Lue keskustelun säännöt.
Pojan vaimo paljastui entiseksi koulukiusaajaksi!
01.08.2016 |
Kuulin yhdeltä naiselta, joka oli ollut miniän kanssa samalla luokalla!
Oli kuulemma kiusannut ala-asteella ja lukiossa toisia tyttöjä ja yhtä lihavaa poikaa.
Tämä, joka asiasta kertoi, oli itsekin joutunut miniän kiusaamaksi. Oltiin samassa kyläpaikassa ja kun juteltiin pojan perheestä, tämä kiusattu tunnisti kiusaajan nimen. Kysyi minulta sitten pojan vaimon tyttönimeä.
Hän sanoi, että oli ihan pakko tulla juttelemaan asiasta, kun oli jäänyt niin pahat arvet ja joutunut käymään terapiassa, keskeyttämään koulutuksen ym.
Pojan vaimo oli siis ollut tällainen kovistyttö ja jengin johtaja. Olivat mm hakanneet toisia lapsia koulumatkalla.
Nyt on mieli raskas oman pojan ja heidän lasten takia. Pitäisikö asiasta kertoa pojalle? Miniän kanssa en halua ottaa asiaa esille.
Tämä henkilö, joka mulle kertoi sanoi, että on muitakin jotka voivat kertoa saman, mm hänen serkku ja naapurin tyttö.
Mitä pitäisi tehdä?
Kommentit (144)
Aikamoista, miten olet heti valmis tuomitsemaan miniäsi yhdeltä tutulta kuulemasi jutun perusteella. Lisäksi kyseessä on vielä asia, joka on tapahtunut kymmeniä (?) vuosia sitten. Saisit hävetä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mitä tuossa tilanteessa olisi oikeasti viisasta, mutta mä varmaan en pystyisi olemaan sanomatta mitään. Ottaisin luultavasti asian esille, kun sekä poika etät miniä olisivat paikalla ja kertoisin, että erän henkilö kertoi näin ja antaisin miniälle mahdollisuuden kommentoida. On totta, että kiusaajatkin saattavat muuttua ja voi olla, että hän on työstänyt asiaa ja katunutkin sitä. Toisaalta, nyt kun 4-kymppisenä olen tavannut vanhoja koulukavereita, niin samat asiat, jotka ärsytti silloin, ärsyttää edelleen. Eli suurin osa ei muutu.
Kiusaajapakkomielteiset ovat taas päässeet hereille.
Huuuu, aikuistenkin maailma on täynnä pelottavia koulukiusaajia, nyt niitä soluttautuu jo perhepiiriin!
Selvä provo. Kukaan viisas ja elämää kokenut aikuinen järkevä ihminen ei usko mitä tahansa vieraalta ihmiseltä kuulemaansa törkyä ja syyttelyä noin vain, ei välttämättä tutultakaan, eikä varsinkaan jätä kertomatta asiaa itse jutun kohteelle.
Jos tämä nyt kuitenkin olisi totta eikä provoa, niin ilman muuta ottaisit asian puheeksi pojan kanssa aivan ensitilassa, samoin miniän, mutta ainakin sen pojan. Typerä provo, ja haisee itse kiusaajan tekaisemalta eikä todelta ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mitä tuossa tilanteessa olisi oikeasti viisasta, mutta mä varmaan en pystyisi olemaan sanomatta mitään. Ottaisin luultavasti asian esille, kun sekä poika etät miniä olisivat paikalla ja kertoisin, että erän henkilö kertoi näin ja antaisin miniälle mahdollisuuden kommentoida. On totta, että kiusaajatkin saattavat muuttua ja voi olla, että hän on työstänyt asiaa ja katunutkin sitä. Toisaalta, nyt kun 4-kymppisenä olen tavannut vanhoja koulukavereita, niin samat asiat, jotka ärsytti silloin, ärsyttää edelleen. Eli suurin osa ei muutu.
Tämä asia ei kuulu ap:lle millään tavalla, varsinkaan kun miniän muussa käytöksessä ei ole ilmeisesti ollut moitittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten pojalle on edes valikoitunut koulukiusaaja vaimoksi, kun poika on kerran niin empaattinen ja ihana ja miniä hirviö nykyäänkin?
