Koirakon perässä hiippailevat lapset!

Ärsyttää, kun naapurin ikkunasta tuijotetaan meidän kyrväkköä. Siis, kun touhutaan mieheni kanssa lauantaisaunan jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirakko? Vähän kuin ratsukko? 😂 Huvittaa nämä henkeen ja vereen olevat koiraihmiset jotka niin vakavina ja tärkeinä kulkevat sen mustinsa kanssa ja puhuvat itsestään koirakkona.

On se kumma että osataan niitä koiria kouluttaa ja opettaa niin tosissaan ja otsa kurtussa, mutta jollekin kakaralle ei osata sanoa että "hei kuule, älä seuraa meitä. Koira on arka, pelkää lapsia eikä pidä silittämisestä. Mene keksimään joku toinen leikki. Heippa."

Tämä!

Ja oletteko huomanneet miten tällaiset viestit joissa kehotetaan suomalaista ihan avaamaan suunsa ja sanomaan asiansa selkeästi ja kuuluvalla äänellä keräävät alapeukkuja.

Oi, teitä suloisia pikku mököttäjiä jotka PELKÄÄTTE PUHUMISTA. :)

Minä luulin että kyseessä on koiravaljakko, ja ihmetellen tulin lukemaan.

Joillakin, olen tuolla koirapiireissä huomannut, menee tämä harrastaminen todella yli.

Monessa koiraperheessä ei muusta puhutakaan, kuin siitä piskistä.

Naureskelemme harrastuspiireissä näille vouhkanoille.

Meillä on ollut koiria aina, pentuja en suostu intopinkeille myymään.

Mitenkäs sitten sanotaan, jos on kaksi tai useampi koira? Onko se koirikko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirakko? Vähän kuin ratsukko? 😂 Huvittaa nämä henkeen ja vereen olevat koiraihmiset jotka niin vakavina ja tärkeinä kulkevat sen mustinsa kanssa ja puhuvat itsestään koirakkona.

On se kumma että osataan niitä koiria kouluttaa ja opettaa niin tosissaan ja otsa kurtussa, mutta jollekin kakaralle ei osata sanoa että "hei kuule, älä seuraa meitä. Koira on arka, pelkää lapsia eikä pidä silittämisestä. Mene keksimään joku toinen leikki. Heippa."

Tämä!

Ja oletteko huomanneet miten tällaiset viestit joissa kehotetaan suomalaista ihan avaamaan suunsa ja sanomaan asiansa selkeästi ja kuuluvalla äänellä keräävät alapeukkuja.

Oi, teitä suloisia pikku mököttäjiä jotka PELKÄÄTTE PUHUMISTA. :)

Entäs tämä:

Ap kertoi ettei pyyntö auta. Oi teitä suloisia pikku lukutaidottomia kun te ette osaa ketjua ihan itse lukaista :)

No kerropas, mitä se auttaa tänne tulla vinkumaan?

Hieman on nyt vouhotusta ilmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirakko? Vähän kuin ratsukko? 😂 Huvittaa nämä henkeen ja vereen olevat koiraihmiset jotka niin vakavina ja tärkeinä kulkevat sen mustinsa kanssa ja puhuvat itsestään koirakkona.

On se kumma että osataan niitä koiria kouluttaa ja opettaa niin tosissaan ja otsa kurtussa, mutta jollekin kakaralle ei osata sanoa että "hei kuule, älä seuraa meitä. Koira on arka, pelkää lapsia eikä pidä silittämisestä. Mene keksimään joku toinen leikki. Heippa."

Tämä!

Ja oletteko huomanneet miten tällaiset viestit joissa kehotetaan suomalaista ihan avaamaan suunsa ja sanomaan asiansa selkeästi ja kuuluvalla äänellä keräävät alapeukkuja.

Oi, teitä suloisia pikku mököttäjiä jotka PELKÄÄTTE PUHUMISTA. :)

M.O.T.

