Totuus keltaisesta kartanosta
Täällä minä olen, minä keltaisen kartanon vaalea lettipäinen tytär, täällä minä apua huudan kaivossa, jonne isäni minut heitti, kun ei omaksi lapsekseen uskonut. Täällä minä itken ja apua huudan, ikuisesti...
Minäkin olen täällä, se kartanon pieni kuriton punatukkainen, pisamanaamainen poika, täällä minä itken kartanon pihamaan mullan alla, jonne isäni minut piilotti. Täällä minä odotan, että joku minut vihdoinkin löytäisi ja toisi päivänvaloon.
Täällä minä istun pihakeinussa, se syytetty, solvattu, kaunis kartanon rouva. Ei ketään kiinnosta minun tarinani, yksinäni istun keinussa, valkoisen päivänvarjon alla, kunnes aurinko vihdoin laskee mailleen.
Ja täällä, täällä tammien varjossa seison minä, minä ylpeä armoton kartanon herra, joka vein itseltäni kaiken, sen kaikkein tärkeimmän. Täällä minä kuljen levottomana ja syytän itseäni, ikuisesti..
Kommentit (18)
Vierailija kirjoitti:
Ja täällä olen minä, keltaisen kartanon miniä, läppäri sylissä kirjastohuoneessa miettien, miten vähän dramatiikkaa näidenkin seinien sisällä lopulta on ollut. Armottomat kartanonherrat on rahvaan legendaa.
Ehkä legendaa, mutta kiehtovaa..Kaikki ei tykkää tylsästä arjesta.
Taasko tää keltaisen kartanon saga jatkuu..🙄Mut ihan hieno, ei siinä mitään👍
Lasketaanko kellastuneet alushousut
Vierailija kirjoitti:
Lasketaanko kellastuneet alushousut
Lasketaan
Kannattaa ap aktivoitua Halloweenina!
Kartanon herra on kunnon jännämies!
Vierailija kirjoitti:
Ja täällä olen minä, keltaisen kartanon miniä, läppäri sylissä kirjastohuoneessa miettien, miten vähän dramatiikkaa näidenkin seinien sisällä lopulta on ollut. Armottomat kartanonherrat on rahvaan legendaa.
Tylsimys🙄
Totuus Ruskean Talon 120 nautinnon yöstä!
Tää oli kyllä jotenkin vaikuttava, karmiva olo tuli..
Lopeta jo tää kartanojauhaminen, jookos?
Vierailija kirjoitti:
Ja täällä olen minä, keltaisen kartanon miniä, läppäri sylissä kirjastohuoneessa miettien, miten vähän dramatiikkaa näidenkin seinien sisällä lopulta on ollut. Armottomat kartanonherrat on rahvaan legendaa.
Olihan se joku hullu kartanonherra oikeesti kun ampui jotkut telttailijat, se kartanohan purettiin tässä vähän aikaa sitten..en muista sen nimeä.
Olen tulossa sinne, oi kartanon herra!
Ja täällä olen minä, keltaisen kartanon miniä, läppäri sylissä kirjastohuoneessa miettien, miten vähän dramatiikkaa näidenkin seinien sisällä lopulta on ollut. Armottomat kartanonherrat on rahvaan legendaa.