Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

mitä mieltä KM on koronasta? 

Mystikko on ainakin kertonut joskus että me ihmiset olemma Jumala yksilöllistyneenä ihmiseksi, joten olisiko se niin, että Jumala on ensin yksilöllistynyt sieluiksi, nämä sielut sitten ovat saaneet kukin oman ajoneuvonsa, fyysisen kehon ja mielen, ja olisiko  niin, että juuri se yksilöllinen sielu on kunkin "ajoneuvon", eli fyysisen kehon pomo? Vaikka samalla on osa Jumalaa.

Kuin palapeli, jossa on monia palasia, kukin erilainen palanen, mutta kun ne taas kokoaa yhteen, kun palaset ovat paikallaan,  niin on vain yksi palapeli. Kun sielut palaavat taas kotiin Jumalan luokse, on vain yksi Jumala, yksi Ykseys.

Ja kyllä minuakin ihmetyttää, ettei Jumala halua tehdä niitä ihmetekoja, vaikka niihin kykenisi? Mitä hän siinä häviäisi, vaikka auttasikin ihmisiä enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaaditaan viimeinen hengäys tästä egosta, mutta ei välttämättä fyysisesti viimeistä henkäystä, jotta valaistuisi. Ja valaistunutkin voi halutessaan tai tarvittaessa inkarnoitua uudelleen.

Mystikko toivottavasti kertoo, jos olen väärässä noissa lauseissani.

Eli meillä on erilaiset käsitykset tästä asiasta, mikä on ok. Hiustenhalkomiseksihan tämä tällainen semanttinen keskustelu väistämättä menee ja jokainen joutuu omien kokemuksiensa ja päätelmiensä perusteella itse päättämään miten määrittelee kunkin termin. Itse olen aika puritanistinen mitä tulee tähän valaistumisasiaan.

Oon eri henkilö.

Ja tarkennan, että pallollamme on ollut paljon heitä, jotka ovat kuolleet egolleen ennen fyysistä kuolemaansa.

Sanonta: Kuole ennen kuin kuolet kai viittaa juuri siihen, että egon pitää kuolla ja sitten se valaistuminen tapahtuu. Ei tarvitse kuolla fyysisesti ensin.

He ovat onnistuneet kuolettamaan egonsa lihassa ollessaan:

Jeesus, Ramana Maharsi, Jed Mc Kenna, Mystikko, Tolle ym. ym.

Voivatko valaistuneet aiheuttaa tietoisesti tuskaa kanssaeläjilleen? Jos eivät, niin Tolle ei ole valaistunut, koska hän syö lihaa.

Loki

Kristitty mystikko kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Itse tosin ajattelen tämän kasvissyöntiasian nimenomaan esoteeriselta/metafyysiseltä tasolta, eli miten se vauhdittaa kehon ja energiakehojen rakentumista halutunlaiseksi. Ja on nimenomaan energia-asia.

Kristityn mystikon mielipiteen kuulisin kyllä tästä hyttysasiasta ja miksei samalla myös vegaaniudesta ja ruoasta noin yleisestikin. Lisäksi kiinnostaisi tietää, miten hän itse käytännön elämässä toimisi jos olisi minun tilanteessani eli saisi voimakkaan allergisen reaktion hyttysenpistoista. Ja lisäksi olisi kiva tietää mikä hän syö ja miksi.

Hyttyselle allergiselle hyttynen ei ole sellainen kevytvastustaja harjoitella vastustuksettomuutta kuin ihmiselle joille puremasta seuraa lähinnä pieni patti ja kutina hetkeksi. Tarkoitin hyttyskommentillani ei-allergisia ihmisiä, joille hyttynen on pieni epämiellyttävä riesa, ei vaarallinen tai todella epämiellyttävä kokemus. 

Ruokavaliosta. Ei ole mitään sellaista 'minua', joka suunnittelisi ja tekisi päätöksiä että olen vegaani tai olen lakto-vegetaristi tai olen sekasyöjä. Se on intuitiivinen asia, hetki kerrallaan. Käytännössä jos tarkastelen asiaa, että mitä olen syönyt, niin kotona syödessäni olen vegaani, vieraisilla tai ravintolassa voin syödä joskus jotain missä on maitotuotteita, munia tai kalaa. Ei ole siis mitään ehdotonta ideologiaa mistään.

Eli olet vegaani, kun se on SINULLE helppoa. Miksi ne kuolleet eläimet ovat vähemmän arvokkaita, kun oma tai lähimmäisillesi tarjottu helppous? Vai intuitivisuusko sinulle kertoo, että tämän kalan voin syödä, koska se oli kyllästynyt elämäänsä ja halusi kuolla?

Loki

Monikin valaistunut on kertonut, että Oleminen on olemassaolon korkein aste.

Puhdas olemus on puhdasta jumaluutta.

Mutta kun se oleminen ei ole kuitenkaan Jumalalle/jumalsieluille riittänyt, vaan hän/he ovat halunneet KOKEA sen, mitä hän/he käsitteellisesti ovat, ja se on edellyttänyt kehoja ja tekemistä.

On eri asia OLLA rakkaus ja toinen juttu, että TEKEE jotain rakastavaa. Eli Sielu haluaa tehdä jotain, että se voi tuntea itsensä oman kokemuksensa kautta ja silti valaistuneet saattavat sanoa, ettei tässä todellisuudessanne (unessa/harhassa) ole mitään, mistä kannattaa pitää kiinni.

No minkä tähden Jumala ja nämä Jumalsielut ovat sitten pitäneet niin tärkeänä sitä, että päästään kokemuksellisesti kokemaan ja tekemään asioita, jos siinä ei sitten muka olekaan mitään järkeä, vaikka se muka onkin sitten ollut tärkein syy ilmentyä tänne, jotta voi kokea itsensä tekemisen ja luomisen kautta.

Outoa ja ristiriitaista. Vai onko?

Ihmiset tekevät tv-ohjelmia ja  elokuvia - komediaa, draamaa, jännitystä, kauhua jne. Niitä seuraamalla he sitten viihdyttävät itseään.

Jumalalle meidän monipuoliset elämämme ovat elokuvaa, vai onko?

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Itse tosin ajattelen tämän kasvissyöntiasian nimenomaan esoteeriselta/metafyysiseltä tasolta, eli miten se vauhdittaa kehon ja energiakehojen rakentumista halutunlaiseksi. Ja on nimenomaan energia-asia.

Kristityn mystikon mielipiteen kuulisin kyllä tästä hyttysasiasta ja miksei samalla myös vegaaniudesta ja ruoasta noin yleisestikin. Lisäksi kiinnostaisi tietää, miten hän itse käytännön elämässä toimisi jos olisi minun tilanteessani eli saisi voimakkaan allergisen reaktion hyttysenpistoista. Ja lisäksi olisi kiva tietää mikä hän syö ja miksi.

Hyttyselle allergiselle hyttynen ei ole sellainen kevytvastustaja harjoitella vastustuksettomuutta kuin ihmiselle joille puremasta seuraa lähinnä pieni patti ja kutina hetkeksi. Tarkoitin hyttyskommentillani ei-allergisia ihmisiä, joille hyttynen on pieni epämiellyttävä riesa, ei vaarallinen tai todella epämiellyttävä kokemus. 

Ruokavaliosta. Ei ole mitään sellaista 'minua', joka suunnittelisi ja tekisi päätöksiä että olen vegaani tai olen lakto-vegetaristi tai olen sekasyöjä. Se on intuitiivinen asia, hetki kerrallaan. Käytännössä jos tarkastelen asiaa, että mitä olen syönyt, niin kotona syödessäni olen vegaani, vieraisilla tai ravintolassa voin syödä joskus jotain missä on maitotuotteita, munia tai kalaa. Ei ole siis mitään ehdotonta ideologiaa mistään.

Eli olet vegaani, kun se on SINULLE helppoa. Miksi ne kuolleet eläimet ovat vähemmän arvokkaita, kun oma tai lähimmäisillesi tarjottu helppous? Vai intuitivisuusko sinulle kertoo, että tämän kalan voin syödä, koska se oli kyllästynyt elämäänsä ja halusi kuolla?

Loki

Tulin tästä ajatelleeksi, että jos täysin valaistunut ihminen syö jotain, niin hän varmaan myös tajuaa olevansa se syötä eläin/kasvi? Eli periaatteessa on samaa aikaa syöjä ja se ateria? Periaatteessa voisi ajatella, että kun valaistunut syö mitä tahansa, niin hän on myös kokenut tien syntymästä lautaselle? Tämä nyt siis ihan vaan mutuilua.

1424

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei Kysymys. Mietin tuota, mitä kirjoitit:

"Itse ajattelen, että on ihan turha puhua mistään valaistuneesta ihmisestä, koska ihminen valaistuu lopullisesti vasta kun hän tekee mahasamadhin eli viimeisen uloshengityksen myötä viimeisen kerran päästää irti tästä kaikesta, tällä kertaa lopullisesti, sulautuu viimeinkin takaisin sinne mistä tulikin, eikä kyseisen ihmisen tarvitse enää inkarnoitua uudelleen."

