Lue keskustelun säännöt.
HS: Avioerossa aloitteen tekee yleensä nainen
31.07.2016 |
Eli erot tapahtuvat puolisoiden ollessa 50-60 -vuotiaita, kun lapset ovat lentäneet pesästä ja nainen panikoi, että yhteiselo ei olekaan kuin naistenlehdestä.
Tutkimusprofessori Kontulan mukaan naisilla on miehiä enemmän odotuksia parisuhteelta, mikä saa heidät pettymään useammin suhteessa.
Eikö avioliitto enää merkitse ihmisille mitään? Ja voiko näille naistenlehtien levittämille kiiltokuville tehdä jotain?
http://www.hs.fi/m/sunnuntai/a1469762321472?jako=07e860e812eff67a9377f6…
Kommentit (490)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla ainakaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin ero, kun nelikymppisella miehelläni oli ollut jo vuoden verran suhde parikymppisen naisen kanssa. Miehellä ei näköjään ollut mitään kiirettä ryhtyä hakemaan eroa.
Se johtuu siitä, että miehellä on pelkkää hävittävää erossa. En ymmärrä miksi naiset yleensäkään haluavat naimisiin tai edes seurustella, koska naiset eivät hyödy siitä yhtään mitään.
Miten niin, miehellä on pelkkää hävittävää erossa? Lasten kasvatushan on akkojen hommaa eikä mies oikeasti edes halunnut niitä lapsia, mutta taipui vain sen akan painostukseen. Ja se nainenhan on pelkkä lompakkoloinen, joten miten mies voisi hävitä, jos pääsee sellaisesta eroon? Ja se hermoja raastava nalkutuskin loppuu heti, kun heittää akan pihalle.
Eikö se nyt ollutkaan näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa, että artikkelissa sanottiin, että miehet on romanttisia ja naiset pragmaattisia. Jotenkin en vain saa sulatettua sitä, koska miten mies on romanttinen, jos se ei ikinä näytä sitä, ei sano sitä ja luuhaa vaan nurkassa. Ja samalla nainen pyörittää koko huushollia. Ei mee mun jakeluun, missä pienessä mielessä se miehen romanttisuus sitten muka on.
Tätä minäkin ihmettelin erotessa. Mies valitti romanttisuuden puutetta, kun itse oli koko suhteen ajan puhumaton ajattelematon möykky.
Noin se valitettavasti tuntuu menevän. Avioliitossani aikoinaan annoin vuosien ajan joka ikinen aamu miehelleni aamulla töihinlähtösuukon, jonka hän otti vastaan lähinnä kyllästyneen näköisenä. Lopulta lopetin tavan, kun vastaanotto oli sellainen. Myöhemmin perheterapiassa mies valitti terapeutille kuinka en enää sitäkään antanut.
Nyt suhteellisen uudessa (alle 2v) suhteessa huomaan olevani jälleen yksin se, joka silittelee poskea ja pussailee ja mies vain "antaa sen tapahtua". Päätin kokeeksi olla silittelemättä ja tekemättä aloitteita. Eipä ole muutamaan päivään ollut isommin fyysistä kontaktia, tuntuu että on oltu enemmän kavereita kuin pariskunta.
Minä olin joskus tuollaisessa suhteessa myös. Tulin siihen tulokseen, että mies ei vain yksinkertaisesti osannut mitään helliä juttuja. Ihmettelin, miksei hän opettele niitä, edes sitä mitä minä tein hänelle. Kaikki huomioiminen tuli minun puoleltani. Erosin, kun koin jääväni niin yksin hänen kanssaan. Hän ei millään ymmärtänyt miksi pitää erota, "kun kaikki on niin hyvin". Onko tuollainen sitten tyypillistä miehelle ja jos on, niin miksi?
Mulla pisti silmään tuossa jutussa se, että naisella on ollu kiire sinne ja tänne, mutta ei kuitenkaan yhteiseen aikaan puolison kanssa. Samalla kuitenkin annetaan ymmärtää, että miehellä ei oo ollu kiire mihinkään.
Aika monelta oon kuullu parisuhteeseen liittyen neuvon, että pitää huolehtia, että parisuhteessa säilyy puolisoiden välillä yhteisiä juttuja, että sitten, kun jäädään lasten lähdettyä kaksin tai työelämän jälkeen eläkkeelle, olisi jäljellä sitä yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
Heh, olen juurikin kotitöihin osallistuva, vastuunsa kantava, toisen huomioiva mies. Yllätys yllätys, nämä ominaisuudet eivät todellisuudessa ole palaneen puusentin arvoisia näin nuorten aikuisten parisuhdemarkkinoilla! Lihakset, iso penis, sosiaalinen status yms houkuttavat naisia, ja sen mukaan mies valitaan. Sitten viisikymppisenä erotaan ja sanotaan, että no kun mies ei osallistu kotitöihin, kanna vastuuta, huomioi minua...
