Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsiperheelliset: mitä ajattelette kun luette velojen kuvausta lapsivapaasta arjesta..?
09.08.2016 |
Ja toisaalta myös näiden ajatuksista lapsiperhe-elämään liittyen yleisimminkin?
Itsehän olen siis sitä mieltä, että jokainen voi lisääntyä tai olla lisääntymättä ihan oman halun mukaan eikä asia minulle kuulu, mutta hieman hymyilyttää jatkuva VAPAUDEN korostaminen vela-narratiivissa.
Ymmärrän kyllä, mitä sillä tarkoitetaan, mutta kyllä mulla on sen verran velvoitteita jo ilman lapsiakin, että todellinen "vapaus" kuulostaa utopialta. Vapaa-ajastakin menee aina aikaa pakollisten asioiden hoitoon, oli lapsia tai ei. Jos vastuusta puhutaan, olemme jo valmiiksi velvollisia mm. noudattamaan Suomen lakia, maksamaan veroja, käymään töissä tai hakemaan niitä jne.
Toki ymmärrän, että lapsien saaminen lisää näiden velvoitteiden määrää huomattavast ja itse lapsistakin tulee pitää huolta, mutta se todella sitova pikkulapsiaika kestää lopulta vain hetken ja saa jotenkin ylikorostuneen osan lapsiperhe-elämästä puhuttaessa. Minun lapseni ovat lopulta vain lainassa minulla.
Noin yleensä pidän vapaaehtoislapsettomuutta monin tavoin järkevänä valintana (esim. taloudellisesti), vaikka minulle itselleni vanhemmuus ja nimenomaan sellainen säännelty, sitova arki sopii paremmin.
Kommentit (436)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vela edes kertoo arjestaan,kun lapselliperheellinen kuitenkin on joskus itsekin ollut lapseton ja tietää mitä se lapseton arki on.
Yksikään joka väittää että "lapset eivät estä mitään, olen ihan yhtä vapaa kuin lapsettomana" ei enää muista millaista on lapseton elämä. Ne ajat vaan ilmeisesti häipyvät mielestä, kun ihminen tottuu lapsiperheen härdelliin ja jatkuvaan lapsissa (vähintään henkisesti) kiinni olemiseen.
Lapsia HALUNNUT ei myöskään todennäköisesti voi edes kuvitella, millaista on lapsia HALUAMATTOMAN elämä. Ihan niinkuin yrittäisi verrata vaikka oravanpyörästä vapaaehtoisesti hypänneen nuoren mielenmaisemaa sellaiseen, joka sinnikkäästi yrittää vuosi toisensa jälkeen lääkikseen. Kyllä, kumpikaan ei opiskele, mutta hyvin todennäköisesti jälkimmäinen kuvaa ennen lääkikseen pääsemistä viettämiään vuosia ihan eri lailla kuin ensimmäinen, joka kulkee vihellellen lammen rannalla oljenkorsi suussa.
En tiedä onko sinulta mennyt muisti, mutta ei minulta ainakaan. Muistan ihan hyvin ne 10+ vuotta, jotka elimme miehen kanssa vain kahdestaan ja tiedän mikä ero on lapsettomana ja lapsiperheen arkea eläessä. Molemmista jää parhaiten mieleen kaikki positiiviset asiat.
No väitätkö sinä sitten tosissasi että "lapset eivät estä mitään, olen ihan yhtä vapaa kuin lapsettomana"? Että se arki on ihan samanlaista, mutta lapsellisella on vaan ne ihanat lapset siinä rakastamassa? Jos et, niin ethän sä edes ollut sellainen tyyppi jolle viestini osoitin!
