteydestä maan ulkopuolisiin ja enkeliolentoihin tulee helppo ja integroitua jokapäiväiseen kokemiseen. Saamme informaatiota suoraan hengestä, ja telepatiasta, teleportaatiosta ja telekinesiasta tulee mahdollista. Viidennessä ulottuvuudessa on syvä luottamus ja sisäinen tieto, että kaikki tapahtuu täydellisesti. Tällä tasolla olemme oppineet menemään virran mukana ja antamaan Lähteen toimia kauttamme ihmeiden luomiseksi.
Viidennessä ulottuvuudessa ei ole tarvetta olla oikeassa, koska ei ole egoa. Ego on noussut vapaaksi hengeksi ja työskentelee käsi kädessä kehon ja sielun kanssa. Emme ota enää mitään henkilökohtaisena ihmisiltä, jotka eivät ole saavuttaneet tuota tasoa vielä. Tiedämme heidän omasta taakastaan ja matkastaan emmekä tuomitse heitä tai syytä heitä, vaan rakastamme ehdottomasti, kun tiedämme heidän olevan osa kokonaisuutta. Tiedämme, ettei ole vaaraa, joten tiedämme, ettei ole tarvetta suojeluun. Tiedämme, että valomme säteilee niin kirkkaasti, että se imee pimeyden automaattisesti.
5D:ssä elämme universaalien energialakien mukaisesti ja tiedämme, että luomme sen, mitä ajattelemme. Ei ole ihmisen tekemiä sääntöjä tai lakeja, koska ihmiset luottavat täysin energiavirtaan ja siihen, minne se vie ja opastaa heitä. Ei ole omaisuuden tai statuksen tarvetta, kun ei ole kilpailua eikä mitään, mitä verrata. Kaikesta tulee jakamista. Me vain olemme. Rakastamme itseämme ja arvostamme yksilöllisyyttämme osana kokonaisuutta. Tiedämme, että tarpeemme tyydytetään ja meistä huolehditaan aina. Kiitollisuus on aina läsnä. Kun elämme pysyvästi 5D:ssä, olemme saavuttaneet valaistumistilan. Ei ihme, että siihen viitataan taivaana maan päällä.
Ihanan epäloogista. Alemman tason ihmiset eivät voi edes nähdä korkeampiaan, mutta samalla ne korkeammat eivät ota henkilökohtaisesti meidän alempien törttöilyitä. Sinäänsä kyllä tosi kiva, että näin on, koska olisihan se ikävää, jos he loukkaantuisivat ajettuani heidän päälleen, kun en heitä näin alempana ihmisenä näe.
Loki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai olisiko voinut olla niin, että Lasaruksen sielu tahtoi parantua?
Toisaalta Mystikko kirjoitti: ”sinä et ole keho etkä mieli etkä edes joku erillinen ikuinen yksilösielu” mutta toisaalta hän muistaakseni on kirjoittanut jotenkin niin, että olemme jokainen Jumala yksilöllistyneenä. Olisiko se eri asia.
Eli Lasarus -tarinan perusteella voisi ajatella, että Jeesus tai joku muukin parantaja voisi parantaa sairaan (jopa kuolleen) ihmisen, vaikkei tällä sairaalla ei olisi omaa uskoa paranemiseensa hitustakaan.
Voisitkohan Mystikko tuota asiaa vähän valaista, kiitos. :)
Kuolleella ei ole myöskään vastustusta, sillä vastustus tulee toimivan ja ehdollistuneen ihmisen neurologisen koneiston kautta. Kollektiivinen uskomusmaailma vaikuttaa kyllä asiaan toki myös. Ja sekin tosiaan, kokeeko 'sielu' eli Jumala tai Minä näyttelemässä sitä yhtä roolia, että sen aallon oli jo aika palata osaksi merta, vai vieläkö sillä muodolla on tehtävä.
Wau, ymmärsinkö oikein, että sielu on Jumala tai Minä näyttelemässä roolia muodon tasolla, eli esim. ihmisenä tai vaikka jonain eläimenä, kasvina...?
Ja toisin sanoen, ihminen on muoto, jota Jumala/Minä/Sielu näyttelee?
Sitä on Ykseys, ettei ole kuin Yksi. Yksi yhtä aikaa sekä Ilmentymätön että kaikki Ilmennyt, aina ja ikuisesti, ajan ja määritelmien tuolla puolen. Sitä voi kuvata vaikka eri rooleina joita se sama Henki näyttelee, tai saman meren monina aaltoina joita ihmismieli haluaa kutsua jokaista eri nimellä ja pitää niitä erillisinä yksilöinä vaikka ne on kaikki samaa merta, tai kuten sufilaiset sanovat, tanssina jonka Jumala tanssii.
