Lue keskustelun säännöt.
Lapsiperheelliset: mitä ajattelette kun luette velojen kuvausta lapsivapaasta arjesta..?
09.08.2016 |
Ja toisaalta myös näiden ajatuksista lapsiperhe-elämään liittyen yleisimminkin?
Itsehän olen siis sitä mieltä, että jokainen voi lisääntyä tai olla lisääntymättä ihan oman halun mukaan eikä asia minulle kuulu, mutta hieman hymyilyttää jatkuva VAPAUDEN korostaminen vela-narratiivissa.
Ymmärrän kyllä, mitä sillä tarkoitetaan, mutta kyllä mulla on sen verran velvoitteita jo ilman lapsiakin, että todellinen "vapaus" kuulostaa utopialta. Vapaa-ajastakin menee aina aikaa pakollisten asioiden hoitoon, oli lapsia tai ei. Jos vastuusta puhutaan, olemme jo valmiiksi velvollisia mm. noudattamaan Suomen lakia, maksamaan veroja, käymään töissä tai hakemaan niitä jne.
Toki ymmärrän, että lapsien saaminen lisää näiden velvoitteiden määrää huomattavast ja itse lapsistakin tulee pitää huolta, mutta se todella sitova pikkulapsiaika kestää lopulta vain hetken ja saa jotenkin ylikorostuneen osan lapsiperhe-elämästä puhuttaessa. Minun lapseni ovat lopulta vain lainassa minulla.
Noin yleensä pidän vapaaehtoislapsettomuutta monin tavoin järkevänä valintana (esim. taloudellisesti), vaikka minulle itselleni vanhemmuus ja nimenomaan sellainen säännelty, sitova arki sopii paremmin.
Kommentit (436)
Ajattelen, että hyvä, että jokainen saa elää valitsemallaan tavalla. Kenenkään ei ole pakko hankkia lapsia tai olla hankkimatta niitä. En tiedä, miksi kumpikaan näistä valinnoista pitäisi jotenkin korottaa toisen yläpuolelle.
Omaa elämää on todella vaikea kuvitella ilman lapsia. Kaikesta huolesta ja vastuusta huolimatta he ovat ehdottomasti paras asia elämässäni. Luulen, että loppujen lopuksi ihmisen elämän perimmäinen tarkoitus voi olla saada rakastaa ja pitää huolta jälkeläisistään. Me olemme lopulta aika yksinkertaisia otuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tarvetta korostaa asiaa.
Tai sitten he vain joutuvat puollustamaan omaa päätöstään, kun jatkuvasti tälläkin palstalla hyökätään heidän kimppuunsa. Monet lapsellisesti ovat selvästi tajunneet tehneensä väärän päätöksen lapsia hankkiessaan joten ovat nyt kateellisina hyökkäämässä lapsettomien kimppuun parantaakseen omaa oloaan.
En ole nähnyt yhdenkään lapsettoman korostavan asiaa tai tuovan asiaa esille mutta olen huomannut lapsellisten jatkuvasti tuovan omaa asiaansa esille ja ihmettelevän koskas teille niitä lapsia tulee yms.
Höpö höpö! Tällä palstalla ja muualla mediassa nimenomaan velat hyökkäävät lapsiperheitä vastaan. Velat on aina niitä jotka aloittavat sen sodan, ja luulen että osa niistä kärjekkäistä veloja haukkuvista on itsekin veloja, pitää saada keskustelu käyntiin, vaikka olisi alunperin ollut mistä asiasta kyse. Hyvin , hyvin harva katuu lasten tekemistä, mutta luulen että aika moni katuu kun ei tehnyt lapsia. Tässäkin ketjussa riehuu velat vaikka kysyttiin lapsiperheen vanhempien mielipiteitä.
Ja mitä helvettiä sitten jos joku kysyy että koskas teille tulee lapsia??? Mitä pahaa siinä muka on? Suurin osa pariskunnista tekee lapsia, ja kun pitää jotain jutunjuurta keksiä monet keksii sen lapsiasian jos ovat niin tökeröitä etteivät muutakaan puheenaihetta keksi. Ihan samalla tavalla kysellään niiltäkin joilla lapsia on ihan typeriä asioita, kuten jos tekee kolmannen lapsen, että eikös tässä ole jo aika monta lasta, ettekai te enenpää vaan meinaa tehdä.... pirttiviljelystä...hehe heh...
"No ettekö ajatelleet tehdä vielä tyttöä/poikaa/iltatähteä?"