Tottakai se arki muuttuu kun tulee enemmän ihmisiä elämään saman katon alla, eniten se elämä muuttuu kun muuttaa yhteen puolison kanssa, ennen sinkkuna sai tehdä aina mitä lystää, mutta kun asuu yhdessä pitää ottaa huomioon sen toisenkin tarpeet, mitä se tykkää syödä, kuka siivoaa, pesee pyykit ja tiskaa, kuka katsoo telkkaria ja koska, kuka menee mihinkin ja koska, kuka saa mennä ensin aamulla suihkuun.... En usko että kukaan väittää että arki on ihan samanlaista, mutta se on outoa kun velat väittää että se arki muuttuu helvetiksi kun lapsi tulee taloon, ei se nyt niin mene, eihän niitä lapsia sitten kukaan tekisi. Ihmiset on kaikki erilaisia ja perheet on erilaisia, eikö velat muista omaa lapsuuttaan ollenkaan? Kai velatkin ovat lapsena huomanneet että kaverin luona on erilaista kuin kotona?
Arki muuttuisi helvetiksi SELLAISELLE JOKA EI LAPSIA HALUA!
Niin mutta miksi velat väittävät että KAIKKIEN lapsiperheiden arki on helvettiä??? Ei kukaan lapsia tekisi jos se olisi helvettiä, ja jokainen aikuinen olisi elänyt lapsuutensa helvetissä. Onko niin???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vela edes kertoo arjestaan,kun lapselliperheellinen kuitenkin on joskus itsekin ollut lapseton ja tietää mitä se lapseton arki on.
Yksikään joka väittää että "lapset eivät estä mitään, olen ihan yhtä vapaa kuin lapsettomana" ei enää muista millaista on lapseton elämä. Ne ajat vaan ilmeisesti häipyvät mielestä, kun ihminen tottuu lapsiperheen härdelliin ja jatkuvaan lapsissa (vähintään henkisesti) kiinni olemiseen.
Lapsia HALUNNUT ei myöskään todennäköisesti voi edes kuvitella, millaista on lapsia HALUAMATTOMAN elämä. Ihan niinkuin yrittäisi verrata vaikka oravanpyörästä vapaaehtoisesti hypänneen nuoren mielenmaisemaa sellaiseen, joka sinnikkäästi yrittää vuosi toisensa jälkeen lääkikseen. Kyllä, kumpikaan ei opiskele, mutta hyvin todennäköisesti jälkimmäinen kuvaa ennen lääkikseen pääsemistä viettämiään vuosia ihan eri lailla kuin ensimmäinen, joka kulkee vihellellen lammen rannalla oljenkorsi suussa.
Miten niin en voi kuvitella. [b]Elin ilman lapsia, haluamatta lapsia kunnes jossain vaiheessa päätin kuitenkin hankkia lapsia[/b]. Velalla ei niitä lapsia kuitenkaan ole, joten hän ei ole kokenut millaista on elää perheessä. Kyse on kahdesta eri elämäntilanteesta, joista toinen ihminen on kokenut molemmat, toinen vain ensimmäisen.
Eli et ole elänyt velan lapsetonta elämää, vaan sellaisen elämää, joka ei VIELÄ halua lapsia. Et voi tietää millaista on sellaisen ihmisen elämä joka ei KOSKAAN aio hankkia lapsia, koska sinä olet halunnut niitä JOSKUS tulevaisuudessa. Äläkä tule väittämään että "kyllä mä olin vela siihen asti kunnes vauvakuume iski". Paskanmarjat, kukaan joka hankkii lopulta lapsia ei ole niitä aidosti ollut haluamatta - vähintään alitajuisesti siellä päässä on kuitenkin ollut ajatus, että "ehkä joskus".
Eli perustat nykyisen kokemuksesi johonkin joka tapahtuu tulevaisuudessa? Ok...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vela edes kertoo arjestaan,kun lapselliperheellinen kuitenkin on joskus itsekin ollut lapseton ja tietää mitä se lapseton arki on.
Yksikään joka väittää että "lapset eivät estä mitään, olen ihan yhtä vapaa kuin lapsettomana" ei enää muista millaista on lapseton elämä. Ne ajat vaan ilmeisesti häipyvät mielestä, kun ihminen tottuu lapsiperheen härdelliin ja jatkuvaan lapsissa (vähintään henkisesti) kiinni olemiseen.
