Mies unohti - taas kerran

Palstalla ei tehdä yleistyksiä, eikä palstalla ole miesvihaa.

Itse olette miehenne valinneet.

Ihmekö tuo jos unohtaa en itsekään viitsisi kuunnella enkä muistaa jos monta kertaa soitetaan päivän aikana ja muistutetaan tee sitä tee tätä tuo vie laita et sitten unohda jne.jne. kuka tollasta jaksaa kuunnella. Ruuat laitettu valmiiksi koska mies ei osaa tehdä niitä Oikein (eli niinkuin nainen ne tekisi) eli sitä saa mitä on tilannut. Ei kukaan viitsi yrittää eikä edes ajatella jos aina nalkutetaan että taas sä oot laittanut nää väärin, miksä olet nää näin laittanut, etkö sä nyt ottanut sitä sosetta ja tätä mössöä miks sä tota otit kälä kälä. Mies on pska minä olen hyvä.

np_ kirjoitti:

Ihmekö tuo jos unohtaa en itsekään viitsisi kuunnella enkä muistaa jos monta kertaa soitetaan päivän aikana ja muistutetaan tee sitä tee tätä tuo vie laita et sitten unohda jne.jne. kuka tollasta jaksaa kuunnella. Ruuat laitettu valmiiksi koska mies ei osaa tehdä niitä Oikein (eli niinkuin nainen ne tekisi) eli sitä saa mitä on tilannut. Ei kukaan viitsi yrittää eikä edes ajatella jos aina nalkutetaan että taas sä oot laittanut nää väärin, miksä olet nää näin laittanut, etkö sä nyt ottanut sitä sosetta ja tätä mössöä miks sä tota otit kälä kälä. Mies on pska minä olen hyvä.

Mulle tuli sama mieleen. Ei pahalla, mutta ketjusta tuli näin naisenakin mieleen tilanteet kun lapsena leikittiin erilaisia leikkejä. Tytöt halusivat leikkiä kotileikkejä ja olla perheenäitejä. Tytöt komentelivat muita koko leikin ajan ja mua ahdisti tällainen leikkiminen. Toimin silloin kuten nämä miehet: sabotoin hienovaraisesti näitä leikkejä kun se perheen koira (minä) vahingossa sotki ruokakuppinsa pitkin lattioita tai isä (minä jossain toisessa leikissä) ei viitsinyt kuunnella äitihahmon ohjeita.

Saman olen huomannut naisvaltaisilla työpaikoilla. Ne ovat täynnä ohjeistuksia ja ohjeistajia. Kaikki pitää tehdä ohjeistusten mukaan. Rennolle ja luovalle suhtautumiselle asioihin ei jätetä mitään tilaa. Perseillä ei pidä tietenkään, mutta jos asenne on jo valmiiksi "mies/ työntekijä on vain iso lapsi jos ei tee kuten MINÄ haluan" se tappaa oma-aloitteisuuden! Miksi se mies haluaisi edes osallistua jos kaikki tehdään äidin ehdoilla äidin tyyliin? Aloittajan kiva kesäpiknik on hyvä esimerkki. Ehkä se mies inhoaa piknikkejä ja julkista pönötystä ja siksi sabotoi hommat.

Kokkikoulussa oli ketjun naisten tyylinen miesopettaja. Hän parjasi joka kerta jos halusin tehdä asiat omalla tavallani, joka on luova ja oma-aloitteinen. Hänelle se ei käynyt vaan ruoat piti valmistaa tämän opettajan tyylillä. Koin senkin niin ahdistavaksi, että jos hän oi sijaistamassa jotain tuntia en saanut mitään aikaan. Eikä tyyli sopinut hänellekään, sillä opettajan ryhmä yhdistettiin toiseen kun tämä sai hermoromahduksen.

Olen varmaan outo kun pidin sitä juttua lasten oudosta vaatetuksesta, takkuisesta tukasta ja jäätelöstä naamalla hellyyttävänä. Ja mitä sitten jos isin hoitopäivänä on kämppä sotkussa ja syödään lämpimiä leipiä? Ei lapsi mene siitä rikki.

Itse muistan kun kävin nelivuotiaana mummon hautajaisissa ja olin jossain mökillä valtavassa teepaidassa ja pikkupöksyissä sukulaisia ympärillä. Äiti, vauvaikäinen veli ja matkavaatteet olivat jääneet jonnekin. Sekin muisto on kuitenkin erityinen kun muistan sen aikuisten teepaidan, jonka sain jostain.

Oli myös hauskaa kun sai hetken valvoa kun isä teki jotain epäterveellistä iltapalaa nukkumaanmenoaikaan. Mulle jäi sekä pedantin äidin että suurpiirteisen isän toimista mukavia muistoja. Heidän riitansa tuottivat sitten mielenterveysongelmia...

