Sukulaislapsen lihavuus
En oikein tiedä, miksi kirjoitan tämän viestin. Lähinnä tunnen epätoivoa katsoessani erästä ongelmaa vierestä. Ehkä toivoisin myös mielipiteitä ja neuvoja, kuinka voisin kyseisessä tilanteessa toimia.
7-vuotias sukulaistyttöni on siis viimeisen vuoden aikana lihonut järkyttävästi. Tyttö painaa n. 50 kiloa, mikä on lähes saman verran kuin oma painoni aikuisena naisena. Suurin ongelma tuntuu olevan tytön äidin asenne ja käytös, jossa ei ole minkäänlaista johdonmukaisuutta. Taannoin hän valitteli minulle tytön lihoamista ja sanoi, ettei tiedä mitä tehdä tai ei tiedä, mistä se johtuu. Kyselin ruokailurytmistä ja ravinnon sisällöstä sekä siitä, kuinka usein herkkuja syödään. Tytön äiti vastasi, että syöttää lapsilleen "normaalia kotiruokaa" ja että yrittää pitää herkkupäivän kerran viikossa. Ongelmana on kuulemma se, että lapsen isää ei kiinnosta terveellinen ruoka ja että isoäiti jatkuvasti tuo herkkuja kotiin ja tyttö sitten syö niitä. Tässä vaiheessa mainittakoon, että tytön äiti on myös sairaalloisen lihava.
Taannoin heillä vieraillessani sain todistaa melkoista sirkusta. Ensinnäkin, tavallinen kotiruoka näytti heillä olevan vaaleaa spagettia kermaisella kastikkeella. Kasviksina vain muutama siivu kurkkua ja tomaattia. Joka aterialla vaaleaa leipää. Tuoreiden mustikoiden päälle lisättiin sokeria ennen syömistä. Lisäksi vielä esimerkki päivittäisestä napostelusta päivänä, joka ei siis ollut tytön "herkkupäivä": tyttö oli ollut kaveriperheen kanssa elokuvissa ja kertoi siellä ostaneensa popcornia ja karkkia. Tämän jälkeen kotiin palatessaan hän otti kaapista parin tunnin sisällä kaksi sokerista trip-juomaa, äidin puuttumatta ollenkaan. Tuli aika lähteä kauppaan. Kaksivuotias pikkuveli kiukutteli turvaistuimessa, ja äiti päätti ratkaista tilanteen lupaamalla, että poika saa kaupassa jäätelöä (ei saatana). Pakkohan sitten oli ostaa myös siskolle.
Tuota meininkiä seuranneena surettaa ja suorastaan suututtaa. Miten joku voi olla noin suurpiirteinen oman lapsensa ravinnosta, varsinkin kun ylipaino on oikeasti jo todella merkittävissä mittasuhteissa? Odotan saavani tähän kommenttia siitä, ettei asia kuulu minulle. Mutta jos lasta vaikka pahoinpideltäisiin, silloin asia olisi täysin toinen. Tuollainen ylipaino kuitenkin hyvin todennäköisesti vahingoittaa lasta fyysisesti ja mahdollisten seurausten myötä myös henkisesti. Mielestäni omanlaistansa pahoinpitelyä silkasta tyhmyydestä ja välinpitämättömyydestä. Tekee pahaa katsoa vierestä. Olen yrittänyt jutella äidille, mutta kuten aiemmin totesin, hän vierittää kaiken syyn isän ja isoäidin niskoille eikä ota mitään vastuuta, vaikka hänenkin läsnäollessaan kotona on melkoiset bakkanaalit. Yrittäisittekö jotenkin puuttua tällaiseen ja miten, jos järkipuhe ei auta?
Kommentit (9)
Palkitaan lapset siis ruoalla. Äärettömän huonoa kasvatusta. Etpä sinä sille taida mitään pystyä tekemään, paitsi ehkä ilmoituksen lastensuojeluun. Voit toki yrittää sanoa että ehkä äidin keinot pitää lapset tyytyväisenä eivät ole paras mahdollinen tapa. Luulenpa kuitenkin että vetää herneet nenuun.
