Lue keskustelun säännöt.
Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
11.08.2016 |
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6995)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei Mystikko!
Kerroit joskus että valaistumisen jälkeen olet itse parantanut itsesi etkä käy enää lääkärillä.
Onko se oikeasti mahdollista? Entä jos tulee reikä hampaaseen terveellisistä elintavoista ja hyvästä hammashygieniasta huolimatta, niin kai silloin menet hammaslääkäriin? Pystytkö parantamaan itseltäsi lähes kaikki fyysiset vaivat?Minulla on ollut kauan kipeä olkapää eikä ole vara mennä yksityislääkärin kautta magneettitutkimuksiin ja tk:n kautta jonotus menisi lääkärin mukaan syksyyn. Olen niin väsynyt tähän kipuun. Haluaisin tietää, miten voisin parantaa olkapääni itse. Olen saanut olkpäähän erilaista jäsenkorjausta, hierontaa ja reikihoitoa, mutta ne eivät ole auttaneet.
Olkapääni ei ole ainoa kipuni. Olisin tosi onnellinen, jos voisit neuvoa tai rukoilla puolestani. <3
On se mahdollista eikä edes niin harvinaista kuin ihmiset luulevat- eikä edes vaadi valaistumista. Esim. monet onnistuvat kehittämään johonkin parantamisen uskomus- ja menetelmäjärjestelmään niin vahvan uskon, että pystyvät sen kautta manifestoimaan parantamisia itselleen ja niille muille, jotka pystyvät myös riittävästi uskomaan siihen.
Mutta kuten jo Jeesus tiesi, kukaan ei voi auttaa kaikkia koska kun joku paranee niin 'uskosi on sinut parantanut' eikä jokin suuri ulkopuolinen voima jostain. Siksi Jeesus jossain paikassa sanoi, ettei hän voinut tehdä ihmeitä 'heidän epäuskonsa tähden'. Koska jokainen on oman todellisuutensa ensisijainen luoja, eikä toinen voi sitä kumota ilman riittävää tahtoa ja uskoa. Yleensä tahtoa (parantua) on, mutta tämän maailman ehdollistama epäusko voi olla ongelma. Sitä vastaan voi toki tehdä paljonkin, jotta oppisi taas uskomaan laajempiin mahdollisuuksiin kuin mitä tämän maailman kollektiiviset uskomukset sanovat, mutta se vaatii työtä eikä ole pikakeinoja, ellei sitten satu törmäämään johonkin juuri itseen täydellisesti vetoavaan systeemiin johon alkaa uskoa luonnostaan. (Usein, mutta ei aina, mitä koulutetumpi ja luonnontieteelliseesti oppineempi ihminen, sitä vaikeampi on uskoa mihinkään sellaisiin luonnostaan).
Rukoilen, että elämänenergia itse, joka Minä olen, johdattaa sinut tielle tuosta umpikujasta.
Tuon vastauksesi kautta ymmärsin, miksi minuun ei ole tepsinyt erilaiset parantamiset, ei lähi- eikä kaukohoitona. Kävin kerran kirkossa parantamistilaisuudessa. Parantajina toimivat Seppo Juntunen ja Pirkko Jalovaara. Olin lukenut Pirkon kirjan ja olin satavarma, että paranen, jos pääsen hänen tai Sepon luokse.
Kirkossa ihmiset menivät kahteen jonoon. En päässyt Pirkon jonoon, mutta näin kuinka ihmiset kaatuivat tai vähintään vahvasti horjahtelivat myös Sepon edessä. Kaksi ihmisitä oli aina ottamassa parantuvaa, kaatuvaa ihmistä kiinni. Vuoroni oli ihan kohta. Olin varma, että nyt sitten kaadutaan ja parannutaan, mutta lopetin sen ajattelemisen, sillä kirkossa oli niin vahva energia, että tunnustelin sitä ja iloitsin siitä. Se sai kehooni kylmät väreet.
Sitten seisoin Sepon edessä. Mitään ei tapahtunut. En horjahtanut vähääkään, vaikka olin niin antautunut paranettavaksi. Olin ihmeissäni, ja niin oli Seppokin. Hän yritti uudestaan. Taas sama juttu. Sitten hän vain jotenkin siirtyi seuraavaan henkilöön jonossa sanomatta minulle mitään. Olin tosi pettynyt ja yllättynyt.
Uskon täysin, että Jeesus on voinut auttaa niitä ihmisiä, joilla riittää uskoa. Uskon, että samoin pystyy myös Mystikko ja moni muu, mutta mihin pitää uskoa - siinä on se pointti - ainakin omalla kohdallani.
Mystikon vastauksen jälkeen tajusin, etten usko, että minulla on oikeutta tai mahdollisuutta parantua, sillä olen lapsesta asti kärsinyt niin paljon kivuista, joita on tullut sekä fyysisen ja henkisen väkivallan kautta, mutta myös sairauksien kautta. Äitini oli vaikea narsisti, joka piti huolen, etten saanut edes ruokaa niin paljon kuin sisareni. en paljon muutakaan.
Ilmeisesti minussa on liian vahva usko siihen, etten ansaitse paranemista tai että tähän elämään kuuluu koko elämän mittainen kärsimys.
Ja todellakin olen yrittänyt ajatella, että ansaitsen kaiken hyvän ja kaiken terveyden, mutta vielä on näköjään manifestaation suhteen harjoittelemista, jotta tuloksia alkaisi syntyä.
Varmaan kannattaa ensimmäisenä kieltää jeesus ja tällaiset jumalat jotka eivät kelpuuta parannettavaksi vaan ovat tuominneet sinut kärsimykseen. Haistattaa vitut niille. Pahoja ovat. Huijaavat vain. Niin minäkin tein ja kannatti. Ei enää yhtään jeesustelua minulle kiitos.
Luulen, että olen itse tuominnut itseni kärsimykseen, eli ilmeisesti jollain alitajunnan tasolla en koe että ansaitsisin parantua. Joko syynä on se, että olen sielun tasolla valinnut kärsimyksentäyteisen elämän, jotta kulkisin tehokkaammin kohti valaistumisen tarvetta, tai sitten se johtuu siitä, että narsistiäitini on onnistunut vakuuttamaan minut siitä, että ansaitsen kokea vain kaikkea pahaa enkä missään nimessä mitään hyvää, enkä varsinkaan niin hyvää kuin siskoni.