Sanoisin siis, että jos kukaan ei kuole asiat ovat hyvin. Älkää yrittäkö "kasvattaa" niitä miehiä, koska se vie motivaation yrittää olla hyvä isä. Perus isä osaa kyllä jos annetaan mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

np_ kirjoitti:

Ihmekö tuo jos unohtaa en itsekään viitsisi kuunnella enkä muistaa jos monta kertaa soitetaan päivän aikana ja muistutetaan tee sitä tee tätä tuo vie laita et sitten unohda jne.jne. kuka tollasta jaksaa kuunnella. Ruuat laitettu valmiiksi koska mies ei osaa tehdä niitä Oikein (eli niinkuin nainen ne tekisi) eli sitä saa mitä on tilannut. Ei kukaan viitsi yrittää eikä edes ajatella jos aina nalkutetaan että taas sä oot laittanut nää väärin, miksä olet nää näin laittanut, etkö sä nyt ottanut sitä sosetta ja tätä mössöä miks sä tota otit kälä kälä. Mies on pska minä olen hyvä.

Mulle tuli sama mieleen. Ei pahalla, mutta ketjusta tuli näin naisenakin mieleen tilanteet kun lapsena leikittiin erilaisia leikkejä. Tytöt halusivat leikkiä kotileikkejä ja olla perheenäitejä. Tytöt komentelivat muita koko leikin ajan ja mua ahdisti tällainen leikkiminen. Toimin silloin kuten nämä miehet: sabotoin hienovaraisesti näitä leikkejä kun se perheen koira (minä) vahingossa sotki ruokakuppinsa pitkin lattioita tai isä (minä jossain toisessa leikissä) ei viitsinyt kuunnella äitihahmon ohjeita.

Saman olen huomannut naisvaltaisilla työpaikoilla. Ne ovat täynnä ohjeistuksia ja ohjeistajia. Kaikki pitää tehdä ohjeistusten mukaan. Rennolle ja luovalle suhtautumiselle asioihin ei jätetä mitään tilaa. Perseillä ei pidä tietenkään, mutta jos asenne on jo valmiiksi "mies/ työntekijä on vain iso lapsi jos ei tee kuten MINÄ haluan" se tappaa oma-aloitteisuuden! Miksi se mies haluaisi edes osallistua jos kaikki tehdään äidin ehdoilla äidin tyyliin? Aloittajan kiva kesäpiknik on hyvä esimerkki. Ehkä se mies inhoaa piknikkejä ja julkista pönötystä ja siksi sabotoi hommat.

Kokkikoulussa oli ketjun naisten tyylinen miesopettaja. Hän parjasi joka kerta jos halusin tehdä asiat omalla tavallani, joka on luova ja oma-aloitteinen. Hänelle se ei käynyt vaan ruoat piti valmistaa tämän opettajan tyylillä. Koin senkin niin ahdistavaksi, että jos hän oi sijaistamassa jotain tuntia en saanut mitään aikaan. Eikä tyyli sopinut hänellekään, sillä opettajan ryhmä yhdistettiin toiseen kun tämä sai hermoromahduksen.

Olen varmaan outo kun pidin sitä juttua lasten oudosta vaatetuksesta, takkuisesta tukasta ja jäätelöstä naamalla hellyyttävänä. Ja mitä sitten jos isin hoitopäivänä on kämppä sotkussa ja syödään lämpimiä leipiä? Ei lapsi mene siitä rikki.

Itse muistan kun kävin nelivuotiaana mummon hautajaisissa ja olin jossain mökillä valtavassa teepaidassa ja pikkupöksyissä sukulaisia ympärillä. Äiti, vauvaikäinen veli ja matkavaatteet olivat jääneet jonnekin. Sekin muisto on kuitenkin erityinen kun muistan sen aikuisten teepaidan, jonka sain jostain.

Oli myös hauskaa kun sai hetken valvoa kun isä teki jotain epäterveellistä iltapalaa nukkumaanmenoaikaan. Mulle jäi sekä pedantin äidin että suurpiirteisen isän toimista mukavia muistoja. Heidän riitansa tuottivat sitten mielenterveysongelmia...

Sanoisin siis, että jos kukaan ei kuole asiat ovat hyvin. Älkää yrittäkö "kasvattaa" niitä miehiä, koska se vie motivaation yrittää olla hyvä isä. Perus isä osaa kyllä jos annetaan mahdollisuus.

Siis niin hajamielistä meno ei ollut, että äiti ja vauva-veli olisivat jääneet "jonnekin". He olivat jääneet kotiin ja olin isän kanssa siellä 1000 kilometrin päässä :-D

Niin. Kun joku sen sotkuisen kämpän sitten joutuu siivoamaan, meilläkin sitten minä sen päälle, että kävin ensin töissä. Sukujuhlissa resuisesti puetusta lapsesta kuulee äiti vuosikymmeniä, hyvä ettei joku tee lastensuojeluilmoitusta. Jos päiväkodista puuttuu varusteita, äitihän siitä kuulee. Jos lapsi sairastuu, kun ei ollut kurahaalareita, äitihän se töistään pois on. Äiti se käy kuuntelemassa neuvolassa ne lautassaarnamallit. Ja minä sain anopilta listan 88 hänen sukulaisensa merkkipäivistä, jotta osaisin laittaa aina kortit ja lahjat oikein.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Kun joku sen sotkuisen kämpän sitten joutuu siivoamaan, meilläkin sitten minä sen päälle, että kävin ensin töissä. Sukujuhlissa resuisesti puetusta lapsesta kuulee äiti vuosikymmeniä, hyvä ettei joku tee lastensuojeluilmoitusta. Jos päiväkodista puuttuu varusteita, äitihän siitä kuulee. Jos lapsi sairastuu, kun ei ollut kurahaalareita, äitihän se töistään pois on. Äiti se käy kuuntelemassa neuvolassa ne lautassaarnamallit. Ja minä sain anopilta listan 88 hänen sukulaisensa merkkipäivistä, jotta osaisin laittaa aina kortit ja lahjat oikein.

