Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperheelliset: mitä ajattelette kun luette velojen kuvausta lapsivapaasta arjesta..?
09.08.2016 |
Ja toisaalta myös näiden ajatuksista lapsiperhe-elämään liittyen yleisimminkin?
Itsehän olen siis sitä mieltä, että jokainen voi lisääntyä tai olla lisääntymättä ihan oman halun mukaan eikä asia minulle kuulu, mutta hieman hymyilyttää jatkuva VAPAUDEN korostaminen vela-narratiivissa.
Ymmärrän kyllä, mitä sillä tarkoitetaan, mutta kyllä mulla on sen verran velvoitteita jo ilman lapsiakin, että todellinen "vapaus" kuulostaa utopialta. Vapaa-ajastakin menee aina aikaa pakollisten asioiden hoitoon, oli lapsia tai ei. Jos vastuusta puhutaan, olemme jo valmiiksi velvollisia mm. noudattamaan Suomen lakia, maksamaan veroja, käymään töissä tai hakemaan niitä jne.
Toki ymmärrän, että lapsien saaminen lisää näiden velvoitteiden määrää huomattavast ja itse lapsistakin tulee pitää huolta, mutta se todella sitova pikkulapsiaika kestää lopulta vain hetken ja saa jotenkin ylikorostuneen osan lapsiperhe-elämästä puhuttaessa. Minun lapseni ovat lopulta vain lainassa minulla.
Noin yleensä pidän vapaaehtoislapsettomuutta monin tavoin järkevänä valintana (esim. taloudellisesti), vaikka minulle itselleni vanhemmuus ja nimenomaan sellainen säännelty, sitova arki sopii paremmin.
Kommentit (436)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten parissa lasten tekemistä katuvia on kyllä aivan helvetisti. Saunaillassa ja reissuissa ja baari-illoissa ensin soitetaan pus pus vaimolle ja hyvää yötä isiltä lapsille, loppuillasta paljastuu aivan toinen todellisuus ja katumus kun pitää tehdä sitä ja tätä lapsen tai lasten takia kun haaveet oli jotain aivan muuta. Kännissä tolkun mies ja empaattinen kaveri sanoo vihaavansa perhe-elämäänsä ja kova työmies sanoo tekevänsä töitä kaikki päivät koska ei kestä olla kotona. Kireä isä juo itsensä tajuttomaksi jo matkalla mökille että pääsee hetkeksi irti omasta elämästään.
Aina sanotaan ettei suomalainen mies puhu. Voi, kyllä puhuu.Minä tein miehelle lapsen koska mies halusi, ja mies ei ryyppää koskaan, eikä ole missään reissussa koskaan ilman lapsia, ei halua edes minun kanssani mihinkään viikonloppureissulle, hänelle lapset on kaikki kaikessa, mulle olisi riittänyt se yksi mikä mulla oli kun yhteen mentiin. Näin ne ihmiset on erilaisia. Kyllä jotkut katuu koiran ottamista. Opiskelualaa. Työpaikkaa. Puolisoa. Kampausta. Autoa. Lomapaikkaa. Ravintolan ruoka-annosta. Asuinpaikkakuntaa. Asuntoa. Kenkiä. Ihmiset katuu kaikenlaisia asioita.
Parempi niin ja varmasti enemmistö onkin noilla linjoilla. Kerroin vain mitä miehenä saa toisilta miehiltä kuulla, koska en nähnyt muiden miesten avautuneen lapsiperheen kulissin takaisista ajatuksista. Ehkä nämä miehet olisivat halunneet olla veloja tai vielä 10 vuotta vapautta tai jotain. Nyt monella on jotain ilmeisesti peruuttamattomasti pielessä ellei asenne radikaalisti muutu.
Voi itku niitä miehiä, jotka vapautensa traagisesti menettivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suurin ja merkittävin saavutus elämässä on se, että ei ole tehnyt lapsia, niin mikäs siinä.
Ja kaiken lisäksi kaikki vapaa-aika menee omahyväisen vuodatuksen kirjoittamiseen vauvapalstalle kun lapsettomuus on niin hienoa ja tyydyttävää :)
Olisko parempi että leikit sen sun lapsen kanssa ylimielisen trollaamisen sijasta? Kaikki voittaisivat. Hymiö perään. :)
Pitääkö silloinkin kun ne on koulussa ja kavereillaan? En taida, sohvalla on kivaa kölliä.
Mut etkö tunne, kuinka jatkuva vastuun taakka painaa harteilla jo ihan sen vuoksi, että sulla on lapsia? Kehtaatkin kölliä, pitäisi kärsiä ja valittaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos suurin ja merkittävin saavutus elämässä on se, että ei ole tehnyt lapsia, niin mikäs siinä.