Voitko uskoa sitä, että KM on valaistunut, vaikka hän on vielä elossa?

Vastaathan nimimerkki Kysymys tuohon, että uskotko, että KM on valaistunut, vaikka hän on elossa, eli se kirjoittamasi viimeinen uloshengitys on vielä vetämättä? Kiitos paljon.

Kiitos tästä kysymyksestä, vastaan tähän oikein mielelläni. Vähän pohdittavaa itselleni ja sitä kautta myös muut voivat tästä tuotoksestani kenties jotenkin hyötyä. Tämä auttaa itseäni jäsentelemään omia näkemuksiäni aiheesta sekä toimii mainiona pullonkorvikkeena (älyllistäminen, mikä hyvä keino irtautua todellisuudesta ja siitä mikä on) tässä minun nykyisessä tilanteessani (joka siis todennäköisesti on sielun pimeä yö yhdistettynä jonkinasteiseen kundaliinisyndroomaan, vaikea keksiä vittumaisempaa yhdistelmää hengellisten ongelmien alueelta, olo on lähestulkoon kokoaja sellainen kuin minua syötäisiin tai nyljettäisiin elävältä). Koska oloni ei ole kovin hehkeä, tämän vastauksen taso tuskin on kovin korkea ja sellaisena se tulisi myös käsittää. Suosittelen ottamaan siitä sen mikä kuulostaa oikealta ja jättämään kaiken muun omaan arvoonsa. Itse olen sitä mieltä, että tästä vastauksesta ei tullut kovin hyvä, mutta en nyt siitä jaksa tässä vaiheessa välittää.

Ongelma lähes kaikessa valaistumiseen liittyvässä materiaalissa on seuraava:

Siihen asti, kunnes etsijällä on tarpeeksi omia kokemuksia erilaisista valaistumiseen liittyvistä esoteerisista ja metafyysisistä ilmiöistä, hän on täysin muiden ihmisten varassa mitä koko aiheeseen tulee. Eli ilmiselvänä riskinä on, että ihminen voi hyvin mahdollisesti tulla harhaanjohdetuksi, jos hänen opettajansa ei olekaan oikeasti valaistunut tai vaikka vasta alkumatkalla/puolivälissä/tms. omalla tiellään. Opettaja saattaa myös itse olla harhautunut kokonaan sivuraiteille tai vaikkapa lähtenyt kokonaan detourille. Tämä saattaa vaikuttaa siihen, että etsijän eteneminen hidastuu huomattavasti tai etsijä joutuu detourille tai jotain muuta vastaavaa.

Lisäksi on myös tietenkin muitakin mahdollisuuksia: esimerkiksi että etsijä ja kyseinen opettaja eivät vain sovi yhteen erinäisten syiden takia tai että etsijä ei vain jostain syystä ole kykeneväinen vastaanottamaan ”valaistuneen ihmisen” syvempää opetusta eli sitä mikä on kaiken logiikan, älyn, sanojen, tekniikoiden ja teorioiden takana. Eli välillä mitään ilmiselvää syytä ei edes pysty löytämään sille miksi asioita tapahtuu. Itse en enää usko sattumaan, ajattelen että tällainen vain kuuluu peliin ja sen sääntöihin: kutsun sitä omassa mielessäni Mayan kuppikakkuleikiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei Kysymys. Mietin tuota, mitä kirjoitit:

"Itse ajattelen, että on ihan turha puhua mistään valaistuneesta ihmisestä, koska ihminen valaistuu lopullisesti vasta kun hän tekee mahasamadhin eli viimeisen uloshengityksen myötä viimeisen kerran päästää irti tästä kaikesta, tällä kertaa lopullisesti, sulautuu viimeinkin takaisin sinne mistä tulikin, eikä kyseisen ihmisen tarvitse enää inkarnoitua uudelleen."

Voitko uskoa sitä, että KM on valaistunut, vaikka hän on vielä elossa?

Vastaathan nimimerkki Kysymys tuohon, että uskotko, että KM on valaistunut, vaikka hän on elossa, eli se kirjoittamasi viimeinen uloshengitys on vielä vetämättä? Kiitos paljon.

Mitä valaistumiseen tulee: Jokainen on aivan täysin omillaan tässä pelissä ja vastuussa ainoastaan omasta etenemisestään. Mitään ulkopuolista auktoriteettia ei ole, vaan aivan kaikki pitää ajatella ja oivaltaa itse. Joko ajattelet ja oivallat itse tai sitten joku muu on ajatellut sinun puolestasi ja sinä olet sitten omassa pelissäsi vain matkustajana matkalla ties mihin suuntaan. Eli asiat pitää varmentaa itse itsellensä, jos kyseisen asian haluaa omistaa. Valaistuminen ei myöskään ole mikään ryhmäsuoritus, vaikka sitä joskus sellaisena halutaan markkinoida. Vaikka olisit missä ashramissa tai luostarissa tai meditaatioryhmässä, olet siltikin aina yksin ja se pitää vain hyväksyä jos haluaa edetä nopeimmalla mahdollisella vauhdilla. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö muista ihmisistä voisi olla hyötyä omalla polulla. Itse ajattelen, että muut ihmiset (fyysisessä mielessä) ovat (lähes) välttämättömiä tässä asiassa: heidän tehtävänään on tarjoilla sinulle takaisin heijastus itsestäsi, sekä hyvässä että pahassa.

Voin uskoa, että KM on matkalla kohti lopullista valaistumista. Kuinka lähellä hän on ja montako inkarnaatiota hänellä vielä on edessään, sitä en osaa sanoa koska en ole itse vielä niin pitkällä että olisin kykenevä tällaista arvioimaan. En ole yhtään vakuuttunut siitä, että KM itsekään välttämättä tietäisi vastausta näihin kysymyksiin. Sitten kun hän valaistuu lopullisesti, hän palaa lopullisesti sinne mistä tulikin eikä enää inkarnoidu uudestaan.

Joistain kohden hänen teksteistään tosin pystyy päättelemään, että hän saattaisi (?) olla kyvykäs jättämään kehonsa lopullisesti suhteellisen helpostikin, koska hän ei tunnu olevan kovinkaan kiintynyt siihen enää. (Itse tosin epäilen tätä ihan siitä syystä koska Jumalan suuressa suunnitelmassa ei ole sijaa virheille, näyttää siltä että mystikon tehtävä täällä maan päällä on vielä niin pahasti kesken että näin tuskin tapahtuu vielä kovin pian).

Tämän keskusteluketjun sivulla 23 hän sanoo seuraavaa:

"Ihmispersoonani (silloin kun jossain määrin koen erillisen ihmispersoonallisuuden) on sivustakatsoja, joka voi vain rauhassa ja luottamuksessa mennä jokaiseen hetkeen, tietäen että Tietoisuus, joka Minä olen, osaa kyllä ohjata tämän yhden ihmismuodon elämää, kun se osaa ohjata kaikkien maailmojenkin elämää."

Tämä lause on hyvin paljastava, eli se paljastaa sen että myös mystikko on vasta omalla matkallansa. Ihan niin kuin me kaikki muutkin. On hän huomattavasti pitemmällä kuin 99,99999999 % ihmisistä, mutta matkalla kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei Kysymys. Mietin tuota, mitä kirjoitit:

"Itse ajattelen, että on ihan turha puhua mistään valaistuneesta ihmisestä, koska ihminen valaistuu lopullisesti vasta kun hän tekee mahasamadhin eli viimeisen uloshengityksen myötä viimeisen kerran päästää irti tästä kaikesta, tällä kertaa lopullisesti, sulautuu viimeinkin takaisin sinne mistä tulikin, eikä kyseisen ihmisen tarvitse enää inkarnoitua uudelleen."

Voitko uskoa sitä, että KM on valaistunut, vaikka hän on vielä elossa?

Vastaathan nimimerkki Kysymys tuohon, että uskotko, että KM on valaistunut, vaikka hän on elossa, eli se kirjoittamasi viimeinen uloshengitys on vielä vetämättä? Kiitos paljon.