Älä vaan omaksu uskomusta, että olet sielun tasolla valinnut kärsimystäyteisen elämän - juuri mikään ei ole tehokkaampaa estämään sinua saamasta parempaa elämää kuin tuollainen uskomus. Sen kanssa voi kyllä tehdä työtä, jos on lapsuudessa ehdollistettu haitallisiin uskomuksiin, jotka nyt heijastuvat koetuksi todellisuudeksi, mutta se on vaikeampaa jos uskoo että jo ennen syntymää on tehty joku sopimus jota ei käy muuttaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen että ei ole niin tärkeää pohtia sitä, mitä jokin suuntaus kristinuskossa korostaa. Tärkeintä olisi kääntyä elävän Jumalan puoleen ja rukoilla hänen edessään, vaikka tuntikausia, ja pyytää hänen johdatustaan. Olisi tärkeää tutkia vilpittömin mielin ja Jumalan Pyhän Hengen johdatusta anoen, mitä Hän sanoo Raamatussa.
Minä tein tätä siitä asti kun ala-asteikäisenä tulin uskoon, ja se näyttää johtaneen tielle jota moni ei hyväksy ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen että ei ole niin tärkeää pohtia sitä, mitä jokin suuntaus kristinuskossa korostaa. Tärkeintä olisi kääntyä elävän Jumalan puoleen ja rukoilla hänen edessään, vaikka tuntikausia, ja pyytää hänen johdatustaan. Olisi tärkeää tutkia vilpittömin mielin ja Jumalan Pyhän Hengen johdatusta anoen, mitä Hän sanoo Raamatussa.
Tämä siksi, että koko kristinuskon perusta on todellinen, elävä, persoonallinen Jumala, joka tuli ihmiseksi ja kuoli sovittaakseen ihmisten synnit. Jos ei voi uskoa persoonalliseen, ihmisiin vuorovaikutuksessa olevaan Jumalaan, on turha kannatella minkäänlaista kristinuskonnollisuuden haarniskaa.
Olisiko niin, että jokainen elävä olento on Jumala personaalisessa muodossa? Jumala ilmenee/on samaan aikaan persoonaton ja persoonallinen, kaikki ja ei mitään.
Jeesus Kristus on Jumalan "poika", kuten me kaikki olemme Jumalan lapsia, "poikia/tyttäriä". Jeesus Kristus oli valaistunut, meistä harva on.
Näin juuri. Jumala on Henki, tietoisuus vailla muotoa, Oleminen (Minä olen), ja samalla kaiken muodon perusolemus. Ei mitään (muotoa) ja toisaalta Kaikki. Me kaikki tosiaan olemme Jumalan poikia ja tyttäriä siinä mielessä, että me olemme Jumala ilmenemässä lihassa, muodoton Henki muodon ottaneena. Jotkut vaan kokevat ja tiedostavat tämän asian, toiset eivät, ja siinä on valaistuneen ja valaistumattoman ero.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen että ei ole niin tärkeää pohtia sitä, mitä jokin suuntaus kristinuskossa korostaa. Tärkeintä olisi kääntyä elävän Jumalan puoleen ja rukoilla hänen edessään, vaikka tuntikausia, ja pyytää hänen johdatustaan. Olisi tärkeää tutkia vilpittömin mielin ja Jumalan Pyhän Hengen johdatusta anoen, mitä Hän sanoo Raamatussa.
Tämä siksi, että koko kristinuskon perusta on todellinen, elävä, persoonallinen Jumala, joka tuli ihmiseksi ja kuoli sovittaakseen ihmisten synnit. Jos ei voi uskoa persoonalliseen, ihmisiin vuorovaikutuksessa olevaan Jumalaan, on turha kannatella minkäänlaista kristinuskonnollisuuden haarniskaa.
Olisiko niin, että jokainen elävä olento on Jumala personaalisessa muodossa? Jumala ilmenee/on samaan aikaan persoonaton ja persoonallinen, kaikki ja ei mitään.
Jeesus Kristus on Jumalan "poika", kuten me kaikki olemme Jumalan lapsia, "poikia/tyttäriä". Jeesus Kristus oli valaistunut, meistä harva on.
Jumala ei ole persoonaton. Kristinuskon Jumala on nimenomaan Hän, joka on. Ensimmäinen ja suurin persoona. Ei mikään sellainen jakautunut henki, jota löytyy vähän sieltä sun täältä. Se on totta, että Hänen kätensä jälki löytyy kaikkkalta, mutta hän on enemmän, kuin kätensä jälki. Hön on.
Niin, minä en tosiaan usko näkemykseen jossa Jumala on jollain tapaa ihmisen kaltainen 'ukko' tai ainakin persoona tuolla jossain, ja sitten erikseen on hänen pystyyn laittamansa maailmankaikkeus. Itse asiassa perinteiset näkemykset Jumalan olemuksesta jo sulkevat tuollaisen pois - miten voisi olla "kaikkialla läsnä oleva" tai "ääretön", ja silti olla erillään luomakunnasta?
Toki on totta, että muodoton Tietoisuus tai Henki, miksi sitä kutsuukin, on suurempaa kuin kaikki ilmennyt. Tosiaan, kaikki materia ja muoto voisi kadota eikä Se olisi vähentynyt millään tapaa. Mutta Se on myös kaiken muodon Oleminen ja perus-substanssi josta kaikki muodostuu. Ja minä olen se ja sinä olet se, Jumalan poika joka on yhtä Isän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko, mystikko, vieraantunut mielestäsi alkukristillisyydestä ja Jeesuksesta?
En omasta mielestäni, vaan palauttamassa konkreettiseen uudestisyntymiseen (jota voi myös valaistumiseksi kutsua) johtavaa tietä, jota näen Jeesuksen opettaneen. Mutta tiedän että useimmat kristityiksi itseään kutsuvat näkevät opetusten merkityksen eri tavalla ja he pitävät minua harhaoppisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei Mystikko!
Kerroit joskus että valaistumisen jälkeen olet itse parantanut itsesi etkä käy enää lääkärillä.
