Ajattelin heittää tyttären pihalle!

Käyttäjä2450 kirjoitti:

Voi ei... kammottaa tuo lääkitysjuttu... 

Nykyään lääkärit määräävät samantien nuorisolle vaarallisia masennuslääkkeitä, joista voi olla todella vaikea päästä eroon ja harvoin niistä on mitään hyötyäkään. Viiltely on mitä todennäköisemmin huomion hakua ja samoin itsemurhapuheet, silloin kannattaa antaa tytölle huomiota ja puhua, puhua ja puhua! Kun tyttö huomaa, että välität ja olet huolissasi, tämä saattaa alkaa avautumaan murheistaan (luultavasti jotain teinijuttuja, että ei ole tyytyväinen johonkin ehkä hyvinkin vähäpätöiseen asiaan itsessään, kaveriongelmia tms). On kammottavaa, miten ihmisten ongelmat ja tunteet yritetään tukahduttaa lääkkeillä, kun paljon tärkeämpi olisi saada masennuksen aiheuttaja poistettua. 

Usko minua, minulla on kokemus omasta tytöstä ja muutamasta tuttavien jälkeläisistä...

Tyttöni rypi itsesäälissä ja halusi vaan kuolla, viilteli itseään yms, koska hänellä ei ollut läheisiä ystäviä. Tämän huomionhaun avulla hän yritti säälillä saada kavereita. Lääkärit määräsivät lääkkeitä, joista pitkään kieltäydyimme, mutta kun ei asiat tuntuneet muuttuvan parempaan ja lääkärit painostivat, annoimme lopulta periksi. Aluksi tuntui että meni muka paremmin, mutta kun tyttö ei lääkkeilläkään saanut kavereiltaan sitä huomiota, mitä alunperin haki, ei niistäkään ollut muuta seuraamusta kuin 20 kiloa painoa lisää ja alakuloinen flegmaattinen teini, jota ei kiinnostanut mikään.

Luovuimme lääkkeistä reilun puolen vuoden käytön jälkeen (yhtäkkiä niitä ei saanut lopettaa). Lääkärit jatkoivat painostusta, kunnes ilmoitin että jos ei lääkäreiltä muuta apua saa kuin pillereitä, niin me hoidetaan tämä itse. Sanoin tytölle, että koitetaan sinnitellä 9-luokan loppuun (nämä ongelmat olivat 8-9 -luokalla) ja sitten jos ei mitään tapahdu, niin mietitään jotain muuta lääkitystä. En aikonut toimia noin, mutta sain tällä lisäaikaa. 9-luokka loppui ja tyttö meni toiseen kouluun, jossa tutustui uusiin ihmisiin ja masennus/viiltely/itsemurhapuheet loppuivat kuin seinään. Nyt on ystäviä riittänyt ja jos voisin poistaa tuon lääkitysajan, niin tekisin niin, koska niistä kiloista on edelleen vaikea päästä eroon ja univaikeuksiakin niistä jäi pitkäksi aikaa, kun oli oppinut nappien avulla nukahtamaan... 

Ihana kuulla, että on joku muukin jonka mielestä masennuslääkkeet on ihan perkeleestä.

Muistan vielä itsekin kuinka teininä makasin matolla mieli mustana (en fyysisesti mielestäni kyennyt edes nousemaan) ja olin niiiiiin masentunut ja kaikki ihmiset oli ihan tyhmiä ja TÄTÄ en aio enää jaksaa ja kestää - ja kun vanhemmat komensivat askareisiin, joita silloin riitti teinille tehtäväksi - meni olo jossain vaiheessa elämää ohi. (Eli siis mitään diagnostisoitavaa masennusta ei ollut - aikuiseksi kehitymiseen nyt vain kuuluu tuo kipuilupolku)

Nyt kun nuorilla on ihan normaalia teini-angstia, jota vain lisää se, että kaiken saa helposti, mitään ei velvoiteta tekemään, ja materialismi on huipussaan, on joku psykologi heti ojentamassa masennuslääkereseptiä.

Toki aina on ollut joitain nuoria, jotka oireilevat niin pahasti, että lääkettäkin voivat tarvita, mutta tabletti on lääkärille helppo tie - nuorelle ei kuitenkaan välttämättä se paras.

No ei voi muuta sanoa kuin suoraa typerryyttä olla sopimatta huoltajuudesta lastenvalvojalla. Siihen sopimukseen voi hyvin myös kirjata että jos tilanne palaa ennalleen ja lapsi menee isälleen niin maksua ei makseta. 

On aivan selvää että keskenänne ette pääse sopuun. Tuolla tinkaamisella menee vain välit

Olisi tietysti hauska kuulla tyttärenkin versio tapahtumista? Ei taida olla yhtä paljon sua ylistävä kuin oma tarinasi?

Nuoremman kohdalla, ei ole tullut sitten mieleen, jos sen isä on koittanut käyttää sitä hyväkseen?

