Mies unohti - taas kerran

Tää on on ihan hemmetin tärkeä asia, eikä tästä puhuta tarpeeksi yleisesti.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen tänä kesänä kärsinyt selkeitä burnout-oireita kaiken tämän säätämisen ja metatyön kanssa. Ihan kirjaimellista ylirasitusta. Pää alkaa olla ihan mössöä ja saan paniikkikohtauksia, että olen unohtanut jotain enkä kyennyt enää sopimaan mitään menoja koska deadlinet ahdisti.

Vähän sama. Loma on itse asiassa arkea paljon raskaampaa: lähes kaikki rutiinit puuttuvat, mutta silti on pakko pyörittää syömiset, aikataulut ja pyykit. Miehelle olen kertonut lukuisia kertoja, että 24/7 suunnittelu on raskasta ja että tarvitsisin apua, mutta hän ei tunnu ymmärtävän, mistä on kyse. Juuri tuo, että siinä vaiheessa, kun lapsilla on huutava nälkä, mies tajuaa että tänäänkin tarvitaan lounasta. Se on tullut yllätyksenä jo lähes 10 vuoden ajan.

Huoh.

Ihan normaalia käytöstä mieheltä, ei voi mitään. Yksi kerta lähetin miehen kauppaan viiden tuotteen ostoslistan kanssa. Tuli takaisin neljän tuotteen kanssa kun "ei huomannut sitä viidettä".

Meillä tekisi todella tiukkaa jättää tuollaista miehen vastuulle. Mies on hajamielinen ja tällä hetkellä niin stressaantunut, ettei mikään ylimääräinen pysy mielessä. Viime viikolla unohti yhdet juhlat ja lähti sinne silittämättömissä ja täysin yhteensopimattomissa vaatteissa. Ärsytti, kun minä ja lapsi olimme viimeisen päälle juhlavaatteissa ja mies näytti resupekalta, mutta en jaksanut alkaa nalkuttaa. Ei se tilanne olisi kuitenkaan olisi siitä parantunut mihinkään.

Meillä isä on hoitanu lapset vauvasta asti kotona. Eihän se aina mene kuin strömsöissä. Välillä ihan hävettää, kun tulevat minua hakemaan töistä ja lapset ihan kummallisesti puettu. Pienellä tytöllä on isoveljen paita ja isoveljen eripariset sukat jalassa. Tukka tietenkin takussa. Molemmilla naamat mustana jätskistä. Lounaaksi on käyty mäkkärissä ja kun kotiin päästään, niin jo eteisessä odottaa hävityksen kauhistus. On käytettyjä vaippoja, aamupalatarvikkeet vielä pöydällä, tussit korkit auki lastenhuoneen lattialla, vaatteet sikin sokin jnejne. Välillä naurattaa, mutta miehille kaikki jutut ei aina ole niin tärkeitä kuin meille naisille. Tarkoitan siistiä kotia ja siistejä lapsia.

Mutta kyllä ruoka ja perushygienia on mielestäni sellainen juttu, jonka jokaisen isän ja äidin pitäisi handlata ihan itekki. Ne on niin sellaisia perusasioita, jotka pitäisi tulla selkärangasta. Ihan sama vaikka laittaisi sitten ne isoveljen vaatteet päälle, kunhan on jotkut puhtaat ja ehjät ja vaipp vaihettu. Se mäkkärikään ei silloin tällöin haittaa, kunhan on huolehtinut että lapset saa säännöllisesti syötävää. Kyllä ihminen on kuitenkin ohjelmoitu huolehtimaan jälkikasvustaan, ja perusjuttuja on pesut ja sen ruoan hankkiminen.

Vierailija kirjoitti:

Hän on ihan mielellään lasten kanssa pieniä pätkiä silloin harvoin kun täytyy.

Eli siis on mielellään lasten kanssa, mutta kuitenkin on heidän kanssaan vain kun TÄYTYY? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt, miksi äiti on jotenkin oletusarvoisesti aina se jolla on vastuu, ja isä sitten on lasten kanssa kun äiti ei jostain syystä voi.  Tottakai aivan pienelle vauvalle äiti on se ykkönen, se on selvää. Mutta imetyksen loputtua jne. isien pitäisi olla yhtä vastuullisia vanhempia siinä missä äitienkin, ja tottakai äitien pitäisi myös antaa isille mahdollisuus siihen, eikä omia lasta.

