Anoppi ostaa lapselleni KAIKEN ja antaa liikaa herkkuja

Sano, ettei osta

Mitä väliä, lapsesi tuskin jatkuvasti on anopillasi?

Anna hemmottelee silloin kun näkevät.

Kenenkään lapsesta ei tule pilalle hemmoteltua tai ylipainoista, jos isovanhempi häntä hemmottelee ylenmäärin, arki on se joka ratkaisee.

Löysää pipoa :)

Anna nyt toisen hemmotella (paitsi ei sillä sokerilla). Ei varmasti kestä ikuisesti. Voit nätisti sanoa että herkkuja ei lapselle saa antaa, että haluatte antaa lapselle terveen mahdollisen alun elämälle.

Sulla on fiksut kasvatusperiaatteet. Kannattais kertoa ne sille. Nimenomaan toi on älyttömän hienoa jos yritätte opettaa että kaikkea ei aina saa ja kannattaa iloita ja arvostaa jo sitä mitä on. Ja voi sanoa myös et ihanaa ja ymmärrettävää että haluavat huomioida lastenlasta mutta liika on liikaa. Ja että voisiko tehdä sen jotenkin muuten kuin antamalla lahjoja Ja syöttämällä liikaa herkkuja. Sillai nätisti kiittäisin mut samalla kertoisin millaisen ihmisen yritätte lapsesta kasvattaa. En mäkää haluaisi että mun lasta hemmoteltais piloille. Siitä ei yleensä hyvä seuraa. Liika on liikaa.

Meilläkin on tuollaista, mutta ei se minua häiritse. Ei meillä lapsi niin usein isovanhempiansa tapaa, että lapsesta ylipainoinen tai materialisti tulisi sen takia.

Minuakin ovat isovanhemmat aikoinaan hemmotelleet ja niistä on jäänyt ihania muistoja. Aina sai karkkia, herkkuja ja sain valita kaupasta jonkin lelun, kun menin yökylään. Tämän isovanhemman kanssa on myös jäänyt aikuisikään asti isovanhemmista läheisimmät välit.

Meillä anoppi kantaa lapselle kaikenlaista rojua. Siis omia vanhoja tavaroitaan, ällöttäviä posliinipatsaita, peltirasioita, matkamuistonukkeja jne. Ja antaa siis suoraan lapselle, siihen ei ehdi väliin kieltämään. Joka kerta. Ja on sanottu, ei usko. Ärsyttää sitä roskaa sitten pyöritellä nurkissa, kun lapsi ei tietenkään anna heittää pois (heitän salaa).

Vierailija kirjoitti:

Sulla on fiksut kasvatusperiaatteet. Kannattais kertoa ne sille. Nimenomaan toi on älyttömän hienoa jos yritätte opettaa että kaikkea ei aina saa ja kannattaa iloita ja arvostaa jo sitä mitä on. Ja voi sanoa myös et ihanaa ja ymmärrettävää että haluavat huomioida lastenlasta mutta liika on liikaa. Ja että voisiko tehdä sen jotenkin muuten kuin antamalla lahjoja Ja syöttämällä liikaa herkkuja. Sillai nätisti kiittäisin mut samalla kertoisin millaisen ihmisen yritätte lapsesta kasvattaa. En mäkää haluaisi että mun lasta hemmoteltais piloille. Siitä ei yleensä hyvä seuraa. Liika on liikaa.

Kyllä, SINULLA on fiksut kasvatusperiaatteet ja sinähän lapsen toisen lapsen vanhemman kanssa lapsen kasvatat, eikö? Teiltä ne arvot, tavat ja muut tulee, teidän kodista ja tavoista, arjesta.

Anna isovanhemman olla isovanhempi hänen tavallaan, kunnioita sinäkin hänen tapaansa olla isovanhempi.

Voisiko anopin kanssa jutella ihan ystävällisesti siitä, että olisi kivempi jos hän rakastaisi ajalla eikä tavaroilla ja herkuilla. En tiedä miten iso kämppä teillä on, mutta sitäkin voisi käyttää syynä, että teille ei mahdu jos tavaraa tulee tuota tahtia. Voit myös kertoa tuon, että et halua opettaa lasta siihen, että saa aina haluamansa ja hukkuu tavaraan. Juttelet vaan nätisti ja joka kerta niin kyllä se ehkä helpottaa.

Totta on sekin, että kenestäkään ei tule ylipainosta sillä, että kerran kuussa kiskoo herkkuja. Paha olo siitä voi tulla ja siitä voi anopille kertoa, että lapsi on aina kipeä illalla

Tiedän samanlaisen tapauksen, lahjat/lelut sitte niitä kalliimmasta päästä anopilla mopo keulii kun pitää esittää rikasta, luoja sitä rojun määrä mikä lasten huoneissa on.