Liikut väärissä porukoissa, jos tämä on kokemuksesi. Minun tuttavapiirissäni ei yksikään nainen ole valinnut miestään lihasten tai sosiaalisen statuksen perusteella. Peniksen koosta en osaa sanoa, kun en ole ystävieni miesten mittoja kysellyt. Oma mieheni on lyhyehkö, ylipainoinen, kaikkea muuta kuin lihaksikas, penis on korkeintaan keskikokoinen eikä hän ole sosiaaliselta statukseltaan mitenkään merkittävä. Hän on kuitenkin luonteeltaan mitä mahtavin: huomioiva, huumorintajuinen, empaattinen ja oikeudenmukainen. Mies kokkaa ja tekee kotitöitä, arvostaa minua ja osoittaa välittämistään sanoin ja teoin. En voisi parempaa miestä toivoa! Kerron hänelle joka päivä, miten onnellinen olen. Samanlaisia harmonisia parisuhteita tuntuu myös ystävilläni olevan.
Naiset jäävät onnettomaan liittoon lasten takia. Toivovat aina, että asiat muuttuisivat.... mutta ei.
Moni nainen väsyy olemaan yksin vastuussa kodista (siivous, lastenhoito, juhlapäivät ja muistamiset, ruoanlaitto...). Kaikki tämä usein jää yksin naisille palkkatyön lisäksi. Kun lapset muuttavat omilleen, nainen vihdoin saa tarpeekseen ja lähtee.
Tutkimusten mukaan avioliitto saa miehet elämään pidempään, toisin kuin naiset. Monelle naiselle avioliitto on työleiri...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miestä jaksetaan yleensä lapsikatraan jatkeena. Kun lapset lentävät pesästä ja pitäisi olla sitä omaa aikaa ei jaksa enää passata mieslasta. Ja koska naiset eivät enää ole edes taloudellisesti riippuvaisia miehistä niin miksi jaksaakaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että juuri riippumattomuus ja nykyajan arvojen sallivuus ovat syy siihen, miksi naiset ottavat avioeron. Ja ottavat sen juuri sellaisista liitoista, joissa mies on elänyt vanhentuneessa kuvitelmassa, että mies elättää ja siksi hänen vastuullaan ei ole muuta kuin se töissä käyminen.
Miesten syy, taas.
No kenenkäs syy se sitten olisi? :D Jos naiset ottavat enemmän eroja kuin miehet, eikö siitä voisi päätellä, että naiset hoitavat osansa hyvin, mutta miehet eivät.
Oletko hullu? Jos lastasi kiusataan, se on sinun lapsesi oma syy - muut hoitavat asiansa hyvin?
Eli eroaminen on sinun mielestäsi kiusaamista ja pelkkää ilkeyttä?No, jos tuota esimerkkiä haluat käyttää, niin käännetäänpäs se toisin päin. Jos lastasi kiusataan, sekö ei ole kiusaajan syy? Pitääkö lapsen leikkiä kiusaajan kanssa, eikö hän saa lähteä tilanteesta pois? Lapsen pitää vain olla vielä kiltimpi ja yrittää kestää?
En ymmärrä selityksestäsi _yhtään_ mitään. Sinun tarkoituksesi oli vain syyllistää miehiä: eronnut nainen on aina se sankari, joka on hoitanut asiansa hyvin.
No miksi me sitten puhumme tästä ketjun otsikon aiheesta, jos tällä tiedolla ei olekaan mitään merkitystä. Jos ero on jonkun mielestä merkittävä, kai siihen joku syykin on? Ja mikähän voisi olla syynä siihen, että toinen ihminen haluaa eron ja toinen ihminen ei? Voisiko olla se, että toinen on tyytyväinen ja toinen ei? Ja mistä sitten johtuu, että miehet ovat yleisesti tyytyväisempiä kuin naiset?
Jos tätä asiaa halutaan analysoida, niin pakkohan se on tehdä yleistyksiä. Jos taas ei haluta yleistää, asiaa on ihan turha pohtia.
Kerro vielä, onko olemassa oikeutettua tyytyväisyyttä ja tyytymättömyyttä, perusteettomia kuvitelmia jne. Mikä tekee naisen erosta muka niin rationaalisen ja tunneperäisesti oikean? Prinsessaharha-termi ei tule tyhjästä.
Suurin osa toisella tai kolmannella jne. kierroksella olevista on kokemusteni perusteella vielä kovempia avioliitosta valittajia kuin ensimmäisellä kerralla koskaan vaikka on enemmän kaikkea. Mies vaan on aina paska. Voi kunpa nämä kermaperseet olisivat lähteneet niihin maihin, missä heitä arvostetaan silloin, kun siitä uhosivat.
