Lue keskustelun säännöt.
Pojan vaimo paljastui entiseksi koulukiusaajaksi!
01.08.2016 |
Kuulin yhdeltä naiselta, joka oli ollut miniän kanssa samalla luokalla!
Oli kuulemma kiusannut ala-asteella ja lukiossa toisia tyttöjä ja yhtä lihavaa poikaa.
Tämä, joka asiasta kertoi, oli itsekin joutunut miniän kiusaamaksi. Oltiin samassa kyläpaikassa ja kun juteltiin pojan perheestä, tämä kiusattu tunnisti kiusaajan nimen. Kysyi minulta sitten pojan vaimon tyttönimeä.
Hän sanoi, että oli ihan pakko tulla juttelemaan asiasta, kun oli jäänyt niin pahat arvet ja joutunut käymään terapiassa, keskeyttämään koulutuksen ym.
Pojan vaimo oli siis ollut tällainen kovistyttö ja jengin johtaja. Olivat mm hakanneet toisia lapsia koulumatkalla.
Nyt on mieli raskas oman pojan ja heidän lasten takia. Pitäisikö asiasta kertoa pojalle? Miniän kanssa en halua ottaa asiaa esille.
Tämä henkilö, joka mulle kertoi sanoi, että on muitakin jotka voivat kertoa saman, mm hänen serkku ja naapurin tyttö.
Mitä pitäisi tehdä?
Kommentit (144)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran kiusaaja, aina kiusaaja. Sadistinen, kieroutunut persoonallisuus säilyy. Kerro pojallesi.
Näin on. Olen nähnyt, ollut puheissa tai kuullut toisen käden kautta useammastakin yläasteajan kiusaajasta. => Ihan samoja kusipäitä he ovat vieläkin kuin silloin joskus 25 vuotta sitten. Totta kai ihminen muuttuu ajan myötä, mutta jos on vittumainen persoona niin ei se miksikään muutu.
Ei kyllä pidä paikkaansa läheskään kaikkien kohdalla. Itse olin kiusaaja ala-asteella. En tiedä miksi kiusasin, mutta luulisin, että huono perhetausta oli syynä. Avioero, alkoholismia sekä väkivaltaa perheessä. Kai ne minusta sitten tekivät vittumaisen persoonan lapsena. Enää en sitä kuitenkaan ole, vaan päinvastoin, olen liiankin ystävällinen ja avulias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Poikasi lapsista tulee koulukiusaajia, laita kapuloita rattaisiin ja että saat eron vireille.!!
Itse halusin anopin tulevan juttusille tuossa tilanteessa. Haluaisin tietää mitä ns. "kylillä" puhutaan minusta. Itse kiusasin lapsena yhtä tyttöä ja jos hänellä olisi vieläkin murhe tuosta asiasta saisin ainakin tietää asiasta ja voisin lähettää anteeksipyyntökirjeen, jossa selittäisi toimintaani tai vähintäänkin pyytäisin kunnolla anteeksi. Mietityttäisi kyllä ehkä hieman se, että joku yrittää selvästi pilata elämääni kertomalla menneisyyteni ei niin mairittelevia piirteitä anopilleni??
Kun juttelee kahden kesken miniälle kannattaa pitää syyttelvä sävy poissa, sillä mistä tiedät mikä totuus on. Voit hyvin ilmaista jopa huolen pojastasi ja lapsenlapsista. Muita kuitenkin sanoa pehmentäviä lauseita kuten "sanoin kiusatuksi x, että en kyllä oikein uskoisi miniästä tuollaista". Rohkaise anteeksipyyntökirjeeseen ja sano että x:sä vaikutti siltä, että se saattaisi parantaa hänen oloaan. Puhukaa siis halki koko juttu ja sen jälkeen ehkä olette lähempiä toisia kohtaan kuin koskaan aikaisemmin..
Jotenkin ihmetyttää tuo sinun poikasi asenne, jota kuvailet "ehdottomaksi". Miten uskot hänen reagoivan tuohon juttuun sitten? Minusta ihminen joka esim. jättäisi 8v. puolison ja lapsiensa äidin tuollaisen tarinan vuoksi kuulostaa aika ilkeältä ja ynmärtämättömältä ihmiseltä. Faktahan on että kiusaaminen kumpuaa yleensä pahasta olosta ja ketä me olemme sanomaan, että toinen on paha jos hän on lapsena kasvanut ympäristössä, jossa tapahtuu kamalia asioita neljän seinän sisällä.