Oikeesti: hävetkää, mykät arkajalat! Olette varmasti niitä ketkä olette mykkiä kaupan kassalla kun teille sanotaan "päivää" tai "olkaa hyvä".

Mä en ihan oikeasti usko sitä, että ap:n ja koiransa perässä hiippailee sellaisia lapsia, joille ap on ihan selkeästi sanonut, että perässä ei voi hiippailla, jos koira ei pelkää. Ja tuo, että ei suostu kasvattamaan toisten lapsia: eivät vanhemmat voi sitä tilannetta hoitaa, jos eivät ole paikalla. Eikä siitä ole välttämättä mitään apua, vaikka kuinka varoittelee siitä sun tästä.

En käsitä. Ap:lla on pieni koira eikä sen vertaa kekseliäisyyttä, että nostaa koiran syliin ja juoksee pois. Mielikuvitusta on lupa käyttää! Itselläni on kaksi pienehköä koiraa ja toistaiseksi olen pärjännyt.

Vierailija kirjoitti:

Lapset tunnistaa nykyäänkin niin hyvin lassien ja voitte kuvitella sitä tuskaa, kun satutaan koulujen ohi kävelemään ja jokainen koirarakas lapsonen kirmaa tätä minun elävää lassieta paijaamaan! Joo, ihanaa että koirasta pidetään, nauttii sekin huomiosta mutta ei minulla ole aikaa seisoskella puolta tuntia tienvarressa kun lenkillä olen, tarkoitus on siis lenkkeillä... Kerrostalojen pihoista karkaa myös lapsia hännystelemään, todella rasittavaa kun perässä vinkuvat saako silittää. Onneksi koira pitää lapsista, omistajansa ei 😄

Varaa puhelin mukaan ja ala "pälättää ystävällesi".

Olen useaan otteeseen maininnut, että olen sanonut lapsille. Nätisti, pian on pakko sanoa rumemmin. Mielestäni on outoa että minä joudun kasvattamaan toisten lapsia kun vanhemmat eivät sitä ole viitsineet tehdä.

Vaikken vertaa koiraani lapsiin, minä ainakin pidän koirani kaukana vieraista, sillä otan muutkin huomioon.

Ja niille jotka eivät ymmärrä sanaa koirakko ja takertuvat siihen, voin muotoilla otsikon paremmin: minun ja koirani ulkona perässä hiippailevat lapset!

-Ap

Täällä aina valitetaan räksyttävistä pikkukoirista, joita ei ole koulutettu. Voin kertoa viiden vuoden  ja kahden pikkukoiran kokemuksella, että se on kyllä ihan vastaantulijoiden syytä.

Jos tuolla kulkee  söpön fifin kanssa, se on pikku pennusta saakka vapaata riistaa ihan kaikille. Ei ainoastaan lapsiseurailijoille (jotka ei ehkä ymmärrä). Vastaantulijat "syöksyvät kimppuun" koskettelemaan ja mölisemään, kun pikkukoirat on niin lutusia. Sitten on kaupan päälle namimummot, jotka haluaa tarjota herkkupaloja ja jotka tuhoaa loputkin koulutuksestani. Kymmenen kertaa isompien koirien annetaan tulla tohottamaan ja hyppelemään kohti, nehän on niin "kilttejä". Parhaassa tapauksessa iso koira on irti kun "eihän se mitään tee". Omat koirani on paniikissa, mutta mitäpä siitä.

Näillä keinoilla toisesta koirastani on tullut arka ja herkästi räksyttävä. Nykyään teen selväksi jo olemuksellani, että meidän lähelle ei tulla. Saan koirani pysymään asiallisesti isolla työllä, jos toinen voi mennä sen ison ja tohottavan sessen kanssa tien toista reunaa. Meidän kohdalla ei tarvii pysähdellä kiitos, eikä tarjoilla nameja.

