Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperheelliset: mitä ajattelette kun luette velojen kuvausta lapsivapaasta arjesta..?
09.08.2016 |
Ja toisaalta myös näiden ajatuksista lapsiperhe-elämään liittyen yleisimminkin?
Itsehän olen siis sitä mieltä, että jokainen voi lisääntyä tai olla lisääntymättä ihan oman halun mukaan eikä asia minulle kuulu, mutta hieman hymyilyttää jatkuva VAPAUDEN korostaminen vela-narratiivissa.
Ymmärrän kyllä, mitä sillä tarkoitetaan, mutta kyllä mulla on sen verran velvoitteita jo ilman lapsiakin, että todellinen "vapaus" kuulostaa utopialta. Vapaa-ajastakin menee aina aikaa pakollisten asioiden hoitoon, oli lapsia tai ei. Jos vastuusta puhutaan, olemme jo valmiiksi velvollisia mm. noudattamaan Suomen lakia, maksamaan veroja, käymään töissä tai hakemaan niitä jne.
Toki ymmärrän, että lapsien saaminen lisää näiden velvoitteiden määrää huomattavast ja itse lapsistakin tulee pitää huolta, mutta se todella sitova pikkulapsiaika kestää lopulta vain hetken ja saa jotenkin ylikorostuneen osan lapsiperhe-elämästä puhuttaessa. Minun lapseni ovat lopulta vain lainassa minulla.
Noin yleensä pidän vapaaehtoislapsettomuutta monin tavoin järkevänä valintana (esim. taloudellisesti), vaikka minulle itselleni vanhemmuus ja nimenomaan sellainen säännelty, sitova arki sopii paremmin.
Kommentit (436)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten moni muukin kommentoija, sain lapset reilusti yli kolmekymppisenä, joten minullekaan ei tarvitse kertoa, millaista on elää lapsettomana. :D
On erilaista elää lapsettomana niin, että tietää joskus haluavansa lapsia verrattuna siihen, ettei niitä halua ollenkaan. Tämän huomaa jo siitä, miten lapselliset puhuvat, että "ei heidän elämänsä paljoa eroa lapsettomien elämästä, saammehan mekin käydä yksin kahvilla halutessamme jne". Todellisuudessa näin velan silmin ero on kuitenkin kuin yöllä ja päivällä, varmaankin siksi, että velat arvostavat omaa aikaa ihan eri asteella kuin lapselliset. Minulle se, että pääsisin kerran pari viikossa lapsien luota käymään kahville ei todellakaan tarkoita vapautta vaan ihan päinvastoin.
Velat ja lapselliset ovat siis hyvin todennäköisesti aina suhtautuneet oman ajan ja vapauden käsitteisiin aivan eri tavalla, jolloin lapsetonkin arki on ollut ihan erilaista heillä molemmilla. Lapsellisilla on voinut ennen lapsia olla ajatus, että jotakin puuttuu, tai ainakaan he eivät ole pitäneet täydellisenä painajaisena sitä ajatusta, että joku olisi heistä täysin riippuvainen kellon ympäri.
Samalla tavalla koirasta haaveilevalle koirattomalle ja koiraa haluamattomalle koiraton arki on todennäköisesti aika erilaista.