Itse tällaisia kysymyksiä pohtiessani teen raakoja vertailuja. Tässä tapauksessa teen sellaisen mystikon ja Ramana Maharshin välille (Egon yksi tehtävä on erotella ja vertailla. Joogatieteesssä sanotaan, että erottelukyvyn kehittäminen on tärkeä taito matkalla kohti valaistumista. Aika paradoksaalisen korniahan tämä on, että valaistumiseen tähtäävässä tieteessä kehotetaan käyttämään egoa erottelukyvyn kehittämiseen. Tämä kuitenkin kuuluu peliin ja sen sääntöihin, ei ole muita vaihtoehtoja.):

Ramana Maharshi oli tehnyt lähes kaiken tarvittavan työn valaistumista kohti jo menneissä inkarnaatioissaan. Sen takia hänen ei tarvinnut tehdä enää juurikaan mitään jotta hän pääsi siihen pisteeseen elämässään mihin hän pääsi, eli mahdollisimman lähelle lopullista päämäärää mutta siltikin vielä ihmiskehossa. Ramana istui (kirjaimellisesti, eli vietti syvässä meditaatiossa) ison osan koko elämästään siellä Arunachala vuoren juuren liepeillä. Jumalan armosta hänellä ei enää ollut maalliseen ihmiselämään kuuluvia velvoitteita, eli hän oli niin uppoutunut meditaatioonsa että vain istui paikoilaan päiväkausia niin että häntä piti muiden ihmisten pakkosyöttää ja ötökät/madot söivät hänen lihaansa. Kuulostaa siltä, että hän ei todellakaan ollut enää kiintynyt kehoonsa eli hän todellakin oli saavuttanut kiinnittymättömyyden. Ashramin muotouduttua hänen ympärilleen hän teki toki muutakin kuin vain oli täysin uppoutuneena meditaatioonsa, kävi hän välillä kävelyllä ja antoi opetuksensa sitä haluaville. Kunnes lopulta teki mahasamadhin (?), vaikka ulkoisesti näyttikin siltä että hän kuoli syöpään. Harvinaisen paskamainen loppu siis hänen fyysiselle keholleen.

Jos taas ajatellaan KM:ää, ulkoisestihan tarkastellen tilanne on täysin toinen. Jokainen voi tästä keskusteluketjusta lukea hänen elämästään, eli sitä en ala tässä hirveästi käymään läpi. Mutta siis pääpiirteissään näin: ollut koko elämänsä normaalissa ihmiselämässä mukana, mutta samalla ollut henkinen etsijä. Hukuttautui ei niin suloisen arvokkaasti kuin Ramana, käsittääkseni jonkinasteisen kriisin kautta. Karmaa oli siis vielä poltettavana niin sanotusti.

Ei tämä asia näin yksioikoinen ole, mutta tässä sellainen pikatiivistys asiasta sellaista kaipaaville. Se mitä näyttää olevan ulkoisesti, saattaa olla hyvinkin petollista. Ei pidä jäädä kiinni ulkoiseen muotoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei Kysymys. Mietin tuota, mitä kirjoitit:

"Itse ajattelen, että on ihan turha puhua mistään valaistuneesta ihmisestä, koska ihminen valaistuu lopullisesti vasta kun hän tekee mahasamadhin eli viimeisen uloshengityksen myötä viimeisen kerran päästää irti tästä kaikesta, tällä kertaa lopullisesti, sulautuu viimeinkin takaisin sinne mistä tulikin, eikä kyseisen ihmisen tarvitse enää inkarnoitua uudelleen."

Voitko uskoa sitä, että KM on valaistunut, vaikka hän on vielä elossa?

Vastaathan nimimerkki Kysymys tuohon, että uskotko, että KM on valaistunut, vaikka hän on elossa, eli se kirjoittamasi viimeinen uloshengitys on vielä vetämättä? Kiitos paljon.

Oma elämäni ja heräämisprosessini toimii tästä loistavana esimerkkinä. Suunnilleen kukaan minut elävässä elämässä tapaava ihminen tuskin pystyy mitenkään hahmottamaan, mitä ihmettä minun päässäni liikkuu, millaisten asioiden kanssa puuhastelen ja millaista minun elämäni on. Eli minua tuskin kukaan pystyy elävässä elämässä bongaamaan, sen verran tavallisesti käyttäydyn ja sellaisen kuvan minusta hyvin todennäköisesti saa. Tässä yhteiskunnassa henkisiä asioita ei juurikaan arvosteta, ainakaan niin syvällisellä tasolla kuin mitä ne minun elämässäni ovat läsnä päivittäin. Tällä tavalla anonyymisti pystyn hieman raottamaan tätä verhoa, elävässä elämässä en ikinä kertoisi näin rehellisesti kenellekään mitä päässäni liikkuu, tämä on visusti minun yksityisasiani toistaiseksi, sen verran kesken oma matkani kuitenkin on. Joskus tulevaisuudessa asia saattaa olla toisinkin, mutta siihen mennee vielä aikaa vuosi jos toinenkin.

Pitää muistaa, että valaistuminen on (pitkän ajan kuluessa) kehittyvä prosessi, jolla sitten on oma loppuhuipennuksensa. Eli kyseessä ei ole jotain mikä joko on tai ei ole. Ei ole olemassa mitään pikavalaistumista, vaikka jotkut tietämättömyyttään niin yrittävätkin väittää ja markkinoida (poislukien poikkeukset, kuten Ramana Maharshi). Tällaisissa tapauksissa kyse saattaa olla siitä, että ihminen on lähtenyt liikkeelle, saanut jonkinlaisen syvällisemmän kokemuksen tai oivalluksen ja sitten alkuhuumassa alkanut markkinoida omaa käsitystään asiasta muille, ehkä jopa kuvitellen olevansa itse valaistunut ja näin jättäen mahdollisesti jopa oman matkansa kyseisen inkarnaation osalta kesken. Tosin voi myös olla, että se että joku alkaa markkinoimaan asiaa, auttaakin häntä ja mahdollisesti muitakin ihmisiä eteenpäin. Tätä ei ulkopuolinen välttämättä mitenkään pysty arvioimaan. Tässä kohden Mayan kuppikakkuleikki näyttää todellisen voimansa.

Kuka tahansa voi itse alkaa tutkimaan näitä asioita ja lukea ne kirjoista, eli minun apuani siihen ei tarvita ja tällaisesta aion jatkossakin pysyä mahdollisimman kaukana jotta en eksy oikesta suunnasta. Itse pysyttelen jatkossakin todennäköisesti joogafilosofian parissa mitä tähän aiheeseen tulee, ihan sen takia koska se on tehty julkiseksi ja kaikkien helposti saatavilla olevaksi ja se selittää nämä asiat niin syvällisesti kuin mielestäni on tarpeen.

Itse olen tässä viime aikoina lueskellut tätä ketjua läpi ajan kanssa ehkä noin sivulle 24. KM:n roolihahmo tässä pelissä on kyllä huomattavan älykäs ja olenkin saanut paljon älyllisiä oivalluksia/varmennuksia jne. hänen teksteistään. Ja reality checkin itselleni henkilökohtaisesti, älyllistä ja muutakin alemmuuskompleksia meinaa pukata mutta yritän olla välittämättä siitä, itsetuntoni on muutenkin aivan pohjamudissa tällä hetkellä.

Tämä tuskin vastasi kovinkaan hyvin itse kysymykseen. Kunhan nyt tartuin siihen, koska se auttaa minua sietämään näitä olotiloja hieman paremmin. Kaikki tämä puheeni tästä aiheesta saattaa kuulostaa ristiriitaiselta. Itse en sitä ristiriitaa kykene enää näkemään, mutta voin hyvin ymmärtää että joku voi. Paradoksaalista tämä kaikki taatusti on.

Kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei Kysymys. Mietin tuota, mitä kirjoitit:

"Itse ajattelen, että on ihan turha puhua mistään valaistuneesta ihmisestä, koska ihminen valaistuu lopullisesti vasta kun hän tekee mahasamadhin eli viimeisen uloshengityksen myötä viimeisen kerran päästää irti tästä kaikesta, tällä kertaa lopullisesti, sulautuu viimeinkin takaisin sinne mistä tulikin, eikä kyseisen ihmisen tarvitse enää inkarnoitua uudelleen."

Voitko uskoa sitä, että KM on valaistunut, vaikka hän on vielä elossa?

Vastaathan nimimerkki Kysymys tuohon, että uskotko, että KM on valaistunut, vaikka hän on elossa, eli se kirjoittamasi viimeinen uloshengitys on vielä vetämättä? Kiitos paljon.

Mitä valaistumiseen tulee: Jokainen on aivan täysin omillaan tässä pelissä ja vastuussa ainoastaan omasta etenemisestään. Mitään ulkopuolista auktoriteettia ei ole, vaan aivan kaikki pitää ajatella ja oivaltaa itse. Joko ajattelet ja oivallat itse tai sitten joku muu on ajatellut sinun puolestasi ja sinä olet sitten omassa pelissäsi vain matkustajana matkalla ties mihin suuntaan. Eli asiat pitää varmentaa itse itsellensä, jos kyseisen asian haluaa omistaa. Valaistuminen ei myöskään ole mikään ryhmäsuoritus, vaikka sitä joskus sellaisena halutaan markkinoida. Vaikka olisit missä ashramissa tai luostarissa tai meditaatioryhmässä, olet siltikin aina yksin ja se pitää vain hyväksyä jos haluaa edetä nopeimmalla mahdollisella vauhdilla. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö muista ihmisistä voisi olla hyötyä omalla polulla. Itse ajattelen, että muut ihmiset (fyysisessä mielessä) ovat (lähes) välttämättömiä tässä asiassa: heidän tehtävänään on tarjoilla sinulle takaisin heijastus itsestäsi, sekä hyvässä että pahassa.

