Ajattelin heittää tyttären pihalle!
Haluaisin nyt asiallisia kommentteja.Eli kaikki päänaukojat ja trollit voivat nyt siirtyä seuraavaan ketjuun, kiitos. Mulla ja eksällä on neljä lasta. Meillä on yhteishuoltajuus ja lapset ovat viikko-viikko systeemillä. Kumpikaan ei maksa kummallekaan mitään vaan kaikki kulut ollaan tähän mennessä pistetty puoliksi. Vanhin tyttäremme täyttää tänä vuonna 18v. Meidän välimme ovat pitkään olleet huonot. Tyttö tiuskii, vaatii ja on erittäin omahyväinen ja itsekäs. Kotitöitä ei tee ollenkaan, omasta vaatehuollosta ym puhumattakaan. Silti kiukuttelee mulle, jos jotkut hänen farkkunsa sattuvat olemaan pesemättä tai muuta vastaavaa. Oon koittanu joustaa, autan aina kun apua tarvitsee. Yritän keskustella, neuvotella..turhaan. Palkaksi saan suoranaista vittuilua.
Toiseksi vanhin tyttäremme (16v) sairastui psyykkisesti keväällä ja on tarvinnut sairaalahoitoa. Jostain syystä hän ei halua mennä lainkaan isälleen ja onkin ollut minun luonani monta kuukautta. Syytä tähän yritetään selvitellä lääkärien ja hoitajien kanssa, tähän mennessä turhaan. Tämä asia on aiheuttanut rahariitoja minun ja eksän välillä. Pyysin häneltä, jos hän voisi maksaa mulle 150e kuussa elareita, mutta eksän mielestä olen kohtuuton, saanhan sentään lapsilisän..huoh. Toisin sanoen hän koittaa pestä kätensä tytärensä elatuksesta kokonaan. Jos olisin kroisos, asia ei heilauttaisi mua mihinkään suuntaan. Mutta koska rahasta on tiukkaa, haluaisin saada taloudellista tukea eksältäni. Soskaan en haluaisi mennä tekemään mitään lopullisia päätöksiä, jos vaikka tyttö sitten yhtäkkiä haluaisi taas mennä isälleen ja asiat tulisivat kuntoon.
Nyt sitten mulla tuli mitta täyteen tämän vanhimman tytön kanssa. Jälleen kerran sain puhelimessa huutoa ja tiuskimista hänen taholtaan. Mielessäni heräsi ajatus: en halua häntä enää tänne. (nyt on isäviikko ja muut lapset tätä 16-vuotiasta lukuunottamatta ovat isällään) Pitääkö mun oikeasti niellä kaikki tämän esikoisen syytämä paska sen takia, että satun olemaan hänen äitinsä? Aattelin ehdottaa hänen isälleen, että ottaa hänet kokonaan asumaan luokseen. Sitten ei eksänkään tarttisi maksaa mulle mitään, kun toinen tyttö on mulla ja toinen hänellä kokonaan.
Minkälaisia tunteita tämä meidän tilanne herättää? Vähän tuli sekava sepustus ja lisätietoja voin pyydettäessä kirjoittaa. Tuleeko esikoiselle fiilis, että äiti heitti pihalle? Vai ymmärtääkö joskus munkin näkökannan?
Kommentit (147)
Rauhaa kirjoitti:
Heitä vaan pihalle sillä niin mekin heitimme oman tyttären pihalle joka paljastui lesboksi
sillä se oli meidän kristillisiä arvoja vastaan.Osa sukulaisista ymmärtää tämän osa ei, emme anna tämän "tyttömme" saastuttaa muiden mieltä.
Tämä päätös oli helppo tehdä.
Emme anna hänen edes pitää yhteyttä hän siskoonsa että tämä pahuus ei saastuta hänen mieltään,
Tavarat annoimme hakea mutta muuta emme antaneet edes emme edes sanoneet heippoja.
Olimme vaan hiljaa vaikka hän yritti puhua.