Lapsia HALUNNUT ei myöskään todennäköisesti voi edes kuvitella, millaista on lapsia HALUAMATTOMAN elämä. Ihan niinkuin yrittäisi verrata vaikka oravanpyörästä vapaaehtoisesti hypänneen nuoren mielenmaisemaa sellaiseen, joka sinnikkäästi yrittää vuosi toisensa jälkeen lääkikseen. Kyllä, kumpikaan ei opiskele, mutta hyvin todennäköisesti jälkimmäinen kuvaa ennen lääkikseen pääsemistä viettämiään vuosia ihan eri lailla kuin ensimmäinen, joka kulkee vihellellen lammen rannalla oljenkorsi suussa.
En tiedä onko sinulta mennyt muisti, mutta ei minulta ainakaan. Muistan ihan hyvin ne 10+ vuotta, jotka elimme miehen kanssa vain kahdestaan ja tiedän mikä ero on lapsettomana ja lapsiperheen arkea eläessä. Molemmista jää parhaiten mieleen kaikki positiiviset asiat.
No väitätkö sinä sitten tosissasi että "lapset eivät estä mitään, olen ihan yhtä vapaa kuin lapsettomana"? Että se arki on ihan samanlaista, mutta lapsellisella on vaan ne ihanat lapset siinä rakastamassa? Jos et, niin ethän sä edes ollut sellainen tyyppi jolle viestini osoitin!
Tottakai se arki muuttuu kun tulee enemmän ihmisiä elämään saman katon alla, eniten se elämä muuttuu kun muuttaa yhteen puolison kanssa, ennen sinkkuna sai tehdä aina mitä lystää, mutta kun asuu yhdessä pitää ottaa huomioon sen toisenkin tarpeet, mitä se tykkää syödä, kuka siivoaa, pesee pyykit ja tiskaa, kuka katsoo telkkaria ja koska, kuka menee mihinkin ja koska, kuka saa mennä ensin aamulla suihkuun.... En usko että kukaan väittää että arki on ihan samanlaista, mutta se on outoa kun velat väittää että se arki muuttuu helvetiksi kun lapsi tulee taloon, ei se nyt niin mene, eihän niitä lapsia sitten kukaan tekisi. Ihmiset on kaikki erilaisia ja perheet on erilaisia, eikö velat muista omaa lapsuuttaan ollenkaan? Kai velatkin ovat lapsena huomanneet että kaverin luona on erilaista kuin kotona?
Arki muuttuisi helvetiksi SELLAISELLE JOKA EI LAPSIA HALUA!
Niin mutta miksi velat väittävät että KAIKKIEN lapsiperheiden arki on helvettiä??? Ei kukaan lapsia tekisi jos se olisi helvettiä, ja jokainen aikuinen olisi elänyt lapsuutensa helvetissä. Onko niin???
Missä käytetään sanoja "kaikki lapsiperheet"?
Vierailija kirjoitti:
Miesten parissa lasten tekemistä katuvia on kyllä aivan helvetisti. Saunaillassa ja reissuissa ja baari-illoissa ensin soitetaan pus pus vaimolle ja hyvää yötä isiltä lapsille, loppuillasta paljastuu aivan toinen todellisuus ja katumus kun pitää tehdä sitä ja tätä lapsen tai lasten takia kun haaveet oli jotain aivan muuta. Kännissä tolkun mies ja empaattinen kaveri sanoo vihaavansa perhe-elämäänsä ja kova työmies sanoo tekevänsä töitä kaikki päivät koska ei kestä olla kotona. Kireä isä juo itsensä tajuttomaksi jo matkalla mökille että pääsee hetkeksi irti omasta elämästään.
Aina sanotaan ettei suomalainen mies puhu. Voi, kyllä puhuu.