Kyllähän ne merkit ovat nähtävissä, jos vaan malttaa tutustua ihmiseen.
Vierailija kirjoitti:
Aikamoista, miten olet heti valmis tuomitsemaan miniäsi yhdeltä tutulta kuulemasi jutun perusteella. Lisäksi kyseessä on vielä asia, joka on tapahtunut kymmeniä (?) vuosia sitten. Saisit hävetä
Ei kellään ole syytä keksiä tuollaisia juttuja.
Jos vielä yäkoulussa ja lukiossa kiusaa, niin on luonnevikainen sadisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tämäkin ole ihan provosoida. Ei kai lukiossa mitään koulukiusaamista ole, ellei nyt ole kyse lukiosta, jonne pääsee kutosen keskiarvolla?
Ei kai työpaikoillakaan mitään työpaikkakiusaamista ole?
Työpaikkakiusaaminen? Voi hyvänen aika sentään, jo on aikoihin eletty. Millaista on työpaikkakiusaaminen, voisitko selventää?
"Kuulemma hakanneet muita koulumatkalla" jep jep, niin ne 14-vuotiaat tytöt yleensä mättääkin toisiaan turpaan...
Mikäli tuttusi oikeasti sanoi noin kuten kirjoitit, hänellä taitaa olla muitakin vakavia ongelmia. Ei terve ihminen joudu terapiaan siksi, että hölmö kakara on naureskellut hänelle koulussa. Tuttusi syyttää miniääsi omista ongelmistaan tai kokee olevansa epäonnistunut.
"Mut siis jos ei mua olis kiusattu niin voisin käydä töissä ja ja ja..."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On muistettava sekin fakta, että vaikka koulukiusaaminen on todistetusti traumatisoiva, niin harva ihminen on sama ihminen aikuisena täysikasvuisena kuin ala-aste/ylä-aste/ammattikoulu/lukio-räkänokkana.
Elämä opettaa jokaista tavallaan.
Viisas anoppi puolustaisi miniäänsä sanomalla että miniä on varsin eri ihminen nyt.
Tyhmä anoppi (ja näitähän riittää) lähtee käsiään hieroskellen kehräämään jotain ihme draamaa missä ei liene mitään rakentavaa kenellekään osapuolelle.
Fiksu anoppi olisi puolustanut poikansa vaimoa ja pitänyt sen jälkeen suunsa visusti kiinni, eikä missään nimessä menisi viisastelemaan miniälle/pojalle tyyliin arvaa mitä sinusta puhutaan.
Tälle ,joka kertoi tulleensa miniän kiusatuksi olisi ollut aikuismaista todeta, ettet tiedä sellaisesta ja että hänen tulisi selvittää asiansa nyt suoraan miniän kanssa koska tapahtunut selvästi painaa hänen mieltään , anoppihan voi tarjota hänen puhelinnumeronsa sitä varten.
Käyttäkää järkeänne jos teillä sellainen on.
En tiedä miten te muut reagoisitte, mutta ei minusta ole olankohautuksella sivuuttamaan ja torjumaan ihmistä, joka sanoo, että on nyt terapian avulla saanut kerättyä niin paljon rohkeutta että pystyy puhumaan asiasta. Ja tietysti ihmettelin miksi hän minulle tuli puhumaan. Tämä kiusattu sanoi, että minun on hyvä tietää nämä asiat poikani vaimosta ja sitten kertoi yksityiskohtaisesti nämä hirveydet. Ja sanoi vielä että on tottakai katkera mutta ei puhu kostaakseen vaan haluaa tuoda tällaiset asiat esiin. Ja ettei ikinä pystyisi kohtaamaan miniää kasvokkain.
Toki sanoi, että en olisi ikinä arvannut tai uskonut miniästä, mutta enhän minä voi minulle näin uskoutuvaa ihmistä torjuakaan tai syyttää valehtelijaksi. Varsinkaan kun tiedän miten ilkeä vaimo voi olla esim pojalleni ja tämän sisaruksille. Minut on kyllä jättänyt rauhaan jostain syystä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpas oikeasti ikävä tilanne! Ymmärrän, että asiaa on vaikea ottaa esiin, mutta jos sen jonkun kanssa tekee, kyllä se mielestäni on kiusaaja itse. Hänhän on ainut, joka oikeastaan voi ottaa asiaan mitään kantaa, kuten esim. sen, kaduttaako nykyään yhtään, ymmärtääkö, mitä toisille teki, jne. Muiden kanssa toki voi asiaa puida, mutta eihän se ole kuin kauhistelua tekijän selän takana. Vaan jos on ilkeä suustaan, tajuan hyvin, että aika vaikea mennä syyttelemään, vaikka aihetta olisikin.
