Että minä vihasin Viuluviikareita! Mitä ohjelmaa sinä vihasit?

Vierailija kirjoitti:

Valitsemasi evästeasetukset estävät tämän sisällön näyttämisen. Nähdäksesi sisällön sinun on hyväksyttävä Sanoman sisällönjakelukumppanien evästeet. Hyväksynnän jälkeen voimme näyttää sinulle sisältöä mm. YouTubesta, Facebookista, Twitteristä ja Instagramista.

Anna lupa evästeille

Tuossa se Kylli-täti lässyttää oikein kunnolla :D

Entäs Fylli-täti?

Vierailija kirjoitti:

Heikkopeikko. Voi yökötys. Asuin lapsena Rovaniemellä, ja siellä näkyi Ruotsin tv-kanavat. Kaikki kivat ohjelmat piti katsoa ruotsinkielisillä teksteillä, kun meillä Suomessa näkyi vaan jotain bulgarialaista nukkeanimaatiota - ja tietenkin Heikkopeikkoa. Professori Baltasar oli kyllä kiva.

"Bal-Baltasar, Bal-Baltasar..."

Jos olisin hengissä viidenkymmenen vuoden päästä, niin muistelisin varmaan inhoten Ruben Stilleriä ja Ylen muitakin ah niin valistavia keskusteluohjelmia. Ennakko-oksennan jo nyt, kun silloin en enää voi. 

Olihan silloin 70 -luvulla tosiaan paljon noita nukkeanimaatioita kommunistimaista.....

Tässä vähän aika sitten tuli pätkiä Nopasta ja olihan se kovaa vasemmistopropagandaa ja inhan Yle tänäänkin sossien kanava

Vierailija kirjoitti:

Pikkusiskoni katsoi sellaista ohjelmahirviötä kuin Noppa 70-luvulla. 

Olen kymmenen vuotta vanhempi ja se paatoksellinen vasemmistopropaganda ynnä muu valistus mietitytti jo 15-vuotiaana fiksua tyttöä (minua)

Onko yhtä vanhoja täällä, jotka osasivat kritisoida näitä Ylen kukkasia lapsille. 

Minä inhosin tätä myös. En edes muista mitä siinä oli, mutta mieleeni on vain jäänyt, kun äidille valitin, että tuo Noppa on ihan kamala. 

Minun isäni inhosi "Tänään kotona" ohjelmaa, jossa Kyllikki Stenroos antoi kodinhoitoon liityviä neuvoja. Muistelisin, että isän inho saavutti lakipisteensä silloin, kun Kyllikki neuvoi, kuinka kalliot tulisi pestä mökkitontin rannoilla. 

Täällä AV:lla on paljonkin Kyllikin henkisiä sisaria.

Ai että ne itäeurooppalaiset lasten- ja nuortenohjelmat! Muistan jonkun tsekkiläisen (puolaisen?) sarjan, jossa nuoret rakastuivat, kulkivat jossain pellolla romanttisesti - oliko  jokin prinssijuttu? Muistan myös nähneeni astetta rohkeamman derkkunuortenohjelman, missä reilusti ensi rakkaus/alastomuus näkyi..oli siinä ukilla ja mummilla ilmeillä pitämistä, kun meitä olivat illalla valvomassa. Ukki jostain syystä seurasi ohjelmaa tarkoin ;DD.

A-studioa. Muistan avautuneeni tästä ala-asteella kaverin Ystäväni-kirjaan kohdassa Mitä inhoat eniten? Kotona katsottiin aina kaikki A-studiot ja Ajankohtaiset kakkoset ja että oli tylsää. A-studio oli silti puuduttavampi noista kahdesta. Sitten jommassakummassa tuli kerran oikein seikkaperäinen selvitys ydinaseiden vaaroista, ja minä en ollut siinä vaiheessa ikinä kuullutkaan koko pommien olemassaolosta. Äiti oli ihmeissään, kun en suostunut nukkumaan omassa sängyssä ainakaan viikkoon. Olin myös tosi onnellinen, kun meidän kerrostalossa oli pommisuoja.

Vierailija kirjoitti:

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/08/01/jos-synnyit-1970-luvulla-muista…

Se tekopyhä Viuluviikareiden vetäjä (puolalainen) joka suosi omaa poikaansa aina.

Ohjelma oli niin huono, yöööök. Vieläkin etoo...

Onko teillä inhokkeja?