Ja kaiken lisäksi kaikki vapaa-aika menee omahyväisen vuodatuksen kirjoittamiseen vauvapalstalle kun lapsettomuus on niin hienoa ja tyydyttävää :)
Olisko parempi että leikit sen sun lapsen kanssa ylimielisen trollaamisen sijasta? Kaikki voittaisivat. Hymiö perään. :)
Pitääkö silloinkin kun ne on koulussa ja kavereillaan? En taida, sohvalla on kivaa kölliä.
Mut etkö tunne, kuinka jatkuva vastuun taakka painaa harteilla jo ihan sen vuoksi, että sulla on lapsia? Kehtaatkin kölliä, pitäisi kärsiä ja valittaa!
Niinpä... ;)
Vierailija kirjoitti:
Jokainen kokee miten tahtoo, jos velan elämän tärkeimpiä asioita on "lapsivapaa arki", kiva heille.
En itse ajattele eläväni vankina lapsiperhe-elämässäni, mutta se on minun näkökulmani ja tuntemukseni.Monien velojen aggressiivinen suhtautuminen lapsiin ja kaikkeen lapsiin liittyviin asioihin hämmästyttää joskus, en ole lapsettomana suhtautunut samalla tavalla. Ehkä se on selvä merkki siitä, että he tietävät mitä elämältään haluavat ja se on elämä ilman lapsia. Välillä vain tuntuu, että miksi on niin suuri tarve korostaa yhtä osa-aluetta elämässään, en minäkään korosta sitä, että minulla on lapsia. Jos kysytään asiasta, en valehtele olevani lapseton, mutta en myöskään tuo asiaa itse esiin keskusteluissa uusien ihmisten kanssa.
jos olet rehellinen tuossa, niin olet kyllä äärimmäinen harvinaisuus!
kun lomat ei mene mielesi mukaan tai haluat muita etuja esimerkiksi töissä, taitaa lapsikortti vilahtaa...
Taitaa myös tulla aika usein valitettua lasten flussista, lasten kustannuksista ja kerrottua loputtomasti lapsesi asioista muutenkin. Kuunnelkaa itseänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten parissa lasten tekemistä katuvia on kyllä aivan helvetisti. Saunaillassa ja reissuissa ja baari-illoissa ensin soitetaan pus pus vaimolle ja hyvää yötä isiltä lapsille, loppuillasta paljastuu aivan toinen todellisuus ja katumus kun pitää tehdä sitä ja tätä lapsen tai lasten takia kun haaveet oli jotain aivan muuta. Kännissä tolkun mies ja empaattinen kaveri sanoo vihaavansa perhe-elämäänsä ja kova työmies sanoo tekevänsä töitä kaikki päivät koska ei kestä olla kotona. Kireä isä juo itsensä tajuttomaksi jo matkalla mökille että pääsee hetkeksi irti omasta elämästään.
Aina sanotaan ettei suomalainen mies puhu. Voi, kyllä puhuu.Minä tein miehelle lapsen koska mies halusi, ja mies ei ryyppää koskaan, eikä ole missään reissussa koskaan ilman lapsia, ei halua edes minun kanssani mihinkään viikonloppureissulle, hänelle lapset on kaikki kaikessa, mulle olisi riittänyt se yksi mikä mulla oli kun yhteen mentiin. Näin ne ihmiset on erilaisia. Kyllä jotkut katuu koiran ottamista. Opiskelualaa. Työpaikkaa. Puolisoa. Kampausta. Autoa. Lomapaikkaa. Ravintolan ruoka-annosta. Asuinpaikkakuntaa. Asuntoa. Kenkiä. Ihmiset katuu kaikenlaisia asioita.
Parempi niin ja varmasti enemmistö onkin noilla linjoilla. Kerroin vain mitä miehenä saa toisilta miehiltä kuulla, koska en nähnyt muiden miesten avautuneen lapsiperheen kulissin takaisista ajatuksista. Ehkä nämä miehet olisivat halunneet olla veloja tai vielä 10 vuotta vapautta tai jotain. Nyt monella on jotain ilmeisesti peruuttamattomasti pielessä ellei asenne radikaalisti muutu.
Niin, mitäs läksit. Ei olisi kannattanut niitä kakaroita sitten tehdä jos niin kauheasti kaduttaa, eikä alunperinkään halunnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten parissa lasten tekemistä katuvia on kyllä aivan helvetisti. Saunaillassa ja reissuissa ja baari-illoissa ensin soitetaan pus pus vaimolle ja hyvää yötä isiltä lapsille, loppuillasta paljastuu aivan toinen todellisuus ja katumus kun pitää tehdä sitä ja tätä lapsen tai lasten takia kun haaveet oli jotain aivan muuta. Kännissä tolkun mies ja empaattinen kaveri sanoo vihaavansa perhe-elämäänsä ja kova työmies sanoo tekevänsä töitä kaikki päivät koska ei kestä olla kotona. Kireä isä juo itsensä tajuttomaksi jo matkalla mökille että pääsee hetkeksi irti omasta elämästään.
