Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

Muistellaan hetki Simon Magusta.

I.—The Simon of the New Testament. Acts (viii. 9-24); author and date unknown; commonly supposed to be "by the author of the third gospel, traditionally known as Luke"; [1] not quoted prior to A.D. 177; [2] earliest MS. not older than the sixth century, though some contend for the third.

II.—The Simon of the Fathers. i. Justinus Martyr (Apologia, I. 26, 56; Apologia, II. 15; Dialogus cum Tryphone, 120); probable date of First Apology A.D. 141; neither the date of the birth nor death of Justin is known; MS. fourteenth century. ii. Irenæus (Contra Hæreses, I. xxiii. 1-4); chief literary activity last decennium of the second century; MSS. probably sixth, seventh, and eighth centuries; date of birth and death unknown, for the former any time from A.D. 97-147 suggested, for latter 202-3. iii. Clemens Alexandrinus (Stromateis, ii. 11; vii. 17); greatest literary activity A.D. 190-203; born 150-160, date of death unknown; oldest MS. eleventh century. iv. Tertullianus (De Præscriptionibus adversus Hæreticos, 46, generally attributed to a Pseudo-Tertullian); c. A.D. 199; (De Anima, 34, 36); c. A.D. 208- 9; born 150-160, died 220-240. v. [Hippolytus (?)] (Philosophumena, vi. 7-20); date unknown, probably last decade of second to third of third century; author unknown and only conjecturally Hippolytus; MS. fourteenth century. vi. Origenes (Contra Celsum, i. 57; v. 62; vi. 11); born A.D. 185-6, died 254-5; MS. fourteenth century. vii. Philastrius (De Hæresibus); date of birth unknown, died probably A.D. 387. viii. Epiphanius (Contra Hæreses, ii. 1-6); born A.D. 310-20, died 404; MS. eleventh century. ix. Hieronymus (Commentarium in Evangelicum Matthæi, IV. xxiv. 5); written A.D. 387. x. Theodoretus (Hereticarum Fabularum Compendium, i. 1); born towards the end of the fourth century, died A.D. 453-58; MS. eleventh century.

Vierailija kirjoitti:

Mystikko kertoi aiemmin (vähän eri sanoin), että kun tällä polulla etenee, niin lopulta huomaa, että on vain tyhjyys. Todellisuus lienee siis tällainen:

"Se todellakin on kaikki ja sisältää kaikki maailmat, mutta ihmismieli joka mittaa aikaa ja muutosta, ei voi nähdä sitä, vaan näkee vain tympeän liikkumattoman tyhjyyden."

Käsittääkseni monia vähän ahdistaa tieto, että kun jatkaa valaistumisen polulla riittävän pitkälle, niin edessä on vain Tyhjyys.

Myös joku valaistunut (ehkä Jed Mc Kenna) varoitteli siitä, että siinä Tyhjyyden tilassa, mutta kuitenkin vielä ihmishahmossa eläminen, voi olla ahdistavaa, mutta Mystikko ei ole siitä ahdistunut. Mietin, eikö joku tyhjyydestä ahdistunut valaistunut olekaan vielä ihan perillä, vaan on eri vaiheessa polulla kuin Mystikko?

Nisargadattan kerrotaan sanoneen joko näin:

”Kun tajunta kääntyy katsomaan itseään se huomaa ettei se ole mielemme/ajatuksemme jne. Kun tajunta sen jälkeen kääntyy katsomaan taustalle omaa alkuperäänsä, se huomaa itsekin olevansa harhaa ja että on vain tuo tietoisuus; tyyni meri. Siihen se sitten sulautuu.”

TAI näin (jos eri suomentaja):

”Tietoisuus kääntyy katsomaan taustalle omaa alkuperäänsä ja huomaa itsekin olevansa harhaa.

Kertooko tuo edellinen lause siitä, että myös Tietoisuus on illuusio, eli on vain Tyhjyys (joka tosin sisältää kaiken, myös Tietoisuuden)? Joidenkin mukaan Tyhjyys on sama kuin Tietoisuus. -Kria.

Älä lue jos halua valaistumista (sisältää riskin pettymyksestä).

Se tarkoittaa sitä että ajatuksia ei voi itse päättää. Ajatukset, unet ja verenkierto on automaatioita. Edistyneemmät ajatteluketjut ovat automaattisia ohjelmia. Ihminen kuvittelee hallitsevansa ajatuksia, mutta todellisuudessa automaatio ja logos yhdistelee näitä.

Illuusio ajatusten hallinnasta ja ulkopuolisuuden kokemus lihasta on vain itsesuojeluvaisto. Sama joka saa sinuun säpinää kun koiralauma hyökkää kimppuusi. Suojelet itseäsi ja koet olevasi erityinen. Valaistunut voi hyvinkin jäädä ateriaksi koirille ja tarjota heille lounaan.

Tämän takia osa valaistuneista yleensä tekeekin itsemurhan. Koska mitä väliä enää millään on, kun kaikki on automaatiota ja mistään ei voi itse päättää.

Mieltä ei ole, on vain ihminen prosessina.

Valaistuminen on sitä kun tajuaa ettei asioille voi tehdä mitään. Olet ihmisen vartalo joka on automaatio.

Kun ymmärrät sen ja kun oikeasti oivallat sen, niin tulee syvä helpotus.

Olet vapahdettu kaikesta. Et voi tehdä mitään millekään.

Enää et istu vartalossasi kuin junassa tai lihassa. Olet kaikki ja et mitään.

Olet on ja pian off.

Älä lue valaistumisen koodia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mystikko kertoi aiemmin (vähän eri sanoin), että kun tällä polulla etenee, niin lopulta huomaa, että on vain tyhjyys. Todellisuus lienee siis tällainen:

"Se todellakin on kaikki ja sisältää kaikki maailmat, mutta ihmismieli joka mittaa aikaa ja muutosta, ei voi nähdä sitä, vaan näkee vain tympeän liikkumattoman tyhjyyden."

Käsittääkseni monia vähän ahdistaa tieto, että kun jatkaa valaistumisen polulla riittävän pitkälle, niin edessä on vain Tyhjyys.

Myös joku valaistunut (ehkä Jed Mc Kenna) varoitteli siitä, että siinä Tyhjyyden tilassa, mutta kuitenkin vielä ihmishahmossa eläminen, voi olla ahdistavaa, mutta Mystikko ei ole siitä ahdistunut. Mietin, eikö joku tyhjyydestä ahdistunut valaistunut olekaan vielä ihan perillä, vaan on eri vaiheessa polulla kuin Mystikko?

