Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ajattelin heittää tyttären pihalle!
05.08.2016 |
Haluaisin nyt asiallisia kommentteja.Eli kaikki päänaukojat ja trollit voivat nyt siirtyä seuraavaan ketjuun, kiitos. Mulla ja eksällä on neljä lasta. Meillä on yhteishuoltajuus ja lapset ovat viikko-viikko systeemillä. Kumpikaan ei maksa kummallekaan mitään vaan kaikki kulut ollaan tähän mennessä pistetty puoliksi. Vanhin tyttäremme täyttää tänä vuonna 18v. Meidän välimme ovat pitkään olleet huonot. Tyttö tiuskii, vaatii ja on erittäin omahyväinen ja itsekäs. Kotitöitä ei tee ollenkaan, omasta vaatehuollosta ym puhumattakaan. Silti kiukuttelee mulle, jos jotkut hänen farkkunsa sattuvat olemaan pesemättä tai muuta vastaavaa. Oon koittanu joustaa, autan aina kun apua tarvitsee. Yritän keskustella, neuvotella..turhaan. Palkaksi saan suoranaista vittuilua.
Toiseksi vanhin tyttäremme (16v) sairastui psyykkisesti keväällä ja on tarvinnut sairaalahoitoa. Jostain syystä hän ei halua mennä lainkaan isälleen ja onkin ollut minun luonani monta kuukautta. Syytä tähän yritetään selvitellä lääkärien ja hoitajien kanssa, tähän mennessä turhaan. Tämä asia on aiheuttanut rahariitoja minun ja eksän välillä. Pyysin häneltä, jos hän voisi maksaa mulle 150e kuussa elareita, mutta eksän mielestä olen kohtuuton, saanhan sentään lapsilisän..huoh. Toisin sanoen hän koittaa pestä kätensä tytärensä elatuksesta kokonaan. Jos olisin kroisos, asia ei heilauttaisi mua mihinkään suuntaan. Mutta koska rahasta on tiukkaa, haluaisin saada taloudellista tukea eksältäni. Soskaan en haluaisi mennä tekemään mitään lopullisia päätöksiä, jos vaikka tyttö sitten yhtäkkiä haluaisi taas mennä isälleen ja asiat tulisivat kuntoon.
Nyt sitten mulla tuli mitta täyteen tämän vanhimman tytön kanssa. Jälleen kerran sain puhelimessa huutoa ja tiuskimista hänen taholtaan. Mielessäni heräsi ajatus: en halua häntä enää tänne. (nyt on isäviikko ja muut lapset tätä 16-vuotiasta lukuunottamatta ovat isällään) Pitääkö mun oikeasti niellä kaikki tämän esikoisen syytämä paska sen takia, että satun olemaan hänen äitinsä? Aattelin ehdottaa hänen isälleen, että ottaa hänet kokonaan asumaan luokseen. Sitten ei eksänkään tarttisi maksaa mulle mitään, kun toinen tyttö on mulla ja toinen hänellä kokonaan.
Minkälaisia tunteita tämä meidän tilanne herättää? Vähän tuli sekava sepustus ja lisätietoja voin pyydettäessä kirjoittaa. Tuleeko esikoiselle fiilis, että äiti heitti pihalle? Vai ymmärtääkö joskus munkin näkökannan?
Kommentit (147)
En varmaan ymmärrä teitä, joilla on lapsi joka vie noin paljon energiaa. Mutta kyllä kuulostaa pahalta, että aiot "heittää pihalle" lapsesi. Ehkä voisit auttaa häntä löytämään oman asunnon ja pääsemään alkuun omassa elämässään pihalle heittämisen sijaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos 16-v on sinulla jatkuvasti, niin eikö isä voisi pitää 18-v luonaan? Kulut menisivät tasan ja sinun ei tarvitse kuunnella äksyilyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko ajatellut, että sun vanhempi tyttäresi oireilee tiuskimalla sitä samaa mitä nuorempi ihan selkeän psyykkisesti? Etenkin kun sun voimavarasi ja huomiosi näyttäää kohdistuvan nuorempaan tyttöön. Vanhepaa tyttöäsi saattaa pelottaa, saattaa olla samoja syitä, minkälainen on hänen isäsuhteensa? Ehkä kokee epäreiluksi tilanteen, ehkä hänkään ei haluaisi asua isällään?