Laita vaan hänet pihalle ja seiso sanojesi takana
"pihalle joka paljastui lesboksi
sillä se oli meidän kristillisiä arvoja vastaan."? Mitä te teitte sille pihalle, ajatteletteko että mullanvaihto palauttaa kristilliset arvot pihaan?
Kumma kun ns. uskikset ovat ahdasmielisimpiä ja kovimpia tuomitsemaan ja rikotte itse Jumalan sanaa vastaan. Noh, helvetissä on vielä tilaa teikäläisille. Sinne te joudulle sillä olette kohdelleet tytärtänne Raamatun neuvojen vastaisesti.
Terkuin Raamattunsa lukenut pakana
Saan varmasti tsiljoona alapeukkua.
Kyllä esikoiselle voi tulla sellainen olo, että äiti heitti pihalle. Tuskin ymmärtää kantaasi pariin vuoteen.
Uskon tietäväni, koska voisin olla tuo esikoinen. Minulla tuollainen käytös johtuikin sitten mielenterveysongelmista.
Sanon vielä kaikkien näiden vinkkien ja neuvojen lisäksi yhden asian: kun puhut ja neuvottelet tyttäresi kanssa, pidä äänensävysi aina mahdollisimman neutraalina ja päättävänä. Sano selkeästi, mitä haluat ja perustele omat vaateesi , ja kysy häneltä, onko hänellä paha olla ja mistä se mahtaisi johtua. Käyttäytymisen takana on aina joku syy, jota ei kerrota ja sanota, mutta se säätelee ilmikäyttäytymistä.
Usein aggressiivisen käyttäytymisen takana on jokin pelko. Kysypä rauhallisesti tyttäreltäsi,mitä hän pelkää elämässään ja miksi.
Jos asiat kodin ulkopuolelle sujuvat mallikkaasti, se on hieno asia ja muistathan kiittää siitä häntä.
Vierailija kirjoitti:
Sanon vielä kaikkien näiden vinkkien ja neuvojen lisäksi yhden asian: kun puhut ja neuvottelet tyttäresi kanssa, pidä äänensävysi aina mahdollisimman neutraalina ja päättävänä. Sano selkeästi, mitä haluat ja perustele omat vaateesi , ja kysy häneltä, onko hänellä paha olla ja mistä se mahtaisi johtua. Käyttäytymisen takana on aina joku syy, jota ei kerrota ja sanota, mutta se säätelee ilmikäyttäytymistä.
Usein aggressiivisen käyttäytymisen takana on jokin pelko. Kysypä rauhallisesti tyttäreltäsi,mitä hän pelkää elämässään ja miksi.
Jos asiat kodin ulkopuolelle sujuvat mallikkaasti, se on hieno asia ja muistathan kiittää siitä häntä.
Ja vielä jatkan: on eri asia olla heittämässä tytärtä ulos kuin ohjata, saattaa ja tukea hänet omaan elämään kodin ulkopuolelle. Sanavalintaan voi joskus kiinnittää huomiota. Sanat ovat ne, joilla vaikutamme toisen mieleen.
Mä en potkisi pois lasta. Itse pystyn samaistumaan tuohon "perheen tyrannin" roolin jota edustin 18-vuoden iässä. Vanhempien avioero vaikutti pohjimmiltaan paljon tuohon olotilaan, etenkin huoli omasta isästä. Jos äitini olisi "heittänyt minut pihalle" tuossa tilassa olisi varmasti pohja lähtenyt elämältä. Sen verran tunteilta hapero olotila oli tuolloin. Onneksi oma äitini kesti tuon kauden ja nyt aikuisempana ei tulisi mieleenkään kohdella ketään tuolla lailla kaltoin. Kyllä sitä kasvaa tuollaisesta yli ja nyt vanhempana osaan arvostaa omaa äitiäni paljon enemmän kuin silloin tunnehirviö teininä.
Suosittelen ap:lle enneminkin sitä, että alatte etsimään lapselle omaa kotia. Itse muutin omaan kotiin 19-vuotiaana ja se helpotti paljon pään sisäistä selkeytymistä. Muista ap, että lapsesi rakastaa sinua paljon, vaikka ei vain kykene nyt näyttämään sitä..