Onko se oikeasti mahdollista? Entä jos tulee reikä hampaaseen terveellisistä elintavoista ja hyvästä hammashygieniasta huolimatta, niin kai silloin menet hammaslääkäriin? Pystytkö parantamaan itseltäsi lähes kaikki fyysiset vaivat?Minulla on ollut kauan kipeä olkapää eikä ole vara mennä yksityislääkärin kautta magneettitutkimuksiin ja tk:n kautta jonotus menisi lääkärin mukaan syksyyn. Olen niin väsynyt tähän kipuun. Haluaisin tietää, miten voisin parantaa olkapääni itse. Olen saanut olkpäähän erilaista jäsenkorjausta, hierontaa ja reikihoitoa, mutta ne eivät ole auttaneet.
Olkapääni ei ole ainoa kipuni. Olisin tosi onnellinen, jos voisit neuvoa tai rukoilla puolestani. <3
On se mahdollista eikä edes niin harvinaista kuin ihmiset luulevat- eikä edes vaadi valaistumista. Esim. monet onnistuvat kehittämään johonkin parantamisen uskomus- ja menetelmäjärjestelmään niin vahvan uskon, että pystyvät sen kautta manifestoimaan parantamisia itselleen ja niille muille, jotka pystyvät myös riittävästi uskomaan siihen.
Mutta kuten jo Jeesus tiesi, kukaan ei voi auttaa kaikkia koska kun joku paranee niin 'uskosi on sinut parantanut' eikä jokin suuri ulkopuolinen voima jostain. Siksi Jeesus jossain paikassa sanoi, ettei hän voinut tehdä ihmeitä 'heidän epäuskonsa tähden'. Koska jokainen on oman todellisuutensa ensisijainen luoja, eikä toinen voi sitä kumota ilman riittävää tahtoa ja uskoa. Yleensä tahtoa (parantua) on, mutta tämän maailman ehdollistama epäusko voi olla ongelma. Sitä vastaan voi toki tehdä paljonkin, jotta oppisi taas uskomaan laajempiin mahdollisuuksiin kuin mitä tämän maailman kollektiiviset uskomukset sanovat, mutta se vaatii työtä eikä ole pikakeinoja, ellei sitten satu törmäämään johonkin juuri itseen täydellisesti vetoavaan systeemiin johon alkaa uskoa luonnostaan. (Usein, mutta ei aina, mitä koulutetumpi ja luonnontieteelliseesti oppineempi ihminen, sitä vaikeampi on uskoa mihinkään sellaisiin luonnostaan).
Rukoilen, että elämänenergia itse, joka Minä olen, johdattaa sinut tielle tuosta umpikujasta.
Tuon vastauksesi kautta ymmärsin, miksi minuun ei ole tepsinyt erilaiset parantamiset, ei lähi- eikä kaukohoitona. Kävin kerran kirkossa parantamistilaisuudessa. Parantajina toimivat Seppo Juntunen ja Pirkko Jalovaara. Olin lukenut Pirkon kirjan ja olin satavarma, että paranen, jos pääsen hänen tai Sepon luokse.
Kirkossa ihmiset menivät kahteen jonoon. En päässyt Pirkon jonoon, mutta näin kuinka ihmiset kaatuivat tai vähintään vahvasti horjahtelivat myös Sepon edessä. Kaksi ihmisitä oli aina ottamassa parantuvaa, kaatuvaa ihmistä kiinni. Vuoroni oli ihan kohta. Olin varma, että nyt sitten kaadutaan ja parannutaan, mutta lopetin sen ajattelemisen, sillä kirkossa oli niin vahva energia, että tunnustelin sitä ja iloitsin siitä. Se sai kehooni kylmät väreet.
Sitten seisoin Sepon edessä. Mitään ei tapahtunut. En horjahtanut vähääkään, vaikka olin niin antautunut paranettavaksi. Olin ihmeissäni, ja niin oli Seppokin. Hän yritti uudestaan. Taas sama juttu. Sitten hän vain jotenkin siirtyi seuraavaan henkilöön jonossa sanomatta minulle mitään. Olin tosi pettynyt ja yllättynyt.
Uskon täysin, että Jeesus on voinut auttaa niitä ihmisiä, joilla riittää uskoa. Uskon, että samoin pystyy myös Mystikko ja moni muu, mutta mihin pitää uskoa - siinä on se pointti - ainakin omalla kohdallani.
Mystikon vastauksen jälkeen tajusin, etten usko, että minulla on oikeutta tai mahdollisuutta parantua, sillä olen lapsesta asti kärsinyt niin paljon kivuista, joita on tullut sekä fyysisen ja henkisen väkivallan kautta, mutta myös sairauksien kautta. Äitini oli vaikea narsisti, joka piti huolen, etten saanut edes ruokaa niin paljon kuin sisareni. en paljon muutakaan.
Ilmeisesti minussa on liian vahva usko siihen, etten ansaitse paranemista tai että tähän elämään kuuluu koko elämän mittainen kärsimys.
Ja todellakin olen yrittänyt ajatella, että ansaitsen kaiken hyvän ja kaiken terveyden, mutta vielä on näköjään manifestaation suhteen harjoittelemista, jotta tuloksia alkaisi syntyä.
Varmaan kannattaa ensimmäisenä kieltää jeesus ja tällaiset jumalat jotka eivät kelpuuta parannettavaksi vaan ovat tuominneet sinut kärsimykseen. Haistattaa vitut niille. Pahoja ovat. Huijaavat vain. Niin minäkin tein ja kannatti. Ei enää yhtään jeesustelua minulle kiitos.
Luulen, että olen itse tuominnut itseni kärsimykseen, eli ilmeisesti jollain alitajunnan tasolla en koe että ansaitsisin parantua. Joko syynä on se, että olen sielun tasolla valinnut kärsimyksentäyteisen elämän, jotta kulkisin tehokkaammin kohti valaistumisen tarvetta, tai sitten se johtuu siitä, että narsistiäitini on onnistunut vakuuttamaan minut siitä, että ansaitsen kokea vain kaikkea pahaa enkä missään nimessä mitään hyvää, enkä varsinkaan niin hyvää kuin siskoni.
