Lue keskustelun säännöt.
Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.
11.08.2016 |
Olen jäänyt miettimään joitain kirjoituksiasi. Kysymys on irrallisista asioista, joten aloitan oman.
Olet joskus sanonut, että hauskuus alkaa, kun tajuaa koko maailman olevan illuusiota. Voisitko tarkentaa?
Oletko lukenut Neile Donald Walschia? Oletko samaa vai eri mieltä hänen kanssaan?
Olen viime aikoina pohtinut seuraavaa ristiriitaa: saat mitä pyydät + todellisuutta ei pidä vastustaa vaan hyväksyä. Logiikkani mukaan jos hyväksyn todellisuuden, niin en ole pyytämässä mitään... Jos pyydän, niin olen tyytymätön todellisuuteen... Miten tämä dilemma olisi ratkaistavissa!
Kommentit (6963)
Vierailija kirjoitti:
Olet Etsivä löytää varmaan ihan oikeassa. Minusta on tainnut tulla vähän turhan kyyninen niin että se haittaa jo omaa etsimistäni. Hulluinta on että minä tuntisin että minä kaipaisin jonkinlaista henkilökohtaista opastajaa, mutta en usko että pystyisin luottamaan yhteenkään :D Tai no, joskus haaveilen että jos kohtaisin jonkun sellaisen tosielämässä niin pystyisin vakuuttumaan opastajan tietoisuuden laadusta. Tähänkin mieli väittää vastaan, että olihan siellä Oshon ashramissakin lukemattomia jotka näkivät Oshon ja jopa tämän epäeettisen elämäntavan päivittäin ja sittenkin uskoivat että kyseessä on valaistunut guru, joten miten minä muka voisin jonkun kohtaamalla tietää mikä on totuus.
Henkilökohtaista opasta kaipaisin siksi kun sanotaan että itseä korkeammmassa tietoisuudentilassa olevan ihmisen lähellä oleskelu kohottaa omaakin tietoisuudentilaa. Uskon että sellainen hyödyttäisi minua enemmän kuin lukea lisää kirjoja. Luulen vaan että opettajasuhteeseen on pakko liittyä jonkinlaista luottamusta ja auktoriteettiasemaa jollaiseen taas en taida uskaltaa ryhtyä kenenkään nykyaikana elävän kanssa. Ongelmansa kullakin :D
Jos et ole sitoutumassa jonkun tietyn perinteen guru-oppilas-suhteeseen, niin tuskin sinun täytyy kellekään sellaista asemaa antaa. Jos löydät ihmisen, jolla koet olevan jotain annettavaa, voit pitää hänet vain keskustelukumppanina ja kanssakulkijana, jota sinulla on aina vapaa oikeus myös kyseenalaistaa ja epäillä. Voit myös aina lopettaa suhteen, jos se ei enää tunnu hyödylliseltä tai miellyttävältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen ketju ja kiitokset mystikolle hyvin kirjoitetuista vastauksista. En luokittele itseäni etsijäksi siinä mielessä kun ketjussa puhutaan, ehkä olen tänä päivänä lähinnä agnostikko. Teiltä henkisen tien kulkijoilta haluan kysyä muutamaa asiaa, joihin ainakaan tässä ketjussa ei ole taidettu viitata.
Jos kuolema on eräänlainen illuusio ja lukuisat jälleensyntymät seuraavat ihmistä, niin kuinka monta sielua maapallon vaikutuspiirissä elää ja miksi maapallon väkilukua aina vain kasvaa?
Siitä pääsemmekin luontevasti maan ulkopuolisen elämään ja siihen noudattavatko "vaeltavat sielut" tuntemiamme luonnonlakeja. Onko siis jossain maapallon ulkopuolista elämää siinä muodossa kuin täällä, vai voidaanko sekin selittää mielen illuusiolla? Miksi esimerkisi Jeesus tuli juuri maapallolle vai onko tullut lihaksi jossain muuallakin maailmankaikkeudessa?
Tiedehän ei kaikkea selitä, mutta sulkee pois paljon pyhissä kertomuksissa esitettyjä väitteitä, jotka tosin aina voidaan kumota selittämällä kertomuksen uudella tapaa vertauskuvallisiksi.
Kirjoitan tähän ensimmäisen kerran ja vastaan vain omalta osaltani, koska olen osittain samoja asioita pohtinut. Näkemykseni mukaan olemme kaikki yhtä hengessä, siis me olemme samalla sekä äiti Teresa että Hitler. Me olemme Kleopatra ja se nimetön orja, josta historiaa ei kirjoitettu. Psyykemme elää yhden elämän ja kuolee pois, sen kerran elävän persoonan kokemukset ovat meidän kaikkien kokemus henkenä.
Mahtava vertaistukiketju! Kiitos kaikille tähän osallistuneille, varsinkin Mystikolle:) itse pohdin näitä samoja asioita ja on mahtavaa lukea toisten ihan tavallisten ihmisten kokemuksia ja ajatuksia. En pahemmin kirjoittele nettiin tai muualle, mutta tänne tuntui oikealta osallistua.
Törmäsin Tollen "arvosteluun" Ihmeiden oppikurssista ja koska molemmat on Täällä mainittu niin ajattelin, että Tämä voisi kiinnostaa:
YouTubessa
Eckhart Tolle 2016 teaching- It's all in your mind August 15th 2016.
Mielenkiintoinen, itse en IOK:sta kiinnostunut aikanaan, mutta tuossa tuli pari pointtia joiden takia voisin harkita uudelleen...
14/67 taas kirjoittamassa.
Viimeisen kirjoitukseni jälkeen tämän maailman asiat veivät taas mukanaan ja löysin itseni taas aavikolta harhailemasta. Alan ymmärtää, mistä on kyse ja miksi olen jumittunut (henkisesti). Mekanismi onkin ketjussa aiemmin kuvailtu.
Kaipuu takaisin hiljaisempaan tilaan on suuri. Nyt en ota kiertoreittiä ja lähde tavoittelemaan mitään maallisia asioita rauhattomuuteni ratkaisemiseksi. Olen jo nähnyt vilaukselta, mitä oleminen voi tuossa hiljaisuudessa olla enkä usko minkään materiaalisen asian maailmassa voivan tuottaa samaa iloa.
Minulla on muuten Tolle uudelleen lukulistalla, kun ensimmäisellä kerralla petyin siihen (oli ketjussakin aiemmin mainittu). En ollut Tollen viestille lainkaan valmis, vaan ihmettelin kun hehkutetussa kirjassa ei ollut "mitään". Etsin silloin vielä välinettä, jolla onnistuisin saavuttamaan kaikki tavoitteeni. Nyt minulla ei ole muuta tavoitetta kuin rauha.