Minä tein miehelle lapsen koska mies halusi, ja mies ei ryyppää koskaan, eikä ole missään reissussa koskaan ilman lapsia, ei halua edes minun kanssani mihinkään viikonloppureissulle, hänelle lapset on kaikki kaikessa, mulle olisi riittänyt se yksi mikä mulla oli kun yhteen mentiin. Näin ne ihmiset on erilaisia. Kyllä jotkut katuu koiran ottamista. Opiskelualaa. Työpaikkaa. Puolisoa. Kampausta. Autoa. Lomapaikkaa. Ravintolan ruoka-annosta. Asuinpaikkakuntaa. Asuntoa. Kenkiä. Ihmiset katuu kaikenlaisia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai onko se vapauden mitta tosiaan vain kuinka helposti pääsen lähiöpubiin kaljalle, joudunko hankkimaan lastenhoitajan vai en?
Kummallista, kun niin monille lapsellisille tulee vapaudesta aina mieleen vaan ryyppääminen. Mistähän se kertoo?
Siitä mitä velat tällä palstalla elämästään kertoo. Ja ehkä myös siitä minkälaisia veloja me lisääntyneet tunnetaan oikeassa elämässä.
Itse tunnen paljon ryyppäämisestä ison numeron tekeviä lisääntyneitä. Elämässä parasta tuntuu olevan se viikonloppu, kun saa lapset hoitoon ja pääsee vetämään lärvit, muua aika valitetaan elämän tylsyyttä ja rankkuutta.
Minä taas en tunne yhtään tuollaista perheellistä. Mun ystäväpiiriin ei juoppoja kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos suurin ja merkittävin saavutus elämässä on se, että ei ole tehnyt lapsia, niin mikäs siinä.
Tää on jaettu FB:ssä monta kertaa, ilmeisesti jossain vela-ryhmässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vela edes kertoo arjestaan,kun lapselliperheellinen kuitenkin on joskus itsekin ollut lapseton ja tietää mitä se lapseton arki on.
Yksikään joka väittää että "lapset eivät estä mitään, olen ihan yhtä vapaa kuin lapsettomana" ei enää muista millaista on lapseton elämä. Ne ajat vaan ilmeisesti häipyvät mielestä, kun ihminen tottuu lapsiperheen härdelliin ja jatkuvaan lapsissa (vähintään henkisesti) kiinni olemiseen.
Lapsia HALUNNUT ei myöskään todennäköisesti voi edes kuvitella, millaista on lapsia HALUAMATTOMAN elämä. Ihan niinkuin yrittäisi verrata vaikka oravanpyörästä vapaaehtoisesti hypänneen nuoren mielenmaisemaa sellaiseen, joka sinnikkäästi yrittää vuosi toisensa jälkeen lääkikseen. Kyllä, kumpikaan ei opiskele, mutta hyvin todennäköisesti jälkimmäinen kuvaa ennen lääkikseen pääsemistä viettämiään vuosia ihan eri lailla kuin ensimmäinen, joka kulkee vihellellen lammen rannalla oljenkorsi suussa.
En tiedä onko sinulta mennyt muisti, mutta ei minulta ainakaan. Muistan ihan hyvin ne 10+ vuotta, jotka elimme miehen kanssa vain kahdestaan ja tiedän mikä ero on lapsettomana ja lapsiperheen arkea eläessä. Molemmista jää parhaiten mieleen kaikki positiiviset asiat.
No väitätkö sinä sitten tosissasi että "lapset eivät estä mitään, olen ihan yhtä vapaa kuin lapsettomana"? Että se arki on ihan samanlaista, mutta lapsellisella on vaan ne ihanat lapset siinä rakastamassa? Jos et, niin ethän sä edes ollut sellainen tyyppi jolle viestini osoitin!