Äiti sitä, äiti tätä, äiti tota...miksi suostut tuohon kaikkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Kun joku sen sotkuisen kämpän sitten joutuu siivoamaan, meilläkin sitten minä sen päälle, että kävin ensin töissä. Sukujuhlissa resuisesti puetusta lapsesta kuulee äiti vuosikymmeniä, hyvä ettei joku tee lastensuojeluilmoitusta. Jos päiväkodista puuttuu varusteita, äitihän siitä kuulee. Jos lapsi sairastuu, kun ei ollut kurahaalareita, äitihän se töistään pois on. Äiti se käy kuuntelemassa neuvolassa ne lautassaarnamallit. Ja minä sain anopilta listan 88 hänen sukulaisensa merkkipäivistä, jotta osaisin laittaa aina kortit ja lahjat oikein.

Äiti sitä, äiti tätä, äiti tota...miksi suostut tuohon kaikkeen?

Eli mihin? Normaaliin elämään. Kun noin se sitten menee. Anopin listat kyllä heitin roskiin.

Miesten "rentouden" seuraukset hoitaa ja selvittelee naiset. Meillä parhaasta päästä tapaus jossa isäntä oli mun töiden takia lapsen kanssa koko päivän kahdestaan. Kun tulin kotiin kotiin vastassa oli täysin hysteerinen taapero johon ei tahtonut edes kontaktia saada, mitä ny ei ikinä muuten sattunut. Kävi ilmi että olivat syöneet asiallisesti yhdeltätoista mutta sen jälkeen mies oli syönyt suklaalevyn ja lapsikin oli siitä rivin ottanut. Että syöty oli. Keski-ikäinen asiantuntijatehtävissä toimiva mies.

Vierailija kirjoitti:

Miesten "rentouden" seuraukset hoitaa ja selvittelee naiset. Meillä parhaasta päästä tapaus jossa isäntä oli mun töiden takia lapsen kanssa koko päivän kahdestaan. Kun tulin kotiin kotiin vastassa oli täysin hysteerinen taapero johon ei tahtonut edes kontaktia saada, mitä ny ei ikinä muuten sattunut. Kävi ilmi että olivat syöneet asiallisesti yhdeltätoista mutta sen jälkeen mies oli syönyt suklaalevyn ja lapsikin oli siitä rivin ottanut. Että syöty oli. Keski-ikäinen asiantuntijatehtävissä toimiva mies.

Ja minä tulin siis kotiin seitsemän jälkeen illalla. Tuolla yllä kirjoitettuun kommentoisin että jos aikuinen ihminen inhoaa piknikkiä, hän ei josta sitä puolisolleen jättämällä ottamatta lapselle ruokaa.*kosta

Vierailija kirjoitti:

Niin. Kun joku sen sotkuisen kämpän sitten joutuu siivoamaan, meilläkin sitten minä sen päälle, että kävin ensin töissä. Sukujuhlissa resuisesti puetusta lapsesta kuulee äiti vuosikymmeniä, hyvä ettei joku tee lastensuojeluilmoitusta. Jos päiväkodista puuttuu varusteita, äitihän siitä kuulee. Jos lapsi sairastuu, kun ei ollut kurahaalareita, äitihän se töistään pois on. Äiti se käy kuuntelemassa neuvolassa ne lautassaarnamallit. Ja minä sain anopilta listan 88 hänen sukulaisensa merkkipäivistä, jotta osaisin laittaa aina kortit ja lahjat oikein.

No NYT ollaan asian ytimessä. Sotkuinen koti on oikea ongelma. Pitää löytää yhteinen linja tai palkata siivoja. Kaikessa lopussa kyse on siitä, että perheen äiti kokee, että muut naiset vaativat täydellisyyttä. Tämä on totta, mutta eihän se ole perheen miehen vika, vaan naisten välisen suhteiden tuottama hölmöys. 

Melkein jokaisen kohdan tunnistan omasta elämästämme, mutta olen vain oppinut kohauttamaan olkapäitäni ja toteamaan päiväkodeissa ja muissa naisvaltaisissa yhteyksissä, että ota yhteys isään, hän on meillä tässä asiassa vastuuvanhempi, olemme jakaneet nämä hommat. Tämä vaatii sitkeyttä, mutta ei ole minun murheeni laittaa muistilappuja.  

Joulukortteja emme lähetä, jos ei itselläni ole sellainen fiilis, ääriharvoin on. Jos en mene mukaan juhliin, en hetkeä mieti sinne viemisiä tai muistamisia. 

Kyllä, kuulen joskus sukulaisilta jotain naljailua minäkin siitä, että joku asia oli vähän rempallaan, mutta olen vain oppinut toteamaan ystävällisesti, mutta välinpitämättömästi, että perheessämme oli silloin paljon muuta, ei riittänyt resursseja tähän. 

Jos mies kutsuu meille ihmisiä, hän saa hoitaa tarjoilut. Joskus ei ole serviettejä tai jotain allergiaa ei ole huomioitu, mutta aina niistä tilanteista on selvitty pienellä luovuudella.