Vierailija kirjoitti:
14/67 taas kirjoittamassa.
Viimeisen kirjoitukseni jälkeen tämän maailman asiat veivät taas mukanaan ja löysin itseni taas aavikolta harhailemasta. Alan ymmärtää, mistä on kyse ja miksi olen jumittunut (henkisesti). Mekanismi onkin ketjussa aiemmin kuvailtu.
Kaipuu takaisin hiljaisempaan tilaan on suuri. Nyt en ota kiertoreittiä ja lähde tavoittelemaan mitään maallisia asioita rauhattomuuteni ratkaisemiseksi. Olen jo nähnyt vilaukselta, mitä oleminen voi tuossa hiljaisuudessa olla enkä usko minkään materiaalisen asian maailmassa voivan tuottaa samaa iloa.Minulla on muuten Tolle uudelleen lukulistalla, kun ensimmäisellä kerralla petyin siihen (oli ketjussakin aiemmin mainittu). En ollut Tollen viestille lainkaan valmis, vaan ihmettelin kun hehkutetussa kirjassa ei ollut "mitään". Etsin silloin vielä välinettä, jolla onnistuisin saavuttamaan kaikki tavoitteeni. Nyt minulla ei ole muuta tavoitetta kuin rauha.
Siunausta tiellesi.
Yksinkertaisimpia menetelmiä ei usein ymmärretä, vaikka ne saattaisivat monelle olla suorin oikotie siihen mitä tavoitellaan. Jonkun hyvin yksinkertaisen asian uskollinen harjoittaminen, olipa se sitten meditaatiota, ajatusten tarkkailua ulkopuolisena niitä kommentoimatta tai mitä vaan, saattaa johtaa oikotietä siihen mitä mielen tai kehon manipulointiin perustuvilla tekniikoilla täytyy tavoitella kauan (ja lopulta monelle käy kuten Buddhalle, että etsittyään itsensä väsyksiin ja todettuaan ettei löytänyt, pakosta pysähtyy, ja vasta sitten löytää).
Mutta ihmismieli vastustaa luonnostaan valtavasti sitä, ettei sillä olisi mitään roolia etsinnässä, että sitä ei katsota edes vastukseksi vaan siihen ei vaan enää samaistuta. Höpöttäköön mieli mitä höpöttää, mutta minä en ole se, eikä se pysty häiritsemään minua vaikka höpöttäisi kuinka hulluja! Tällainen ei ole toki ainoa tie, mutta minä tykkään aina pitää näitä teitä esillä koska liian moni uupuu vaativiin "henkisiin harjoitusohjelmiinsa" vaikka tarjolla olisi paljon yksinkertaisempiakin teitä.
Itse usein kohtaan ihmisiä, jotka ovat etsintänsä uuvuttamia, ja sanomani on usein: lopeta etsiminen, ja ole vaan: rauha, rauha! Sillä lopulta itse etsimisen ajatus tulee usein esteeksi löytämiselle, koska etsiminen tarkoittaa ettei vielä omaa sitä mitä etsii, kun taas totuus on, että etsijä on itse se mitä etsii - täytyisi vain pysähtyä riittävästi, että huomaisi sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mystikko, yksi kysymys: kerrot meditoivasi kerran päivässä - kuinka kauan meditoit kerralla?
Entä mikä on ohjeesi, kauan aloittelijan pitäisi vetäytyä hiljaisuuteen? Paljon on paljon?
Ap
Vierailija kirjoitti:
mystikko, yksi kysymys: kerrot meditoivasi kerran päivässä - kuinka kauan meditoit kerralla?
Entä mikä on ohjeesi, kauan aloittelijan pitäisi vetäytyä hiljaisuuteen? Paljon on paljon?
Ap
Minä meditoin "muodollisesti", ihan istumalla meditaatioon vain jos minulta pyydetään rukousta, tai jos tunnen erityistä intuitiivista tarvetta. Muuten meditoin vain niin, että tehdessäni muita asioita huolehdin siitä että mielessäni ei pyöri mitään ajatussisältöä, mikä ei ole käytännön asioiden hoitamiseksi ehdottoman välttämätöntä. Hyvin suuren osan aikaa siellä ei pyöri yhtään mitään, olen siis varsinainen tyhjäpää ;)
Silloinkin, kun minun on ajateltava jotain, vaikka työasioita, pidän aina tavallaan sisäisen korvan odottavalla mielellä sielun tason impulsseja varten, en siis kokonaan keskity mihinkään ajatteluun. Ratkaisut niihin työasioihinkin tulevat yleensä ajattelevaa mieltä syvemmältä tasolta, ilman että minun täytyy niitä tietoisesti ajatella. Hiljenen kuuntelemaan ja ratkaisu tulee arkitietoisuuteen syvemmältä tasolta valmiina, ilman tietoista ajatustyötä.
Se että meditoi tehdessään muita asioita vaatii kuitenkin varsin syvää tottumusta sielun tason impulssien kuuntelemiseen. Useimmille se on riittävän vaikeaa täydessä hiljaisuudessa ja rauhassakin. Minusta hyvä perusohje on se mitä esim. Joel Goldsmith kirjoissaan aloittelijoille suosittelee, että 2-4 minuutin hiljaisuus 2-3 kertaa päivässä. Pidempi ei ole alkuun järkevää, koska mieli alkaa vaan höpöttää ja imee samaistumaan ajatteluvirtaan, ja sitten kyseessä ei enää ole meditaatio. Se ei haittaa, jos ajatuksia tulee, jos niitä pystyy katselemaan tarkkailijana, mutta sitten kun koko huomio kiinnittyy jonkun ajatusketjun seurailuun, niin silloin on taas arkitietoisuudessa, ja on syytä palauttaa huomio meditaatioon, tai sitten lopettaa harjoitus sillä kertaa.
On myös monia muita tekniikoita, kuten esim. hengitykseen keskittyminen, ajatusten tarkkailu, kehon sisäiseen energian tuntemukseen keskittyminen. Niistä voi valita sen mikä itselle toimii parhaiten. Jos kuitenkin pystyy siihen, että on vain hiljaa ja odottaa, tarkkailee kaikkea mitä tietoisuudessa on kiinnittymättä erityisesti mihinkään, niin jopa puoli minuuttia on varsin tehokas henkinen harjoitus, vaikkei välttämättä ensimmäisinä päivinä tai viikkoina tunnu siltä että mitään tapahtuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä102 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
14/67 taas kirjoittamassa.
Viimeisen kirjoitukseni jälkeen tämän maailman asiat veivät taas mukanaan ja löysin itseni taas aavikolta harhailemasta. Alan ymmärtää, mistä on kyse ja miksi olen jumittunut (henkisesti). Mekanismi onkin ketjussa aiemmin kuvailtu.