Nisargadattan kerrotaan sanoneen joko näin:

”Kun tajunta kääntyy katsomaan itseään se huomaa ettei se ole mielemme/ajatuksemme jne. Kun tajunta sen jälkeen kääntyy katsomaan taustalle omaa alkuperäänsä, se huomaa itsekin olevansa harhaa ja että on vain tuo tietoisuus; tyyni meri. Siihen se sitten sulautuu.”

TAI näin (jos eri suomentaja):

”Tietoisuus kääntyy katsomaan taustalle omaa alkuperäänsä ja huomaa itsekin olevansa harhaa.

Kertooko tuo edellinen lause siitä, että myös Tietoisuus on illuusio, eli on vain Tyhjyys (joka tosin sisältää kaiken, myös Tietoisuuden)? Joidenkin mukaan Tyhjyys on sama kuin Tietoisuus. -Kria.

Älä lue jos halua valaistumista (sisältää riskin pettymyksestä).

Se tarkoittaa sitä että ajatuksia ei voi itse päättää. Ajatukset, unet ja verenkierto on automaatioita. Edistyneemmät ajatteluketjut ovat automaattisia ohjelmia. Ihminen kuvittelee hallitsevansa ajatuksia, mutta todellisuudessa automaatio ja logos yhdistelee näitä.

Illuusio ajatusten hallinnasta ja ulkopuolisuuden kokemus lihasta on vain itsesuojeluvaisto. Sama joka saa sinuun säpinää kun koiralauma hyökkää kimppuusi. Suojelet itseäsi ja koet olevasi erityinen. Valaistunut voi hyvinkin jäädä ateriaksi koirille ja tarjota heille lounaan.

Tämän takia osa valaistuneista yleensä tekeekin itsemurhan. Koska mitä väliä enää millään on, kun kaikki on automaatiota ja mistään ei voi itse päättää.

Mieltä ei ole, on vain ihminen prosessina.

Valaistuminen on sitä kun tajuaa ettei asioille voi tehdä mitään. Olet ihmisen vartalo joka on automaatio.

Kun ymmärrät sen ja kun oikeasti oivallat sen, niin tulee syvä helpotus.

Olet vapahdettu kaikesta. Et voi tehdä mitään millekään.

Enää et istu vartalossasi kuin junassa tai lihassa. Olet kaikki ja et mitään.

Olet on ja pian off.

Suunnilleen tuollaista olen ajatellutkin valaistuneena elämisen olevan, mutta en ole osannut pukea sitä noihin sanoihin. Ensilukemalta tuo saattaa tuntua pahalta, siis jos ihmisellä on vielä jotain iloa elämästä, joitain unelmia, mitä haluaa esim. kokea.

Kerron esimerkin:

Unelma: Haluaisin parantua kroonisista kivuista ja haluaisin kissan, sitten haluaisin elää ihan tavallista suht leppoisaa arkea rakkaitteni kanssa. Jos valaistun, on samantekevää, onko tämä keho sairas vai ei, se ei se liikuta Minua. En myöskään kaipaa rakkaimpiani tai sitä kissaa. Jos kissa on tulee kohdalle, rapsuttelen sitä, jos se lähtee pois, se lähtee pois eikä liikuta minua, en kaipaa sitä. Sitten on taas uusi hetki, jota Tietoisuus sen kehon silmien läpi katselee jne.

Suunnilleen noin sen ajattelen. Noinko se menee?

Minulla (kenellä minulla?) on tarve ymmärtää valaistumisen kulku älyllisesti, jotta muka sen jälkeen uskaltaisin päättää, haluanko kulkea valaistumisen polkua tehokkaasti tässä kehollistumassa vai siirtäisinkö sen myöhempään ajankohtaan. Samalla toki ymmärrän, ettei valaistumista voi älyllisesti täysin ymmärtää. 

Toisaalta, jos "niin on tarkoitettu", kyllästymiseni kehossa elämiseen, persoonana olemiseen lisääntyy niin vahvaksi, etten todellakaan enää halua olla mikään oman elämänsä hallitsija ja suunnittelija, vaan mielelläni vaan seurailen mitä tapahtuu. -Kria

"Tämän takia osa valaistuneista yleensä tekeekin itsemurhan. Koska mitä väliä enää millään on, kun kaikki on automaatiota ja mistään ei voi itse päättää." 

Käsittääkseni valaistunut ei tee itsemurhaa. Miksi tekisi, jos hän todella tajuaa, että lopulta ei edes ole ketään, kenet haluaisi "päiviltä". Vai onko niin, että valaistumisen alkuvaiheessa, jossa egoa on vielä  jäljellä, on hän, joka kärsii ja päätyy itsemurhaan?

"Valaistuminen on sitä kun tajuaa ettei asioille voi tehdä mitään. Olet ihmisen vartalo joka on automaatio."

"Kun ymmärrät sen ja kun oikeasti oivallat sen, niin tulee syvä helpotus."

"Olet vapahdettu kaikesta. Et voi tehdä mitään millekään."

Ilmeisesti olen kokenut tuosta jotain useamman kerran, mutta en koe valaistuneeni. Tajuan vain, että elämä on niin arvaamatonta hyvässä ja pahassa, ja myös niin epäreilua, ettei yhtään voi tietää, mitä on tulossa. Voi saada pisaran toivoa paremmasta, mutta sitten sen taas menettää. Toisaalta siinä tulee myös tuo hyvin helpottunut olo - kun ei odota mitään hyvää, ei turhaan haaveile eikä pety, jos hyvää ei tule. Kun ei odota mitään pahaa, ei tarvitse pelätä eikä tule luoneeksi/visualisoineeksi myöskään mitään pahaa.

Usein on ollut niitä hetkiä, kun olen päättänyt, että enää en odota enkä toivo yhtään mitään, vaan elän vain tässä hetkessä, koska en muutakaan voi, sillä itsemurhaa en halua tehdä, koska se olisi läheisilleni niin raskasta.

Jos olisin yksinäinen ihminen, niin varmasti itsemurhaa harkitsisin silloin, kun kivut ovat jatkuvia, makaan vain sängyssä ja katselen seiniä, kattoa tai ulos, jos ei ole vielä pimeää, mutta luultavasti en itsemurhaan päätyisi, sillä tämä "systeemi" on niin armahtamaton, että uudestaanhan minä joutuisin taas kehollistumaan ja kipuni kuitenkin jollain tavoin kärsimään, jos nyt jättäisin "tehtävän" kesken.

