Lue keskustelun säännöt.
Pojan vaimo paljastui entiseksi koulukiusaajaksi!
01.08.2016 |
Kuulin yhdeltä naiselta, joka oli ollut miniän kanssa samalla luokalla!
Oli kuulemma kiusannut ala-asteella ja lukiossa toisia tyttöjä ja yhtä lihavaa poikaa.
Tämä, joka asiasta kertoi, oli itsekin joutunut miniän kiusaamaksi. Oltiin samassa kyläpaikassa ja kun juteltiin pojan perheestä, tämä kiusattu tunnisti kiusaajan nimen. Kysyi minulta sitten pojan vaimon tyttönimeä.
Hän sanoi, että oli ihan pakko tulla juttelemaan asiasta, kun oli jäänyt niin pahat arvet ja joutunut käymään terapiassa, keskeyttämään koulutuksen ym.
Pojan vaimo oli siis ollut tällainen kovistyttö ja jengin johtaja. Olivat mm hakanneet toisia lapsia koulumatkalla.
Nyt on mieli raskas oman pojan ja heidän lasten takia. Pitäisikö asiasta kertoa pojalle? Miniän kanssa en halua ottaa asiaa esille.
Tämä henkilö, joka mulle kertoi sanoi, että on muitakin jotka voivat kertoa saman, mm hänen serkku ja naapurin tyttö.
Mitä pitäisi tehdä?
Kommentit (144)
En voinut pitää tätä asiaa omana tietonani. Soitin pojalle ja kerroin koko jutun. Ihan kaiken mitä kuulin. Sanasta sanaan.
Sanoin pureskelevansa asiaa tykönään. Ja miettii mitä tekee, puhuuko vaimolleen vai antaa olla. Sanoi että vaikea uskoa mutta ei täysin mahdotonta.
Nyt itkettää. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä hyäryttää kertoa? Ihmettelen kovasti. Haluakko rikkoa poikasi perheen tällä asialla?
Ehdit jo tehdä ratkaisun. Itse olisin tuossa tilanteessa ensin vain ohimennen kertonut tavanneeni tälläisen henkilön, ja että olette hänen puheudensa perusteella olleet samassa koulussa aikanaan. Olisin vähän katsonut miniän reaktiota tälläiseen, ja sen jälkeen vasta miettinyt pitääkö jotain enemmän tehdä.
Koulu- ja työpaikkakiusaaminen ovat todellisia ongelmia. Täällä on ilmeisesti joku kiusaaja linjoilla vähättelemässä asiaa. Itse olen koulukiusaamisen jäljiltä hengissä vain hyvän tuurin ansiosta, ja ikuiset jäljet se jätti. Pääasiassa kovan ja kylmän kuoren jonka alle ei ole helppo päästä, ja pysyvän epäluottamuksen kaikkiin ihmisiin.
Teit ihan oikein, en usko, että kukaan vapaalla kulkeva on niin pipi päästänsä, että olisi keksinyt sinulle tuollaisen tarinan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tämäkin ole ihan provosoida. Ei kai lukiossa mitään koulukiusaamista ole, ellei nyt ole kyse lukiosta, jonne pääsee kutosen keskiarvolla?
Kyllä kuule on kiusaamista lukiossakin ja vielä senkin jälkeisissä oppilaitoksissa. Itselläni on toinen tutkinto AMK:sta hoitoalalta ja kyllä vaan siellä oli ryhmän sisällä kiusaamista. Ei se ole enää sellaista repun heittelyä tai pipon piilotusta vaan paljon ovelampaa, henkistä sellaista.
Ulkopuolelle jättämistä ja toisten edessä nolaamista.Voi nyt hellanlettas sentään, että ihan ulkopuolelle jättämistä. Eihän nyt kukaan voi olettaa, että aikuiset ihmiset ovat kaikki samalla aaltopituudella ja haluavat olla keskenään ystäviä. Eivät kaikki vain pärjää sosiaalisesti, eikä se mitään kiusaamista ole.
Systemaattisesti ulkopuolelle jättäminen on eräs keskeisiä työpaikkakiusaamisen muotoja. Sitä ei meinaa uskoa, kunnes omalla työpaikalla käy näin.
Nyyh miten kauheaa!
Miksi ihmeessä mukava ja kaikkien kanssa toimeentuleva, ahkera työntekijä yhtäkkiä suljetaan töissä työporukan ulkopuolelle?
Muut ovat varmasti kateellisia
Ei siinä kiusattu ole syyllinen. Ulkopuolelle sulkevista vika löytyy. En osaa sanoa, miksi niin tekevät, mikä heidän luonteessaan saa sen aikaan. Tulokset ovat karmivia ja työpaikka sekaisin, kunnes kiusaaja tai kiusaajat saadaan ulos, jos saadaan.