Voin uskoa, että KM on matkalla kohti lopullista valaistumista. Kuinka lähellä hän on ja montako inkarnaatiota hänellä vielä on edessään, sitä en osaa sanoa koska en ole itse vielä niin pitkällä että olisin kykenevä tällaista arvioimaan. En ole yhtään vakuuttunut siitä, että KM itsekään välttämättä tietäisi vastausta näihin kysymyksiin. Sitten kun hän valaistuu lopullisesti, hän palaa lopullisesti sinne mistä tulikin eikä enää inkarnoidu uudestaan.

Joistain kohden hänen teksteistään tosin pystyy päättelemään, että hän saattaisi (?) olla kyvykäs jättämään kehonsa lopullisesti suhteellisen helpostikin, koska hän ei tunnu olevan kovinkaan kiintynyt siihen enää. (Itse tosin epäilen tätä ihan siitä syystä koska Jumalan suuressa suunnitelmassa ei ole sijaa virheille, näyttää siltä että mystikon tehtävä täällä maan päällä on vielä niin pahasti kesken että näin tuskin tapahtuu vielä kovin pian).

Tämän keskusteluketjun sivulla 23 hän sanoo seuraavaa:

"Ihmispersoonani (silloin kun jossain määrin koen erillisen ihmispersoonallisuuden) on sivustakatsoja, joka voi vain rauhassa ja luottamuksessa mennä jokaiseen hetkeen, tietäen että Tietoisuus, joka Minä olen, osaa kyllä ohjata tämän yhden ihmismuodon elämää, kun se osaa ohjata kaikkien maailmojenkin elämää."

Tämä lause on hyvin paljastava, eli se paljastaa sen että myös mystikko on vasta omalla matkallansa. Ihan niin kuin me kaikki muutkin. On hän huomattavasti pitemmällä kuin 99,99999999 % ihmisistä, mutta matkalla kuitenkin.

Hyvää analyysia, mutta huomasithan, että tuon Mystikon lainauksen on Mystikko Kirjoittanut lähes 5 vuotta sitten ja on nykyään jo eri tilanteessa valaistumisen kanssa - syvemmällä, jos niin voi sanoa. Meillä ei ole sanoja riittävästi, joilla voisi kuvata sitä tilaa, missä Mystikko elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai olisiko voinut olla niin, että Lasaruksen sielu tahtoi parantua?

Toisaalta Mystikko kirjoitti:  ”sinä et ole keho etkä mieli etkä edes joku erillinen ikuinen yksilösielu” mutta toisaalta hän muistaakseni on kirjoittanut jotenkin niin,  että olemme jokainen Jumala yksilöllistyneenä. Olisiko se eri asia.

Eli Lasarus -tarinan perusteella voisi ajatella, että Jeesus tai joku muukin parantaja voisi parantaa sairaan (jopa kuolleen) ihmisen, vaikkei tällä sairaalla ei olisi omaa uskoa paranemiseensa hitustakaan.

Voisitkohan Mystikko tuota asiaa vähän valaista, kiitos. :)

Kuolleella ei ole myöskään vastustusta, sillä vastustus tulee toimivan ja ehdollistuneen ihmisen neurologisen koneiston kautta. Kollektiivinen uskomusmaailma vaikuttaa kyllä asiaan toki myös. Ja sekin tosiaan, kokeeko 'sielu' eli Jumala tai Minä näyttelemässä sitä yhtä roolia, että sen aallon oli jo aika palata osaksi merta, vai vieläkö sillä muodolla on tehtävä. 

Wau, ymmärsinkö oikein, että sielu on Jumala tai Minä näyttelemässä roolia muodon tasolla, eli esim. ihmisenä tai vaikka jonain eläimenä, kasvina...?

Ja toisin sanoen, ihminen on muoto, jota Jumala/Minä/Sielu näyttelee?

Sitä on Ykseys, ettei ole kuin Yksi. Yksi yhtä aikaa sekä Ilmentymätön että kaikki Ilmennyt, aina ja ikuisesti, ajan ja määritelmien tuolla puolen. Sitä voi kuvata vaikka eri rooleina joita se sama Henki näyttelee, tai saman meren monina aaltoina joita ihmismieli haluaa kutsua jokaista eri nimellä ja pitää niitä erillisinä yksilöinä vaikka ne on kaikki samaa merta, tai kuten sufilaiset sanovat, tanssina jonka Jumala tanssii.

Useimmathan ajattelevat, että jos Jumala on, hän olisi tanssijavertauksessa iso tanssija, joka olisi luonut vähän kaltaisiaan pikkutanssijoita kuten ihmisiä ja nämä kaikki olisivat olemuksellisesti erillisiä, mutta vertauksen idea on, että tämä maailma kaikkine ihmisineen tanssitaan, se Yksi tanssii sen.

Nämä kaikki ovat toki pelkkiä vertauksia ja viittauksia. Itse kokemiseen pääsemiseen on monia teitä ja identiteetin keskuksen muutos hahmosta kaikkien hahmojen perusolemukseen on se joka vapauttaa, ei se että uskoo älyllisesti "oikealla" tavalla näistä asioista.

Tuo on niin hyvin kirjoitettu, että lainaan sen tänne uudestaan.

Yksi Jumala esittää kaikki nämä roolit, mitä mekin yksilönä koemme, kun siis koemme itsemme ja kaikki muut. Yhden ihmisen sielu on Jumala, ihan kuin myös toisen sielukin on Jumala ja vaikka naapurisi sielu on Jumala. Kaikki on Jumalaa.

Please, avatkaa mulle tuota.

Olen vuosikausia kärsinyt kipuja ja haluaisin nyt ymmärtää, että onko niin, että Jumala näyttelee kaikki roolit, eli HÄN ON jokainen roolihenkilö/ihminen ja siksipä se on Jumala, joka valitsee tälle roolille näin kivuliaan elämän? Jumala kai haluaa kokea kivun ihan kokemuksellisesti eikä vai tietää sen käsitteellisesti.

Vai onko niin, että sielut ovat yksilöllisiä Jumalan ilmentymiä ja se sielu on valinnut tälle roolihahmolle näin kivuliaan ja rajoittuneen elämän kotiseinien sisälle, kipeän kehon sisälle? Siis esimerkiksi se sielu haluaa kehittyä tällaisen elämän avulla tai jotain muuta? Kumpi on valinnut, vaikka perimmiltään onkin kai kyseessä sama.

Sitten vielä: Jeesus pystyi tekemään upeita ihmetekoja, niin mihin pystyisi Jumala, jos haluaisi? Ja miksi HÄN ei halua vähentää kärsimystä? Miksi HÄN haluaa kokea vaikka ja mitä tosi ikävääkin. Eikö mikään kärsimyksen kokemisen määrä hänelle ritä? Onhan sitä maailmankin historiassa jo kestänyt niin kauan, että luulisi riittävän.

Jumala on kyennyt luomaan kaiken tämän näkyvän ja mitä täällä maailmankaikkeudessa onkaan, niin epäilemättä HÄN kykenisi tekemään vaikka kuinka valtavia ihmeitä.

MIKSi Jumala ei paranna minua, sinua, häntä, heitä jne, vaikka me/he kuinka sitä rukoilemme JA vaikka Raamatussa niin luvataan, että koputtavalle avataan, pyytävälle annetaan.

Miksi Jumala ei voi ihmeteoillaan estää esim. äiti maata, tätä palloamme pilaantumasta ilmastonmuutoksen vuoksi jne.? MIKSI hän ei auta, vaikka hän väittää olevansa RAKKAUS?

Iso kiitos avustanne! <3

Minulle tämä avautuu näin. Mutta toki voi olla vaan minun harhaa: minä olen tässä maailmassa oppiakseni jotain mitä tarvitsen oman luovuuteni takia. Olen täällä hakemassa työkaluja ja näkemystä, jota tarvitsen luodakseni ja suunnitellakseni oman universumin jossain vaiheessa. Tämän pelin ulkopuolella olen paljon moniulotteisempi olento kuin olen. 

Olen tullut vapaaehtoisesti ja hyväksynyt tämän maailman lait, tämän pelikentän epätäydellisyyden, sillä olen hakemassa täältä oppia ja joskus oppi tulee vaikeuksien kautta. Sukellukseni tänne on ollut täynnä kipua ja kamppailua, mutta tämä on vahvistanut minua ja tuonut lisää kapasiteettia ja kokemusta.  

Olen vapaa. Jumala ei tee päätöksiä puolestani. Jumala on enemmänkin vain rakkaus tai suuri ja hahmoton kenttä jonka läsnäolossa minä voin olla ja muovata ja luoda, jos haluan niin. Jumala ei luo; minä luon. Minä saan osallistua näihin illuusioihin ja tehdä niitä lisää pelkän leikin vuoksi. Voin myös olla osallistumatta jos haluan.  