No ei ollut musta mitään apua:-) mutta myötätuntoni vaikeassa tilanteessa halusin ilmaista!
Kiitos myötätunnosta! On niin raskas mieli, etten saanut unta silmään yhtään! En voi pojan vaimolle puhua kasvokkain asiasta. Hyökkäisi vaan minun kimppuun. Ja mitä sanoisin edes? Juttelin yhden tytön kanssa, jota kiusasit niin, että joutui terapiaan ja jättämään opinnot kesken.
En pysty edes tällaisista asioista puhumaan. Ap
Ymmärrän, ja todennäköisesti vastaus vaan kuuluisi, kuten kiusaajilta aina: muut ovat olleet herkkähipiäisiä ja huumorintajuttomia ja sitä paitsi siitä on jo aikaa, mitä vielä joku jaksaa tälläisiä märehtiä.
Itse vähän hämmästelen näitä vastauksia, joissa myös sanotaan, että annapa vain olla, ministeritkin ovat kiusanneet! Miksi kiusaamista näin aliarvioidaan. Jos saisi tietää miniänsä olleen varas, pahoinpitelijä tms. olisiko suhtautuminen sama? Että mitäs tosta, sehän tapahtui lukiossa vaan (jolloin kuitenkin ihminen on jo yli 16-vuotias, eli sentään aivan naivi lapsi).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä olisi oikein, että teoistaan joutuu vastuuseen(vaikka kiusaamisesta olisi 20 vuotta). Pään pistäminen pensaaseen ei kannata ihan jo oman mielenrauhan takia. Ihmiset muuttuu..joo, mutta jos on noin pahaa kiusaamista, että ihan hakkaa muita, niin kuulostaa aika sairaalta.
Minä ottaisin esille miniän kanssa, vaikka kuinka vaikealta tuntuisi. Et muuten pääse tuosta koskaan yli.
Vierailija kirjoitti:
Kuulin yhdeltä naiselta, joka oli ollut miniän kanssa samalla luokalla!
Oli kuulemma kiusannut ala-asteella ja lukiossa toisia tyttöjä ja yhtä lihavaa poikaa.
Tämä, joka asiasta kertoi, oli itsekin joutunut miniän kiusaamaksi. Oltiin samassa kyläpaikassa ja kun juteltiin pojan perheestä, tämä kiusattu tunnisti kiusaajan nimen. Kysyi minulta sitten pojan vaimon tyttönimeä.
Hän sanoi, että oli ihan pakko tulla juttelemaan asiasta, kun oli jäänyt niin pahat arvet ja joutunut käymään terapiassa, keskeyttämään koulutuksen ym.
Pojan vaimo oli siis ollut tällainen kovistyttö ja jengin johtaja. Olivat mm hakanneet toisia lapsia koulumatkalla.
Nyt on mieli raskas oman pojan ja heidän lasten takia. Pitäisikö asiasta kertoa pojalle? Miniän kanssa en halua ottaa asiaa esille.
Tämä henkilö, joka mulle kertoi sanoi, että on muitakin jotka voivat kertoa saman, mm hänen serkku ja naapurin tyttö.
Mitä pitäisi tehdä?
Älä tee mitään, olen itsekin entinen koulukiusaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On muistettava sekin fakta, että vaikka koulukiusaaminen on todistetusti traumatisoiva, niin harva ihminen on sama ihminen aikuisena täysikasvuisena kuin ala-aste/ylä-aste/ammattikoulu/lukio-räkänokkana.
Elämä opettaa jokaista tavallaan.
Viisas anoppi puolustaisi miniäänsä sanomalla että miniä on varsin eri ihminen nyt.
Tyhmä anoppi (ja näitähän riittää) lähtee käsiään hieroskellen kehräämään jotain ihme draamaa missä ei liene mitään rakentavaa kenellekään osapuolelle.