Jos äiti on kotona, miksi miehen täytyisi jäädä lasten kanssa kahdestaan, jos äidillä ei kerran ole mitään menoa. Ap tarkoitti sitä, että isä on lasten kanssa keskenään. Jos talossa on muitakin paikalla, ei lapsille voi sanoa, että nyt et puhu noille muille aikuisille mitään, kun minä ISÄ olen sinun kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

Tässä aloittajan tekstissä kiteytyy se, miksi niin moni nainen lopulta lähtee liitosta. On helpompi tehdä suoraan kaikki itse kuin pyytää toista, joka unohtaa ja tehdä sittenkin kaikki itse. Tämä on sitä metatyötä, joka kuormittaa kaikkein eniten.Ei sitä loputtomiin jaksa. Sitten mies ihmettelee kun nainen sai tarpeekseen.

Lisäksi vielä naisen närkästys unohtamisesta on kuin sodanjulistus "teen kaikkeni parhaani mukaan eikä se riitä" -miehelle. Sen jälkeen mies kiukuttelee joka kerran kun nainen pyytää hoitamaan jonkun lapsia koskevan asian - nainen vielä muistuttaa toisenkin kerran varmistaaksensa, että kuopuksella olisi se uimapuku mukana. Kun se on vielä märkänä narulla, ja sitä ei voi pakata ulko-oven kahvaan roikkumaan.  Miksi ihmeessä aikuinen mies ei tajua omaa usvassa kulkemistaan ja ala kirjoitella itselleen muistilappuja tai kännykkämuistutuksia? Niin tekisi jokainen aikuinen nainen,  joka oppii virheistään.

Onko nämä kuvaillut miehet kaikki sairaseläkeläisiä? Ei tuommoinen mitään töitä pysty tekemään, jos muistissa ei pysy mikään eikä järki päätä pakota.

Ei kun kyllä toi täytyy nyt kuulosti siltä, että kun isä on lapsenlikkana ( omille lapsilleen ). Ja sinä joka marttyroit, että nyt taitaa jäädä äidin lounas väliin. Sanoppa seuraavaksi suoraan, että hei laita meille kaikille annokset valmiiksi niin saadaan nopeammin vauva syötettyä ja ehditään itsekin syömään. Ja se yksi jonka mies osaa hoitaa lapsia ja on pukenut ne omituisesti jne. Ei osaa. Tervejärkinen aikuinen erottaa mikä on kenenkin vaate, osaa pyyhkiä naamat ja siivota jäljet. Mutta olkaa vaan äitejä miehillenne, voi yöks!

Vierailija kirjoitti:

Jos äiti on kotona, miksi miehen täytyisi jäädä lasten kanssa kahdestaan, jos äidillä ei kerran ole mitään menoa. Ap tarkoitti sitä, että isä on lasten kanssa keskenään. Jos talossa on muitakin paikalla, ei lapsille voi sanoa, että nyt et puhu noille muille aikuisille mitään, kun minä ISÄ olen sinun kanssasi.

Ei pienille lapsille voi SANOA, mutta fiksu aikuinen, mieskin osaa johdattaa lasten mielenkiinnon muuhun kuin äidin luokse juoksemiseen silloin kun se äidin pitää keskittyä johonkin muuhun. Olin itse vakavan sairauden toipilasvaiheessa, ja päiväunien nukkuminen oli tärkeä osa toipumistani. Olisin tarvinnut parin tunnin rauhan päivittäin lounaan jälkeen nukkumiseen. Mutta mies ei omaan syömiseensä ja tietokonepelien pelaamiseensa keskittyneenä voinut missään nimessä ennakoida lasten puuhia niiden parin tunnin aikana. Joka ainut kerta lapset ehtivät meluamaan ja huutamaan portaissa ja makkarin oven takana pitkän aikaa ennen kuin mies tuli HUUTAEN komentamaan lapsia alakertaan. Ehdottelin ulkoleikkien tai vaikka pyöräretken ideoimista päiväunieni aikaan, mutta sekään ei miehelle sopinut.

Mä olisin kyllä sanonut ystävällisesti että hän hakee syötävää lähikaupasta tai kioskista. Olen vastaavissa tilanteissa myös toiminut niin, yleensä ei seuraavalla kerralla ole tarvinnut pyytää.