Voi toki olla että samaan työpaikkaan on sattunut monta erityisen vattumaista tyyppiä jotka sitten kiusaavat yhtä. Mutta aivan yhtä hyvin, tai oikeastaan todennäköisemmin, tilanne on kuitenkin se, että ihminen jota vieroksutaan on itse hankala. Vieroksumisen tämä tyyppi sitten kokee syrjimisenä eli kiusaamisena.
Tiedän ihmisen, joka ei kuuntele muita, hänelle puhuminen on kuin seinille puhuisi. Hänellä on erittäin vahvat mielipiteet asioista joista hän ei välttämättä edes hirveästi tiedä. Hän onnistuu puheillaan monesti loukkaamaan kanssakeskustelijansa tunteita. Hän on erittäin temperamenttinen ja äkkipikainen, korottaa ääntään helposti. Lisäksi hänellä on erikoinen tapa kysyä apua, hän ei sano esim että "Laura oisko sulla hetki aikaa auttaa mua" vaan saattaa huutaa toiselta puolelta konttoria että "Laura tänne!". Hän ei tee tätä tahallaan. Hän yrittää olla reilu kaikkia kohtaan mutta hieman ontuvien sosiaalisten taitojen takia hän aiheuttaa jähinnä närää työkavereissaan. Hän on oma-aloitteisesti lähtenyt entisistä töistään tai joutunut irtisanotuksi koeajalla pääosin siitä syystä ettei hän tule toimeen ihmisten kanssa.
Hän kokee jatkuvasti olevansa kiusattu ja syrjitty ja kertoo miten maailma on niin epäreilu kun hänenkaltaistaan reilua tyyppiä syrjitään.
Toisaalta, hänen puolustuksekseen on sanottava (ja tässä meillä naisilla olisi kyllä petrattavaa) että reiluahan olisi, jos hänelle sanottaisiin suoraan että hänen tapansa laukoa mielipiteitään yhtään sanojaan ajattelematta ja varsinkin hänen taipumus olla kuuntelematta muiden puhetta on ärsyttävä. Silloinhan hänellä olisi mahdollisuus parantaa tapojaan. Kun kukaan ei hänelle kerro miten hankalaa kanssakäyminen hänen kanssaan on eikä hän itse sitä ymmärrä, niin tilanne vaan jatkuu samanlaisena.
Tämän takia juuri nykyisellään inhoan sitä että jostakusta puhutaan pahaa selän takana työpaikalla. Reilua olisi olla avoin ja pyrkiä selvittämään välinsä jos jotain on hampaankolossa, vaikka se uskallusta vaatiikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vähän surullinen, ap, että kerroit kuulemasi juorut eteenpäin pojallesi sellaisenaan, etkä koittanut selvittää miniän kantaa asiaan. Mitä, jos tapaamasi nainen valehteli? Olikin itse miniäsi entinen kiusaaja? Tai on ihastunut poikaasi ja haluaa rikkoa heidän avioliittonsa? No, tehty mikä tehty, toivottavasti pojallasi sentään on selkärankaa ottaa asia suoraan puheeksi vaimonsa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelin niin, että mikäli tuon kiusatuksi joutuneen puheet pitävät paikkansa (ja sitä minulla ei ole yhtään syytä epäillä) miniäni on syyllistynyt tekoihin, jotka ylittävät rikoskynnyksen. Ja poikani oikea henkilö arvioimaan miten tällaisiin tulee suhtautua. Ja voiko ja haluaako jatkaa ihmisen kanssa, jolla on tällainen tausta. Poika tietää nyt miten saada yhteys tähän henkilöön, jolta nämä asiat kuulin. Voi puhua itse hänen kanssaan ja tehdä omat johtopäätöksensä. Minä taas jatkan tästä niin kuin ennenkin. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ajattelin niin, että mikäli tuon kiusatuksi joutuneen puheet pitävät paikkansa (ja sitä minulla ei ole yhtään syytä epäillä) miniäni on syyllistynyt tekoihin, jotka ylittävät rikoskynnyksen. Ja poikani oikea henkilö arvioimaan miten tällaisiin tulee suhtautua. Ja voiko ja haluaako jatkaa ihmisen kanssa, jolla on tällainen tausta. Poika tietää nyt miten saada yhteys tähän henkilöön, jolta nämä asiat kuulin. Voi puhua itse hänen kanssaan ja tehdä omat johtopäätöksensä. Minä taas jatkan tästä niin kuin ennenkin. Ap
No, meillä ei netin välityksellä ole mahdollisuutta tietää asiasta kaikkea. Tsemppiä ja voimia asian kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpas oikeasti ikävä tilanne! Ymmärrän, että asiaa on vaikea ottaa esiin, mutta jos sen jonkun kanssa tekee, kyllä se mielestäni on kiusaaja itse. Hänhän on ainut, joka oikeastaan voi ottaa asiaan mitään kantaa, kuten esim. sen, kaduttaako nykyään yhtään, ymmärtääkö, mitä toisille teki, jne. Muiden kanssa toki voi asiaa puida, mutta eihän se ole kuin kauhistelua tekijän selän takana. Vaan jos on ilkeä suustaan, tajuan hyvin, että aika vaikea mennä syyttelemään, vaikka aihetta olisikin.