Juuri näin! Kiteytit hyvin ajatukseni. Velana en jaksa viettää tuntiakaan lapsen kanssa, vaikka sitten voisin mennä kahvilaan ym., kuten tavallisestikin. Se on aivan eri maailmansa olla lapsen kanssa ja se ottaa voimille. Lemmikkejä en ajattele vastaavana rasitteena. Pelkkä ajatus lähtemisestä, lapsen pukemisesta, lapsen pälpätyksen kuuntelemisesta ja tavaramäärän kuljettamisesta ottaa voimille. Sellaista elämää en ole vain yksinkertaisesti halunnut. Ja jos sanotaan, että lapsi on lapsi vain hetken... Minulle 18 vuotta on pitkä kakku... Ei siitä vanhemmuudesta eroon pääse, vaikka lapsi osaisi itse käydä vessassa. Ehkä tätä eivät kaikki lapsen kanssa elävät ymmärrä. Se vapaus on täysin erilaista ja hyvin tärkeää velalle. En koe, että pystyisin elämään vapaata elämääni lapsen kanssa. Ja se ei tarkoita seksiä keittiön pöydällä keskellä kirkasta päivää, vaikka se mahdollista olisikin. Se on paljon muuta. Toki kaikki yhteiskunnalliset velvoitteet on velankin hoidettava. Sehän on selvä. Ei vapaus tarkoita sitä, että rikkoo lakia. Käyn töissä ja nautin elämästäni & lemmikistäni. Samanlaista elämää en voisi lapsen kanssa elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vela edes kertoo arjestaan,kun lapselliperheellinen kuitenkin on joskus itsekin ollut lapseton ja tietää mitä se lapseton arki on.
Yksikään joka väittää että "lapset eivät estä mitään, olen ihan yhtä vapaa kuin lapsettomana" ei enää muista millaista on lapseton elämä. Ne ajat vaan ilmeisesti häipyvät mielestä, kun ihminen tottuu lapsiperheen härdelliin ja jatkuvaan lapsissa (vähintään henkisesti) kiinni olemiseen.
Lapsia HALUNNUT ei myöskään todennäköisesti voi edes kuvitella, millaista on lapsia HALUAMATTOMAN elämä. Ihan niinkuin yrittäisi verrata vaikka oravanpyörästä vapaaehtoisesti hypänneen nuoren mielenmaisemaa sellaiseen, joka sinnikkäästi yrittää vuosi toisensa jälkeen lääkikseen. Kyllä, kumpikaan ei opiskele, mutta hyvin todennäköisesti jälkimmäinen kuvaa ennen lääkikseen pääsemistä viettämiään vuosia ihan eri lailla kuin ensimmäinen, joka kulkee vihellellen lammen rannalla oljenkorsi suussa.
En tiedä onko sinulta mennyt muisti, mutta ei minulta ainakaan. Muistan ihan hyvin ne 10+ vuotta, jotka elimme miehen kanssa vain kahdestaan ja tiedän mikä ero on lapsettomana ja lapsiperheen arkea eläessä. Molemmista jää parhaiten mieleen kaikki positiiviset asiat.
No väitätkö sinä sitten tosissasi että "lapset eivät estä mitään, olen ihan yhtä vapaa kuin lapsettomana"? Että se arki on ihan samanlaista, mutta lapsellisella on vaan ne ihanat lapset siinä rakastamassa? Jos et, niin ethän sä edes ollut sellainen tyyppi jolle viestini osoitin!
Tottakai se arki muuttuu kun tulee enemmän ihmisiä elämään saman katon alla, eniten se elämä muuttuu kun muuttaa yhteen puolison kanssa, ennen sinkkuna sai tehdä aina mitä lystää, mutta kun asuu yhdessä pitää ottaa huomioon sen toisenkin tarpeet, mitä se tykkää syödä, kuka siivoaa, pesee pyykit ja tiskaa, kuka katsoo telkkaria ja koska, kuka menee mihinkin ja koska, kuka saa mennä ensin aamulla suihkuun.... En usko että kukaan väittää että arki on ihan samanlaista, mutta se on outoa kun velat väittää että se arki muuttuu helvetiksi kun lapsi tulee taloon, ei se nyt niin mene, eihän niitä lapsia sitten kukaan tekisi. Ihmiset on kaikki erilaisia ja perheet on erilaisia, eikö velat muista omaa lapsuuttaan ollenkaan? Kai velatkin ovat lapsena huomanneet että kaverin luona on erilaista kuin kotona?
Arki muuttuisi helvetiksi SELLAISELLE JOKA EI LAPSIA HALUA!
En ajattele mitään. Meinaako ap, että minulla on ollut aina lapsia? Ei toki, lapsivapaata arkea on meistä jokainen viettänyt, ennen niitä lapsia. You know?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai onko se vapauden mitta tosiaan vain kuinka helposti pääsen lähiöpubiin kaljalle, joudunko hankkimaan lastenhoitajan vai en?