Olisi kiva, jos Mystikko tai joku muu valaistunut kertoisi, mitä hyvää voi kokea valaistumisen jälkeen. Saako kauniista luonnosta samat mukavat fiilikset kuin egona ollessaankin vai vielä paremmat? Ainakin sitä on siinä hetkessä täysin "kokemassa" eikä mikään huoli sitä varjosta. -Kria

Hienosti tämä nuori mies, Reino Holopainen kertoo valaistumisesta. :) Kria

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein käy mielessä ikuisuuskysymys että jos Jumala on kaikkivaltias, miksi hän ei voi armahtaa kohtuuttomasti kärsiviä ihmisiä? Jos he eivät enää kestä elämäänsä ja päätyvät itsemurhaan niin he joutuvat käymään uudestaan kaikki kärsimykset läpi seuraavassa elämässä, eri kehossa vain, eri aikana vain, ehkä vähän erilaiset kärsimyksetKÖ vain? Jos henget aikoinaan töppäsivät ja erehdyksessä samaistuvat kehoihin ja mieliin todellisen itsensä unohtaen niin onko se vain että voi voi, mitään ei ole tehtävissä, paitsi että oivalla todellinen itsesi ja sehän ei ole helppo tehtävä mutta apuja ei anneta. Onko olemassa helvettiä? ON. Täällä maan päällä moni elää helvetillisissä oloissa, mutta Jumala ei auta vaikka meitä rakastaa. Ai niin minähän olen jumala. Miksi ei yhtään siltä tunnu. Jotkut kärsivät pitkän elämänsä Jumalaa löytämättä. Mitä hyötyä siitä elämästä on ollut?

Helvetti on se sama mikä on Taivasten valtakunta nähtynä toisenlaisen tietoisuuden tilan läpi... Yksi mahdollisista illuusioiden tasoista, ja kieltämättä, moni ihmisen osassa on sellaisessa tietoisuuden tilassa että helvetti on osuva kuvaus hänen kokemastaan maailmasta suuren osan aikaa. 

Tosiaan se miksi Jumala ei auta on, että ihmiset etsivät jotain itsestään erillistä Jumalaa. Sellaista ei ole olemassa jossain avaruuden tai pilvien reunalla. Se on vähän kuin vanha tarina masentuneeta kalasta etsimässä valtamerta. Se tapaa vanhemman kalan ja kysyy, missähän mahtaisi olla valtameri, haluaisin mennä sinne. Vanhempi kala sanoo, että sinähän olet valtameressä! Josta toinen suuttuu, että enkä ole, valtameren piti olla kaikkea hienoa, koralliriuttoja ja uponneita laivoja aarrearkkuineen ja valaita ja ties mitä, mutta täällä on vain tylsää vettä, ja tavallisia kaloja ja kasveja - en minä tätä halua! Silti se tosiaan on koko ajan valtameressä, ja jos se uisi vähän kauemmas, se myös löytäisi niitä ihmeitä joita se kaipaa. Sama on ihmisen ja Jumalan laita: Jumala on koko ajan jokaisen ihminen Oleminen ja elämän Energia, mutta se on niin arkinen kokemus, että siihen harva syventyy ja kokee sitä oikein miksikään. Se on vain "tylsää tavallista vettä, ei kaivattu valtameri". Ja silti juuri siinä on syvyysulottuvuuksia, joita ei voisi pinnalta olettaa, ja niiden kokemiseen tähtäävät erilaiset läsnäoloon (Olemiseen) keskittyvät meditaatiot ja perinteet.  

Meinasit, että ihmisten holokaustissakin olisi pitänyt vain muuttaa tietoisuuttasn, jolloin helvetti olisi ollut taivas? Tämä näissä jutuissa tökkii, todella kärsivien ihmisten todellisuuden vähättely. Entä jatkuvassa seksuaalisessa väkivallassa elävät lapsiuhrit? Nälkään nääntyvät? Huono tapa kokea todellisuus?

Missään nimessä tarkoitus ei ole syyllistää ketään ihmistä tietoisuudentilasta tai tavasta kokea todellisuus. Hän on ollut siihen suurilta osin voimaton vaikuttamaan - hän on syntynyt tiettyyn aikakauteen, hänet on lapsesta asti ehdollistettu sille ominaiseen maailmankuvaan ja arvoihin. Hän ei myöskään yleensä pysty vain päätöksellä muuttamaan sitä, miten maailman kokee, ainakaan niin nopeasti että siitä olisi apua akuuttiin kriisitilanteeseen. 

En missään nimessä vähättele tämän maailman kärsimystä tai kärsiviä. Mutta yleinen tietoisuudentila on vielä sellainen, että useimmiten tähän paras  ratkaisu akuutissa tilanteessa on toimia ns. luonnollisin keinoin. Jos tietää jonkun elävän jatkuvassa väkivallassa, toimia viranomaisten kautta eikä esim. rukoilemalla tai meditoimalla. Nälkää näkeviä voi auttaa avustusjärjestöjen kautta (teen sitä itsekin), ja niin edelleen.

Sen lisäksi toki, olemalla erilaisessa tietoisuuden tilassa kuin useimmat, edistää jatkuvasti "taustalla" sitä että muidenkin olisi helpompi valaistua, ja että tästä maailmasta tulisi parempi paikka. Mutta se on tämän ajan näkökulmasta pitkän tähtäimen toimintaa, se ei tule ratkaisemaan ihmiskunnnan ongelmia tässä ja nyt. Usein se kyllä motivoi tekemään niitä käytännön hyviä tekoja, joista taas on apua välittömämmin.

Vierailija kirjoitti:

Hei taas,

vähän jo nolottaakin tämä kysymysteni määrä. Taas mietin, kuka on minussa se, jota nolottaa?

Yleensäkin usein mietin sitä, kuka minussa on erilaista mieltä asioista ja kuka minussa sanoo jotain. Aina en tunnista kuka miettii/puhuu, jos mietitty tai sanottu asia on neutraali, mutta jos minulla on ns. ego pinnassa, niin sen kyllä tunnistan, tai jos puhun - joskus harvoin - Tietoisuudesta käsin. Olisiko vaihtoehtona, että puhuja on ihminen, jolla on ego vähän pienemmässä roolissa sillä hetkellä, kun asia on neutraalia?