Empatia kehittyy ihmisillä vasta n. 18v isässä eli lukioaikanen kiusaaminenkaan ei ole pois suljettua. Itse epäilen että hyvinkin mahdollisesti miniäsi ei ole elänyt unelmiensa lapsuutta ja on nimenomaan hakeitunut turvallisen miehen suojaan kuten poikasi. Pojalle kertominen saa sinut kuulostamaan vain juoruajalta joka uskoo/tuomitsee suoraan miniästä kerrotut asiat. Jos tietäisin jo puolisoni synkästä puolesta ja äitini olosi kuullut siitä kylillä ja juoksisi kertomaan siitä minulle ärähtäisin ja pahasti hänelle. Tulisi tunne niinkuin hän olisi aina vihannut kumppaniani ja toivoisi tämän tiedon erottavan meidät..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerran kiusaaja, aina kiusaaja. Sadistinen, kieroutunut persoonallisuus säilyy. Kerro pojallesi.
Näin on. Olen nähnyt, ollut puheissa tai kuullut toisen käden kautta useammastakin yläasteajan kiusaajasta. => Ihan samoja kusipäitä he ovat vieläkin kuin silloin joskus 25 vuotta sitten. Totta kai ihminen muuttuu ajan myötä, mutta jos on vittumainen persoona niin ei se miksikään muutu.
Ei kyllä pidä paikkaansa läheskään kaikkien kohdalla. Itse olin kiusaaja ala-asteella. En tiedä miksi kiusasin, mutta luulisin, että huono perhetausta oli syynä. Avioero, alkoholismia sekä väkivaltaa perheessä. Kai ne minusta sitten tekivät vittumaisen persoonan lapsena. Enää en sitä kuitenkaan ole, vaan päinvastoin, olen liiankin ystävällinen ja avulias.
Mikään perhetausta ei tee ihmisestä vittumaista. Se on jokaisen oma valinta. Muuten kaikki huonon perhetaustan omaavat olisivat vittumaisia, mutta toiset ovat ihania ihmisiä. Turha syyttää muita omasta vittumaisuudestaan, KULAAN muu kuin itse ei ole siitä vastuussa.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai ihminen muuttuu ajan myötä, mutta jos on vittumainen persoona niin ei se miksikään muutu.
Voi se joskus muuttua, jos ihminen käy läpi tarpeeksi rankkoja kokemuksia (samoin kuin rankat kokemukset voivat joskus muuttaa mukavan ihmisen vittumaiseksi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tämäkin ole ihan provosoida. Ei kai lukiossa mitään koulukiusaamista ole, ellei nyt ole kyse lukiosta, jonne pääsee kutosen keskiarvolla?
Kyllä kuule on kiusaamista lukiossakin ja vielä senkin jälkeisissä oppilaitoksissa. Itselläni on toinen tutkinto AMK:sta hoitoalalta ja kyllä vaan siellä oli ryhmän sisällä kiusaamista. Ei se ole enää sellaista repun heittelyä tai pipon piilotusta vaan paljon ovelampaa, henkistä sellaista.
Ulkopuolelle jättämistä ja toisten edessä nolaamista.Voi nyt hellanlettas sentään, että ihan ulkopuolelle jättämistä. Eihän nyt kukaan voi olettaa, että aikuiset ihmiset ovat kaikki samalla aaltopituudella ja haluavat olla keskenään ystäviä. Eivät kaikki vain pärjää sosiaalisesti, eikä se mitään kiusaamista ole.
Systemaattisesti ulkopuolelle jättäminen on eräs keskeisiä työpaikkakiusaamisen muotoja. Sitä ei meinaa uskoa, kunnes omalla työpaikalla käy näin.
Nyyh miten kauheaa!
Miksi ihmeessä mukava ja kaikkien kanssa toimeentuleva, ahkera työntekijä yhtäkkiä suljetaan töissä työporukan ulkopuolelle?