Tottakai se arki muuttuu kun tulee enemmän ihmisiä elämään saman katon alla, eniten se elämä muuttuu kun muuttaa yhteen puolison kanssa, ennen sinkkuna sai tehdä aina mitä lystää, mutta kun asuu yhdessä pitää ottaa huomioon sen toisenkin tarpeet, mitä se tykkää syödä, kuka siivoaa, pesee pyykit ja tiskaa, kuka katsoo telkkaria ja koska, kuka menee mihinkin ja koska, kuka saa mennä ensin aamulla suihkuun.... En usko että kukaan väittää että arki on ihan samanlaista, mutta se on outoa kun velat väittää että se arki muuttuu helvetiksi kun lapsi tulee taloon, ei se nyt niin mene, eihän niitä lapsia sitten kukaan tekisi. Ihmiset on kaikki erilaisia ja perheet on erilaisia, eikö velat muista omaa lapsuuttaan ollenkaan? Kai velatkin ovat lapsena huomanneet että kaverin luona on erilaista kuin kotona?
Arki muuttuisi helvetiksi SELLAISELLE JOKA EI LAPSIA HALUA!
Niin mutta miksi velat väittävät että KAIKKIEN lapsiperheiden arki on helvettiä??? Ei kukaan lapsia tekisi jos se olisi helvettiä, ja jokainen aikuinen olisi elänyt lapsuutensa helvetissä. Onko niin???
Missä käytetään sanoja "kaikki lapsiperheet"?
No jokainen vela joka tällä palstalla on "lisääntyjien" arkea helvetiksi haukkunut on puhunut vain lapsiperhehelvetistä, ei ole koskaan sanonut että joillakin on helvettiä, joten kyllä tarkoittavat nimenomaan että kaikilla joilla on lapsia, elämä on 24/7 helvettiä, koska he ovat nähneet ja kuulleet sen ihan omin silmin ja korvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelen aina, että lapsettomat jotenkin aina luulee että lapsiperhe arki on aina kamalaa. Ei se niin mene. Mutta luulkoot mitä tahtovat. Varsinkin perheillä, joilla on hyvät tukiverkostot, voi elämä olla yllättävänkin vapaata, kun lapsia saa säännöllisesti hoitoon esim. mummolaan. Eri asia sitten yh äidit tai perheet joilla ei ole ketään tukena.
Mutta ehkä sellainen ihminen, joka ei nauti lapsen jatkuvista kyselyistä, lapsen komentamisesta, lapsen jälkien siivoamisesta, lapsen kanssa hassujen juttujen nauramisesta, kitinän kuuntelusta, ruokahuollosta, pyykkihuollosta, läksyjen tarkistamisesta, lapsitapahtumissa ravaamisesta jne, kokee sen arjen aika kamalana?
Sitäpaitsi, kuuluuko todella monen LAPSIPERHE-ARKEEN todella se, että ne lapset tuupataan jollekin toiselle, ja sitten saa nauttia elämästään? Eikö nyt taas kuulosta vähän hassulta?
Kuka nyt herranjumala nauttisi siivoamisesta, kitinästä tai lapsen komentamisesta??? Siivota joutuu vaikka lapsia ei olisikaan, vai eikö lapsettomat siivoa koskaan, eikä tee ruokaa tai käy kaupassa? Eikä lapset kysele koko ajan mitään. Kyselitkö sinä lapsena koko ajan vanhemmiltasi jotain?
Mutta se että ei nauti lapsen hassujen juttujen nauramisesta... yleensä ihminen nauttii kun nauraa...? Aika omituista.
Aina tämä sama typeryys.
Kumpi joutuu siivoamaan enemmän, ihminen joka elää tyypillisessä kahden lapsen perheessä vai ihminen, joka asuu aikuisen kumppaninsa kanssa (tai yksin)?
Kumpi joutuu tekemään enemmän ruokaa ja käymään useammin kaupassa, ihminen joka elää tyypillisessä kahden lapsen perheessä vai ihminen, joka asuu aikuisen kumppaninsa kanssa (tai yksin)?
Ihminen nauttii kun nauraa, mutta monen mielestä ne "lasten hassut jutut" on kaikkea muuta kuin naurattavia. Itse en ainakaan ole kuullut vielä yhtäkään sellaista, joka edes sivuaisi sellaista minkä itse koen hauskaksi.