Aina sanotaan ettei suomalainen mies puhu. Voi, kyllä puhuu.Minä tein miehelle lapsen koska mies halusi, ja mies ei ryyppää koskaan, eikä ole missään reissussa koskaan ilman lapsia, ei halua edes minun kanssani mihinkään viikonloppureissulle, hänelle lapset on kaikki kaikessa, mulle olisi riittänyt se yksi mikä mulla oli kun yhteen mentiin. Näin ne ihmiset on erilaisia. Kyllä jotkut katuu koiran ottamista. Opiskelualaa. Työpaikkaa. Puolisoa. Kampausta. Autoa. Lomapaikkaa. Ravintolan ruoka-annosta. Asuinpaikkakuntaa. Asuntoa. Kenkiä. Ihmiset katuu kaikenlaisia asioita.
Parempi niin ja varmasti enemmistö onkin noilla linjoilla. Kerroin vain mitä miehenä saa toisilta miehiltä kuulla, koska en nähnyt muiden miesten avautuneen lapsiperheen kulissin takaisista ajatuksista. Ehkä nämä miehet olisivat halunneet olla veloja tai vielä 10 vuotta vapautta tai jotain. Nyt monella on jotain ilmeisesti peruuttamattomasti pielessä ellei asenne radikaalisti muutu.
Voi itku niitä miehiä, jotka vapautensa traagisesti menettivät.
Todennäköisesti av-mammojen alistamia miehiä. Kun av-mamma haluaa vauvan, baaripanokin kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vela edes kertoo arjestaan,kun lapselliperheellinen kuitenkin on joskus itsekin ollut lapseton ja tietää mitä se lapseton arki on.
Yksikään joka väittää että "lapset eivät estä mitään, olen ihan yhtä vapaa kuin lapsettomana" ei enää muista millaista on lapseton elämä. Ne ajat vaan ilmeisesti häipyvät mielestä, kun ihminen tottuu lapsiperheen härdelliin ja jatkuvaan lapsissa (vähintään henkisesti) kiinni olemiseen.
Lapsia HALUNNUT ei myöskään todennäköisesti voi edes kuvitella, millaista on lapsia HALUAMATTOMAN elämä. Ihan niinkuin yrittäisi verrata vaikka oravanpyörästä vapaaehtoisesti hypänneen nuoren mielenmaisemaa sellaiseen, joka sinnikkäästi yrittää vuosi toisensa jälkeen lääkikseen. Kyllä, kumpikaan ei opiskele, mutta hyvin todennäköisesti jälkimmäinen kuvaa ennen lääkikseen pääsemistä viettämiään vuosia ihan eri lailla kuin ensimmäinen, joka kulkee vihellellen lammen rannalla oljenkorsi suussa.
En tiedä onko sinulta mennyt muisti, mutta ei minulta ainakaan. Muistan ihan hyvin ne 10+ vuotta, jotka elimme miehen kanssa vain kahdestaan ja tiedän mikä ero on lapsettomana ja lapsiperheen arkea eläessä. Molemmista jää parhaiten mieleen kaikki positiiviset asiat.
No väitätkö sinä sitten tosissasi että "lapset eivät estä mitään, olen ihan yhtä vapaa kuin lapsettomana"? Että se arki on ihan samanlaista, mutta lapsellisella on vaan ne ihanat lapset siinä rakastamassa? Jos et, niin ethän sä edes ollut sellainen tyyppi jolle viestini osoitin!
Tottakai se arki muuttuu kun tulee enemmän ihmisiä elämään saman katon alla, eniten se elämä muuttuu kun muuttaa yhteen puolison kanssa, ennen sinkkuna sai tehdä aina mitä lystää, mutta kun asuu yhdessä pitää ottaa huomioon sen toisenkin tarpeet, mitä se tykkää syödä, kuka siivoaa, pesee pyykit ja tiskaa, kuka katsoo telkkaria ja koska, kuka menee mihinkin ja koska, kuka saa mennä ensin aamulla suihkuun.... En usko että kukaan väittää että arki on ihan samanlaista, mutta se on outoa kun velat väittää että se arki muuttuu helvetiksi kun lapsi tulee taloon, ei se nyt niin mene, eihän niitä lapsia sitten kukaan tekisi. Ihmiset on kaikki erilaisia ja perheet on erilaisia, eikö velat muista omaa lapsuuttaan ollenkaan? Kai velatkin ovat lapsena huomanneet että kaverin luona on erilaista kuin kotona?
Arki muuttuisi helvetiksi SELLAISELLE JOKA EI LAPSIA HALUA!
Niin mutta miksi velat väittävät että KAIKKIEN lapsiperheiden arki on helvettiä??? Ei kukaan lapsia tekisi jos se olisi helvettiä, ja jokainen aikuinen olisi elänyt lapsuutensa helvetissä. Onko niin???
