Että minä vihasin Viuluviikareita! Mitä ohjelmaa sinä vihasit?

Joku sormileikki tms jossa valkoisiin hanskoihin puetut sormet tanssivat. Vaaleahiuksinen nainen soitti pianoa ja lauloi.

Tuossa se Kylli-täti lässyttää oikein kunnolla :D

Mä en voinut lapsena sietää Kylli-tätiä. Mun mielestä Kylli oli pelottava mummo, jopa ehkä noita-akka.

Vierailija kirjoitti:

Onko tässä kyse vain lastenohjelmista. Mieleeni tuli nimittäin sellainen ohjelma missä käsiteltiin jotain sydänsairauksia ja niiden ehkäisemistä ja en tiedä oliko ohjelman nimi Pohjois-Karja projekti mutta tuolla nimellä tuo terveysprojekti meni. Vaikka olin lapsi tuolloin niin jotenkin vain katsoin sitä koska eipä sitä hirveästi vaihtoehtoja aina ollut. Niin juntti meininki. Taviksia haastateltiin tyyliin: No nin Pentti onko se makkara siitä leivänpäältä vähän vähentynyt jne... seurattiin siis joidenkin Karjalaisten tastelua rasvaa ja sydänsairauksia vastaan. Pekka Puska kai pääosassa ja se yksi nainen.

Pohjois-Karjala -projekti, ei jumalauta! Onko siitä tehnyt joku tv-ohjelmakin? Ai kamalaa, kyllä on viihdetarjonta ollut köyhää 70-luvulla. Onneksi en muista tuota sentään katsoneeni.

Pikku-Kakkosen vasemmistohenkiset lastenohjelmat on kyllä jääneet mieleen, mutta minusta ne oli ihan viihdyttäviä. Joku Hinku ja Vinku oli kyllä vähän outo, en tajunnut yhtään, mitä siinä tapahtui.

 https://www.youtube.com/watch?v=Jb4yILwhAUI

Edittiä: Katoin tuon pätkän muistia virkistääkseni, enkä kyllä vieläkään tajua, mikä tuossa on kupletin juoni. Ehkä olen tyhmä, en vaan tajua. En siis vihannut tuota ohjelmaa, ihmetytti vaan. Liian psykedeelistä mulle. Olen todella konkreettinen ihminen, en ymmärrä mitään syviä tasoja asioissa.

Nalle Luppakorva. Tyhmä laulu, rasittavia opetuksellisia lässytarinoita. Hinku ja Vinku -ohjelman suursyömäri ja Kössi kenguru olivat hyviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset laulavat lapsille. Se tekopirteys oli tosiaan rasittavaa, lisäksi vanhempani _poikkeuksetta_ ihailivat ohjelman lapsia, ja toivoivat minun olevan samanlainen kuin he. Melkein lähettivät minut Tenavatähteen.

Lapset laulavat lapsille -juontaja kaiken lisäksi tuntui lähentelevän ja hyväilevän pikkuisia mielestäni hieman omituisella tavalla näin suomalaisesta näkökulmasta.

Ne lapset oli ohjeistettu laulamaan niin yli-ilmeikkäästi että hyvä kun ei niillä naama revennyt. Lisäksi lauloivat huutamalla.

Ja se nyökyttely siinä laulaessa..... meni vähän yli.

Joku taisi vetäistä laulun Kaalimato kaalissaan.... Vieläkin menee kylmät väreet. Meillä myös vanhemmat kovasti ihastelivat niin reippaita lapsia. Ja olisko sillä vetäjällä ollut aina Marimekkoa.

Myyrä. Vihasin sitä sen vajaamielistä höhötystä lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noppa, joo. Sunnuntaina tuli Toivotaan, toivotaan - ohjelma. Inhosin sitä, koska siitä tiesi maanantain eli kouluviikon koittavan. Sunnuntainen väsymys ja turtumus kulminoitui piiitkäveteiseen musiikkiohjelmaan.

Myöhemmin, kun alueellamme alkoi näkyä TV2, sunnuntai-illan "pelasti" Pieni talo preerialla. Sitä en suinkaan inhonnut.

Eräs ruotsalainen lastenohjelma, nimeä en muista: siinä oli kummallinen pöllönainen, joka ilmeili...tai jotain. Sen sijaan Katto Kassinen oli melkein ok.

Tarkoititkohan ohjelmaa Från A till Ö? Se pöllö oli mies ja asui katolla. Naisella oli nenä, joka välillä kasvoi. Siinä oli jotenkin outo tunnelma. :D

Minulle on jostakin jäänyt mieleen suomalainen muunnelma, jossa Heikki Takkinen oli samanlainen katolla asuva pöllö nimeltä Huuko P. Puuko. Muistaako kukaan muu?

Eikös se Lapset laulavat lapsille ollut ulkomainen, ranskalainen?

Pikku Hapsiainen. Voi herra jestas että se oli outo! Tuon ohjelman keksijän on pitänyt olla ihan sekaisin, tai se on ryypännyt ohjelmaan varatut rahat, ja sitten on tehty halvalla huonoa. Jossain jaksossa se Hapsiainen kiipesi kikkeliä pitkin :D No, ainakin se on jäänyt mieleen.

Pelle Hermanni. Niin teennäinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset laulavat lapsille. Se tekopirteys oli tosiaan rasittavaa, lisäksi vanhempani _poikkeuksetta_ ihailivat ohjelman lapsia, ja toivoivat minun olevan samanlainen kuin he. Melkein lähettivät minut Tenavatähteen.