Mun äiti on mummona aika samanlainen. Oon vaan miettiny että eikö se nyt oo kuitenkin parempi että noin päin, tiedän aina monta tuttavapariskuntaa keiden vanhemmat ei sitten taas syystä tai toisesta huomioi lapsenlapsiaan lainkaan, heiltä ei saa lastenhoitoapua jne.

Ja oon kans ajatellu että vaikka mun kasvatusperiaatteet poikkeaa ravitsemuksen ja muun osilta vanhempieni ja appivanhempieni kanssa, niin en ala puuttumaan kuitenkaan siihen miten he hoitavat minun lastani, varsinkaan silloin kun en itse ole paikalla, pääasia että saan joskus lastenvahteja. Oppiipahan lapsi että eri paikoissa on eri tavat ja se on ok.

Vierailija kirjoitti:

Sano, ettei osta

Älä nyt tapa hyvää provoa heti alkuunsa.

Ei näille, tänne kirjoittaville, kannata järjenkäyttöä ongelmanratkaisuun tarjota.

Nyt vaahdotaan eri vaihtoehdot esille tuoden, ja ollaan niin puolesta ja vastaan, ja vähän siltä väliltäkin.

Alkaa jo hieman kyllästyttää, minulla on vielä lomaa ja täällä on ukkonen, ei siis voi mennä ulos, keksikää jo,saamari soikoon, parempia provoja.

Anna ostaa ja nauttia isovanhemmuudesta. Jos kenkiä on useampi kymmen, valitse niistä parhaimmat ja myy loput vaikka kirpparilla tai anna kaverien lapsille. Omat vanhempani ostavat samanikäiselle lapselleni pelkkää rojua kirppareilta ja huutokaupoista. Aina on jotain risaisia tavaroita, mitä lykätään laatikkotolkulla meille ja jotka lentävät meillä suoraan roskiin. Vaatteet puolestaan ovat aina joko liian pieniä tai niin suuria, että pitäisi säilyttää kaapissa 3-4 vuotta, ennen kuin sopisivat päälle.

Meidän äiti oli samanlainen. Isä oli tiukempi, hänellä oli aina periaate, että niin tehdään kuin äiti (siis minä) sanoo, oli kyse mistä tahansa. Vanhempi ei kyllä koskaan eikä vieläkään ole ollut perso herkuille, joten hän ei monesti vain ottanut. Nuorempi taas  oli niin pieni, että ei oikein ymmärtänyt niiden päälle kuin toinenkaan ei ottanut. Jätin osan leluista tänne mummolaan (missä nyt olen käymässä) ja tuolla ne ovat ns. pikkuvintissä muistona yhä, niillä on saaneet lapsivieraat leikkiä. Mutta sitten kävikin niin, että äiti menehtyi äkillisesti lasteni ollessa 3- ja 2-vuotiaat. Loppujen lopuksi, mitä väliä noilla tavaroilla kuitenkaan oli. Mummo olisi ollut tärkeämpi elossa, vaikka sitten sellaisenaan. Rajoittele, mutta nätisti. 

Miksi kaikkea huudetaan aina provoksi? Tällaisia mummoja on äärimmäisen paljon! Ei meidän äiti ollut edes varakas, mutta korvasi tavaralla sitä, ettei yrittäjänä ehtinyt olla lasten kanssa. Ei ehtinyt jäädä edes eläkkeelle, sitten oli tarkoitus olla enemmän kun seuraavana vuonna kuolemasta olisi jäänyt. 

Oma äiti tekee samaa. Lapsi 10v oli kesälomalla pari viikkoa mummolassa niin oli oikeasti kasvattanut pömppömahan siinä ajassa. Varmaan kaiken mahdollisen oli ostanut kaupasta lapselle mitä oli pyytänyt. On se maha onneksi lähtenyt nyt kuukauden aikana, kun on kotona palattu yhteen herkkupäivään viikossa ja tavalliseen ruokarytmiin.😄 Minut itseni äitini syötti samanikäisenä ylipainoiseksi, niin siksi tämä on vähän arka aihe itselle.

Varmaan pari viikkoa kesti kapinointi myös takaisin normaaliin elämään, jossa ei saakkaan kaikkea jankutuksella ym. periksi. Silti sanoisin, että lapselle jäi hyvät muistot lomasta ja sehän se tärkeintä on. Kirpputori ja kauppa löydöt ovat myöskin vähentyneet vuosien varrella, ei onneksi enää aina tuo tullessaan lapsille jotain. (paitsi sitä karkkia).