Kummallista, kun niin monille lapsellisille tulee vapaudesta aina mieleen vaan ryyppääminen. Mistähän se kertoo?
Siitä mitä velat tällä palstalla elämästään kertoo. Ja ehkä myös siitä minkälaisia veloja me lisääntyneet tunnetaan oikeassa elämässä.
Miesten parissa lasten tekemistä katuvia on kyllä aivan helvetisti. Saunaillassa ja reissuissa ja baari-illoissa ensin soitetaan pus pus vaimolle ja hyvää yötä isiltä lapsille, loppuillasta paljastuu aivan toinen todellisuus ja katumus kun pitää tehdä sitä ja tätä lapsen tai lasten takia kun haaveet oli jotain aivan muuta. Kännissä tolkun mies ja empaattinen kaveri sanoo vihaavansa perhe-elämäänsä ja kova työmies sanoo tekevänsä töitä kaikki päivät koska ei kestä olla kotona. Kireä isä juo itsensä tajuttomaksi jo matkalla mökille että pääsee hetkeksi irti omasta elämästään.
Aina sanotaan ettei suomalainen mies puhu. Voi, kyllä puhuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä muuta kuin sen, että menen taatusti spämmäämään seuraavan vela-ketjun piloille. Yleensä niissä toivotetaan vanhemmat hornan tuuttiin keskustelemasta, mutta tähän ketjuun pitää kuitenkin velojen päästä vääntämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheet antaa velojen elellä rauhassa, miksi ei toimi toisinpäin?
HAH! Sinähän vitsin lohkaisit. Lapsiperheet tekee kaikkea muuta, kuin antaisi lapsettomien elellä rauhassa. Esim. mun naapurissa asuu lapsiperheitä. Lapsettomana olen joutunut kuuntelemaan lasten huutoa kellon ympäri viimeiset 6 vuotta (kun yksi perhe muuttaa pois, tulee toiset huutajat tilalle). Ne huutaa, kirkuu ja itkee eikä sitä ääntä pääse pakoon kuin poistumalla kodistaan. En tiedä ovatko sairaita vai vammaisia, mutta ihan liioittelematta huuto kestää aamusta iltaan lähes tauotta. Olen joutunut päivittäin väistämään pihalla pentujen ympäriinsä levittämiä leluja, ja autotielle (!) levitettyjä pallopelejä. Eivät näytä oppivan vaikka säännöllisesti kerään pihalta lelut ja viskaan roskiin.
Julkisilla paikoilla sama huuto jatkuu - yritäpä käydä kaupassa ilman että vähintään pari lasta huutaa keuhkonsa pihalle ja kolme mammaa on tukkinut käytävät täydellä ostoskärryllä ja tuplarattailla (herran kiitos useimmissa kaupoissa ei enää ole niitä saatanallia minikärryjä, joilla lapset laitettiin ajamaan päin vieraiden sääriä). En edes halua puhua siitä, miten nämä itsekkäät paskat käyttäytyvät julkisissa kulkuvälineissä.
Että tulepa mulle sanomaan miten te helvetin lapsipers..perheet annatte mun elää rauhassa, niin minä sulle rauhattomuuden näytän. Perkele että pistää ihan vihaksi tuollainen vähättely teiltä maailman pahimmilta häiriköiltä.
En minä ole tuollaista kyllä koskaan kokenut, eikä mun lapset huuda ja itke jatkuvasti, ei ole edes koliikkia ollut. Taitaa sun pään sisällä kuulua se huuto. Huusitko itse lapsena 24/7?