Missä käytetään sanoja "kaikki lapsiperheet"?
No jokainen vela joka tällä palstalla on "lisääntyjien" arkea helvetiksi haukkunut on puhunut vain lapsiperhehelvetistä, ei ole koskaan sanonut että joillakin on helvettiä, joten kyllä tarkoittavat nimenomaan että kaikilla joilla on lapsia, elämä on 24/7 helvettiä, koska he ovat nähneet ja kuulleet sen ihan omin silmin ja korvin.
"Jokainen vela." Sulla on pieniä vaikeuksia olla liioittelematta. Ei kovin uskottavaa keskustelua.
Näytä mulle vela joka on tällä palstalla haukkunut lapsiperhearkea, mutta sanonut että vain joillakin on lapsiperheillä arki on helvettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelen aina, että lapsettomat jotenkin aina luulee että lapsiperhe arki on aina kamalaa. Ei se niin mene. Mutta luulkoot mitä tahtovat. Varsinkin perheillä, joilla on hyvät tukiverkostot, voi elämä olla yllättävänkin vapaata, kun lapsia saa säännöllisesti hoitoon esim. mummolaan. Eri asia sitten yh äidit tai perheet joilla ei ole ketään tukena.
Mutta ehkä sellainen ihminen, joka ei nauti lapsen jatkuvista kyselyistä, lapsen komentamisesta, lapsen jälkien siivoamisesta, lapsen kanssa hassujen juttujen nauramisesta, kitinän kuuntelusta, ruokahuollosta, pyykkihuollosta, läksyjen tarkistamisesta, lapsitapahtumissa ravaamisesta jne, kokee sen arjen aika kamalana?
Sitäpaitsi, kuuluuko todella monen LAPSIPERHE-ARKEEN todella se, että ne lapset tuupataan jollekin toiselle, ja sitten saa nauttia elämästään? Eikö nyt taas kuulosta vähän hassulta?
Joo, no en minäkään nauti MUIDEN lapsien kyselyistä tai muiden lapsien komentelusta, eikä muiden lasten jutut naurata samalla lailla kun oman lapsen. Ruokahuolto ja pyykkihuoltoa oli myös ennen lapsia, sekä siivoamista, vaikka tietenkin jonkin verran vähemmän, en sitä kiistä. Kaikki riippuu organisoinnista. Ei meillä ole lähes koskaan kaaosta kotona, korkeintaan esikoisen huoneessa.
Ja kyllä, lapsiperhe-arkeen voi kuulua myös muutankin kun paskavaippojen vaihtoa, kitinän kuuntelua ja pyykkäystä. Meillä on kaksi lasta, toinen on koulussa ja menee jo omia menojaan paljon, toinen on vasta vauva. Kyllä me ainakin säännöllisesti käymme tapaamassa ystäviä, lasten kanssa ja ilman. Ei se minusta mitenkään hassulta kuulosta... En nyt ihan ymmärrä tätä. Ei lapsia tietenkään koko ajan tuupata jonnekkin, mutta en minä ennenkään lapsia päivittäin käynyt bilettämässä. Käydään välillä tuulettumassa ja sen jälkeen jaksaa taas arkeakin paremmin.
Vastaukseni oli kommentti tuohon että lapsiperhearjesta nauttii, kun lapset laittaa mummolaan jne.
En nyt ymmärrä miksi hermostutte tästä ja puolustelette. Tottakai te nautitte lapsistanne ja niiden hassuista jutuista ja kestätte sen kaiken muun, koska te halusitte lapsia. Minä uskon myös, että jos nyt lapsen saisin jostain syystä, tykkäisin hänen jutuista enemmän kuin parhaan ystäväni lasten jutuista (vaikka ovat läheisiä minulle ja ihania tyyppejä), mutta se ei silti ole mitä haluan, kun voin valita. Tämä tuntuu olevan sellainen asia, josta moni perheellinen ei vain saa kiinni. Minä ihan oikeasti valitsen lapsettomuuden sen sijaan, että saisin nauttia siitä rakkaudesta ja hauskuudesta ja ihanuudesta, minkä lapset oletettavasti mukanaan tuovat.
Mutta se siitä, mulla ei oo lisättävää. Ymmärrän mainiosti, miksi ihmiset hankkivat lapsia, minä en vain kuulu siihen ryhmään. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miesten parissa lasten tekemistä katuvia on kyllä aivan helvetisti. Saunaillassa ja reissuissa ja baari-illoissa ensin soitetaan pus pus vaimolle ja hyvää yötä isiltä lapsille, loppuillasta paljastuu aivan toinen todellisuus ja katumus kun pitää tehdä sitä ja tätä lapsen tai lasten takia kun haaveet oli jotain aivan muuta. Kännissä tolkun mies ja empaattinen kaveri sanoo vihaavansa perhe-elämäänsä ja kova työmies sanoo tekevänsä töitä kaikki päivät koska ei kestä olla kotona. Kireä isä juo itsensä tajuttomaksi jo matkalla mökille että pääsee hetkeksi irti omasta elämästään.