"Ai menit sitten sterilisaatioon yhden lapsen jälkeen, voivoi, kyllä vielä mieli muuttuu, saakohan sitä purettua?"
"Milloin ostatte oman? Ai aiotte asua vuokralla muka jatkossakin? Varmaan kiva maksaa eläkkeellä täyttä vuokraa..."
"Milloin muutatte omaan taloon? Kyllä lapsiperheen paikka on maalla, siellä on tilaa olla ja hengittää."
"Ai te rakennatte talon? Siinä on kyllä kauheasti hommaa, huhhuh."
"No huhhuh, eikö neljä lasta olisi riittänyt? Meinasitteko täyttää maan?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ihan rehdisti kateellinen. En kuitenkaan niistä materiaalisista asioista kuten matkat tai enemmän rahaa käytössö. Mun elämä oli aika tylsää ennen lasta ja itseasiassa lapsen saaminen on tuonut eteen paljon mielenkiintoisia juttuja. Parisuhdekaan ei muuttunut oikeastaan mitenkään (on ollut isompiaja paljon vakavampia kriisejä kuin lapsen syntymä vuosien varrella).
Ongelma on mulle se järkyttävän vahva tunneside. En välillä meinaa kestää sitä, kuinka tärkeä tuo lapsi mulle on. En usko, että voisin koskaan olla onnellinen, jos lapseni vaikka kuolisi.
Olen henkisesti aika epävarma, hyvin temperamentikas, tarvitsen paljon omaa aikaa, väsyn helposti (mulla puhkesi raskausaikana reuma joka ei edelleenkään ole hoitotasapainossa), en kestä tätä huonoa omaatuntoa siitä kun vien lapsen päiväkotiin ja huutaa siellä hoitajan sylissä, että "äiti älä mene", mutta kun olin lapsen kanssa vielä kotona, olin kiukkuinen ja ahdistunut koko ajan. En myöskään jaksa tätä huolta mikä lapsesta on (kiusataanko sitä päiväkodissa/koulussa, tekeekö sille joku jotain pahaa, jos sille sattuu joku onnettomuus jne.). Lisäksi nykyään samaistun kaikkiin tilanteisiin joissa lapsi joutuu kärsimään niin vahvasti, että on paljon tv-ohjelmia ja ihan musiikkiakin jota en voi kuunnella. (vaikkapa PMMP:n Kovemmat kädet).
Lapsi on mulle tärkein olento päällä maan ja se tunneside ne ongelmat synnyttää. Kaipaan tilannetta, jossa ei ollut ketään niin tärkeää, jonka puolesta voisin kuolla.
En kuitenkaan koskaan sano mitään sen suuntaista ääneen ja mun mielestä kaikkien ihmisten vastakkaiasettelu on todella väsyttävää ja täysin turhaa.
Tässä on yksi ISOIMMISTA syistä, miksi olen vela. Voin vaan kuvitella kuinka tuntisin tuollaisen tunnesiteen ja tunnemyllerryksen aivan hirveän raskaana. Joillekin tuollaiset ilmeisesti tuovat voimaa, minulle ne olisivat kamala stressin aihe. En usko että enää ikinä otan edes lemmikkejä, koska KUN ne olivat niin rakkaita, oli niistä huolehtiminen aivan hirveä henkinen rasite. En voi edes kuvitella kuinka rankkana kokisin lapsen, jos se olisi vielä lemmikkejäkin rakkaampi.
Sinä olet minulle vain yksi yksi tuhansien joukossa En tarvitse sinua,
en, en tarvitse sinua. Mutta jos kesytät minut, niin silloin me toisiamme tarvitsemme. Olisit ainoa maailmassa, elämäni aurinkoinen. Olisit ainoa maailmassa, elämäni aurinkoinen.
... Tätähän se on elämä. Onneen liittyy sen menettämisen riski. Kettu uskalsi ystävystyä Pikku Prinssiin ja sai vehnän kullankeltaisen värin vaikka Prinssi planeetalta lähtikin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on maalla ihana asunto, koiria, kissa, kanoja, lampaita ja hevosia, säälin niitä jotka eivät koskaan saa tätä kokea, minä tiedän mitä onni on, olen myös asunut kaupungissa ja tämä on sitä oikeaa elämää, te jotka ette tätä koskaan saa kokea ette tiedä mitä menetätte. Koska minä ja minun valinnat ovat ainoita oikeita asioita mistä onni voi koostua, te toisineläjät olette vain säälittäviä valittajia tyhjässä elämässänne.