Tiedän, ihmiset tarkoittavat vain hyvää, mutta kerronpa tämän, jos joku ymmärtäisi mikä seuraus siitä hyvän tarkoittamisesta on. Mistä lapset voisi osata käyttäytyä pikku koirien kanssa, kun aikuisetkaan ei osaa.

Olin viikonloppuna koiranhoitajana. Koiran emäntä ei ollut huomannut mainita minullettä koiransa vihaa lapsia.

Kuulemma joskus pienenä jotkut lapset ovat sitä kiusanneet. Koira myös painaa enemmän kuin omistajans, että enää tuskin tulevat härnäämään.

No ole koiraa ennenkin lenkittänyt, mutta ei ole tullut vastaan lapsia.

Nyt tuli ja koira päästi sellaisen äläkän ja alkoi pomppia hinassa, että lapsiparka sai varmaan traumoja.

Tuntuu nyt pelottavalta että miten tuollaista koiraa voi edes pitää.

Se karkaileekin välillä ja olen tutulta kuullut että liukkailla keleillä ja jopa märällä ruoholla koira vetää omistajansa usein nurin.

Muutoin koira on mitä suloisin, toisia koiria ole osannut sen kanssa varoa, mutta tämä lapsijuttu hieman säikäytti.

En ikinä anna lasten silittää koiraani elleivät he pyydä lupaa. Koirani kyllä rakastaa lapsia ettei ole siitä kiinni, annan yleensä aina silittää kun pyytävät (koirani yrittää välillä hyppiä, niin asetun koiran viereen niin, että voin pysäyttää ennen kuin alkaa niin tekemään).

Kerran joku alle kouluikäinen lapsi lähti seuraamaan meitä ja nimenomaan oli aikomuksena silittää koiraa takaapäin, lupaa kysymättä. Koirani käveli silloin vierelläni, joten en heti huomannut lasta, kuulin tämän askeleet ja käännyin katsomaan. Säikähdin ja sanoin jämäkästi että "Älä koske siihen!" (tuli selkäytimestä, kerrankin :D ) Vaikka meidän koira onkin todella kiltti ja rakastaa lapsia, se saataa hyvinkin puraista jos tulee noin yllätetyksi.

Itse ajattelen aina asiat koiran kannalta, minä olen sen huoltaja ja minun täytyy pitää huoli että koiralla on kaikki hyvin. Minusta siihen kuuluu se, etteivät tuntemattomat (olivat sitten lapsia tai aikuisia) tuolla tavalla säikyttelisi koiraani, kuten myöskin ettei koirani vahingossakaan vahingoita ketään muuta. Joskus kun olen koiraani koulutanut ohittamaan muita koiria, en ole antanut lastenkaan silittää koiraani vaikka luvan pyytävätkin, koska tärkeämpää oli sillä hetkellä että se oppii ohittamaan kuin että lapsi saisi silittää koiraa.

Ja vinkkinä siihen kun kaikki mahdolliset lapset aina tulevat silittelemään koiraa, sano joskus että "nyt ei voi kun on kiire, mutta ensi kerralla sitten" (jämäkästi mutta ystävällisesti) ja jatkat matkaa hidastamatta. Tajuavat ettei joka kerta pääse silittämään. Toisekseen kun lapset ovat hetken koiraa silitelleet, sano (edelleenkin jämäkästi mutta ystävällisesti) esim. että "no niin, mepä lähdetään nyt jatkamaan lenkkiä". Ei aina tartte pysähtyä kymmeneksi minuutiksi, ei aina tartte olla muille mieliksi.

Vierailija kirjoitti:

Koirakko? Vähän kuin ratsukko? 😂 Huvittaa nämä henkeen ja vereen olevat koiraihmiset jotka niin vakavina ja tärkeinä kulkevat sen mustinsa kanssa ja puhuvat itsestään koirakkona.

