Kristitty mystikko, huhuu?!? Kysymyksiä.

"Kaikki voima mitä kemikaaleilla on ihmiseen, on uskomusten ja mielen niille antamaa."

Ei pidä paikkaansa. Tietoisuus ei ole aivoista erillinen asia. Kemikaalit vaikuttaa aivoihin ja sitä kautta tietoisuuteen. 

Täällä on myös ollut puhetta, että sairaudetkin (esimerkkinä syöpä) olisi vain "uskon" asia eli vain illuusiota. Ei ainoastaan järjetön vaan myös vaarallinen ajatus.

Manifestointi on myös silkkaa hölynpölyä.

Muutoin täällä on kyllä ihan järkevääkin keskustelua. 

Kirjoitanpa tähän nyt mieleeni tulleita ajatuksia rukouksesta, ei erityisesti vastauksena kenenkään yksittäiseen kysymykseen vaan enemmänkin jatkoksi viestin 206 vastaukseen joka koski rukousta toisen puolesta ilman että pyydetään mitään.

Moni toivoo tai odottaa rukousta pyytäessään, että saisi jonkun henkilökohtaisen sanan tai kosketuksen, voiman tai oivalluksen rukoilijan välityksellä. Ja usein saakin, mutta yleensä hän ei saa sitä rukoilijan ihmispersoonan kautta, vaan sen Minän kautta, joka on sekä hänen itsensä että rukoilijan Minä - Jumala, yksi ainoa Oleminen ja Elämä. Omasta sisimmästään intuitiona tai oivalluksena tai uutena näkemisen tapana siis.

Joskus tosin toki voi tulla rukoilijan kauttakin joku viesti, varsinkin jos rukousta pyytänyt on niin stressaantuneessa tai sekavassa tilassa ettei pysty ottamaan vastaan sisäisiä viestejä, mutta pääsääntöisesti ainakaan itse rukoillessani en saa mitään erityisiä sanoja tai neuvoja. Ja se on kaikille osapuolille parempi niin. Se on rukouksen pyytäjälle parempi, koska hänellekin kaikkein tärkeintä on oppia saamaan yhteys syvempään Minäänsä, joten on hyvä jos hän rukouksen seurauksena saa oman sisäisen sanan tai oivalluksen tai ohjauksen eikä niin, että joku ulkoinen ihminen antaisi viestin.

Se on parempi myös rukoilijalle, niin ettei hänelle tule kiusausta egosamaistumiseen palaamiseen. Kuinka paljon ego rakastaisikaan tilannetta, jossa joka kerta kun rukoilisi, saisi hienoja profetian sanoja, näkyjä tai kokemuksia, joilla voisi tuntea olevansa todella erityinen - jos saisi ihmisiltä egoa hivelevää palautetta viisauden sanoistaan. Ei, se on parempi niin että rukoilija pääosin pysyy vain kontaktin apuvälineenä, tai kuin ikkunana jonka kautta rukousta pyytäneelle voi avautua näkymä siihen mitä ei vielä itse ole lopullisesti oivaltanut. Rukoilija ei ole ihmismuotona mitään, ei tiedä mitään, ei osaa auttaa missään. Hän vain tuntee yhteyden siihen Minään, joka on kaikkien minä ja joka on ainoa Voima maailmankaikkeudessa, ja tämä yhteys auttaa rukouksen pyytäjää saamaan yhteyden samaan tasoon. Mutta yleensä rukoilija ei tiedä mitä apua toinen saa, jos saa, tai missä muodossa. Se ei ole rukoilijan asia, vaan Jumalan asia, sen joka on kaikkien syvin Minä. Rukoilijan on tyydyttävä huolehtimaan vain omasta näkemisestään ja kontaktistaan Hengen tasolle, ja luotettava rukouksen vaikutus sen saman Hengen valtaan.

Vierailija kirjoitti:

14/67 taas. (Eli se tyyppi, joka on kirjoittanut materiaalisista tavoitteista ja tietoisesta luomisesta luopumisesta sekä sisäisen rauhan ja hiljaisuuden tavoittelemisesta, koska mikään maallinen ei tunnu tuottavan pysyvää onnellisuutta.)

Voi hyvä luoja.

Onko tämä nyt sitten joku oppitunti, joka minun on vain käytävä läpi?

Nythän on niin, että noihin kauan tavoittelemiini asioihin kuului asunto eräästä tietystä talosta, josta toiveideni mukaisia koteja on harvoin tarjolla - sanotaan nyt vaikka kerran viidessä vuodessa.

Ja nyt sellainen sitten olisi, kun päätin luopua tavoitteestani.

No niin, tällaista tapahtuu ja on tapahtunut mulle ennenkin. Kun jostain fyysisen tason toiveesta luopuu, se manifestoituukin yllättäen. Ihan peruskauraa. Saat sen, mistä luovut jadajadajaa.

Mutta nyt seuraa yllättävä juonenkäänne: olisin voinut tarttua tuohon asuntotarjoukseen joitain kuukausia sitten, tai sanotaan nyt vaikka vuoden päästä taas. Mutta nyt on aivan täysin mahdotonta toteuttaa tuota haavettani tämän hetken olosuhteet huomioon ottaen. Pystyn uskomaan sen toteutumiseen suunnilleen yhtä paljon kuin siihen, että huomenna sataa sammakoita tai että puolisoni on miljardööri.

Juuri, kun olin luopunut toiveestani, se heitetäänkin eteeni niin, etten voi siihen tarttua. Mitä tämä on?