Kaipuu takaisin hiljaisempaan tilaan on suuri. Nyt en ota kiertoreittiä ja lähde tavoittelemaan mitään maallisia asioita rauhattomuuteni ratkaisemiseksi. Olen jo nähnyt vilaukselta, mitä oleminen voi tuossa hiljaisuudessa olla enkä usko minkään materiaalisen asian maailmassa voivan tuottaa samaa iloa.Minulla on muuten Tolle uudelleen lukulistalla, kun ensimmäisellä kerralla petyin siihen (oli ketjussakin aiemmin mainittu). En ollut Tollen viestille lainkaan valmis, vaan ihmettelin kun hehkutetussa kirjassa ei ollut "mitään". Etsin silloin vielä välinettä, jolla onnistuisin saavuttamaan kaikki tavoitteeni. Nyt minulla ei ole muuta tavoitetta kuin rauha.
Siunausta tiellesi.
Yksinkertaisimpia menetelmiä ei usein ymmärretä, vaikka ne saattaisivat monelle olla suorin oikotie siihen mitä tavoitellaan. Jonkun hyvin yksinkertaisen asian uskollinen harjoittaminen, olipa se sitten meditaatiota, ajatusten tarkkailua ulkopuolisena niitä kommentoimatta tai mitä vaan, saattaa johtaa oikotietä siihen mitä mielen tai kehon manipulointiin perustuvilla tekniikoilla täytyy tavoitella kauan (ja lopulta monelle käy kuten Buddhalle, että etsittyään itsensä väsyksiin ja todettuaan ettei löytänyt, pakosta pysähtyy, ja vasta sitten löytää).
Mutta ihmismieli vastustaa luonnostaan valtavasti sitä, ettei sillä olisi mitään roolia etsinnässä, että sitä ei katsota edes vastukseksi vaan siihen ei vaan enää samaistuta. Höpöttäköön mieli mitä höpöttää, mutta minä en ole se, eikä se pysty häiritsemään minua vaikka höpöttäisi kuinka hulluja! Tällainen ei ole toki ainoa tie, mutta minä tykkään aina pitää näitä teitä esillä koska liian moni uupuu vaativiin "henkisiin harjoitusohjelmiinsa" vaikka tarjolla olisi paljon yksinkertaisempiakin teitä.
Itse usein kohtaan ihmisiä, jotka ovat etsintänsä uuvuttamia, ja sanomani on usein: lopeta etsiminen, ja ole vaan: rauha, rauha! Sillä lopulta itse etsimisen ajatus tulee usein esteeksi löytämiselle, koska etsiminen tarkoittaa ettei vielä omaa sitä mitä etsii, kun taas totuus on, että etsijä on itse se mitä etsii - täytyisi vain pysähtyä riittävästi, että huomaisi sen.
Minulla on kokemusta siitä, että elämä "pakottaa" pysähtymään, jos ei sitä muuten ymmärrä tehdä. Olin parin vuoden ajan työssä, joka oli ihan uskomattoman tylsää ja rutiininomaista. Sitä vielä piti tehdä pääsääntöisesti yksin, joten mielelle se ei kauheasti virikkeitä tarjonnut. Alkuun minä suorastaan inhosin sitä juuri siitä syystä, että se oli niin tylsää, kun olin tottunut aina ajattelemaan ja analysoimaan jotain. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin, että se työ alkoi olla kuin meditointia. Saatoin tehdä puolikin tuntia töitä ajattelematta oikeastaan mitään, ja silloin aloin kuulla "ääniä sisimmästäni". Eivät ne siis mitään oikeita ääniä olleet, vaan välähdyksenomaisia tuntemuksia, jotka sanoittuivat ajatuksiksi hieman viiveellä. En vieläkään osaa meditoida "oikein" (=istumalla hiljaa paikallaan), mutta olen sittemmin oppinut hiljentymään niin, että teen keholla samaan aikaan jotain rutiininomaista. Kehotit minua meditoimaan, jotta voisin oppia olemaan samaistumatta kehooni, mutta en oikein tiedä toimiiko se minulla vieläkään. Voiko tällainen rutiininomainen tekeminen ajaa saman asian?
Heh, ilmeisesti kirjoitettiin yhtä aikaa, kun tuossa yllähän se vastaus kysymykseeni tulikin. :) Tosin en usko, että minun "meditointini" on vieläkään täydellistä hiljaisuutta, mutta ainakin lähempänä sitä. Pari päivää sitten erään liikuntalajin parissa havahduin taas yhtäkkiä huomaamaan, että ajatukset loistivat poissaolollaan. Ilmeisesti tällainen "harhauttamistaktiikka" toimii minulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsivä löytää kirjoitti:
Heh, ilmeisesti kirjoitettiin yhtä aikaa, kun tuossa yllähän se vastaus kysymykseeni tulikin. :) Tosin en usko, että minun "meditointini" on vieläkään täydellistä hiljaisuutta, mutta ainakin lähempänä sitä. Pari päivää sitten erään liikuntalajin parissa havahduin taas yhtäkkiä huomaamaan, että ajatukset loistivat poissaolollaan. Ilmeisesti tällainen "harhauttamistaktiikka" toimii minulla.
Kyllä, rutiininomainen työ tai liikunta käy myös, jos sellaista tarvitaan että pystyy hiljaisuuteen. Sen takia monessa idän meditaatioperinteessä käytetään esimerkiksi mantroja tai hengitykseen keskittymistä, että varsinkin aloittelijan on usein hyvin vaikea keskittyä pelkkään tietoisuuden avaruuteen ilman erityistä kohdetta. Silloin parempi on hyvin yksinkertainen, vain vähän huomiota vaativa kohde, kuin se että ajatukset pyörivät villinä ja imevät tarkkaavaisuuden itseensä.
Jotkut taas suosittelevat aluksi kontemplatiivista meditaatiota, niin että alkuun ottaa pohdittavaksi jonkun asian vaikka hengellisestä kirjasta tai pyhistä kirjoituksista, pohtii sitä aikansa ja sitten lopuksi hiljenee hetkeksi pohdittuaan aikansa. Menetelmällä ei oikeastaan ole väliä, pääasia on että tavalla tai toisella saa katkaistua ajatuksiin samaistumista.
Useimmille nimittäin kehoon samaistuminen ei ole lopulta kovin suuri ongelma, mutta ajatuksiin samaistuminen on.