Useimmathan ajattelevat, että jos Jumala on, hän olisi tanssijavertauksessa iso tanssija, joka olisi luonut vähän kaltaisiaan pikkutanssijoita kuten ihmisiä ja nämä kaikki olisivat olemuksellisesti erillisiä, mutta vertauksen idea on, että tämä maailma kaikkine ihmisineen tanssitaan, se Yksi tanssii sen.
Nämä kaikki ovat toki pelkkiä vertauksia ja viittauksia. Itse kokemiseen pääsemiseen on monia teitä ja identiteetin keskuksen muutos hahmosta kaikkien hahmojen perusolemukseen on se joka vapauttaa, ei se että uskoo älyllisesti "oikealla" tavalla näistä asioista.
Tuo on niin hyvin kirjoitettu, että lainaan sen tänne uudestaan.
Yksi Jumala esittää kaikki nämä roolit, mitä mekin yksilönä koemme, kun siis koemme itsemme ja kaikki muut. Yhden ihmisen sielu on Jumala, ihan kuin myös toisen sielukin on Jumala ja vaikka naapurisi sielu on Jumala. Kaikki on Jumalaa.
Please, avatkaa mulle tuota.
Olen vuosikausia kärsinyt kipuja ja haluaisin nyt ymmärtää, että onko niin, että Jumala näyttelee kaikki roolit, eli HÄN ON jokainen roolihenkilö/ihminen ja siksipä se on Jumala, joka valitsee tälle roolille näin kivuliaan elämän? Jumala kai haluaa kokea kivun ihan kokemuksellisesti eikä vai tietää sen käsitteellisesti.
Vai onko niin, että sielut ovat yksilöllisiä Jumalan ilmentymiä ja se sielu on valinnut tälle roolihahmolle näin kivuliaan ja rajoittuneen elämän kotiseinien sisälle, kipeän kehon sisälle? Siis esimerkiksi se sielu haluaa kehittyä tällaisen elämän avulla tai jotain muuta? Kumpi on valinnut, vaikka perimmiltään onkin kai kyseessä sama.
Sitten vielä: Jeesus pystyi tekemään upeita ihmetekoja, niin mihin pystyisi Jumala, jos haluaisi? Ja miksi HÄN ei halua vähentää kärsimystä? Miksi HÄN haluaa kokea vaikka ja mitä tosi ikävääkin. Eikö mikään kärsimyksen kokemisen määrä hänelle ritä? Onhan sitä maailmankin historiassa jo kestänyt niin kauan, että luulisi riittävän.
Jumala on kyennyt luomaan kaiken tämän näkyvän ja mitä täällä maailmankaikkeudessa onkaan, niin epäilemättä HÄN kykenisi tekemään vaikka kuinka valtavia ihmeitä.
MIKSi Jumala ei paranna minua, sinua, häntä, heitä jne, vaikka me/he kuinka sitä rukoilemme JA vaikka Raamatussa niin luvataan, että koputtavalle avataan, pyytävälle annetaan.
Miksi Jumala ei voi ihmeteoillaan estää esim. äiti maata, tätä palloamme pilaantumasta ilmastonmuutoksen vuoksi jne.? MIKSI hän ei auta, vaikka hän väittää olevansa RAKKAUS?
Iso kiitos avustanne! <3
Minulle tämä avautuu näin. Mutta toki voi olla vaan minun harhaa: minä olen tässä maailmassa oppiakseni jotain mitä tarvitsen oman luovuuteni takia. Olen täällä hakemassa työkaluja ja näkemystä, jota tarvitsen luodakseni ja suunnitellakseni oman universumin jossain vaiheessa. Tämän pelin ulkopuolella olen paljon moniulotteisempi olento kuin olen.
Olen tullut vapaaehtoisesti ja hyväksynyt tämän maailman lait, tämän pelikentän epätäydellisyyden, sillä olen hakemassa täältä oppia ja joskus oppi tulee vaikeuksien kautta. Sukellukseni tänne on ollut täynnä kipua ja kamppailua, mutta tämä on vahvistanut minua ja tuonut lisää kapasiteettia ja kokemusta.
Olen vapaa. Jumala ei tee päätöksiä puolestani. Jumala on enemmänkin vain rakkaus tai suuri ja hahmoton kenttä jonka läsnäolossa minä voin olla ja muovata ja luoda, jos haluan niin. Jumala ei luo; minä luon. Minä saan osallistua näihin illuusioihin ja tehdä niitä lisää pelkän leikin vuoksi. Voin myös olla osallistumatta jos haluan.