Ensimmäiseksi haluan kiittää asiallisista kommenteista niitä, jotka sellaisia ovat lähettäneet. Niitä oli yllättävän monta ja ne ovat saaneet mua miettimään asioita. En oo ollut perjantain jälkeen tietokoneen ääressä, joten siksi en oo kommentoinut tänne. Nyt aattelin kertoa kuulumisia.
Tilanne on nyt se, että kumpikin tyttö on täällä mun luona. Lapsillahan on isäviikko, mutta silti tämä pian 18v tyttö halusi tulla tänne, enkä mä sitten halunnu kieltää häntä tulemasta. Oon jopa alkanu katua päätöstäni "häätää" häntä isänsä luo, vaikka niin varma olinkin asiasta vielä pari päivää sitten. Olin suuttunut ja loukkaantunut kun tämän aloituksen tein, nyt tuntuu että fiilikset on vähän tasoittuneet.
Moni täällä on epäillyt hyväksikäyttöä isän luona, enkä voi kieltää etteikö tää ajatus oo munkin mieleen tullu. Siitä oon kyllä täysin varma, että isä ei sellaista oo tehny. Epäilin joskus, voisiko isän avovaimon poika, jolla on lievä autismi, olla tehnyt tytölleni jotain pahaa. Kysyin 16v tytöltä suoraan, että onko "Pekka" tehnyt jotain, niin tyttö kyllä ihan aidosti hämmästyi kysymystäni ja totesi että tämä on kiva poika, eikä heillä oo koskaan ollut mitään ongelmia. Olen myös suoraan kysynyt häneltä, että onko isä tehny sulle jotain pahaa. Tyttö on vaan puistanut päätään, mutta sen enempää asioita hän ei ole avannut. Tiedän kyllä, että isällä on alkoholiongelmaa. Välillä hän on pitkiä aikoja juomatta, mutta retkahduksia tapahtuu. Päällepäin näyttää siltä että lapset eivät ole kärsineet isän alko-ongelmasta, mutta kyllähän se varmasti voi olla osasyy tähän.
Joku täällä provoili, että on heittänyt nuoren ulos kun tämä paljastui lesboksi. Itse asiassa meidän 16vuotias on lesbo, mutta me ollaan annettu hänelle sataprosenttinen tuki. Tyttö kertoi tämän asian meille jo kaksi vuotta sittten, eikä kukaan läheinen ole ollut moksiskaan asiasta. Toki mietin, voiko tytön oireilu johtua tästä asiasta, onko ollut kiusaamista ym, mutta selllaiseen en kyllä ole törmännyt. Maailma on kuitenkin muuttunut niin paljon, ja varsinkin nuoret ovat nykyään niin suvaitsevaisia. Moni aikuinen voisi oikeasti ottaa oppia näiden nuorten maailmankatsomuksesta ja suvaitsevaisuudesta.
Mutta siis, ongelma on edelleen olemassa. En ole vielä kertonut vanhimmalle tyttärelleni ajatuksestani siitä, että hän voisi muuttaa isälleen. Nyt alan jo olemaan epävarma koko päätöksestä. Tilanne on silti sama, tänäänkin oon saanu häneltä koppavia kommentteja ja käskytystä. Hänen käytöksensä on kuin kuusivuotiaalla. Joku kysyi nuorempien lasten ikää. He ovat 13 ja 10 vuotiaita. Poika ja tyttö. Eivät oireile, ainakaan vielä. AP
Vierailija kirjoitti:
Ei helkutissa yhtäkään lapsista isälleen, jossei ole suljettu pois mahdollisuutta, että isän luona olisi tapahtunut 16-vuotiaan pahoinpitelyä tai seksuaalista hyväksikäyttöä!
Mitäs jos hyväksikäyttö onkin äidinpuoleta mutta ap ei kerrokaan kaikkea että hänellä on uusi miesystävä!