Muut ovat varmasti kateellisia
Kuulostat ihmiseltä jolla on paljon anteeksi pyydettävää.
Naisilla on kyllä anteeksi antaminen hankalaa, jos ei enää käyttäydy kuin mikäkin mulqvist niin entä sitten.
Kostaminen ja kaunan kantaminen tuo harvoin jos koskaan mitään hyvää.
(Yleistän naisiin koska omalla pienellä otannalla nuo ominaisuudet on naisilla. Saatan olla väärässä sterotypiani kanssa)
m42
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niille, jotka väheksyvät koulukiusaamista ja sen seurauksia.
Olin koulukiusattu suurimman osan peruskoulusta ja vielä lukioaikanakin entinen koulukiusaajani yritti jatkaa, mutta ei oikein ehtinyt enää, sillä olin jo niin rikki, että jouduin jättämään lukion kesken. Koulukiusaajani oli kanssani samalla luokalla ala-asteen. Yläasteeksi valitsin koulun, johon kukaan vanhalta luokaltani ei ollut tulossa. Ei estänyt tätä tyyppiä jatkamasta, vaan hän levitti minusta juoruja uuteen kouluuni muuta kautta. Kiusaaminen oli mm. valheiden levittämistä, eristämistä, nöyryyttämistä, pilkkaamista milloin mistäkin, nolaamista muiden edessä, ideoideni väittämistä omikseen jne. Jos tein jonkin "virheen", kuten vastasin väärin tunnilla tai paitani oli väärän värinen, sain kuulla siitä niin kauan, kunnes hän kyllästyi. Jos onnistuin jossain, minulla oli esim. vain käynyt hyvä tuuri ja en olisi ansainnut onnistumistani. Jos olin saamassa uuden kaverin (tai olin edes puhumassa jollekulle uudelle tyypille hänen nähtensä), hän piti huolen, ettei tämä enää ottanut minuun yhteyttä, joko valehtelemalla tai esim. alkamalla huutelemaan tälle toiselle. Pelkäsin mennä kouluun, mutta menin, koska halusin opiskella. Haaveilin huippuyliopistoista ja halusin tehdä jotain, jolla voisin auttaa ihmiskuntaa. Aluksi pelkäsin kiusaajaani ja hänen kavereitaan sekä niitä hiljaisia hyväksyjiä. Lopulta pelkäsin herääväni seuraavana aamuna. Halusin kuolla.
Kaikki tekevät virheitä, mutta se, että kiusaa toista järjestelmällisesti vuosia ja vuosia, ei ole enää teko, joka menee sen piikkiin.
Minusta koulukiusaamiskeskusteluissa jää usein yksi tärkeä juttu huomioimatta: Mitä koulukiusaaja on tehnyt, kun on tajunnut, mitä tuli tehtyä? Onko hän yrittänyt hyvittää tekonsa uhrille? Onko hän pyytänyt anteeksi?
Koulukiusaaminen jättää aina jäljen. Minä sairastuin vaikeaan masennukseen, syömishäiriöön, sosiaalisten tilanteiden pelkoon, paniikkihäiriöön ym. Jouduin jättämään opinnot kesken. Olen nähnyt pelkkiä painajaisia 15 vuotta. En osaa edes kuvitella enää, millaista on nukkua ja nähdä mukavia unia, tai edes neutraaleja. En muista enää, miltä tuntuu elää ilman surua ja ahdistusta. Lista jatkuu ja jatkuu. Silti tiedän, että olen onnekas. On monia, joille kävi paljon pahemmin.
Koulukiusaaminen tuottaa suunnattomasti turhaa kärsimystä. Kiusattu maksaa aina kovan hinnan, ja osa menettää koko elämänsä. Kiusatun lisäksi jokaisesta koulukiusaamistapauksesta kärsii moni muukin. Tuntuu, että monet unohtavat sen, joko vahingossa tai tahallisesti. Uhrin lisäksi kärsivät uhrin perhe ja muut läheiset, kouluyhteisö, mahd. harrastusyhteisö... Ja tuntemattomatkin, viimeistään verojen muodossa.