Minä en voi ihmisenä tälle maailmalle mitään, enkä ole huomannut että minun ihmisuskomukseni vaikuttaisivat täällä mihinkään. Ainoa mitä voin tehdä, on ottaa vastaan oman sieluni suunnitteleman kohtalon, olipa se millainen vain ja kantaa ne taakat joiden kantajaksi minut on laitettu. Niin kauan kuin esim. vastustan pahaa ja sairautta ja sitä todellisuudentilaa joka on, se säilyy ja vahvistuu, sillä en suostu ottamaan sen takana olevaa oppia. Kun hyväksyn asiat sellaisina kuin ne ovat ja siitä huolimatta jatkan matkaa ja ponnistelen jotakin kohti, ne menettävät valtansa. Joskus ne häviävät ja toisinaan eivät, mutta jokin ratkaisu löytyy ennemmin tai myöhemmin.
Mielenkiintoista tekstiä. Joistain kohdista olin samaa mieltä, joistain eri mieltä - ehkä siksi, etten ihan ymmärtänyt, miten ajattelet esim. tämän: "Jumala ei luo; minä luon." Haluatko selventää tuota vähän.
Syvimmillä tasoilla minä olen toki osa Jumalaa, mutta halu luoda ja tutkia on lähtöisin minusta. Olen tietoinen ja yksilöllistynyt Jumalan osa. Jumala itse on ikuisesti omassa olemisessaan täydellinen eikä käytä minua mihinkään vaan minä itse olen valinnut seikkailla ja tulla yhä tietoisemmaksi, laajeta ja luoda. Minun päätösvallassani on se, haluanko sulaa takaisin ei-olemiseen vai luonko ja leikinkö vielä täällä olemisen puolella. Hankala selittää tätä, mutta toivottavasti avasi jotakin.
Kiitos tuosta. Luulen ymmärtäväni tuosta osan, mutta en kaikkea. Toivottavasti voit, tai joku muu voi sitä selkeyttää, esim. Mystikko.
Kun tavallaan ihan kaikki on Jumalaa, niin eikö silloin ole niin, että Jumala luo eikä niin, että Jumala ei luo, vaan halu tutkimiseen ja luomiseen on lähtöisin minusta, kun se minäkin on kuitenkin Jumalaa.
Kerrotko vielä, että ajatteletko, että Jumala on antanut sinulle vapaan tahdon toimia ja luoda eikä hän puutu siihen, mitä ja miten luot ja toimit? Kiitos etukäteen. :)
Näen usein unia ensimmäisestä kunnon ihastuksestani. Olen nähnyt niitä jo 13-14 vuotta. Lisäksi hänen nimensä hyppii mieleeni turhan usein. Olen kyllästynyt tähän. Jonkinlainen tuttu sielu hän oli, "tunnistin" hänet ensitapaamisella. Miksi minunkin unet jatkuvat? En jaksaisi miettiä koko ihmistä enää.
Muistan ajatelleeni jo pienenä, että minusta tulee huumeidenkäyttäjä. Lisäksi seitsemisen vuotta sitten erään kriisin keskellä mieleeni juolahti taas ajatus "minusta tulee nisti". No ei ole vielä tullut, mutta suunta näyttää huonolta pikkuhiljaa. Olenko voinut valita nistipolun tutkittavakseni?
Onko egoni kuolemassa? Miksi tunnen olevani kuolemassa, kuihtumassa?
Mitähän voisi tehdä, kun äänet ajavat minut hulluksi? Puhun nyt siis ihan normaaleista äänistä, en siis kuule ns. harhoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellinen jatkaa...
Itkuakin piisaa. Ei hitto tämä elämä on tyhjää. Onko teillä muilla välillä halu rimpuilla itsestään eroon? Kaipa se sielu tai Jumala siellä kutsuu, jätäpä egosi ja löydä Totuus. On niin epämukava olla omissa nahoissaan. En taida sietää epämukavuutta kovinkaan lahjakkaasti. Olisi kunniakasta olla kaiken paskan sietäjä, oikein sisukas suomalainen. Vaan enpä ole. Aivan sama...
Mystikko muuten, oletko asunut tai opiskellut ulkomailla joskus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs mies sanoi Jumalalle toivovansa elämäänsä vähemmän tuskaa.
Jumala vastasi, että vähempi tuska ilman enempää viisautta tekisi tarkoituksesi turhaksi.
Ehkä on niin, että kun ihminen on viisaampi, hän ei viitsi kärsiä/tuntea tuskaa pienten asioiden vuoksi, ja jos ihminen on oikein viisas, hän ei kärsi enää, vaikka kohdalle tulisi suuriakin murheita.