Älä vaan omaksu uskomusta, että olet sielun tasolla valinnut kärsimystäyteisen elämän - juuri mikään ei ole tehokkaampaa estämään sinua saamasta parempaa elämää kuin tuollainen uskomus. Sen kanssa voi kyllä tehdä työtä, jos on lapsuudessa ehdollistettu haitallisiin uskomuksiin, jotka nyt heijastuvat koetuksi todellisuudeksi, mutta se on vaikeampaa jos uskoo että jo ennen syntymää on tehty joku sopimus jota ei käy muuttaminen.
Iso kiitos taas sinulle Mystikko. Vastasit taas niin hyvin ja ymmärrettävästi moniin asioihin. On myös hyvä, kun kerrot kokemuksiasi, koska niiden kautta vastauksesi voi ymmärtää vielä helpommin.
Monet henkisen polun kulkijat ajattelevat, että tämän elämän raskaat haasteet on etukäteen suunniteltu sielun tasolla eikä niitä voi poistaa. Jotkut ovat kertoneet, että niihin voisi saada lievennystä tai niiden edes osittaista siirtoa tuleviin elämiin. Niitä molempia olen itsekin ikäni Jumalalta anellut.
Nyt vasta tajusin tuon käsitykseni vaarallisen voiman. Kiitos tosi paljon, että herättelit minua ymmärtämään. Olen sen verran hämmennyksissä, etten oikein edes tajua, miten alan tuota kymmeniä vuosia päässäni ollutta uskomusta purkamaan.
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen että ei ole niin tärkeää pohtia sitä, mitä jokin suuntaus kristinuskossa korostaa. Tärkeintä olisi kääntyä elävän Jumalan puoleen ja rukoilla hänen edessään, vaikka tuntikausia, ja pyytää hänen johdatustaan. Olisi tärkeää tutkia vilpittömin mielin ja Jumalan Pyhän Hengen johdatusta anoen, mitä Hän sanoo Raamatussa.
Tämä siksi, että koko kristinuskon perusta on todellinen, elävä, persoonallinen Jumala, joka tuli ihmiseksi ja kuoli sovittaakseen ihmisten synnit. Jos ei voi uskoa persoonalliseen, ihmisiin vuorovaikutuksessa olevaan Jumalaan, on turha kannatella minkäänlaista kristinuskonnollisuuden haarniskaa.
Olisiko niin, että jokainen elävä olento on Jumala personaalisessa muodossa? Jumala ilmenee/on samaan aikaan persoonaton ja persoonallinen, kaikki ja ei mitään.
Jeesus Kristus on Jumalan "poika", kuten me kaikki olemme Jumalan lapsia, "poikia/tyttäriä". Jeesus Kristus oli valaistunut, meistä harva on.
Näin juuri. Jumala on Henki, tietoisuus vailla muotoa, Oleminen (Minä olen), ja samalla kaiken muodon perusolemus. Ei mitään (muotoa) ja toisaalta Kaikki. Me kaikki tosiaan olemme Jumalan poikia ja tyttäriä siinä mielessä, että me olemme Jumala ilmenemässä lihassa, muodoton Henki muodon ottaneena. Jotkut vaan kokevat ja tiedostavat tämän asian, toiset eivät, ja siinä on valaistuneen ja valaistumattoman ero.
Tämä ei ole Jumalan sanan mukaista puhetta. Raamatussa ei ole mystisyyttä eikä sitä tarvitse tulkita mystiikalla. Jumala on persoona, joka ilmaisee itsensä selvin sanoin kirjassa, josta kuka vain voi lukea, mikä on Hänen tahtonsa. Ihmiset eivät vain uskalla lukea sitä, joten he kääntyvät mystikkojen puoleen. Mystikko, jos sinä tahallasi johdat ihmisiä harhaan, on Jumala sinun tuomarisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kristitty mystikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelen että ei ole niin tärkeää pohtia sitä, mitä jokin suuntaus kristinuskossa korostaa. Tärkeintä olisi kääntyä elävän Jumalan puoleen ja rukoilla hänen edessään, vaikka tuntikausia, ja pyytää hänen johdatustaan. Olisi tärkeää tutkia vilpittömin mielin ja Jumalan Pyhän Hengen johdatusta anoen, mitä Hän sanoo Raamatussa.
Tämä siksi, että koko kristinuskon perusta on todellinen, elävä, persoonallinen Jumala, joka tuli ihmiseksi ja kuoli sovittaakseen ihmisten synnit. Jos ei voi uskoa persoonalliseen, ihmisiin vuorovaikutuksessa olevaan Jumalaan, on turha kannatella minkäänlaista kristinuskonnollisuuden haarniskaa.
Olisiko niin, että jokainen elävä olento on Jumala personaalisessa muodossa? Jumala ilmenee/on samaan aikaan persoonaton ja persoonallinen, kaikki ja ei mitään.
Jeesus Kristus on Jumalan "poika", kuten me kaikki olemme Jumalan lapsia, "poikia/tyttäriä". Jeesus Kristus oli valaistunut, meistä harva on.
Jumala ei ole persoonaton. Kristinuskon Jumala on nimenomaan Hän, joka on. Ensimmäinen ja suurin persoona. Ei mikään sellainen jakautunut henki, jota löytyy vähän sieltä sun täältä. Se on totta, että Hänen kätensä jälki löytyy kaikkkalta, mutta hän on enemmän, kuin kätensä jälki. Hön on.
Niin, minä en tosiaan usko näkemykseen jossa Jumala on jollain tapaa ihmisen kaltainen 'ukko' tai ainakin persoona tuolla jossain, ja sitten erikseen on hänen pystyyn laittamansa maailmankaikkeus. Itse asiassa perinteiset näkemykset Jumalan olemuksesta jo sulkevat tuollaisen pois - miten voisi olla "kaikkialla läsnä oleva" tai "ääretön", ja silti olla erillään luomakunnasta?
Toki on totta, että muodoton Tietoisuus tai Henki, miksi sitä kutsuukin, on suurempaa kuin kaikki ilmennyt. Tosiaan, kaikki materia ja muoto voisi kadota eikä Se olisi vähentynyt millään tapaa. Mutta Se on myös kaiken muodon Oleminen ja perus-substanssi josta kaikki muodostuu. Ja minä olen se ja sinä olet se, Jumalan poika joka on yhtä Isän kanssa.
