Miten lapsettomuus näkyy taloudellisessa tilanteessasi?
Onko sinulla varaa matustaa lomalla kauemmas tai tehdä vähemmän töitä, vai hakailetko lapsilisien perään?
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
En ole lapseton, mutta tuo särähti jotenkin korvaan.
Vastinetta rahalle? Sun onneksi omat vanhempasi eivät ajatelleet lasta sijoituksena.
Mistä sinä tiedät, ajattelivatko vanhempani lapsen hankintaa sijoituksena, oliko sijoituksena ajattelu heidän tai mielestään hyvä vai huono asia, tai kokivatko he saaneensa rahoilleen vastinetta? Et mistään. Älä projisoi omia käsityksiäsi muiden elämään.
Ei maailma ole noin mustavalkoinen ja vaikka lasten kasvatus olisi vienyt kaikki rahat olen silti se onnellinen mies lasten kevätjuhlissa, konfirmaatiossa ja lakkiaisissa.
Toisin sanoen sanot tässä saaneesi rahoillesi hyvän vastineen. Ihminen, jolle vanhemmuuden arvo on negatiivinen (ja joka tässä tapauksessa saa muutenkin pakahtua tyytyväisyydestä lakkiaisissa pari kertaa vuodessa), saisi rahoilleen tuosta katastrofaalisen huonon vastineen. Vanhemmuus ei tarjoa mitään sellaista, mistä olisin valmis maksamaan 600 euroa kuussa 18 vuoden ajan. Moni muu asia sen sijaan tarjoaa, ja siksi käytän rahani mieluummin niihin. Ei tässä varallisuuden kasvattamisesta ole kysymys vaan siitä, että rahat menevät omien arvojen mukaisiin asioihin. -9
On varaa pitää palkattomia lomia aina, kun opettajamieheni on lomalla. Matkustamme kaikki koululomat eli n. 3 kuukautta vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi lasta, tai eihän ne enää lapsia ole, melkein nelikymppiset.
Minulla on myös pieni palkka, vakituinen työ, omistusasunto 80 neliötä, asun yksin, asunto ollut velaton jo vuosikymmeniä. Kun lapset asuivat kotona, meillä oli kolmestaan 169 velatonta neliötä.
Kotini on kauniisti sisustettu, minulta tilataan sisustussuunnittelua, kun olen kuulema niin hyvä.
Matkustan pari kertaa vuodessa ulkomaille, tosin noi matkat alkaa jo maistua vähän puulta, kun on niin paljon nähnyt.Kaikesta muusta voisin pakon edessä luopua, lapsistani en!
Elämäni olisi ollut täysin turhailman lapsiani, näin se vaan on.
Puhelin soi, poikani soittaa.
Miksi lässytät arvottomasta elämästäsi ketjussa, joka ei sinua kosketa, etkä onnistu edes vastaamaan kysymykseen? Olet oksettava.
Sinä olet arvoton kateellinen paska, olet ilmeisesti maho, jota kukaan ei huoli.
Ja tuolle, jonka tekstiä lainasit, ihanasti kirjoitettu, juuri noin oikea ihminen ajattelee!
Jos elämänsä rahan ja nautintojen varaan rakentaa, on se tyhjää.
On kamalaa lukea, kun ihmiset ovat niin tyhjiä, että vain ulkoinen merkitsee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi lasta, tai eihän ne enää lapsia ole, melkein nelikymppiset.
Minulla on myös pieni palkka, vakituinen työ, omistusasunto 80 neliötä, asun yksin, asunto ollut velaton jo vuosikymmeniä. Kun lapset asuivat kotona, meillä oli kolmestaan 169 velatonta neliötä.
Kotini on kauniisti sisustettu, minulta tilataan sisustussuunnittelua, kun olen kuulema niin hyvä.
Matkustan pari kertaa vuodessa ulkomaille, tosin noi matkat alkaa jo maistua vähän puulta, kun on niin paljon nähnyt.Kaikesta muusta voisin pakon edessä luopua, lapsistani en!
Elämäni olisi ollut täysin turhailman lapsiani, näin se vaan on.
Puhelin soi, poikani soittaa.
Miksi lässytät arvottomasta elämästäsi ketjussa, joka ei sinua kosketa, etkä onnistu edes vastaamaan kysymykseen? Olet oksettava.
Sinä olet arvoton kateellinen paska, olet ilmeisesti maho, jota kukaan ei huoli.
Ja tuolle, jonka tekstiä lainasit, ihanasti kirjoitettu, juuri noin oikea ihminen ajattelee!
Jos elämänsä rahan ja nautintojen varaan rakentaa, on se tyhjää.
On kamalaa lukea, kun ihmiset ovat niin tyhjiä, että vain ulkoinen merkitsee.