Fiksu anoppi olisi puolustanut poikansa vaimoa ja pitänyt sen jälkeen suunsa visusti kiinni, eikä missään nimessä menisi viisastelemaan miniälle/pojalle tyyliin arvaa mitä sinusta puhutaan.
Tälle ,joka kertoi tulleensa miniän kiusatuksi olisi ollut aikuismaista todeta, ettet tiedä sellaisesta ja että hänen tulisi selvittää asiansa nyt suoraan miniän kanssa koska tapahtunut selvästi painaa hänen mieltään , anoppihan voi tarjota hänen puhelinnumeronsa sitä varten.
Käyttäkää järkeänne jos teillä sellainen on.
Tuo anoppihan mainitsi että miniä on yhä ilkeä suustaan jne. Ei ilmeisesti paljon ole muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpas oikeasti ikävä tilanne! Ymmärrän, että asiaa on vaikea ottaa esiin, mutta jos sen jonkun kanssa tekee, kyllä se mielestäni on kiusaaja itse. Hänhän on ainut, joka oikeastaan voi ottaa asiaan mitään kantaa, kuten esim. sen, kaduttaako nykyään yhtään, ymmärtääkö, mitä toisille teki, jne. Muiden kanssa toki voi asiaa puida, mutta eihän se ole kuin kauhistelua tekijän selän takana. Vaan jos on ilkeä suustaan, tajuan hyvin, että aika vaikea mennä syyttelemään, vaikka aihetta olisikin.
No ei ollut musta mitään apua:-) mutta myötätuntoni vaikeassa tilanteessa halusin ilmaista!
Kiitos myötätunnosta! On niin raskas mieli, etten saanut unta silmään yhtään! En voi pojan vaimolle puhua kasvokkain asiasta. Hyökkäisi vaan minun kimppuun. Ja mitä sanoisin edes? Juttelin yhden tytön kanssa, jota kiusasit niin, että joutui terapiaan ja jättämään opinnot kesken.
En pysty edes tällaisista asioista puhumaan. Ap
Ymmärrän, ja todennäköisesti vastaus vaan kuuluisi, kuten kiusaajilta aina: muut ovat olleet herkkähipiäisiä ja huumorintajuttomia ja sitä paitsi siitä on jo aikaa, mitä vielä joku jaksaa tälläisiä märehtiä.
Itse vähän hämmästelen näitä vastauksia, joissa myös sanotaan, että annapa vain olla, ministeritkin ovat kiusanneet! Miksi kiusaamista näin aliarvioidaan. Jos saisi tietää miniänsä olleen varas, pahoinpitelijä tms. olisiko suhtautuminen sama? Että mitäs tosta, sehän tapahtui lukiossa vaan (jolloin kuitenkin ihminen on jo yli 16-vuotias, eli sentään aivan naivi lapsi).
Entä jos paljastuisi että tyttären aviomies on lukioaikoinaan raiskannut jonkun, pitäisikö silloinkin unohtaa asia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tämäkin ole ihan provosoida. Ei kai lukiossa mitään koulukiusaamista ole, ellei nyt ole kyse lukiosta, jonne pääsee kutosen keskiarvolla?
Kyllä kuule on kiusaamista lukiossakin ja vielä senkin jälkeisissä oppilaitoksissa. Itselläni on toinen tutkinto AMK:sta hoitoalalta ja kyllä vaan siellä oli ryhmän sisällä kiusaamista. Ei se ole enää sellaista repun heittelyä tai pipon piilotusta vaan paljon ovelampaa, henkistä sellaista.
Ulkopuolelle jättämistä ja toisten edessä nolaamista.
Voi nyt hellanlettas sentään, että ihan ulkopuolelle jättämistä. Eihän nyt kukaan voi olettaa, että aikuiset ihmiset ovat kaikki samalla aaltopituudella ja haluavat olla keskenään ystäviä. Eivät kaikki vain pärjää sosiaalisesti, eikä se mitään kiusaamista ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikamoista, miten olet heti valmis tuomitsemaan miniäsi yhdeltä tutulta kuulemasi jutun perusteella. Lisäksi kyseessä on vielä asia, joka on tapahtunut kymmeniä (?) vuosia sitten. Saisit hävetä
Ei kellään ole syytä keksiä tuollaisia juttuja.