Jumalalle on monia erilaisia nimiä, "kuten Elämä tai Energia tai kaikkiallinen Kvanttikenttä tai Tietoisuus tai Oleminen, Ilmentymätön tai Ilmennyt, Kaikkialla läsnä oleva tai Kaikki-mitä-on", mutta mietin, mitä tarkoittaa seuraavat:

Alkulähde? (mm. Tollen käyttämä sana)

Tarkkailija?  (sitä käyttää moni) 

Absoluutti? (mm. Nisargadattan, Moojinkin käyttämä sana)

Tajunta? (mm. Nisargadattan käyttämä sana)

Englanninkielisissä kirjoissa Nisargadatta käytti enimmäkseen sanaa Tajunta (Consciousness), mutta Tajunta oli kirjan suomennetussa versiossa kirjoitettu tarkoittavan sanaa Tietoisuus (Awareness), mikä luonnollisesti sitten sekoitti asian ymmärtämistä.

Mikä on siis Tajunta, johon Nisargadatta viittaa?

Onko Nisargadattan kirjoissa mainittu Tajunta sama kuin Tarkkailija vai sama kuin Tietoisuus?

Siitä on monta vuotta, kun olen viimeksi hänen kirjaansa, I am that, suomeksi Valvetilasi on unta, lukenut, joten pitänee taas lukea molemmat versiot, niin ehkä ymmärrän paremmin, mitä N on tarkoittanut.

Kiittäen, Kria

Eri kirjoittajat käyttävät eri sanoja eri merkityksissä, mutta ei niihin minusta kannata takertua, tai odottaa niiden olevan jotenkin tarkasti määriteltyjä, kuin kyseessä olisi filosofin kirjoittama akateeminen teksti. Se on enemmänkin runoutta, jossa kokija kirjoittaa vertauksin ja kielikuvin siitä, mitä on kokenut. Yleensä kyllä kun lukee yhtä tekstiä tai kirjoittajaa, oppii riittävällä tasolla mihin hän kullakin termillä viittaa, mutta ei sekään ole edes kovin olennaista. Olennaista on päätyä kokemaan itse, ja sen jälkeen voi luoda "oman uskontonsa", oman kielensä ja symboliikkansa jolla ilmaisee sitä mitä on kokenut.

Vierailija kirjoitti:

Consciousness -sana voidaan siis suomentaa sanaksi tietoisuus tai sanaksi tajunta.

Mietin siis, mitä Nisargadatta tarkoitti käyttäessään sanaa Consciousness, ja mitä silloin, kun käytti sanaa Awareness, kun suomennetussa kirjassa käytettiin hyvin vähän tajunta -sanaa verrattuna alkuperäiseen kirjaan. 

-Kria

Nisargadatta käyttää noita termejä toisin päin kuin useimmat muut kirjoittajat. Useimmillehan consciousness on se tietoisuus, joka on kaiken ikuinen ydinolemus ja alkulähde, ja awareness taas kohdistettavissa ja sammutettavissa (uni, tajuttomuus, kuolema) oleva ihmisyksilön kokemus tietoisuudesta. Nisargadatta käyttää awareness sanaa taas tuossa perustavanlaatuisemmassa merkityksessä, jonka näkee tuosta laittamastasi lainauksestakin "Since it is awareness that makes consciousness possible, there is awareness in every state of consciousness".

Hirveästi ei kannattaisi pakottamalla mietiskellä valaistumista, vaan elää sitä ihmisen elämää. Kaikenlaisia rahastajia löytyy ja guruja. Gurun tehtävänä on laittaa henkilö pilkkaamaan itseään ja leikkimään kiveä luostarissa ja miettiä ei miettimistä. Kadottamaan halunsa, haluamaan olemaan haluamatta. Tämä on vanhaa perintöä ja asketismia. Se on eräänlaista kusetusta, jossa henkilö alentaa itsensä Gurulle ja tekee koiran temppuja tämän edessä saavuttaakseen valaistumisen.

Valaistuminen ei ole sellainen tila joka löytyy tekemällä temppuja. Se on kaiken aikaa, mutta et näe sitä. Guru voi auttaa tässä, mutta usein Guru haluaa ruokaa ja huvia.

Joku pieni lapsi tai kadun juoppo saattaa olla valaistunut tunnin tai pari ja sitten ei päiviinkään.

Valaistuminen ei myöskään ole mikään ummetus jota ylläpidetään. Se menee ja tulee kun on tullakseen. Varmin tapa on kadottaa valaistuminen alkoholilla ja muilla huumausaineilla. Joillakin myös liiallinen lihansyönti voi aiheuttaa näppituntuman katoamista.

Tärkeintä olisi noudattaa ihmisen normaalia tapaa elää.

Lapsi kasvaa, aikuinen kasvaa ja työskentelee yhteiskunnassa tai yhteisössä. Aikuinen lisääntyy ja kasvattaa lapset, aikuinen vanhenee ja vanhus muistelee.

Tässä on ikivanha traditio. Naisesta tulee äiti ja lopulta mummo.

Eräs ystävä tuli tuhansien kilometrien päästä kysymään vastausta ongelmaansa.

Hän oli viettänyt luostarissa lähes kolmekymmentä vuotta elämästään.

Hänellä oli salaa vaimo ja salaa lapsia. Kaksoiselämä piinasi häntä.

Hän oli jo aikoja sitten graduoinut itsensä ulos luostarista henkisesti, mutta piti toista jalkaa vieläkin valaistumattomien "majapaikassa". Kun hän palasi takaisin kotimaahansa, niin pian sen jälkeen ymmärsi mitä tehdä. Oli aika jatkaa elämää isänä. Kuten tupakkaa polttava sisimmissään tietää mitä tehdä, niin sama tässäkin. Asioita voi saavuttaa tekemällä tai tekemättömyydellä. Silti ei saa pakottaa.

Kun ihminen ei syö tai syö liikaa tai ei noudata luontaista biorytmiään, niin tulee häiriöitä. Sairauksia ja demoneja, psyyke kuormittuu. Nopeasti valaistunut tajuaa syödä jotain ja jättää syömättä jos ei ole nälkä.

Valaistunut myös ymmärtää milloin on hyvä rakastella ja tulla vanhemmaksi.

Valaistumaton menee luostariin etsimään ratkaisua, joka on ympärillä. Yrittää istua paikallaan kuin kivi ja pöyhkeydessään meditoida. Hän tekee itsestään pellen, että voisi rikkoa lopulta naamarinsa häpeällä.