Aina sanotaan ettei suomalainen mies puhu. Voi, kyllä puhuu.Minä tein miehelle lapsen koska mies halusi, ja mies ei ryyppää koskaan, eikä ole missään reissussa koskaan ilman lapsia, ei halua edes minun kanssani mihinkään viikonloppureissulle, hänelle lapset on kaikki kaikessa, mulle olisi riittänyt se yksi mikä mulla oli kun yhteen mentiin. Näin ne ihmiset on erilaisia. Kyllä jotkut katuu koiran ottamista. Opiskelualaa. Työpaikkaa. Puolisoa. Kampausta. Autoa. Lomapaikkaa. Ravintolan ruoka-annosta. Asuinpaikkakuntaa. Asuntoa. Kenkiä. Ihmiset katuu kaikenlaisia asioita.
Parempi niin ja varmasti enemmistö onkin noilla linjoilla. Kerroin vain mitä miehenä saa toisilta miehiltä kuulla, koska en nähnyt muiden miesten avautuneen lapsiperheen kulissin takaisista ajatuksista. Ehkä nämä miehet olisivat halunneet olla veloja tai vielä 10 vuotta vapautta tai jotain. Nyt monella on jotain ilmeisesti peruuttamattomasti pielessä ellei asenne radikaalisti muutu.
Niin, mitäs läksit. Ei olisi kannattanut niitä kakaroita sitten tehdä jos niin kauheasti kaduttaa, eikä alunperinkään halunnut.
Kirjoitteletko muutakin kuin itsestäänselvyyksiä av:lle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vela edes kertoo arjestaan,kun lapselliperheellinen kuitenkin on joskus itsekin ollut lapseton ja tietää mitä se lapseton arki on.
Yksikään joka väittää että "lapset eivät estä mitään, olen ihan yhtä vapaa kuin lapsettomana" ei enää muista millaista on lapseton elämä. Ne ajat vaan ilmeisesti häipyvät mielestä, kun ihminen tottuu lapsiperheen härdelliin ja jatkuvaan lapsissa (vähintään henkisesti) kiinni olemiseen.
Lapsia HALUNNUT ei myöskään todennäköisesti voi edes kuvitella, millaista on lapsia HALUAMATTOMAN elämä. Ihan niinkuin yrittäisi verrata vaikka oravanpyörästä vapaaehtoisesti hypänneen nuoren mielenmaisemaa sellaiseen, joka sinnikkäästi yrittää vuosi toisensa jälkeen lääkikseen. Kyllä, kumpikaan ei opiskele, mutta hyvin todennäköisesti jälkimmäinen kuvaa ennen lääkikseen pääsemistä viettämiään vuosia ihan eri lailla kuin ensimmäinen, joka kulkee vihellellen lammen rannalla oljenkorsi suussa.
En tiedä onko sinulta mennyt muisti, mutta ei minulta ainakaan. Muistan ihan hyvin ne 10+ vuotta, jotka elimme miehen kanssa vain kahdestaan ja tiedän mikä ero on lapsettomana ja lapsiperheen arkea eläessä. Molemmista jää parhaiten mieleen kaikki positiiviset asiat.
No väitätkö sinä sitten tosissasi että "lapset eivät estä mitään, olen ihan yhtä vapaa kuin lapsettomana"? Että se arki on ihan samanlaista, mutta lapsellisella on vaan ne ihanat lapset siinä rakastamassa? Jos et, niin ethän sä edes ollut sellainen tyyppi jolle viestini osoitin!
Tottakai se arki muuttuu kun tulee enemmän ihmisiä elämään saman katon alla, eniten se elämä muuttuu kun muuttaa yhteen puolison kanssa, ennen sinkkuna sai tehdä aina mitä lystää, mutta kun asuu yhdessä pitää ottaa huomioon sen toisenkin tarpeet, mitä se tykkää syödä, kuka siivoaa, pesee pyykit ja tiskaa, kuka katsoo telkkaria ja koska, kuka menee mihinkin ja koska, kuka saa mennä ensin aamulla suihkuun.... En usko että kukaan väittää että arki on ihan samanlaista, mutta se on outoa kun velat väittää että se arki muuttuu helvetiksi kun lapsi tulee taloon, ei se nyt niin mene, eihän niitä lapsia sitten kukaan tekisi. Ihmiset on kaikki erilaisia ja perheet on erilaisia, eikö velat muista omaa lapsuuttaan ollenkaan? Kai velatkin ovat lapsena huomanneet että kaverin luona on erilaista kuin kotona?
Arki muuttuisi helvetiksi SELLAISELLE JOKA EI LAPSIA HALUA!