Minä en voi ihmisenä tälle maailmalle mitään, enkä ole huomannut että minun ihmisuskomukseni vaikuttaisivat täällä mihinkään. Ainoa mitä voin tehdä, on ottaa vastaan oman sieluni suunnitteleman kohtalon, olipa se millainen vain ja kantaa ne taakat joiden kantajaksi minut on laitettu. Niin kauan kuin esim. vastustan pahaa ja sairautta ja sitä todellisuudentilaa joka on, se säilyy ja vahvistuu, sillä en suostu ottamaan sen takana olevaa oppia.  Kun hyväksyn asiat sellaisina kuin ne ovat ja siitä huolimatta jatkan matkaa ja ponnistelen jotakin kohti, ne menettävät valtansa. Joskus ne häviävät ja toisinaan eivät, mutta jokin ratkaisu löytyy ennemmin tai myöhemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei Kysymys. Mietin tuota, mitä kirjoitit:

"Itse ajattelen, että on ihan turha puhua mistään valaistuneesta ihmisestä, koska ihminen valaistuu lopullisesti vasta kun hän tekee mahasamadhin eli viimeisen uloshengityksen myötä viimeisen kerran päästää irti tästä kaikesta, tällä kertaa lopullisesti, sulautuu viimeinkin takaisin sinne mistä tulikin, eikä kyseisen ihmisen tarvitse enää inkarnoitua uudelleen."

Voitko uskoa sitä, että KM on valaistunut, vaikka hän on vielä elossa?

Vastaathan nimimerkki Kysymys tuohon, että uskotko, että KM on valaistunut, vaikka hän on elossa, eli se kirjoittamasi viimeinen uloshengitys on vielä vetämättä? Kiitos paljon.

Mitä valaistumiseen tulee: Jokainen on aivan täysin omillaan tässä pelissä ja vastuussa ainoastaan omasta etenemisestään. Mitään ulkopuolista auktoriteettia ei ole, vaan aivan kaikki pitää ajatella ja oivaltaa itse. Joko ajattelet ja oivallat itse tai sitten joku muu on ajatellut sinun puolestasi ja sinä olet sitten omassa pelissäsi vain matkustajana matkalla ties mihin suuntaan. Eli asiat pitää varmentaa itse itsellensä, jos kyseisen asian haluaa omistaa. Valaistuminen ei myöskään ole mikään ryhmäsuoritus, vaikka sitä joskus sellaisena halutaan markkinoida. Vaikka olisit missä ashramissa tai luostarissa tai meditaatioryhmässä, olet siltikin aina yksin ja se pitää vain hyväksyä jos haluaa edetä nopeimmalla mahdollisella vauhdilla. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö muista ihmisistä voisi olla hyötyä omalla polulla. Itse ajattelen, että muut ihmiset (fyysisessä mielessä) ovat (lähes) välttämättömiä tässä asiassa: heidän tehtävänään on tarjoilla sinulle takaisin heijastus itsestäsi, sekä hyvässä että pahassa.

Voin uskoa, että KM on matkalla kohti lopullista valaistumista. Kuinka lähellä hän on ja montako inkarnaatiota hänellä vielä on edessään, sitä en osaa sanoa koska en ole itse vielä niin pitkällä että olisin kykenevä tällaista arvioimaan. En ole yhtään vakuuttunut siitä, että KM itsekään välttämättä tietäisi vastausta näihin kysymyksiin. Sitten kun hän valaistuu lopullisesti, hän palaa lopullisesti sinne mistä tulikin eikä enää inkarnoidu uudestaan.

Joistain kohden hänen teksteistään tosin pystyy päättelemään, että hän saattaisi (?) olla kyvykäs jättämään kehonsa lopullisesti suhteellisen helpostikin, koska hän ei tunnu olevan kovinkaan kiintynyt siihen enää. (Itse tosin epäilen tätä ihan siitä syystä koska Jumalan suuressa suunnitelmassa ei ole sijaa virheille, näyttää siltä että mystikon tehtävä täällä maan päällä on vielä niin pahasti kesken että näin tuskin tapahtuu vielä kovin pian).

Tämän keskusteluketjun sivulla 23 hän sanoo seuraavaa:

"Ihmispersoonani (silloin kun jossain määrin koen erillisen ihmispersoonallisuuden) on sivustakatsoja, joka voi vain rauhassa ja luottamuksessa mennä jokaiseen hetkeen, tietäen että Tietoisuus, joka Minä olen, osaa kyllä ohjata tämän yhden ihmismuodon elämää, kun se osaa ohjata kaikkien maailmojenkin elämää."

Tämä lause on hyvin paljastava, eli se paljastaa sen että myös mystikko on vasta omalla matkallansa. Ihan niin kuin me kaikki muutkin. On hän huomattavasti pitemmällä kuin 99,99999999 % ihmisistä, mutta matkalla kuitenkin.

Hyvää analyysia, mutta huomasithan, että tuon Mystikon lainauksen on Mystikko Kirjoittanut lähes 5 vuotta sitten ja on nykyään jo eri tilanteessa valaistumisen kanssa - syvemmällä, jos niin voi sanoa. Meillä ei ole sanoja riittävästi, joilla voisi kuvata sitä tilaa, missä Mystikko elää.

Aivan, eli hän on varmasti edennyt siitäkin pisteestä jo eteenpäin.

On tätä kaikkea sanallisestikin kuvattu vaikka kuinka paljon, esimerkiksi joogaa käsittelevässä kirjallisuudesta kyllä löytyy kaikenlaisia sanallisia kuvauksia erilaisista kokemuksista sellaisia kaipaavalle. Itse olen jopa pystynyt joitakin kokemuksia ihan manifestoimaan itselleni sillä tavalla, että olen mielikuvaharjoittelun kautta saanut luotua kyseisen kokemuksen itselleni. Eli eräänlaista itseohjelmointia niin sanotusti. Mielestäni on jokseenkin hyödyllistä tutustua siihen, mitä on tarjolla erilaisten metafyysisten ja esoteeristen kokemusten alueella. Vaikea haluta jotain jos ei tiedä sellaista edes olevan tarjolla. Suosittelen kuitenkin kiinnittymättömyyttä mitä tulee tällaisiin kokemuksiin. Ne tulevat ja menevät ajallaan, niin kuin pilvet taivaalla.

Kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei Kysymys. Mietin tuota, mitä kirjoitit:

"Itse ajattelen, että on ihan turha puhua mistään valaistuneesta ihmisestä, koska ihminen valaistuu lopullisesti vasta kun hän tekee mahasamadhin eli viimeisen uloshengityksen myötä viimeisen kerran päästää irti tästä kaikesta, tällä kertaa lopullisesti, sulautuu viimeinkin takaisin sinne mistä tulikin, eikä kyseisen ihmisen tarvitse enää inkarnoitua uudelleen."

Voitko uskoa sitä, että KM on valaistunut, vaikka hän on vielä elossa?

Vastaathan nimimerkki Kysymys tuohon, että uskotko, että KM on valaistunut, vaikka hän on elossa, eli se kirjoittamasi viimeinen uloshengitys on vielä vetämättä? Kiitos paljon.

Mitä valaistumiseen tulee: Jokainen on aivan täysin omillaan tässä pelissä ja vastuussa ainoastaan omasta etenemisestään. Mitään ulkopuolista auktoriteettia ei ole, vaan aivan kaikki pitää ajatella ja oivaltaa itse. Joko ajattelet ja oivallat itse tai sitten joku muu on ajatellut sinun puolestasi ja sinä olet sitten omassa pelissäsi vain matkustajana matkalla ties mihin suuntaan. Eli asiat pitää varmentaa itse itsellensä, jos kyseisen asian haluaa omistaa. Valaistuminen ei myöskään ole mikään ryhmäsuoritus, vaikka sitä joskus sellaisena halutaan markkinoida. Vaikka olisit missä ashramissa tai luostarissa tai meditaatioryhmässä, olet siltikin aina yksin ja se pitää vain hyväksyä jos haluaa edetä nopeimmalla mahdollisella vauhdilla. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö muista ihmisistä voisi olla hyötyä omalla polulla. Itse ajattelen, että muut ihmiset (fyysisessä mielessä) ovat (lähes) välttämättömiä tässä asiassa: heidän tehtävänään on tarjoilla sinulle takaisin heijastus itsestäsi, sekä hyvässä että pahassa.

Voin uskoa, että KM on matkalla kohti lopullista valaistumista. Kuinka lähellä hän on ja montako inkarnaatiota hänellä vielä on edessään, sitä en osaa sanoa koska en ole itse vielä niin pitkällä että olisin kykenevä tällaista arvioimaan. En ole yhtään vakuuttunut siitä, että KM itsekään välttämättä tietäisi vastausta näihin kysymyksiin. Sitten kun hän valaistuu lopullisesti, hän palaa lopullisesti sinne mistä tulikin eikä enää inkarnoidu uudestaan.

Joistain kohden hänen teksteistään tosin pystyy päättelemään, että hän saattaisi (?) olla kyvykäs jättämään kehonsa lopullisesti suhteellisen helpostikin, koska hän ei tunnu olevan kovinkaan kiintynyt siihen enää. (Itse tosin epäilen tätä ihan siitä syystä koska Jumalan suuressa suunnitelmassa ei ole sijaa virheille, näyttää siltä että mystikon tehtävä täällä maan päällä on vielä niin pahasti kesken että näin tuskin tapahtuu vielä kovin pian).