Herranjestas millaisia "aikuisia" miehiä te siedätte. Kyllä normaalilla muistilla varustettu mies pystyy tulemaan piknikille eväiden kanssa ja hoitamaan lapset.

Onneksi minulla on ihan yhtä hyvä muisti kuin miehellä. En muista pestä vaatteitaan, silittää paitaansa (joka on ihan silmieni edessä kodinhoitohuoneessa, kun silitän oman puseroni) tai ostaa sitä kivaa pienen saksalaispanimon olutta, jota saa lähitienoilla vain yhdestä kaupasta eli siitä, joka on työpaikkani vieressä. Mies ei voi ymmärtää, miten voin unohtaa kaverinsa häät (koska en hankkinut lapsille hoitajaa) tai saunaillan (mitä ihmeen kaljaa ja grillimakkaraa ja maissia, minä olen lähdössä lasten kanssa anopin luokse keräämään marjoja pensaista).

Kun puhe ei auta, oppii vanhempikin vaimo uusia temppuja.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi minulla on ihan yhtä hyvä muisti kuin miehellä. En muista pestä vaatteitaan, silittää paitaansa (joka on ihan silmieni edessä kodinhoitohuoneessa, kun silitän oman puseroni) tai ostaa sitä kivaa pienen saksalaispanimon olutta, jota saa lähitienoilla vain yhdestä kaupasta eli siitä, joka on työpaikkani vieressä. Mies ei voi ymmärtää, miten voin unohtaa kaverinsa häät (koska en hankkinut lapsille hoitajaa) tai saunaillan (mitä ihmeen kaljaa ja grillimakkaraa ja maissia, minä olen lähdössä lasten kanssa anopin luokse keräämään marjoja pensaista).

Kun puhe ei auta, oppii vanhempikin vaimo uusia temppuja.

Eikö ero olis parempi kuin tuollainen "liitto"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi minulla on ihan yhtä hyvä muisti kuin miehellä. En muista pestä vaatteitaan, silittää paitaansa (joka on ihan silmieni edessä kodinhoitohuoneessa, kun silitän oman puseroni) tai ostaa sitä kivaa pienen saksalaispanimon olutta, jota saa lähitienoilla vain yhdestä kaupasta eli siitä, joka on työpaikkani vieressä. Mies ei voi ymmärtää, miten voin unohtaa kaverinsa häät (koska en hankkinut lapsille hoitajaa) tai saunaillan (mitä ihmeen kaljaa ja grillimakkaraa ja maissia, minä olen lähdössä lasten kanssa anopin luokse keräämään marjoja pensaista).

Kun puhe ei auta, oppii vanhempikin vaimo uusia temppuja.

Eikö ero olis parempi kuin tuollainen "liitto"?

Minä en ole mieheni muisti! Jos miehen kaveri kutsuu saunailtaan, niin loogisesti siihen kutsuun myöntävästi vastannut hankkii mukaan eväät. Muistan ostaan perheemme ruuat, huolehtia lapset hoitoon ja harrastuksiin, mutta minulla ei ole mitään syytä kaiken tämän lisäksi varmistaa, että mieskin muistaa omat vastuunsa. Meillä on 2 lasta, en tarvitse lisäksi kolmatta aikuisen mittaista.

Meillä oli jo ihan kiva loppuilta miehen kanssa ja saatiin asiat sovittua, mutta aamulla mieslapsi palasi taas. Lasten herättyä jäin lastenhuoneeseen siirtämään pinnasängyn pohjaa alemmas ja mies lähti lasten kanssa keittiöön. Keittiöön tultuani vauva leikki yksin lattialla, 3-vuotias norkoili pöydän ääressä aamupalaa odottaen ja mies räpläsi puhelinta, koska tällä kertaa hän ei tiennyt, että lapsemme syö aamupalaa! Tai että lasten kanssa pitäisi ylipäänsä seurustella eikä "sivistää itseään" puhelimen avulla, kuten hän sanoi. Kertokaa nyt herranen aika minulle, millä hiton keinolla saan miehen tähän maailmaan pois sieltä omasta kuplasta!! Ei voi olla, että maiden täytyy olla selän takana ohjeistamassa, nalkuttamassa ja neuvomassa, jotta jotain tapahtuu! Ja sitten mies ihmettelee, miksi kaikista asioista täytyy nalkuttaa. Sitä ihmettelen itsekin. Miksi tosiaan mitään ei tapahdu ilman?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi minulla on ihan yhtä hyvä muisti kuin miehellä. En muista pestä vaatteitaan, silittää paitaansa (joka on ihan silmieni edessä kodinhoitohuoneessa, kun silitän oman puseroni) tai ostaa sitä kivaa pienen saksalaispanimon olutta, jota saa lähitienoilla vain yhdestä kaupasta eli siitä, joka on työpaikkani vieressä. Mies ei voi ymmärtää, miten voin unohtaa kaverinsa häät (koska en hankkinut lapsille hoitajaa) tai saunaillan (mitä ihmeen kaljaa ja grillimakkaraa ja maissia, minä olen lähdössä lasten kanssa anopin luokse keräämään marjoja pensaista).