Vaatiiko viisaaksi tuleminen, että on kokenut paljon tuska ja murhetta?
Onko koettelemukset sitä pahempia, mitä lähemmäksi Jumalaa pääsemme?
Vierailija kirjoitti:
Näen usein unia ensimmäisestä kunnon ihastuksestani. Olen nähnyt niitä jo 13-14 vuotta. Lisäksi hänen nimensä hyppii mieleeni turhan usein. Olen kyllästynyt tähän. Jonkinlainen tuttu sielu hän oli, "tunnistin" hänet ensitapaamisella. Miksi minunkin unet jatkuvat? En jaksaisi miettiä koko ihmistä enää.
Muistan ajatelleeni jo pienenä, että minusta tulee huumeidenkäyttäjä. Lisäksi seitsemisen vuotta sitten erään kriisin keskellä mieleeni juolahti taas ajatus "minusta tulee nisti". No ei ole vielä tullut, mutta suunta näyttää huonolta pikkuhiljaa. Olenko voinut valita nistipolun tutkittavakseni?
Onko egoni kuolemassa? Miksi tunnen olevani kuolemassa, kuihtumassa?
Mitähän voisi tehdä, kun äänet ajavat minut hulluksi? Puhun nyt siis ihan normaaleista äänistä, en siis kuule ns. harhoja.
Voimia! Toivottavasti Mystikko tai joku sinulle vastaa, ja älä koske huumeisiin. Ota magnesiumia, se rentouttaa hermoja ja kestät paremmin erilaisia ääniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tämä on alkanut tuntua taidokkaalta eksytykseltä jossa mieli pannaan tekemään yhä suurempaa ja suurempaa ympyrää ja ihmiset käyvät entistä hämmentyneemmiksi.
Ei ole mitään muuta kuin tämä mitä tässä edessä parhaillaan tapahtuu.
Jos saat luovutettua ja toimittua rakkaudesta käsin, hyvä. Rakkaus ei ole koskaan missään muualla kuin juuri siinä missä se on.
Älä luovuta auktoriteettia jollekin jumalalle joka on valinnut sinun lävitsesi esim. nistipolun tutkittavakseen. Sinun ei ole mikään pakko ottaa tällaisia polkuja. Kieltäydy kunniasta.
Vierailija kirjoitti:
Hei Mystikko,
minua kiinnostaisi tietää, onko mahdollista, että jos sielu elää samaan aikaan eri rinnakkaistodellisuuksissa (elääkö?), niin voiko hän esim. täällä maapallolla eläessään vaistomaisesti kärsiä tai iloita tms. jostain asiasta, joka tapahtuu hänen toiselle kehollistumalleen jossain toisella planeetalla tai esim. astraalitasolla?
Minulla on sellainen tunne, kuin minut olisi jossain elämässä haudattu elävältä tai olisin jäänyt jonkun romahtaneen rakennuksen alle ja kuollut sinne.
Kärsin hankalasta suljetun paikan kammosta (klaustrofobiaksikin sitä kutsutaan). Minua on pidetty lapsena lukkojen takana ja olen myös aikuisena jäänyt parikin kertaa hissiin ja kerran lukittuun autoon, joten on hyvin mahdollista, että lukkojen taakse jäämisen pelko juontuu noista tapahtumista.
Viime aikoina, ihan ilman mitään syytä, tämä kammo on pahentunut huomattavasti. Jos näen, että joku menee tv-ohjelmassa hissiin, alkaa sydämeni hakata hirveästi. En voi mennä mihinkään julkisen paikan veskiinkään, kun ei sitä ovea voi auki jättää.
Kiitos mahdollisesta vastauksesta.
Tämä on klassinen ns. menneen elämän kokemus. Tiedostat jollain, suurimmaksi osin tietoisen mielen alapuolella olevalla tasolla olemassaolon, jossa on tapahtunut kammosi aiheuttanut asia.