Astua ulos ja elää kuin ihminen elämänsä elää.

Tolle kirjoittaa näin:

"Joka yö vaipuessasi syvän unen unettomaan vaiheeseen teet matkan Ilmentymättömään. Yhdistyt alkulähteeseen."

ja 

"Mutta syvässä unessa et mene alkulähteelle tietoisena. Vaikka keho on yhä toimintakykyinen, "sinua" ei ole siinä tilassa. Voitko kuvitella, millaista olisi vaipua syvään uneen täysin tietoisena? Sitä on mahdoton kuvitella, sillä siinä tilassa ei ole mitään sisältöä."

ja

"Älä kuitenkaan yritä olla tietoinen syvän unen vaiheessa. Onnistuminen on erittäin epätodennäköistä. Saatat pysyä tietoisena enintään univaiheen aikana, mutta et sen jälkeen. Tätä kutsutaan valveuneksi.

Puhuuko Tolle tuossa ihmisistä, jotka eivät ole vielä valaistuneet? (Sikäli väärä ilmaus, kun ihminenhän ei tavallaan valaistukaan, mutta niin sitä usein sanotaan.) Jotenkin nuo Tollen kirjoitukset eivät minulle avautuneet täysin. Voisitkohan sinä Mystikko tai joku muu, joka nuo ymmärtää, valaista asiaa?  Oletko Tollen kanssa samaa vai eri mieltä?

Samaa mieltä, tosin en yhtä ehdoton siitä etteikö unet voisi pienelle osalle olla ihan pätevä tie valaistumiseen. Jokainen valaistumatonkin yhdistyy kyllä alkulähteeseen syvän unen aikana, mutta useimmiten hän on tajuton eikä muistijälkiä kerry, jolloin tämä yhdistyminen aiheuttaa vain selittämättömän virkistymisen tunteen, ei suurempia oivalluksia Itsen tai todellisuuden luonteesta. 

On mahdolllista oppia pysymään tietoisena tuossa vaiheessa ja jopa saavuttaa sitä kautta valaistus, mutta se käytännössä sopii vain niille joilla luonnostaan on kiinnostus ja taipumuksia unimaailman tutkimiseen. Ja tutkiminen tarkoittaa systemaattista, pitkäaikaista työtä valveunien, oman kehon ja mielen tilansa tarkkailun tms. kanssa unitilassa, se ei ole jotain mikä onnistuu pienellä vaivalla siinä sivussa, tyyliin joskus suositellut affirmaatiot ennen nukkumaan menoa.

Kerroit Mystikko, että nukut vain muutaman tunnin yössä ja olet silloinkin jatkuvasti tietoinen. Minua kiinnostaisi tietää, millaisia ne sinun yösi ovat, ja millaista on olla jatkuvasti tietoinen? 

Kehosi on kai unessa muutamia tunteja, ja se riittää virkistämään sen, mutta mitä Sinä touhuilet sen aikaa? Näetkö esim. kehosi nukkumassa ja koetko sitten ihan lähteväsi jonnekin valitsemaasi "paikkaan" vai mitä ihmettä tapahtuu? Ja koetko paluun kehoosi? 

Tavallaan minua erillisenä henkilönä ei enää ole. Luovun kokonaan pitämästä fokaalipisteenä sitä ihmiskehoa ja mieltä, jonka kautta valvetilassa toimin. Keho tai mieli eivät katoa, mutta niillä ei ole minulle mitään erityismerkitystä, ne eivät ole minä. Ei sen enempää kuin on kaikki mitä on, kaikki maailmankaikkeudet ja kaikki ulottuvuudet. Ne kaikki on "minun ruumiini", minä olen niiden ydinolemus ja muodostan ne. Se yhdessä sängyssä makaava keski-ikäisen naisen keho ei ole enempää eikä vähempää minä kuin leijona Afrikan savannilla, avaruuden musta aukko tai sellaiset toisten ulottuvuuksien asiat joita ei voi ihmiskielellä edes kuvata. Minä olen myös Ilmentymätön, jossa ne kaikki ilmenee. En unen aikana valitse mitään "paikkaa" enkä viitekehystä, ollekaseni Kaikki ajan ja paikan ulkopuolella. 

Etsivä löytää (ei kirjautunut) kirjoitti:

Hei Kria ja muutkin keskustelijat! Tulin vain nopeasti tervehtimään, kun tunsin pitkästä aikaa vetoa tähän ketjuun.

Tuo edellisillä sivuilla mainittu käsitys siitä, että Voima tai Jumalallinen ilmaisu ottaa erilaisia muotoja –joskus ihmissilmin tylyjä, joskus lempeitä– kiinnitti huomioni, koska se on totta. Olen jäänyt itse jumiin johonkin, mitä voisi kuvata "hyvän ihmisen syndroomaksi" ja se on pitänyt minut vahvasti kiinni illuusiossa. Se, että kuvittelen olevani ihmisegon valoisat puolet ei tee minusta yksilönä yhtään sen valaistuneempaa, kuin sellaisestakaan, joka kuvittelee olevansa ihmisegon pimeät puolet. Minulle kävi samoin kuin jollekin kirjoittajalle, että elämääni tuli ihminen, joka on (mielen tasolla tiedostamattaan) osoittanut tämän itsestäni kantamani valheen "hyvyydestä" minulle. Keinot siihen olivat karuja ja pakottivat minut kohtaamaan pahimmat pelkoni, mutta sillä kaikella kärsimyksellä oli koko ajan korkeampi tarkoitus. Ja se itsetarkoitus ei siis ollut kärsimys (tämän olisi voinut tehdä paljon helpomminkin), mutta sitä se kohdallani vaati.