Todella tuttu asia mullekin.Mulla sisko ylipainoinen ja hänen tytär myös alkanut lihomaan todella huolestuttavasti.Puheet ihan erilaisia mitä todellisuus on.Tyttöä jo kiusattu koulussakin. Suuttuu heti jos sanoo asiasta. Jos teiillä on jotsin ehdotuksia mitä voi tehdä niin olisin kiitollinen.
Minusta huolen aiheesi on paikoillaan! Tulee surulliseksi kun tätä lukee kun selvästi molemmat vanhemmat ei ymmärrä lasten hoidosta mitään!
Sanoit että äitikin on puhunut sulle että on huolissaan joten se on hyvä että hän tiedustaa lapsen ylipainon. Sun kannattaisi pupua äidin kanssa ja yrittää saada hänet ymmärtämään että kohtuuton hiilarin määrän syöminen ja niiden trippien/limujen juonti on myös ongelma.
Vaikeaahan tuollaisessa tilanteessa on että jos äiti ei halua muuttaa syömisiään niin lapset ei varmaan myöskään muuta. Koko perhe pitäisi ottaa niskasta kiinni ja saada syömään hyvin ja liikkumaan jos äitikin on lihava.
Tilanteesi on kyllä vaikea koska olet huolissasi ihan syystä ja se on hyvä! Yritä saada se äiti ymmärtämään mikä se terveellinen ruoka ja elämäntapa oikeasti on. Varmasti voi olla että ottaa sen huonosti mutta jos on huolissaan ystävästään niin minun mielestä saa ainakin kertoa huolen asiasta ilman että sen pitäisi olla maailman loppu.
Tuli ehkä vähän sekava vastaus mutta toivottavasti auttoi jotenkin! Tsemppiä :)
Olisiko mahdollista järjestää vaikka kerran viikossa tai parin viikon välein esim. viikonloppuisin yhteinen illanvietto, jossa kokkaisitte tämän äidin kanssa yhdessä erilaisia, ravinteikkaita ruokia? Voisitte näin yhdessä opettaa lapsille uusia makuja ja ruokailutottumuksia, ja ehkäpä tämä äitikin saisi kipinän alkaa muuttamaan arkiruokaakin vähän parempaan suuntaan. Jos ruokailutottumukset olisivat näin edes vähän paremmat, herkuttelu ei välttämättä haittaisi niin paljoa. Lisäksi tuohon palkitsemisjuttuun ja herkutteluun sun on lähes mahdotonta puuttua mitenkään, mutta tällä tavalla voisit yrittää saada muutosta arkiruokailuun! :)
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä salaattia opi syömään enää aikuisena, jos sitä ei ole lapsena oppinut.
Höpsis. Meillä syötiin pentuna aika samoin kuin ap kuvailee (paitsi ei niitä mustikoita, tai muitakaan marjoja, ikinä) ja olin pulska lapsi. Salaattia oli ehkä kerran viikossa, sunnuntaina, jos äiti jaksoi panostaa. Salaatti oli siis kiinankaali-kurkku-tomaattia. Eikä sitäkään ollut pakko ottaa. Murrosiässä onnekseni hoikistuin, mutta ruoka oli yhtä laadutonta, oli vielä kun muutin omilleni, kun en ollut koskaan oppinut minkäänlaista ruoanlaittoa kotona.
Long story short, nyt olen 32-vuotias vegaani ja rakastan kaikkia kasviksia ja hedelmiä, jo niiden maun vuoksi.
Minä olin aina se lihava lapsi, jota kiusattiin koulussa ja joka jäi aina yksin. Kunpa joku olisi silloin puuttunut meidän perheen ruokailutottumuksiin! Hienoa, ap, että olet innostunut auttamaan jotenkin perhettä!
Mitäs itse tuumaisitte, jos teille tulisi vaikka vegaani kertomaan, mitä lapselle voi antaa syötäväksi? Niinpä.
No eikö tuossa kuvio ole aika selvä? Syömistottumukset ja tapa käsitellä tunteita siirretään seuraavalle sukupolvelle. Ja joo, suomalaisten "terveellinen kotiruoka" on, mitä se nyt on. Ei sitä salaattia opi syömään enää aikuisena, jos sitä ei ole lapsena oppinut.