Rinnakkaistodellisuuksista tai ihmisen näkökulmista tulevista yksilöitymistä johtuvat traumat ja ahdistukset eivät ole niin tavallisia, niitä esiintyy lähinnä niillä, jotka tietoisesti tutkivat käytännössä noita asioita. Ei ne mahdottomiakaan toki ole. Esimerkiksi itseäni piinasi lapsena muistikuvat todellisuudesta, jossa manifestoituminen oli välitöntä, teleportaatio vain ajattelemalla paikkaa arkea jne. Ensin minua ahdisti se, miksi se ei toimi täällä, ja sen jälkeen se, että entä jos ne toimiikin ja kaikki alkavat vihata ja pelätä minua sen takia, myös (lapselle luonnollisesti tärkeät) vanhempani. Se oli tavallaan ihmistä edistyneempi olemassaolo eli tulevaisuutta. Mutta se oli esimakua siitä, että olin valmis valaistumaan "tässä elämässä", että saatoin aistia toisten muotojen todellisuutta, sellaistenkin jotka ei mene perinteisen näkemyksen mukaan jossa ajassa synnytään uudelleen ja uudelleen, vähitellen edistyen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos toisessa rinnakkaiselämässä joku lyö sinua teräaseella vatsaan ja menehdyt, niin voitko, jos olet herkkä, tuntea yllättävää vatsakipua tekohetkellä myös tässä elämässä?
Jos kollektiivinen alitajunta toimii täällä pallollamme ihmisten ja luonnon kesken, niin voiko se toimia myös koko maailmankaikkeudessa?
Kivun tunteminen on aika epätodennäköistä - onneksi. Ihmismuoto ei kestäisi sitä, jos se voisi tuntea milloin vaan mistä tahansa elämistä tai todellisuuksista peräisin olevia asioita. Se estäisi kehittymisen psyykkisellä tasolla, koska mistään ei koskaan voisi olla varma onko se jostain nykyisessä psyykessä olevasta, vai jotain ihan muuta jolle en ehkä voi mitään. Tuota ilmenee lähinnnä tilapäisenä sivuvaikutuksena niillä, jotka harrastavat käytännössä rinnakkaistodellisuuksien tutkimista meditaatiossa. Muuten rinnakkaiset olemassaolot ovat varsin hyvin toisistaan energeettisesti eristettyjä.
Lopulta on vain Yksi tietoisuus, joten siinä mielessä vastaus toiseen kysymykseesi on kyllä. Mutta jos ajattelee asiaa yksilöityneiden muotojen osalta, niin jonkun hyvin kaukaisen vaikutus on niin häviävän pieni käytännössä, ettei sitä tarvitse miettiä esimerkiksi pohtiessaan syitä miksi joku asia on kuten on.
Kysymys kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Kysymys kirjoitti:
dao piiloilee, koska etsit sitä kirjoitti:
Kysymys kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä hyttysketjussa eräs kirjoitti mm näin.
"Hyttyset on aggressiivisia lihansyöjiä jotka hyökkäävät viattoman kasvissyöjän kimppuun, joten ne sietääkin kuolla."Kristitty Mystikko kirjoitti tuossa linkissä olevassa hyttysketjussa ao. vastauksen 29.5.2016. En tarkkaa tiedä, mihin hän otti kantaa, mutta aiemmat kirjoittajat tuntuivat olevan sitä mieltä, että hyttysiä voi tappaa.
KM: "Tässä radikaalisti erilainen näkemys. Minulle hyttysetkin ovat Jumalan ikuisia ilmentymiä, pohjimmiltaan henkisiä olentoja, joilla ei ole mitään pahoja ja vahingoittavia ominaisuuksia. Ihmiset tosin näkevät ne joukkouskomustensa mukaan, vahingoittavina ja vaivaa aiheuttavina materiaalisina verenimijöinä, ja kokevat sen mihin uskovat. Minä en näe niitä niin, joten minä en koe niistä mitään haittaa. Tunnen rakkautta ja sisaruutta niitä kohtaan. "
"Jos alkaisin huitoa tai tappaa hyttysiä, esimerkiksi siksi että joku ihmettelee miksi en niin tee, aika pian voisin olla itsekin liukunut näkemään ihmisten illuusion, eikä se todennäköisesti edes rajoittuisi hyttysiin. Jos alkaa uskoa materialistisen tietoisuuden tason perimmäiseen todellisuuteen vähässä, on kovin helppo luisua uskomaan siihen muussakin, koska lähes koko muu maailma uskoo niin, ja suggestiot siihen suuntaan on hyvin helppo omaksua silti vaikka olisikin nähnyt joskus perimmäisen hengellisen todellisuuden, jossa ei ole muita voimia kuin Jumala, ei mitään pahaa eikä vahingoittavaa."
"Hyttysten kaltaiset asiat on sellaisia joilla hengellisen tien aloittelijakin voi harjoitella vastustamattomuutta, koska ne eivät herätä edes ihmisten uskomusmaailmassa vakavaa vaaraa tai haittaa, joten niiden vielä aiheuttama mahdollinen pieni kiusa on helppo työntää syrjään ja näin heikentää ikuisesti vastustajia näkevää egoa, toisin kuin jos se uhkaava illuusio olisi vaikka kasvain omassa tai läheisen kehossa."