Se on sitä tavallista ihmismielen dualismiin perustuvaa illuusiota, jossa sisäinen dualismi tuottaa ulkoista dualismia: hyviä kokemuksia ja sattumia ja huonoja sellaisia. Yleensä ei ole hyödyllistä lähteä penkomaan omasta psyykestään syitä yksittäisille ei-toivotuille manifestaatioille, vaan hyväksyä että ongelma on yleisinhimillinen tietoisuudentila, jonka juuressa on 'usko kahteen voimaan' (jota Raamatussa symbolisesti kuvaa hyvän ja pahan tiedon puusta syöminen). Tämä tietoisuudentila tuottaa lopputuloksenaan ihmiselämän unen, jossa on rumaa ja kaunista, hyvää ja pahaa, toivottua ja ei-toivottua, terveyttä ja sairautta. Epäharmonian ottamat muodot vaihtelevat, mutta niin kauan kuin dualismiin perustuva mielentila on vallassa, epäharmonia tulee jatkumaan, sillä ulkoinen heijastaa sisäistä. 

Mitä asialle voi tehdä? Herätä unesta - ihmiselämän unesta ;) Tämä koko ketju sivuaa oikeastaan tätä aihetta, heräämisen tai valaistumisen tai uudestisyntymisen etsintää. Siihen on monia teitä, mutta tärkeintä on tuo herääminen, ei niinkään minkään yksittäisten elämässä ilmenevien epäharmonioiden korjaaminen.  

Ensiapuna voi mahdollisuuksien mukaan lopettaa tietoisen mielen arvostelun olosuhteita kohtaan, koska arvostelu vain syventää sisäistä, ja siten myös ulkoista, dualismia. Samoin, jos uskoo johonkin henkiseen opetukseen jonka ytimenä on yksi Voima, esimerkiksi yksi kaikkialla läsnä oleva, kaikkivaltias Jumala, niin on hyvä muistuttaa itseään tästä totuudesta vaikkei sitä vielä näkisikään. Kun näkee jotain pahaa, sanoo, että ei, sinä et voi olla, koska totuus sanoo, että Jumala on läsnä ihan kaikkialla, ja on hyvä - sinun on siis oltava illuusio tai vääristymä totuudesta. Tosin sekä ihmisen näkemä hyvä että paha ovat illuusioita, ei vain paha - todellisuus on spirituaalinen, hyvän ja pahan tason tuolla puolen, aineen tason tuolla puolen. Tai sitten uskomusten aktiivisen muuttamisen sijasta voi olla vain sisäisesti hiljaa, kieltäytyä mielellään kommentoimasta ja valittamasta ja arvostelemasta. 

Käytännön tasolla toki yksittäisen ongelman voi hoitaa pois päiväjärjestyksestä kykyjensä mukaan - mielellään sisäiseltä intuitiolta hiljaisuudessa neuvoa kysyen. Kuitenkin muistaen, että uusia ongelmia tulee ilmenemään niin kauan kuin dualistinen tietoisuudentila pysyy. 

Vierailija kirjoitti:

"Kaikki voima mitä kemikaaleilla on ihmiseen, on uskomusten ja mielen niille antamaa."

Ei pidä paikkaansa. Tietoisuus ei ole aivoista erillinen asia. Kemikaalit vaikuttaa aivoihin ja sitä kautta tietoisuuteen. 

Täällä on myös ollut puhetta, että sairaudetkin (esimerkkinä syöpä) olisi vain "uskon" asia eli vain illuusiota. Ei ainoastaan järjetön vaan myös vaarallinen ajatus.

Manifestointi on myös silkkaa hölynpölyä.

Muutoin täällä on kyllä ihan järkevääkin keskustelua. 

On ihan itsestäänselvä asia, että ihmisten perususkomukset ovat juuri sellaisia mitä kuvaat: aivot tuottavat tietoisuuden, mielellä ei voi vaikuttaa aineeseen (eli manifestointi on hölynpölyä), sairaudet ovat totta. Täällä keskustellaan mahdollisuudesta, että entä jos nämä uskomukset luovat yksilöiden todellisuuden eikä toisin päin kuten yleensä ajatellaan. Entä jos muuttamalla uskomukset kokemus voisi muuttua. Monet uskonnot ja henkiset perinteet kuvaavat tällaista prosessia, se ei ole vain tämän ketjun kirjoittajien erikoinen keksintö.

Tuo manifestointi on jotain new age-hörhöilyä. Samoissa viesteissä, joissa on tällaista hörhöilyä: sairaudet pelkkää illuusiota ym., puhutaan myös buddhalaisuudesta, annetaan ymmärtää niin kuin näillä olisi jotain buddhalaisuuden kanssa tekemistä. Ei ole. Buddhalaisissa teksteissä pohditaan paljon sairauksia ja kipua ja  niissä ei tarjota mitään yksinkertaisuuksia, että uskomalla saa kivut ja sairaudet katoamaan. Buddhalaisuudessa lähtökohta on toiminnassa ei ajatuksessa. Vain toiminnalla on vaikutus maailmaan.

Käyttäjä102 kirjoitti:

Kirjoitanpa tähän nyt mieleeni tulleita ajatuksia rukouksesta, ei erityisesti vastauksena kenenkään yksittäiseen kysymykseen vaan enemmänkin jatkoksi viestin 206 vastaukseen joka koski rukousta toisen puolesta ilman että pyydetään mitään.

Moni toivoo tai odottaa rukousta pyytäessään, että saisi jonkun henkilökohtaisen sanan tai kosketuksen, voiman tai oivalluksen rukoilijan välityksellä. Ja usein saakin, mutta yleensä hän ei saa sitä rukoilijan ihmispersoonan kautta, vaan sen Minän kautta, joka on sekä hänen itsensä että rukoilijan Minä - Jumala, yksi ainoa Oleminen ja Elämä. Omasta sisimmästään intuitiona tai oivalluksena tai uutena näkemisen tapana siis.