Silloin et voi kutsua itseäsi kristityksi. Mystikko voit olla.
Käsittääkseni Mystikko on lapsesta asti sinnikkäästi rukoillut Jumalaa, että saisi tietää totuuden, tuntea Jumalan. Hän on myös tutustunut hyvin ja tarkasti Raamattuun ja kristillisyyteen. Olen iloinen siitä, että Mystikko on voinut avata meille myös Raamattua ja Jeesuksen sanomaa. Raamatussa ja muissa uskonnoissa kerrotaan samaa asiaa eri sanoin. Jeesus ja Buddha olisivat varmasti olleet samaa mieltä asioista, Jumalasta, totuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni Mystikko on lapsesta asti sinnikkäästi rukoillut Jumalaa, että saisi tietää totuuden, tuntea Jumalan. Hän on myös tutustunut hyvin ja tarkasti Raamattuun ja kristillisyyteen. Olen iloinen siitä, että Mystikko on voinut avata meille myös Raamattua ja Jeesuksen sanomaa. Raamatussa ja muissa uskonnoissa kerrotaan samaa asiaa eri sanoin. Jeesus ja Buddha olisivat varmasti olleet samaa mieltä asioista, Jumalasta, totuudesta.
On tärkeää erottaa se, mitä mieltä inhimillisesti haluaisi Jeesuksen olleen, ja mitä hän todella sanoi. Hänen ja Buddhan puheet eroavat toisistaan olennaisissa, elintärkeissä kohdissa. Buddhalla ei ole mitään tekemistä Jeesuksen eikä Jumalan totuuden kanssa.
Vaikka, Mystikko, olisit pettynyt helluntalaisuuteen, älä pety Jumalaan. Hän ei jätä sinua, ja Hän on kannatellut sinua tänne asti. Sinä tunnet pyhät kirjoitukset lapsesta asti, ja ne voivat tehdä sinut viisaaksi. Mutta pelastus ei tule viisaudesta vaan uskosta Jeesukseen Kristukseen. Vaikka sitten yksinkertaisesta lapsenuskosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni Mystikko on lapsesta asti sinnikkäästi rukoillut Jumalaa, että saisi tietää totuuden, tuntea Jumalan. Hän on myös tutustunut hyvin ja tarkasti Raamattuun ja kristillisyyteen. Olen iloinen siitä, että Mystikko on voinut avata meille myös Raamattua ja Jeesuksen sanomaa. Raamatussa ja muissa uskonnoissa kerrotaan samaa asiaa eri sanoin. Jeesus ja Buddha olisivat varmasti olleet samaa mieltä asioista, Jumalasta, totuudesta.
On tärkeää erottaa se, mitä mieltä inhimillisesti haluaisi Jeesuksen olleen, ja mitä hän todella sanoi. Hänen ja Buddhan puheet eroavat toisistaan olennaisissa, elintärkeissä kohdissa. Buddhalla ei ole mitään tekemistä Jeesuksen eikä Jumalan totuuden kanssa.
Eikö Jeesus ja Buddha olleet molemmat valaistuneita, kuten Mystikkokin on, ja Mooji, Tolle, Nisargadatta ja monet muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni Mystikko on lapsesta asti sinnikkäästi rukoillut Jumalaa, että saisi tietää totuuden, tuntea Jumalan. Hän on myös tutustunut hyvin ja tarkasti Raamattuun ja kristillisyyteen. Olen iloinen siitä, että Mystikko on voinut avata meille myös Raamattua ja Jeesuksen sanomaa. Raamatussa ja muissa uskonnoissa kerrotaan samaa asiaa eri sanoin. Jeesus ja Buddha olisivat varmasti olleet samaa mieltä asioista, Jumalasta, totuudesta.
On tärkeää erottaa se, mitä mieltä inhimillisesti haluaisi Jeesuksen olleen, ja mitä hän todella sanoi. Hänen ja Buddhan puheet eroavat toisistaan olennaisissa, elintärkeissä kohdissa. Buddhalla ei ole mitään tekemistä Jeesuksen eikä Jumalan totuuden kanssa.
Eikö Jeesus ja Buddha olleet molemmat valaistuneita, kuten Mystikkokin on, ja Mooji, Tolle, Nisargadatta ja monet muutkin.
Ei. Jeesus kasvoi iässä, armossa, totuudessa ja viisaudessa keskellä omaa arkeaan ja inhimillistä kehitystään. Hän tutki Jumalan sanaa ja sai viisautensa siitä, hän rukoili isäänsä Jumalaa. On välttämätöntä ymmärtää, ettei ”valaistumisen” käsite liity Jeesukseen mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni Mystikko on lapsesta asti sinnikkäästi rukoillut Jumalaa, että saisi tietää totuuden, tuntea Jumalan. Hän on myös tutustunut hyvin ja tarkasti Raamattuun ja kristillisyyteen. Olen iloinen siitä, että Mystikko on voinut avata meille myös Raamattua ja Jeesuksen sanomaa. Raamatussa ja muissa uskonnoissa kerrotaan samaa asiaa eri sanoin. Jeesus ja Buddha olisivat varmasti olleet samaa mieltä asioista, Jumalasta, totuudesta.
On tärkeää erottaa se, mitä mieltä inhimillisesti haluaisi Jeesuksen olleen, ja mitä hän todella sanoi. Hänen ja Buddhan puheet eroavat toisistaan olennaisissa, elintärkeissä kohdissa. Buddhalla ei ole mitään tekemistä Jeesuksen eikä Jumalan totuuden kanssa.
Eikö Jeesus ja Buddha olleet molemmat valaistuneita, kuten Mystikkokin on, ja Mooji, Tolle, Nisargadatta ja monet muutkin.
Ei. Jeesus kasvoi iässä, armossa, totuudessa ja viisaudessa keskellä omaa arkeaan ja inhimillistä kehitystään. Hän tutki Jumalan sanaa ja sai viisautensa siitä, hän rukoili isäänsä Jumalaa. On välttämätöntä ymmärtää, ettei ”valaistumisen” käsite liity Jeesukseen mitenkään.
