Lue keskustelun säännöt.
Pojan vaimo paljastui entiseksi koulukiusaajaksi!
01.08.2016 |
Kuulin yhdeltä naiselta, joka oli ollut miniän kanssa samalla luokalla!
Oli kuulemma kiusannut ala-asteella ja lukiossa toisia tyttöjä ja yhtä lihavaa poikaa.
Tämä, joka asiasta kertoi, oli itsekin joutunut miniän kiusaamaksi. Oltiin samassa kyläpaikassa ja kun juteltiin pojan perheestä, tämä kiusattu tunnisti kiusaajan nimen. Kysyi minulta sitten pojan vaimon tyttönimeä.
Hän sanoi, että oli ihan pakko tulla juttelemaan asiasta, kun oli jäänyt niin pahat arvet ja joutunut käymään terapiassa, keskeyttämään koulutuksen ym.
Pojan vaimo oli siis ollut tällainen kovistyttö ja jengin johtaja. Olivat mm hakanneet toisia lapsia koulumatkalla.
Nyt on mieli raskas oman pojan ja heidän lasten takia. Pitäisikö asiasta kertoa pojalle? Miniän kanssa en halua ottaa asiaa esille.
Tämä henkilö, joka mulle kertoi sanoi, että on muitakin jotka voivat kertoa saman, mm hänen serkku ja naapurin tyttö.
Mitä pitäisi tehdä?
Kommentit (144)
Käyttäjä2123 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpas oikeasti ikävä tilanne! Ymmärrän, että asiaa on vaikea ottaa esiin, mutta jos sen jonkun kanssa tekee, kyllä se mielestäni on kiusaaja itse. Hänhän on ainut, joka oikeastaan voi ottaa asiaan mitään kantaa, kuten esim. sen, kaduttaako nykyään yhtään, ymmärtääkö, mitä toisille teki, jne. Muiden kanssa toki voi asiaa puida, mutta eihän se ole kuin kauhistelua tekijän selän takana. Vaan jos on ilkeä suustaan, tajuan hyvin, että aika vaikea mennä syyttelemään, vaikka aihetta olisikin.
No ei ollut musta mitään apua:-) mutta myötätuntoni vaikeassa tilanteessa halusin ilmaista!
Kiitos myötätunnosta! On niin raskas mieli, etten saanut unta silmään yhtään! En voi pojan vaimolle puhua kasvokkain asiasta. Hyökkäisi vaan minun kimppuun. Ja mitä sanoisin edes? Juttelin yhden tytön kanssa, jota kiusasit niin, että joutui terapiaan ja jättämään opinnot kesken.
En pysty edes tällaisista asioista puhumaan. Ap
Ymmärrän, ja todennäköisesti vastaus vaan kuuluisi, kuten kiusaajilta aina: muut ovat olleet herkkähipiäisiä ja huumorintajuttomia ja sitä paitsi siitä on jo aikaa, mitä vielä joku jaksaa tälläisiä märehtiä.
Itse vähän hämmästelen näitä vastauksia, joissa myös sanotaan, että annapa vain olla, ministeritkin ovat kiusanneet! Miksi kiusaamista näin aliarvioidaan. Jos saisi tietää miniänsä olleen varas, pahoinpitelijä tms. olisiko suhtautuminen sama? Että mitäs tosta, sehän tapahtui lukiossa vaan (jolloin kuitenkin ihminen on jo yli 16-vuotias, eli sentään aivan naivi lapsi).
Entä jos paljastuisi että tyttären aviomies on lukioaikoinaan raiskannut jonkun, pitäisikö silloinkin unohtaa asia?
Minunkin ex-mies oli tuomittu raiskauksesta, mutta se tyttö valehteli koko jutun. Mies jätti hänet, niin keksi raiskauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yleensä karma kostaa, kiusaajan lapsista tulee kiusattuja :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tämäkin ole ihan provosoida. Ei kai lukiossa mitään koulukiusaamista ole, ellei nyt ole kyse lukiosta, jonne pääsee kutosen keskiarvolla?
Kyllä kuule on kiusaamista lukiossakin ja vielä senkin jälkeisissä oppilaitoksissa. Itselläni on toinen tutkinto AMK:sta hoitoalalta ja kyllä vaan siellä oli ryhmän sisällä kiusaamista. Ei se ole enää sellaista repun heittelyä tai pipon piilotusta vaan paljon ovelampaa, henkistä sellaista.