Järkeviä kirjoitat ap, teet mitä tahansa ratkaisuja niin onneksi pystyt ajattelemaan asioita monelta kantilta vaikka tilanne onkin hankala. Itse kyllä ottaisin tässä kohtaa sossuun yhteyttä, jotta saadaan paremmat tukitoimenpiteet vanhimmalle ja toiseksivanhimmalle.
Voihan se olla myös että isosisko manipuloi isänsä luona pikkusiskoa ja sen takia ei halua lähteä sinne.
Veikkaan että av mammalla ei ole kaikki kohdallaan kun täältä tulee hakemaan apua eikä oikeasta paikasta.
Täällä on paljon paskaa että puolet joutas pellolle.
koko av mamma palsta joutas kiinni, koska tää on av mammojen kukkahattu tätien luvattu paikka.
Alkoholiongelma siirtyi mulla ainakin epäilyslistan kärkeen syyksi miksi 16-vuotias ei halua isälleen mennä. Vanhemman ongelmallisen juomisen katsominen on todella pelottavaa ja ahdistavaa. Älä pakota lapsia isälleen jos eivät halua mennä, ja avaa keskusteluyhteys isän juomisesta.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että av mammalla ei ole kaikki kohdallaan kun täältä tulee hakemaan apua eikä oikeasta paikasta.
Täällä on paljon paskaa että puolet joutas pellolle.
koko av mamma palsta joutas kiinni, koska tää on av mammojen kukkahattu tätien luvattu paikka.
En tiedä miks ees vaivaudun tähän vastaamaan, mutta mikäli olisit lukenu aiemmat viestini niin huomaisit, että apua ollaan haettu ja sitä saatukin, mutta ongelmat ovat silti olemassa. Mulla on ystäviä, mutta kaikkien kanssa en kuitenkaan halua ruotia näin henkilökohtaisia asioitani, joten sen takia tulin palstalle hakemaan mahdollista vertaistukea ja mielipiteitä. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei helkutissa yhtäkään lapsista isälleen, jossei ole suljettu pois mahdollisuutta, että isän luona olisi tapahtunut 16-vuotiaan pahoinpitelyä tai seksuaalista hyväksikäyttöä!
Mitäs jos hyväksikäyttö onkin äidinpuoleta mutta ap ei kerrokaan kaikkea että hänellä on uusi miesystävä!
Vihjaatko että miesystäväni olisi hyväksikäyttänyt tyttäriäni? Aikamoinen velho hänen täytyis siinä tapauksessa olla, koska hän ei asu luonani eikä vietä aikaa lasteni kanssa ilman minua. Toisin sanoen hänellä ei olisi siihen edes tilaisuutta. Jos mulla olis pieninkin epäilys, että joko eksäni tai nykyinen mieheni käyttäisi lapsia hyväkseen, tekisin heti rikosilmoituksen ja kyseiset ihmiset eivät enää sen jälkeen elämäämme kuuluisi. AP
Vierailija kirjoitti:
Alkoholiongelma siirtyi mulla ainakin epäilyslistan kärkeen syyksi miksi 16-vuotias ei halua isälleen mennä. Vanhemman ongelmallisen juomisen katsominen on todella pelottavaa ja ahdistavaa. Älä pakota lapsia isälleen jos eivät halua mennä, ja avaa keskusteluyhteys isän juomisesta.
Yhdyn tähän.
Omalla isälläni puhkesi alkoholiongelma minun ollessani noin 16- tai 17-vuotias. Varsinaista ongelmajuomista kesti "vain" vajaa vuosi, mutta jo tuo aika on jättänyt pelon ja epävarmuuden jäljet ja ahdistun vieläkin, useita vuosia myöhemmin, lievästikin humaltuneiden ihmisten seurassa. Tilanne on tietysti nuoren kannalta monin kerroin traumaattisempi ja vakavampi silloin, kun ongelmaa on kestänyt pidempiä aikoja, välissä on ollut toivoa joka on sitten retkahduksen myötä särkynyt, ja jos ongelmaisen vanhemman kanssa joutuu viettämään viikon kahdestaan, ilman sitä vanhempaa jonka selvyyteen voi luottaa.