Olen siinä vaiheessa tietä, jossa identiteettini on hajoamassa pirstaleiksi ja joudun kyseenalaistamaan kaiken, mitä luulin itsestäni tietäväni. Minulla, ihmismieleen osittainkaan samaistuneena, ei saa olla edes "hyvää" aikomusta, jos aion edetä tällä polulla. Ainoa ihmisen tehtävä tässä nyt on enää astua sivuun ja antaa tilaa, niin kaikki muu hoituu itsestään. Se on ollut haastavaa, koska voimakkaasti ehdollistunut älyllinen mieleni huutaa ja raivoaa, että "tämä on väärin, teet pahuutta ja syntiä ja joudut rangaistuksena syntymään tänne uudelleen korjaamaan karmasi satoa". Ja silti tiedän, että minun on lakattava varjelemasta ihmisegoani ja validoimasta sitä pitämällä yllä käsitystä siitä, että olisin jotenkin ihmisenä "hyvä", kehittynyt, kypsä, henkinen tai mitä tahansa. Kaiken, mikä ruokkii valheellista identiteettiä, on nyt mentävä –myös siihen valoisaan puoleen samaistumisen. Ihminen ei voi valaistua, ei "hyvä" eikä "paha", koska ihmisyys sellaisena kuin olen sen tähän asti kokenut on harhaa.

Ei tämä kokemus identiteetin hajoamisesta pelkkää ankeutta kuitenkaan ole ollut, sillä olen saanut myös makoisia nauruja rakkaan ihmisosani ylimielisyydestä, uppiniskaisuudesta ja "itsensä viettelemisen" taidosta. Psykologia luokittelisi minut dissosiaatiohäiriöiseksi tai jotenkin muuten kajahtaneeksi, mutta minulla on vahva tunne, että olen lähempänä tervejärkisyyttä kuin koskaan. Ja vaikka en olisikaan, sillä ei oikeasti ole yhtään mitään merkitystä, sillä mitään todellista ei voi koskaan uhata.

Aurinkoista kevättä toivottaen,

Etsivä löytää

Juuri niin, samaistumisen on lopulta katkettava, mutta kun se on katkennut, sillä ei ole enää niin väliä mitä joku yksittäinen muoto, kuten keho ja psyyke jota kutsut omaksesi on. Se on yksi sinun roolihahmoistasi ajan ja paikan illuusiossa, et Sinä.   Se ei koskaan ole ongelma joka pitää ratkaista, paranneltava self help projekti eikä jotain mikä pitäisi saada valaistumaan. Se on mitä se on, ja Sinä olet se joka tekee sen eläväksi, samoin kuin kaiken muun mitä on.

Kristitty mystikko kirjoitti:

Etsivä löytää (ei kirjautunut) kirjoitti:

Hei Kria ja muutkin keskustelijat! Tulin vain nopeasti tervehtimään, kun tunsin pitkästä aikaa vetoa tähän ketjuun.

Tuo edellisillä sivuilla mainittu käsitys siitä, että Voima tai Jumalallinen ilmaisu ottaa erilaisia muotoja –joskus ihmissilmin tylyjä, joskus lempeitä– kiinnitti huomioni, koska se on totta. Olen jäänyt itse jumiin johonkin, mitä voisi kuvata "hyvän ihmisen syndroomaksi" ja se on pitänyt minut vahvasti kiinni illuusiossa. Se, että kuvittelen olevani ihmisegon valoisat puolet ei tee minusta yksilönä yhtään sen valaistuneempaa, kuin sellaisestakaan, joka kuvittelee olevansa ihmisegon pimeät puolet. Minulle kävi samoin kuin jollekin kirjoittajalle, että elämääni tuli ihminen, joka on (mielen tasolla tiedostamattaan) osoittanut tämän itsestäni kantamani valheen "hyvyydestä" minulle. Keinot siihen olivat karuja ja pakottivat minut kohtaamaan pahimmat pelkoni, mutta sillä kaikella kärsimyksellä oli koko ajan korkeampi tarkoitus. Ja se itsetarkoitus ei siis ollut kärsimys (tämän olisi voinut tehdä paljon helpomminkin), mutta sitä se kohdallani vaati.

Olen siinä vaiheessa tietä, jossa identiteettini on hajoamassa pirstaleiksi ja joudun kyseenalaistamaan kaiken, mitä luulin itsestäni tietäväni. Minulla, ihmismieleen osittainkaan samaistuneena, ei saa olla edes "hyvää" aikomusta, jos aion edetä tällä polulla. Ainoa ihmisen tehtävä tässä nyt on enää astua sivuun ja antaa tilaa, niin kaikki muu hoituu itsestään. Se on ollut haastavaa, koska voimakkaasti ehdollistunut älyllinen mieleni huutaa ja raivoaa, että "tämä on väärin, teet pahuutta ja syntiä ja joudut rangaistuksena syntymään tänne uudelleen korjaamaan karmasi satoa". Ja silti tiedän, että minun on lakattava varjelemasta ihmisegoani ja validoimasta sitä pitämällä yllä käsitystä siitä, että olisin jotenkin ihmisenä "hyvä", kehittynyt, kypsä, henkinen tai mitä tahansa. Kaiken, mikä ruokkii valheellista identiteettiä, on nyt mentävä –myös siihen valoisaan puoleen samaistumisen. Ihminen ei voi valaistua, ei "hyvä" eikä "paha", koska ihmisyys sellaisena kuin olen sen tähän asti kokenut on harhaa.

Ei tämä kokemus identiteetin hajoamisesta pelkkää ankeutta kuitenkaan ole ollut, sillä olen saanut myös makoisia nauruja rakkaan ihmisosani ylimielisyydestä, uppiniskaisuudesta ja "itsensä viettelemisen" taidosta. Psykologia luokittelisi minut dissosiaatiohäiriöiseksi tai jotenkin muuten kajahtaneeksi, mutta minulla on vahva tunne, että olen lähempänä tervejärkisyyttä kuin koskaan. Ja vaikka en olisikaan, sillä ei oikeasti ole yhtään mitään merkitystä, sillä mitään todellista ei voi koskaan uhata.

Aurinkoista kevättä toivottaen,

Etsivä löytää

Juuri niin, samaistumisen on lopulta katkettava, mutta kun se on katkennut, sillä ei ole enää niin väliä mitä joku yksittäinen muoto, kuten keho ja psyyke jota kutsut omaksesi on. Se on yksi sinun roolihahmoistasi ajan ja paikan illuusiossa, et Sinä.   Se ei koskaan ole ongelma joka pitää ratkaista, paranneltava self help projekti eikä jotain mikä pitäisi saada valaistumaan. Se on mitä se on, ja Sinä olet se joka tekee sen eläväksi, samoin kuin kaiken muun mitä on.

Justiinsa mietin yhtä kappaletta mitä halusin kuunnella siivotessani huushollia. Mielestäni funk sopii hyvin siivoiluun.

It is what it is oli avain.

James Brown - mind power

Kiitos löytyi.