Pitää pitää pää kylmänä ja ymmärtää, milloin kyse on oikeasta tasa-arvo-ongelmasta perheen sisällä, niitä riittää kyllä. Silloin kun kyse on enemmin naisten turhista vaatimuksista toinen toisilleen, on mielestäni turhaa alkaa miehelle kirjoittelemaan jotain muistilappuja. Suurempi tasa-arvopalvelus olisi todeta niille muille naisille, että en lähde tähän peliin mukaan. 

Tunnistan omasta elämästä nämä ongelmat, mutta ymmärrän näitä lapsimiehiä, koska olen itse luonteeltani ihan samanalainen. Jos joku alkaa höslöttämään jotain asiaa, joka minun pitäisi tehdä, totean, että tehköön sen sitten kokonaan. Minullahan riitää muutakin mietittävää. Pakko myös todeta, että on niin paljon "naisten" asioita, joissa meillä mies on vain yksinkertaisesti parempi kuin minä. Hän tekee omalla tavallaan, mutta  kun katsoo lopputulosta, niin hänen tapansa on tehokkaampi ja järkevämpi. Kyse ei siis ole siitä, että kestäisin jonkun lapsiaikuisen opettelua. Mutta mitään naisen käsenjälkeä hänen tekemissä asioissa ei kyllä näy. 

Anna miehen säännölisesti hoitaa lasta ja älä ole paikalla etkä neuvo ellei kysytä. Varmaan olet pesinyt vauvan kanssa ja aatellut että kyllä se isä sitten osallistuu kun lapsi kasvaa. Lapsiperheen henkinen työ- ja roolijako tehdään heti laitoksella. Nyt sulla on kolme lasta. Olisit lähettänyt kauppaan vauvan kanssa ja jutellut kavereiden kanssa.

Minä otin jossain vaiheessa sen kannan että talon yläkerta on miehen alue, saa siellä säätää halunsa mukaan enkä nipota siisteydestä jne. Nyt 10 vuotta myöhemmin yläkerta alkaa lähestyä hoarding-tilaa. Siellä ei käy kukaan muuten kuin pakosta, miehen työhuone on imuroitu viimeksi ehkä viisi vuotta sitten koska ei siellä voi imuroida kun joka paikka on täynnä tavaraa. Mitään järkevää ei mahdu tekemään, kaikki miehen tavarat on aina hukassa koska mitään järjestystä ei ole. Tuon takia valtavat määrät tavaraa ostetaan meille lähtee tai kolmeen kertaan koska ne vaan katoaa sinne epäjärjestykseen. Sama tilanne myös toisella miehen reviirillä eli autotallissa. Jostain syystä mies ei itsekään hengaa paskansa keskellä vaan siellä mies minä pidän jöötä ja on suurin piirtein siistiä. Nipottaja en ole itsekään koska nipottaja ei ikinä luovuttsisi kodistaan neliökaupalla kaatopaikaksi.

Vierailija kirjoitti:

Minä otin jossain vaiheessa sen kannan että talon yläkerta on miehen alue, saa siellä säätää halunsa mukaan enkä nipota siisteydestä jne. Nyt 10 vuotta myöhemmin yläkerta alkaa lähestyä hoarding-tilaa. Siellä ei käy kukaan muuten kuin pakosta, miehen työhuone on imuroitu viimeksi ehkä viisi vuotta sitten koska ei siellä voi imuroida kun joka paikka on täynnä tavaraa. Mitään järkevää ei mahdu tekemään, kaikki miehen tavarat on aina hukassa koska mitään järjestystä ei ole. Tuon takia valtavat määrät tavaraa ostetaan meille lähtee tai kolmeen kertaan koska ne vaan katoaa sinne epäjärjestykseen. Sama tilanne myös toisella miehen reviirillä eli autotallissa. Jostain syystä mies ei itsekään hengaa paskansa keskellä vaan siellä mies minä pidän jöötä ja on suurin piirtein siistiä. Nipottaja en ole itsekään koska nipottaja ei ikinä luovuttsisi kodistaan neliökaupalla kaatopaikaksi.

Meillä vähän sama tilanne. Miehellä on "oma alue", joka säännöllisesti täyttyy rojusta. Kukaan muu ei kyseisiä tiloja käytä ja silti mies ihmettelee miksi paikat ovat jatkuvasti sekaisin. SItten niitä nurkkia raivataankin kaljalaatikon voimin ja heitetään tavaraa roskiin. Usein käy niin, että samalla hän hävittää sellaistakin tavaraa, jota oikeasti tarvitaan. Meilläkin siis ostetaan joitain vehkeitä useita kertoja, koska ne joko heitetään roskiin tai mies jättää ne pihalle kastumaan. Joskus ärsyttää se rahamäärä mikä tuohon huolimattomuuteen menee, mutta en nalkuta. Itsepä tietää.

Vierailija kirjoitti:

np_ kirjoitti:

Ihmekö tuo jos unohtaa en itsekään viitsisi kuunnella enkä muistaa jos monta kertaa soitetaan päivän aikana ja muistutetaan tee sitä tee tätä tuo vie laita et sitten unohda jne.jne. kuka tollasta jaksaa kuunnella. Ruuat laitettu valmiiksi koska mies ei osaa tehdä niitä Oikein (eli niinkuin nainen ne tekisi) eli sitä saa mitä on tilannut. Ei kukaan viitsi yrittää eikä edes ajatella jos aina nalkutetaan että taas sä oot laittanut nää väärin, miksä olet nää näin laittanut, etkö sä nyt ottanut sitä sosetta ja tätä mössöä miks sä tota otit kälä kälä. Mies on pska minä olen hyvä.

