Että minä vihasin Viuluviikareita! Mitä ohjelmaa sinä vihasit?

Huvitutti ja Tuttiritari, raivostutti jo lapsena :D

Vierailija kirjoitti:

Kaikki missä oli se lässyttävä täti.

Eli kaikki juonnetut lastenohjelmat?

Muistan 60-luvulta Tenavatuokion, sittemmin isossa perheessä esikoisen asemassa seurasin vaivaannuttavia leperteyjä mm. Hyrrä, Noppa. 

Omat lapset ovat katsoneet Pikku Kakkosta, joka osin on laadukasta. Pahimmasta "opettamisesta" lienee päästy eroon Omatki siis jo aikuisia, joten en tiedä nykytilannetta 

En olisi muistanut ellet olisi kysynyt.

Timo TA Mikkosen talk show Tänään, tässä ja nyt.

Olen kirjoittanut 12 vuotiaana siitä lässytyksestä aineen (ei mikään kirjallisuuden merkkinovelli).

Jotenkin tuntuu kamalalta myöntää nyt kun kaveri on sairastunut.

Noppa, joo. Sunnuntaina tuli Toivotaan, toivotaan - ohjelma. Inhosin sitä, koska siitä tiesi maanantain eli kouluviikon koittavan. Sunnuntainen väsymys ja turtumus kulminoitui piiitkäveteiseen musiikkiohjelmaan.

Myöhemmin, kun alueellamme alkoi näkyä TV2, sunnuntai-illan "pelasti" Pieni talo preerialla. Sitä en suinkaan inhonnut.

Eräs ruotsalainen lastenohjelma, nimeä en muista: siinä oli kummallinen pöllönainen, joka ilmeili...tai jotain. Sen sijaan Katto Kassinen oli melkein ok.

Vierailija kirjoitti:

En olisi muistanut ellet olisi kysynyt.

Timo TA Mikkosen talk show Tänään, tässä ja nyt.

Olen kirjoittanut 12 vuotiaana siitä lässytyksestä aineen (ei mikään kirjallisuuden merkkinovelli).

Jotenkin tuntuu kamalalta myöntää nyt kun kaveri on sairastunut.

Eihän ketään sitten siinä tapauksessa saisi kritisoida, jos pelkää hänen sairastuvan. 

Tuomas Enbuskekin voi saada syövän ;D

Joku taiteellinen Kalevala- animaatio, lastenpiirretty. Outo. Mustavalkoisessa telkkarissa ei näyttänyt miltään. Kummallisia naamoja. 70-luvun lapsuudesta mieleen tulevat rusketa keramiikka-astiat (Ruska-sarja?), Marimekon pöytäliinat, ihmeelliset pellavahaalatit - ja suolatikut.

Täällä ilmeisen vanhaa sukupolvea lisäkseni vapaapäivän vietossa :)

Lauantaitanssit oli kummallinen ja myötähäpeää synnyttävä ohjelma jo lapsena. Mutta kun oli vain ykkönen ja kakkonen, niin kai tämä oli vaihtoehdoista se parempi (vanhempieni mielestä). 

Vierailija kirjoitti:

Huvitutti ja Tuttiritari, raivostutti jo lapsena :D

Niin.. eikö tuttiritari tavallaan pilkannut tutti-ikäisiä? Ikään kuin olisi tarkoitus ollut nolata tutin käyttäjiä?

Vierailija kirjoitti:

Noppa, joo. Sunnuntaina tuli Toivotaan, toivotaan - ohjelma. Inhosin sitä, koska siitä tiesi maanantain eli kouluviikon koittavan. Sunnuntainen väsymys ja turtumus kulminoitui piiitkäveteiseen musiikkiohjelmaan.

Myöhemmin, kun alueellamme alkoi näkyä TV2, sunnuntai-illan "pelasti" Pieni talo preerialla. Sitä en suinkaan inhonnut.

Eräs ruotsalainen lastenohjelma, nimeä en muista: siinä oli kummallinen pöllönainen, joka ilmeili...tai jotain. Sen sijaan Katto Kassinen oli melkein ok.

Tarkoititkohan ohjelmaa Från A till Ö? Se pöllö oli mies ja asui katolla. Naisella oli nenä, joka välillä kasvoi. Siinä oli jotenkin outo tunnelma. :D

"Pikkusiskoni katsoi sellaista ohjelmahirviötä kuin Noppa 70-luvulla. 

Olen kymmenen vuotta vanhempi ja se paatoksellinen vasemmistopropaganda ynnä muu valistus mietitytti jo 15-vuotiaana fiksua tyttöä (minua)

Onko yhtä vanhoja täällä, jotka osasivat kritisoida näitä Ylen kukkasia lapsille. "

Juu, vanha täällä ilmoittautuu -ja kyllä, kritisoin jo silloin sitä opetusta, tosikkomaisuutta, paatosta, valistusta. (Myöhemmin elämässäni olen nauttinut kaikesta höppänästä, viihteestä, pinkistä ja vaaleanpunaisesta väristä, bling bligistä. Äiti tiedostavana, muodikkaana 70-lukulaisena ei sallinut mitään vaaleanpunaista. Pinkki oli kauhistus. Ruskeat ja maanläheiset värit pukeutumisessa, itkut...;D).