Itse asiassa oon aatellu näin päin, että nimenomaan tämä nuorempi tyttö on oireillut sen takia, että mulla on mennyt niin paljon energiaa ja aikaa tämän vanhemman kanssa. Jouduin keväällä oikeen kunnolla kattomaan peiliin ja toteamaan, että oon tehny pahoja virheitä tän nuoremman kanssa. Oon jopa monta kertaa sanonut hänelle, että "älä nyt luule, etteikö äiti susta välitä, kun joudun niin paljon olemaan siskosi kanssa, mutta kun siskolla on vaikeaa ja SINÄ kyllä pärjäät!" Oon niin kovasti tälle nuoremmalle iskostanut sitä, että sinä pärjäät, sinä oot vahva..Koska hän on aina ollutkin pärjäävä, hyvä, suorastaan loistava koulussa, ja hoitanut aina asiansa hyvin. Ehkä hän koki kuitenkin, ettei saa tarpeeksi huomiota ja alkoi oireilla. Lisäksi on nämä nuoremmat lapset, jotka vaativat oman osuutensa huomiosta ja tämä 16v on jäänyt vähemmälle. :( AP
Millaisia oireita tällä nuoremmalla siis on?
Aluksi hän lopetti puhumisen isälleen. Sitten kieltäytyi lähtemästä isänsä luo. Koulusta alkoi tulla viestejä, että tyttö lukkiutuu tietyissä tilanteissa, esim. ei yhtäkkiä suostu vastaamaan kysymykseen ja tuijottaa vaan eteensä mitään näkemättömin silmin. Keväällä huomasin että tytöllä oli viiltelyjälkiä käsivarsissa. Sitten paljastui, että hän on viillellyt itseään ympäri kroppaansa. Hänen parhaan ystävänsä äiti soitti minulle ja kertoi, että tyttäreni oli puhunut hänen tyttärelleen, että hänellä on itsemurha-ajatuksia. Nämä asiat johtivat siihen, että tyttäreni joutui (tai pääsi) psykiatriseen hoitoon. Nyt hän on kotona ja lääkitys alkaa purra. Syyt käytökselle ovat yhä epäselvät ja niitä koitetaan terapiassa selvitellä. Tää kaikki on niin raskasta, että senkin takia kamelin selkä katkesi tuon vanhemman tytön käytöksen osalta. Ja ennenkuin joku sanoo, että vanhempi tyttö käyttäytyy paskasti tämän tilanteen takia, niin asia on sillä tavalla, että esikoisen käytös on ollut paskamaista jo kauan kauan ennen tätä. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen ajatus oli, että tämä tyttö oireilee omaa pahaa oloaan. Onko erostanne pitkä aika? Ovatko lapset päässeet purkamaan ajatuksiaan? Muu elämän tilanne?
Pihalle ajo saattaa olla märkä rätti kasvoille, mikäli käytös johtuu siitä ettei ole hyvä olla. Itse saisin sen kuvan, että äiti hylkää. Keskustelkäa, yrittäkää päästä pinnan alle.Erosta on pitkä aika jo. Ollaan siitä keskulteltu ja kaikki lapset ovat sitä mieltä, että ovat sen yli päässeet. Isällä on avovaimo, itselläni miesystävä, jonka kanssa ollaan seurusteltu kauan, mutta ei asuta yhdessä, eikä ole kiirettä yhteen muuttaakaan. Näin on ihan hyvä.
Suurin ongelma tämän esikoisen kanssa onkin juuri se, etten saa häneen minkäänlaista keskusteluyhteyttä. Häntä ei kiinnosta mun seura, eikä hän halua jutella mun kanssa mistään. Paitsi niistä asioista, joita hän sillä hetkellä haluaa (uusi vaate, hiusväri, festarilippu, rahaa). Hän on tosi vihamielinen mua kohtaan ja usein tuntuu että hän oikeasti vihaa mua. Luulisi että murkkuikä ois tässä vaiheessa jo ohitettu ja alettais olla ns aikuinen-aikuinen tasolla. Apua oon hakenu, ollaan käyty juttelemassa esikoisen kanssa psykologilla, mutta ei mikään ole edenny..Miesystävä on sanonut kerran, että olen liian kiltti. Ite oon, tähän asti, ollu sitä mieltä, että kiltteys on ainoa mahollisuus saada jotain hyvää aikaan meidän välillä. Nyt vaan tuntuu siltä, että mitta tuli täyteen. Tämä stressi tuon 16vuotiaan kanssa, taloudelliset huolet ja kahden nuoremman lapsen asioiden hoito on alkanut käymään niin raskaaksi, että en enää jaksa vastaanottaa liki aikuisen naisen suoltamaa vittuilua. AP
Tekee pahaa lapsesi vuoksi. Olisit edes alaikäisenä hylännyt niin olisi päässyt edes johonkin (lastensuojelu), nyt joutuu tyhjän päälle jos todella heität hänet ulos. Tuon ikäinen tarvii vielä ohjausta ja opastusta, ja vaatii se eläminen rahaakin. Tuon ikäinen ei vielä saa edes opintotukea, joten millä hänen pitäisi elää yksin hylättynä? Elatusvelvollisuus kuuluu vanhemmille toisen asteen koulutuksen loppuun saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos 16-v on sinun luonasi jatkuvasti, niin eikö 18-v voisi olla isällään? Tasaisi kustannuksia eikä sinun tarvitse kuunnella äksyilyä.