Voimme ajatella positiivisesti, tämän kahelin geenit ja mielenvikaisuus ei periydy hänen jälkeläisilleen, sehän on vain hyvä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä hyvin, mitä vela tarkoittaa vapaudella. Sain itse lapseni yli 30-vuotiaana ja kyllähän se aikamoinen shokki oli, miten lapsiperhearki rajoittaa omia menoja. Tajusin sen tietysti jo ennen lapsiakin, mutta silti 24/7 tarvitsevuus tuli jollain tasolla yllätyksenä. Voin kyllä edelleenkin mennä ja tehdä asioita, mutta ne vaativat aivan eri tavalla etukäteisjärjestelyitä. Samalla huomaan, että pienten lasten äitinä en yksinkertaiseseti jaksa enää shoppailla, harrastaa, viettää menevää vapaa-aikaa tms samalla intensiteetillä kuin aiemmin. Jollain toisella voi olla toisin. Minulla energia ja aika menee aika lailla nykyisin työn ja perhe-elämän pyörittämiseen. Harrastan tietysti vieläkin, mutta en todellakaan enää 5 päivänä viikossa. Myöskään kovin pitkille ja suunnittelemattomille lomareissuille ei nykyisin pääsekään niin helposti kuin ennen lapsia. Se ei tietenkään haittaa sinällään, mutta onhan lapsettoman niin paljon helpompi tehdä asioita "vain itselleen" ja "tuosta noin vaan", kun ei välttämättä tarvitse huomioida valinnoissaan ketään muuta. Lapsi tuo totta kai aivan erilaisen lisävastuun moniin elämän valintoihin. Kyllä se useimmilla vapauttakin rajoittaa. Mutta useimpia se ei myöskään haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Miesten parissa lasten tekemistä katuvia on kyllä aivan helvetisti. Saunaillassa ja reissuissa ja baari-illoissa ensin soitetaan pus pus vaimolle ja hyvää yötä isiltä lapsille, loppuillasta paljastuu aivan toinen todellisuus ja katumus kun pitää tehdä sitä ja tätä lapsen tai lasten takia kun haaveet oli jotain aivan muuta. Kännissä tolkun mies ja empaattinen kaveri sanoo vihaavansa perhe-elämäänsä ja kova työmies sanoo tekevänsä töitä kaikki päivät koska ei kestä olla kotona. Kireä isä juo itsensä tajuttomaksi jo matkalla mökille että pääsee hetkeksi irti omasta elämästään.
Aina sanotaan ettei suomalainen mies puhu. Voi, kyllä puhuu.
Sulla onkin ollut kiirettä, kun koko suomen isät olet saunottanut, eiköstä niin? Kaikki miehet katuvat perheitään, voi isi parkoja. Vähän sama kuin sanoisi kaikkia veloja mahoiksi, mutta tämähän ei pidä paikkaansa, vai pitääkö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tarvetta korostaa asiaa.
Tai sitten he vain joutuvat puollustamaan omaa päätöstään, kun jatkuvasti tälläkin palstalla hyökätään heidän kimppuunsa. Monet lapsellisesti ovat selvästi tajunneet tehneensä väärän päätöksen lapsia hankkiessaan joten ovat nyt kateellisina hyökkäämässä lapsettomien kimppuun parantaakseen omaa oloaan.
En ole nähnyt yhdenkään lapsettoman korostavan asiaa tai tuovan asiaa esille mutta olen huomannut lapsellisten jatkuvasti tuovan omaa asiaansa esille ja ihmettelevän koskas teille niitä lapsia tulee yms.
Höpö höpö! Tällä palstalla ja muualla mediassa nimenomaan velat hyökkäävät lapsiperheitä vastaan. Velat on aina niitä jotka aloittavat sen sodan, ja luulen että osa niistä kärjekkäistä veloja haukkuvista on itsekin veloja, pitää saada keskustelu käyntiin, vaikka olisi alunperin ollut mistä asiasta kyse. Hyvin , hyvin harva katuu lasten tekemistä, mutta luulen että aika moni katuu kun ei tehnyt lapsia. Tässäkin ketjussa riehuu velat vaikka kysyttiin lapsiperheen vanhempien mielipiteitä.