Tämän keskusteluketjun sivulla 23 hän sanoo seuraavaa:

"Ihmispersoonani (silloin kun jossain määrin koen erillisen ihmispersoonallisuuden) on sivustakatsoja, joka voi vain rauhassa ja luottamuksessa mennä jokaiseen hetkeen, tietäen että Tietoisuus, joka Minä olen, osaa kyllä ohjata tämän yhden ihmismuodon elämää, kun se osaa ohjata kaikkien maailmojenkin elämää."

Tämä lause on hyvin paljastava, eli se paljastaa sen että myös mystikko on vasta omalla matkallansa. Ihan niin kuin me kaikki muutkin. On hän huomattavasti pitemmällä kuin 99,99999999 % ihmisistä, mutta matkalla kuitenkin.

Hyvää analyysia, mutta huomasithan, että tuon Mystikon lainauksen on Mystikko Kirjoittanut lähes 5 vuotta sitten ja on nykyään jo eri tilanteessa valaistumisen kanssa - syvemmällä, jos niin voi sanoa. Meillä ei ole sanoja riittävästi, joilla voisi kuvata sitä tilaa, missä Mystikko elää.

Aivan, eli hän on varmasti edennyt siitäkin pisteestä jo eteenpäin.

On tätä kaikkea sanallisestikin kuvattu vaikka kuinka paljon, esimerkiksi joogaa käsittelevässä kirjallisuudesta kyllä löytyy kaikenlaisia sanallisia kuvauksia erilaisista kokemuksista sellaisia kaipaavalle. Itse olen jopa pystynyt joitakin kokemuksia ihan manifestoimaan itselleni sillä tavalla, että olen mielikuvaharjoittelun kautta saanut luotua kyseisen kokemuksen itselleni. Eli eräänlaista itseohjelmointia niin sanotusti. Mielestäni on jokseenkin hyödyllistä tutustua siihen, mitä on tarjolla erilaisten metafyysisten ja esoteeristen kokemusten alueella. Vaikea haluta jotain jos ei tiedä sellaista edes olevan tarjolla. Suosittelen kuitenkin kiinnittymättömyyttä mitä tulee tällaisiin kokemuksiin. Ne tulevat ja menevät ajallaan, niin kuin pilvet taivaalla.

Ei voi puhua etenemisestä lainkaan.

Ei ole mitään janaa missä edetään. Käytännössä ympyrä voisi olla parempi kuvaus, jos haluaa "etenemistä" kuvata.

Ei ole mitään tasoja ja mihin pitäisi matkustaa. Kaikki on ihan edessä, mutta etsivä ei sitä tule löytämään.

Kyseessä on todella helppo juttu. Varmasti harmittaa monia, jotka yrittävät edetä jonnekin ja nousta korkeammalle tasolle tai saavuttaa itseensä jotain lisäkkeitä.

Ei ole alkuunkaan kyse mistään sellaisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai olisiko voinut olla niin, että Lasaruksen sielu tahtoi parantua?

Toisaalta Mystikko kirjoitti:  ”sinä et ole keho etkä mieli etkä edes joku erillinen ikuinen yksilösielu” mutta toisaalta hän muistaakseni on kirjoittanut jotenkin niin,  että olemme jokainen Jumala yksilöllistyneenä. Olisiko se eri asia.

Eli Lasarus -tarinan perusteella voisi ajatella, että Jeesus tai joku muukin parantaja voisi parantaa sairaan (jopa kuolleen) ihmisen, vaikkei tällä sairaalla ei olisi omaa uskoa paranemiseensa hitustakaan.

Voisitkohan Mystikko tuota asiaa vähän valaista, kiitos. :)

Kuolleella ei ole myöskään vastustusta, sillä vastustus tulee toimivan ja ehdollistuneen ihmisen neurologisen koneiston kautta. Kollektiivinen uskomusmaailma vaikuttaa kyllä asiaan toki myös. Ja sekin tosiaan, kokeeko 'sielu' eli Jumala tai Minä näyttelemässä sitä yhtä roolia, että sen aallon oli jo aika palata osaksi merta, vai vieläkö sillä muodolla on tehtävä. 

Wau, ymmärsinkö oikein, että sielu on Jumala tai Minä näyttelemässä roolia muodon tasolla, eli esim. ihmisenä tai vaikka jonain eläimenä, kasvina...?

Ja toisin sanoen, ihminen on muoto, jota Jumala/Minä/Sielu näyttelee?

Sitä on Ykseys, ettei ole kuin Yksi. Yksi yhtä aikaa sekä Ilmentymätön että kaikki Ilmennyt, aina ja ikuisesti, ajan ja määritelmien tuolla puolen. Sitä voi kuvata vaikka eri rooleina joita se sama Henki näyttelee, tai saman meren monina aaltoina joita ihmismieli haluaa kutsua jokaista eri nimellä ja pitää niitä erillisinä yksilöinä vaikka ne on kaikki samaa merta, tai kuten sufilaiset sanovat, tanssina jonka Jumala tanssii.

Useimmathan ajattelevat, että jos Jumala on, hän olisi tanssijavertauksessa iso tanssija, joka olisi luonut vähän kaltaisiaan pikkutanssijoita kuten ihmisiä ja nämä kaikki olisivat olemuksellisesti erillisiä, mutta vertauksen idea on, että tämä maailma kaikkine ihmisineen tanssitaan, se Yksi tanssii sen.

Nämä kaikki ovat toki pelkkiä vertauksia ja viittauksia. Itse kokemiseen pääsemiseen on monia teitä ja identiteetin keskuksen muutos hahmosta kaikkien hahmojen perusolemukseen on se joka vapauttaa, ei se että uskoo älyllisesti "oikealla" tavalla näistä asioista.

Tuo on niin hyvin kirjoitettu, että lainaan sen tänne uudestaan.

Yksi Jumala esittää kaikki nämä roolit, mitä mekin yksilönä koemme, kun siis koemme itsemme ja kaikki muut. Yhden ihmisen sielu on Jumala, ihan kuin myös toisen sielukin on Jumala ja vaikka naapurisi sielu on Jumala. Kaikki on Jumalaa.

Please, avatkaa mulle tuota.

Olen vuosikausia kärsinyt kipuja ja haluaisin nyt ymmärtää, että onko niin, että Jumala näyttelee kaikki roolit, eli HÄN ON jokainen roolihenkilö/ihminen ja siksipä se on Jumala, joka valitsee tälle roolille näin kivuliaan elämän? Jumala kai haluaa kokea kivun ihan kokemuksellisesti eikä vai tietää sen käsitteellisesti.

Vai onko niin, että sielut ovat yksilöllisiä Jumalan ilmentymiä ja se sielu on valinnut tälle roolihahmolle näin kivuliaan ja rajoittuneen elämän kotiseinien sisälle, kipeän kehon sisälle? Siis esimerkiksi se sielu haluaa kehittyä tällaisen elämän avulla tai jotain muuta? Kumpi on valinnut, vaikka perimmiltään onkin kai kyseessä sama.

Sitten vielä: Jeesus pystyi tekemään upeita ihmetekoja, niin mihin pystyisi Jumala, jos haluaisi? Ja miksi HÄN ei halua vähentää kärsimystä? Miksi HÄN haluaa kokea vaikka ja mitä tosi ikävääkin. Eikö mikään kärsimyksen kokemisen määrä hänelle ritä? Onhan sitä maailmankin historiassa jo kestänyt niin kauan, että luulisi riittävän.

Jumala on kyennyt luomaan kaiken tämän näkyvän ja mitä täällä maailmankaikkeudessa onkaan, niin epäilemättä HÄN kykenisi tekemään vaikka kuinka valtavia ihmeitä.

MIKSi Jumala ei paranna minua, sinua, häntä, heitä jne, vaikka me/he kuinka sitä rukoilemme JA vaikka Raamatussa niin luvataan, että koputtavalle avataan, pyytävälle annetaan.

Miksi Jumala ei voi ihmeteoillaan estää esim. äiti maata, tätä palloamme pilaantumasta ilmastonmuutoksen vuoksi jne.? MIKSI hän ei auta, vaikka hän väittää olevansa RAKKAUS?

Iso kiitos avustanne! <3

Meille on annettu vapaa tahto. 

Meidän tulee hylätä maailma kuten Raamatussa kerrotaan, että voimme alkaa erottaa mielen leikit jostakin todellisemmasta. Ainoa halu tulee olla halu kohdata Jumala ja Totuus, joka jo On. Meidän tulee nähdä oikein.

Kaikki on hyvin, mitään hätää ei ole vaikka ego niin kuvittelee. Keskusteluja Jumalan kanssa kirjassa käytetään hyvää vertausta siitä, että äiti antaa lapsiensa leikkiä rauhassa kotipihalla, koska tietää lapsien olevan turvassa. Jumala tietää meidän (jotka olemme lopulta Hän) olevan turvassa. 