On se kumma että osataan niitä koiria kouluttaa ja opettaa niin tosissaan ja otsa kurtussa, mutta jollekin kakaralle ei osata sanoa että "hei kuule, älä seuraa meitä. Koira on arka, pelkää lapsia eikä pidä silittämisestä. Mene keksimään joku toinen leikki. Heippa."

Anna sinä tyhmäkkö idiootikko koirakkojen kulkea vakavina ja tärkeinä vaan. Katsotaan kuinka sua sitten huvittaa, kun kakaraltasi puuttuu muutama sormi, kun kielloista huolimatta koiran suuhun tungetaan?

Niin saa jatkuvasti länkyttää samaa asiaa päivästä toiseen, ettei mitään määrää, kun ei edes kunnon karjaisu tehoa. Me KOIRAKOT emme koirinemme häiritse kenenkään räkäposkia, vaan vanhemmat sen laiminlyönnin tekevät, ihan LAISKUUTTAAN, kun eivät perstuotoksiaan opeta ja vahdi!

Muutimme kahden collien kanssa rivariin lapsiperheen viereen. Viimeistä muuttolaatikkoa ei oltu saatu sisään, kun naapurista kuului "Voi miten  ihanaa, tänne muutti kaksi söpöä koiraa! Saatiinkin kivat leikkikaverit! Ja nyt mennään silittämään"!

Vedin hurtat äkkiä takapihalta sisälle ja oven kiinni. Ikkunasta näin, kun mukulat tuijottivat meille ja äitikin siinä vieressä pyöri! Olivat metrin päässä takaovesta MEIDÄN alueella, kun ei vielä ollut puskia eikä aitaa, minkä laitoimme myöhemmin :O Sama homma jatkui, vaikka sanoin, ettei silitellä! Toinen näistä laiminlyöty rescuekoira!

Mua on myös usein lähdetty seuraamaan, ja vaikka kuinka kauniisti sanoisi, tulee vastaukseksi "Me saadaan tässä kulkea"! Voihan vittu sanon, saatana! Kyllä ollaan valmiita ottamaan kermat kakun päältä, eli kivaa leikittää jonkun koiria, kun saa vain sen huvin tekemättä mitään. Ratsukoista puh.ollen, eikös lapset saa ratsastaa, KUNHAN HOITAVAT noita poneja ja hevosia? Eli eri asia!

Mene sinäkin keksimään joku toinen leikki! Ei noin tyhmiä kannanottoja tänne kaivata!!! Jatkossa teen rikosilmoituksen perässäni hiipivistä ja koiriani ahdistelevista kusipäistä!

Koirakko on minulle täysin vieras termi. Googletin mutta sivistyssanakirja ei tunnista sanaa. Arvelin että liittyy laumaan koiria tai sitten mahdollisesti niin kuin karjakko= karjan hoitaja, koirakko = koiran hoitaja eli ammattinimike ihmiselle, joka työkseen hoitaa koiria.

Ilmeisesti näin ei ole vaan sana tarkoittaa koiraa ja sen omistajaa? Näin päättelin mutta en tiedä onko se oikein.

Ap, minä olen ollut tuollainen lapsi, joka on mankunut koiran omistajilta, että saisin silittää koiraa. En nyt sentään seuraamaan ruvennut, mutta aina ajattelin, että omistaja on vain lapsivihaaja, jos kieltäytyi. Nykyään opetan omille lapsilleni, että koiraa ei ikinä lähestytä ilman omistajan lupaa. Toinen lapsistani on koirakammoinen koska kaksi dobermannia syöksyi haukkuen ja hyppien hänen luokseen rappukäytävässä omistajien vain nauraessa. Lapseni oli tuolloin 2-vuotias. On vaikea opettaa toisen kunnioitusta, kun moni koiranomistaja ei itse kunnioita muiden tilaa. Kaikkien olisi syytä muistaa, että eläimet voivat olla arvaamattomia ja että niille on annettava oma tilansa.