Minua kiinnostaa nyt varmaan ihan toissijaiset asiat, mutta kysynpä kuitenkin. Pakko ei ole vastata. :)
Oletko sinä mystikko tahtoessasi täysin vapaa ihmisten kollektiivisista uskomuksista? Pystyisitkö esim. käyttämään jotain myrkyksi luokiteltua, vaikkapa alkoholia, ilman että se vaikuttaisi kehoosi totutulla tavalla? Kysyn, koska painiskelen tupakkariippuvuuden kanssa ja haluaisin siitä lopullisesti eroon, mutta uskomukseni asian suhteen tekevät siitä hyvin vaikeaa. Olen joskus huvikseni miettinyt, voisiko valaistunut ihminen selvitä vaikkapa juuri tupakoinnista ilman mitään tavanomaisia seuraamuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsivä löytää kirjoitti:
Minua kiinnostaa nyt varmaan ihan toissijaiset asiat, mutta kysynpä kuitenkin. Pakko ei ole vastata. :)
Oletko sinä mystikko tahtoessasi täysin vapaa ihmisten kollektiivisista uskomuksista? Pystyisitkö esim. käyttämään jotain myrkyksi luokiteltua, vaikkapa alkoholia, ilman että se vaikuttaisi kehoosi totutulla tavalla? Kysyn, koska painiskelen tupakkariippuvuuden kanssa ja haluaisin siitä lopullisesti eroon, mutta uskomukseni asian suhteen tekevät siitä hyvin vaikeaa. Olen joskus huvikseni miettinyt, voisiko valaistunut ihminen selvitä vaikkapa juuri tupakoinnista ilman mitään tavanomaisia seuraamuksia.
Voi kyllä selvitä, mutta siinä vaiheessa kun selviää ilman kielteisiä seuraamuksia, siitä tupakoinnista tai alkoholista ei ole myöskään mitään iloa. Kaikki voima mitä kemikaaleilla on ihmiseen, on uskomusten ja mielen niille antamaa. Kun todella näkee sen (eikä vain ajattelevassa mielessä usko niin), niin niiden kielteiset vaikutukset eivät toimi, mutta eivät myöskään myönteiset. Ei sillä, että siinä vaiheessa olisi enää tarvettakaan myönteisille vaikutuksille. Itse olen kerran koittanut erään etsijän 'yllytyksestä' jopa LSD:tä, eikä sekään vaikuttanut yhtään mitään, minkä itse tiesinkin, mutta aineen tarjoajan mielestä se oli uskomatonta. Mikä maailmankuvien ero - minusta taas olisi uskomatonta, että joku 'ulkoinen', joka lopulta on vain sisäisen projektio, voisi vaikuttaa tavalla joka ei ole sisäisen päättämä, ja fyysiseen maailmankuvaan uskovasta oli uskomatonta, että aine joka vaikuttaa aivokemiaan ei tee mitään tietoisuudelle, jonka hänen maailmankuvansa mukaan pitäisi olla biologian, aivokemian, tuotetta!
Omalla kohdallani kuitenkaan heti valaistumiskokemuksen alussa tämä efekti ei ollut valmis. Kyllä minä ainakin pari vuotta esimerkiksi tulin humalaan (ja krapulaan) jos join alkoholia, tai tuli paha olo jos söin jotain "sopimatonta", sellaista mistä olin ennenkin tullut huonosti voivaksi. Valaistuminen on lopulta vasta ensi kontakti uuteen tietoisuuden tasoon, sen avautuminen, eikä kehitys ajan illuusiosta katsoen lopu siihen.
Muistan, että alussa oli niin, että minun täytyi 'taistella' pitääkseni kiinni uudesta tietoisuuden tasosta, niin etten imeytyisi vanhaan kehoon ja mieleen samaistumiseen. Nykyisin se on toisin päin: varsinkin jos vietän aikaa yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa, joskus minun on vaikea samaistua takaisin ihmisolemukseen riittävästi, että pysyn tässä ulottuvuudessa. Olisin valmis lähtemäänkin, mutta en lähde, ennen kuin on se aika, ettei minulla ole enää täällä tehtävää.
Käyttäjä102 kirjoitti:
Etsivä löytää kirjoitti:
Minua kiinnostaa nyt varmaan ihan toissijaiset asiat, mutta kysynpä kuitenkin. Pakko ei ole vastata. :)
Oletko sinä mystikko tahtoessasi täysin vapaa ihmisten kollektiivisista uskomuksista? Pystyisitkö esim. käyttämään jotain myrkyksi luokiteltua, vaikkapa alkoholia, ilman että se vaikuttaisi kehoosi totutulla tavalla? Kysyn, koska painiskelen tupakkariippuvuuden kanssa ja haluaisin siitä lopullisesti eroon, mutta uskomukseni asian suhteen tekevät siitä hyvin vaikeaa. Olen joskus huvikseni miettinyt, voisiko valaistunut ihminen selvitä vaikkapa juuri tupakoinnista ilman mitään tavanomaisia seuraamuksia.
Voi kyllä selvitä, mutta siinä vaiheessa kun selviää ilman kielteisiä seuraamuksia, siitä tupakoinnista tai alkoholista ei ole myöskään mitään iloa. Kaikki voima mitä kemikaaleilla on ihmiseen, on uskomusten ja mielen niille antamaa. Kun todella näkee sen (eikä vain ajattelevassa mielessä usko niin), niin niiden kielteiset vaikutukset eivät toimi, mutta eivät myöskään myönteiset. Ei sillä, että siinä vaiheessa olisi enää tarvettakaan myönteisille vaikutuksille. Itse olen kerran koittanut erään etsijän 'yllytyksestä' jopa LSD:tä, eikä sekään vaikuttanut yhtään mitään, minkä itse tiesinkin, mutta aineen tarjoajan mielestä se oli uskomatonta. Mikä maailmankuvien ero - minusta taas olisi uskomatonta, että joku 'ulkoinen', joka lopulta on vain sisäisen projektio, voisi vaikuttaa tavalla joka ei ole sisäisen päättämä, ja fyysiseen maailmankuvaan uskovasta oli uskomatonta, että aine joka vaikuttaa aivokemiaan ei tee mitään tietoisuudelle, jonka hänen maailmankuvansa mukaan pitäisi olla biologian, aivokemian, tuotetta!
Omalla kohdallani kuitenkaan heti valaistumiskokemuksen alussa tämä efekti ei ollut valmis. Kyllä minä ainakin pari vuotta esimerkiksi tulin humalaan (ja krapulaan) jos join alkoholia, tai tuli paha olo jos söin jotain "sopimatonta", sellaista mistä olin ennenkin tullut huonosti voivaksi. Valaistuminen on lopulta vasta ensi kontakti uuteen tietoisuuden tasoon, sen avautuminen, eikä kehitys ajan illuusiosta katsoen lopu siihen.