Niin mutta miksi velat väittävät että KAIKKIEN lapsiperheiden arki on helvettiä??? Ei kukaan lapsia tekisi jos se olisi helvettiä, ja jokainen aikuinen olisi elänyt lapsuutensa helvetissä. Onko niin???
Missä käytetään sanoja "kaikki lapsiperheet"?
No jokainen vela joka tällä palstalla on "lisääntyjien" arkea helvetiksi haukkunut on puhunut vain lapsiperhehelvetistä, ei ole koskaan sanonut että joillakin on helvettiä, joten kyllä tarkoittavat nimenomaan että kaikilla joilla on lapsia, elämä on 24/7 helvettiä, koska he ovat nähneet ja kuulleet sen ihan omin silmin ja korvin.
"Jokainen vela." Sulla on pieniä vaikeuksia olla liioittelematta. Ei kovin uskottavaa keskustelua.
Näytä mulle vela joka on tällä palstalla haukkunut lapsiperhearkea, mutta sanonut että vain joillakin on lapsiperheillä arki on helvettiä.
Älä nyt heittäydy aivan lapsen tasolle.
Tämäkin ketju vaan vahvistaa sen, että velat on ihan älyttömän pettyneitä ja katkeria. Jos he olisivat onnellisia, ei niiden tarvitsisi tulla tällaiseen ketjuun haukkumaan perheellisiä. Luultavasti ne onnelliset velat eivät täällä näy. Paikalla on vaan ne pettyneet ja katkerat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, siinä se vika onkin, että nykyään on nuoret vanhemmat keksineet jostain että heidän pitää leikkiä lastensa kanssa 24/7, totta helvetissä sellainen on rasittavaa, varmasti myös sen lapsen mielestä.
Lasten kuuluu leikkiä, ei aikuisten. Lasten mielikuvitus kehittyy kun he keksivät leikkejä yksin tai kaverin kanssa, ei aikuisen kuulu niihin sekaantua, ja tyrkyttää jotain kehittävää leikkiä tai peliä, kun kyllähän meidän Pirkko-Kaalepin pitää neljävuotiaana osata lukea ja kirjoittaa että saa päteä sitten kun menevät kouluun että ei ole tarpeeksi haastavia tehtäviä meidän muksulle kun se on niin nero.
Lapset tekee lasten juttuja ja aikuiset sillä aikaa omiaan, joskus tehdään jotain yhdessä, se on kivaa.
Ei nukuta samassa sängyssä koko perhe, eikä kytätä vauvaa koska sitä kusettaa ja hyökätä pitämään sitä lavuaarin päällä, eikä tehdä kaikkia ruokia alusta asti itse, luomua, eikä muutenkaan eletä lapsentahtisesti, eli pakkomielteen omaisesti kiinni lapsessa. Vaan eletään normaalina perheenä, samalla tavalla kuin omassa lapsuuden perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin ketju vaan vahvistaa sen, että velat on ihan älyttömän pettyneitä ja katkeria. Jos he olisivat onnellisia, ei niiden tarvitsisi tulla tällaiseen ketjuun haukkumaan perheellisiä. Luultavasti ne onnelliset velat eivät täällä näy. Paikalla on vaan ne pettyneet ja katkerat.
Sä näet nitä sä haluat nähdä. Sun repliikki vahvistaa sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä eilen katsoin mun lapsia, kun he tanssivat pihalla musiikin tahdissa, itse samalla ripustin pyykkejä. Koko kesä on mennyt samaa rataa kuin muutkin päivät, kotitöitä, päiväunille ja yöunille nukuttamisia, ruuanlaittoa yms, välillä ollaan tehty reissuja mutta samat vaipanvaihdot sielläkin on. SILTI mä en ole koskaan ollut näin onnellinen. Mun iloiset, onnelliset lapset elämässä lapsuuttaan, jonka mä olen heille luonut (ja mies, mutta se on paljon töissä). Tunnen aivan järjetöntä ylpeyttä lapsistani, sekä itsestäni. Olen aina ollut keskinkertainen kaikessa, paitsi äitiydessä, siinä mä loistan.
Joten mulle henkilökohtaisesti ei iske vitutusta, vaikka toisilla olisi kuinka paljon tahansa vapaa-aikaa tai matkustaisivat jatkuvasti tämän pallon ympäri. Mä olen löytänyt onneni :) kaikille se ei ole lapset, mutta mulle on.
Uskon, että tämä on yksi ison syy, miksi näitäkin keskusteluja käydään niin aggresiivisesti. Monelle äitiys on juuri se elämän tarkoitus, asia, jossa on hyvä, asia, jossa on löytänyt oman paikkansa. Minusta se on hienoa. Moni taas saa tyydytyksensä äitiyden lisäksi muista asioista ja joku kokonaan musta asioista. Olen monesti huomannut, kuinka moni sanoo äityden pelastaneen itsensä, kuinka heidän elämänsä tuntui tyhjältä ja merkityksettömältä ja itsekkäältä ennen lapsia. Moni vela eroaa tässä vain niin, ettei koe elämäänsä näin. Mutta joo, täälläkin on kauhean erilaista ja ahdasmielistä porukkaa puolin ja toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheet antaa velojen elellä rauhassa, miksi ei toimi toisinpäin?