No mutta minäpä olen aivan varma muiden maatilaa pitävien kertomusten perusteella, että en varmasti aio ikinä muuttaa maalle, vaan pysyn ikuisesti kaupungissa. Hyhhyh jotain lannanhajua ja heräämistä kukonlaulun aikaan, minä olen tottunut nukkumaan mahdollisimman pitkään ja nappaamaan Starbucksista kahvin matkalla töihin. Mielestäni maalla asuvat ovat hukanneet elämänsä ja vapautensa, koska minä en ainakaan jaksaisi huolehtia sellaisesta elukkalaumasta ja isosta talosta. Olen katsonut paljon telkkaria sekä lukenut AV:ta, ja olen joka päivä varmempi siitä, että valintani on täysin oikea ja paras tapa elää. Kaiken lisäksi se on kaikkein ekologisintakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelen aina, että lapsettomat jotenkin aina luulee että lapsiperhe arki on aina kamalaa. Ei se niin mene. Mutta luulkoot mitä tahtovat. Varsinkin perheillä, joilla on hyvät tukiverkostot, voi elämä olla yllättävänkin vapaata, kun lapsia saa säännöllisesti hoitoon esim. mummolaan. Eri asia sitten yh äidit tai perheet joilla ei ole ketään tukena.
Mutta ehkä sellainen ihminen, joka ei nauti lapsen jatkuvista kyselyistä, lapsen komentamisesta, lapsen jälkien siivoamisesta, lapsen kanssa hassujen juttujen nauramisesta, kitinän kuuntelusta, ruokahuollosta, pyykkihuollosta, läksyjen tarkistamisesta, lapsitapahtumissa ravaamisesta jne, kokee sen arjen aika kamalana?
Sitäpaitsi, kuuluuko todella monen LAPSIPERHE-ARKEEN todella se, että ne lapset tuupataan jollekin toiselle, ja sitten saa nauttia elämästään? Eikö nyt taas kuulosta vähän hassulta?
Kuka nyt herranjumala nauttisi siivoamisesta, kitinästä tai lapsen komentamisesta??? Siivota joutuu vaikka lapsia ei olisikaan, vai eikö lapsettomat siivoa koskaan, eikä tee ruokaa tai käy kaupassa? Eikä lapset kysele koko ajan mitään. Kyselitkö sinä lapsena koko ajan vanhemmiltasi jotain?
Mutta se että ei nauti lapsen hassujen juttujen nauramisesta... yleensä ihminen nauttii kun nauraa...? Aika omituista.
Minä osaan kyllä nauttia elämästäni lasten kanssa, en minä niihin kiinni liimattu kuitenkaan ole. Lapset on perheenjäseniä, ei mitään erillisiä hoidettavia paketteja, lapset on omia persooniaan ja tekevät erilaisia asioita kuten me aikuisetkin. Niin minäkin tein lapsena, ei minä ja mun sisarukset oltu mitään yhtenäistä massaa vanhempien taakkana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon ihan rehdisti kateellinen. En kuitenkaan niistä materiaalisista asioista kuten matkat tai enemmän rahaa käytössö. Mun elämä oli aika tylsää ennen lasta ja itseasiassa lapsen saaminen on tuonut eteen paljon mielenkiintoisia juttuja. Parisuhdekaan ei muuttunut oikeastaan mitenkään (on ollut isompiaja paljon vakavampia kriisejä kuin lapsen syntymä vuosien varrella).
Ongelma on mulle se järkyttävän vahva tunneside. En välillä meinaa kestää sitä, kuinka tärkeä tuo lapsi mulle on. En usko, että voisin koskaan olla onnellinen, jos lapseni vaikka kuolisi.
Olen henkisesti aika epävarma, hyvin temperamentikas, tarvitsen paljon omaa aikaa, väsyn helposti (mulla puhkesi raskausaikana reuma joka ei edelleenkään ole hoitotasapainossa), en kestä tätä huonoa omaatuntoa siitä kun vien lapsen päiväkotiin ja huutaa siellä hoitajan sylissä, että "äiti älä mene", mutta kun olin lapsen kanssa vielä kotona, olin kiukkuinen ja ahdistunut koko ajan. En myöskään jaksa tätä huolta mikä lapsesta on (kiusataanko sitä päiväkodissa/koulussa, tekeekö sille joku jotain pahaa, jos sille sattuu joku onnettomuus jne.). Lisäksi nykyään samaistun kaikkiin tilanteisiin joissa lapsi joutuu kärsimään niin vahvasti, että on paljon tv-ohjelmia ja ihan musiikkiakin jota en voi kuunnella. (vaikkapa PMMP:n Kovemmat kädet).