Muistan, että alussa oli niin, että minun täytyi 'taistella' pitääkseni kiinni uudesta tietoisuuden tasosta, niin etten imeytyisi vanhaan kehoon ja mieleen samaistumiseen. Nykyisin se on toisin päin: varsinkin jos vietän aikaa yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa, joskus minun on vaikea samaistua takaisin ihmisolemukseen riittävästi, että pysyn tässä ulottuvuudessa. Olisin valmis lähtemäänkin, mutta en lähde, ennen kuin on se aika, ettei minulla ole enää täällä tehtävää.
Voisitko sinä rukoilla puolestani näiden syvään juurtuneiden uskomusten suhteen? Minusta tuntuu, että tarvitsen jo jonkin sortin ihmeen niiden kanssa. Välillä onnistun pääsemään tilaan, missä tunnen olevani vapaa eikä esimerkiksi vieroitusoireita ilmene ollenkaan, mutta sitä ei kestä tarpeeksi kauan, jotta pääsisin "selville vesille". Aina jossain vaiheessa ajatukset saavat minusta yliotteen, ja palaan täriseväksi hermoraunioksi ja lopulta sorrun taas tupakkaan. Tämä on siinäkin mielessä hyvin ahdistavaa, että moitin sitten itseäni siitä, kun olen jonkun tuollaisen tavan orja. Toisaalta tässä on hyvä osoitus siitä, kuinka vaikea niistä uskomuksista on irrottautua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mahtava vertaistukiketju! Kiitos kaikille tähän osallistuneille, varsinkin Mystikolle:) itse pohdin näitä samoja asioita ja on mahtavaa lukea toisten ihan tavallisten ihmisten kokemuksia ja ajatuksia. En pahemmin kirjoittele nettiin tai muualle, mutta tänne tuntui oikealta osallistua.
Törmäsin Tollen "arvosteluun" Ihmeiden oppikurssista ja koska molemmat on Täällä mainittu niin ajattelin, että Tämä voisi kiinnostaa:
YouTubessa
Eckhart Tolle 2016 teaching- It's all in your mind August 15th 2016.Mielenkiintoinen, itse en IOK:sta kiinnostunut aikanaan, mutta tuossa tuli pari pointtia joiden takia voisin harkita uudelleen...
Kiitos tästä vinkistä! En ole tutustunut Tolleen aiemmin, vaikka hänen kirjansa lienee jo jonkinlainen klassikko. Noilla videoilla hän sanoo IOK:sta kaiken sen, mitä itse en siinä ole edes ymmärtänyt, mutta mistä minulla on kuitenkin ollut joku harmaa aavistus. Hyvin miellyttävän oloinen ihminen tämä Tolle, noita videoitahan voisi katsella vaikka kuinka kauan! :)
Etsivä löytää kirjoitti:
Käyttäjä102 kirjoitti:
Etsivä löytää kirjoitti:
Minua kiinnostaa nyt varmaan ihan toissijaiset asiat, mutta kysynpä kuitenkin. Pakko ei ole vastata. :)
Oletko sinä mystikko tahtoessasi täysin vapaa ihmisten kollektiivisista uskomuksista? Pystyisitkö esim. käyttämään jotain myrkyksi luokiteltua, vaikkapa alkoholia, ilman että se vaikuttaisi kehoosi totutulla tavalla? Kysyn, koska painiskelen tupakkariippuvuuden kanssa ja haluaisin siitä lopullisesti eroon, mutta uskomukseni asian suhteen tekevät siitä hyvin vaikeaa. Olen joskus huvikseni miettinyt, voisiko valaistunut ihminen selvitä vaikkapa juuri tupakoinnista ilman mitään tavanomaisia seuraamuksia.Voi kyllä selvitä, mutta siinä vaiheessa kun selviää ilman kielteisiä seuraamuksia, siitä tupakoinnista tai alkoholista ei ole myöskään mitään iloa. Kaikki voima mitä kemikaaleilla on ihmiseen, on uskomusten ja mielen niille antamaa. Kun todella näkee sen (eikä vain ajattelevassa mielessä usko niin), niin niiden kielteiset vaikutukset eivät toimi, mutta eivät myöskään myönteiset. Ei sillä, että siinä vaiheessa olisi enää tarvettakaan myönteisille vaikutuksille. Itse olen kerran koittanut erään etsijän 'yllytyksestä' jopa LSD:tä, eikä sekään vaikuttanut yhtään mitään, minkä itse tiesinkin, mutta aineen tarjoajan mielestä se oli uskomatonta. Mikä maailmankuvien ero - minusta taas olisi uskomatonta, että joku 'ulkoinen', joka lopulta on vain sisäisen projektio, voisi vaikuttaa tavalla joka ei ole sisäisen päättämä, ja fyysiseen maailmankuvaan uskovasta oli uskomatonta, että aine joka vaikuttaa aivokemiaan ei tee mitään tietoisuudelle, jonka hänen maailmankuvansa mukaan pitäisi olla biologian, aivokemian, tuotetta!
Omalla kohdallani kuitenkaan heti valaistumiskokemuksen alussa tämä efekti ei ollut valmis. Kyllä minä ainakin pari vuotta esimerkiksi tulin humalaan (ja krapulaan) jos join alkoholia, tai tuli paha olo jos söin jotain "sopimatonta", sellaista mistä olin ennenkin tullut huonosti voivaksi. Valaistuminen on lopulta vasta ensi kontakti uuteen tietoisuuden tasoon, sen avautuminen, eikä kehitys ajan illuusiosta katsoen lopu siihen.
Muistan, että alussa oli niin, että minun täytyi 'taistella' pitääkseni kiinni uudesta tietoisuuden tasosta, niin etten imeytyisi vanhaan kehoon ja mieleen samaistumiseen. Nykyisin se on toisin päin: varsinkin jos vietän aikaa yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa, joskus minun on vaikea samaistua takaisin ihmisolemukseen riittävästi, että pysyn tässä ulottuvuudessa. Olisin valmis lähtemäänkin, mutta en lähde, ennen kuin on se aika, ettei minulla ole enää täällä tehtävää.
Voisitko sinä rukoilla puolestani näiden syvään juurtuneiden uskomusten suhteen? Minusta tuntuu, että tarvitsen jo jonkin sortin ihmeen niiden kanssa. Välillä onnistun pääsemään tilaan, missä tunnen olevani vapaa eikä esimerkiksi vieroitusoireita ilmene ollenkaan, mutta sitä ei kestä tarpeeksi kauan, jotta pääsisin "kuiville vesille". Aina jossain vaiheessa ajatukset saavat minusta yliotteen, ja palaan täriseväksi hermoraunioksi ja lopulta sorrun taas tupakkaan. Tämä on siinäkin mielessä hyvin ahdistavaa, että moitin sitten itseäni siitä, kun olen jonkun tuollaisen tavan orja. Toisaalta tässä on hyvä osoitus siitä, kuinka vaikea niistä uskomuksista on irrottautua...