Eli valaistumisen käsite ei mielestäsi liity Jeesukseen, mutta useat valaistuneet ovat kuitenkin toimineet samoin kuin Jeesus, eli ovat tutkineet Jumalan sanaa niin motivoituneena, ettei mikään muu asia ole heitä niin paljon kiinnostanut. Samoin he ovat rukoilleet Jumalaa samalla intensiteetillä ja lopulta saaneet tuntea hänet "isänään".
Mutta ei näistä asioista kannata kiistellä toki, sillä jokainen on omalla polullaan juuri oikealla paikalla. On hienoa, jos mahdollisimman moni haluaa tuntea Jumalan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni Mystikko on lapsesta asti sinnikkäästi rukoillut Jumalaa, että saisi tietää totuuden, tuntea Jumalan. Hän on myös tutustunut hyvin ja tarkasti Raamattuun ja kristillisyyteen. Olen iloinen siitä, että Mystikko on voinut avata meille myös Raamattua ja Jeesuksen sanomaa. Raamatussa ja muissa uskonnoissa kerrotaan samaa asiaa eri sanoin. Jeesus ja Buddha olisivat varmasti olleet samaa mieltä asioista, Jumalasta, totuudesta.
On tärkeää erottaa se, mitä mieltä inhimillisesti haluaisi Jeesuksen olleen, ja mitä hän todella sanoi. Hänen ja Buddhan puheet eroavat toisistaan olennaisissa, elintärkeissä kohdissa. Buddhalla ei ole mitään tekemistä Jeesuksen eikä Jumalan totuuden kanssa.
Eikö Jeesus ja Buddha olleet molemmat valaistuneita, kuten Mystikkokin on, ja Mooji, Tolle, Nisargadatta ja monet muutkin.
Ei. Jeesus kasvoi iässä, armossa, totuudessa ja viisaudessa keskellä omaa arkeaan ja inhimillistä kehitystään. Hän tutki Jumalan sanaa ja sai viisautensa siitä, hän rukoili isäänsä Jumalaa. On välttämätöntä ymmärtää, ettei ”valaistumisen” käsite liity Jeesukseen mitenkään.
Eli valaistumisen käsite ei mielestäsi liity Jeesukseen, mutta useat valaistuneet ovat kuitenkin toimineet samoin kuin Jeesus, eli ovat tutkineet Jumalan sanaa niin motivoituneena, ettei mikään muu asia ole heitä niin paljon kiinnostanut. Samoin he ovat rukoilleet Jumalaa samalla intensiteetillä ja lopulta saaneet tuntea hänet "isänään".
Mutta ei näistä asioista kannata kiistellä toki, sillä jokainen on omalla polullaan juuri oikealla paikalla. On hienoa, jos mahdollisimman moni haluaa tuntea Jumalan.
Se, että jokainen on omalla polullaan juuri oikealla paikalla on vaan sinun mielipiteesi. Jos Allahi on olemassa, voi hänellä olla toinen mielipide asiaan.
Miksi kaikki uskovaiset aina luulevat tietävänsä totuuden? Tässäkin ketjussa ihmiset näyttävät pitävän omia uskomuksiaan totuutena, vaikka sitä niin armeliaasti sanotaan, että jokainen on omalla polullaan oikeassa paikassa. Melkein toivon, että joku random, pieni tuomiouskonto on oikeassa, että saatte sitten surra typeryyttänne helvetissä.
Loki
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni Mystikko on lapsesta asti sinnikkäästi rukoillut Jumalaa, että saisi tietää totuuden, tuntea Jumalan. Hän on myös tutustunut hyvin ja tarkasti Raamattuun ja kristillisyyteen. Olen iloinen siitä, että Mystikko on voinut avata meille myös Raamattua ja Jeesuksen sanomaa. Raamatussa ja muissa uskonnoissa kerrotaan samaa asiaa eri sanoin. Jeesus ja Buddha olisivat varmasti olleet samaa mieltä asioista, Jumalasta, totuudesta.
On tärkeää erottaa se, mitä mieltä inhimillisesti haluaisi Jeesuksen olleen, ja mitä hän todella sanoi. Hänen ja Buddhan puheet eroavat toisistaan olennaisissa, elintärkeissä kohdissa. Buddhalla ei ole mitään tekemistä Jeesuksen eikä Jumalan totuuden kanssa.
Eikö Jeesus ja Buddha olleet molemmat valaistuneita, kuten Mystikkokin on, ja Mooji, Tolle, Nisargadatta ja monet muutkin.
Ei. Jeesus kasvoi iässä, armossa, totuudessa ja viisaudessa keskellä omaa arkeaan ja inhimillistä kehitystään. Hän tutki Jumalan sanaa ja sai viisautensa siitä, hän rukoili isäänsä Jumalaa. On välttämätöntä ymmärtää, ettei ”valaistumisen” käsite liity Jeesukseen mitenkään.
Eli valaistumisen käsite ei mielestäsi liity Jeesukseen, mutta useat valaistuneet ovat kuitenkin toimineet samoin kuin Jeesus, eli ovat tutkineet Jumalan sanaa niin motivoituneena, ettei mikään muu asia ole heitä niin paljon kiinnostanut. Samoin he ovat rukoilleet Jumalaa samalla intensiteetillä ja lopulta saaneet tuntea hänet "isänään".
Mutta ei näistä asioista kannata kiistellä toki, sillä jokainen on omalla polullaan juuri oikealla paikalla. On hienoa, jos mahdollisimman moni haluaa tuntea Jumalan.
Se, että jokainen on omalla polullaan juuri oikealla paikalla on vaan sinun mielipiteesi. Jos Allahi on olemassa, voi hänellä olla toinen mielipide asiaan.
Miksi kaikki uskovaiset aina luulevat tietävänsä totuuden? Tässäkin ketjussa ihmiset näyttävät pitävän omia uskomuksiaan totuutena, vaikka sitä niin armeliaasti sanotaan, että jokainen on omalla polullaan oikeassa paikassa. Melkein toivon, että joku random, pieni tuomiouskonto on oikeassa, että saatte sitten surra typeryyttänne helvetissä.
Loki
Tarkennatko Loki vähän.
Ajatteletko, että jos kirjoittaa "jokainen on omalla polullaan oikeassa paikassa", niin on uskovainen?