Sinulle nimimerkki Kysymys tässä vinkki. Vaikka ketju on pitkä, niin sen lukemalla löydät sieltä myös vastauksen siihen, mitä KM syö. Hän on kertonut myös suunnilleen niin, että myös kasvit ovat eläviä, ja siten on vaikea vetää rajaa siihen, minkä syöminen on epäeettistä yms., kun tämä maapallomme systeemi on "rakennettu" siten, että jotain pitää kuitenkin syödä.
Luin tuon hyttysketjun kyllä läpi, mutta en sieltä mitään löytänyt, mistä olisin yhtään viisastunut. Ymmärrän kyllä, että egon (usein alitajuiset) uskomukset ovat juuri niitä, jotka sitten luovat kunkin ihmisen todellisuuden ja että uskomukset ovat vain harhaa, joka peittää todellisuuden. Olen tämän myös itse kokenut tarpeeksi syvällisesti, että tiedän itsekin jo että asia todellakin on näin. Ehkä muotoilin kysymykseni hieman huonosti, ennemminkin ehkä kaipaisin KM:ltä (ja miksei muiltakin asiasta kiinnostuneilta) käytännön vinkkejä siitä miten menetellä. Tämän ketjun aion kyllä ajan kanssa lukea läpi, mutta siinä tosiaan mennee aikansa.
Itselleni tämä on muuten kova juttu, että kysyn joltakin neuvoa. Tähän mennessä olen kaiken työn tehnyt itsenäisesti enkä ole neuvoja pyydellyt. Itseasiassa olen alkanut kaipaamaan elämääni ihan oikeata gurua joka voisi minua auttaa eteenpäin.
Miksi haluat eteenpäin?
Elämä itsessään on se guru. Ei kannata luottaa muihin guruihin.
Kaikki on kasvojesi edessä, mutta et tajua sitä. Niin hyvin se on piilotettu.
Tietenkin haluan eteenpäin, se on ainoa suunta mihin kannattaa mennä. Muuten vain inkarnaatiosta toiseen looppaa ilman että edes tajuaa niin tekevänsä.
Itse ymmärrän, että guru voi tulla missä muodossa vain, mutta kun pääsee tarpeeksi pitkälle niin oikea jumalan inkarnaatiota edustava ihmishahmoinen guru saattaa olla tarpeen. Tosin silloinkaan hän ei välttämättä ilmesty elävänä ihmisenä vaan jollain muulla tavalla. Kyseessä on energia-asia, itse olen varsin hyvin perillä erilaisista esoteerisista ja metafyysistä ilmiöistä ja minulla on niistä enemmän kuin tarpeeksi omia kokemuksia. Ei kukaan ulkopuolinen voi sanoa toiselle mitä hän tarvitsee, tarpeen pitää lähteä ihmisestä itsestään.
Tiedän varsin hyvin että kaikki on piilotettu suoraan näkyville, sen verran itselläni on siitä jo kokemusta että minulle asia ei ole uskon asia. Eli arvasit väärin sen missä kohdassa minä olen omalla polullani.
Tämä on totta, se on nimenoman energeettinen asia. Taolaiset kutsuvat sitä chi:n tai qi:n suoristamiseksi tai korjaamiseksi. Usein täytyy saada harmonisoitua energian taso, jotta voi kokea aineen ja hengen perimmäisen ykseyden. Siinä voi auttaa mikä tahansa valaistunut tai omaa harmoniaa lisäävä. Luonnonympäristö jossa tuntee vaistomaisesti rauhaa ja pyhyyttä. Se voi olla paikka kaupungissakin. Tai puu, tai eläin tai ihminen. Tai musiikki tai taide. Mikä vaan mikä harmonisoi energiaa ja tuottaa rauhan ja pyhyyden kokemuksia. Siitä syntyy ykseyden näkeminen, jota tarvitaan myös eikä vain oikeanlaisia uskomuksia ja ajatuksia.
Tämä on se taso, jolla myös elävän opettajan läsnäolo voi auttaa eniten.
Kiitos tästäkin. Hyvin onnistuit bongaamaan minut.
Ihan uusi termi itselleni tuo chin:n tai qi:n suoristaminen tai korjaaminen. Täytyy se googlettaa ihan ajan kanssa. Itse olen enemmän ollut tekemisissä joogan kanssa, mutta toki olen tutustunut pinnallisesti myös muihin valaistumiseen tähtääviin metodeihin ja suuntauksiin sekä niiden sanastoon.