Ja mitä helvettiä sitten jos joku kysyy että koskas teille tulee lapsia??? Mitä pahaa siinä muka on? Suurin osa pariskunnista tekee lapsia, ja kun pitää jotain jutunjuurta keksiä monet keksii sen lapsiasian jos ovat niin tökeröitä etteivät muutakaan puheenaihetta keksi. Ihan samalla tavalla kysellään niiltäkin joilla lapsia on ihan typeriä asioita, kuten jos tekee kolmannen lapsen, että eikös tässä ole jo aika monta lasta, ettekai te enenpää vaan meinaa tehdä.... pirttiviljelystä...hehe heh...
Miksi sitten lapsiuteluihin kun vastaa "Meille ei tule lapsia, emme ole ollenkaan lapsi-ihmisiä" saa suu vääntymään tympeään ilmeeseen ja ollaan pitkään loukkaantuneen oloisia?
Kuule en tiedä. En ole koskaan törmännyt tuollaiseen. Onko se naamanvääntäjä ollut isovanhemmuutta toivova vanhempasi tai appivanhempasi? Ei normaalisti ketään oikeasti kiinnosta toisten kakaroitten tekeminen, ne on vain smaltalkkia.
Ajattelen velojen elämästä näin: Ovat usein syrjäytyneitä, tulotaso alhainen, moni on ikisinkku, kykenettömiä saamaan lapsia syystä tai toisesta. Vähän erillään yhteiskunnasta, jotenkin rassukoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai onko se vapauden mitta tosiaan vain kuinka helposti pääsen lähiöpubiin kaljalle, joudunko hankkimaan lastenhoitajan vai en?
Kummallista, kun niin monille lapsellisille tulee vapaudesta aina mieleen vaan ryyppääminen. Mistähän se kertoo?
Siitä mitä velat tällä palstalla elämästään kertoo. Ja ehkä myös siitä minkälaisia veloja me lisääntyneet tunnetaan oikeassa elämässä.
Itse tunnen paljon ryyppäämisestä ison numeron tekeviä lisääntyneitä. Elämässä parasta tuntuu olevan se viikonloppu, kun saa lapset hoitoon ja pääsee vetämään lärvit, muua aika valitetaan elämän tylsyyttä ja rankkuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelen aina, että lapsettomat jotenkin aina luulee että lapsiperhe arki on aina kamalaa. Ei se niin mene. Mutta luulkoot mitä tahtovat. Varsinkin perheillä, joilla on hyvät tukiverkostot, voi elämä olla yllättävänkin vapaata, kun lapsia saa säännöllisesti hoitoon esim. mummolaan. Eri asia sitten yh äidit tai perheet joilla ei ole ketään tukena.
Mutta ehkä sellainen ihminen, joka ei nauti lapsen jatkuvista kyselyistä, lapsen komentamisesta, lapsen jälkien siivoamisesta, lapsen kanssa hassujen juttujen nauramisesta, kitinän kuuntelusta, ruokahuollosta, pyykkihuollosta, läksyjen tarkistamisesta, lapsitapahtumissa ravaamisesta jne, kokee sen arjen aika kamalana?
Sitäpaitsi, kuuluuko todella monen LAPSIPERHE-ARKEEN todella se, että ne lapset tuupataan jollekin toiselle, ja sitten saa nauttia elämästään? Eikö nyt taas kuulosta vähän hassulta?
Joo, no en minäkään nauti MUIDEN lapsien kyselyistä tai muiden lapsien komentelusta, eikä muiden lasten jutut naurata samalla lailla kun oman lapsen. Ruokahuolto ja pyykkihuoltoa oli myös ennen lapsia, sekä siivoamista, vaikka tietenkin jonkin verran vähemmän, en sitä kiistä. Kaikki riippuu organisoinnista. Ei meillä ole lähes koskaan kaaosta kotona, korkeintaan esikoisen huoneessa.
Ja kyllä, lapsiperhe-arkeen voi kuulua myös muutankin kun paskavaippojen vaihtoa, kitinän kuuntelua ja pyykkäystä. Meillä on kaksi lasta, toinen on koulussa ja menee jo omia menojaan paljon, toinen on vasta vauva. Kyllä me ainakin säännöllisesti käymme tapaamassa ystäviä, lasten kanssa ja ilman. Ei se minusta mitenkään hassulta kuulosta... En nyt ihan ymmärrä tätä. Ei lapsia tietenkään koko ajan tuupata jonnekkin, mutta en minä ennenkään lapsia päivittäin käynyt bilettämässä. Käydään välillä tuulettumassa ja sen jälkeen jaksaa taas arkeakin paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheet antaa velojen elellä rauhassa, miksi ei toimi toisinpäin?