Ohjelman vetäjä oli unkarilainen ja hänellä ei ole poikaa,tai ei ainakaan ollut siinä ohjelmasarjassa vaan tytär,jonka nimi on Réka Szilvay.

Hän on nyt  n. nelikymppinen konserttiviulusolisti ja kai nykyisin pedagogikin,kuten isänsä. 

No joo, mitäpä 'vihaamista' tuollaisessa ohjelmassa nyt sinänsä  olisi ollut, mutta en tietenkään hetkeäkään uskonut (siis silloin kun muutaman kerran ohjelmaa tulin vilkaisseeksi) että se viulunsoiton varsinainen opetus noille lapsilla siinä ohjelmassa,(kaiken kansan silmien edessä ja töllötettävänä)  oikeasti tapahtui.

Siinä vain joku viululuokka esiintyi valmennetusti tv:ssä ja se oli kai vain pr:ää julkisuudessa hänen opetustyölleen maassamme ja esiteltiin pikkuviulisteja kansalle.

Mitään siinä ohjelmasta ei mielestäni kylläkään  ollut siitä aiheestaan,eli viulunsoitosta kenellekään katsojalle opiksi saatavissa eikä edes otettavissa.

Itse en suhtaudu siihen 1970-luvun tv-tarjonnan ohjelmasarjaan enää mitenkään. 'Vanha juttu jo' ja sillä siisti.

Ja että 'onhan näitä...'

Nostalgiaa minulle puolestaan  edustavat enemmän vaikka Georg Malmsténin "Lilla torget" lasten musiikkiohjelmat joissa hän, silloin jo vanhana ,mutta aina kuitenkin vielä  hyvin reippaana esiintyi.

" Muista aina liikenteessä..." hän meille silloin opetti ja   lapsenmieliimme teroitti kivoilla  lauluillaan.

Muistan hänet nostalgisesti kaikella   katsojan lämmöllä rakastettua  esiintyjää kohtaan.

Hänen sanomansa oli tärkeä ja se oli oikeasti suunnattu KAIKILLE lapsille,(eikä ainoastaan jollekin marginaalisen pienelle  musiikilliselle eliitille )

Mä itse ihailin kuinka taitavasti Kylli-täti maalasi akvarelleilla.

Minua ärsytti Anneli Tempakan teko-myötätuntoinen ja ruikuttava ääni nuorten puhelinohjelmassa radiossa. Että voitiin voisi sinua rassukkaa, kyllä nyt pitäisi jutella äidin kanssa ja nukkua hyvin ja....

Heikko Peikkoa lapsena, nyt aikuisena Kaapoa. ja pikku myytä oon jaksanu inhota näihin päiviin asti :D

Arja-tädin lässytys.

Mäkin muistan nyt yhtäkkiä Från a till ö:n! Se oli kamala! Mikä siinä olikin?

Samoin inhosin Maija Mehiläistä ja Tao Taoa juuri siitä syystä että tulivat sunnuntaina ja viikonloppu oli ohi.

Kaikki ohjelmat joissa esiintyi se raivostuttava SILJA!! Katti matikainen, syrhämä ym.. Samoin kaikki lauluohjelmat

71 pahoittelee tekstinsyöttökukkasia... että voiiii voiiiii sua rassukkaa jne.

Mäkin inhosin Pikku Kakkosen Seitsemän palaa ja Hapsiaista, ja tylsiä ohjelmia, joissa joku setä tai täti luki satua ja ruudussa näytettiin liikkumattomia kuvia jostain kirjasta. . Myös Histamiinia inhosin. 

En vihannut mitään, ilolla muistelen Hinkua ja Vinkua, Tenavatuokiota, Mattia ja Miisua ja sen tunnaria, Professori Balthasar keksintöineen, Levyraadin Pirkko ja Klasu, Valehtelijoiden Klubi, jossa Leo (juontaja) steppaili arvoisan raadin luo arvuutettavaksi jonkin esineen kanssa. Hyvässä muistissa on.

Eikös se viuluviikareiden juontaja ollut Karoly Garam? Ihmettelin aina, miksi aikuisella miehellä on tuollainen prinssi pottapää -kampaus. Muistan järkyttyneeni, kun hän oli jossain naistenlehdessä puhumassa vaimonsa kanssa avoimesti heidän seksielämästään. Tämä oli joskus 80-luvulla.

Se missä oli kissa kuussa ja Neil Hardwick.