Joo, hui hirveetä kun paistan jauhelihaa 400g, ennen paistoin 200g, ihan tässä rasittuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en osaa muuta kuin sääliä "veloja". Onneksi eivät ymmärrä mitä menettävät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai onko se vapauden mitta tosiaan vain kuinka helposti pääsen lähiöpubiin kaljalle, joudunko hankkimaan lastenhoitajan vai en?
Kummallista, kun niin monille lapsellisille tulee vapaudesta aina mieleen vaan ryyppääminen. Mistähän se kertoo?
Siitä mitä velat tällä palstalla elämästään kertoo. Ja ehkä myös siitä minkälaisia veloja me lisääntyneet tunnetaan oikeassa elämässä.
Itse tunnen paljon ryyppäämisestä ison numeron tekeviä lisääntyneitä. Elämässä parasta tuntuu olevan se viikonloppu, kun saa lapset hoitoon ja pääsee vetämään lärvit, muua aika valitetaan elämän tylsyyttä ja rankkuutta.
Minä taas en tunne yhtään tuollaista perheellistä. Mun ystäväpiiriin ei juoppoja kuulu.
Heh... Ai että on heti juoppo, jos käy bilettämässä? Omaan tuttavapiiriini kuuluu juuri tällaisia perheellisiä "juoppoja", jotka ovat onnellisia, kun saavat lapset hoitoon ja pääsevät baanalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos suurin ja merkittävin saavutus elämässä on se, että ei ole tehnyt lapsia, niin mikäs siinä.
Ja kaiken lisäksi kaikki vapaa-aika menee omahyväisen vuodatuksen kirjoittamiseen vauvapalstalle kun lapsettomuus on niin hienoa ja tyydyttävää :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten parissa lasten tekemistä katuvia on kyllä aivan helvetisti. Saunaillassa ja reissuissa ja baari-illoissa ensin soitetaan pus pus vaimolle ja hyvää yötä isiltä lapsille, loppuillasta paljastuu aivan toinen todellisuus ja katumus kun pitää tehdä sitä ja tätä lapsen tai lasten takia kun haaveet oli jotain aivan muuta. Kännissä tolkun mies ja empaattinen kaveri sanoo vihaavansa perhe-elämäänsä ja kova työmies sanoo tekevänsä töitä kaikki päivät koska ei kestä olla kotona. Kireä isä juo itsensä tajuttomaksi jo matkalla mökille että pääsee hetkeksi irti omasta elämästään.
Aina sanotaan ettei suomalainen mies puhu. Voi, kyllä puhuu.Minä tein miehelle lapsen koska mies halusi, ja mies ei ryyppää koskaan, eikä ole missään reissussa koskaan ilman lapsia, ei halua edes minun kanssani mihinkään viikonloppureissulle, hänelle lapset on kaikki kaikessa, mulle olisi riittänyt se yksi mikä mulla oli kun yhteen mentiin. Näin ne ihmiset on erilaisia. Kyllä jotkut katuu koiran ottamista. Opiskelualaa. Työpaikkaa. Puolisoa. Kampausta. Autoa. Lomapaikkaa. Ravintolan ruoka-annosta. Asuinpaikkakuntaa. Asuntoa. Kenkiä. Ihmiset katuu kaikenlaisia asioita.
Parempi niin ja varmasti enemmistö onkin noilla linjoilla. Kerroin vain mitä miehenä saa toisilta miehiltä kuulla, koska en nähnyt muiden miesten avautuneen lapsiperheen kulissin takaisista ajatuksista. Ehkä nämä miehet olisivat halunneet olla veloja tai vielä 10 vuotta vapautta tai jotain. Nyt monella on jotain ilmeisesti peruuttamattomasti pielessä ellei asenne radikaalisti muutu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vela edes kertoo arjestaan,kun lapselliperheellinen kuitenkin on joskus itsekin ollut lapseton ja tietää mitä se lapseton arki on.
Yksikään joka väittää että "lapset eivät estä mitään, olen ihan yhtä vapaa kuin lapsettomana" ei enää muista millaista on lapseton elämä. Ne ajat vaan ilmeisesti häipyvät mielestä, kun ihminen tottuu lapsiperheen härdelliin ja jatkuvaan lapsissa (vähintään henkisesti) kiinni olemiseen.