Ulkopuolelle jättämistä ja toisten edessä nolaamista.Voi nyt hellanlettas sentään, että ihan ulkopuolelle jättämistä. Eihän nyt kukaan voi olettaa, että aikuiset ihmiset ovat kaikki samalla aaltopituudella ja haluavat olla keskenään ystäviä. Eivät kaikki vain pärjää sosiaalisesti, eikä se mitään kiusaamista ole.
Systemaattisesti ulkopuolelle jättäminen on eräs keskeisiä työpaikkakiusaamisen muotoja. Sitä ei meinaa uskoa, kunnes omalla työpaikalla käy näin.
Nyyh miten kauheaa!
Miksi ihmeessä mukava ja kaikkien kanssa toimeentuleva, ahkera työntekijä yhtäkkiä suljetaan töissä työporukan ulkopuolelle?
Muut ovat varmasti kateellisia
Olin juuri tulossa sanomaan samaa...kun meidän työpaikalla oli nyt juuri tällainen case, jossa omien sanojensa mukaan kiusatuksi joutunut henkilö kertoi esimiehelle miten häntä syrjitään. Se tapaushan meni siis niin että tällä henkilöllä on "kiva" tapa tulla neuvomaan toisia näiden töissä asioista joista ei ymmärrä yhtään mitään, haukkua ja arvostella sekä seläntakana että päin naamaa, pomottaa muita ja pahimmassa tapauksessa jopa haukkua toisia työntekijöitä asiakkaalle. Lopulta kukaan ei vaan halunnut puhua sille mitään koska vastaan tuli aina pelkkää vittuilua ja phaa mieltä. Eli minä ainakaan en kiusannut häntä vaan hoidin välittömät työasiat hänen kanssaan ja sitten annoin olla omassa rauhassa kun ei kerran minkäänlainen keskustelu auttanut asenteeseen. Hänet siirrettiin toiselle osastolle nyt ja kertoi siellä kaikille sen miten häntä kiusattiin ja syrjittiin aiheetta täällä.
Kerro pojallesi. Ei tuossa nyt muutakaan voi.
Vierailija kirjoitti:
yleensä karma kostaa, kiusaajan lapsista tulee kiusattuja :D
1) ei ole mitään karmaa
2) miten häiriintynyt olet, kun nautit ajatuksesta että lapsi joutuu kiusatuksi? ei lapsi voi valita vanhempiaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En paljastaisi lapsilleni että välitän jotakin juoruista. Se miten voisin asian ottaa puheeksi olisi se että kyselisin kuulumisia, miten heillä parisuhteessaan menee, ovatko onnellisia, kaipaisisivatko apua esim. lastenhoidossa jne., mutta en usko että siihen vaikuttaisi se olisiko kuullut puolison menneisyydestä jotakin vai en.
kesken vierailun hihkase ainiin näin "maija meikäläisen" ja katso akan ilmettä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Häh miksi kommenttini poistettiin? kun kerroin siitä, että meidän työpaikalla oli juuri tällainen syrjimisjuttu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miltä sinusta tuntuisi. ap, jos miniäsi ottaisi päivällispöydässä puheeksi vaikkapa "Kuulin eräältä tutulta tuolta kylältä, että olet alaikäisenä vaihtanut miestä kuin paitaa/pahoinpitelit lapsia/käytit huumeita/jotain muuta sinusta epämiellyttävää, ja ajattelin että miten nyt selität tämän jutun kun se selvästi on totta?"
Varmaan tosi kivalta, poikasikin tykkäisi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tämäkin ole ihan provosoida. Ei kai lukiossa mitään koulukiusaamista ole, ellei nyt ole kyse lukiosta, jonne pääsee kutosen keskiarvolla?
Kyllä kuule on kiusaamista lukiossakin ja vielä senkin jälkeisissä oppilaitoksissa. Itselläni on toinen tutkinto AMK:sta hoitoalalta ja kyllä vaan siellä oli ryhmän sisällä kiusaamista. Ei se ole enää sellaista repun heittelyä tai pipon piilotusta vaan paljon ovelampaa, henkistä sellaista.
Ulkopuolelle jättämistä ja toisten edessä nolaamista.Voi nyt hellanlettas sentään, että ihan ulkopuolelle jättämistä. Eihän nyt kukaan voi olettaa, että aikuiset ihmiset ovat kaikki samalla aaltopituudella ja haluavat olla keskenään ystäviä. Eivät kaikki vain pärjää sosiaalisesti, eikä se mitään kiusaamista ole.