Vierailija kirjoitti:
Jahka tytär täyttää 18 v, niin voit sanoa hänelle ovea ja sanoa, että siitä vaan, jos ei osaa olla. Sulla ei ole periaatteessa elatusvelvollisuutta, senkus potkaiset pihalle. Mitta se on sunkin vieterilläsi.
Teoriassa ja käytännössä kyllä on elatusvelvollisuus toisen asteen opintojen loppuun asti, jos vain elatuskykyä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äh! 23 ja 27 on molemmat minun. 23 näytti vain kadonneen, mutta ilmeistyikin sitten takaisin. Pöh!
Minä en ikinä heittäisi lasta pihalle, en ikinä.
Sitäpaitsi.. Jos vanhempi oireilee ja nuorempi vielä vakavammin, onko mahdollista, että isä kohtelee heitä huonosti? Hyväksikäyttöä? Entä isän mahdollinen puoliso?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia ap, rankalta kuulostaa :(
Mitäpä jos kirjoitat tyttärelle kirjeen, kerrot että olet huolissasi teidän perheestä ja tytöstä, jatkuva riitely vie voimat kaikilta ja haluat, että asiaan tulee muutos. Älä syyttele vaan pohdiskele, mitkä asiat teidän perheen elämässä kaipaa muutosta ja että tarvit siihen kaikkien perheen jäsenten apua.
Kirjeestä voisi olla apua myös 16-vuotiaalle. Kerro, että rakastat ja haluat, että teidän perhe olisi onnellinen jne.
Kun tilanne on jo noin uuvuttava, on vaan pysähdyttävä ja mietittävä, että millä tuon tilanteen saa rauhoittuun. Vanhoja ei kannata miettiä vaan pohtia yhdessä, miten jokainen kokisi tulevansa kuulluksi ja ymmärretyksi, miten arjen saisi rullaamaan. Kerro lapsille avoimesti, että nyt arki on niin raskasta, että tarvit kaikkien apua siihen, että saatte kaiken pyöriin. Kerro myös, että rahat on tiukilla ja ikävä kyllä sinulla ei ole nyt varaa ostella mitään hetkeen.
Minä itse sain tuolla tyylillä kapinoivaan teiniin puheyhteyden ja nyt meidän välit on oikein hyvät :) kyseessä toisin nuori mies, mutta se että puhui avoimesti syyttelemättä ja pyysi apua arkeen, näytti että oikeasti haluaa lopettaa riitelyn ja haluaisi hyvät välit ja kunnioitusta molemmin puolin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen ajatus oli, että tämä tyttö oireilee omaa pahaa oloaan. Onko erostanne pitkä aika? Ovatko lapset päässeet purkamaan ajatuksiaan? Muu elämän tilanne?
Pihalle ajo saattaa olla märkä rätti kasvoille, mikäli käytös johtuu siitä ettei ole hyvä olla. Itse saisin sen kuvan, että äiti hylkää. Keskustelkäa, yrittäkää päästä pinnan alle.Erosta on pitkä aika jo. Ollaan siitä keskulteltu ja kaikki lapset ovat sitä mieltä, että ovat sen yli päässeet. Isällä on avovaimo, itselläni miesystävä, jonka kanssa ollaan seurusteltu kauan, mutta ei asuta yhdessä, eikä ole kiirettä yhteen muuttaakaan. Näin on ihan hyvä.