HAH! Sinähän vitsin lohkaisit. Lapsiperheet tekee kaikkea muuta, kuin antaisi lapsettomien elellä rauhassa. Esim. mun naapurissa asuu lapsiperheitä. Lapsettomana olen joutunut kuuntelemaan lasten huutoa kellon ympäri viimeiset 6 vuotta (kun yksi perhe muuttaa pois, tulee toiset huutajat tilalle). Ne huutaa, kirkuu ja itkee eikä sitä ääntä pääse pakoon kuin poistumalla kodistaan. En tiedä ovatko sairaita vai vammaisia, mutta ihan liioittelematta huuto kestää aamusta iltaan lähes tauotta. Olen joutunut päivittäin väistämään pihalla pentujen ympäriinsä levittämiä leluja, ja autotielle (!) levitettyjä pallopelejä. Eivät näytä oppivan vaikka säännöllisesti kerään pihalta lelut ja viskaan roskiin.
Julkisilla paikoilla sama huuto jatkuu - yritäpä käydä kaupassa ilman että vähintään pari lasta huutaa keuhkonsa pihalle ja kolme mammaa on tukkinut käytävät täydellä ostoskärryllä ja tuplarattailla (herran kiitos useimmissa kaupoissa ei enää ole niitä saatanallia minikärryjä, joilla lapset laitettiin ajamaan päin vieraiden sääriä). En edes halua puhua siitä, miten nämä itsekkäät paskat käyttäytyvät julkisissa kulkuvälineissä.
Että tulepa mulle sanomaan miten te helvetin lapsipers..perheet annatte mun elää rauhassa, niin minä sulle rauhattomuuden näytän. Perkele että pistää ihan vihaksi tuollainen vähättely teiltä maailman pahimmilta häiriköiltä.
En minä ole tuollaista kyllä koskaan kokenut, eikä mun lapset huuda ja itke jatkuvasti, ei ole edes koliikkia ollut. Taitaa sun pään sisällä kuulua se huuto. Huusitko itse lapsena 24/7?
Enpä tiedä huusinko, en muista. Muistatko itse ja mitä sillä on merkitystä? Ja kumma kun se mun pään sisällä kuuluva huuto kuuluu myös puolisolle ja vieraille. Hieno homma jos sulla on hiljaiset lapset, olet poikkeus. Nämä naapurin "koliikki"lapset on muutes olleet 1-4 vuotiaita. Huutaa ne pennut muutenkin kuin koliikissa.
Kyllä minä muistan lapsuuteni, ja vanhemmat toki kertoneet siitä ajasta mitä en muista. Ei ole normaalia että lapset huuttaisivat koko ajan. Olen itsekin asunut monta kertaa kerrostalossa ja rivitalossa, eikä koskaan kenenkään naapurin lapset ole huutaneet koko ajan. Kerran yksi yläkerran asukas porasi koko ajan, yölläkin. Ihmeteltiin että ompa sillä paljon tauluja kun pitää reikiä seiniin tehdä päivästä toiseen. No sitten ne naapurit sai häädön, selvisi että ne oli narkomaaneja, ja se mies oli porannut kaikki asunnon sähköjohdot pois seinien sisältä koska oli nähnyt että pistorasioihin meni pieniä miehiä. Ikävä kyllä niilläkin oli pieni lapsi, se lapsi ei itkenyt koskaan, eikä äiti lähikaupassa lapsen kanssa käydessään koskaan puhunut lapselle, eikä hymyillyt koskaan, käveli vain eteensä tuijottaen kuin zombi. Lapsi onnekseen otettiin huostaan. Tiettyjen ihmisten ei pitäisi antaa tehdä lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheet antaa velojen elellä rauhassa, miksi ei toimi toisinpäin?