"Uskovainen, uskova, on henkilö, joka uskoo hyvin hartaasti Jumalaan ja toteuttaa uskoaan arjessa. Nimitystä uskovainen myös käytetään viitattaessa halveksivasti jonkin liikkeen tai muun vastaavan kiihkeisiin kannattajiin, esimerkiksi poliittisen ääriliikkeen uskovaiset."
"Käsite olla uskovainen on yleisemmin käytössä protestanttisissa kirkkokunnissa, joissa tähdennetään ihmisen pelastuvan yksin uskosta (lat. sola fide). Ihminen saa Jumalalta lahjaksi pelastavan uskon (pelastuu siis yksin armosta)."
Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Uskovainen
Olen enemmänkin skeptikko kuin uskovainen, mutta ehkäpä skeptikotkin ovat laajemmin tai tarkemmin ajatellen "uskovaisia".
Kaikilla meillä, myös skeptikoilla, on erilaisia uskomuksia, joihin enemmän tai vähemmän vahvasti uskomme. Minun uskomukseni on mm. se, että "kaikki tiet vievät Roomaan". Kaikki tiet vievät lopulta Jumalan luokse ja siksi jokainen on omalla polullaan oikeassa paikassa. Voihan tuonkin lauseen analysoida puhki ja huomata, että moni käsittää sen ihan eri tavalla, jonka vuoksi lauseesta pidetään tai sitä inhotaan tai se ei vaikuta mitenkään.
Koska olen niin skeptinen, niin kyselen jatkuvasti tarkennuksia Mystikolta, ja onneksi hän on jaksanut vastata.
Taas yli yksi kysymys mieleeni. Se seuraavassa viestissä.
Markus 10:52
"Silloin Jeesus sanoi hänelle: »Mene, uskosi on parantanut sinut.» Samassa mies sai näkönsä takaisin, ja hän lähti kulkemaan Jeesuksen mukana."
Mystikko:
"Mutta kuten jo Jeesus tiesi, kukaan ei voi auttaa kaikkia koska kun joku paranee niin 'uskosi on sinut parantanut' eikä jokin suuri ulkopuolinen voima jostain. Siksi Jeesus jossain paikassa sanoi, ettei hän voinut tehdä ihmeitä 'heidän epäuskonsa tähden'."
Mielestäni on hyvin järkeenkäyvää tuo, että ihminen voi parantua, jos hän itse uskoo tarpeeksi paranemiseensa. Samaa kai tarkoitti Jeesuskin.
Mutta sitten tuli mieleen Lasarus, jonka Jeesus herätti kuolleista. Silloin ei voinut olla kyse siitä, että Lasaruksen oma tahto tai usko olisi hänet parantanut niin suuresti, että hän olisi voinut jopa kuoleman voittaa ja palata terveeksi.
Vai olisiko voinut olla niin, että Lasaruksen sielu tahtoi parantua?
Toisaalta Mystikko kirjoitti: ”sinä et ole keho etkä mieli etkä edes joku erillinen ikuinen yksilösielu” mutta toisaalta hän muistaakseni on kirjoittanut jotenkin niin, että olemme jokainen Jumala yksilöllistyneenä. Olisiko se eri asia.
Eli Lasarus -tarinan perusteella voisi ajatella, että Jeesus tai joku muukin parantaja voisi parantaa sairaan (jopa kuolleen) ihmisen, vaikkei tällä sairaalla ei olisi omaa uskoa paranemiseensa hitustakaan.
Voisitkohan Mystikko tuota asiaa vähän valaista, kiitos. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käsittääkseni Mystikko on lapsesta asti sinnikkäästi rukoillut Jumalaa, että saisi tietää totuuden, tuntea Jumalan. Hän on myös tutustunut hyvin ja tarkasti Raamattuun ja kristillisyyteen. Olen iloinen siitä, että Mystikko on voinut avata meille myös Raamattua ja Jeesuksen sanomaa. Raamatussa ja muissa uskonnoissa kerrotaan samaa asiaa eri sanoin. Jeesus ja Buddha olisivat varmasti olleet samaa mieltä asioista, Jumalasta, totuudesta.
On tärkeää erottaa se, mitä mieltä inhimillisesti haluaisi Jeesuksen olleen, ja mitä hän todella sanoi. Hänen ja Buddhan puheet eroavat toisistaan olennaisissa, elintärkeissä kohdissa. Buddhalla ei ole mitään tekemistä Jeesuksen eikä Jumalan totuuden kanssa.
Eikö Jeesus ja Buddha olleet molemmat valaistuneita, kuten Mystikkokin on, ja Mooji, Tolle, Nisargadatta ja monet muutkin.
Ei. Jeesus kasvoi iässä, armossa, totuudessa ja viisaudessa keskellä omaa arkeaan ja inhimillistä kehitystään. Hän tutki Jumalan sanaa ja sai viisautensa siitä, hän rukoili isäänsä Jumalaa. On välttämätöntä ymmärtää, ettei ”valaistumisen” käsite liity Jeesukseen mitenkään.
Eli valaistumisen käsite ei mielestäsi liity Jeesukseen, mutta useat valaistuneet ovat kuitenkin toimineet samoin kuin Jeesus, eli ovat tutkineet Jumalan sanaa niin motivoituneena, ettei mikään muu asia ole heitä niin paljon kiinnostanut. Samoin he ovat rukoilleet Jumalaa samalla intensiteetillä ja lopulta saaneet tuntea hänet "isänään".
Mutta ei näistä asioista kannata kiistellä toki, sillä jokainen on omalla polullaan juuri oikealla paikalla. On hienoa, jos mahdollisimman moni haluaa tuntea Jumalan.
Se, että jokainen on omalla polullaan juuri oikealla paikalla on vaan sinun mielipiteesi. Jos Allahi on olemassa, voi hänellä olla toinen mielipide asiaan.
Miksi kaikki uskovaiset aina luulevat tietävänsä totuuden? Tässäkin ketjussa ihmiset näyttävät pitävän omia uskomuksiaan totuutena, vaikka sitä niin armeliaasti sanotaan, että jokainen on omalla polullaan oikeassa paikassa. Melkein toivon, että joku random, pieni tuomiouskonto on oikeassa, että saatte sitten surra typeryyttänne helvetissä.