Suurin ongelma tämän esikoisen kanssa onkin juuri se, etten saa häneen minkäänlaista keskusteluyhteyttä. Häntä ei kiinnosta mun seura, eikä hän halua jutella mun kanssa mistään. Paitsi niistä asioista, joita hän sillä hetkellä haluaa (uusi vaate, hiusväri, festarilippu, rahaa). Hän on tosi vihamielinen mua kohtaan ja usein tuntuu että hän oikeasti vihaa mua. Luulisi että murkkuikä ois tässä vaiheessa jo ohitettu ja alettais olla ns aikuinen-aikuinen tasolla. Apua oon hakenu, ollaan käyty juttelemassa esikoisen kanssa psykologilla, mutta ei mikään ole edenny..Miesystävä on sanonut kerran, että olen liian kiltti. Ite oon, tähän asti, ollu sitä mieltä, että kiltteys on ainoa mahollisuus saada jotain hyvää aikaan meidän välillä. Nyt vaan tuntuu siltä, että mitta tuli täyteen. Tämä stressi tuon 16vuotiaan kanssa, taloudelliset huolet ja kahden nuoremman lapsen asioiden hoito on alkanut käymään niin raskaaksi, että en enää jaksa vastaanottaa liki aikuisen naisen suoltamaa vittuilua. AP
Tekee pahaa lapsesi vuoksi. Olisit edes alaikäisenä hylännyt niin olisi päässyt edes johonkin (lastensuojelu), nyt joutuu tyhjän päälle jos todella heität hänet ulos. Tuon ikäinen tarvii vielä ohjausta ja opastusta, ja vaatii se eläminen rahaakin. Tuon ikäinen ei vielä saa edes opintotukea, joten millä hänen pitäisi elää yksin hylättynä? Elatusvelvollisuus kuuluu vanhemmille toisen asteen koulutuksen loppuun saakka.
Hylkää=muuttaa isälleen. Isän luona asuminen on hylkäämistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea päätöksenteko on huolimatta mihin ratkaisuun päädyt. Oma kantani on, että "pistät pihalle" ainakin vähäksi aikaa sinne isänsä luo, niin tilanne tasoittuu myös nuoremman lapsesikin kannalta, kun ei tarvi konflikteja kattella kotona ja rahallisesti olisi tietenkin järkevää. Täytyyhän lasten isänkin osata ottaa vastuuta ja suora toiminta siinä auttaa, ei muu. Vanhemman lapsen täytyy oppia, ettei aikuinen nainen kotona voi käyttäytyä noin! Sympatiani on puolellasi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen ajatus oli, että tämä tyttö oireilee omaa pahaa oloaan. Onko erostanne pitkä aika? Ovatko lapset päässeet purkamaan ajatuksiaan? Muu elämän tilanne?
Pihalle ajo saattaa olla märkä rätti kasvoille, mikäli käytös johtuu siitä ettei ole hyvä olla. Itse saisin sen kuvan, että äiti hylkää. Keskustelkäa, yrittäkää päästä pinnan alle.Erosta on pitkä aika jo. Ollaan siitä keskulteltu ja kaikki lapset ovat sitä mieltä, että ovat sen yli päässeet. Isällä on avovaimo, itselläni miesystävä, jonka kanssa ollaan seurusteltu kauan, mutta ei asuta yhdessä, eikä ole kiirettä yhteen muuttaakaan. Näin on ihan hyvä.
Suurin ongelma tämän esikoisen kanssa onkin juuri se, etten saa häneen minkäänlaista keskusteluyhteyttä. Häntä ei kiinnosta mun seura, eikä hän halua jutella mun kanssa mistään. Paitsi niistä asioista, joita hän sillä hetkellä haluaa (uusi vaate, hiusväri, festarilippu, rahaa). Hän on tosi vihamielinen mua kohtaan ja usein tuntuu että hän oikeasti vihaa mua. Luulisi että murkkuikä ois tässä vaiheessa jo ohitettu ja alettais olla ns aikuinen-aikuinen tasolla. Apua oon hakenu, ollaan käyty juttelemassa esikoisen kanssa psykologilla, mutta ei mikään ole edenny..Miesystävä on sanonut kerran, että olen liian kiltti. Ite oon, tähän asti, ollu sitä mieltä, että kiltteys on ainoa mahollisuus saada jotain hyvää aikaan meidän välillä. Nyt vaan tuntuu siltä, että mitta tuli täyteen. Tämä stressi tuon 16vuotiaan kanssa, taloudelliset huolet ja kahden nuoremman lapsen asioiden hoito on alkanut käymään niin raskaaksi, että en enää jaksa vastaanottaa liki aikuisen naisen suoltamaa vittuilua. AP
Tekee pahaa lapsesi vuoksi. Olisit edes alaikäisenä hylännyt niin olisi päässyt edes johonkin (lastensuojelu), nyt joutuu tyhjän päälle jos todella heität hänet ulos. Tuon ikäinen tarvii vielä ohjausta ja opastusta, ja vaatii se eläminen rahaakin. Tuon ikäinen ei vielä saa edes opintotukea, joten millä hänen pitäisi elää yksin hylättynä? Elatusvelvollisuus kuuluu vanhemmille toisen asteen koulutuksen loppuun saakka.