Joskus tosin toki voi tulla rukoilijan kauttakin joku viesti, varsinkin jos rukousta pyytänyt on niin stressaantuneessa tai sekavassa tilassa ettei pysty ottamaan vastaan sisäisiä viestejä, mutta pääsääntöisesti ainakaan itse rukoillessani en saa mitään erityisiä sanoja tai neuvoja. Ja se on kaikille osapuolille parempi niin. Se on rukouksen pyytäjälle parempi, koska hänellekin kaikkein tärkeintä on oppia saamaan yhteys syvempään Minäänsä, joten on hyvä jos hän rukouksen seurauksena saa oman sisäisen sanan tai oivalluksen tai ohjauksen eikä niin, että joku ulkoinen ihminen antaisi viestin.

Se on parempi myös rukoilijalle, niin ettei hänelle tule kiusausta egosamaistumiseen palaamiseen. Kuinka paljon ego rakastaisikaan tilannetta, jossa joka kerta kun rukoilisi, saisi hienoja profetian sanoja, näkyjä tai kokemuksia, joilla voisi tuntea olevansa todella erityinen - jos saisi ihmisiltä egoa hivelevää palautetta viisauden sanoistaan. Ei, se on parempi niin että rukoilija pääosin pysyy vain kontaktin apuvälineenä, tai kuin ikkunana jonka kautta rukousta pyytäneelle voi avautua näkymä siihen mitä ei vielä itse ole lopullisesti oivaltanut. Rukoilija ei ole ihmismuotona mitään, ei tiedä mitään, ei osaa auttaa missään. Hän vain tuntee yhteyden siihen Minään, joka on kaikkien minä ja joka on ainoa Voima maailmankaikkeudessa, ja tämä yhteys auttaa rukouksen pyytäjää saamaan yhteyden samaan tasoon. Mutta yleensä rukoilija ei tiedä mitä apua toinen saa, jos saa, tai missä muodossa. Se ei ole rukoilijan asia, vaan Jumalan asia, sen joka on kaikkien syvin Minä. Rukoilijan on tyydyttävä huolehtimaan vain omasta näkemisestään ja kontaktistaan Hengen tasolle, ja luotettava rukouksen vaikutus sen saman Hengen valtaan.

Tämä on tosi kauniisti ilmaistu ja kuulostaa hyvin samalta, kuin mitä Gary Renard kertoo rukouksesta ja sairaiden parantamisesta. Hän ilmaisi asian jotenkin niin, että "mielet yhdistyvät Kristus-tietoisuudessa" ja rukouksen/ parannuksen vastaanottajan uskosta sitten riippuu, mitä tästä yhdistymisestä seuraa. Minä pyydän todella harvoin rukousta itselleni ja silloin kun sen teen, yritän olla lataamatta siihen mitään odotuksia, jotta en vahingossa itse rajoittaisi mahdollisia lopputuloksia. Uskon ihmeisiin, mutta minun mieleni ei varmastikaan kykene samanlaiseen luovuuteen, kuin mihin Jumala/ Pyhä Henki pystyy.

mystikko, mitä ajattelet pienistä vastoinkäymisistä - ovatko ne sinulle vain manifestoimista, vai onko niillä aina jokin opetus?

Tämä tuli mieleen, kun juuri varasin aivan käsittämättömät lennot, jotka eivät edes lähteneet suomesta, ja menetin liki 400 euroa. Mietin nyt, miksi näin tapahtui. Ei tuollaisen pitäisi olla edes mahdollista, kun tarkistin, tarkistin ja tarkistin.

Voisitko rkoilla minunkin puolestani? Erityisesti haluaisin Vahvan sisäisen äänen ja kyvyn kuunnella sitä. Koen, että sisäinen ääneni on sekava, se sekoittuu mieleen, enkä ole täysin varma, mistä lähteestä se on peräisin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tuo manifestointi on jotain new age-hörhöilyä. Samoissa viesteissä, joissa on tällaista hörhöilyä: sairaudet pelkkää illuusiota ym., puhutaan myös buddhalaisuudesta, annetaan ymmärtää niin kuin näillä olisi jotain buddhalaisuuden kanssa tekemistä. Ei ole. Buddhalaisissa teksteissä pohditaan paljon sairauksia ja kipua ja  niissä ei tarjota mitään yksinkertaisuuksia, että uskomalla saa kivut ja sairaudet katoamaan. Buddhalaisuudessa lähtökohta on toiminnassa ei ajatuksessa. Vain toiminnalla on vaikutus maailmaan.

Buddhan sanoja, jotka viittaavat hyvinkin manifestoinnin mahdollisuuteen (osasta minulla ei ole suomennettuja versioita):

"Viisas ihminen, joka tajuaa että maailma on vain illuusio, ei käyttäydy ikään kuin se olisi todellinen ja säästyy sen vuoksi kärsimykseltä". 

"Kaikki mitä meillä on, on sen seurausta mitä olemme ajatelleet" 

"We are shaped by our thoughts; we become what we think. When the mind is pure, joy follows like a shadow that never leaves." 

"“Every human being is the author of his own health or disease."

"It is wrong to think that misfortunes come from the east or from the west; they originate within one’s own mind. Therefore, it is foolish to guard against misfortunes from the external world and leave the inner mind uncontrolled."

"“If a man’s mind becomes pure, his surroundings will also become pure.”"

"What we are today comes from our thoughts of yesterday, and our present thoughts build our life of tomorrow: Our life is the creation of our mind."

Lisäksi Buddhaa seurasi ihmeparanemiset valaistumisen jälkeen, perustuen juuri maailman illuusioluonteen näkemiseen. Ei ihan niin pelkkää toimintaa ehkä sittenkään.

"“Every human being is the author of his own health or disease."

Ei ole buddhan sanoja: http://fakebuddhaquotes.com/every-human-being-is-the-author-of-his-own-…

Myös tuo 'viisas ihminen tajuaa, että maailma on illuusio' vaikuttaa feikiltä, ehkä vika on suomennoksessa. Se on harhaanjohtava. Buddhalaisuudessa maailma ei ole illuusio, se on siis ihan olemassaoleva todellisuus. Se voi näyttäytyä ihmiselle vääristyneenä, esimerkiksi halujen ja himojen vuoksi.