Joten ensi kerralla, kun olette kirjoittamassa siitä, kuinka koulukiusaamista ei oikeasti tapahdu tai jotkut ovat vaan liian herkkiä tai jotain muuta älytöntä, niin miettikääpä hetki ennen kuin kirjoitatte, edes rahojanne vuoksi, jos ette mistään muusta kykene välittämään.
joopa kirjoitti:
Ihmiset muuttuu, myös kiusaajat. Olihan A. Stubbikin koulukiusaaja ja silti ministeri.
Eipä se arvoisa Stubb mihinkään ole muuttunut. Edelleen kiusaa heikompiaan. Tässä tapauksessa työttömiä, lapsiperheitä, köyhiä, opiskelijoita... jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kyllä lukenut kaikki viestit mutta en pysty vastaamaan kaikille erikseen. Niin tässä nopeasti jotain kommentteja teidän viesteihin.
En ole suhtautunut kielteisesti miniääni. Päinvastoin, minusta meillä on ihan hyvät välit. Hän on kyllä erittäin paha suustaan kun sille päälle sattuu eikä anna kenenkään kävellä ylitseen. Puhuu myös usein ilkeästi ihmisistä selän takana ja saattaa päästää suustaan todella kamalia asioita esim ihmisten ulkonäöstä. Mutta minulle hän on yleensä ihan mukava, vaikka saattaakin esim laittaa ruokaa, jolle olen allerginen kun olen siellä käymässä. No mun vaan teki mieli tätä niin laitoin enkä aatellut yhtään sun alkergioita ja nauraa iloisesti päälle.
Mutta minun toisiin lapsiin hänellä on kyllä erittäin huonot välit. He eivät jostain syystä siedä häntä eikä hän heitä. Olen yrittänyt saada selville mistä tämä johtuu mutta minun lapset vaan sanoo, että kaikki asiat ei minulle kuulu. Vanhempi poika ei ollenkaan halua olla tekemisissä veljensä vaimon kanssa.
Minun poikani on siis erittäin oikeudenmukainen ja vihaa kaikkea vääryyttä tms. Hän on valinnut ammattinsakin niin, että voi auttaa hädässä olevia ja sorrettuja. Lapsena hänen paras kaverinsa ampui linnun ilmakiväärillä ja minun poika ei puhunut hänelle moneen vuoteen. Että sellainen hän on.
Ja mitä tähän kiusattuun tyttöön tulee niin asiat , jotka hän kertoi olivat kyllä niin kauheita, etten varmaan pystyisi niitä miniälle tai pojalleni sanomaan. Ei siis mitään ryhmästä sulkemista ja huutelua pelkästään, vaan todella hirveitä asioita, joista ei koskaan jäänyt kiinni. Ja näitä oli vielä lukiossa ihan ylioppilaaksituloon asti. En pysty kertomaan tarkemmin, ettei ketään tunnisteta. Mutta pakotti kuulemma tytön varastamaan kaupasta kaljaa ym, kiristi rahaa, valehteli poikakaverilleen että yksi hänen luokkalainen poika oli lääppinyt häntä ja tämän sitten poikaystävä ja kaverinsa hakkasivat pahasti ym ym. Siis ihan hirveitä juttuja, joista tulee paha olo kun ajatteleekin. Paljon liittyi joihinkin nettisivuihin mitä 2000-luvulla oli, en muista nimeä, niin sinne oli laittanut kaikkea ikävää näistä joita kiusasi. Ja koko yläasteen oli siis kiusannut parin muun kovistytön kanssa tätä tyttöä jonka kanssa puhuin, hakannut koulumatkalla, heittänyt kaikki uudet vaatteet ja muut jutut kuraojaan jne.
Olenko minä ihan hullu kun suren tällaisia? Minusta nämä asiat oli niin kauheita kuulla enkä pysty edes ajattelemaan miten joku voi näin käyttäytyä toisia nuoria kohtaan. Ja tämä jatkui vielä 19-vuotiaana, esim tuo luokkalaisen pojan hakkaaminen juuri ennen ylioppilasjuhlia. Eli ei mitään lasten tohelointia ollenkaan.
Ap
Onko jotenkin hemaiseva ulkonäkö vai miten ihmeessä tuollainen luonnevikainen on saanut kiltin ja heikompia puollustavan poikasi satimeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäisiä poika ja miniä nyt ovat?