Itselläni tämä ykseyden kokemus on hyvin energeettinen ja fyysinen luonteeltaan, eli kirjaimellisesti usein näen sen myös silmät auki ollessani ihan fyysisillä silmilläni ja lisäksi tunnen sen sekä kehossani että energiakehossani. Toki sen voi laukaista päälle vaikka pelkkä ajatuskin, jolloin se on enemmän sisäinen kokemus luonteeltaan, mutta tuntuu myös kehossa ja energiakehossa. Kokemus on hyvin energisoiva mutta samaan aikaan maadoittava, rauhoittava, rentouttava ja läsnäoloa lisäävä. Vähän kuin jokin tuntematon silmieni edessä avautuisi ja astuisin siihen sisään. Siis ihan kirjaimellisesti: Itselläni on taustalla vaikea traumatausta ja sen mukanaan tuoma tarkemmin määrittelemätön dissosiaatiohäiriö maustettuna C-PTSD oireistolla, jota olen seitsemän ja puoli viimeistä vuotta purkanut. Uskon, että tämä on osaltaan värittänyt näitä tällaisia kokemuksiani. Vähän kuin tekisin jotain ”poimiajoa”/”aikamatkustamista”, ikään kuin tällainen mystinen kokemus kokemukselta tulisin ”menneisyydestä takaisin nykyhetkeen”. Olen ilmeisesti eräänlainen ”aikamatkustaja”. Näitä tällaisia kokemuksia minulla on ollut jo ainakin viisi vuotta säännöllisesti.
Välillä tätä tapahtuu monta kertaa päivässä, sitten saattaa olla vaikka viikonkin tauko kunnes taas mennään. Usein tämä tulee täysin yllättäen ilman että olen juuri sillä hetkellä varsinaisesti tehnyt mitään asian hyväksi, välillä pystyn tämän myös itse aiheuttamaan itselleni esimerkiksi tanssimalla tai vaikkapa ihan vain taputtamalla käsiäni yhteen. Kaiken lisäksi itselläni tämä ei rajoitu pelkästään ns. positiivisiin/yleviin/kauniisiin kohteisiin tai tapahtumiin ”ulkopuolellani”, vaan kokemuksen voi laukaista päälle myös ns. ruma/epäpyhä/negatiivinenkin asia/kohde/tapahtuma kuten esimerkiksi vaikkapa edelläajavan auton pakoputkesta tuleva pakokaasupilvi, Jeesusta minulle kauppaava uskovainen tai vaikkapa jokin biisi jossa on epäkorrekti sanoitus. Eli olen ainakin joissain määrin päässyt hyvän ja pahan tuolle puolelle, mitä tulee tällaisiin kokemuksiin. Useimmiten sen toki laukaisee päälle jokin yleväksi luokiteltava asia kuten kaunis tai henkinen musiikki, jokin luontoon liittyvä asia, taide-elämys tms. Välillä se myöskään ei kohdennu mihinkään tiettyyn ”itseni ulkopuoliseen” objektiin, vaan ikäänkuin vain työntyy kaikkialta ympäriltäni esille ja minä ikäänkuin sulan siihen. Se kirjaimellisesti on kaikkialla, työntyy esiin jokaisesta mahdollisesta raosta mistä vain voi työntyä. Minun tehtäväni on pystyä olemaan sillä tavalla, että mahdollistan tämän tapahtumisen. Tällä hetkellä yritän opetella surffaamaan aallolla, eli olemaan etenemättä liian nopeasti.
Parhaimmillaan tähän kokemukseen yhdistyy vielä jonkinlainen autuudentunne/rakkaus tms., tällaisia kokemuksia minulla ei vielä ole kovin montaa ollut, mutta väkisinkin sitä miettii, että mitä vielä on tulossa tällä saralla? Voisiko tällainen kokemus vielä jollain tavalla parantua tai syventyä? Erilaisista kirjoista olen lukenut, että voi hyvinkin. Paljon tähän asiaan liittyvää materiaalia olen kaivanut esille kirjoista ja internetin syövereistä, jotta en vain missaisi mitään mahdollisuuksia mitä tällainen voi tarjota.
Tapahtuu minulle paljon muitakin esoteerisia ja metafyysisiä asioita, mutta tästä nyt päätin kertoa kun tästä kerran nyt on puhe.
Kokemuksistasi tulee mieleen se, miten valaistumiskokemuksen jälkeen katselin kaikkea ja tajusin että ne ovat Minua, samaa energiaa, samaa Henkeä. Enkä katsellut vain kukkasia vaan menin katsomaan vessanpyttyä, koska ajattelin että se nyt on ainakin vähän ällöttävä ja epähenkinen asia, kytköksissä ruumiillisuuden karuimpiin puoliin. Mutta sekin oli Minua, sekin oli Henkeä muodossa ilmenneenä, eikä se ollutkaan enää ällöttävä tai epähenkinen. Se oli pyhä, kuten kaikki mikä on.