Mitä tulee ihmeisiin.. Ei niille kannata elämäänsä perustaa. Se on egon halu. "Ihmeistä" tulee luonnollisia kun ego ei enää ohjaa elämää. Erilaisia kykyjä voi alkaa ilmetä ("omasta" kokemuksesta kerron), mutta ne eivät voi olla "etsinnnän" syy. Silloin ollaan harhateillä. Ne eivät myöskään saa alkaa estää "polulla etenemistä". Eli samaistumisen vähenemistä. 

Valaistuminen on helppoa kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei Kysymys. Mietin tuota, mitä kirjoitit:

"Itse ajattelen, että on ihan turha puhua mistään valaistuneesta ihmisestä, koska ihminen valaistuu lopullisesti vasta kun hän tekee mahasamadhin eli viimeisen uloshengityksen myötä viimeisen kerran päästää irti tästä kaikesta, tällä kertaa lopullisesti, sulautuu viimeinkin takaisin sinne mistä tulikin, eikä kyseisen ihmisen tarvitse enää inkarnoitua uudelleen."

Voitko uskoa sitä, että KM on valaistunut, vaikka hän on vielä elossa?

Vastaathan nimimerkki Kysymys tuohon, että uskotko, että KM on valaistunut, vaikka hän on elossa, eli se kirjoittamasi viimeinen uloshengitys on vielä vetämättä? Kiitos paljon.

Mitä valaistumiseen tulee: Jokainen on aivan täysin omillaan tässä pelissä ja vastuussa ainoastaan omasta etenemisestään. Mitään ulkopuolista auktoriteettia ei ole, vaan aivan kaikki pitää ajatella ja oivaltaa itse. Joko ajattelet ja oivallat itse tai sitten joku muu on ajatellut sinun puolestasi ja sinä olet sitten omassa pelissäsi vain matkustajana matkalla ties mihin suuntaan. Eli asiat pitää varmentaa itse itsellensä, jos kyseisen asian haluaa omistaa. Valaistuminen ei myöskään ole mikään ryhmäsuoritus, vaikka sitä joskus sellaisena halutaan markkinoida. Vaikka olisit missä ashramissa tai luostarissa tai meditaatioryhmässä, olet siltikin aina yksin ja se pitää vain hyväksyä jos haluaa edetä nopeimmalla mahdollisella vauhdilla. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö muista ihmisistä voisi olla hyötyä omalla polulla. Itse ajattelen, että muut ihmiset (fyysisessä mielessä) ovat (lähes) välttämättömiä tässä asiassa: heidän tehtävänään on tarjoilla sinulle takaisin heijastus itsestäsi, sekä hyvässä että pahassa.

Voin uskoa, että KM on matkalla kohti lopullista valaistumista. Kuinka lähellä hän on ja montako inkarnaatiota hänellä vielä on edessään, sitä en osaa sanoa koska en ole itse vielä niin pitkällä että olisin kykenevä tällaista arvioimaan. En ole yhtään vakuuttunut siitä, että KM itsekään välttämättä tietäisi vastausta näihin kysymyksiin. Sitten kun hän valaistuu lopullisesti, hän palaa lopullisesti sinne mistä tulikin eikä enää inkarnoidu uudestaan.

Joistain kohden hänen teksteistään tosin pystyy päättelemään, että hän saattaisi (?) olla kyvykäs jättämään kehonsa lopullisesti suhteellisen helpostikin, koska hän ei tunnu olevan kovinkaan kiintynyt siihen enää. (Itse tosin epäilen tätä ihan siitä syystä koska Jumalan suuressa suunnitelmassa ei ole sijaa virheille, näyttää siltä että mystikon tehtävä täällä maan päällä on vielä niin pahasti kesken että näin tuskin tapahtuu vielä kovin pian).

Tämän keskusteluketjun sivulla 23 hän sanoo seuraavaa:

"Ihmispersoonani (silloin kun jossain määrin koen erillisen ihmispersoonallisuuden) on sivustakatsoja, joka voi vain rauhassa ja luottamuksessa mennä jokaiseen hetkeen, tietäen että Tietoisuus, joka Minä olen, osaa kyllä ohjata tämän yhden ihmismuodon elämää, kun se osaa ohjata kaikkien maailmojenkin elämää."

Tämä lause on hyvin paljastava, eli se paljastaa sen että myös mystikko on vasta omalla matkallansa. Ihan niin kuin me kaikki muutkin. On hän huomattavasti pitemmällä kuin 99,99999999 % ihmisistä, mutta matkalla kuitenkin.

Hyvää analyysia, mutta huomasithan, että tuon Mystikon lainauksen on Mystikko Kirjoittanut lähes 5 vuotta sitten ja on nykyään jo eri tilanteessa valaistumisen kanssa - syvemmällä, jos niin voi sanoa. Meillä ei ole sanoja riittävästi, joilla voisi kuvata sitä tilaa, missä Mystikko elää.

Aivan, eli hän on varmasti edennyt siitäkin pisteestä jo eteenpäin.

On tätä kaikkea sanallisestikin kuvattu vaikka kuinka paljon, esimerkiksi joogaa käsittelevässä kirjallisuudesta kyllä löytyy kaikenlaisia sanallisia kuvauksia erilaisista kokemuksista sellaisia kaipaavalle. Itse olen jopa pystynyt joitakin kokemuksia ihan manifestoimaan itselleni sillä tavalla, että olen mielikuvaharjoittelun kautta saanut luotua kyseisen kokemuksen itselleni. Eli eräänlaista itseohjelmointia niin sanotusti. Mielestäni on jokseenkin hyödyllistä tutustua siihen, mitä on tarjolla erilaisten metafyysisten ja esoteeristen kokemusten alueella. Vaikea haluta jotain jos ei tiedä sellaista edes olevan tarjolla. Suosittelen kuitenkin kiinnittymättömyyttä mitä tulee tällaisiin kokemuksiin. Ne tulevat ja menevät ajallaan, niin kuin pilvet taivaalla.

Ei voi puhua etenemisestä lainkaan.

Ei ole mitään janaa missä edetään. Käytännössä ympyrä voisi olla parempi kuvaus, jos haluaa "etenemistä" kuvata.

Ei ole mitään tasoja ja mihin pitäisi matkustaa. Kaikki on ihan edessä, mutta etsivä ei sitä tule löytämään.

Kyseessä on todella helppo juttu. Varmasti harmittaa monia, jotka yrittävät edetä jonnekin ja nousta korkeammalle tasolle tai saavuttaa itseensä jotain lisäkkeitä.

Ei ole alkuunkaan kyse mistään sellaisesta.

Tässä ketjussa keskustelevat ihmiset ymmärtävätkin (ainakin lähes kaikki), ettei ole kyse mistään korkeammalle tasolle noususta tai lisäkkeiden/hyötyjen/hienojen, upeiden ominaisuuksien tms saamisesta.

Mitä mieltä KM on termistä 5D? 

Vanhenetko ja sairastatko yhä? 

Onko tämä kuvaus totta? 

5D:ssä eläminen merkitsee elämistä sydämestä. Yhdistymme sydämen kautta ja voimme tuntea yhteyden ja rakkauden välittömästi. Viidennessä ulottuvuudessa seksuaaliset halumme muuttuvat, kun olemme saavuttaneet sisäisen tasapainon maskuliini- ja feminiinienergioidemme välillä. Meistä on tullut energeettisesti androgyyni. Seksuaalienergiat voidaan kokea toisten kanssa ilman fyysistä kontaktia. Yksilö voi aikaansaada ne. Siksi seksiä ei ole enää tarpeesta tai himosta, vaan siitä tulee jakamista kahden kokonaisen ihmisen välillä, jotka värähtelevät samalla energiatasolla. Tai se koetaan yksin ja se on aivan yhtä kaunista. Lisäksi kolmas energia, jumalainen energia, on osa tätä kokemusta ja seksuaalisuudesta tulee pyhä kolminaisuus täydellisessä tasapainossa. Se on voimakkainta luomisenergiaa. Siksi ei ole yllättävää, että 3D:ssä seksi määriteltiin hävettäväksi synniksi – estämään ihmisiä löytämästä todellisen luomisvoimansa.

Kun joku on nostanut oman taajuutensa 5D-tasolle, paluu alempiin ulottuvuuksiin ei ole enää mahdollista, ellei sielu valitse sitä tietoisesti. Tämä on se valinta, jonka monet tähtisiemenet ja enkeliolennot tekivät auttaakseen ihmiskuntaa ylösnousemaan. Ihmiset ovat 5D:ssä immuuneja matalille taajuuksille, kun ei ole resonanssia niihin. He eivät vedä puoleensa pimeyttä ja elävät yksinomaan valossa. Ihmiset 3D:ssä eivät voi nähdä heitä, jos eivät ole vielä aloittaneet omaa ylösnousemusprosessiaan ja ole avoimia korkeammille taajuuksille. Silloin kaksinaisuus ja lineaarinen aika häviävät ja jäljellä on vain elämä nyt-hetkessä.