Rukoilen kyllä, heti.
Mutta muista, että tupakka on vain illuusion tason asia, ei niin kovin tärkeää. Se ei pysty vaikuttamaan todelliseen olemukseesi, joka on aina kaiken aineellisen tuolla puolen. Tärkeää on oivaltaa todellinen olemus, ei saada aineellista 'paremmaksi'.
Etsivä löytää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtava vertaistukiketju! Kiitos kaikille tähän osallistuneille, varsinkin Mystikolle:) itse pohdin näitä samoja asioita ja on mahtavaa lukea toisten ihan tavallisten ihmisten kokemuksia ja ajatuksia. En pahemmin kirjoittele nettiin tai muualle, mutta tänne tuntui oikealta osallistua.
Törmäsin Tollen "arvosteluun" Ihmeiden oppikurssista ja koska molemmat on Täällä mainittu niin ajattelin, että Tämä voisi kiinnostaa:
YouTubessa
Eckhart Tolle 2016 teaching- It's all in your mind August 15th 2016.Mielenkiintoinen, itse en IOK:sta kiinnostunut aikanaan, mutta tuossa tuli pari pointtia joiden takia voisin harkita uudelleen...
Kiitos tästä vinkistä! En ole tutustunut Tolleen aiemmin, vaikka hänen kirjansa lienee jo jonkinlainen klassikko. Noilla videoilla hän sanoo IOK:sta kaiken sen, mitä itse en siinä ole edes ymmärtänyt, mutta mistä minulla on kuitenkin ollut joku harmaa aavistus. Hyvin miellyttävän oloinen ihminen tämä Tolle, noita videoitahan voisi katsella vaikka kuinka kauan! :)
Tolle on muuten hauska esimerkki siitä, miten valaistunut ihminen tosiaan on oma itsensä, silti vaikka se oma itse ei olisi ehkä nykymaailman 'muodin' mukainen. Moni katsoessaan Tollea ehkä ajattelisi, että outo hidaspuheinen hissukka, mutta se on hänen persoonansa ja Jumalan ilmentymä sellaisenaan, siksi sitä ei ole mitään syytä yrittää muuksi muuttaa.
Jotkut muut taas ovat hyvin erilaisia persoonia, ja siinä ehkä tuleekin enemmän haastetta, koska perinteinen käsitys valaistuneesta ihmisestä on hyvin rauhallinen, hiljainen ja hidas ihminen. Mutta persoonat ovat erilaisia, valaistumisen jälkeenkin. Itse olin tulinen ja vilkas ennen valaistumista, ja vielä tulisempi ja vilkkaampi sen jälkeen, koska enää en häpeä sitä millaiseksi minut on luotu. Kuten ei kukaan enää häpeä koettuaan sen, että on Jumalan yksilöllistymä, joka on Jumalan tahdosta juuri sellainen ilmentymä kuin on.
Käyttäjä102 kirjoitti:
Etsivä löytää kirjoitti:
Käyttäjä102 kirjoitti:
Etsivä löytää kirjoitti:
Minua kiinnostaa nyt varmaan ihan toissijaiset asiat, mutta kysynpä kuitenkin. Pakko ei ole vastata. :)
Oletko sinä mystikko tahtoessasi täysin vapaa ihmisten kollektiivisista uskomuksista? Pystyisitkö esim. käyttämään jotain myrkyksi luokiteltua, vaikkapa alkoholia, ilman että se vaikuttaisi kehoosi totutulla tavalla? Kysyn, koska painiskelen tupakkariippuvuuden kanssa ja haluaisin siitä lopullisesti eroon, mutta uskomukseni asian suhteen tekevät siitä hyvin vaikeaa. Olen joskus huvikseni miettinyt, voisiko valaistunut ihminen selvitä vaikkapa juuri tupakoinnista ilman mitään tavanomaisia seuraamuksia.Voi kyllä selvitä, mutta siinä vaiheessa kun selviää ilman kielteisiä seuraamuksia, siitä tupakoinnista tai alkoholista ei ole myöskään mitään iloa. Kaikki voima mitä kemikaaleilla on ihmiseen, on uskomusten ja mielen niille antamaa. Kun todella näkee sen (eikä vain ajattelevassa mielessä usko niin), niin niiden kielteiset vaikutukset eivät toimi, mutta eivät myöskään myönteiset. Ei sillä, että siinä vaiheessa olisi enää tarvettakaan myönteisille vaikutuksille. Itse olen kerran koittanut erään etsijän 'yllytyksestä' jopa LSD:tä, eikä sekään vaikuttanut yhtään mitään, minkä itse tiesinkin, mutta aineen tarjoajan mielestä se oli uskomatonta. Mikä maailmankuvien ero - minusta taas olisi uskomatonta, että joku 'ulkoinen', joka lopulta on vain sisäisen projektio, voisi vaikuttaa tavalla joka ei ole sisäisen päättämä, ja fyysiseen maailmankuvaan uskovasta oli uskomatonta, että aine joka vaikuttaa aivokemiaan ei tee mitään tietoisuudelle, jonka hänen maailmankuvansa mukaan pitäisi olla biologian, aivokemian, tuotetta!
Omalla kohdallani kuitenkaan heti valaistumiskokemuksen alussa tämä efekti ei ollut valmis. Kyllä minä ainakin pari vuotta esimerkiksi tulin humalaan (ja krapulaan) jos join alkoholia, tai tuli paha olo jos söin jotain "sopimatonta", sellaista mistä olin ennenkin tullut huonosti voivaksi. Valaistuminen on lopulta vasta ensi kontakti uuteen tietoisuuden tasoon, sen avautuminen, eikä kehitys ajan illuusiosta katsoen lopu siihen.
Muistan, että alussa oli niin, että minun täytyi 'taistella' pitääkseni kiinni uudesta tietoisuuden tasosta, niin etten imeytyisi vanhaan kehoon ja mieleen samaistumiseen. Nykyisin se on toisin päin: varsinkin jos vietän aikaa yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa, joskus minun on vaikea samaistua takaisin ihmisolemukseen riittävästi, että pysyn tässä ulottuvuudessa. Olisin valmis lähtemäänkin, mutta en lähde, ennen kuin on se aika, ettei minulla ole enää täällä tehtävää.