HAH! Sinähän vitsin lohkaisit. Lapsiperheet tekee kaikkea muuta, kuin antaisi lapsettomien elellä rauhassa. Esim. mun naapurissa asuu lapsiperheitä. Lapsettomana olen joutunut kuuntelemaan lasten huutoa kellon ympäri viimeiset 6 vuotta (kun yksi perhe muuttaa pois, tulee toiset huutajat tilalle). Ne huutaa, kirkuu ja itkee eikä sitä ääntä pääse pakoon kuin poistumalla kodistaan. En tiedä ovatko sairaita vai vammaisia, mutta ihan liioittelematta huuto kestää aamusta iltaan lähes tauotta. Olen joutunut päivittäin väistämään pihalla pentujen ympäriinsä levittämiä leluja, ja autotielle (!) levitettyjä pallopelejä. Eivät näytä oppivan vaikka säännöllisesti kerään pihalta lelut ja viskaan roskiin.
Julkisilla paikoilla sama huuto jatkuu - yritäpä käydä kaupassa ilman että vähintään pari lasta huutaa keuhkonsa pihalle ja kolme mammaa on tukkinut käytävät täydellä ostoskärryllä ja tuplarattailla (herran kiitos useimmissa kaupoissa ei enää ole niitä saatanallia minikärryjä, joilla lapset laitettiin ajamaan päin vieraiden sääriä). En edes halua puhua siitä, miten nämä itsekkäät paskat käyttäytyvät julkisissa kulkuvälineissä.
Että tulepa mulle sanomaan miten te helvetin lapsipers..perheet annatte mun elää rauhassa, niin minä sulle rauhattomuuden näytän. Perkele että pistää ihan vihaksi tuollainen vähättely teiltä maailman pahimmilta häiriköiltä.
En minä ole tuollaista kyllä koskaan kokenut, eikä mun lapset huuda ja itke jatkuvasti, ei ole edes koliikkia ollut. Taitaa sun pään sisällä kuulua se huuto. Huusitko itse lapsena 24/7?
Voimme ajatella positiivisesti, tämän kahelin geenit ja mielenvikaisuus ei periydy hänen jälkeläisilleen, sehän on vain hyvä asia.
Onneksi tunnen töissä ja ystäväpiirissä paljon mukavia, täyspäisiä lapsettomia jotka vaan eivät lasta ole elämäänsä halunneet. Tätä palstaa kun selaa muodostuu pelottava kuva lapsettomista. Ja kiitos noille "järjen äänille" seassa, lapsettomat, jotka lausuvat järkeviä kommentteja ilman hirveää päällehyökkäystä. Näitä lukiessa pitäisi muistaa, että aktiivivastaajia on vähän. Jo pari mt-ongelmista kärsivää, hyökkäävää velaa ja pari äitiyteen täysin hurahtanutta, identiteettinsä lasten kautta saavaa naista saa pitkät keskustelut aikaiseksi johon me muut vain hämmentyneenä ajoittain mausteita lisäämme.
Tämä. Arvelisin, että viimeiset 20 viestiä on 2-3 henkilön kirjoittamia. Pitäisi olla mahdollisuus siirtyä herjaamaan toisiaan yksäreissä, säästyisi palsta asiallisempana.
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin ketju vaan vahvistaa sen, että velat on ihan älyttömän pettyneitä ja katkeria. Jos he olisivat onnellisia, ei niiden tarvitsisi tulla tällaiseen ketjuun haukkumaan perheellisiä. Luultavasti ne onnelliset velat eivät täällä näy. Paikalla on vaan ne pettyneet ja katkerat.
Joo mä en tajua... jos joku vanhempi sanoo, että lapsen hymy on hienoimpia asioita maailmassa, niin vela on heti kommentoimassa että ei vaan hänen mielestään. Että lasten kanssa on kiva viettää aikaa - no ei kyllä minusta olisi eikä sovi minulle ja kuulostaa kamalalta. Että rakastaa lapsiaan - vela nyt ei ainakaan kaipaa lapsen rakkautta.
Jos on ihan sinut omien valintojensa kanssa niin mistä nämä kommentit? Viekö vapaaehtoislapsettomuus käytöstavat?