Jos vielä yäkoulussa ja lukiossa kiusaa, niin on luonnevikainen sadisti.
Niinpä. Eikä kiusaamisen jättämiä jälkiä noin vain unohda, sillä kiusaamiseen liittyy vallankäyttö/pelko-asetelma, siitä ne traumat syntyy. Kannattaa ainakin kohdata asia sekä pojan että miniän kanssa. Itse ottaisin asian esille tyylillä: Minua vaivaa eräs asia mitä kuulin kylässä, enkä voi olla puhumatta tästä. Onko X (miniä) totta että olet kiusannut lapsia ja nuoria kouluaikana? Tiesitkö että eräs henkilö joutui terapiaan asti. Hän varmaan arvostaisi jos pyydät anteeksi" tms.
Mutta siitä ei pääse yli eikä ympäri, että lukioikäinen kiusaaja on jonkin sortin sadisti. Jos käy terapiassa ja kohtaa ongelmansa, voi päästä piirteestä eroon. Muuten ei. Henkilö on oppinut tavan käsitellä omaa pahaaoloaan kiusaamalla muita. Kiusattu voi päästä asiasta yli ja jättää asian omaan arvoonsa, mutta ei se niitä traumoja poista, että esimerkiksi kiusaajaa ajatellessa ahdistaa, puistattaa, kohdatessa saattaa vieläkin haluta paeta yms. Ihmisellä jää muistiin asiat myös kehoon, ei pelkästään mieleen.
Vierailija kirjoitti:
"Kuulemma hakanneet muita koulumatkalla" jep jep, niin ne 14-vuotiaat tytöt yleensä mättääkin toisiaan turpaan...
Mikäli tuttusi oikeasti sanoi noin kuten kirjoitit, hänellä taitaa olla muitakin vakavia ongelmia. Ei terve ihminen joudu terapiaan siksi, että hölmö kakara on naureskellut hänelle koulussa. Tuttusi syyttää miniääsi omista ongelmistaan tai kokee olevansa epäonnistunut.
"Mut siis jos ei mua olis kiusattu niin voisin käydä töissä ja ja ja..."
Kuule kun ne vakavat ongelmat johtuvat kiusaamisesta, joka tutkimusten mukaan tulee kaluiksi yhteiskunnalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulin yhdeltä naiselta, joka oli ollut miniän kanssa samalla luokalla!
Oli kuulemma kiusannut ala-asteella ja lukiossa toisia tyttöjä ja yhtä lihavaa poikaa.
Tämä, joka asiasta kertoi, oli itsekin joutunut miniän kiusaamaksi. Oltiin samassa kyläpaikassa ja kun juteltiin pojan perheestä, tämä kiusattu tunnisti kiusaajan nimen. Kysyi minulta sitten pojan vaimon tyttönimeä.
Hän sanoi, että oli ihan pakko tulla juttelemaan asiasta, kun oli jäänyt niin pahat arvet ja joutunut käymään terapiassa, keskeyttämään koulutuksen ym.
Pojan vaimo oli siis ollut tällainen kovistyttö ja jengin johtaja. Olivat mm hakanneet toisia lapsia koulumatkalla.
Nyt on mieli raskas oman pojan ja heidän lasten takia. Pitäisikö asiasta kertoa pojalle? Miniän kanssa en halua ottaa asiaa esille.
Tämä henkilö, joka mulle kertoi sanoi, että on muitakin jotka voivat kertoa saman, mm hänen serkku ja naapurin tyttö.
Mitä pitäisi tehdä?
Älä tee mitään, olen itsekin entinen koulukiusaaja.
Oletko pyytänyt anteeksi kiusaamiltasi ihmisiltä? Hyväksytkö sen, että vaikka he antaisivat anteeksi, eivät tuottamasi traumat välttämättä koskaan unohdu, toisin sanoen vaikka he antaisivat anteeksi, eivät he silti välttämättä koskaan pysty pitämään sinusta ihmisenä kiusaamisen seurauksena?
Siis poikasi vihaa eniten maailmassa kiusaajia, mutta menee naimisiin naisen kanssa, joka on paha suustaan ja ilkeilee muille?
Poika toki itse on kiltti partiopoika ja oppilashallituksen puheenjohtaja.