Lapset laulavat lapsille -juontaja kaiken lisäksi tuntui lähentelevän ja hyväilevän pikkuisia mielestäni hieman omituisella tavalla näin suomalaisesta näkökulmasta.

Ne lapset oli ohjeistettu laulamaan niin yli-ilmeikkäästi että hyvä kun ei niillä naama revennyt. Lisäksi lauloivat huutamalla.

Ja se nyökyttely siinä laulaessa..... meni vähän yli.

Joku taisi vetäistä laulun Kaalimato kaalissaan.... Vieläkin menee kylmät väreet. Meillä myös vanhemmat kovasti ihastelivat niin reippaita lapsia. Ja olisko sillä vetäjällä ollut aina Marimekkoa.

Jestas. Muistan tuon kaalimatolaulun. Kauheaa.

Tykkäsin hirveästi Peppi Pitkätossusta, mutta inhosin Annikaa. Toivoin, että Peppi olisi edes joskus pannut Annikan lukkojen taakse tai ainakin eksyttänyt johonkin. Tommilla oli jotenkin leuhka naama.

Vierailija kirjoitti:

Eikös se Lapset laulavat lapsille ollut ulkomainen, ranskalainen?

Italialainen. Mä rakastin sitä ohjelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Noppa, joo. Sunnuntaina tuli Toivotaan, toivotaan - ohjelma. Inhosin sitä, koska siitä tiesi maanantain eli kouluviikon koittavan. Sunnuntainen väsymys ja turtumus kulminoitui piiitkäveteiseen musiikkiohjelmaan.

Myöhemmin, kun alueellamme alkoi näkyä TV2, sunnuntai-illan "pelasti" Pieni talo preerialla. Sitä en suinkaan inhonnut.

Eräs ruotsalainen lastenohjelma, nimeä en muista: siinä oli kummallinen pöllönainen, joka ilmeili...tai jotain. Sen sijaan Katto Kassinen oli melkein ok.

Tykkäsin siitä Toivotaan toivotaan koska se näytti aina Abban uuden videon !

Eihän silloin mitään Musictvtä ollut

Vierailija kirjoitti:

Pelle Hermanni. Niin teennäinen.

Eikä ollut! Pelle Hermanni oli just aito ja alkuperäinen, ja puhui suomea.

Tosin siinä oli pelottaviakin juttuja, kuten se lentävä keppi ja herätyskello. Pellen hermot oli vähän huonossa jamassa.

Opettajani rakasti Tapiolan yhteiskoulun kuoroa. Minä en. Aivan erityisesti inhosin kappaletta "Hei hei sinä takapihan Hiplartta"* ja sitä joka ikiseen lauluun tungettua moniäänistä dapa dapa dapa dapa daata.

* Huomasin myöhemmin, mikä laulun oikea nimi oli.

Vierailija kirjoitti:

En olisi muistanut ellet olisi kysynyt.

Timo TA Mikkosen talk show Tänään, tässä ja nyt.

Olen kirjoittanut 12 vuotiaana siitä lässytyksestä aineen (ei mikään kirjallisuuden merkkinovelli).

Jotenkin tuntuu kamalalta myöntää nyt kun kaveri on sairastunut.

Toi sama oli mullakin. Kerran katsoin sitä alkua ja tarkistin kellosta, kuinka kauan kestän katsella sitä. En päässyt edes niitä alkukuvia pidemmälle, siinä herra tepasteli pyöräilyshortseissaan mielisteleviä tyttöjä ympärillään pyörimässä. Sen ilmekin oli niin itserakas, että ...

Mielestäni tämän ohjelman inhoamisella ja Mikkosen sairastumisella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Noppa, joo. Sunnuntaina tuli Toivotaan, toivotaan - ohjelma. Inhosin sitä, koska siitä tiesi maanantain eli kouluviikon koittavan. Sunnuntainen väsymys ja turtumus kulminoitui piiitkäveteiseen musiikkiohjelmaan.

Myöhemmin, kun alueellamme alkoi näkyä TV2, sunnuntai-illan "pelasti" Pieni talo preerialla. Sitä en suinkaan inhonnut.

Eräs ruotsalainen lastenohjelma, nimeä en muista: siinä oli kummallinen pöllönainen, joka ilmeili...tai jotain. Sen sijaan Katto Kassinen oli melkein ok.

Ääh, oliko sen naisen nimi Hedvig, sen nenä venyi aina välillä pitkäksi. Siinä oli jotain samaa kuin Maija Poppasessa. Pöllö istui katolla, sen nimeä en muista. 

Vierailija kirjoitti:

Toi sosialistinen Noppa oli kyllä aivan perseestä, mutta koko 70-luku oli ainakin täällä Suomessa tuota samaa paskaa. Tosikkomaisuutta, tiedostavuutta yms.

Nyt sitten saadaan vaihteeksi nauttia suvaisevaisuus- ja monikulttuuripropagandasta. Yhtä ätläkkää perkeleellistä pakkosyöttöä sekin.

Heikkopeikko. Voi yökötys. Asuin lapsena Rovaniemellä, ja siellä näkyi Ruotsin tv-kanavat. Kaikki kivat ohjelmat piti katsoa ruotsinkielisillä teksteillä, kun meillä Suomessa näkyi vaan jotain bulgarialaista nukkeanimaatiota - ja tietenkin Heikkopeikkoa. Professori Baltasar oli kyllä kiva.