Meillä äidillä on 2 lapsenlasta: meidän 2v ja veljen 3v. Veljenpojalle ei saa antaa herkkuja, ei ostaa tavaroita, ei hemmotella. Jos erehtyy ostamaan uimahousut, palautetaan ne lukuisien moitteiden kera. Sen sijaan veljen perhettä tulee "avustaa" kälyn vaatimilla asioilla, joilla on hintaa reilusti yli 3000 e/v (viimeksi olisi pitänyt antaa 20000 e auton ostoa varten).

Meidän tytölle äitini saa ostaa mitä tahtoo, tarjota mitä herkkuja tahtoo ja hemmotella niin paljon kuin haluaa. Me aikuiset osaamme hoitaa asiamme, ei ole tarvetta pyytää rahaa turvaistuimeen, potkupyörään tms.

Käly ihmettelee, miksi isoäiti niin paljon mieluummin on meidän tytön kuin hänen poikansa kanssa. No voisiko olla vaikka siksi, että meidän työtön matkassa ei tule ohjekirjaa siitä, mitä ei saa tehdä.

Meillä ei anoppi vaan mun oma äiti! Anoppi ei uskaltais tehdä vastoin meidän toiveita mutta oma äiti ei pahemmin välitä mun kielloista.

Meillä ei mummolassa ole herkkuja, mutta krääsää ostaa anoppi kyllä. Ja aina 3-vuotiaalle 6-vuotiaan leluja, vuosi myöhemmin 7-vuotiaille tarkoitettuja ja sitä rataa. Näillä kriteereillä: fyysisesti mahdollisimman iso ja mahdollisimman äänekäs lelu, esimerkkinä jumalaton puinen vellikello tai yli 3 metriä korkea intiaaniteltta. Ei tosin mahdollisimman kallista, koska on pienellä eläkkeellä.

Itselläni oli riittävästi leluja pienenä, ilmeisesti kaikilla ei ollut.

lähes jokainen mummo ja pappa höpsähtää ensimmäisen lapsenlapsen tullessa. Koska nykyajan mummot ja papat ovat tyypillisesti hyvin varakkaita ihmisiä he ostavat mielellään lapsenlapsilleen kaikkea mitä nämä haluavat. Osittain ihan järkevääkin "perintöveron kiertoa"

Meillä sama ongelma kummallakin mummulla. Omalle äidille on mennyt kohtuullisen hyvin perille kun olen asiadta sanonut, anopille ei.

Anopilla ei ole mitään käsitystä siitä mikä on sopiva lelu tietyn ikäiselle, ja vihastuu kun ei anneta pari vuotiaalle pikkulegoja. Toisaalta antoi 1-vuotislahjaksi vauvojen leikkimaton... Vaatteissa on aina pari vuotta kasvunvaraa.

Meillä anoppi ramppaa useamman kerran viikossa ja melkein aina on jotain tuomista. Aikaisemmin toi meillekin sisustustavaraa, mutta suuttui, kun palautin äärettömän ruman taidelasiesineen, jolle oli käynyt ihan itse valitsemassa paikan kirjahyllystä (ja siirtänyt muut tavarat sivulle). Anoppi tuo myös omia vanhoja "aarteita", esim miehen lempipaidan vuodelta 1983 tms. Ei se mitään, mieluustihan sitä pukee lapsensa puhki kuluneeseen perintöpaitaan anopin mieliksi. Ja sitten kun maut eivät kohtaa yhtään, itse haluan lapselle iloisia värejä, anoppi tuo kamalia ruskeita ja harmaita rytkyjä.

ÖAnoppi on pahimman luokan hamsteri, kotonansa ihan joka nurkka täynnä romua. Ilmeisesti missiona että meidän talo näyttäisi samalta. Anopilla ei myöskään ole mitään tajua laadun suhteen, tärkeintä on että tavaraa on paljon.

Meidän lapsi on kovasti lihomaan taipuvainen, ja molemmilla vanhemmilla diabetes. Silti lapselle yritetään tunkea mehua ja herkkuja suuhun kun silmä välttää. Ei meillä herkkujen suhteen nollatoleranssi ole, mutta ei joka päivä. Anoppi tämänkin suhteen pahin, pitäähän sitä pienen saada suu makiaksi... mites olis vaikka mansikat?

Niille jotka sanovat että antaa mummun hemmotella. Teidän lapsilla lienee mummut joilla on järki päässä. Mä en halua taloani täyteen anopin roskaa ja paskaa, enkä halua että anoppi ja äitini lihottavat lapseni muodottomaksi. Sen verran usein nähdään, että asialla todellakin on merkitystä. Rakkautta voi osoittaa muutenkin kuin tavaralla tai syöttämällä herkkuja.