Mielen sairauksia voi parantaa mielellä, mutta muissa sairauksissa buddhalaisuudessa pyritään minimoimaan sen vaikutus mieleen. 

Vierailija kirjoitti:

"“Every human being is the author of his own health or disease."

Ei ole buddhan sanoja: http://fakebuddhaquotes.com/every-human-being-is-the-author-of-his-own-…

Myös tuo 'viisas ihminen tajuaa, että maailma on illuusio' vaikuttaa feikiltä, ehkä vika on suomennoksessa. Se on harhaanjohtava. Buddhalaisuudessa maailma ei ole illuusio, se on siis ihan olemassaoleva todellisuus. Se voi näyttäytyä ihmiselle vääristyneenä, esimerkiksi halujen ja himojen vuoksi.

Mielen sairauksia voi parantaa mielellä, mutta muissa sairauksissa buddhalaisuudessa pyritään minimoimaan sen vaikutus mieleen. 

Ei se ihan noin yksinkertaista ole, että buddhalaisuudessa maailma ei olisi illuusio. Koulukuntien näkemyksessä tästä on suuria eroja. Totaalisinta illusorisuuden ja myös nondualismin linjaa edustaa Dzogchen.

Mitä parantamiseen tulee, niin taitaa olla käynyt kuten kristinuskolle, että on tarvinnut omaksua käytännöllisemmät näkökulmat siksi, kun myöhempinä aikoina ei enää ihmeitä ole tahtonut tapahtua. Syynä voi olla ihan vaan myöhempien seuraajien näkemyksen syvyyden puute.

Vierailija kirjoitti:

Tuo manifestointi on jotain new age-hörhöilyä. Samoissa viesteissä, joissa on tällaista hörhöilyä: sairaudet pelkkää illuusiota ym., puhutaan myös buddhalaisuudesta, annetaan ymmärtää niin kuin näillä olisi jotain buddhalaisuuden kanssa tekemistä. Ei ole. Buddhalaisissa teksteissä pohditaan paljon sairauksia ja kipua ja  niissä ei tarjota mitään yksinkertaisuuksia, että uskomalla saa kivut ja sairaudet katoamaan. Buddhalaisuudessa lähtökohta on toiminnassa ei ajatuksessa. Vain toiminnalla on vaikutus maailmaan.

Buddhalaisuudessa kuten kaikissa uskonnoissa on monia suuntauksia, jotka poikkeavat toisistaan hyvinkin paljon. On näkemyksiä, joista esimerkiksi nimimerkin kristitty mystikko näkemykset olisivat suhteellisen kaukana, ja sitten sellaisia joiden kanssa ne ovat hämmästyttävän yhteneväisiä sikseen että kyseessä ei edes ole buddhalainen.

Samoin monesta muusta uskonnosta löytyy kaikkein mystisimmät, esoteerisimmat suuntauksensa joissa on samanlaisia ajatuksia. Itseäni sellaiset suuntaukset ovat aina kiehtoneet eniten, ne on jotenkin vaikuttaneet puhtaimmilta, korkeimmilta ja selkeimmiltä näkemyksiltä, mutta myös mielelle käsittämättömimmiltä. Ja sitten törmätä netissä kirjoittajaan joka kirjoittaa kokemuksesta samanlaisesta maailmankuvasta sisältä käsin, se on hämmästyttävää. Hörhöilyä varmasti monenkin mielestä, koska joka uskonnossa nämä linjaukset ovat seuraajamäärältään marginaalisia ja niilä rajoilla joilla kaikki suuret uskonnot alkavat paljastua samaa opettaviksi. Mutta minä maksaisin aika paljon jos saisin nähdä maailman edes hetken jonkun todellisen mystisen näkemyksen omaavan ihmisen spirituaalisen näkökyvyn läpi.

Vierailija kirjoitti:

mystikko, mitä ajattelet pienistä vastoinkäymisistä - ovatko ne sinulle vain manifestoimista, vai onko niillä aina jokin opetus?

Tämä tuli mieleen, kun juuri varasin aivan käsittämättömät lennot, jotka eivät edes lähteneet suomesta, ja menetin liki 400 euroa. Mietin nyt, miksi näin tapahtui. Ei tuollaisen pitäisi olla edes mahdollista, kun tarkistin, tarkistin ja tarkistin.

Voisitko rkoilla minunkin puolestani? Erityisesti haluaisin Vahvan sisäisen äänen ja kyvyn kuunnella sitä. Koen, että sisäinen ääneni on sekava, se sekoittuu mieleen, enkä ole täysin varma, mistä lähteestä se on peräisin.

Ap

Kaikki ulkoinen todellisuus on manifestoimista, automaattista tai tietoista. Siinä olen samoilla linjoilla kuin tuohon ylle laitettu Buddha-sitaatti, että kaikki epäonni tulee lopulta ihmisen mielestä, ei idästä tai lännestä, jostain ihmisestä täysin riippumattomasta ulkomaailmasta. Dualistisesta mielestä, joka uskoo hyvään ja pahaan, onneen ja epäonneen, terveyteen ja sairauteen.

Aina kaikesta on mahdollisuus myös oppia jotain, esimerkiksi tyyntä ja luottavaista asennetta elämää kohtaan, siihen että kaikki järjestyy lopulta ilman omaa hätäilyä ja stressaamista (käytännön toimia voidaan kyllä tarvita, mutta niihin ei tarvitse liittyä henkistä huolta tai vastustusta), koska itsessä vaikuttaa lopulta universumin luova voima. Se ei vaikuta vain valaistuneissa tai pyhissä, vaan kaikissa ihmisissä, ja myös eläimissä ja koko luonnossa. Se  on kaiken olemassaoleminen ja elämä, ohjaava Henki. Ihmiset vaan peittävät usein sen itseltään näkyvistä kaikella murehtimisellaan ja rauhattomalla ajattelemisellaan. Tyyneys ja luottamus, joka seuraa sisäisen vastustuksen lopettamisesta ja päätöksestä luottaa luovaan voimaan itsessään ei voi olla heijastumatta tuleviin manifestaatioihin ulkoisen tasolla, silti vaikkei se olisikaan vielä täydellistä. 