Lisääntymistä pinnallisempaa elämäntapavalintaa saa hakea. Siinä vain tehdään miniminä oman egon jatkeeksi ja epätoivoiseksi yritykseksi paeta kuolemaa. Olen todella surullinen sellaisten ihmisten puolesta, jotka eivät kykene kehttelemään elämäänsä mitään merkityksellistä sisältöä kuin lisääntymisen.
Enpä tiedä, kun ei ole vertailukohtaa.
Veikkaan, että enemmän on rahaa käytössä. Toki riippuisi myös hirveästi lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi lasta, tai eihän ne enää lapsia ole, melkein nelikymppiset.
Minulla on myös pieni palkka, vakituinen työ, omistusasunto 80 neliötä, asun yksin, asunto ollut velaton jo vuosikymmeniä. Kun lapset asuivat kotona, meillä oli kolmestaan 169 velatonta neliötä.
Kotini on kauniisti sisustettu, minulta tilataan sisustussuunnittelua, kun olen kuulema niin hyvä.
Matkustan pari kertaa vuodessa ulkomaille, tosin noi matkat alkaa jo maistua vähän puulta, kun on niin paljon nähnyt.Kaikesta muusta voisin pakon edessä luopua, lapsistani en!
Elämäni olisi ollut täysin turhailman lapsiani, näin se vaan on.
Puhelin soi, poikani soittaa.
Miksi lässytät arvottomasta elämästäsi ketjussa, joka ei sinua kosketa, etkä onnistu edes vastaamaan kysymykseen? Olet oksettava.
Sinä olet arvoton kateellinen paska, olet ilmeisesti maho, jota kukaan ei huoli.
Ja tuolle, jonka tekstiä lainasit, ihanasti kirjoitettu, juuri noin oikea ihminen ajattelee!
Jos elämänsä rahan ja nautintojen varaan rakentaa, on se tyhjää.
On kamalaa lukea, kun ihmiset ovat niin tyhjiä, että vain ulkoinen merkitsee.
Täysin samaa mieltä. Olen myös työelämässä huomannut, että äidit ovat paljon joustavampia työntekijöitä kuin sinkut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole lapseton, mutta tuo särähti jotenkin korvaan.
Vastinetta rahalle? Sun onneksi omat vanhempasi eivät ajatelleet lasta sijoituksena.Mistä sinä tiedät, ajattelivatko vanhempani lapsen hankintaa sijoituksena, oliko sijoituksena ajattelu heidän tai mielestään hyvä vai huono asia, tai kokivatko he saaneensa rahoilleen vastinetta? Et mistään. Älä projisoi omia käsityksiäsi muiden elämään.
Ei maailma ole noin mustavalkoinen ja vaikka lasten kasvatus olisi vienyt kaikki rahat olen silti se onnellinen mies lasten kevätjuhlissa, konfirmaatiossa ja lakkiaisissa.
Toisin sanoen sanot tässä saaneesi rahoillesi hyvän vastineen. Ihminen, jolle vanhemmuuden arvo on negatiivinen (ja joka tässä tapauksessa saa muutenkin pakahtua tyytyväisyydestä lakkiaisissa pari kertaa vuodessa), saisi rahoilleen tuosta katastrofaalisen huonon vastineen. Vanhemmuus ei tarjoa mitään sellaista, mistä olisin valmis maksamaan 600 euroa kuussa 18 vuoden ajan. Moni muu asia sen sijaan tarjoaa, ja siksi käytän rahani mieluummin niihin. Ei tässä varallisuuden kasvattamisesta ole kysymys vaan siitä, että rahat menevät omien arvojen mukaisiin asioihin. -9
Harmi kun vanhempasi eivät olleet yhtä itsekkäitä.
Saatte kaikki laittaa rahanne jonoon, ja naapureiden myös... Ette silti pääse lähellekkään sitä tunnetta minkä lapsesta saa! Elin tuollaista elämää 35 vuotiaaksi ja en pidä sitä minkään arvoisena jos lapseen verrataan :D
En haluaisi lapsi-perhe elämää mistään hinnasta, kyse ei minulle ole rahasta vaan elämänarvoista ja arvoihini eivät lapset kuulu.
Vierailija kirjoitti:
Saatte kaikki laittaa rahanne jonoon, ja naapureiden myös... Ette silti pääse lähellekkään sitä tunnetta minkä lapsesta saa!
Monet meistä ovat vain hyvillään siitä, että tuosta tunteesta pääsee hyvin kauas käytännössä ilmaiseksi, vain poliklinikkamaksun hinnalla. Tuo tunne on yhtä toivottava kuin raiskatuksi tuleminen. -9
Voi matkustaa 3-4 vuodessa ulkomaille. Asuntolaina jo maksettu.
