Että minä vihasin Viuluviikareita! Mitä ohjelmaa sinä vihasit?

Vierailija kirjoitti:

En vihannut mitään, ilolla muistelen Hinkua ja Vinkua, Tenavatuokiota, Mattia ja Miisua ja sen tunnaria, Professori Balthasar keksintöineen, Levyraadin Pirkko ja Klasu, Valehtelijoiden Klubi, jossa Leo (juontaja) steppaili arvoisan raadin luo arvuutettavaksi jonkin esineen kanssa. Hyvässä muistissa on.

Leo (Lastumäki) oli raadin jäsen, steppaileva juontaja oli Helge "Heguli" Herala.

Muistan että lapsena inhosin jotain ohjelmaa, jossa naisääni kertoi jotain tarinaa ja ruudulla näkyi vain kuvia jostain kirjasta/maalauksesta. Oli tosi tylsä mielestäni

Titi-nalle ja Katti-Matikainen.....yöks.

Vierailija kirjoitti:

"Pikkusiskoni katsoi sellaista ohjelmahirviötä kuin Noppa 70-luvulla. 

Olen kymmenen vuotta vanhempi ja se paatoksellinen vasemmistopropaganda ynnä muu valistus mietitytti jo 15-vuotiaana fiksua tyttöä (minua)

Onko yhtä vanhoja täällä, jotka osasivat kritisoida näitä Ylen kukkasia lapsille. "

Juu, vanha täällä ilmoittautuu -ja kyllä, kritisoin jo silloin sitä opetusta, tosikkomaisuutta, paatosta, valistusta. (Myöhemmin elämässäni olen nauttinut kaikesta höppänästä, viihteestä, pinkistä ja vaaleanpunaisesta väristä, bling bligistä. Äiti tiedostavana, muodikkaana 70-lukulaisena ei sallinut mitään vaaleanpunaista. Pinkki oli kauhistus. Ruskeat ja maanläheiset värit pukeutumisessa, itkut...;D).

Mutta ohjelmiin: toinen vasemmistolaishenkinen juttu oli Rosvo Rudolf. (Musta-Rudolf?). Voimakasta aatteenpaloa....

Rosvo Rudolfissa tosiaan rikas linnanherra oli yleensä se tarinan pahis. Risupartainen Rosvo sen sijaan pelasti tilanteen. :D

Vierailija kirjoitti:

Muistan että lapsena inhosin jotain ohjelmaa, jossa naisääni kertoi jotain tarinaa ja ruudulla näkyi vain kuvia jostain kirjasta/maalauksesta. Oli tosi tylsä mielestäni

Tuolla tavalla kerrottu Piilomaan pikku aasi oli iki-ihana.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki Pikku kakkosen ohjelmat, joissa laulettiin. Hyi! Ja se kamala ohjelma jossa alkutunnarissa lallateltiin jotain että "seitsemän palaa, seitsemän palaaaa"

Kas tässä "seitsemän palaa" -laulu:

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/03/18/kiinalainen-juttu-hupsu-janis

Näin jälkikäteen ajatellen tuon ohjelman luoma käsitys kiinalaisesta kulttuurista oli aika mielenkiintoinen. :D

Katto Kassinen ja pelle postiivi. Jälkimmäinen varmaan joku pedofiili

Vierailija kirjoitti:

Rosvo Rudolfissa tosiaan rikas linnanherra oli yleensä se tarinan pahis. Risupartainen Rosvo sen sijaan pelasti tilanteen. :D

Itä-Eurooppalaisten feodaaliajoilta periytyviä traumoja sosialistisessa lastenohjelmassa näyttäytyvänä alitajuisena teemana. Hitto, tostahan sais joku tutkija vaikka väitöskirjan aikaiseksi.

Niin se vain makumieltymykset vaihtelevat. 

Seitsemän palaa naulitsi lapseni eksaasin omaiseen olotilaan. 23-vuotias poika ja homo. Jos homoudella nyt on asian kanssa tekemistä. En tiedä 

Vierailija kirjoitti:

Niin se vain makumieltymykset vaihtelevat. 

Seitsemän palaa naulitsi lapseni eksaasin omaiseen olotilaan. 23-vuotias poika ja homo. Jos homoudella nyt on asian kanssa tekemistä. En tiedä 

Ekstaasin oli tarkoitus sanoa. 

Korvissani vieläkin soi tunnari....

Mun inhokkini oli lista top 40! Musiikista kyllä olin kiinnostunut, siis musiikkivideoista, en niinkään haastatteluista. Juontajat oli syy, miksi inhosin ohjelmaa. Tuntuivat niin itserakkailta ja sellaisilta, että heillä on siellä hyvät sisäpiiritvitsit ja väliäkös katsojista jotka joutuvat heidän hölötystään kuuntelemaan. Monta kertaa ruudun ääressä huusin tuskastuneena, että turpa kiinni! Siihen aikaan ei paljoa musavideoita tullut tv:stä eikä meillä ollut mtv:täkään, joten pakko oli katsoa, vaikka ne moottoriturvat ärsytti.

Muistaako kukaan viihdepläjäystä "Kissa vieköön". Olipa tuskaisen huono!

Vierailija kirjoitti:

Nalle Luppakorva. Tyhmä laulu, rasittavia opetuksellisia lässytarinoita. Hinku ja Vinku -ohjelman suursyömäri ja Kössi kenguru olivat hyviä.

Nalle Luppakorvassa oli parasta Isojussi. Vilkas, sosiaalinen ja touhukas. Eloisana tyttölapsena samaistuin häneen.

Aina toki Isojussin impulssiivisuus ja energisyys aiheutti ongelmia, joita Nalle Luppakorva buddhalaisella rauhallisuudella ja kaikkitietävyydellä ratkoi.

Sen jälkeen kaikille kuitenkin ystävällinen Isojussi joutui itkien pyytämään anteeksi.

Mikä oli sarjan opetus? Älä tee mitään, niin et vain vahingossakaan tee virheitä?

Mozartin pumppu. Rumasti piiretty ja se joka jaksossa toistui täsmälleen sama animaatio, missä soitettiin jotain Beethovenin? kappaleen pätkää. En muuta syytä keksi sille, miksi tuota tuli silti katsottua kuin sen, ettei oikein tavallaan ollut vaihtoehtoja jos halusi katsoa piirrettyjä. Ei ollut videoita tai netflixiä, se oli joko huono piiretty tai ei piirrettyä ollenkaan.

En muista, inhosinko lapsena jotain ohjelmaa, mutta nuorena aikuisena inhosin ainakin Kellarin kunkkua, Kaikki rakastavat Raymondia ja Salkkareita. Nykyään en omista telkkua, joten en vahingossa altistu inhoamilleni ohjelmille.

Muistatteko Kasmasiinin ja Erkki-merkit? Siitä tykkäsin. Mikä oli se lastenohjelma, jossa esiintyi lintuja (miehiä pukeutuneet), jotka asuivat katolla? Siinä oli miesääni kertojana, jonka nuotti soi vieläkin korvissa.

Vierailija kirjoitti:

Muistaako kukaan viihdepläjäystä "Kissa vieköön". Olipa tuskaisen huono!

Niin oli