Usein on kyllä niinkin, että hengelliseen heräämisprosessiin liittyy jossain vaiheessa, kun ollaan jo lähestymässä tavoitetta, ulkoisten muotojen hajoamista, sellaista mitä ihmiset sanovat epäonneksi. Se johtuu prosessille välttämättömästä psyyken muotojen hajoamisesta ja uudelleenjärjestymisestä, joka heijastuu ulkoiseen. Siinä tilanteessa ei pidä ajatella, että on tekemässä jotain väärin, koska elämä näyttää menevän huonompaan suuntaan, vaan pysyä luottamuksessa, että se syvempi minä tai Henki joka on prosessin aloittanut, vie sen myös loppuun, ja että kaaoksen vaihetta tulee seuraamaan yhä syvempi taivasten valtakunnan kauneuden ja harmonian näkeminen. Hiljaisuus ja sisäisen kuuntelu on tärkeää siinäkin vaiheessa, silti vaikka se voi olla vaikeaa koska luonnollinen mieli on myllerryksessä ja saattaa olla entistäkin hankalampi kroonisesti ahdistunut ja tyytymätön valittaja. Se menee kuitenkin ohi, kuten ajan illuusion tasolla kaikki, niin ilot kuin ahdistuksetkin.

Rukoilen kyllä puolestasi. 

Käyttäjä102 kirjoitti:

Kaikki ulkoinen todellisuus on manifestoimista, automaattista tai tietoista. Siinä olen samoilla linjoilla kuin tuohon ylle laitettu Buddha-sitaatti, että kaikki epäonni tulee lopulta ihmisen mielestä, ei idästä tai lännestä, jostain ihmisestä täysin riippumattomasta ulkomaailmasta. 

Jopas jotakin. Koska epäilemättä olet lukenut kommenttini, etten pidä siitä, että vääristelet Buddhan sanomisia, ylläolevaa kommenttiasi ei voi pitää muuna kuin kiusantekona sinun puoleltasi.

Jos olet yhtään selvillä Buddhan opetuksista, sinun pitäisi tietää, että ihmisestä riippumaton ulkomaailma on olemassa.

Luepas ajatuksella vaikka tuo fakebuddhaquotes-linkki: http://fakebuddhaquotes.com/every-human-being-is-the-author-of-his-own-…

lue seuraavaksi tästä:

http://www.accesstoinsight.org/tipitaka/an/an05/an05.057.than.html

"There are these five facts that one should reflect on often, whether one is a woman or a man, lay or ordained. Which five?

"'I am subject to aging, have not gone beyond aging.' This is the first fact that one should reflect on often, whether one is a woman or a man, lay or ordained.

"'I am subject to illness, have not gone beyond illness.' ...

"'I am subject to death, have not gone beyond death.' ...

"'I will grow different, separate from all that is dear and appealing to me.' ...

"'I am the owner of my actions, heir to my actions, born of my actions, related through my actions, and have my actions as my arbitrator. Whatever I do, for good or for evil, to that will I fall heir.'

----

Onko sinun mielestäsi luonnon laitkin vain mielen tuotosta? Sä varmaan sitten pystyt pysäyttämään putoavan esineenkin niille sijoilleen mielen avulla?

239:lle. Aloitetaan lopusta. Kyllä, luonnonlait ovat minusta ihmiskunnan kollektiivisten uskomusten tuotosta. Tämä koko fyysisen olemassaolon ja kuolevaisuuden, ajan ja materian taso on. Sen taustalla tosin on todellinen todellisuus, mutta se on aineeton ja ajaton, spirituaalinen todellisuus. Sitä mitä mielen avulla voi tehdä rajoittaa lähinnä uskomukset. Joistakin hyvin perustavanlaatuisista uskomuksista on varsin vaikeaa päästä irti vaikka haluaisi. Silti jopa Vetovoiman lain tapaisilla tekniikoilla voi saada ahkeralla harjoittelemisella aikaan asioita, joita voi pitää ihmeinä, asioina joita ei pitäisi tapahtua tämän maailman lakien mukaan. Olen kokenut itsekin sellaisia. 

Silti niin kauan kuin taustalla ei ole todellista, ajattelevan mielen tasoa syvempää spirituaalista näkemystä, niin tuskin pystyy ikinä uskomaan että esim. vuori heittäytyisi mereen jos uskoen näin todella tapahtuvan käskisi (kuten Jeesus sanoi). Sellainen vaatii sitä, että konkreettisesti näkee tämän todellisuuden illuusioluonteen. Silloin tämän maailman mielestä rajoittavat, ehdottomat lait ovatkin kuin lasten pihaleikkien merkkejä asfaltilla: pelin säännöt tosin sanovat että niistä ei saa astua pois noin vaan, mutta se joka tietää että kyseessä on vain peli, voi astua niistä ulos ja sanoa että ei minua yhdet viivat asfaltissa pidättele, jos haluan oikeasti astua niiden ulkopuolelle. Leikin sen aikaa kun haluan, mutta ei minun ole pakko sitoutua leikin sääntöihin koko ajaksi.