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tämäkin ole ihan provosoida. Ei kai lukiossa mitään koulukiusaamista ole, ellei nyt ole kyse lukiosta, jonne pääsee kutosen keskiarvolla?
Kaikilla kouluasteilla yliopistoa myöten ja myös työelämässä on kiusaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, oletko koskaan kuullut, että pojat usein valitsevat äitinsä oloisen vaimon itselleen:D näitä sun kommentteja lukiessa tulee väkistenkin mieleen, että etpä taida olla mikään puhdas pulmunen itsekään. Vaikka provohan tää on, samat läpät verhottu taas eri tarinaan ja muutama kirjoittaja meuhkaa samoilla argumenteilla vuodesta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikasi tuskin asiasta välittää, miniäsi kasvattaa lapsistaankin koulukiusaajia.
Poikani juurikin välittää asiasta! Inhoaa eniten maailmassa kiusaajia. On aina puolustanut heikompia.
Ja sitä pelkään, että lapsistakin tulee kiusaajia. Pojan vaimo on aina ollut sellainen ilkeänoloinen ja paha suustaan.
Voi voi, kauhea huoli tuli tästä! Ainoa paikka mihin voin nyt uskoutua on täällä palstalla. Siis jos en puhu pojalle suoraan. Sisaruksilleen en voi puhua, koska he jäädyttäisivät välit pojan vaimoon heti. Ap
En jaksa lukea koko ketjua, mutta kai te nyt tämän viestin teennäisen ja imelän dramaattisen tyylin perusteella tajuatte tämä on provo.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä poika ja miniä nyt ovat?
Poika 30 ja vaimo 29.Ap
Lähetä pojalle nimetön kirje jossa kerrot asiasta. Ei voi sinua syyttää ja saa tietää totuuden. Luonnollisesti kirjoitat kirjeen koneella, jotta käsialasta ei tunnista. Tai teet uuden sähköpostiosoitteen vaan tätä tarkoitusta varten.
Jos poliisille saa antaa nimettömiä vihjeitä, niin miksi ei saisi läheisilleen.
Vierailija kirjoitti:
Kerran kiusaaja, aina kiusaaja. Sadistinen, kieroutunut persoonallisuus säilyy. Kerro pojallesi.
Sain selville itse paljon myöhemmin että puolisoni on entinen koulukiusaaja. Ikinä en olisi uskonut. Nyt ollaan oltu naimisissa 15 vuotta ja uskon tuon mitä tuossa kirjoitettiin, mitä lainasin. Jos olisin itse erilainen, alistuva, kiusaisi varmasti minuakin. Minä olen häntä vahvempi, ei kiusaa minua mutta huomaan että aina kaikki ei ole ihan hyvin hänen käyttäytymisessään.
Vierailija kirjoitti:
En usko, että poikaasi kiinnostaa. Kuten sanotaan, kiusaajalla on usein omat asiat huonosti.
Tämä on se, mitä on sanottu, mutta luin jostain jokin aika sitten, että monilla on myös asiat ihan hyvin, ovat vain ilkeitä. En valitettavasti muista lähdettä, ehkä joku kiinnostunut etsii jutun.
Jos olisin ap, ottaisin asian rauhallisella hetkellä asiallisesti puheeksi miniän kanssa kahden kesken. Vaikka viinilasillisen ääressä voisi olla helpompaa. En tuomitsisi, ennen kuin kuulisin, mitä tuo ihminen itse asiasta tuumii - edellyttäen, että on ylipäätään sellaiset rennot ja asialliset puhevälit.
En usko, että kiusaajan lapsista tulisi automaattisesti kiusaajia. Toiset kiusaajat varmasti aikuistuvat ja katuvat tekojaan, mutta ihan jokainen ei välttämättä koskaan edes tajua toimineensa väärin.
Ja voihan se olla, että ap:lle puhumaan tullut puhui paskaa, eihän sitä ventovieraan motiiveista voi aina tietää.
Meidän naisten ongelma on usein tämä tämmöinen seläntakana juoruilu. Minusta on parempi puhua ihmisten kanssa asiat suoraan. Mielellään asiallisesti, riitelemättä ja toista syyllistämättä.