Lapsi on mulle tärkein olento päällä maan ja se tunneside ne ongelmat synnyttää. Kaipaan tilannetta, jossa ei ollut ketään niin tärkeää, jonka puolesta voisin kuolla.
En kuitenkaan koskaan sano mitään sen suuntaista ääneen ja mun mielestä kaikkien ihmisten vastakkaiasettelu on todella väsyttävää ja täysin turhaa.
Tässä on yksi ISOIMMISTA syistä, miksi olen vela. Voin vaan kuvitella kuinka tuntisin tuollaisen tunnesiteen ja tunnemyllerryksen aivan hirveän raskaana. Joillekin tuollaiset ilmeisesti tuovat voimaa, minulle ne olisivat kamala stressin aihe. En usko että enää ikinä otan edes lemmikkejä, koska KUN ne olivat niin rakkaita, oli niistä huolehtiminen aivan hirveä henkinen rasite. En voi edes kuvitella kuinka rankkana kokisin lapsen, jos se olisi vielä lemmikkejäkin rakkaampi.
Sinä olet minulle vain yksi yksi tuhansien joukossa En tarvitse sinua,
en, en tarvitse sinua. Mutta jos kesytät minut, niin silloin me toisiamme tarvitsemme. Olisit ainoa maailmassa, elämäni aurinkoinen. Olisit ainoa maailmassa, elämäni aurinkoinen.
... Tätähän se on elämä. Onneen liittyy sen menettämisen riski. Kettu uskalsi ystävystyä Pikku Prinssiin ja sai vehnän kullankeltaisen värin vaikka Prinssi planeetalta lähtikin.
<3 <3 <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että siinähän raukat yrittävät etsiä sisältöä elämäänsä. En kadu hetkeäkään, että valitsin lapsiperhe-elämän. Nyt kun lapset ovat isoja, saan välillä kuulla maailman kauneimmat sanat, "kiitos äiti, sä olet ollut hyvä äiti" Tiedän, etten ole ollut mutta se on rakkauden osoitus. On ihanaa olla rakastettu.
Jos jättää tarkoituksella lapset hankkimatta niin se on sama kuin jättäisi avaamatta hienon lahjapaketin. Ei mitkään elämykset ja huvitukset kuitenkaan loppujen lopuksi korvaa ihmisten välistä vuorovaikutusta.
Minä taas ajattelen kaltaisestasi, että voi tuota ihmisraukkaa mihin on itsensä pistänyt.
Onko tässä ketjussa sulta kysytty jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tarvetta korostaa asiaa.
Tai sitten he vain joutuvat puollustamaan omaa päätöstään, kun jatkuvasti tälläkin palstalla hyökätään heidän kimppuunsa. Monet lapsellisesti ovat selvästi tajunneet tehneensä väärän päätöksen lapsia hankkiessaan joten ovat nyt kateellisina hyökkäämässä lapsettomien kimppuun parantaakseen omaa oloaan.
En ole nähnyt yhdenkään lapsettoman korostavan asiaa tai tuovan asiaa esille mutta olen huomannut lapsellisten jatkuvasti tuovan omaa asiaansa esille ja ihmettelevän koskas teille niitä lapsia tulee yms.
Höpö höpö! Tällä palstalla ja muualla mediassa nimenomaan velat hyökkäävät lapsiperheitä vastaan. Velat on aina niitä jotka aloittavat sen sodan, ja luulen että osa niistä kärjekkäistä veloja haukkuvista on itsekin veloja, pitää saada keskustelu käyntiin, vaikka olisi alunperin ollut mistä asiasta kyse. Hyvin , hyvin harva katuu lasten tekemistä, mutta luulen että aika moni katuu kun ei tehnyt lapsia. Tässäkin ketjussa riehuu velat vaikka kysyttiin lapsiperheen vanhempien mielipiteitä.
Ja mitä helvettiä sitten jos joku kysyy että koskas teille tulee lapsia??? Mitä pahaa siinä muka on? Suurin osa pariskunnista tekee lapsia, ja kun pitää jotain jutunjuurta keksiä monet keksii sen lapsiasian jos ovat niin tökeröitä etteivät muutakaan puheenaihetta keksi. Ihan samalla tavalla kysellään niiltäkin joilla lapsia on ihan typeriä asioita, kuten jos tekee kolmannen lapsen, että eikös tässä ole jo aika monta lasta, ettekai te enenpää vaan meinaa tehdä.... pirttiviljelystä...hehe heh...