No ei ollut musta mitään apua:-) mutta myötätuntoni vaikeassa tilanteessa halusin ilmaista!
Kiitos myötätunnosta! On niin raskas mieli, etten saanut unta silmään yhtään! En voi pojan vaimolle puhua kasvokkain asiasta. Hyökkäisi vaan minun kimppuun. Ja mitä sanoisin edes? Juttelin yhden tytön kanssa, jota kiusasit niin, että joutui terapiaan ja jättämään opinnot kesken.
En pysty edes tällaisista asioista puhumaan. Ap[/
Mahtaa tuo kiusattu tyttö liioitella aika hurjasti, terapiaan joutuminen ja koulun lopettaminen vaatisi jo isolta ihmisjoukolta hyvin systemaattista kiusaamista ja jatkuvaa väkivaltaa...
Pizzaeater666 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpas oikeasti ikävä tilanne! Ymmärrän, että asiaa on vaikea ottaa esiin, mutta jos sen jonkun kanssa tekee, kyllä se mielestäni on kiusaaja itse. Hänhän on ainut, joka oikeastaan voi ottaa asiaan mitään kantaa, kuten esim. sen, kaduttaako nykyään yhtään, ymmärtääkö, mitä toisille teki, jne. Muiden kanssa toki voi asiaa puida, mutta eihän se ole kuin kauhistelua tekijän selän takana. Vaan jos on ilkeä suustaan, tajuan hyvin, että aika vaikea mennä syyttelemään, vaikka aihetta olisikin.
No ei ollut musta mitään apua:-) mutta myötätuntoni vaikeassa tilanteessa halusin ilmaista!
Kiitos myötätunnosta! On niin raskas mieli, etten saanut unta silmään yhtään! En voi pojan vaimolle puhua kasvokkain asiasta. Hyökkäisi vaan minun kimppuun. Ja mitä sanoisin edes? Juttelin yhden tytön kanssa, jota kiusasit niin, että joutui terapiaan ja jättämään opinnot kesken.
En pysty edes tällaisista asioista puhumaan. Ap[/
Mahtaa tuo kiusattu tyttö liioitella aika hurjasti, terapiaan joutuminen ja koulun lopettaminen vaatisi jo isolta ihmisjoukolta hyvin systemaattista kiusaamista ja jatkuvaa väkivaltaa...
Mistä sinä tiedät, mitä kiusaamista terapiaan joutuminen vaatisi? Mikä asiantuntija sinä olet? Ja että pahin kiusaaminen olisi välttämättä fyysistä väkivaltaa? Miksi vähättelet, mitkä mahtavat olla vaikuttimesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pizzaeater666 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpas oikeasti ikävä tilanne! Ymmärrän, että asiaa on vaikea ottaa esiin, mutta jos sen jonkun kanssa tekee, kyllä se mielestäni on kiusaaja itse. Hänhän on ainut, joka oikeastaan voi ottaa asiaan mitään kantaa, kuten esim. sen, kaduttaako nykyään yhtään, ymmärtääkö, mitä toisille teki, jne. Muiden kanssa toki voi asiaa puida, mutta eihän se ole kuin kauhistelua tekijän selän takana. Vaan jos on ilkeä suustaan, tajuan hyvin, että aika vaikea mennä syyttelemään, vaikka aihetta olisikin.
No ei ollut musta mitään apua:-) mutta myötätuntoni vaikeassa tilanteessa halusin ilmaista!
Kiitos myötätunnosta! On niin raskas mieli, etten saanut unta silmään yhtään! En voi pojan vaimolle puhua kasvokkain asiasta. Hyökkäisi vaan minun kimppuun. Ja mitä sanoisin edes? Juttelin yhden tytön kanssa, jota kiusasit niin, että joutui terapiaan ja jättämään opinnot kesken.