Onni ja siunaus kuitenkin on, että luulen että kaikille käy kuten minulle, että siinä vaiheessa kun saavuttaa sellaisen spirituaalisen näkökyvyn, niin ei enää tunne oikeaksi yrittää käyttää Voimaa oman tahtonsa mukaan. Ei sillä ettenkö itsekin olisi silti joskus langennut kiusaukseen, esimerkiksi täällä aiemmin kertomani LSD:n ottaminen vain todistaakseni skeptikolle, että se jos väitän että aineelliset substanssit ei vaikuta minuun on totta. Niin ei pitäisi tehdä  ellei siihen saa syvää sisäistä kutsumusta (minä en saanut, olinpa vaan inhimillisesti kyllästynyt siihen että minun täytyy puhua asioista, joita Jumala ei sitten anna useinkaan todistaa), vaan pitää oma tahtonsa sivussa ja antaa Luojan (syvemmän Minän)  toimia itsen kautta silloin kun Hän tahtoo, ja jättää toimimatta kun ei tahdo. Ja kyllä, joskus tapahtuu ihmeitäkin. Itseäni ne eivät kuitenkaan niin kauheasti kiinnosta, illusoriset muodot ja niiden illluusion sisäisiin lakeihin uskovien mielestä ihmeelliset muutokset - minulle on tärkeintä Taivasten valtakunnan näkeminen tässä ja nyt, sen näkeminen mikä ei ole katoavaista eikä muuttuvaista. 

Kiusaa en missään nimessä halunnut sinulle tai kellekään muulle tehdä. En välitä väitellä opinkysymyksistä edes oman uskontoni suhteen, saati muiden uskontojen. Tiedän kyllä, että näkemykseni ovat radikaaleja ja ymmärrän että ne herättävät osassa ärtymystä, varsinkin kristityissä jos sanon olevani kristitty. Minulla ei ole kuitenkaan mitään tarvetta tai halua käännyttää muita ajattelemaan kuten minä ajattelen - ajattelun taso ei ole niin kovin tärkeää, mitä hyötyä siitä olisi, jos joku vaihtaisi uskomuksiaan toisiin, ilman että kokeminen ja tietoisuus muuttuisi? Toisaalta en itsekään voi muuttaa näkemystäni millään määrillä perusteluja, koska minä en vain ajattelevalla mielelläni usko sitä mistä puhun, vaan minä elävästi koen niin. Itselleni sellainen näkeminen on tuonut elämään syvän rauhan ja harmonian, jonka kumman usein muutkin ihmiset huomaavat, vaikka ulkoisesti en tee mitään ihmeempää kuin muutkaan.

Kirjoitan näitä lähinnä siksi, että tiedän että täällä on henkilöitä, joiden tie on samankaltainen kuin omani, ja heille näistä kirjoituksista, jotka epäilemättä useimmille ovat ihan poikkeuksellisen hullua hölynpölyä koska ovat niin kaukana siitä mitä maailma yleensä uskoo, on iloa ja hyötyä tiellään. Tällaiset ihmiset kokevat omassa sisimmässään että viestissä on jotain heille tärkeää. Ne jotka eivät niin koe, voivat vapaasti ohittaa kirjoitukset tai kritisoida niitä tai mitä vaan. Ketään loukkaamaan niitä ei ole kuitenkaan tarkoitettu vaan niiden hyödyksi, jotka ovat kokeneet jotain heille merkittävää siinä mitä olen kirjoittanut aiemmin ja jotka siksi kyselevät minulta näitä asioita.

"Kristitty mystikko, huhuu? Kysymyksiä"

Kristitty mystikko? Minuakos täällä huhuillaan, olen kristitty ja vähän mystinenkin. :D Jeesus Jumalan Poika on sovittanut ihmisten synnit ristillä. Tunnusta syntisi Jumalalle ja vastaanota anteeksianto Jeesuksen sovitustyön ansiosta. Kristus nousi kuolleista!

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä102 kirjoitti:

Kaikki ulkoinen todellisuus on manifestoimista, automaattista tai tietoista. Siinä olen samoilla linjoilla kuin tuohon ylle laitettu Buddha-sitaatti, että kaikki epäonni tulee lopulta ihmisen mielestä, ei idästä tai lännestä, jostain ihmisestä täysin riippumattomasta ulkomaailmasta. 

Jopas jotakin. Koska epäilemättä olet lukenut kommenttini, etten pidä siitä, että vääristelet Buddhan sanomisia, ylläolevaa kommenttiasi ei voi pitää muuna kuin kiusantekona sinun puoleltasi.

Jos olet yhtään selvillä Buddhan opetuksista, sinun pitäisi tietää, että ihmisestä riippumaton ulkomaailma on olemassa.

Luepas ajatuksella vaikka tuo fakebuddhaquotes-linkki: http://fakebuddhaquotes.com/every-human-being-is-the-author-of-his-own-…

lue seuraavaksi tästä:

http://www.accesstoinsight.org/tipitaka/an/an05/an05.057.than.html

"There are these five facts that one should reflect on often, whether one is a woman or a man, lay or ordained. Which five?

"'I am subject to aging, have not gone beyond aging.' This is the first fact that one should reflect on often, whether one is a woman or a man, lay or ordained.

"'I am subject to illness, have not gone beyond illness.' ...

"'I am subject to death, have not gone beyond death.' ...

"'I will grow different, separate from all that is dear and appealing to me.' ...

"'I am the owner of my actions, heir to my actions, born of my actions, related through my actions, and have my actions as my arbitrator. Whatever I do, for good or for evil, to that will I fall heir.'

----

Onko sinun mielestäsi luonnon laitkin vain mielen tuotosta? Sä varmaan sitten pystyt pysäyttämään putoavan esineenkin niille sijoilleen mielen avulla?