Kaksi suht helppoa meditaatio-ohjetta aloittelijoille:

Itse olen meditoinut myös siten, että tarkkailen kehoni energioita - se vinkki tuli E. Tollelta.

Helpoin tapa päästä eroon ajatuksista on minun mielestäni tuo keskittynyt katsominen, esim. kynttilänliekkiä tai jotain muuta sisällä tai ulkona. Kauas katsominen on hippusen tehokkaampaa kuin lähelle katsominen - joillakin se voi olla toisinpäin. -Kria

Vierailija kirjoitti:

Mystikko kertoi aiemmin (vähän eri sanoin), että kun tällä polulla etenee, niin lopulta huomaa, että on vain tyhjyys. Todellisuus lienee siis tällainen:

"Se todellakin on kaikki ja sisältää kaikki maailmat, mutta ihmismieli joka mittaa aikaa ja muutosta, ei voi nähdä sitä, vaan näkee vain tympeän liikkumattoman tyhjyyden."

Käsittääkseni monia vähän ahdistaa tieto, että kun jatkaa valaistumisen polulla riittävän pitkälle, niin edessä on vain Tyhjyys.

Myös joku valaistunut (ehkä Jed Mc Kenna) varoitteli siitä, että siinä Tyhjyyden tilassa, mutta kuitenkin vielä ihmishahmossa eläminen, voi olla ahdistavaa, mutta Mystikko ei ole siitä ahdistunut. Mietin, eikö joku tyhjyydestä ahdistunut valaistunut olekaan vielä ihan perillä, vaan on eri vaiheessa polulla kuin Mystikko?

Nisargadattan kerrotaan sanoneen joko näin:

”Kun tajunta kääntyy katsomaan itseään se huomaa ettei se ole mielemme/ajatuksemme jne. Kun tajunta sen jälkeen kääntyy katsomaan taustalle omaa alkuperäänsä, se huomaa itsekin olevansa harhaa ja että on vain tuo tietoisuus; tyyni meri. Siihen se sitten sulautuu.”

TAI näin (jos eri suomentaja):

”Tietoisuus kääntyy katsomaan taustalle omaa alkuperäänsä ja huomaa itsekin olevansa harhaa.

Kertooko tuo edellinen lause siitä, että myös Tietoisuus on illuusio, eli on vain Tyhjyys (joka tosin sisältää kaiken, myös Tietoisuuden)? Joidenkin mukaan Tyhjyys on sama kuin Tietoisuus. -Kria.

Se näyttää tyhjyydeltä tosiaan vain, jos katsoo sitä ajan ja paikan ulottuvuuteen sopeutuneen ihmismielen kautta. Itse asiassa jotta voi edes puhua Ilmentyneestä ja Ilmentymättömästä, Olemisesta ja Tyhjyydestä, täytyy olla joko osittain kiinni ajassa, tai sitten vain puhua niin myönnytyksenä ihmisille, koska puhdas kokemus olisi mahdoton kuvata jollekin joka ei ole koskaan kokenut ihmisten ulottuvuuden ulkopuoleista. Koska aika on pelkkä illuusio, kaikki sellaiset ilmaukset kuin "Tyhjyys on kohtu joka synnyttää Olevaisuuden" jne ovat perimmiltään illuuiotaa, Olemisen ja Olemattomuuden ero on illuusiota. Ajassa oleva ihminen joka voisi ahdistua tai olla ahdistumatta on illuusiota.

Mutta toki, jotta näistä voi viestiä ihmisille, se täytyy ehdä ihmiskehon ja mielen koneiston kautta, kielellä jota ihmiset ymmärtävät. Tässä vaiheessa tulee kuvaan se, miksi jotkut ahdistuu ja jotkut ei. Joidenkin keho-mielikoneiston on helpompi ja toisten vaikeampi assimiloida niin ihmiselle vieras kokemus itseensä, jotta siitä voi puhua. Se helpottuu ajan myötä, jos siinä elää kyllä. Ja monet jäävät vaiheeseen jossa he ovat Kaikki-Mitä-On, Oleminen, jolloin heidän ei tarvitse edes kokeilla kestääkö mieli viimeisenkin fundamentaalisen kaksinaisuuden, Olemisen ja Olemattomuuden kaksinaisuuden, katoamisen.

Älä lue valaistumisen koodia kirjoitti:

Älä lue jos halua valaistumista (sisältää riskin pettymyksestä).

Se tarkoittaa sitä että ajatuksia ei voi itse päättää. Ajatukset, unet ja verenkierto on automaatioita. Edistyneemmät ajatteluketjut ovat automaattisia ohjelmia. Ihminen kuvittelee hallitsevansa ajatuksia, mutta todellisuudessa automaatio ja logos yhdistelee näitä.

Illuusio ajatusten hallinnasta ja ulkopuolisuuden kokemus lihasta on vain itsesuojeluvaisto. Sama joka saa sinuun säpinää kun koiralauma hyökkää kimppuusi. Suojelet itseäsi ja koet olevasi erityinen. Valaistunut voi hyvinkin jäädä ateriaksi koirille ja tarjota heille lounaan.

Tämän takia osa valaistuneista yleensä tekeekin itsemurhan. Koska mitä väliä enää millään on, kun kaikki on automaatiota ja mistään ei voi itse päättää.

Mieltä ei ole, on vain ihminen prosessina.

Valaistuminen on sitä kun tajuaa ettei asioille voi tehdä mitään. Olet ihmisen vartalo joka on automaatio.

Kun ymmärrät sen ja kun oikeasti oivallat sen, niin tulee syvä helpotus.

Olet vapahdettu kaikesta. Et voi tehdä mitään millekään.

Enää et istu vartalossasi kuin junassa tai lihassa. Olet kaikki ja et mitään.

Olet on ja pian off.

Omassa kokemuksessani se ei ole mitään tuon tapaistakaan. Tuo vaikuttaa vahvasti keho-mielimuotoon samaistuneelta eli valaistumattomalta tilalta.

Valaistunut ei myöskään ole mitenkään itsetuhoalttiimpi kuin muutkaan, eikä myöskään huonompi pärjäämään ajan ja paikan maailmassa - päinvastoin. 