Hylkää=muuttaa isälleen. Isän luona asuminen on hylkäämistä?
Kyllä, siltä se olisi minusta 18-vuotiaana tuntunut, jos äiti olisi sanonut ettei halua minun asuvan luonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osallistuuko muut lapset kotitöihin?
Kyllä osallistuu. Tässä suhteessa meillä reippaimmat kotitöiden tekijät ovat nämä kaksi nuorempaa. 16-vuotias ei ymmärrettävästi tällä hetkellä jaksa kotitöihin osallistua. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen ajatus oli, että tämä tyttö oireilee omaa pahaa oloaan. Onko erostanne pitkä aika? Ovatko lapset päässeet purkamaan ajatuksiaan? Muu elämän tilanne?
Pihalle ajo saattaa olla märkä rätti kasvoille, mikäli käytös johtuu siitä ettei ole hyvä olla. Itse saisin sen kuvan, että äiti hylkää. Keskustelkäa, yrittäkää päästä pinnan alle.Erosta on pitkä aika jo. Ollaan siitä keskulteltu ja kaikki lapset ovat sitä mieltä, että ovat sen yli päässeet. Isällä on avovaimo, itselläni miesystävä, jonka kanssa ollaan seurusteltu kauan, mutta ei asuta yhdessä, eikä ole kiirettä yhteen muuttaakaan. Näin on ihan hyvä.
Suurin ongelma tämän esikoisen kanssa onkin juuri se, etten saa häneen minkäänlaista keskusteluyhteyttä. Häntä ei kiinnosta mun seura, eikä hän halua jutella mun kanssa mistään. Paitsi niistä asioista, joita hän sillä hetkellä haluaa (uusi vaate, hiusväri, festarilippu, rahaa). Hän on tosi vihamielinen mua kohtaan ja usein tuntuu että hän oikeasti vihaa mua. Luulisi että murkkuikä ois tässä vaiheessa jo ohitettu ja alettais olla ns aikuinen-aikuinen tasolla. Apua oon hakenu, ollaan käyty juttelemassa esikoisen kanssa psykologilla, mutta ei mikään ole edenny..Miesystävä on sanonut kerran, että olen liian kiltti. Ite oon, tähän asti, ollu sitä mieltä, että kiltteys on ainoa mahollisuus saada jotain hyvää aikaan meidän välillä. Nyt vaan tuntuu siltä, että mitta tuli täyteen. Tämä stressi tuon 16vuotiaan kanssa, taloudelliset huolet ja kahden nuoremman lapsen asioiden hoito on alkanut käymään niin raskaaksi, että en enää jaksa vastaanottaa liki aikuisen naisen suoltamaa vittuilua. AP
Tekee pahaa lapsesi vuoksi. Olisit edes alaikäisenä hylännyt niin olisi päässyt edes johonkin (lastensuojelu), nyt joutuu tyhjän päälle jos todella heität hänet ulos. Tuon ikäinen tarvii vielä ohjausta ja opastusta, ja vaatii se eläminen rahaakin. Tuon ikäinen ei vielä saa edes opintotukea, joten millä hänen pitäisi elää yksin hylättynä? Elatusvelvollisuus kuuluu vanhemmille toisen asteen koulutuksen loppuun saakka.
Hylkää=muuttaa isälleen. Isän luona asuminen on hylkäämistä?
Kyllä, siltä se olisi minusta 18-vuotiaana tuntunut, jos äiti olisi sanonut ettei halua minun asuvan luonaan.
Vittuilitko äidillesi? Vai käyttäydyitkö niinkuin lähes aikuisen naisen kuuluu käyttäytyä?
Hmm, jos vanhemman teinin kiukuttelu ja mahd. riitely isän luona on aiheuttanut tuossa nuoremmassa ahdistusta? Jos isä puuttuu jämäkämmin ja tulee konflikteja? Ja 16v väsyi katselemaan niitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen ajatus oli, että tämä tyttö oireilee omaa pahaa oloaan. Onko erostanne pitkä aika? Ovatko lapset päässeet purkamaan ajatuksiaan? Muu elämän tilanne?