Mulle tuli sama mieleen. Ei pahalla, mutta ketjusta tuli näin naisenakin mieleen tilanteet kun lapsena leikittiin erilaisia leikkejä. Tytöt halusivat leikkiä kotileikkejä ja olla perheenäitejä. Tytöt komentelivat muita koko leikin ajan ja mua ahdisti tällainen leikkiminen. Toimin silloin kuten nämä miehet: sabotoin hienovaraisesti näitä leikkejä kun se perheen koira (minä) vahingossa sotki ruokakuppinsa pitkin lattioita tai isä (minä jossain toisessa leikissä) ei viitsinyt kuunnella äitihahmon ohjeita.

Saman olen huomannut naisvaltaisilla työpaikoilla. Ne ovat täynnä ohjeistuksia ja ohjeistajia. Kaikki pitää tehdä ohjeistusten mukaan. Rennolle ja luovalle suhtautumiselle asioihin ei jätetä mitään tilaa. Perseillä ei pidä tietenkään, mutta jos asenne on jo valmiiksi "mies/ työntekijä on vain iso lapsi jos ei tee kuten MINÄ haluan" se tappaa oma-aloitteisuuden! Miksi se mies haluaisi edes osallistua jos kaikki tehdään äidin ehdoilla äidin tyyliin? Aloittajan kiva kesäpiknik on hyvä esimerkki. Ehkä se mies inhoaa piknikkejä ja julkista pönötystä ja siksi sabotoi hommat.

Kokkikoulussa oli ketjun naisten tyylinen miesopettaja. Hän parjasi joka kerta jos halusin tehdä asiat omalla tavallani, joka on luova ja oma-aloitteinen. Hänelle se ei käynyt vaan ruoat piti valmistaa tämän opettajan tyylillä. Koin senkin niin ahdistavaksi, että jos hän oi sijaistamassa jotain tuntia en saanut mitään aikaan. Eikä tyyli sopinut hänellekään, sillä opettajan ryhmä yhdistettiin toiseen kun tämä sai hermoromahduksen.

Olen varmaan outo kun pidin sitä juttua lasten oudosta vaatetuksesta, takkuisesta tukasta ja jäätelöstä naamalla hellyyttävänä. Ja mitä sitten jos isin hoitopäivänä on kämppä sotkussa ja syödään lämpimiä leipiä? Ei lapsi mene siitä rikki.

Itse muistan kun kävin nelivuotiaana mummon hautajaisissa ja olin jossain mökillä valtavassa teepaidassa ja pikkupöksyissä sukulaisia ympärillä. Äiti, vauvaikäinen veli ja matkavaatteet olivat jääneet jonnekin. Sekin muisto on kuitenkin erityinen kun muistan sen aikuisten teepaidan, jonka sain jostain.

Oli myös hauskaa kun sai hetken valvoa kun isä teki jotain epäterveellistä iltapalaa nukkumaanmenoaikaan. Mulle jäi sekä pedantin äidin että suurpiirteisen isän toimista mukavia muistoja. Heidän riitansa tuottivat sitten mielenterveysongelmia...

Sanoisin siis, että jos kukaan ei kuole asiat ovat hyvin. Älkää yrittäkö "kasvattaa" niitä miehiä, koska se vie motivaation yrittää olla hyvä isä. Perus isä osaa kyllä jos annetaan mahdollisuus.

Parisuhde ei ole pomo-alainen -suhde. Ei myöskään lasten leikki. Aikuinen ihminen voi - ja aikuisen ihmisen pitää - sanoa jos toinen ohjeistaa liikaa ja puuttuu liikaa asioihin. Jos joku ei uskalla ottaa asiaa reilusti puheeksi vaan alkaa salakähmäisesti ilkeillä toiselle, silloin kyseessä ei ole aikuisen ihmisen asenne vaan ilkeän lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Anna miehen säännölisesti hoitaa lasta ja älä ole paikalla etkä neuvo ellei kysytä. Varmaan olet pesinyt vauvan kanssa ja aatellut että kyllä se isä sitten osallistuu kun lapsi kasvaa. Lapsiperheen henkinen työ- ja roolijako tehdään heti laitoksella. Nyt sulla on kolme lasta. Olisit lähettänyt kauppaan vauvan kanssa ja jutellut kavereiden kanssa.

Ei ole totta. Meillä mies on pitänyt puolet perhevapaista ja olen koko ajan yrittänyt jakaa ja antaa tehdä omalla tavalla. Silti ei vaan voi elää niin että rautakanki etsitään pihasta metallinpaljastimen avulla ja trimmereitä on neljä ja ruohonleikkureita kuusi, kska edelliset hukkuu. Ei myöskään aina voi lähteä kauppaan moneen kertaan. Enkä myöskään halua kasvattaa lapsiani niin että aina haetaan kaupasta uutta kun vanhaa ei löydä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

np_ kirjoitti:

Ihmekö tuo jos unohtaa en itsekään viitsisi kuunnella enkä muistaa jos monta kertaa soitetaan päivän aikana ja muistutetaan tee sitä tee tätä tuo vie laita et sitten unohda jne.jne. kuka tollasta jaksaa kuunnella. Ruuat laitettu valmiiksi koska mies ei osaa tehdä niitä Oikein (eli niinkuin nainen ne tekisi) eli sitä saa mitä on tilannut. Ei kukaan viitsi yrittää eikä edes ajatella jos aina nalkutetaan että taas sä oot laittanut nää väärin, miksä olet nää näin laittanut, etkö sä nyt ottanut sitä sosetta ja tätä mössöä miks sä tota otit kälä kälä. Mies on pska minä olen hyvä.