Systemaattisesti ulkopuolelle jättäminen on eräs keskeisiä työpaikkakiusaamisen muotoja. Sitä ei meinaa uskoa, kunnes omalla työpaikalla käy näin.
Nyyh miten kauheaa!
Miksi ihmeessä mukava ja kaikkien kanssa toimeentuleva, ahkera työntekijä yhtäkkiä suljetaan töissä työporukan ulkopuolelle?
Muut ovat varmasti kateellisia
Ei siinä kiusattu ole syyllinen. Ulkopuolelle sulkevista vika löytyy. En osaa sanoa, miksi niin tekevät, mikä heidän luonteessaan saa sen aikaan. Tulokset ovat karmivia ja työpaikka sekaisin, kunnes kiusaaja tai kiusaajat saadaan ulos, jos saadaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2123 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpas oikeasti ikävä tilanne! Ymmärrän, että asiaa on vaikea ottaa esiin, mutta jos sen jonkun kanssa tekee, kyllä se mielestäni on kiusaaja itse. Hänhän on ainut, joka oikeastaan voi ottaa asiaan mitään kantaa, kuten esim. sen, kaduttaako nykyään yhtään, ymmärtääkö, mitä toisille teki, jne. Muiden kanssa toki voi asiaa puida, mutta eihän se ole kuin kauhistelua tekijän selän takana. Vaan jos on ilkeä suustaan, tajuan hyvin, että aika vaikea mennä syyttelemään, vaikka aihetta olisikin.
No ei ollut musta mitään apua:-) mutta myötätuntoni vaikeassa tilanteessa halusin ilmaista!
Kiitos myötätunnosta! On niin raskas mieli, etten saanut unta silmään yhtään! En voi pojan vaimolle puhua kasvokkain asiasta. Hyökkäisi vaan minun kimppuun. Ja mitä sanoisin edes? Juttelin yhden tytön kanssa, jota kiusasit niin, että joutui terapiaan ja jättämään opinnot kesken.
En pysty edes tällaisista asioista puhumaan. Ap
Ymmärrän, ja todennäköisesti vastaus vaan kuuluisi, kuten kiusaajilta aina: muut ovat olleet herkkähipiäisiä ja huumorintajuttomia ja sitä paitsi siitä on jo aikaa, mitä vielä joku jaksaa tälläisiä märehtiä.
Itse vähän hämmästelen näitä vastauksia, joissa myös sanotaan, että annapa vain olla, ministeritkin ovat kiusanneet! Miksi kiusaamista näin aliarvioidaan. Jos saisi tietää miniänsä olleen varas, pahoinpitelijä tms. olisiko suhtautuminen sama? Että mitäs tosta, sehän tapahtui lukiossa vaan (jolloin kuitenkin ihminen on jo yli 16-vuotias, eli sentään aivan naivi lapsi).
Entä jos paljastuisi että tyttären aviomies on lukioaikoinaan raiskannut jonkun, pitäisikö silloinkin unohtaa asia?
Minunkin ex-mies oli tuomittu raiskauksesta, mutta se tyttö valehteli koko jutun. Mies jätti hänet, niin keksi raiskauksen.
Joo ihan varmsti keksi. Miten voit olla noin umpityhmä?
Tässähän menee nyt kaksi asiaa sekaisin. Anoppi on jo valmiiksi sitä mieltä, että miniä on ilkeä lapsiaan, miestään ja miehen sisaruksia kohtaan, kenties anoppia itseäänkin kohtaan. Sitten kuulee vielä joltain puolitutulta, että miniä on ollut koulukiusaaja lapsena. Korostan, lapsena. Yrittääkö anoppi nyt saada jotain välirikkoa aikaiseksi poikansa perheessä? Eiköhän poikasi kahdeksan vuotta tämän ihmisen kanssa oltuaan ole jo aika hyvin perillä millaisen ihmisen kanssa on perheensä perustanut. Mitä lisäarvoa lapsena tehtyjen asioiden vatvominen heidän elämäänsä nyt tuo?