En pysty edes tällaisista asioista puhumaan. Ap[/
Mahtaa tuo kiusattu tyttö liioitella aika hurjasti, terapiaan joutuminen ja koulun lopettaminen vaatisi jo isolta ihmisjoukolta hyvin systemaattista kiusaamista ja jatkuvaa väkivaltaa...
No eikö tässä keississä juurikin ollut jengillä hakkaamista, tavaroiden ottamista väkisin uhrilta ja niiden hävittämistä. Kyllä tuo minusta ihan väkivallalta kuulostaa.
Kumma miten paljon kiusaamista vähätellään täällä! Mammoissa taitaa olla paljon entisiä/nykyisiä kiusaajia tai kiusaamiselle sokeita.
Teit oikein Ap, kun puhuit pojallesi.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, hänen puolustuksekseen on sanottava (ja tässä meillä naisilla olisi kyllä petrattavaa) että reiluahan olisi, jos hänelle sanottaisiin suoraan että hänen tapansa laukoa mielipiteitään yhtään sanojaan ajattelematta ja varsinkin hänen taipumus olla kuuntelematta muiden puhetta on ärsyttävä. Silloinhan hänellä olisi mahdollisuus parantaa tapojaan. Kun kukaan ei hänelle kerro miten hankalaa kanssakäyminen hänen kanssaan on eikä hän itse sitä ymmärrä, niin tilanne vaan jatkuu samanlaisena.
Tämän takia juuri nykyisellään inhoan sitä että jostakusta puhutaan pahaa selän takana työpaikalla. Reilua olisi olla avoin ja pyrkiä selvittämään välinsä jos jotain on hampaankolossa, vaikka se uskallusta vaatiikin.
Niin, eli tässä on tilanne, että on sosiaalisilta taidoiltaan heikko ihminen, joka töksäyttelee, eikä osaa kommunikoida. Työpaikkojen muut ihmiset, ne joilla omasta mielestään sosiaalisia taitoja on, sen sijaan, että puhuisivat töksäyttelijälle suoraa ja uattaisivat häntä sosiaalisessa kanssakäymisessä, sulkevat erikoisen ulkopuolelle, puhuvat pahaa selän takana ja joko savustavat ulos työpaikalta tai valittavat, edelleen selän takana, niin, että henkilö saa potkut. Luimme juuri tarinan työpaikkakiusaamisesta. Yhteinen ulossulkeminen, uhrin syyllistäminen, klassinen tarina.
Ihmiset eivät tunnista omaa kiusaamistaan, osallisuuttaan kiusaamiseen ja demonisoivat kiusaajat itsensä ulkopuolelle. Tämä on aina näiden koulukiusaamisten lopputulema ja niin se oli tämänkin, vaikka aloitus oli provo. Ap:le sanoisin, että kirjoittamisen tyylitajussa on työstettävää: yritys vanhemman ihmisen puheeseen ja nykyihmisen puhe töksähtelevät tekstissä ja vaikutelma on paljastavan teatraalinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:le sanoisin, että kirjoittamisen tyylitajussa on työstettävää: yritys vanhemman ihmisen puheeseen ja nykyihmisen puhe töksähtelevät tekstissä ja vaikutelma on paljastavan teatraalinen.
Siis mikä ihmeen vanhemman ihmisen puhe? Ap saattaa olla itseni ikäinen suunnilleen. En olekaan tiennyt että kirjoitteluni paljastavat minun 60- luvulla syntyneeksi.
Ap on luultavasti suunnilleen ikäiseni.
Ei tässä nyt sentään mitään vanhuksia vielä olla ;)
Mikä on nykyihminen??
Tässä on nyt myös tuolle pojan vaimolle mahdollisuus kohdata oma menneisyytensä. Hän tuskin on käsitellyt niitä mitenkään tai mistä tietää.
Hän pystyy käyttäytymään myös hyvin, koska on saanut noin hyvän miehen. Ilmeisesti mies ei ole havainnut hänen kiusaavan ketään heidän yhdessäolonsa aikana.
Uskon ihmisen mahdollisuuteen muuttua, mutta se vaatii yleensä työtä itsensä kanssa.
Ap:n poika on selvästi poliisi. Näin luen rivien välistä, enpä tiedä, provo olisi kyllä silloin melko täydellinen.
Mutta toisaalta, samapa se onko provo vai ei, kyllähän tällaisia tilanteita voi tosielämässä syntyä silti.
Vierailija kirjoitti:
Teit ihan oikein, en usko, että kukaan vapaalla kulkeva on niin pipi päästänsä, että olisi keksinyt sinulle tuollaisen tarinan.