Eniten ärsyttää hevosharrastajat, jotka käyttävät tonttimme rajaa kulkuväylänä. Lasten leikkimökki on siinä aivan tontin rajalla ja kun hevoset kulkevat ohi, niin lapset tietysti mekastavat ja huutavat kaikkia katsomaan. Eräs ratsastaja sitten veti herneen nenään ja karjui, että hevoset ovat arvaamattomia eläimiä, niiden lähellä ei saa huutaa eikä niitä kohti saa juosta koska ne pelästyvät. Okei, meni lapsille jakeluun kerralla (tarpeeksi kiukkuinen ääni on hyvä auktoriteettiääni) ja hyvä niin, mutta itse jäin miettimään, että saamme mekastaa ja juosta tontillamme aivan vapaasti ja meidän koirammekin on usein pihalla vapaana. Ei lähde pihasta mutta olisi hyvin saattanut juosta rajalle haukkumaan hevoselle. Onko se meidän vikamme? Vai voisiko ehkä hevosharrastajat löytää turvallisemman reitin vaikkapa siitä pellon keskeltä tai ehkä varmuudeksi jotenkin varoittaa meitä muuten kuin vain putkahtamalla metsästä meidän tonttimme laidalle niin, että kaikki yllättyvät.

Mulla tuli otsikosta (eritoten koirakosta) mielikuva että sulla on lauma siperianhuskyja jotka vetää sua reessä ja hullu kakaralauma hiippailee teidän perässä kilometrikaupalla Lapin tuntureilla.

No, oli miten oli, jos eivät nätisti usko niin sitten kannattaa sanoa ihan suoraan ja tylysti. Se on kuitenkin parempi kuin koiranpurema lapsella. On kyllä huonostikasvatettuja (ja urpoja) lapsia, jos edelleen seuraavat ja haluavat silittää vaikka sanot että koira pelkää ja voi purra. Luulisi tuosta tyhmemmänkin penskan hoksaavan, että kannattaa antaa olla. 

Vierailija kirjoitti:

Koirakko on minulle täysin vieras termi. Googletin mutta sivistyssanakirja ei tunnista sanaa. Arvelin että liittyy laumaan koiria tai sitten mahdollisesti niin kuin karjakko= karjan hoitaja, koirakko = koiran hoitaja eli ammattinimike ihmiselle, joka työkseen hoitaa koiria.

Ilmeisesti näin ei ole vaan sana tarkoittaa koiraa ja sen omistajaa? Näin päättelin mutta en tiedä onko se oikein.

Ap, minä olen ollut tuollainen lapsi, joka on mankunut koiran omistajilta, että saisin silittää koiraa. En nyt sentään seuraamaan ruvennut, mutta aina ajattelin, että omistaja on vain lapsivihaaja, jos kieltäytyi. Nykyään opetan omille lapsilleni, että koiraa ei ikinä lähestytä ilman omistajan lupaa. Toinen lapsistani on koirakammoinen koska kaksi dobermannia syöksyi haukkuen ja hyppien hänen luokseen rappukäytävässä omistajien vain nauraessa. Lapseni oli tuolloin 2-vuotias. On vaikea opettaa toisen kunnioitusta, kun moni koiranomistaja ei itse kunnioita muiden tilaa. Kaikkien olisi syytä muistaa, että eläimet voivat olla arvaamattomia ja että niille on annettava oma tilansa.