Ensinnäkin, tänä päivänä kiusaaminen on lähes aina poliisiasia. Koulut eivät pysty kitkemään kiusaamista, koska nuoret ovat tekemisissä myös kouluajan ulkopuolella, ja koulujen vastuulle kuuluu vain koulussa tapahtuneiden kiusaamisten selvittämiset. Jos miniä on siis syyllistynyt kiusaamiseen koulussa, on asia pitänyt selvittää siellä. Jos miniä on hakannut ihmisiä koulun ulkopuolella, poliisi on asian selvittänyt. Jos kiusatut, hakatut, muut eivät ole tehneet asialle mitään silloin 20 vuotta sitten, on tapaus kyllä nyt auttamattomasti vanhentunut. Ilmeisesti anoppi ei kysynyt tältä kiusatulta puututtiinko kiusaamiseen mitenkään?
Nämä asiat, joista nyt syytetään, on tehty lapsena, tai nuorena. Vaikkakin jo 15-vuotias on rikosoikeudellisessa vastuussa, jos mistään asiasta ei ole tuolloin aikoinaan tuomittu, on silloin yhtä kuin syytön. Kuka tahansa voi jälkeenpäin keksiä kenestä tahansa mitä tahansa. Väheksymättä kiusattujen kohtaloita, jos ei pysty avaamaan suutaan silloin kun kiusataan, 20 vuotta myöhemmin on turha enää kitistä kun normaali-ihmiset olisivat jo menneet elämässään eteenpäin.
Anoppi voisi nyt kysyä itseltään, että jos tämä miniä on niin kauhea ihminen tänäkin päivänä, miksi et ole puuttunut hänen nykyiseen käytökseen? Jos tätä koulukiusaamisepisodia ei olisi koskaan tullut tietoosi, olisitko ottanut hänen käytöksensä puheeksi joka tapauksessa? Jos ei, eiköhän nämä asiat kuulu menneisyyteen ja sinun on ehkä vain opittava elämään tämän tiedon kanssa miniäsi menneisyydestä, josta poikasi ei tiedä. Selvästikin tässä nyt anoppi jollain lailla pelkää kohtaamista miniän kanssa, ja sen täytyy liittyä miniän nykyiseen persoonaan, joka on ehkä jatkoa tälle kiusaamistoiminnalle. Ehkä hieman falskia alkaa syyttämään miniää kuitenkaan 20 vuoden takaisista asioista. Kannattaisi pitäytyä tässä päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko ap varma, ettei poikasi tiennyt asiaa vaimoa valitessaan?
Palstaa moderoi näköjään taas joku mielensäpahoittaja. Ihme juttu, että aivan neutraalit kommentit ilman kirosanoja poistetaan. Eriävät mielipiteet eivät ole rikos ketään vastaan.
Mun mielestä asiasta voi sanoa face to face itse poikasi vaimolle. Eli ihan asiallisesti, että tiesitkö tätä mitä sinusta kuulin?
Jos hän on häpeissään ja järkyttynyt asia on käsitelty. Jos hän kieltää tai suuttuu hän ei ole kasvanut henkisesti ja itse olisin huolissani
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tämäkin ole ihan provosoida. Ei kai lukiossa mitään koulukiusaamista ole, ellei nyt ole kyse lukiosta, jonne pääsee kutosen keskiarvolla?
Ei kai työpaikoillakaan mitään työpaikkakiusaamista ole?
Työpaikkakiusaaminen? Voi hyvänen aika sentään, jo on aikoihin eletty. Millaista on työpaikkakiusaaminen, voisitko selventää?
En ole henkilö, jonka viestiä kommentoit. Minua kiusattiin töissä. Kiusaaja mm. haukkui vaatteitani, pilkkasi ulkonäköäni, valehteli ja syytti asioista, joita en ollut tehnyt jne. Sanomisia ei ollut mahdollista ymmärtää väärin. Käyttäytyi muita kohtaan aivan eri tavalla.
En puuttuisi toisten avioliittoon. Koeta kestää vaan.
joopa kirjoitti:
Ihmiset muuttuu, myös kiusaajat. Olihan A. Stubbikin koulukiusaaja ja silti ministeri.
Joo, nykyään kiusaa vaan vähän isompaa porukkaa: vähäosaisimpia kansalaisia. Se onnistuu keltä vaan helposti, ei tarvitse kuin äänestää kokoomusta.
Se, että Stubbista tuli ministeri, ei kerro siitä että hän olisi nyt parempi ihminen kuin koulukiusaaja-aikoinaan. Ei ainakaan osaa edelleenkään pyytää anteeksi valehteluaan ja muita typeröintejään.