Lapsia HALUNNUT ei myöskään todennäköisesti voi edes kuvitella, millaista on lapsia HALUAMATTOMAN elämä. Ihan niinkuin yrittäisi verrata vaikka oravanpyörästä vapaaehtoisesti hypänneen nuoren mielenmaisemaa sellaiseen, joka sinnikkäästi yrittää vuosi toisensa jälkeen lääkikseen. Kyllä, kumpikaan ei opiskele, mutta hyvin todennäköisesti jälkimmäinen kuvaa ennen lääkikseen pääsemistä viettämiään vuosia ihan eri lailla kuin ensimmäinen, joka kulkee vihellellen lammen rannalla oljenkorsi suussa.
En tiedä onko sinulta mennyt muisti, mutta ei minulta ainakaan. Muistan ihan hyvin ne 10+ vuotta, jotka elimme miehen kanssa vain kahdestaan ja tiedän mikä ero on lapsettomana ja lapsiperheen arkea eläessä. Molemmista jää parhaiten mieleen kaikki positiiviset asiat.
No väitätkö sinä sitten tosissasi että "lapset eivät estä mitään, olen ihan yhtä vapaa kuin lapsettomana"? Että se arki on ihan samanlaista, mutta lapsellisella on vaan ne ihanat lapset siinä rakastamassa? Jos et, niin ethän sä edes ollut sellainen tyyppi jolle viestini osoitin!
Tottakai se arki muuttuu kun tulee enemmän ihmisiä elämään saman katon alla, eniten se elämä muuttuu kun muuttaa yhteen puolison kanssa, ennen sinkkuna sai tehdä aina mitä lystää, mutta kun asuu yhdessä pitää ottaa huomioon sen toisenkin tarpeet, mitä se tykkää syödä, kuka siivoaa, pesee pyykit ja tiskaa, kuka katsoo telkkaria ja koska, kuka menee mihinkin ja koska, kuka saa mennä ensin aamulla suihkuun.... En usko että kukaan väittää että arki on ihan samanlaista, mutta se on outoa kun velat väittää että se arki muuttuu helvetiksi kun lapsi tulee taloon, ei se nyt niin mene, eihän niitä lapsia sitten kukaan tekisi. Ihmiset on kaikki erilaisia ja perheet on erilaisia, eikö velat muista omaa lapsuuttaan ollenkaan? Kai velatkin ovat lapsena huomanneet että kaverin luona on erilaista kuin kotona?
Arki muuttuisi helvetiksi SELLAISELLE JOKA EI LAPSIA HALUA!
Niin mutta miksi velat väittävät että KAIKKIEN lapsiperheiden arki on helvettiä??? Ei kukaan lapsia tekisi jos se olisi helvettiä, ja jokainen aikuinen olisi elänyt lapsuutensa helvetissä. Onko niin???
Missä käytetään sanoja "kaikki lapsiperheet"?
No jokainen vela joka tällä palstalla on "lisääntyjien" arkea helvetiksi haukkunut on puhunut vain lapsiperhehelvetistä, ei ole koskaan sanonut että joillakin on helvettiä, joten kyllä tarkoittavat nimenomaan että kaikilla joilla on lapsia, elämä on 24/7 helvettiä, koska he ovat nähneet ja kuulleet sen ihan omin silmin ja korvin.
"Jokainen vela." Sulla on pieniä vaikeuksia olla liioittelematta. Ei kovin uskottavaa keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten parissa lasten tekemistä katuvia on kyllä aivan helvetisti. Saunaillassa ja reissuissa ja baari-illoissa ensin soitetaan pus pus vaimolle ja hyvää yötä isiltä lapsille, loppuillasta paljastuu aivan toinen todellisuus ja katumus kun pitää tehdä sitä ja tätä lapsen tai lasten takia kun haaveet oli jotain aivan muuta. Kännissä tolkun mies ja empaattinen kaveri sanoo vihaavansa perhe-elämäänsä ja kova työmies sanoo tekevänsä töitä kaikki päivät koska ei kestä olla kotona. Kireä isä juo itsensä tajuttomaksi jo matkalla mökille että pääsee hetkeksi irti omasta elämästään.