Tästä on tainnut nimimerkki Kristitty mystikkokin joskus puhua, että kaikki mestarit puhuvat kahdelta tasolta, toisaalta ikään kuin ihmisten näkökulmasta osoittaakseen ettei pysyvää onnea ja rauhaa löydy siltä tasolta ja toisaalta korkeammasta hengellisen tason näkökulmasta. Jos tätä ei ymmärrä niin kaikki kirjoitukset vaikuttavat käsittämättömän ristiriitaisilta, kun samaan aikaan puhutaan esim. että ikääntyminen ja kuolema, karman tai syyn ja seurauksen laki on totta, ja toisaalta että elämä on iankaikkista ja karman voi ylittää tässä ja nyt kohoamalla sen tason yläpuolelle jolla se toimii. Tai kun Jeesus sanoo toisaalta että turha ajatella ongelmiaan koska ajattelemalla ei voi muuttaa yhtään hiusta päästään mustasta valkoisesi, mutta sama opettaja myös sanoo että uskomusten avulla voisi siirtää vuoria ja saada mitä ikinä anoo uskoen jo saaneensa. Toiset näkemykset puhuvat ihmisen luonnollisen maailmankuvan sisältä käsin, toiset sen ylittävästä hengellisestä näkökulmasta käsin.

Käyttäjä102 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

14/67 taas. (Eli se tyyppi, joka on kirjoittanut materiaalisista tavoitteista ja tietoisesta luomisesta luopumisesta sekä sisäisen rauhan ja hiljaisuuden tavoittelemisesta, koska mikään maallinen ei tunnu tuottavan pysyvää onnellisuutta.)

Voi hyvä luoja.

Onko tämä nyt sitten joku oppitunti, joka minun on vain käytävä läpi?

Nythän on niin, että noihin kauan tavoittelemiini asioihin kuului asunto eräästä tietystä talosta, josta toiveideni mukaisia koteja on harvoin tarjolla - sanotaan nyt vaikka kerran viidessä vuodessa.

Ja nyt sellainen sitten olisi, kun päätin luopua tavoitteestani.

No niin, tällaista tapahtuu ja on tapahtunut mulle ennenkin. Kun jostain fyysisen tason toiveesta luopuu, se manifestoituukin yllättäen. Ihan peruskauraa. Saat sen, mistä luovut jadajadajaa.

Mutta nyt seuraa yllättävä juonenkäänne: olisin voinut tarttua tuohon asuntotarjoukseen joitain kuukausia sitten, tai sanotaan nyt vaikka vuoden päästä taas. Mutta nyt on aivan täysin mahdotonta toteuttaa tuota haavettani tämän hetken olosuhteet huomioon ottaen. Pystyn uskomaan sen toteutumiseen suunnilleen yhtä paljon kuin siihen, että huomenna sataa sammakoita tai että puolisoni on miljardööri.

Juuri, kun olin luopunut toiveestani, se heitetäänkin eteeni niin, etten voi siihen tarttua. Mitä tämä on?

Se on sitä tavallista ihmismielen dualismiin perustuvaa illuusiota, jossa sisäinen dualismi tuottaa ulkoista dualismia: hyviä kokemuksia ja sattumia ja huonoja sellaisia. Yleensä ei ole hyödyllistä lähteä penkomaan omasta psyykestään syitä yksittäisille ei-toivotuille manifestaatioille, vaan hyväksyä että ongelma on yleisinhimillinen tietoisuudentila, jonka juuressa on 'usko kahteen voimaan' (jota Raamatussa symbolisesti kuvaa hyvän ja pahan tiedon puusta syöminen). Tämä tietoisuudentila tuottaa lopputuloksenaan ihmiselämän unen, jossa on rumaa ja kaunista, hyvää ja pahaa, toivottua ja ei-toivottua, terveyttä ja sairautta. Epäharmonian ottamat muodot vaihtelevat, mutta niin kauan kuin dualismiin perustuva mielentila on vallassa, epäharmonia tulee jatkumaan, sillä ulkoinen heijastaa sisäistä. 

Mitä asialle voi tehdä? Herätä unesta - ihmiselämän unesta ;) Tämä koko ketju sivuaa oikeastaan tätä aihetta, heräämisen tai valaistumisen tai uudestisyntymisen etsintää. Siihen on monia teitä, mutta tärkeintä on tuo herääminen, ei niinkään minkään yksittäisten elämässä ilmenevien epäharmonioiden korjaaminen.  

Ensiapuna voi mahdollisuuksien mukaan lopettaa tietoisen mielen arvostelun olosuhteita kohtaan, koska arvostelu vain syventää sisäistä, ja siten myös ulkoista, dualismia. Samoin, jos uskoo johonkin henkiseen opetukseen jonka ytimenä on yksi Voima, esimerkiksi yksi kaikkialla läsnä oleva, kaikkivaltias Jumala, niin on hyvä muistuttaa itseään tästä totuudesta vaikkei sitä vielä näkisikään. Kun näkee jotain pahaa, sanoo, että ei, sinä et voi olla, koska totuus sanoo, että Jumala on läsnä ihan kaikkialla, ja on hyvä - sinun on siis oltava illuusio tai vääristymä totuudesta. Tosin sekä ihmisen näkemä hyvä että paha ovat illuusioita, ei vain paha - todellisuus on spirituaalinen, hyvän ja pahan tason tuolla puolen, aineen tason tuolla puolen. Tai sitten uskomusten aktiivisen muuttamisen sijasta voi olla vain sisäisesti hiljaa, kieltäytyä mielellään kommentoimasta ja valittamasta ja arvostelemasta. 

Käytännön tasolla toki yksittäisen ongelman voi hoitaa pois päiväjärjestyksestä kykyjensä mukaan - mielellään sisäiseltä intuitiolta hiljaisuudessa neuvoa kysyen. Kuitenkin muistaen, että uusia ongelmia tulee ilmenemään niin kauan kuin dualistinen tietoisuudentila pysyy. 

Kiitos.

