Miksi tunnen voimakasta vihaa miestäni kohtaan aina kun lapsi kiukuttelee ja itkee?
En silloin, jos lapsi on satuttanut itsensä ja itkee siksi. Mutta muulloin, lapsen kiukutellessa ja vetäessä itkupotkuraivarit. Osaisiko joku selittää mikä kuvio tässä voi olla?
Kommentit (17)
Kun mies viekkaudella ja vääryydellä pääsi tuikkaamaan siemenensä viattomaan, tosin kiihotuksesta liukkaaseen ja vastaanottavaiseen emättimeesi.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ei ole lapsesi isä.Petit miestäsi ja siksi tunnet vihaa, vaikka sinun pitäisi olla miehesi vihan kohde.
Joten ko. mies on vieläpä syytön tuon pershedelmän olemassaoloon.
Sisäistettyä miesvihaa ja Freudilaista häpeää seksin harrastamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ei ole lapsesi isä.Petit miestäsi ja siksi tunnet vihaa, vaikka sinun pitäisi olla miehesi vihan kohde.
Mies on lapseni isä enkä ole pettänyt häntä. Mitään sellaista tähän ei liity. Ap
Olet ehkä uupunut tai miehesi on laiska ja vihaat sitä.
Vierailija kirjoitti:
Olet ehkä uupunut tai miehesi on laiska ja vihaat sitä.
Molemmat täsmää. Mutta miksi tunnen vihaa aina ja juuri silloin kun lapsi kiukuttelee. Mies ei välttämättä ole kotonakaan silloin.
Ap
Olen joskus kuullut vastaavasta. Silloin syy taisi olla se, että mies sluibaili aina pois lastenhoitovastuusta ja muutenkin vältteli perheeseen liittyviä vastuita.
Mitäs läksit? Lapset kiukuttelevat, ja tämä tosiasia olisi ollut täysin ennakoitavissa ja ennustettavissa. Paska juttu.
Kyllähän miehen tehtävä ylempänä auktoriteettina on pistää kiukutteleva kakara kuriin. Siihen tarpeeseen tunteesi viittaa.
Jälleen nainen tappaa lapsensa. Tragedia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ehkä uupunut tai miehesi on laiska ja vihaat sitä.
Molemmat täsmää. Mutta miksi tunnen vihaa aina ja juuri silloin kun lapsi kiukuttelee. Mies ei välttämättä ole kotonakaan silloin.
Ap
Et pidä miehestäsi ja lapsen kiukutellessa näet lapsessa miehesi piirteitä.
Kanavoit jostain syystä lapseen tuntemasi vihan mieheen. Saat impulssin, mutta kun et voi syyttää lasta huutamisesta, niin sysäät sen miehen vastuulle.
On mahdollista, että kanavoit myös muita tuntemiasi negaatioita mieheen, sillä onhan SINUN vihallasi oltava aina jokin kohde.
Melkein kannattas terapeutin juttusilla käyä. Lapsen ja suhteenne ja ittes takia. Täällä ei kukaan pysty auttaan.
Mitä jos vaan lähtisit suhteesta? Ei jotenkin kuulosta reilulta, että syytät miestä lapsen huutamisesta, eikä tuo varmaan ihan tervettä olekaan. Aiotko muka katsoa seuraavan kierroksen, että miten sairaaksi homma meneekään ennenkuin tajuat tämän? Lapset huutavat.
Lasten isä ei mielestäsi hoida lapsiaan kunnolla ja et ole niiden biologinen äiti?
Koet kiukutteluhetket raskaiksi ja siinä vaiheessa tunteet ryöpsähtävät. Olet luultavasti jatkuvasti miehelle vihainen, koska hän ei kanna vastuutaan. Pystyt vain tukahduttamaan tunteen silloin kun lapsen kanssa on 'helpompaa'.
Ehkä myös alitajuisesti haluaisit olla vihainen lapselle, mutta järkisinä tajuaa että se ei olisi kovin aikuismaista.
Minun lapseni ovat jo isoja, enkä aikanaan pystynyt suhtautumaan kovin kypsästi lasten kiukutteluun. Jos kuitenkin tiedostaa, että kiukuttelulla on oma tehtävänsä lapsen kehityksessä, sitä on helpompi sietää.
Miehesi ei ole lapsesi isä.Petit miestäsi ja siksi tunnet vihaa, vaikka sinun pitäisi olla miehesi vihan kohde.