Kokemus, myös autuuden ja rakkaden tunne kyllä voivat syventyä ja syventyvätkin. Mutta tämä on myös ansa johon jotkut etsijät menevät: he alkavat pitää valaistumista tietynlaisena olotilana, kehon ja mielen tilana. Se ei kuitenkaan pohjimmiltaan ole sitä vaan totaalinen sen kokemuksen muutos, mikä 'minä' on. Valaistunut voisi ihan hyvin tuntea vaikka tylsyyttä ja masennusta ja olla ihan yhtä valaistunut kuin silloin, kun hän kokee Sat-Chit-Anandan (Totuus/Olemassaolo-Tietoisuus/Rakkaus-Autuus) täyteydessään ja hänen kehonsa ja mielensä hyrisee onnesta ja rauhasta. Paradoksaalista on, että kun ei tavoittele mitään tiloja, on hyvin usein sellaisessa tilassa mitä useimmat pitävät hyvin tavoiteltavana.
Teet jo todellisuutesi mieleiseksesi || kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysymys, sanoit, ettet tuputa neuvoja, ellei niitä ole pyydetty. Jos pyydän, niin haluaisitko avata, mitä olet tehnyt, että olet päässyt elämässäsi tähän tilanteeseen?
"Ainoa tarkoitukseni elämässäni tällä hetkellä valaistumisen ohella on yrittää kääntää peli sillä tavalla että se on minun puolellani eikä minua vastaan. Toisin sanoen luoda omasta todellisuudestani sellainen kuin haluan sen olevan. Tässä olenkin jo jokseenkin onnistunut: enpä olisi voinut ikinä uskoa, että elämä voi joskus olla näin helppoa kuin mitä se itselleni nykyään on. Ja siltikin olen vielä todella kaukana siitä mitä se voisi olla."
Olen siis solmussa omassa elämässäni, ja neuvot kiinnostavat. Muutenkin olen pitänyt kommenteistasi tässä ketjussa. Vaikka olemme hyvin eri vaiheissa matkaa, niin jotenkin juttusi resonoivat silti.
Ei toimi noin.
Kannattaa nähdä elämä mieluiten niin, että mitä sinä voit tehdä muiden puolesta tehdäksesi heidän elämän ja todellisuuden mukavammaksi.
Vain siten voi muuttaa myös eräällä tavalla omaa todellisuutta, vaikka todellisuudessahan he tekevät sinut. He näkevät sinut ihan konkreettisesti. Sinä et näe itseäsi, vaan heidät.
Siksi sinun pitää luoda muut ja muut luovat sinut. Tästä syntyy kokonaisuus jossa jokaisella on hyvä olla ja nukkua yhdessä isossa perhepedissä, vaikkei perhettä olisikaan, vaan suloinen ystävyys.
-eppi
Jos uskot noin, se on sinulle noin. Mutta moni muu on tässä olemassaolossa harjoitellakseen todellisuutensa tietoista manifestoimista, tutkiakseen hengen, mielen ja aineen suhdetta. Heidän tiensä on erilainen, heidän täytyy nimenomaan oppia ensin auttamaan itseään, ja vasta sitten heistä on hyötyä muillekin. Kun malja on ylitsevuotava, sieltä valuu nektaria muillekin.
Kiitokset taas Ihanalle Mystikolle hyvistä ja tarpeellisista vastauksista. :)
Kesällä on lämmin ja talvella kylmä
Vierailija kirjoitti:
Miksi on mitään? Miksi on yhtään mitään?
Se on suurin ihme. Se on myös kysymys, joka saa monet henkiselle tielle. Tutkimaan, mitä olemiseksi kutsuttu edes on pohjimmiltaan. Ja miksi. Miksi-kysymykseen saa vastauksen vasta, jos on yhtä sen kanssa jonka manifestaatioita kaikki muodot ovat, ja sittenkään se ei ole sellainen vastaus, jonka voisi kirjoitttaa puhtaaksi ihmiskielellä vastaukseksi ja kaikki sanoisivat että ok, selvä juttu.
Mielenkiintoista tekstiä. Joistain kohdista olin samaa mieltä, joistain eri mieltä - ehkä siksi, etten ihan ymmärtänyt, miten ajattelet esim. tämän: "Jumala ei luo; minä luon." Haluatko selventää tuota vähän.