Olen nyt miettinyt tätä tilannetta ja antanut itseni harmitella sitä ihan kunnolla. Ja yhtäkkiä ymmärsin taas jotain, nimittäin sen, että olen ennenkin tehnyt kaikenlaisia valintoja tästä kärsimyksen tilasta lähtien, ja ne eivät lopulta ole välttämättä olleet niitä, mihin olisin voinut päätyä hiljaisuudessa. Kuten ap:lle kirjoitit tuossa edellisellä sivulla, olisi hyvä luottaa luovaan voimaan itsessään sen sijaan, että aktiivisesti tavoittelee jotain.

Ja niin minä nyt teen.

On kuitenkin niin, ettei yksikään fyysisen tai materialistisen tason saavutettu tavoite ole aiemmin tuonut minulle kuin hetkellistä onnea, eikä ole mitään syytä olettaa, että tämä kyseessa oleva (entinen?) unelmani toisi minkäänlaista pysyvää autuutta mukanaan. Ehei. Itse asiassa olen luonut asioita, jotka ovat lopulta olleet kaikkea muuta, kuin mitä olen todella halunnut.

Voin joko kärsiä tai olla kärsimättä.

Voin haluta ja odottaa ja toivoa ja analysoida - tai havannoida, sallia ja hyväksyä. Lakata nukkumasta. Herätä.

En halua enää lähteä takaisin aavikolle vaeltamaan kangastuksien perässä. Olisi kieltämättä houkuttelevaa alkaa järjestellä elämääni niin, että tuohon tarjoukseen tarttuminen mahdollistuisi - mutta miksi nähdä vaivaa, kun olisin pian haluamassa ja kaipaamassa taas jotain muuta, joka muka toisi onnen sitten kun.

Tästä ketjusta on ollut minulle aivan suunnaton apu, sillä ensinnäkin ymmärsin masennukseni syntyperän ja olen alkanut päästä siitä ylitse nyt, kun ymmärrän mihin polkuni on minua viemässä. Odottamaani sitten kunia ei ole. Ei ole hyviä tai huonoja lopputuloksia, ei onnistumista tai epäonnistumista. Enkä minä enää tarvitse mitään tunteakseni oloani täydeksi.

Kristitty mystikko: kuka Jumala on? Miten ihminen pelastuu?

kyssäreitä kirjoitti:

Kristitty mystikko: kuka Jumala on? Miten ihminen pelastuu?

Minä olen, kuten Jumala Raamatussa nimekseen ilmoittaa. Se Minä, joka on kaiken olevaisen Minä - Oleminen, Elämä, Tietoisuus, miksi nyt sitä haluaa kutsua. Siksi Jumala ei ole ikinä kaukana yhdestäkään olevaisesta, koska Jumala on se mistä kaikki olevainen on tehty. 

Muistan miten aikanaan itse ajattelin niin, että Jumala on joku erillinen olento, ehkä henkiolento, mutta olento kumminkin, jossain taivaassa, olento joka on luonut aikojen alussa itsestään erillisiä fyysisiä olentoja tänne maan päälle. Oivalluksen ja näkemisen ensi hetkellä ymmärsin, että ei se ole niin vaan on ihan kirjaimellisesti totta että Minä olen se jota olin etsinyt. Ei olento, vaan Oleminen itse. Eikä niin että ihmiset (tai mikään muukaan) olisi Jumalasta erillisiä luomuksia, vaan enemmänkin ikään kuin Jumala olisi kulta ja luodut kultaesineitä, tai kuin Jumala olisi näyttelijä, ja olevaiset rooleja joita Jumala esittää. Miten erottaa kulta ja kultasormus, tai näyttelijä ja roolihahmo? Ei ole mitään erillisyyttä, koska sormus muodostuu kullasta ja roolihahmoa ei ole ilman näyttelijää joka sitä esittää. Näin minä näen kaikki olevaiset Jumalan individuaatioina, jotka katoaisivat olemasta heti, jos jollain tavalla Jumala poistettaisiin kuviosta.

Pelastus on siinä, että oivaltaa mitä on. Että on Jumalaa, ja vielä enemmänkin: ei vain yksittäinen muoto vaan yhtä Olemisen kokonaisuuden kanssa. Se on kuin olisi uskonut tähän asti, että on pelkkä roolihahmo, roolihahmon ohuella persoonallisuudella ja kyvyillä, mutta yhtäkkiä oivaltaisi, että onkin näyttelijä, joka roolia näyttelee, eikä mitään sellaista roolihahmoa eristyneenä näyttelijän kokonaiskyvyistä ja -olemuksesta edes ole. "Hupsis, tulipa samaistuttua rooliin vähän liikaa, sen ahdistuksiin ja ominaisuuksiin, niin että hetken jo luulin olevani se! Mutta nyt näen että se on pelkkä rooli, eikä sitä tarvitse ottaa niin vakavasti." On kaikkea mitä Jumala on. Ilmennyt ja Ilmentymätön - muoto ja muodon Lähde. Jeesus yritti tätä opettaa, puhumalla paljon muodossa "Minä olen". Hän sanoi olevansa muun muassa tie, totuus ja elämä, elämän leipä, maailman valo. Minä näen niin, että Jeesus halusi, sillä hetkellä ajassa lihaa ja verta olevana ihmishahmona ilmaista muillekin, että ihmisessä on jotain muutakin. Kristityt ovat käsittäneet sen niin, että Jeesus tosin oli kaikkea noita, että Jeesus on yhtä Isän kanssa, mutta "Minä" -näitä pohtiva itse- ei olisi. Kuitenkin sanoman muutosvoima on juuri siinä, että oivaltaa olevan itse kaikkea sitä mitä Jeesuskin sanoo olevansa. Että oivaltaa ihmismieltä syvemmän Minän tason itsessään. Silloin ei enää tarvitse toivoa, että saisi jollain mystisellä tavalla yhteyden ajan näkökulmasta pari tuhatta vuotta sitten kuolleen ihmisen henkeen, vaan riittää että löytää oman Minänsä. Se on paljon helpompi tehtävä eikä vaadi yliluonnollisia kykyjä ;)