Kun puhe ei auta, oppii vanhempikin

vaimo uusia temppuja

Ei sun tarviikkaan olla miehes muisti, mutta toi kylmä sota ei ole normaali parisuhde.

Eikö ero olis parempi kuin tuollainen "liitto"?

Minä en ole mieheni muisti! Jos miehen kaveri kutsuu saunailtaan, niin loogisesti siihen kutsuun myöntävästi vastannut hankkii mukaan eväät. Muistan ostaan perheemme ruuat, huolehtia lapset hoitoon ja harrastuksiin, mutta minulla ei ole mitään syytä kaiken tämän lisäksi varmistaa, että mieskin muistaa omat vastuunsa. Meillä on 2 lasta, en tarvitse lisäksi kolmatta aikuisen mittaista.

Tässä yksi suuri syy, miksi en koskaan tule muuttamaan kenenkään miehen kanssa yhteen saati lisääntymään sellaisen kanssa. Vituttaa muutenkin kaikki perässä vedettävät ja hitaat tapaukset, en mitenkään sietäisi sellaista omassa asunnossani.

Toinen työmaa vielä varsinaisen, vaativan työn lisäksi, ei kiitos. En ymmärrä naisia, jotka tähän ryhtyvät, tosin taloudellinen tilanne on monilla varmasti sellainen, että sen mieluiten jakaa jonkun kanssa, vaikkakin sitten tuollaisen lapsimiehen. Monet miehistä ovat tuollaisia ja ne jotka eivät alkujaan ole, ilmeisesti taantuvat sellaiseksi, ettei tarvitisi huolehtia omasta vastuustaan. Kuvottavaa perseilyä.

Miehillä tuntuu olevan vanhanaikainen käsitys parisuhteesta, heti aletaan länkyttää yhteenmuutosta ja lapsista. Ei kiitos. Parisuhteessa voi olla, vaikka ei samassa osoitteessa asuisikaan. Suosittelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eikö lähellä olisi ollut kauppaa, josta lapselle olisi sen soseen saanut? Ja kai hän nyt sai sen soseensa? Ymmärrän kyllä että sieppaa, mutta ei kolmas maailmansota kotona auta siihen ollenkaan. Todennäköisesti mies aikoo jatkossakin sulkea korvansa ja unohdella, kun vaimo nalkuttaa. Eikä tuo tapa ratkoa asioita ole lapsen edessä ollenkaan hyvä.

Minullakin on uuno mies. Olen oppinut, että jos on jotain tärkeää, niin soitan hänelle vielä ja kysyn, että muistaa sitten varmasti. Ja jos ei muista, niin asia ratkaistaan toisella tavalla. Huutaminen, kiukuttelu eikä marttyyriasenne auta siihen tilanteeseen yhtään.

Tuntuu, että lapsi pettyi normaalia enemmän, koska huomasi sinun pettyneen niin paljon. Esimerkistä me kaikki opitaan, miten asioihin suhtaudutaan ja reagoidaan.

Lähimpään kauppaan on matkaa reilu 10 km, asutaan maalla. En näyttänyt paikan päällä harmistustani, ja lapsi sai joltain naiselta mansikan, kun tuijotti tätä niin intensiivisesti. Meilläkin olisi ollut marjoja jääkaapissa ja marjapensaissa, sen kun olisi poiminut mukaan, mutta ei. Kotona sai lapsi sitten soseenkin, mutta aika eri asia se on.

Ap

Ja siellä maallako järjestetään jotain yleisöpiknikkejä keskellä ei mitään?