Ja mitä automaatioon tulee, vapaa tahto on pelkkä illuusio alunperinkin. Se on egon ajatus, että se olisi jonkinlainen biologiasta ja olosuhteista ainakin osin riippumaton olento, joka voi päättää mitä se ajattelee ja mitä se tekee. Ja kuitenkin samaan aikaan sen koko ajatteluprosessi on riippuvainen siitä, miten aivot ovat rakentuneet ja miten mieli ehdollistunut. Universaali tämän maailman tietoisuudentila ja Logos ajattelevat kaikki sen ajatukset mitä se ajattelee, "lihan mieli" tai "Kristus" toimivat, ja näkemys vapaasta tahdosta syntyy vain tietystä illusorisesta aikaan ja paikkaan rajoittuneesta katselupisteestä käsin. 

Unelma: Haluaisin parantua kroonisista kivuista ja haluaisin kissan, sitten haluaisin elää ihan tavallista suht leppoisaa arkea rakkaitteni kanssa. Jos valaistun, on samantekevää, onko tämä keho sairas vai ei, se ei se liikuta Minua. En myöskään kaipaa rakkaimpiani tai sitä kissaa. Jos kissa on tulee kohdalle, rapsuttelen sitä, jos se lähtee pois, se lähtee pois eikä liikuta minua, en kaipaa sitä. Sitten on taas uusi hetki, jota Tietoisuus sen kehon silmien läpi katselee jne.

Suunnilleen noin sen ajattelen. Noinko se menee?

Niin, nuo asiat eivät liikuta sinua, koska et näe itseäsi tai ketään muuta sairaana etkä kissaa pois menneenä tai läheisiäsi kuolleina tai pois lähteneinä. Et perimmäisellä tavalla. Sinä olet ajan, paikan ja muodon tuolla puolen. Sinä olet ne kaikki tällä hetkellä ja ikuisesti (koska jos ajan illusorisesta näkökulmasta luovutaan, ei ole mitään sellaista kuin "eilen läheiseni oli tässä, tänään kuollut"). Ja tästä perimmäisestä näkemisestä syntyy se ylimaallinen rauha, josta voi niin halutessaan mennä sisään ajan illuusioon ja katsella kaikessa rauhassa muotojen leikkiä, tulemista ja menemistä.

Ja myös muuttaa sitä, niin halutessaan. Jos tiedät olevasi elämän energia itse, kaiken substanssi, et ole edes ihmismuotoon samaistuneena samalla tavalla tämän maailman armoilla kuin useimmat muut.

Olisi kiva, jos Mystikko tai joku muu valaistunut kertoisi, mitä hyvää voi kokea valaistumisen jälkeen. Saako kauniista luonnosta samat mukavat fiilikset kuin egona ollessaankin vai vielä paremmat? Ainakin sitä on siinä hetkessä täysin "kokemassa" eikä mikään huoli sitä varjosta. -Kria

Se on jotain niin paljon parempaa kuin mikään mitä pystyy kuvittelemaan ennestään. Kauneuden, miellyttävän lämpötilan jne luonnollisten kokemusten lisäksi on koko ajan tunne kaiken ykseydestä, siitä että kaikki on Sinua. Eikä sitä ole enää edes riippuvainen sellaisista ihmisen arvostelmista kuten "täällä on kaunista" tai "täällä on rumaa", niin että ne muuttelisivat mielialoja. 

Vierailija kirjoitti:

Jos oikein muistan, niin IOK:ssa sanotaan, että meissä on joku, joka voi valita egon tai pyhän hengen väliltä? Kuka/mikä on tämä joku - valitsija? -Kria 

Tämä vielä mietityttää. Jonkun mielestä sielumme on se, joka valitsee yleensäkin hyvän ja pahan väliltä tai egon ja Pyhän hengen väliltä. Ja kiitos vielä Mystikko tänään kirjoittamistasi vastauksista! :) Kria

Minä olen viime aikoina miettinyt paljon karmaa. Sitä että tunnun kohtaavan tasaisin väliajoin samoja ongelmia. Yleensä sitä, ettei kotona saa olla rauhassa.

Olen kokenut pultsarijengin alakerrassa, vesivahinko ja lattioiden piikkaukset samassa alakerrassa kylläkin ennen pultsareita, nyt on joku nuori nainen joka huudattaa musiikkia täysiä, seinänaapurilla oli kausi jolloin huusi ja ulvoi yöt. Ja oman äitini kodissa oli ensin naapuri joka kiusasi häntä, huusi ja raivosi ja nyt siellä on naapuri joka metelöi.

Minä autan äitiäni ja onnistuin silloin torjumaan sen huutavan kiusaajan mutta nyt kun olen yrittänyt auttaa, niin olen aivan yksin eikä apua tule mistään.

Maalliset keinot käytetty, ei apua muilta ihmisiltä. Ja nyt jo mietin ihan tosissani että mut on kirottu. Ja en tiedä miksi, vaikka olen ilmeisen ärsyttävä monen mielestä (Koska suhtautuvat alentuvasti kun olen yrittänyt saada apua) niin hiljainen olen. Eli miksi kohtaan toistuvasti samaa. Kun en ymmärrä niin en osaa toimiakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos oikein muistan, niin IOK:ssa sanotaan, että meissä on joku, joka voi valita egon tai pyhän hengen väliltä? Kuka/mikä on tämä joku - valitsija? -Kria 

Tämä vielä mietityttää. Jonkun mielestä sielumme on se, joka valitsee yleensäkin hyvän ja pahan väliltä tai egon ja Pyhän hengen väliltä. Ja kiitos vielä Mystikko tänään kirjoittamistasi vastauksista! :) Kria

Etsi valitsijaa, etkä löydä sitä. Valinta tapahtuu silti. 

Syy miksi en kovin mielelläni vastaa tällaiseen kysymykseen on se, että jo kysymysformaatti sisältää niin vahvasti illusorisen ajan näkökulman, ja pakottaa myös vastauksen siihen. Intuitio käskisi vastaamaan: "ei ole yksilösieluja, on vain Yksi", "ei ole valintoja, se on vain näköharha sellaisissa todellisuuksissa jossa on ajan käsite", mutta sellainen vastaus ei taas ole sitä mitä joku sellainen hakee joka todellakin kokee olevansa valinnan paikassa ajassa useinkin. 

Siksi sanon mieluummin, että käänny itse katsomaan kuka on valitsija, jos tämä kysymys kiinnostaa. Ja vihjaan, ettet tule löytämään sellaista persoonallista valitsijaa kuin oletat, et aineellista etkä aineetonta. Mutta kysymys ei sinänsä ole mitenkään oleellinen, eikä siihen ole välttämätöntä etsiä tai saada vastausta jotta voi valaistua.