Miksi sitten lapsiuteluihin kun vastaa "Meille ei tule lapsia, emme ole ollenkaan lapsi-ihmisiä" saa suu vääntymään tympeään ilmeeseen ja ollaan pitkään loukkaantuneen oloisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vai onko se vapauden mitta tosiaan vain kuinka helposti pääsen lähiöpubiin kaljalle, joudunko hankkimaan lastenhoitajan vai en?
Kummallista, kun niin monille lapsellisille tulee vapaudesta aina mieleen vaan ryyppääminen. Mistähän se kertoo?
Tuo ketjusta ihanaa kun olen vela ja voin tehdä mitä huvittaa - tai sinnepäin. Suurin osa veloista puhui kaljalle menosta tai kotona juomisesta.
Että ihan suurin osa? Sitä lukee mitä haluaa. Minusta kun 99% vastauksista oli ihan jotain muuta kuin alkoholin juomista käsittelevää.
Ehkä näin, luin viestiä vain lyhyesti perjantai-iltapäivällä, ehkä ajankohtakin aiheutti vääristymän ja myöhemmin viikonloppuna on muuta juteltu mutten silloin itse ollut linjoilla. Käytin tuota kaljallemenoa vain esimerkkinä kuinka valinnoista puhuttaessa tarkoitetaan eri luokan valintoja: pieniä arjen elämän juttuja joita tulee ja menee ja jotka eivät kenenkään elämän kannalta mullistavia ole ja sitten niitä suuria valintoja jotka vaikuttavat elämään pitkässä juoksussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vela kirjoitti:
Stereotyyppinen näkemys veloista on edelleen sangen hupaisa eli biletystä, shoppailua, matkustelua, villiä seksiä ja kaikkea muutakin hattaraa 😂
No mitä muutakaan? Yleensä palstavelat kertovat siitä, kuinka voivat käyttää kaikki rahansa itseensä (yleensä kai tarkoittaen matkustelua, shoppailua jne.), harrastaa seksiä kun haluavat ja olla vapaita kaikista turhista velvollisuuksista.
Vain muutaman olen nähnyt kirjoittavan esim. lukemisrauhasta ja rakkaiden lemmikkien hoitamisesta sekä siitä, että rakastavat kyllä lapsia, mutta eivät halua itse vanhemmiksi.
Kukahan sitä stereotypiaa sitten ylläpitää?
Vierailija kirjoitti:
Monesti velojen ehkä aggresiivinen suhtautuminen lapsiperheisiin johtuu siitä alentavasta ja ylimielisestä suhtautumisesta siihen että joku ei koskaan eikä ikknä halua lapsia. Minulle esimerkiksi on sanottu kun kerroin olevani vela ja sterikin on tehty, että "tuota tekoa tulet vielä katumaan" tai "lapset ovat elämän suola". Taidanpa seuraavaksi sanoa vastavetona tälläiselle ylimieliselle idiootille "ai sinulla on lapsia, tulet vielä katumaan", "kyllä, lapset ovat elämän suola ja suola on myrkkyä".
Miksi sitä omaa velautta pitää korostaa haukkumalla lapsia saaneita? En ymmärrä, jokainen vela on itse ollut omassa perheessään lapsi, se että haukkuu kaikkia lapsia yhtenä kauheana massana, tarkoittaa sitä että haukkuu itseään lapsena, eihän siinä ole mitään järkeä. Minä en ole koskaan ketään velaa haukkunut millään lailla, enkä kysele kenenkään lapsenteosta koska tiedän että moni on yrittänyt lapsia eikä ole saanut, mitä se mulle kuuluu tekeekö joku lapsia vai ei. Kaikki elollinen yrittää lisääntyä, muuten elämä maapallolla olisi loppunut aikoja sitten, meidän geeneissä on halu lisääntyä, ihan samalla tavalla kuin eläimillä ja kasveilla, miksi siitä pitää tehdä jotain omituista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen tarvetta korostaa asiaa.
Tai sitten he vain joutuvat puollustamaan omaa päätöstään, kun jatkuvasti tälläkin palstalla hyökätään heidän kimppuunsa. Monet lapsellisesti ovat selvästi tajunneet tehneensä väärän päätöksen lapsia hankkiessaan joten ovat nyt kateellisina hyökkäämässä lapsettomien kimppuun parantaakseen omaa oloaan.