Voisitko sinä rukoilla puolestani näiden syvään juurtuneiden uskomusten suhteen? Minusta tuntuu, että tarvitsen jo jonkin sortin ihmeen niiden kanssa. Välillä onnistun pääsemään tilaan, missä tunnen olevani vapaa eikä esimerkiksi vieroitusoireita ilmene ollenkaan, mutta sitä ei kestä tarpeeksi kauan, jotta pääsisin "kuiville vesille". Aina jossain vaiheessa ajatukset saavat minusta yliotteen, ja palaan täriseväksi hermoraunioksi ja lopulta sorrun taas tupakkaan. Tämä on siinäkin mielessä hyvin ahdistavaa, että moitin sitten itseäni siitä, kun olen jonkun tuollaisen tavan orja. Toisaalta tässä on hyvä osoitus siitä, kuinka vaikea niistä uskomuksista on irrottautua...
Rukoilen kyllä, heti.
Mutta muista, että tupakka on vain illuusion tason asia, ei niin kovin tärkeää. Se ei pysty vaikuttamaan todelliseen olemukseesi, joka on aina kaiken aineellisen tuolla puolen. Tärkeää on oivaltaa todellinen olemus, ei saada aineellista 'paremmaksi'.
Kiitos hyvin paljon! Ymmärrän mitä tarkoitat. Katsoin juuri yhtä Tollen videota tuolta youtubesta, ja siinä hän puhui ihan samasta asiasta... Että ei pidä keksiä mitään tekosyitä tyyliin "ensin minun täytyy tehdä sitä ja tätä, jotta pääsen rauhan tilaan". Minulla on näitä tekosyitä useampiakin, osa ihan tietoisia, kuten mm. tämä tupakka-asia.
14/67 taas. (Eli se tyyppi, joka on kirjoittanut materiaalisista tavoitteista ja tietoisesta luomisesta luopumisesta sekä sisäisen rauhan ja hiljaisuuden tavoittelemisesta, koska mikään maallinen ei tunnu tuottavan pysyvää onnellisuutta.)
Voi hyvä luoja.
Onko tämä nyt sitten joku oppitunti, joka minun on vain käytävä läpi?
Nythän on niin, että noihin kauan tavoittelemiini asioihin kuului asunto eräästä tietystä talosta, josta toiveideni mukaisia koteja on harvoin tarjolla - sanotaan nyt vaikka kerran viidessä vuodessa.
Ja nyt sellainen sitten olisi, kun päätin luopua tavoitteestani.
No niin, tällaista tapahtuu ja on tapahtunut mulle ennenkin. Kun jostain fyysisen tason toiveesta luopuu, se manifestoituukin yllättäen. Ihan peruskauraa. Saat sen, mistä luovut jadajadajaa.
Mutta nyt seuraa yllättävä juonenkäänne: olisin voinut tarttua tuohon asuntotarjoukseen joitain kuukausia sitten, tai sanotaan nyt vaikka vuoden päästä taas. Mutta nyt on aivan täysin mahdotonta toteuttaa tuota haavettani tämän hetken olosuhteet huomioon ottaen. Pystyn uskomaan sen toteutumiseen suunnilleen yhtä paljon kuin siihen, että huomenna sataa sammakoita tai että puolisoni on miljardööri.
Juuri, kun olin luopunut toiveestani, se heitetäänkin eteeni niin, etten voi siihen tarttua. Mitä tämä on?
Etsivä löytää kirjoitti:
Käyttäjä102 kirjoitti:
Etsivä löytää kirjoitti:
Käyttäjä102 kirjoitti:
Etsivä löytää kirjoitti:
Minua kiinnostaa nyt varmaan ihan toissijaiset asiat, mutta kysynpä kuitenkin. Pakko ei ole vastata. :)
Oletko sinä mystikko tahtoessasi täysin vapaa ihmisten kollektiivisista uskomuksista? Pystyisitkö esim. käyttämään jotain myrkyksi luokiteltua, vaikkapa alkoholia, ilman että se vaikuttaisi kehoosi totutulla tavalla? Kysyn, koska painiskelen tupakkariippuvuuden kanssa ja haluaisin siitä lopullisesti eroon, mutta uskomukseni asian suhteen tekevät siitä hyvin vaikeaa. Olen joskus huvikseni miettinyt, voisiko valaistunut ihminen selvitä vaikkapa juuri tupakoinnista ilman mitään tavanomaisia seuraamuksia.Voi kyllä selvitä, mutta siinä vaiheessa kun selviää ilman kielteisiä seuraamuksia, siitä tupakoinnista tai alkoholista ei ole myöskään mitään iloa. Kaikki voima mitä kemikaaleilla on ihmiseen, on uskomusten ja mielen niille antamaa. Kun todella näkee sen (eikä vain ajattelevassa mielessä usko niin), niin niiden kielteiset vaikutukset eivät toimi, mutta eivät myöskään myönteiset. Ei sillä, että siinä vaiheessa olisi enää tarvettakaan myönteisille vaikutuksille. Itse olen kerran koittanut erään etsijän 'yllytyksestä' jopa LSD:tä, eikä sekään vaikuttanut yhtään mitään, minkä itse tiesinkin, mutta aineen tarjoajan mielestä se oli uskomatonta. Mikä maailmankuvien ero - minusta taas olisi uskomatonta, että joku 'ulkoinen', joka lopulta on vain sisäisen projektio, voisi vaikuttaa tavalla joka ei ole sisäisen päättämä, ja fyysiseen maailmankuvaan uskovasta oli uskomatonta, että aine joka vaikuttaa aivokemiaan ei tee mitään tietoisuudelle, jonka hänen maailmankuvansa mukaan pitäisi olla biologian, aivokemian, tuotetta!
Omalla kohdallani kuitenkaan heti valaistumiskokemuksen alussa tämä efekti ei ollut valmis. Kyllä minä ainakin pari vuotta esimerkiksi tulin humalaan (ja krapulaan) jos join alkoholia, tai tuli paha olo jos söin jotain "sopimatonta", sellaista mistä olin ennenkin tullut huonosti voivaksi. Valaistuminen on lopulta vasta ensi kontakti uuteen tietoisuuden tasoon, sen avautuminen, eikä kehitys ajan illuusiosta katsoen lopu siihen.
Muistan, että alussa oli niin, että minun täytyi 'taistella' pitääkseni kiinni uudesta tietoisuuden tasosta, niin etten imeytyisi vanhaan kehoon ja mieleen samaistumiseen. Nykyisin se on toisin päin: varsinkin jos vietän aikaa yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa, joskus minun on vaikea samaistua takaisin ihmisolemukseen riittävästi, että pysyn tässä ulottuvuudessa. Olisin valmis lähtemäänkin, mutta en lähde, ennen kuin on se aika, ettei minulla ole enää täällä tehtävää.
