Lue keskustelun säännöt.
Mitä tapoja/käytänteitä kaipaat menneisyydestä? -peukutusketju
14.11.2024 |
Yläpeukku = minäkin kaipaan tätä, alapeukku = minä en kaipaa tätä. Yksi asia per viesti, ap aloittaa:
Minä kaipaan aikaa, jolloin juhlakutsuihin vastattiin selkeästi niiden saapuessa. Joko sanottiin kutsulle kyllä tai ei. Nykyisin ihmiset sanovat ehkä ja osallistumista arvotaan ihan viime tippaan tai sitten ei kehdata sanoa ei ja siksi venytetään kieltäytymistä viimeiseen asti. Ei tajuta, miten paljon ylimääräistä vaivaa siitä tulee kutsujalle. Inhoan tätä nykymenoa, kun edes läheisten tärkeisiin juhliin ei uskalleta sitoutua.
Ap
Kommentit (46)
Ajoissa paikalle tuleminen. Jos on sovittu klo 9, niin ei tulla klo 10.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä, kun asiat saattoi monissa paikoissa hoitaa paikan päällä kasvotusten tai soittamalla yhteyden sai oikeasti juuri siihen paikkaan, mihin halusi olla yhteydessä. Nykyisin tarjolla on vain yleisiä palvelunumeroita, eikä niiden kautta edes voi selvittää kaikkia asioita. Hyvänä esimerkkinä terveydenhuolto. Eipä enää löydy suoria puhelinnumeroita kuten ennen.
Kaipaan sitä, kun kaikesta ei valitettu. Ei sitä ennenkään kaikki tykänneet jouluvirsien laulamisesta tai luokkaretkirahojen keräämisestä, mutta niistä ei nuristu kovaan ääneen ja kielletty iloa muilta.
Kiittämistä. Jos vaikka lähetit postissa sukulaiselle kortin/paketin, niin sukulainen soitti kiittääkseen tai laittoi sinulle kortin takaisin. Nykyisin taas moni unohtaa kiittää, vaikka kiittäminen on kännykän myötä helpompaa ja halvempaa kuin koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perheessä oli ainakin tapana, että ihmisille ei soiteltu mihin aikaan tahansa. Taisi olla niin, että puhelut ja muut yhteydenotot hoidettiin suunnilleen klo 9-19 välisenä aikana, ettei vain aamulla herätettäisi ketään tai illalla häirittäisi, kun joku on mennyt nukkumaan. Nykyään törmää siihenkin, että ihmiset saattavat ottaa yhteyttä todella aikaisin tai todella myöhään. Ihan hyvin moni asia voisi odottaa, eikä ole niin kiire ottaa yhteyttä.
Sitä, kun ei tarvinnut jatkuvasti olla tavoitettavissa. Kukaan ei olettanut, että heti olet puhelimen ääressä tai vastaat tekstiviesteihin/sähköposteihin/whatsappeihin/snappeihin ja muihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävällistä puhetapaa. Nykyisin monet rähisevät toisille, varsinkin netissä.
Vierailija kirjoitti:
Ajoissa paikalle tuleminen. Jos on sovittu klo 9, niin ei tulla klo 10.
No enpä tiennyt tän olevan joku nykyinen tapa, ei ole ainakaan mun kokemuksen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä että sai olla humalassa rauhassa ja kukaan ei valittanut.
Jos halusit päästä turvallisesti kotiin, otit taksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa kaupoissa, ravintoloissa yms käydessä pärjäsi suomea puhumalla.
Kaipaan sitä, kun ihmiset eivät kuormittuneet tavallisesta arjesta niin paljon kuin nykyisin. Aikoinaan jaksettiin lähteä toisten juhliin, pihatalkoisiin tms. Nykyisin todella moni kieltäytyy kaikista menoista, jotka eivät ole itselle 100 % mieluisia tai jos väsyttää.
T. Itsekin pitkäaikaissairas, mutta sairauteen liittyvästä väsymyksestä huolimatta menisin läheiseni juhliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kioskeja, joiden kassalla oli karkkiseinä josta kioskitäti kärsivällisesti keräsi karkkipussin niistä kovasti harkituista 10 pennin karkeista :)
Kirjeitä. Ai että oli ihana saada postia!
(Ja bonuksena kaipaan sitä, että postimerkit olivat halpoja!)
Teitittelyä. Nykyajan "sä" on turhan tuttavallinen, jopa kiusallisen läheinen. Olisi edes "sinä"! Saan nykyään markkinointiviestejä, jotka eivät mielestäni noudata sitä normaalia kohteliasta tapaa puhutella asiakasta. "Moi Maija! Sä et ole shoppaillut meillä vähään aikaan." tai "Moikka Maija! Sä oot tervetullut meidän uuden toimipisteen avajaisiin."
Oli asiantunteva matkatoimisto, joka etsi asiakkaalle parhaiten sopivat yhteydet! Kun matkusti usein, tuli virkailijasta oma ja hän osasi suositella ja ehdottaa jotain uutuuksiakin.
Menin toimistoon, istuin alas, kerroin mitä ja milloin olin ajatellut, tai sit kerroin tarkat päivät ja kellonajat milloin pitäisi olla missäkin. Parin päivän kuluttua oli vaihtoehtoja mistä valita ja asiat oli mietitty ja soviteltu just eikä melkein. Ostit sopivat liput ja se oli siinä.
Nyt pitää jumaleisson itse kirjautua ja vahvistella itseään eri sivustoille ja yrittää etsiä jotain yhteyksiä ja lisätä bonusnumeroita eri sivuille. Siihen menee tunteja! Ja silti tulee joku helevatan ylläri ihan lopussa vastaan, että joo sulla on vaihto joko 18h tai sit 20 min kahden eri kentän välillä!
Ihan tosissaan. Maksaisin mielelläni semmoisen hyvän toimiston ja virkailijan osuuden. En tajua että ne ajettiin ahneuksissaan alas.
Ihmissuhteet olivat aidompia, kun niitä hoidettiin kasvotusten tai korkeintaan soittamalla/viestittelemällä/kirjoittamalla. Nykyinen some-elämä on etäännyttänyt ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Sitä että sai olla humalassa rauhassa ja kukaan ei valittanut.
Kyllä, töissäkin. Eikä siitä ole montaa vuosikymmentä. Ennen tosiaan oli paremmin.
Herrasmies ottaa lakin pois päästä astuessaan sisätiloihin. Lakki päässä ei istuta ruokapöydässä. Hanska kädessä ei kätellä.