En ole nähnyt yhdenkään lapsettoman korostavan asiaa tai tuovan asiaa esille mutta olen huomannut lapsellisten jatkuvasti tuovan omaa asiaansa esille ja ihmettelevän koskas teille niitä lapsia tulee yms.
Höpö höpö! Tällä palstalla ja muualla mediassa nimenomaan velat hyökkäävät lapsiperheitä vastaan. Velat on aina niitä jotka aloittavat sen sodan, ja luulen että osa niistä kärjekkäistä veloja haukkuvista on itsekin veloja, pitää saada keskustelu käyntiin, vaikka olisi alunperin ollut mistä asiasta kyse. Hyvin , hyvin harva katuu lasten tekemistä, mutta luulen että aika moni katuu kun ei tehnyt lapsia. Tässäkin ketjussa riehuu velat vaikka kysyttiin lapsiperheen vanhempien mielipiteitä.
Ja mitä helvettiä sitten jos joku kysyy että koskas teille tulee lapsia??? Mitä pahaa siinä muka on? Suurin osa pariskunnista tekee lapsia, ja kun pitää jotain jutunjuurta keksiä monet keksii sen lapsiasian jos ovat niin tökeröitä etteivät muutakaan puheenaihetta keksi. Ihan samalla tavalla kysellään niiltäkin joilla lapsia on ihan typeriä asioita, kuten jos tekee kolmannen lapsen, että eikös tässä ole jo aika monta lasta, ettekai te enenpää vaan meinaa tehdä.... pirttiviljelystä...hehe heh...
Miksi sitten lapsiuteluihin kun vastaa "Meille ei tule lapsia, emme ole ollenkaan lapsi-ihmisiä" saa suu vääntymään tympeään ilmeeseen ja ollaan pitkään loukkaantuneen oloisia?
Ei niihin voi vastata oikein. Jos on jo lapsia, niitä pitäisi tehdä lisää tai eri sukupuolta. Jos odottaa lasta, se on jo liian mones tai ainakin väärää sukupuolta. Jos kertoo ottavansa koiran, koiria pelkäävät ihmiset loukkaantuvat. Jos ei halua lapsia ja joku ei sitä päätöstä hyväksy, niin se on sitten voi voi. Vastaa vaikka seuraavalle utelijalle, että voit tehdä lapsen hänen mielikseen jos hän sitten adoptoi sen.
Miksi lukisin sellaista? Ei todellakaan voisi kiinnostaa yhtään vähempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperheet antaa velojen elellä rauhassa, miksi ei toimi toisinpäin?
HAH! Sinähän vitsin lohkaisit. Lapsiperheet tekee kaikkea muuta, kuin antaisi lapsettomien elellä rauhassa. Esim. mun naapurissa asuu lapsiperheitä. Lapsettomana olen joutunut kuuntelemaan lasten huutoa kellon ympäri viimeiset 6 vuotta (kun yksi perhe muuttaa pois, tulee toiset huutajat tilalle). Ne huutaa, kirkuu ja itkee eikä sitä ääntä pääse pakoon kuin poistumalla kodistaan. En tiedä ovatko sairaita vai vammaisia, mutta ihan liioittelematta huuto kestää aamusta iltaan lähes tauotta. Olen joutunut päivittäin väistämään pihalla pentujen ympäriinsä levittämiä leluja, ja autotielle (!) levitettyjä pallopelejä. Eivät näytä oppivan vaikka säännöllisesti kerään pihalta lelut ja viskaan roskiin.
Julkisilla paikoilla sama huuto jatkuu - yritäpä käydä kaupassa ilman että vähintään pari lasta huutaa keuhkonsa pihalle ja kolme mammaa on tukkinut käytävät täydellä ostoskärryllä ja tuplarattailla (herran kiitos useimmissa kaupoissa ei enää ole niitä saatanallia minikärryjä, joilla lapset laitettiin ajamaan päin vieraiden sääriä). En edes halua puhua siitä, miten nämä itsekkäät paskat käyttäytyvät julkisissa kulkuvälineissä.
Että tulepa mulle sanomaan miten te helvetin lapsipers..perheet annatte mun elää rauhassa, niin minä sulle rauhattomuuden näytän. Perkele että pistää ihan vihaksi tuollainen vähättely teiltä maailman pahimmilta häiriköiltä.