Aina sanotaan ettei suomalainen mies puhu. Voi, kyllä puhuu.Sulla onkin ollut kiirettä, kun koko suomen isät olet saunottanut, eiköstä niin? Kaikki miehet katuvat perheitään, voi isi parkoja. Vähän sama kuin sanoisi kaikkia veloja mahoiksi, mutta tämähän ei pidä paikkaansa, vai pitääkö?
Koittaisit nyt olla asiallinen etkä vetää olkinukkearmeijaa mukaan. Aivan lapsellista öyhötystä tuollainen.
Velat on itsekkäitä, siinä mun mielipide. Ei haluta rasittaa ITSEÄÄN, halutaan matkustella ITSELLE, halutaan ITSELLE vapaus, ei haluta vastuuta kenestäkään paitsi ITSESTÄ. Ei itsekkyydessä sinänsä mitään pahaa välttämättä ole, mutta itsekkäitä he ovat, se on tosiasia se.
Mä eilen katsoin mun lapsia, kun he tanssivat pihalla musiikin tahdissa, itse samalla ripustin pyykkejä. Koko kesä on mennyt samaa rataa kuin muutkin päivät, kotitöitä, päiväunille ja yöunille nukuttamisia, ruuanlaittoa yms, välillä ollaan tehty reissuja mutta samat vaipanvaihdot sielläkin on. SILTI mä en ole koskaan ollut näin onnellinen. Mun iloiset, onnelliset lapset elämässä lapsuuttaan, jonka mä olen heille luonut (ja mies, mutta se on paljon töissä). Tunnen aivan järjetöntä ylpeyttä lapsistani, sekä itsestäni. Olen aina ollut keskinkertainen kaikessa, paitsi äitiydessä, siinä mä loistan.
Joten mulle henkilökohtaisesti ei iske vitutusta, vaikka toisilla olisi kuinka paljon tahansa vapaa-aikaa tai matkustaisivat jatkuvasti tämän pallon ympäri. Mä olen löytänyt onneni :) kaikille se ei ole lapset, mutta mulle on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suurin ja merkittävin saavutus elämässä on se, että ei ole tehnyt lapsia, niin mikäs siinä.
Ja kaiken lisäksi kaikki vapaa-aika menee omahyväisen vuodatuksen kirjoittamiseen vauvapalstalle kun lapsettomuus on niin hienoa ja tyydyttävää :)
Olisko parempi että leikit sen sun lapsen kanssa ylimielisen trollaamisen sijasta? Kaikki voittaisivat. Hymiö perään. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai onko se vapauden mitta tosiaan vain kuinka helposti pääsen lähiöpubiin kaljalle, joudunko hankkimaan lastenhoitajan vai en?
Kummallista, kun niin monille lapsellisille tulee vapaudesta aina mieleen vaan ryyppääminen. Mistähän se kertoo?
Siitä mitä velat tällä palstalla elämästään kertoo. Ja ehkä myös siitä minkälaisia veloja me lisääntyneet tunnetaan oikeassa elämässä.
Itse tunnen paljon ryyppäämisestä ison numeron tekeviä lisääntyneitä. Elämässä parasta tuntuu olevan se viikonloppu, kun saa lapset hoitoon ja pääsee vetämään lärvit, muua aika valitetaan elämän tylsyyttä ja rankkuutta.
Minä taas en tunne yhtään tuollaista perheellistä. Mun ystäväpiiriin ei juoppoja kuulu.
Sama homma, ei kuulu munkaan.... Kertonee jostain....
Alue: Aihe vapaa
Koittaisit nyt olla asiallinen etkä vetää olkinukkearmeijaa mukaan. Aivan lapsellista öyhötystä tuollainen.