Mulle tuli sama mieleen. Ei pahalla, mutta ketjusta tuli näin naisenakin mieleen tilanteet kun lapsena leikittiin erilaisia leikkejä. Tytöt halusivat leikkiä kotileikkejä ja olla perheenäitejä. Tytöt komentelivat muita koko leikin ajan ja mua ahdisti tällainen leikkiminen. Toimin silloin kuten nämä miehet: sabotoin hienovaraisesti näitä leikkejä kun se perheen koira (minä) vahingossa sotki ruokakuppinsa pitkin lattioita tai isä (minä jossain toisessa leikissä) ei viitsinyt kuunnella äitihahmon ohjeita.

Saman olen huomannut naisvaltaisilla työpaikoilla. Ne ovat täynnä ohjeistuksia ja ohjeistajia. Kaikki pitää tehdä ohjeistusten mukaan. Rennolle ja luovalle suhtautumiselle asioihin ei jätetä mitään tilaa. Perseillä ei pidä tietenkään, mutta jos asenne on jo valmiiksi "mies/ työntekijä on vain iso lapsi jos ei tee kuten MINÄ haluan" se tappaa oma-aloitteisuuden! Miksi se mies haluaisi edes osallistua jos kaikki tehdään äidin ehdoilla äidin tyyliin? Aloittajan kiva kesäpiknik on hyvä esimerkki. Ehkä se mies inhoaa piknikkejä ja julkista pönötystä ja siksi sabotoi hommat.

Kokkikoulussa oli ketjun naisten tyylinen miesopettaja. Hän parjasi joka kerta jos halusin tehdä asiat omalla tavallani, joka on luova ja oma-aloitteinen. Hänelle se ei käynyt vaan ruoat piti valmistaa tämän opettajan tyylillä. Koin senkin niin ahdistavaksi, että jos hän oi sijaistamassa jotain tuntia en saanut mitään aikaan. Eikä tyyli sopinut hänellekään, sillä opettajan ryhmä yhdistettiin toiseen kun tämä sai hermoromahduksen.

Olen varmaan outo kun pidin sitä juttua lasten oudosta vaatetuksesta, takkuisesta tukasta ja jäätelöstä naamalla hellyyttävänä. Ja mitä sitten jos isin hoitopäivänä on kämppä sotkussa ja syödään lämpimiä leipiä? Ei lapsi mene siitä rikki.

Itse muistan kun kävin nelivuotiaana mummon hautajaisissa ja olin jossain mökillä valtavassa teepaidassa ja pikkupöksyissä sukulaisia ympärillä. Äiti, vauvaikäinen veli ja matkavaatteet olivat jääneet jonnekin. Sekin muisto on kuitenkin erityinen kun muistan sen aikuisten teepaidan, jonka sain jostain.

Oli myös hauskaa kun sai hetken valvoa kun isä teki jotain epäterveellistä iltapalaa nukkumaanmenoaikaan. Mulle jäi sekä pedantin äidin että suurpiirteisen isän toimista mukavia muistoja. Heidän riitansa tuottivat sitten mielenterveysongelmia...

Sanoisin siis, että jos kukaan ei kuole asiat ovat hyvin. Älkää yrittäkö "kasvattaa" niitä miehiä, koska se vie motivaation yrittää olla hyvä isä. Perus isä osaa kyllä jos annetaan mahdollisuus.

Parisuhde ei ole pomo-alainen -suhde. Ei myöskään lasten leikki. Aikuinen ihminen voi - ja aikuisen ihmisen pitää - sanoa jos toinen ohjeistaa liikaa ja puuttuu liikaa asioihin. Jos joku ei uskalla ottaa asiaa reilusti puheeksi vaan alkaa salakähmäisesti ilkeillä toiselle, silloin kyseessä ei ole aikuisen ihmisen asenne vaan ilkeän lapsen.

Nimenomaan. Jos ei halua noudattaa toisen ohjetta, sanoo reilusti, että hoitaa omalla tavallaan ja hoitaa myös. Tuossahan äiti saa vain niskuroivan teinin niiden kahden lapsen oheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna miehen säännölisesti hoitaa lasta ja älä ole paikalla etkä neuvo ellei kysytä. Varmaan olet pesinyt vauvan kanssa ja aatellut että kyllä se isä sitten osallistuu kun lapsi kasvaa. Lapsiperheen henkinen työ- ja roolijako tehdään heti laitoksella. Nyt sulla on kolme lasta. Olisit lähettänyt kauppaan vauvan kanssa ja jutellut kavereiden kanssa.