Kaikki kokemukset otetaan vastaan kiitollisuudella, kun sielu tietää, että kaikella on tarkoituksensa sen omalle kasvulle ja tietoisuuden laajentumiselle. Yhteydestä maan ulkopuolisiin ja enkeliolentoihin tulee helppo ja integroitua jokapäiväiseen kokemiseen. Saamme informaatiota suoraan hengestä, ja telepatiasta, teleportaatiosta ja telekinesiasta tulee mahdollista. Viidennessä ulottuvuudessa on syvä luottamus ja sisäinen tieto, että kaikki tapahtuu täydellisesti. Tällä tasolla olemme oppineet menemään virran mukana ja antamaan Lähteen toimia kauttamme ihmeiden luomiseksi.

Viidennessä ulottuvuudessa ei ole tarvetta olla oikeassa, koska ei ole egoa. Ego on noussut vapaaksi hengeksi ja työskentelee käsi kädessä kehon ja sielun kanssa. Emme ota enää mitään henkilökohtaisena ihmisiltä, jotka eivät ole saavuttaneet tuota tasoa vielä. Tiedämme heidän omasta taakastaan ja matkastaan emmekä tuomitse heitä tai syytä heitä, vaan rakastamme ehdottomasti, kun tiedämme heidän olevan osa kokonaisuutta. Tiedämme, ettei ole vaaraa, joten tiedämme, ettei ole tarvetta suojeluun. Tiedämme, että valomme säteilee niin kirkkaasti, että se imee pimeyden automaattisesti.

5D:ssä elämme universaalien energialakien mukaisesti ja tiedämme, että luomme sen, mitä ajattelemme. Ei ole ihmisen tekemiä sääntöjä tai lakeja, koska ihmiset luottavat täysin energiavirtaan ja siihen, minne se vie ja opastaa heitä. Ei ole omaisuuden tai statuksen tarvetta, kun ei ole kilpailua eikä mitään, mitä verrata. Kaikesta tulee jakamista. Me vain olemme. Rakastamme itseämme ja arvostamme yksilöllisyyttämme osana kokonaisuutta. Tiedämme, että tarpeemme tyydytetään ja meistä huolehditaan aina. Kiitollisuus on aina läsnä. Kun elämme pysyvästi 5D:ssä, olemme saavuttaneet valaistumistilan. Ei ihme, että siihen viitataan taivaana maan päällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kristitty mystikko kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai olisiko voinut olla niin, että Lasaruksen sielu tahtoi parantua?

Toisaalta Mystikko kirjoitti:  ”sinä et ole keho etkä mieli etkä edes joku erillinen ikuinen yksilösielu” mutta toisaalta hän muistaakseni on kirjoittanut jotenkin niin,  että olemme jokainen Jumala yksilöllistyneenä. Olisiko se eri asia.

Eli Lasarus -tarinan perusteella voisi ajatella, että Jeesus tai joku muukin parantaja voisi parantaa sairaan (jopa kuolleen) ihmisen, vaikkei tällä sairaalla ei olisi omaa uskoa paranemiseensa hitustakaan.

Voisitkohan Mystikko tuota asiaa vähän valaista, kiitos. :)

Kuolleella ei ole myöskään vastustusta, sillä vastustus tulee toimivan ja ehdollistuneen ihmisen neurologisen koneiston kautta. Kollektiivinen uskomusmaailma vaikuttaa kyllä asiaan toki myös. Ja sekin tosiaan, kokeeko 'sielu' eli Jumala tai Minä näyttelemässä sitä yhtä roolia, että sen aallon oli jo aika palata osaksi merta, vai vieläkö sillä muodolla on tehtävä. 

Wau, ymmärsinkö oikein, että sielu on Jumala tai Minä näyttelemässä roolia muodon tasolla, eli esim. ihmisenä tai vaikka jonain eläimenä, kasvina...?

Ja toisin sanoen, ihminen on muoto, jota Jumala/Minä/Sielu näyttelee?

Sitä on Ykseys, ettei ole kuin Yksi. Yksi yhtä aikaa sekä Ilmentymätön että kaikki Ilmennyt, aina ja ikuisesti, ajan ja määritelmien tuolla puolen. Sitä voi kuvata vaikka eri rooleina joita se sama Henki näyttelee, tai saman meren monina aaltoina joita ihmismieli haluaa kutsua jokaista eri nimellä ja pitää niitä erillisinä yksilöinä vaikka ne on kaikki samaa merta, tai kuten sufilaiset sanovat, tanssina jonka Jumala tanssii.

Useimmathan ajattelevat, että jos Jumala on, hän olisi tanssijavertauksessa iso tanssija, joka olisi luonut vähän kaltaisiaan pikkutanssijoita kuten ihmisiä ja nämä kaikki olisivat olemuksellisesti erillisiä, mutta vertauksen idea on, että tämä maailma kaikkine ihmisineen tanssitaan, se Yksi tanssii sen.

Nämä kaikki ovat toki pelkkiä vertauksia ja viittauksia. Itse kokemiseen pääsemiseen on monia teitä ja identiteetin keskuksen muutos hahmosta kaikkien hahmojen perusolemukseen on se joka vapauttaa, ei se että uskoo älyllisesti "oikealla" tavalla näistä asioista.

Tuo on niin hyvin kirjoitettu, että lainaan sen tänne uudestaan.

Yksi Jumala esittää kaikki nämä roolit, mitä mekin yksilönä koemme, kun siis koemme itsemme ja kaikki muut. Yhden ihmisen sielu on Jumala, ihan kuin myös toisen sielukin on Jumala ja vaikka naapurisi sielu on Jumala. Kaikki on Jumalaa.

Please, avatkaa mulle tuota.

Olen vuosikausia kärsinyt kipuja ja haluaisin nyt ymmärtää, että onko niin, että Jumala näyttelee kaikki roolit, eli HÄN ON jokainen roolihenkilö/ihminen ja siksipä se on Jumala, joka valitsee tälle roolille näin kivuliaan elämän? Jumala kai haluaa kokea kivun ihan kokemuksellisesti eikä vai tietää sen käsitteellisesti.

Vai onko niin, että sielut ovat yksilöllisiä Jumalan ilmentymiä ja se sielu on valinnut tälle roolihahmolle näin kivuliaan ja rajoittuneen elämän kotiseinien sisälle, kipeän kehon sisälle? Siis esimerkiksi se sielu haluaa kehittyä tällaisen elämän avulla tai jotain muuta? Kumpi on valinnut, vaikka perimmiltään onkin kai kyseessä sama.

Sitten vielä: Jeesus pystyi tekemään upeita ihmetekoja, niin mihin pystyisi Jumala, jos haluaisi? Ja miksi HÄN ei halua vähentää kärsimystä? Miksi HÄN haluaa kokea vaikka ja mitä tosi ikävääkin. Eikö mikään kärsimyksen kokemisen määrä hänelle ritä? Onhan sitä maailmankin historiassa jo kestänyt niin kauan, että luulisi riittävän.

Jumala on kyennyt luomaan kaiken tämän näkyvän ja mitä täällä maailmankaikkeudessa onkaan, niin epäilemättä HÄN kykenisi tekemään vaikka kuinka valtavia ihmeitä.

MIKSi Jumala ei paranna minua, sinua, häntä, heitä jne, vaikka me/he kuinka sitä rukoilemme JA vaikka Raamatussa niin luvataan, että koputtavalle avataan, pyytävälle annetaan.

Miksi Jumala ei voi ihmeteoillaan estää esim. äiti maata, tätä palloamme pilaantumasta ilmastonmuutoksen vuoksi jne.? MIKSI hän ei auta, vaikka hän väittää olevansa RAKKAUS?

Iso kiitos avustanne! <3

Meille on annettu vapaa tahto. 

Meidän tulee hylätä maailma kuten Raamatussa kerrotaan, että voimme alkaa erottaa mielen leikit jostakin todellisemmasta. Ainoa halu tulee olla halu kohdata Jumala ja Totuus, joka jo On. Meidän tulee nähdä oikein.

Kaikki on hyvin, mitään hätää ei ole vaikka ego niin kuvittelee. Keskusteluja Jumalan kanssa kirjassa käytetään hyvää vertausta siitä, että äiti antaa lapsiensa leikkiä rauhassa kotipihalla, koska tietää lapsien olevan turvassa. Jumala tietää meidän (jotka olemme lopulta Hän) olevan turvassa. 

Mitä tulee ihmeisiin.. Ei niille kannata elämäänsä perustaa. Se on egon halu. "Ihmeistä" tulee luonnollisia kun ego ei enää ohjaa elämää. Erilaisia kykyjä voi alkaa ilmetä ("omasta" kokemuksesta kerron), mutta ne eivät voi olla "etsinnnän" syy. Silloin ollaan harhateillä. Ne eivät myöskään saa alkaa estää "polulla etenemistä". Eli samaistumisen vähenemistä. 

Viisaasti kirjoitit, kiitos paljon. <3