Voisitko sinä rukoilla puolestani näiden syvään juurtuneiden uskomusten suhteen? Minusta tuntuu, että tarvitsen jo jonkin sortin ihmeen niiden kanssa. Välillä onnistun pääsemään tilaan, missä tunnen olevani vapaa eikä esimerkiksi vieroitusoireita ilmene ollenkaan, mutta sitä ei kestä tarpeeksi kauan, jotta pääsisin "kuiville vesille". Aina jossain vaiheessa ajatukset saavat minusta yliotteen, ja palaan täriseväksi hermoraunioksi ja lopulta sorrun taas tupakkaan. Tämä on siinäkin mielessä hyvin ahdistavaa, että moitin sitten itseäni siitä, kun olen jonkun tuollaisen tavan orja. Toisaalta tässä on hyvä osoitus siitä, kuinka vaikea niistä uskomuksista on irrottautua...
Rukoilen kyllä, heti.
Mutta muista, että tupakka on vain illuusion tason asia, ei niin kovin tärkeää. Se ei pysty vaikuttamaan todelliseen olemukseesi, joka on aina kaiken aineellisen tuolla puolen. Tärkeää on oivaltaa todellinen olemus, ei saada aineellista 'paremmaksi'.
Kiitos hyvin paljon! Ymmärrän mitä tarkoitat. Katsoin juuri yhtä Tollen videota tuolta youtubesta, ja siinä hän puhui ihan samasta asiasta... Että ei pidä keksiä mitään tekosyitä tyyliin "ensin minun täytyy tehdä sitä ja tätä, jotta pääsen rauhan tilaan". Minulla on näitä tekosyitä useampiakin, osa ihan tietoisia, kuten mm. tämä tupakka-asia.
Yksi haitallisimpia opetuksia perinteisen kristillisyyden parissa on ajatus, että synti erottaa Jumalasta, vaikka juuri synnin ollessa syvimmillään ihminen yleensä eniten kaipaa Jumalaa, ja vaikka Jeesuskin tuli kutsumaan nimenomaan syntisiä. Sama ajatus esiintyy hieman eri muodossa monissa muissakin henkisyyden lajeissa, ajatus siitä että pitäisi ensin jotenkin tulla paremmaksi, niin sitten voisi saavuttaa etsimänsä. Olisi muka päästävä paheista, tultava moraalisemmaksi, hankittava lisää oppia ja tietoa, tultava ahkerammaksi tai kokeneemmaksi rukoilijaksi tai meditoijaksi, kaikenlaista. Herääminen lykätään aikaan 'sitten kun'.
Mutta se menee toisin päin: kun ihminen ensin löytää mitä etsii, alkaa elämä tuottaa itsestään, aivan ponnistelematta tekojen tasollakin erilaista hedelmää. Egosamaistuminen, lihan mieli, tuottaa omanlaistaan hedelmää, eikä auta yhtään jos väsyttää itsensä yrittäessään nyppiä sen hedelmiä elämänsä puusta pois ja liimata parempia tilalle. Parempi on puuttua suoraan ydinongelmaan, 'etsiä Jumalan valtakuntaa' tai henkistä heräämistä. Se mitä on löydettävä, on oma ydinolemus, Oleminen itse (Minä olen) ja se on aina tässä ja nyt, tekipä ihminen ihan mitä tahansa ja olipa tällä hetkellä millainen hyvänsä. Se on aina vapaasti oivallettavissa ja löydettävissä, ilman esiehtoja.
Kommentoin jotain viestin 198 kohtia. Minusta muuten pelon pohjalta (valitettavasti) voi manifestoida oikeinkin tehokkaasti. Pelkäämällä jotain tiettyä asiaa oikein intensiivisesti käytännössä vahvistaa sen todellisuutta, niin että mitä enemmän pelkää, sitä todennäköisemmäksi käy sen manifestoituminen fyysiselle tasolle. Pelon kuten muidenkin tunteiden taustalla on kuitenkin aina ajatukset, tiedostamattomat tai tiedostetut - on aina joku syy, miksi pelkää. Siksi itselleni aina ajatus on ensisijainen tunteisiin nähden. Tunne on vain ajatuksen aiheuttama kehollinen reaktio.
Sisäiset ristiriidat tavoitteissa kyllä voivat häiritä tietoista manifestointia, sellainen että toisaalta haluaa tiettyä asiaa ja yrittää manifestoida sitä, mutta toisaalta pelkää sitä. Tässäkään tunteet eivät lopulta ole ydinasia vaan ajattelun tason tavoitteiden ristiriita. Ihmisen viesti on: "haluan tätä, koska..." ja samaan aikaan "en halua tätä, koska...(voi tulla seuraavia ikäviä seuraamuksia joita pelkään)" Ristiriitaiset uskomukset tuottavat ristiriitaisia tuloksia.
"Ihan en sitä kokemusta ole vielä saanut, mutta nyt jo tunnen olevani kynnyksellä. Esim. Nyt jo järjellä tajuan, ja Suhteeni eläimiin on muuttunut."
Kuulostaa hienolta :) Suhde kaikkeen olevaan, niin kivi-, kasvi- kuin eläinkuntaankin muuttuu aivan erilaiseksi kaiken ykseyden kokemisen myötä. Luonto myös vastaa ihmisen erilaiseen näkemykseen, se tulee ikään kuin siunatuksi sillä että joku näkee sen syvimmän, ikuisen olemuksen muodon harhan läpi.
"Luomakunta odottaa hartaasti Jumalan lasten ilmestymistä" sanotaan Raamatussa, ja niin se tekee. Myös eläimet ovat osallisia ihmisten nykyisestä tietoisuudentasosta, vaikka eivät olekaan ihmisen tavoin kokonaan kadottaneet yhteyttä ohjaavan Hengen tasoon, eivät eksyneet pois hiljaisuudesta automaattisen egoistisen ajattelun verkkoon. Nekin kuitenkin ovat sellaisen materialistisen tietoisuuden tason alaisia, jossa synnytään fyysisiksi kehoiksi, nautitaan ja kärsitään aikansa, sitten kuollaan. Kun eläimet ja kasvit kohtaavat jonkun joka näkee kaiken perimmäisen olemuksen, ne tulevat tietoisiksi itsestään syvimmän olemuksensa suhteen ja tulevat näkemisestään siunatuiksi. Ne vastaavat lajinsa mukaan tavoilla, joka siunaa suuresti myös ihmistä joka katsoo niitä Luojan silmin. Tämä lieneekin niitä ainoista asioita, joissa hengellisesti herännyt voi olla vähän outo - eläimet todennäköisesti pitävät hänestä tavalla, joka herättää ihmisissä huomiota ;)