Loki
Tarkennatko Loki vähän.
Ajatteletko, että jos kirjoittaa "jokainen on omalla polullaan oikeassa paikassa", niin on uskovainen?
"Uskovainen, uskova, on henkilö, joka uskoo hyvin hartaasti Jumalaan ja toteuttaa uskoaan arjessa. Nimitystä uskovainen myös käytetään viitattaessa halveksivasti jonkin liikkeen tai muun vastaavan kiihkeisiin kannattajiin, esimerkiksi poliittisen ääriliikkeen uskovaiset."
"Käsite olla uskovainen on yleisemmin käytössä protestanttisissa kirkkokunnissa, joissa tähdennetään ihmisen pelastuvan yksin uskosta (lat. sola fide). Ihminen saa Jumalalta lahjaksi pelastavan uskon (pelastuu siis yksin armosta)."
Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Uskovainen
Olen enemmänkin skeptikko kuin uskovainen, mutta ehkäpä skeptikotkin ovat laajemmin tai tarkemmin ajatellen "uskovaisia".
Kaikilla meillä, myös skeptikoilla, on erilaisia uskomuksia, joihin enemmän tai vähemmän vahvasti uskomme. Minun uskomukseni on mm. se, että "kaikki tiet vievät Roomaan". Kaikki tiet vievät lopulta Jumalan luokse ja siksi jokainen on omalla polullaan oikeassa paikassa. Voihan tuonkin lauseen analysoida puhki ja huomata, että moni käsittää sen ihan eri tavalla, jonka vuoksi lauseesta pidetään tai sitä inhotaan tai se ei vaikuta mitenkään.
Koska olen niin skeptinen, niin kyselen jatkuvasti tarkennuksia Mystikolta, ja onneksi hän on jaksanut vastata.Taas yli yksi kysymys mieleeni. Se seuraavassa viestissä.
En varmaan analysoinut kovinkaan tarkasti, mitä tarkoitan uskovaisella. En yhdistänyt sitä välttämättä mihinkään uskontoon tai edes Jumalaan, vaan se voi olla filosofinenkin katsomus. Lähinnä kai ajattelin, että uskovainen uskoo sen oman polkunsa olevan totuus.
Mulla on paha tapa käyttää sanoja vähän oman mieleni mukaisessa merkityksessä, jolloin mun ajatuksien perässä on hieman hankala pysyä.
Mä samaistun Uudesta testamentista varmaan eniten epäilevään Tuomakseen, kun mä tykkään aina grillata ihmisiä uskomuksistaan ja yrittää löytää niistä aukkoja. Suurin osa uskonnoista ja uskomuksista on ihan naurettavia, jos ne riisutaan ihan paljaaksi. Tai zombie-puuseppä, joka pelastaa ihmisiä ja nousee taivaaseen kuulostaa liian naurettavalta juonelta jopa jollekin vitsielokuvalle.
Loki
Kiitos Loki hyvästä vastauksesta/tarkennuksesta. :)
Ihmisillä on aika paljon tosiaan kaikenlaisia alussa alitajuisia uskomuksia siitä, miksi paranemista ei vaan voi tapahtua. Yleisin on toki hyvin syvään juurtunut usko luonnonlakien ja lääketieteen kuvaamien sairauksien prosessien vääjäämättömyyteen - usko siihen, että ihmeitä ei oikeasti tapahdu. Ihminen voi haluta uskoa, mutta jossain alla ehdollistunut kyynikko ei kerta kaikkiaan usko ja voi jopa pilkata sitä mielen osaa joka toivoo ja uskoo.
Sitten on tosiaan nämä syntisyyden ja arvottomuuden tunteet, jotka saavat uskomaan että minulle ei kuulu paranemista. Samoin identiteetin rakentuminen osin sairauden kautta - silloin ego ei halua päästää irti sairaudesta, koska se tarkoittaisi uhkaa koko identiteetille, sille itselleen. Usko karman lakiin ja siihen, että minun nyt täytyy vaan kärsiä koska olen sen ansainnut teoillani joko tässä tai aiemmissa elämissä, toimii myös hyvin esteenä.
Itse taistelin kerran pitkään sen uskomuksen kanssa, että ajattelin että jos "Jumala jotenkin koskettaisi" minua, minun vaadittaisiin muuttuvan pyhimykseksi. En saisi enää harrastaa tiettyjä asioita joista koin nauttivani, esimerkiksi juoda alkoholia tai nauttia härskistä viihteestä. Pelkäsin että joko halu näihin asioihin vietäisiin minulta jolloin koin etten olisi enää oma itseni, tai vielä pahempaa: halu jäisi mutta kokisin jatkuvasti vaatimuksen pidättäytyä hintana paranemisesta. Ja että rangaistus synnistä olisi kovempi sen jälkeen jos kerran olisin saanut kokea Jumalan voiman konkreettisesti, enkä silti uskoisi ja olisi kunnolla. Nämä ajatukset tuli uskovaistaustasta ja perinteisestä synti- ja jumalakäsityksestä. Niitä vastaan väittelin sekä järjellä tietoisen mielen tasolla että käytin tekniikoita joilla saan paranemisuskomuksen suoraan alitajuntaan, ajattelevien mielen epäilysten ohi.
Se mihin pitää uskoa - että olet parantunut tai paranet. Edes hetken. Itselleni oli aina helpompi uskoa asteittaiseen paranemiseen, jollain toisella on toisin. Millään tekniikoilla ennen valaistumista en olisi saanut itseäni esim. uskomaan, että pääsen 10-vuotiaasta asti tarvitsemistani allergialääkkeistä hetkessä. Mutta sain uskon riittämään siihen, että tämä vähitellen, esim. kuukauden aikana, tästä paranee eikä tule takaisin. Tämä torjui myös oireiden häiritsevyyttä: ok, tuntuu vielä allergiselta mutta ei se haittaa, paraneminen on vasta manifestoitumassa. Ja toki järjelle puhuin affirmaatioina sitä, miten allergia ei edes ole parantumaton sairaus ja ei se varsinaisesti ole ihme jos joltain ihmiseltä loppuu allergiaoireet, että se on ihan mahdollisuuksien rajoissa.