Eniten ärsyttää hevosharrastajat, jotka käyttävät tonttimme rajaa kulkuväylänä. Lasten leikkimökki on siinä aivan tontin rajalla ja kun hevoset kulkevat ohi, niin lapset tietysti mekastavat ja huutavat kaikkia katsomaan. Eräs ratsastaja sitten veti herneen nenään ja karjui, että hevoset ovat arvaamattomia eläimiä, niiden lähellä ei saa huutaa eikä niitä kohti saa juosta koska ne pelästyvät. Okei, meni lapsille jakeluun kerralla (tarpeeksi kiukkuinen ääni on hyvä auktoriteettiääni) ja hyvä niin, mutta itse jäin miettimään, että saamme mekastaa ja juosta tontillamme aivan vapaasti ja meidän koirammekin on usein pihalla vapaana. Ei lähde pihasta mutta olisi hyvin saattanut juosta rajalle haukkumaan hevoselle. Onko se meidän vikamme? Vai voisiko ehkä hevosharrastajat löytää turvallisemman reitin vaikkapa siitä pellon keskeltä tai ehkä varmuudeksi jotenkin varoittaa meitä muuten kuin vain putkahtamalla metsästä meidän tonttimme laidalle niin, että kaikki yllättyvät.

Koirakko tarkoittaa koiraa ja taluttajaa. Käytetään kai enemmän harrastajien keskuudessa... En ole mikään himo koiraharrastaja (ei ole agilityä yms), mutta mielestäni kuitenkin näppärä käyttää :)

Olet esimerkillinen kun opetat, ettei vieraita koiria tule lähestyä! Olisipa enemmän kaltaisiasi vanhempia. Toivottavasti et nykyään ajattele että kieltäessämme silityksen olemme lastenvihaajia... Ei, päinvastoin. Yritämme pitää huolta ettei arka tai kouluttamaton koira aiheuta vaaratilanteita muille. On myös omistajia, jotka eivät koiransa kurista huolehdi, ja se on vastuutonta jos mikä. Koira ei saa aiheuttaa vaara tai häiriötä kenellekään kanssakulkijalle. Vastuu on aina koiraa taluttavalla ihmisellä, ja osa vastuun kantamisesta on huolehtia myös, ettei koira saa syytä purra ketään.

Mielestäni saatte olla lapsinenne ja koirinenne omalla pihallane vapaasti. Lapsia toki voi opastaa hevosen rauhalliseen lähestymiseen: ei juosta päin tai huudeta. Muistavat tämän myös tulevaisuudessaan!

-Ap

Mä ymmärsin kanssa, että tässä on joku lauma koiria ja jonkinlainen kärry, jossa ap istuu ja koirat vetää.

Missä te kaikki oikein asutte, kun ei meilläpäin näe koskaan  tuollaista. Joskus lapset kysyvät ihan nätisti, että saako silittää ja mikä sen nimi on ja onko tyttö tai poika. Yleensä aina sopii, jollei ole kiire. Käsken myös odottaa hetken, että ehdin setua kyykkyyn koiran viereen ja varmuuden vuoksi pitelemään aloillaa. On hyvin lapsirakas, mutta meinaa innostuttuaan hyppiä ja se pelottaa lapsia.

Tottakai joskus on kiire ja aina on riittänyt, kun sanoo, että nyt meillä on vähän hoppu, toisella kertaa sitten. Mitään hiipiviä lapsia ei ole näkynyt, saati seuraamaan lähteneitä. Silittelyt on hoidettu heti ja nopsaan tai sitten sanottu, että ei käy ja molemmat osapuolet jatkavat matkaa.

Vierailija kirjoitti:

Koirakko? Vähän kuin ratsukko? 😂 Huvittaa nämä henkeen ja vereen olevat koiraihmiset jotka niin vakavina ja tärkeinä kulkevat sen mustinsa kanssa ja puhuvat itsestään koirakkona.

On se kumma että osataan niitä koiria kouluttaa ja opettaa niin tosissaan ja otsa kurtussa, mutta jollekin kakaralle ei osata sanoa että "hei kuule, älä seuraa meitä. Koira on arka, pelkää lapsia eikä pidä silittämisestä. Mene keksimään joku toinen leikki. Heippa."

Koirakko on aivan normaali suomenkielinen sana. Se että sinulla on suppea sanavarasto, ei tarkoita että joku muu tärkeilisi. Viestisi loppuosasta olen kyllä täysin samaa mieltä.