HAH! Sinähän vitsin lohkaisit. Lapsiperheet tekee kaikkea muuta, kuin antaisi lapsettomien elellä rauhassa. Esim. mun naapurissa asuu lapsiperheitä. Lapsettomana olen joutunut kuuntelemaan lasten huutoa kellon ympäri viimeiset 6 vuotta (kun yksi perhe muuttaa pois, tulee toiset huutajat tilalle). Ne huutaa, kirkuu ja itkee eikä sitä ääntä pääse pakoon kuin poistumalla kodistaan. En tiedä ovatko sairaita vai vammaisia, mutta ihan liioittelematta huuto kestää aamusta iltaan lähes tauotta. Olen joutunut päivittäin väistämään pihalla pentujen ympäriinsä levittämiä leluja, ja autotielle (!) levitettyjä pallopelejä. Eivät näytä oppivan vaikka säännöllisesti kerään pihalta lelut ja viskaan roskiin.
Julkisilla paikoilla sama huuto jatkuu - yritäpä käydä kaupassa ilman että vähintään pari lasta huutaa keuhkonsa pihalle ja kolme mammaa on tukkinut käytävät täydellä ostoskärryllä ja tuplarattailla (herran kiitos useimmissa kaupoissa ei enää ole niitä saatanallia minikärryjä, joilla lapset laitettiin ajamaan päin vieraiden sääriä). En edes halua puhua siitä, miten nämä itsekkäät paskat käyttäytyvät julkisissa kulkuvälineissä.
Että tulepa mulle sanomaan miten te helvetin lapsipers..perheet annatte mun elää rauhassa, niin minä sulle rauhattomuuden näytän. Perkele että pistää ihan vihaksi tuollainen vähättely teiltä maailman pahimmilta häiriköiltä.
En minä ole tuollaista kyllä koskaan kokenut, eikä mun lapset huuda ja itke jatkuvasti, ei ole edes koliikkia ollut. Taitaa sun pään sisällä kuulua se huuto. Huusitko itse lapsena 24/7?
Voimme ajatella positiivisesti, tämän kahelin geenit ja mielenvikaisuus ei periydy hänen jälkeläisilleen, sehän on vain hyvä asia.
Onneksi tunnen töissä ja ystäväpiirissä paljon mukavia, täyspäisiä lapsettomia jotka vaan eivät lasta ole elämäänsä halunneet. Tätä palstaa kun selaa muodostuu pelottava kuva lapsettomista. Ja kiitos noille "järjen äänille" seassa, lapsettomat, jotka lausuvat järkeviä kommentteja ilman hirveää päällehyökkäystä. Näitä lukiessa pitäisi muistaa, että aktiivivastaajia on vähän. Jo pari mt-ongelmista kärsivää, hyökkäävää velaa ja pari äitiyteen täysin hurahtanutta, identiteettinsä lasten kautta saavaa naista saa pitkät keskustelut aikaiseksi johon me muut vain hämmentyneenä ajoittain mausteita lisäämme.
Meillä on kolme lasta. Viimeksi eilen sanoin miehelle että yksi vuosikymmen enää, sitten voidaan myydä talo ja ottaa äkkilähtöjä! Kehäradan vierestä kiva kaksio, vain vähän tavaraa että kaksio riittää ja rällätään maailmalle kaikki rahat. Sellainen ois suunnitelma! Sillai varmaan eläisin nytkin jos lapsia ei olis olemassa. Toisaalta, niin joskus elinkin nuorena, ei kai sitä samaa olis koko elämää jaksanut.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä muuta kuin sen, että menen taatusti spämmäämään seuraavan vela-ketjun piloille. Yleensä niissä toivotetaan vanhemmat hornan tuuttiin keskustelemasta, mutta tähän ketjuun pitää kuitenkin velojen päästä vääntämään.