En minä ole tuollaista kyllä koskaan kokenut, eikä mun lapset huuda ja itke jatkuvasti, ei ole edes koliikkia ollut. Taitaa sun pään sisällä kuulua se huuto. Huusitko itse lapsena 24/7?
Enpä tiedä huusinko, en muista. Muistatko itse ja mitä sillä on merkitystä? Ja kumma kun se mun pään sisällä kuuluva huuto kuuluu myös puolisolle ja vieraille. Hieno homma jos sulla on hiljaiset lapset, olet poikkeus. Nämä naapurin "koliikki"lapset on muutes olleet 1-4 vuotiaita. Huutaa ne pennut muutenkin kuin koliikissa.
Ajattelen että puolensa ja puolensa. Erilaisia valintoja ja hyvä jos lapseton ihminen on lapseton omasta halustaan ja mahdollinen puoliso on samaa mieltä, silloinhan kaikki on hyvin. En sen kummempaa. Jos saisin valita uudestaan, valitsisin silti lapset. Toivottavasti mahdollisimman moni muukin on valintaansa tyytyväinen .
Vierailija kirjoitti:
vela kirjoitti:
Stereotyyppinen näkemys veloista on edelleen sangen hupaisa eli biletystä, shoppailua, matkustelua, villiä seksiä ja kaikkea muutakin hattaraa 😂
No mitä muutakaan? Yleensä palstavelat kertovat siitä, kuinka voivat käyttää kaikki rahansa itseensä (yleensä kai tarkoittaen matkustelua, shoppailua jne.), harrastaa seksiä kun haluavat ja olla vapaita kaikista turhista velvollisuuksista.
Vain muutaman olen nähnyt kirjoittavan esim. lukemisrauhasta ja rakkaiden lemmikkien hoitamisesta sekä siitä, että rakastavat kyllä lapsia, mutta eivät halua itse vanhemmiksi.
Kukahan sitä stereotypiaa sitten ylläpitää?
Ei kai tähänkään voi muuta kuin toistaa, että kumma kun lapsellisilla ainoa mieleen tuleva rahankäyttökohde on matkustelu ja shoppaus. Ei esim. vaikka asuminen, harrastukset tai vastaava. Tai ihan vaan säästäminen ja tulevaisuuden turva.
Tällaiset kommentit kertovat vain ja ainoastaan kommentoijasta ITSESTÄÄN - jos heillä ei olisi lapsia, he ryyppäisivät, bilettäisivät ja shoppailisivat päivät pitkät. Joten tottakai velatkin tekevät niin, heidän täytyy!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ajattelen aina, että lapsettomat jotenkin aina luulee että lapsiperhe arki on aina kamalaa. Ei se niin mene. Mutta luulkoot mitä tahtovat. Varsinkin perheillä, joilla on hyvät tukiverkostot, voi elämä olla yllättävänkin vapaata, kun lapsia saa säännöllisesti hoitoon esim. mummolaan. Eri asia sitten yh äidit tai perheet joilla ei ole ketään tukena.
Mutta ehkä sellainen ihminen, joka ei nauti lapsen jatkuvista kyselyistä, lapsen komentamisesta, lapsen jälkien siivoamisesta, lapsen kanssa hassujen juttujen nauramisesta, kitinän kuuntelusta, ruokahuollosta, pyykkihuollosta, läksyjen tarkistamisesta, lapsitapahtumissa ravaamisesta jne, kokee sen arjen aika kamalana?
Sitäpaitsi, kuuluuko todella monen LAPSIPERHE-ARKEEN todella se, että ne lapset tuupataan jollekin toiselle, ja sitten saa nauttia elämästään? Eikö nyt taas kuulosta vähän hassulta?
Kuka nyt herranjumala nauttisi siivoamisesta, kitinästä tai lapsen komentamisesta??? Siivota joutuu vaikka lapsia ei olisikaan, vai eikö lapsettomat siivoa koskaan, eikä tee ruokaa tai käy kaupassa? Eikä lapset kysele koko ajan mitään. Kyselitkö sinä lapsena koko ajan vanhemmiltasi jotain?
Mutta se että ei nauti lapsen hassujen juttujen nauramisesta... yleensä ihminen nauttii kun nauraa...? Aika omituista.
Aina tämä sama typeryys.
Kumpi joutuu siivoamaan enemmän, ihminen joka elää tyypillisessä kahden lapsen perheessä vai ihminen, joka asuu aikuisen kumppaninsa kanssa (tai yksin)?