Pihalle ajo saattaa olla märkä rätti kasvoille, mikäli käytös johtuu siitä ettei ole hyvä olla. Itse saisin sen kuvan, että äiti hylkää. Keskustelkäa, yrittäkää päästä pinnan alle.Erosta on pitkä aika jo. Ollaan siitä keskulteltu ja kaikki lapset ovat sitä mieltä, että ovat sen yli päässeet. Isällä on avovaimo, itselläni miesystävä, jonka kanssa ollaan seurusteltu kauan, mutta ei asuta yhdessä, eikä ole kiirettä yhteen muuttaakaan. Näin on ihan hyvä.
Suurin ongelma tämän esikoisen kanssa onkin juuri se, etten saa häneen minkäänlaista keskusteluyhteyttä. Häntä ei kiinnosta mun seura, eikä hän halua jutella mun kanssa mistään. Paitsi niistä asioista, joita hän sillä hetkellä haluaa (uusi vaate, hiusväri, festarilippu, rahaa). Hän on tosi vihamielinen mua kohtaan ja usein tuntuu että hän oikeasti vihaa mua. Luulisi että murkkuikä ois tässä vaiheessa jo ohitettu ja alettais olla ns aikuinen-aikuinen tasolla. Apua oon hakenu, ollaan käyty juttelemassa esikoisen kanssa psykologilla, mutta ei mikään ole edenny..Miesystävä on sanonut kerran, että olen liian kiltti. Ite oon, tähän asti, ollu sitä mieltä, että kiltteys on ainoa mahollisuus saada jotain hyvää aikaan meidän välillä. Nyt vaan tuntuu siltä, että mitta tuli täyteen. Tämä stressi tuon 16vuotiaan kanssa, taloudelliset huolet ja kahden nuoremman lapsen asioiden hoito on alkanut käymään niin raskaaksi, että en enää jaksa vastaanottaa liki aikuisen naisen suoltamaa vittuilua. AP
Tekee pahaa lapsesi vuoksi. Olisit edes alaikäisenä hylännyt niin olisi päässyt edes johonkin (lastensuojelu), nyt joutuu tyhjän päälle jos todella heität hänet ulos. Tuon ikäinen tarvii vielä ohjausta ja opastusta, ja vaatii se eläminen rahaakin. Tuon ikäinen ei vielä saa edes opintotukea, joten millä hänen pitäisi elää yksin hylättynä? Elatusvelvollisuus kuuluu vanhemmille toisen asteen koulutuksen loppuun saakka.
Hylkää=muuttaa isälleen. Isän luona asuminen on hylkäämistä?
Kyllä, siltä se olisi minusta 18-vuotiaana tuntunut, jos äiti olisi sanonut ettei halua minun asuvan luonaan.
Käyttäydyitkö sitten samoin kuin ap:n 18-v? Kyllä tuon ikäinen ymmärtää, miksei käytöksensä vuoksi ole tervetullut.
Minusta tässä keskitytään nyt liikaa siihen 16-vuotiaaseen. Hänen perheensä on mitä on, ei ole perheen vuorovaikutussuhteiden ja vanhimman mielenterveyden kannalta mikään toimiva ratkaisu dumpata vanhinta isälleen "piiloon". Oireilevat ehkä samaa asiaa mutta eri tavoin, toinen saa tahtonsa läpi ja toinen ollaan heittämässä pihalle?
Teillä on aika pahoja ongelmia lapsilla kyllä. Vanhemmalla on paha olla eikä usko, että sä luotat häneen tai ei luota sinuun, koska ei puhu. Voi harmi. Rajat asettaisin, mutta en ns. "antaisi takaisin" kostamalla heitolla ulos kotoa. Rajat siis vaan, että en enää olisi kiltti, puhui mulle tai ei. Saattaisin sopia isänsä kanssa, että asuu siellä ja lapselle se ilmoitusluontoisena asiana.
Jos raivostuu, niin et vain ala keskustella. Jos vässyttää, että siitä tulee hänelle sitä ja tätä vaikeutta, niin sanoisin vain, että aina ei elämässä mene niin kuin haluaa tms. Jos ne on tyyliin hiukan hankalampi elämä ennenkuin tottuu uuteen -tasoisia ongelmia.
Alue: Aihe vapaa
Itsepä'hän päätit tehdä. Ei sillä ole mitään velvollisuutta tehdä kuten sä haluat, joten sun täytyy vaan hyväksyä sen käytös ja suostua sen vaatimuksiin.