Ap, ensimmäiseksi sinun pitää tehdä selväksi tytölle mitä hänen käytöksensä sinus kohtaan on oikeasti: henkistä väkivaltaa ja kontrollointia. Älä vähättele ongelmaa tai sitä että se sattuu ja saa sinut haluamaan pois tilanteesta.

(Netistä löytyy paljon materiaalia aiheesta.)

On hyvin mahdollista että se ei ole hänelle selvää koska omassa mielessään hän vain äkkäilee hieman ja unohtaa heti jälkeenpäin. Korosta sitä kuinka se vaikuttaa sinuun päivästä toiseen, kuinka toivoton ja avuton olo on kun mikään ei auta a silti pitää jatkaa lasten vuoksi. Kaikkien lasten vuoksi.

Ehdota omaa asuntoa tai muuttoa isän luokse jos äidin kanssa on niin kamalaa että sinullekin pitää saada paha mieli siinä sivussa.

Oma vaatehuolto voi alkaa heti koska sinä et vain nyt jaksa enää. Älä vähättele vaivaa jota näet hänen vuokseen.

Noilla pitäisi saada jonkinlainen reaktio aikaan mitä arvioida tilannetta paremmin. Mikäli ei oman äidin jatkuva satuttaminen hätkäytä, on aika ns. potkaista tyttö omilleen.

Kyllä teidän perheessä on enemmänkin ongelmia, jos kaksi vanhinta oireilevat noin rajusti. Kauha kauniiseen käteen ja asioita selvittämään, on hyvä aloittaa itse peiliin katsomalla.. ulkopuolista  apua kannattaa hakea myös koko perheelle, ei riitä että 16-vuotias saa psykiatrista hoitoa, kuulostaa siltä että koko perhe on sairastunut. Miksi? Rajat ja rakkautta saaneet, tasapainoisen kotiympäristön omaavat lapset sairastuvat psyykkisesti aniharvoin.

Laitapas Ap se vanhin tyttäresi verensokeriseurantaan. Meillä oli sama tilanne. Vanhin tyttäremme oli v****ileva hirviöteini, jonka vaatimukset menivät välillä aivan kohtuuttomuuksiin. Jatkuvaa pahaa tuulta ja nuorempien sisrusten kiusaamista. Hän oli aivan mahdoton. Välillä hän itkeskeli, kun kaikki on niin paskaa eikä mikään kiinnosta. Hän oli koulussa alisuoriutuja. Hänen ystävänsä olivat ihmeissään, että sullahan on ihan maailman mukavin perhe ja loistomutsi.

Sitten menimme perheneuvolaan. Siellä luin pienestä päiväkirjastani, mitä kaikkea tyttäreni oli sählännyt.

Miten oman huoneen siivoaminen oli hoidettu heittämällä kaikki ikkunasta takapihalle. Miten tiskit oli tiskikoneeseen laittamisen sijasta jemmattu alakaappien takahyllyille, miten märät pyykit oli jätetty homehtumaan saunan lauteiden alle jne. Puhumattakaan lukemattomista muista väärinkäytöksistä.

Myös kaikki hyvät asiat oli kirjattuna, mutta se lista oli säälittävän lyhyt.

Viisas psykologi epäili verensokeriarvojen heittelehtimistä ja oli oikeassa! Lisäksi tyttärellä oli raudanpuutosanemia, joka tietysti aiheutti väsymystä ja voimattomuutta.

Siispä ensisijainen neuvoni on, että suljette kokeilla ensin pois kehon fyysiset poikkeavuudet. Myös kilpirauhasarvot.

Jos ne ovat kunnossa, niin sitten istutte alas ja "sääntöjen kertaus" kiihkottomasti. Tähän kannattaa varata sekä aikaa, että kynää ja paperia.

Ja lopuksi ultimatum. Jos homma ei ala pelittämään, niin nuori saa luvan lähteä.

Täällä näiden kirkasotsaisten "pitää ymmärtää" ja "olet kauhea äiti" eli ihmisten, joilla ei selvästikään ole kokemusta v****ilevista hirviöteineistä,  kommentit voi jättää aivan omaan arvoonsa.

Muista Ap että jos et voi toteuttaa lempeää äitiyttä, on otettava järeämmät keinot käyttöön.

ps. Kun olet saanut sen kohta 18v. tyttären asian kuntoon, keskity siihen 16v. tyttären kuntoutukseen. Hän on todennäköisesti joutunut jonkinlaisen (seksuaalisen- tai henkisen) väkivallan uhriksi. Hänen olemuksensa suorastaan huutomerkkinä kertoo siitä.

Viisautta ja voimia!

Saattaa myös olla, ettei nuorempaa ole millään tavalla käytetty hyväksi. Epävakaassa persoonallisuudessa suhteille jopa läheisiin ihmisiin voi yhtäkkiä käydä näin, kuten teillä nyt on käynyt.