Kumpi joutuu tekemään enemmän ruokaa ja käymään useammin kaupassa, ihminen joka elää tyypillisessä kahden lapsen perheessä vai ihminen, joka asuu aikuisen kumppaninsa kanssa (tai yksin)?
Ihminen nauttii kun nauraa, mutta monen mielestä ne "lasten hassut jutut" on kaikkea muuta kuin naurattavia. Itse en ainakaan ole kuullut vielä yhtäkään sellaista, joka edes sivuaisi sellaista minkä itse koen hauskaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi vela edes kertoo arjestaan,kun lapselliperheellinen kuitenkin on joskus itsekin ollut lapseton ja tietää mitä se lapseton arki on.
Yksikään joka väittää että "lapset eivät estä mitään, olen ihan yhtä vapaa kuin lapsettomana" ei enää muista millaista on lapseton elämä. Ne ajat vaan ilmeisesti häipyvät mielestä, kun ihminen tottuu lapsiperheen härdelliin ja jatkuvaan lapsissa (vähintään henkisesti) kiinni olemiseen.
Lapsia HALUNNUT ei myöskään todennäköisesti voi edes kuvitella, millaista on lapsia HALUAMATTOMAN elämä. Ihan niinkuin yrittäisi verrata vaikka oravanpyörästä vapaaehtoisesti hypänneen nuoren mielenmaisemaa sellaiseen, joka sinnikkäästi yrittää vuosi toisensa jälkeen lääkikseen. Kyllä, kumpikaan ei opiskele, mutta hyvin todennäköisesti jälkimmäinen kuvaa ennen lääkikseen pääsemistä viettämiään vuosia ihan eri lailla kuin ensimmäinen, joka kulkee vihellellen lammen rannalla oljenkorsi suussa.
En tiedä onko sinulta mennyt muisti, mutta ei minulta ainakaan. Muistan ihan hyvin ne 10+ vuotta, jotka elimme miehen kanssa vain kahdestaan ja tiedän mikä ero on lapsettomana ja lapsiperheen arkea eläessä. Molemmista jää parhaiten mieleen kaikki positiiviset asiat.
No väitätkö sinä sitten tosissasi että "lapset eivät estä mitään, olen ihan yhtä vapaa kuin lapsettomana"? Että se arki on ihan samanlaista, mutta lapsellisella on vaan ne ihanat lapset siinä rakastamassa? Jos et, niin ethän sä edes ollut sellainen tyyppi jolle viestini osoitin!
Tottakai se arki muuttuu kun tulee enemmän ihmisiä elämään saman katon alla, eniten se elämä muuttuu kun muuttaa yhteen puolison kanssa, ennen sinkkuna sai tehdä aina mitä lystää, mutta kun asuu yhdessä pitää ottaa huomioon sen toisenkin tarpeet, mitä se tykkää syödä, kuka siivoaa, pesee pyykit ja tiskaa, kuka katsoo telkkaria ja koska, kuka menee mihinkin ja koska, kuka saa mennä ensin aamulla suihkuun.... En usko että kukaan väittää että arki on ihan samanlaista, mutta se on outoa kun velat väittää että se arki muuttuu helvetiksi kun lapsi tulee taloon, ei se nyt niin mene, eihän niitä lapsia sitten kukaan tekisi. Ihmiset on kaikki erilaisia ja perheet on erilaisia, eikö velat muista omaa lapsuuttaan ollenkaan? Kai velatkin ovat lapsena huomanneet että kaverin luona on erilaista kuin kotona?
Vierailija kirjoitti:
vela kirjoitti:
Stereotyyppinen näkemys veloista on edelleen sangen hupaisa eli biletystä, shoppailua, matkustelua, villiä seksiä ja kaikkea muutakin hattaraa 😂
No mitä muutakaan? Yleensä palstavelat kertovat siitä, kuinka voivat käyttää kaikki rahansa itseensä (yleensä kai tarkoittaen matkustelua, shoppailua jne.), harrastaa seksiä kun haluavat ja olla vapaita kaikista turhista velvollisuuksista.
Vain muutaman olen nähnyt kirjoittavan esim. lukemisrauhasta ja rakkaiden lemmikkien hoitamisesta sekä siitä, että rakastavat kyllä lapsia, mutta eivät halua itse vanhemmiksi.
Kukahan sitä stereotypiaa sitten ylläpitää?
Yksi ilmottautui keskittyvänsä oman taiteen tekemiseen, hattua hänelle. Yleensä vastaukset ovat olleet tasoa - haluan makoilla rauhassa ja palstailla.
En mitään.