Mutta ohjelmiin: toinen vasemmistolaishenkinen juttu oli Rosvo Rudolf. (Musta-Rudolf?). Voimakasta aatteenpaloa....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noppa, joo. Sunnuntaina tuli Toivotaan, toivotaan - ohjelma. Inhosin sitä, koska siitä tiesi maanantain eli kouluviikon koittavan. Sunnuntainen väsymys ja turtumus kulminoitui piiitkäveteiseen musiikkiohjelmaan.

Myöhemmin, kun alueellamme alkoi näkyä TV2, sunnuntai-illan "pelasti" Pieni talo preerialla. Sitä en suinkaan inhonnut.

Eräs ruotsalainen lastenohjelma, nimeä en muista: siinä oli kummallinen pöllönainen, joka ilmeili...tai jotain. Sen sijaan Katto Kassinen oli melkein ok.

Tarkoititkohan ohjelmaa Från A till Ö? Se pöllö oli mies ja asui katolla. Naisella oli nenä, joka välillä kasvoi. Siinä oli jotenkin outo tunnelma. :D

Just se! Hyvin sanottu, siinä ohjelmassa tosiaan oli outo tunnelma. Muistan sen. Joo, sen naisen nenä välillä kasvoi :D

Lapset laulavat lapsille. Se tekopirteys oli tosiaan rasittavaa, lisäksi vanhempani _poikkeuksetta_ ihailivat ohjelman lapsia, ja toivoivat minun olevan samanlainen kuin he. Melkein lähettivät minut Tenavatähteen.

Lapset laulavat lapsille -juontaja kaiken lisäksi tuntui lähentelevän ja hyväilevän pikkuisia mielestäni hieman omituisella tavalla näin suomalaisesta näkökulmasta.

Onko tässä kyse vain lastenohjelmista. Mieleeni tuli nimittäin sellainen ohjelma missä käsiteltiin jotain sydänsairauksia ja niiden ehkäisemistä ja en tiedä oliko ohjelman nimi Pohjois-Karja projekti mutta tuolla nimellä tuo terveysprojekti meni. Vaikka olin lapsi tuolloin niin jotenkin vain katsoin sitä koska eipä sitä hirveästi vaihtoehtoja aina ollut. Niin juntti meininki. Taviksia haastateltiin tyyliin: No nin Pentti onko se makkara siitä leivänpäältä vähän vähentynyt jne... seurattiin siis joidenkin Karjalaisten tastelua rasvaa ja sydänsairauksia vastaan. Pekka Puska kai pääosassa ja se yksi nainen.

Vierailija kirjoitti:

Lapset laulavat lapsille. Se tekopirteys oli tosiaan rasittavaa, lisäksi vanhempani _poikkeuksetta_ ihailivat ohjelman lapsia, ja toivoivat minun olevan samanlainen kuin he. Melkein lähettivät minut Tenavatähteen.

Lapset laulavat lapsille -juontaja kaiken lisäksi tuntui lähentelevän ja hyväilevän pikkuisia mielestäni hieman omituisella tavalla näin suomalaisesta näkökulmasta.

Ne lapset oli ohjeistettu laulamaan niin yli-ilmeikkäästi että hyvä kun ei niillä naama revennyt. Lisäksi lauloivat huutamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset laulavat lapsille. Se tekopirteys oli tosiaan rasittavaa, lisäksi vanhempani _poikkeuksetta_ ihailivat ohjelman lapsia, ja toivoivat minun olevan samanlainen kuin he. Melkein lähettivät minut Tenavatähteen.

Lapset laulavat lapsille -juontaja kaiken lisäksi tuntui lähentelevän ja hyväilevän pikkuisia mielestäni hieman omituisella tavalla näin suomalaisesta näkökulmasta.

Ne lapset oli ohjeistettu laulamaan niin yli-ilmeikkäästi että hyvä kun ei niillä naama revennyt. Lisäksi lauloivat huutamalla.

Ja se nyökyttely siinä laulaessa..... meni vähän yli.

Minä inhosin Ransu-koiraa. Lähinnä sen kulahtanutta ja vanunutta ulkomuotoa ja sen näyttelijän ääntä.

Kaikki missä Outi Alanen oli äänenä.

Toi sosialistinen Noppa oli kyllä aivan perseestä, mutta koko 70-luku oli ainakin täällä Suomessa tuota samaa paskaa. Tosikkomaisuutta, tiedostavuutta yms.

Vierailija kirjoitti:

Täällä ilmeisen vanhaa sukupolvea lisäkseni vapaapäivän vietossa :)

Lauantaitanssit oli kummallinen ja myötähäpeää synnyttävä ohjelma jo lapsena. Mutta kun oli vain ykkönen ja kakkonen, niin kai tämä oli vaihtoehdoista se parempi (vanhempieni mielestä). 

Ja meillä piti katsoa aina tuo lauantai-tanssit. Oli tosi tylsä ohjelma.

Kylli-täti piirsi kyllä hienosti, mutta en voinut sietää hänen puhettaan.