Isän juomista kannattaa tosiaan käsitellä ja koettaa selvittää sitä, onko se osasyynä nuorten oirehtimiseen.
En jaksa lukea kaikkia kommentteja joten en tiedä, onko tätä jo ehdotettu- mutta ehkä esikoisellasi on asiat yhtä huonosti kuin kuusitoistavuotiaallasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että av mammalla ei ole kaikki kohdallaan kun täältä tulee hakemaan apua eikä oikeasta paikasta.
Täällä on paljon paskaa että puolet joutas pellolle.
koko av mamma palsta joutas kiinni, koska tää on av mammojen kukkahattu tätien luvattu paikka.
En tiedä miks ees vaivaudun tähän vastaamaan, mutta mikäli olisit lukenu aiemmat viestini niin huomaisit, että apua ollaan haettu ja sitä saatukin, mutta ongelmat ovat silti olemassa. Mulla on ystäviä, mutta kaikkien kanssa en kuitenkaan halua ruotia näin henkilökohtaisia asioitani, joten sen takia tulin palstalle hakemaan mahdollista vertaistukea ja mielipiteitä. AP
Ystäville et halua kertoa, mutta av palstalle voit näin yksityiskohtaisesti kertoa. Aika kummaa. Eikö mieleesi juolahtanutkaan, että sinut on varmaan jo moni tunnistanut näiden tietojen perusteella?
Vierailija kirjoitti:
Joku täällä provoili, että on heittänyt nuoren ulos kun tämä paljastui lesboksi. Itse asiassa meidän 16vuotias on lesbo, mutta me ollaan annettu hänelle sataprosenttinen tuki. Tyttö kertoi tämän asian meille jo kaksi vuotta sittten, eikä kukaan läheinen ole ollut moksiskaan asiasta. Toki mietin, voiko tytön oireilu johtua tästä asiasta, onko ollut kiusaamista ym, mutta selllaiseen en kyllä ole törmännyt. Maailma on kuitenkin muuttunut niin paljon, ja varsinkin nuoret ovat nykyään niin suvaitsevaisia. Moni aikuinen voisi oikeasti ottaa oppia näiden nuorten maailmankatsomuksesta ja suvaitsevaisuudesta.
<3
Olet ihana ihminen! Virtuaalihalaus!
<3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan että av mammalla ei ole kaikki kohdallaan kun täältä tulee hakemaan apua eikä oikeasta paikasta.
Täällä on paljon paskaa että puolet joutas pellolle.
koko av mamma palsta joutas kiinni, koska tää on av mammojen kukkahattu tätien luvattu paikka.
En tiedä miks ees vaivaudun tähän vastaamaan, mutta mikäli olisit lukenu aiemmat viestini niin huomaisit, että apua ollaan haettu ja sitä saatukin, mutta ongelmat ovat silti olemassa. Mulla on ystäviä, mutta kaikkien kanssa en kuitenkaan halua ruotia näin henkilökohtaisia asioitani, joten sen takia tulin palstalle hakemaan mahdollista vertaistukea ja mielipiteitä. AP
Ystäville et halua kertoa, mutta av palstalle voit näin yksityiskohtaisesti kertoa. Aika kummaa. Eikö mieleesi juolahtanutkaan, että sinut on varmaan jo moni tunnistanut näiden tietojen perusteella?
Jos on tunnistanut, niin sittenpä on. Tosin uskon, etten ole ainoa äiti, jolla on tämänkaltaisia ongelmia. En vaan ole sen tyyppinen ihminen, että haluaisin jauhaa ongelmistani ja asioistani kaikkien tuttavieni kanssa. Mulle riittää ne muutamat läheiset ihmiset, joiden tukeen voin luottaa ja joiden tiedän jaksavan mua kuunnella. Luotan siihen, että tällä palstalla on järkeviäkin ihmisiä, joilta saa hyviä neuvoja ja vertaistukea. Siksi tää palsta kai on olemassa? AP
Mikähän ihme mahtaa olla lukiolaisen "oma ala"?