Voi kyllä niitäkin kuule on. Yksi entinen koulukaveri (nainen) kertoilee tuolla ihan tosissaan yksityiskohtaisia juttuja siitä, miten häntä kiusattiin ala-asteella (poikien toimesta). Tarinat kuulostaa hyvinkin uskottavilta, mutta ovat täysin tuulesta temmattuja. Olen jutellut asiasta useammankin luokkakaverin kanssa eikä kukaan meistä muista noita tilanteita. Ja olen varma, että muistettaisiin, jos pojat olisivat mm sytyttäneet tuon tytön hiukset tuleen niin, että ambulanssi olisi hakenut hänet sairaalahoitoon... Näitä tarinoita on useita.
Toki on miljoona kertaa todennäköisempää, että kiusaaminen on oikeasti tapahtunut kuin että kertoja puhuisi puppua, mutta kaikki on mahdollista...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:le sanoisin, että kirjoittamisen tyylitajussa on työstettävää: yritys vanhemman ihmisen puheeseen ja nykyihmisen puhe töksähtelevät tekstissä ja vaikutelma on paljastavan teatraalinen.
Siis mikä ihmeen vanhemman ihmisen puhe? Ap saattaa olla itseni ikäinen suunnilleen. En olekaan tiennyt että kirjoitteluni paljastavat minun 60- luvulla syntyneeksi.
Ap on luultavasti suunnilleen ikäiseni.
Ei tässä nyt sentään mitään vanhuksia vielä olla ;)Mikä on nykyihminen??
Homo sapiens
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, hänen puolustuksekseen on sanottava (ja tässä meillä naisilla olisi kyllä petrattavaa) että reiluahan olisi, jos hänelle sanottaisiin suoraan että hänen tapansa laukoa mielipiteitään yhtään sanojaan ajattelematta ja varsinkin hänen taipumus olla kuuntelematta muiden puhetta on ärsyttävä. Silloinhan hänellä olisi mahdollisuus parantaa tapojaan. Kun kukaan ei hänelle kerro miten hankalaa kanssakäyminen hänen kanssaan on eikä hän itse sitä ymmärrä, niin tilanne vaan jatkuu samanlaisena.
Tämän takia juuri nykyisellään inhoan sitä että jostakusta puhutaan pahaa selän takana työpaikalla. Reilua olisi olla avoin ja pyrkiä selvittämään välinsä jos jotain on hampaankolossa, vaikka se uskallusta vaatiikin.
Niin, eli tässä on tilanne, että on sosiaalisilta taidoiltaan heikko ihminen, joka töksäyttelee, eikä osaa kommunikoida. Työpaikkojen muut ihmiset, ne joilla omasta mielestään sosiaalisia taitoja on, sen sijaan, että puhuisivat töksäyttelijälle suoraa ja uattaisivat häntä sosiaalisessa kanssakäymisessä, sulkevat erikoisen ulkopuolelle, puhuvat pahaa selän takana ja joko savustavat ulos työpaikalta tai valittavat, edelleen selän takana, niin, että henkilö saa potkut. Luimme juuri tarinan työpaikkakiusaamisesta. Yhteinen ulossulkeminen, uhrin syyllistäminen, klassinen tarina.
Ihmiset eivät tunnista omaa kiusaamistaan, osallisuuttaan kiusaamiseen ja demonisoivat kiusaajat itsensä ulkopuolelle. Tämä on aina näiden koulukiusaamisten lopputulema ja niin se oli tämänkin, vaikka aloitus oli provo. Ap:le sanoisin, että kirjoittamisen tyylitajussa on työstettävää: yritys vanhemman ihmisen puheeseen ja nykyihmisen puhe töksähtelevät tekstissä ja vaikutelma on paljastavan teatraalinen.
Mikä ihmeen vanhemman ihmisen puhe.
Vai yritänkö sanoa, ettei ap. kuulu siihen äitien pieneen vähemmistöön, joiden jo otsikko alkaa alapää- ja kirosanoilla ja jatkuvat kommenteissa joka toisella sanalla, jolloin sanottava jää toisarvoiseksi.
Minua kiusattiin kuolussa todella pahasti, kärsin vielä aikuisena niistä henkisistä vammoista. Yleisesti ottaen kiusaus loppui jo ysiluokalla. Jotkut pojat kyllä kiusasivat vielä lukiossa erästä poikaa. Penkkareissa tyttöryhmä esitti hänestä todella ilkeän laulun, minun teki pahaa kuunnella sitä. Hän tappoi itsensä päälle kaksikymppisenä.