Itse eksyin tähän keskusteluun ihan sillä, että googletin muita asioita. Lähes kaikki googletukset vievät lopulta vauva.fi -keskuisteluihin! :D Satuin huomata tämän keskustelun ja mielenkiinnosta kommentoin, kun osa ajatuksista oli niin pielessä. En koe sitä spämmäämisenä, jos asiallisesti kommentoi. Tänne ei kai ole kielletty tulemasta ilman lapsia? ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelen aina, että lapsettomat jotenkin aina luulee että lapsiperhe arki on aina kamalaa. Ei se niin mene. Mutta luulkoot mitä tahtovat. Varsinkin perheillä, joilla on hyvät tukiverkostot, voi elämä olla yllättävänkin vapaata, kun lapsia saa säännöllisesti hoitoon esim. mummolaan. Eri asia sitten yh äidit tai perheet joilla ei ole ketään tukena.
Mutta ehkä sellainen ihminen, joka ei nauti lapsen jatkuvista kyselyistä, lapsen komentamisesta, lapsen jälkien siivoamisesta, lapsen kanssa hassujen juttujen nauramisesta, kitinän kuuntelusta, ruokahuollosta, pyykkihuollosta, läksyjen tarkistamisesta, lapsitapahtumissa ravaamisesta jne, kokee sen arjen aika kamalana?
Sitäpaitsi, kuuluuko todella monen LAPSIPERHE-ARKEEN todella se, että ne lapset tuupataan jollekin toiselle, ja sitten saa nauttia elämästään? Eikö nyt taas kuulosta vähän hassulta?
"Lapsiperhearki on ihan kivaa, kunhan pistää ne lapset muiden hoitoon" :D. Uskon sen!
Kyllä meillä on ihan kivaa arkenakin, mutta kai perheellisilläkin on oikeus lasten jälkeen käydä tapaamassa ystäviä? Ei se tarkoita, ettei arjesta nauttisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vela kirjoitti:
Stereotyyppinen näkemys veloista on edelleen sangen hupaisa eli biletystä, shoppailua, matkustelua, villiä seksiä ja kaikkea muutakin hattaraa 😂
No mitä muutakaan? Yleensä palstavelat kertovat siitä, kuinka voivat käyttää kaikki rahansa itseensä (yleensä kai tarkoittaen matkustelua, shoppailua jne.), harrastaa seksiä kun haluavat ja olla vapaita kaikista turhista velvollisuuksista.
Vain muutaman olen nähnyt kirjoittavan esim. lukemisrauhasta ja rakkaiden lemmikkien hoitamisesta sekä siitä, että rakastavat kyllä lapsia, mutta eivät halua itse vanhemmiksi.
Kukahan sitä stereotypiaa sitten ylläpitää?
Ei kai tähänkään voi muuta kuin toistaa, että kumma kun lapsellisilla ainoa mieleen tuleva rahankäyttökohde on matkustelu ja shoppaus. Ei esim. vaikka asuminen, harrastukset tai vastaava. Tai ihan vaan säästäminen ja tulevaisuuden turva.
Tällaiset kommentit kertovat vain ja ainoastaan kommentoijasta ITSESTÄÄN - jos heillä ei olisi lapsia, he ryyppäisivät, bilettäisivät ja shoppailisivat päivät pitkät. Joten tottakai velatkin tekevät niin, heidän täytyy!
Minä olen sitä ihmetellyt kuinka tällä palstalla velat on aina rikkaita, mutta työt, sairaudet tai parisuhdeongelmat ei koskaan vaivaa. Kuitenkin oikeassa elämässä tuntemani velat on ihan erilaisia, yleensä yksinäisiä, masentuneita, työttömiä tai työstä stressaantuneita, köyhiä ym.
Itse olen vela joka ei ole bilettänyt liki kahteenkymmeneen vuoteen, inhoan shoppailua eikä matkustelu ole mun juttu, seksiä on riittävästi miehen kanssa. Pidän lukemista, eläimistä (2 koiraa ja kissa), omasta rauhasta, hiljaisesta olemisesta, lapsista en kyllä pidä vaikka en niitä vihaakaakaan, en ole lasten kanssa tekemisissä joten lähinnä yhdentekeviä ovat.