No ehkä meillä on hiukan enemmän liikkumavaraa taloudellisesti kuin lapsellisilla ystävillämme. Aika hyvin voidaan päättää kuinka paljon töitä tehdään ja otetaanko reissu jonnekin tms. me arvostetaan enemmän vapautta, kuin mitään muuta.
Tosin olen huomannut, että iso osa neljääkymppiäkin lähentelevistä lapsiperheellisistä saa edelleen paljon taloudellista tukea omilta vanhemmiltaan matkojen tms muodossa.
Onneksi minulla ei ole mitään pakkomiellettä, jonka toteuttaminen maksaa sen 200 000 euroa.
Matkustan ja harrastan. Molemmat omat autot ei pankin
Ennen lasta matkusteltiin enemmän, käytiin ravintoloissa ja tapahtumissa. Oli pieni asunto eikä autoa.
Nyt on uusi omakotitalo ja hieno auto. Viihdytään enemmän kotona. Toki kerran pari vuodessa käydään kahdestaan matkoillakin ja festareilla tai muissa tapahtumissa joka kesä. Joskus konserteissa. Yhteinen aika on saanut suuremman merkityksen.
Kaikkea turhaa roinaa ostaa nykyään vähemmän. Elintaso jotenkin parantunut, koska ilman lasta olisi tuskin hommattu taloa tai autoa, vaikka varaa olisi ollut.
Eli kyllä, lapsi maksaa, toisaalta saattaa tuoda tullessaan valintoja, jotka parantavat elämänlaatua.
Pystyy käyttämään rahaa vapaammin, eikä se ole koskaan pois kenenkään toisen hyvinvoinnista. Se on iso juttu tällaiselle huolehtijalle.
Vierailija kirjoitti:
Saatte kaikki laittaa rahanne jonoon, ja naapureiden myös... Ette silti pääse lähellekkään sitä tunnetta minkä lapsesta saa! Elin tuollaista elämää 35 vuotiaaksi ja en pidä sitä minkään arvoisena jos lapseen verrataan :D
Jos haluaa ja saa lapsia, se onkin varmaan paras tunne maailmassa.
Sinun tulisi kuitenkin ymmärtää, että on myös ihmisiä, jotka eivät lapsia halua. Heidän tunne-elämyksensä syntyvät silloin muusta, eikä ole sinun asiasi arvottaa heidän elämäänsä.
Anytime vaihtaisin nykyisen (velkaisen) OKT-lapsiperhe-elämän vaikkapa velattomaan (tuplamerkitys!) rivarikolmioelämään lyhennetyllä työviikolla. Mutta kun tehtyjä ei saa tekemättömäksi...että voi syödä miestä nuoruuden typeryydet ja sen "kaavan" seuraaminen.
Elämäni olisi ollut täysin turhailman lapsiani, näin se vaan on.
Voinko lisätä tämän kommentin tuonn ärsyttävimmät sanonnat-ketjuun? :D
Ja aiheeseen, yksinkertaisesti sanottuna meillä kaikki raha joka ei mene lapseen, on itseemme käytettävissä. Emme tee numeroa lapsettomuudestamme, koska elämme rauhallista "perhe-elämää" ilman lapsia. Emme siis biletä, kulje ravintoloissa tai ostele kalliita autoja. Matkustelu on ainut isompi rahareikä, siihen säästämme joka kuukausi 500e yhteensä, jotta pääsemme talvella kerran vuodessa lämpimään. Säästämme matkan+matkabudjetin, jolloin lomallamme ei tarvitse menoja miettiä. Jos meillä olisi lapsi, tuo matkustelu loppuisi ja ne rahat menisi lapsen tuomiin kuluihin. Lapsen kanssa kun en haluaisi matkustaa ensimmäisinä vuosina.
Nykyajan rahankulutus on joillain lapsiperheellisillä karannut ihan käsistä, tiedän monta tapausta jotka ovat rakentaneet ison talon, velkaa lyhennetään minimissään 1400e kuussa plus autolainat. Siihen päälle lasten hoitomaksut 300e/lapsi ja muut kulut. Saa siinä ihmetellä kun kahdella tavallista työtä tekevällä rahat loppuu. Sitten kadehditaan niitä, joilla on varaa tehdä asioita ja esim. matkustaa.
Me on aikoinaan ostettu vanhempi ok-talo, jota lyhennetään 250e/pää/kk. Asun paljon mieluummin viihtyisässä vanhemmassa talossa kuin uudessa velkavankeudessa. Tää nyt meni vähän ohi aiheen, mutta nää on niitä valintoja.
Maksaa itse asiassa keskimäärin yli 130 000 euroa, seuraavat lapset ovat mahdollisesti edullisempia. -9