Ei ole totta. Meillä mies on pitänyt puolet perhevapaista ja olen koko ajan yrittänyt jakaa ja antaa tehdä omalla tavalla. Silti ei vaan voi elää niin että rautakanki etsitään pihasta metallinpaljastimen avulla ja trimmereitä on neljä ja ruohonleikkureita kuusi, kska edelliset hukkuu. Ei myöskään aina voi lähteä kauppaan moneen kertaan. Enkä myöskään halua kasvattaa lapsiani niin että aina haetaan kaupasta uutta kun vanhaa ei löydä.

Meillä kupletin juoni selvisi jo lapsen synnyttyä. Mies oli innoissaan isyyslomastaan, muisti kuitenkin käydä makkarin ovella aina välillä moikkaamassa ja kertomassa mitä hauskaa ja hirmu tärkeää aikoo seuraavaksi tehdä. Ja Ennenkuin joku kysyy miksi aloit tuollaisen kanssa niin enhän minä tiennyt. Olin itsekin samanlainen oman navan ympärillä pyörijä mutta kasvoin aikuiseksi sillä sekunnilla kun vauva syntyi.

Vierailija kirjoitti:

Tässä aloittajan tekstissä kiteytyy se, miksi niin moni nainen lopulta lähtee liitosta. On helpompi tehdä suoraan kaikki itse kuin pyytää toista, joka unohtaa ja tehdä sittenkin kaikki itse. Tämä on sitä metatyötä, joka kuormittaa kaikkein eniten.Ei sitä loputtomiin jaksa. Sitten mies ihmettelee kun nainen sai tarpeekseen.

Mä vain mietin, että mistä tämä johtuu? Vieläkö se 50- ja 60-luvun miehenmalli kummittelee? Kyllä kai sitten, kun nykyiset 30-vuotiaatkin ovat kasvaneet perheissä, joissa isä on syntynyt 50-luvulla ja isän isä ja isän äiti ovat sitten näyttäneet mallia siitä, miten nainen hanskaa lapset ja kodin asiat ja mies hoitaa töissä käymisen ja nurmikon leikkaamisen. Jostain sieltä tuo taitamattomuus kodin asioissa kumpuaa.

En vain millään, sitten millään, pidä mahdollisena, että edes ne kodin- ja lastenhoidossa kömpelöt miehet olisivat oikeasti tyhmiä ja tunteettomia. Niillä ei vain kai sitten ole päähänsä muodostunut ko. elämänalueeseen liittyvää skeemaa, jonka mukaan osaisivat toimia. Ja tämä lähtee lapsuudenkodista ja parisuhteen alusta asti.

Meillä molemmat pyykkää, pyörittää tiskikonetta, vie roskia ja imuroi. Yhdessä käydään kaupassa ja mietitään, mitä ruokia haluttaisiin syödä. Samoin molemmat seuraavat yhteisen talouden tuloja ja menoja aktiivisesti. Mutta mutta. Tiedän kaivavani omaa hautaani, kun laitan meillä kaiken ruuan ja seuraan yksin sitä, mitä jääkaapissa on ja mitä sinne tarvitsee täydentää. Miehen ei tarvitse näitä miettiä, joten eihän hän osaisikaan, jos yhtäkkiä tarve tulisi.

Mies osaa kyllä laittaa itselleen wok-ruokia ja suolaista piirasta, jos itse olen laihdutuskuurilla ja syön omia ruokiani. Siihen se jää. Viimeksi, kun mies teki laatikkoruokaa, siitä tuli keitto... En vain ole tähän halunnut edes puuttua, kun mies on mua kohtaan ruoka-asioissa muuten niin reilu. Olen nimittäin itse kasvissyöjä ja mies ei. Minun puolestani mies saisi ostaa itselleen lihaa ja laittaa siitä ruokaa, mutta olemme jotenkin päätyneet siihen, että meillä kotona syödään vain kasvis- ja kalaruokia. Ja juuri kasvisruokaa mies ei osaa laittaa. Osaisi kyllä kanasuikaleet ja jauhelihan paistaa.

Olen kyllä ajatellut, että jahka lapsen hankimme, opetan miestä kyllä kokkaamaan etukäteen. Eihän se ihan hirveästi auta, jos tekisin kaiken itse valmiiksi, kun ei mies silloin sisäistäisi sitä ruokahuollon kokonaisuutta. Jos ruoka on nälän tullessa heti valmiina, ei opi sitä, että alusta asti tehtäessä ruuan valmistaminen pitää aloittaa paljon ennen nälkää. Ja jos ei niitä perusruokia koskaam valmista, ei myöskään kiinnitä huomiota siihen, mitä raaka-aineita niihin tarvitaan ja mitä kaupasta milloinkin täytyy tuoda.

Senkin olen huomannut, että mies ei ole tottunut olemaan lasten kanssa. On itsekin lapsena ollut enimmäkseen erakko. Luulen, että lainaan siis ennen lasten hankintaa miehelle myös jonkin helpon kehityspsykologian teoksen. Lukisi varmaan, kun on joskus muutenkin kysellyt lapsiin liittyviä asioita minulta. Mies on luonteeltaan niin rationaalinen ja insinöörimäinen, että varmasti oppii nekin kodinhoidon taidot, joita vielä ei osaa. Ja jos ei opi, on se sitten ihan oma mokani, kun olen sen oppimattomuuden mahdollistanut.