Kyllä, meillä täällä maallakin ihmiset kokoontuvat ja viettävät kesälauantaina aikaa keskenään. Vai luulitko että täältä lähdetään kaupunkiin näkemään muita ihmisiä tai istutaan yksin kotona? Ihan sosiaalista elämää toisinaan täälläkin vietetään. Meillä oli eilen siis sellainen kyläpäivä, jossa esiteltiin yleisölle kylää, sen yrityksiä ja nähtävyyksiä, ja jossa siis olin "töissäkin", ja sen jälkeen vapaamuotoinen piknik. Maaseudulla on kesäisin paljon ohjelmaa: kyläpäivien lisäksi maaseudulla on paljon tanssilavoja ja suuri osa kesäteattereista taitaa olla maaseudulla. Näitä kaikkia pyöritetään vapaaehtoisvoimin ja usein tällaisten jälkeen vapaaehtoiset jäävät vielä keskenään viettämään aikaa. Suosittelen tutustumaan tapahtumiin, ovat yllättävän kiinnostavia ja suosittuja!

Ap

Tiedän, että maallakin järjestetään tapahtumia, olen itsekin maalta kotoisin. Siksipä ihmettelinkin, että miksi siellä järjestettiin kylätapahtuma 10 kilometrin päässä kylältä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eikö lähellä olisi ollut kauppaa, josta lapselle olisi sen soseen saanut? Ja kai hän nyt sai sen soseensa? Ymmärrän kyllä että sieppaa, mutta ei kolmas maailmansota kotona auta siihen ollenkaan. Todennäköisesti mies aikoo jatkossakin sulkea korvansa ja unohdella, kun vaimo nalkuttaa. Eikä tuo tapa ratkoa asioita ole lapsen edessä ollenkaan hyvä.

Minullakin on uuno mies. Olen oppinut, että jos on jotain tärkeää, niin soitan hänelle vielä ja kysyn, että muistaa sitten varmasti. Ja jos ei muista, niin asia ratkaistaan toisella tavalla. Huutaminen, kiukuttelu eikä marttyyriasenne auta siihen tilanteeseen yhtään.

Tuntuu, että lapsi pettyi normaalia enemmän, koska huomasi sinun pettyneen niin paljon. Esimerkistä me kaikki opitaan, miten asioihin suhtaudutaan ja reagoidaan.

Lähimpään kauppaan on matkaa reilu 10 km, asutaan maalla. En näyttänyt paikan päällä harmistustani, ja lapsi sai joltain naiselta mansikan, kun tuijotti tätä niin intensiivisesti. Meilläkin olisi ollut marjoja jääkaapissa ja marjapensaissa, sen kun olisi poiminut mukaan, mutta ei. Kotona sai lapsi sitten soseenkin, mutta aika eri asia se on.

Ap

Ja siellä maallako järjestetään jotain yleisöpiknikkejä keskellä ei mitään?

Kyllä, meillä täällä maallakin ihmiset kokoontuvat ja viettävät kesälauantaina aikaa keskenään. Vai luulitko että täältä lähdetään kaupunkiin näkemään muita ihmisiä tai istutaan yksin kotona? Ihan sosiaalista elämää toisinaan täälläkin vietetään. Meillä oli eilen siis sellainen kyläpäivä, jossa esiteltiin yleisölle kylää, sen yrityksiä ja nähtävyyksiä, ja jossa siis olin "töissäkin", ja sen jälkeen vapaamuotoinen piknik. Maaseudulla on kesäisin paljon ohjelmaa: kyläpäivien lisäksi maaseudulla on paljon tanssilavoja ja suuri osa kesäteattereista taitaa olla maaseudulla. Näitä kaikkia pyöritetään vapaaehtoisvoimin ja usein tällaisten jälkeen vapaaehtoiset jäävät vielä keskenään viettämään aikaa. Suosittelen tutustumaan tapahtumiin, ovat yllättävän kiinnostavia ja suosittuja!

Ap

Tiedän, että maallakin järjestetään tapahtumia, olen itsekin maalta kotoisin. Siksipä ihmettelinkin, että miksi siellä järjestettiin kylätapahtuma 10 kilometrin päässä kylältä?

Meidän kylältä lähimpään kauppaan on 20 kilometriä.  Et ol varmaan ikinä  kuullut, että pienten kylien kaupat ovat lopettaneet toimintansa. Idiootti.