VelaForever kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuten moni muukin kommentoija, sain lapset reilusti yli kolmekymppisenä, joten minullekaan ei tarvitse kertoa, millaista on elää lapsettomana. :D
On erilaista elää lapsettomana niin, että tietää joskus haluavansa lapsia verrattuna siihen, ettei niitä halua ollenkaan. Tämän huomaa jo siitä, miten lapselliset puhuvat, että "ei heidän elämänsä paljoa eroa lapsettomien elämästä, saammehan mekin käydä yksin kahvilla halutessamme jne". Todellisuudessa näin velan silmin ero on kuitenkin kuin yöllä ja päivällä, varmaankin siksi, että velat arvostavat omaa aikaa ihan eri asteella kuin lapselliset. Minulle se, että pääsisin kerran pari viikossa lapsien luota käymään kahville ei todellakaan tarkoita vapautta vaan ihan päinvastoin.
Velat ja lapselliset ovat siis hyvin todennäköisesti aina suhtautuneet oman ajan ja vapauden käsitteisiin aivan eri tavalla, jolloin lapsetonkin arki on ollut ihan erilaista heillä molemmilla. Lapsellisilla on voinut ennen lapsia olla ajatus, että jotakin puuttuu, tai ainakaan he eivät ole pitäneet täydellisenä painajaisena sitä ajatusta, että joku olisi heistä täysin riippuvainen kellon ympäri.
Samalla tavalla koirasta haaveilevalle koirattomalle ja koiraa haluamattomalle koiraton arki on todennäköisesti aika erilaista.
Juuri näin! Kiteytit hyvin ajatukseni. Velana en jaksa viettää tuntiakaan lapsen kanssa, vaikka sitten voisin mennä kahvilaan ym., kuten tavallisestikin. Se on aivan eri maailmansa olla lapsen kanssa ja se ottaa voimille. Lemmikkejä en ajattele vastaavana rasitteena. Pelkkä ajatus lähtemisestä, lapsen pukemisesta, lapsen pälpätyksen kuuntelemisesta ja tavaramäärän kuljettamisesta ottaa voimille. Sellaista elämää en ole vain yksinkertaisesti halunnut. Ja jos sanotaan, että lapsi on lapsi vain hetken... Minulle 18 vuotta on pitkä kakku... Ei siitä vanhemmuudesta eroon pääse, vaikka lapsi osaisi itse käydä vessassa. Ehkä tätä eivät kaikki lapsen kanssa elävät ymmärrä. Se vapaus on täysin erilaista ja hyvin tärkeää velalle. En koe, että pystyisin elämään vapaata elämääni lapsen kanssa. Ja se ei tarkoita seksiä keittiön pöydällä keskellä kirkasta päivää, vaikka se mahdollista olisikin. Se on paljon muuta. Toki kaikki yhteiskunnalliset velvoitteet on velankin hoidettava. Sehän on selvä. Ei vapaus tarkoita sitä, että rikkoo lakia. Käyn töissä ja nautin elämästäni & lemmikistäni. Samanlaista elämää en voisi lapsen kanssa elää.
Olen vela ja minulle oma rauha on todella tärkeää. Tarvitsen päivittäin hiljaista, rauhallista aikaa. Kun olen kotona lemmikin kanssa, ei tulisi mieleenkään laittaa televisiota päälle tai mitään muutakaan taustalle. Lapsettomuudessa ja yksin elämisessä ei ole minulle mitään sellaista, jota en olisi halutessani saanut. Olen ollut pitkissä parisuhteissa, joissa miehet olisivat halunneet kanssani lapsia. Olen asunut avoliitossa ja ollut myös äitipuoli. Olen nytkin suhteessa miehen kanssa. Mies haluaisi minun muuttavan luokseen. Olen vain ihan täydellisen tyytyväinen juuri siihen järjestelyyn, joka minulla on nyt.
Se on vapautta. Huvitu rauhassa tästä narratiivista, jos haluat.
Nyt kun koulut taas alkavat, opettajat saavat nauttia taas kieroon kasvatettujen lasten käytöksestä ja pisa menee alas alas alas. Äiti on ylpeä itsestään vain koska on äiti, ihan sama vaikka vanhemmuus on täysin hukassa. Isät pelkäävät äitin raivareita ja taantuvat lapsen tasolle ilman omaa tahtoa, pienimmän vaivan kautta. Elämä on FB:ssa auvoa. Mammapalstalla saa haukkua veloja ja mamuja ja bloggareita ja heti helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin ketju vaan vahvistaa sen, että velat on ihan älyttömän pettyneitä ja katkeria. Jos he olisivat onnellisia, ei niiden tarvitsisi tulla tällaiseen ketjuun haukkumaan perheellisiä. Luultavasti ne onnelliset velat eivät täällä näy. Paikalla on vaan ne pettyneet ja katkerat.
Sä näet nitä sä haluat nähdä. Sun repliikki vahvistaa sen.
Mitä muuta mä sitten voisin nähdä kun kommentti toisensa perään pelkkää kiukkuista katkeruutta ja tilitystä kauheista kakaroista?
Pitääkö silloinkin kun ne on koulussa ja kavereillaan? En taida, sohvalla on kivaa kölliä.