Meillä lapset jo teinejä. Isä on pitänyt vapaita, kuskannut paljon, auttanut koulutöissä, laittanut ruokaa jne.

Mutta edelleen siinä tekemisessä on jotenkin sellainen "teen nyt tämän" ja "keskityn tähän" ja minä saan olla 24/7 tuntosarvet pystyssä että mikä se kokonaisuus on. Vasta viime talvena kolmen valtavan raivokohtaukseni jälkeen lakkasi soittamasta joka viikko samaa harrastusta ennen, että "milloin se kuviskerho loppuukaan". Eli ei millään muka oppinut, että vuodesta toiseen se on 16-17.30. Ajoi myös kolme kertaa harrastuksen ohi kotiin ilman lasta.

Samaten kun käy kaupassa, ostaa vieläkin edelleen sen yhden aterian ainekset. Kauhean jäkättämisen jälkeen on oppinut jollain tasolla katsomaan parin, kolmen päivän päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä aloittajan tekstissä kiteytyy se, miksi niin moni nainen lopulta lähtee liitosta. On helpompi tehdä suoraan kaikki itse kuin pyytää toista, joka unohtaa ja tehdä sittenkin kaikki itse. Tämä on sitä metatyötä, joka kuormittaa kaikkein eniten.Ei sitä loputtomiin jaksa. Sitten mies ihmettelee kun nainen sai tarpeekseen.

Mä vain mietin, että mistä tämä johtuu? Vieläkö se 50- ja 60-luvun miehenmalli kummittelee? Kyllä kai sitten, kun nykyiset 30-vuotiaatkin ovat kasvaneet perheissä, joissa isä on syntynyt 50-luvulla ja isän isä ja isän äiti ovat sitten näyttäneet mallia siitä, miten nainen hanskaa lapset ja kodin asiat ja mies hoitaa töissä käymisen ja nurmikon leikkaamisen. Jostain sieltä tuo taitamattomuus kodin asioissa kumpuaa.

En vain millään, sitten millään, pidä mahdollisena, että edes ne kodin- ja lastenhoidossa kömpelöt miehet olisivat oikeasti tyhmiä ja tunteettomia. Niillä ei vain kai sitten ole päähänsä muodostunut ko. elämänalueeseen liittyvää skeemaa, jonka mukaan osaisivat toimia. Ja tämä lähtee lapsuudenkodista ja parisuhteen alusta asti.

Meillä molemmat pyykkää, pyörittää tiskikonetta, vie roskia ja imuroi. Yhdessä käydään kaupassa ja mietitään, mitä ruokia haluttaisiin syödä. Samoin molemmat seuraavat yhteisen talouden tuloja ja menoja aktiivisesti. Mutta mutta. Tiedän kaivavani omaa hautaani, kun laitan meillä kaiken ruuan ja seuraan yksin sitä, mitä jääkaapissa on ja mitä sinne tarvitsee täydentää. Miehen ei tarvitse näitä miettiä, joten eihän hän osaisikaan, jos yhtäkkiä tarve tulisi.

Mies osaa kyllä laittaa itselleen wok-ruokia ja suolaista piirasta, jos itse olen laihdutuskuurilla ja syön omia ruokiani. Siihen se jää. Viimeksi, kun mies teki laatikkoruokaa, siitä tuli keitto... En vain ole tähän halunnut edes puuttua, kun mies on mua kohtaan ruoka-asioissa muuten niin reilu. Olen nimittäin itse kasvissyöjä ja mies ei. Minun puolestani mies saisi ostaa itselleen lihaa ja laittaa siitä ruokaa, mutta olemme jotenkin päätyneet siihen, että meillä kotona syödään vain kasvis- ja kalaruokia. Ja juuri kasvisruokaa mies ei osaa laittaa. Osaisi kyllä kanasuikaleet ja jauhelihan paistaa.

Olen kyllä ajatellut, että jahka lapsen hankimme, opetan miestä kyllä kokkaamaan etukäteen. Eihän se ihan hirveästi auta, jos tekisin kaiken itse valmiiksi, kun ei mies silloin sisäistäisi sitä ruokahuollon kokonaisuutta. Jos ruoka on nälän tullessa heti valmiina, ei opi sitä, että alusta asti tehtäessä ruuan valmistaminen pitää aloittaa paljon ennen nälkää. Ja jos ei niitä perusruokia koskaam valmista, ei myöskään kiinnitä huomiota siihen, mitä raaka-aineita niihin tarvitaan ja mitä kaupasta milloinkin täytyy tuoda.

Senkin olen huomannut, että mies ei ole tottunut olemaan lasten kanssa. On itsekin lapsena ollut enimmäkseen erakko. Luulen, että lainaan siis ennen lasten hankintaa miehelle myös jonkin helpon kehityspsykologian teoksen. Lukisi varmaan, kun on joskus muutenkin kysellyt lapsiin liittyviä asioita minulta. Mies on luonteeltaan niin rationaalinen ja insinöörimäinen, että varmasti oppii nekin kodinhoidon taidot, joita vielä ei osaa. Ja jos ei opi, on se sitten ihan oma mokani, kun olen sen oppimattomuuden mahdollistanut.

Miten se nyt niin hirveän reilua on, että mies on suostunut olemaan itse tekemättä liharuokaa vaan syö sinun tekemääsi, että itse ei joudu kokkaamaan?