Minä en nyt tajua tätä prinsessaharha-käsitettä? Mitä pahaa on siinä, että ottaa eron, jos ne odotukset eivät täyttyneetkään? Onko sitten parempi ruikuttaa koko loppuelämänsä, kuten miehet tekevät? Ihan yhtä lailla miehillä on niitä odotuksia, mutta eroamisen sijaan he vain valittavat eivätkä tee asialle mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas lisää syitä valita MGTOW. Tämäkin ketju osoittaa, kuinka suuressa arvossa suomalainen nainen pitää suomalaista miestä.
Suomalainen nainen on väkivaltainen, viinaan menevä, kärsii usein mt-ongelmista, rahanahne lompakkoloinen, prinsessaharhailija , joka mitätöi ja vähättelee miehiä joka käänteessä.Tämä on jotenkin hauska defenssi. "Naiset ei halua olla minun kanssani, en minäkään sitten halua olla heidän kanssaan, siitäs saavat typerät naiset, jääkööt itkemään perääni." Repliikin loppuun mennessä on jo unohdettu, mitä alussa sanottiin.
Olen MGTOW-valintani tehnyt jo aikaa sitten. Käyn palstalla vain nauramassa naisten prinsessaharhoille, ja yritän varoittaa muita miehiä teistä käärmeistä. Eksäni soittelee edelleen perääni ja itkee kun ei osaa sulaketta vaihtaa tai lattiakaivoa putsata.
Kovin mukavaa ei tunnu tuo MGTOW-elämäsi olevan, jos palstalla alati notkuminen ja naisten taukoamaton ajattelu ja haukkuminen on kiinnostavampaa kuin ne omat polut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistää miettimään kun lukee noista erotilastoista.
Hakeeko nainen eroa jossakin vaiheessa kuitenkin? Kyllä siihen tuntuu syitä löytyvän ja syy tietenkin miehessä, kun nainen eroaa. Melko pelkistettyä.
Juuri kun talot yms. on maksettu niin vaimo haluaa erota. Kun mies ei ole romanttinen, tai vie roskapusseja, tai pukeutuu huonosti, tai on tylsä, tai on liian kiltti, tai on liian vähän seksiä, tai ei huomioi, tai ei muista. Onko listalla loppua?
Todellakin kannattaa miehet miettiä muita vaihtoehtoja, koska ero siellä kuitenkin häämöttää.
Omakin avioeroni jäi tilastoihin näkymään naisen hakemana erona. Se, mitä tilastot eivät kerro, on että mies jäi kiinni suhteesta toiseen naiseen, että häntä ei juuri kotona näkynyt ja että hänellä oli alkoholiongelma. Kyllä hän olisi mielellään jatkanut suhdetta, joten olin varmaan prinsessaharhainen paha nainen kun en tuollaisia pikku ongelmia jaksanut pienen lapsen kanssa sivusta katsella.
Mies kyllästyi. Noissa edellisissä nainen kyllästyi. Esimerkiksi naisella voi olla toinen mies kiikarissa ja taas ero.
Kyllä niitä syitä löytyy muitakin kun tuo ex-pettäjämiehesi.
Kumman kurjaa tuo avioliitto.
Miesten kannattaakin harkita, koska naisille tulee melkein aina kurjaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin sain artikkelista irti henkisesti köyhän ihmisen. Naisen, joka on uhrannut kaiken henkisen jaksamisen ja kehittymisen nimenomaan siihen perheenäiti -rooliin, mutta on jättänyt muut roolit vähemmälle huomiolle. Sitten kun ne lapset lähtee, niin sun perheenäitiys onkin uhattuna -rooli muuttuu. Ja huomataan, että nytpä ei ole elämässä sisältöä.
Entä jos ihminen panostaisi muuhunkin kuin pelkkään äitiyteen? Vähän sama ku isovanhempien aikaan kaikki tehtiin käsin, ja kun ne jäi eläkkeelle niin se elämän sisältö kuihtuu vaan entisestään. Kun ei ole enää samalla tavalla hommaa käsille, niin sitten turhaudutaan. Henkistä minää ei ole kehitetty lainkaan ja iloa ei saada muista harrasteista kuin niillä kätösillä suoritettavista.
Kuulostaapa söpöltä! Kuinkakohan moni nyt 50-60-vuotias nainen on ollut koko avioliittonsa ajan kodin ja perheen vetovastuussa? Mistä se nainen on saanut haettua sitä henkisen minän kehittymistä, kun duunin jälkeen on odottanut kaupassa käynti, ruuanlaitto, siivous, pyykinpesu, lasten harrastuksiin viennit, perheen yhteisistä, "kivoista" asioista huolehtiminen (esim. lasten synttärit, joulut, kesälomat)?
Jos perhe asuu rivarissa tai kerrostalossa vielä, niin turha tulla selittää mistään miesten töistä, joihin ukolla olisi aika huvennut. Eikä omakotitalossakaan niin paljon niitä hommia ole. Ukkoa ei ole vain kiinnostanut koko perhe saati parisuhde. Ruoka, puhtaat vaatteet ja lakanat, seksi, sohva ovat olleet miehen prioriteetit.
Olisivatko äitiensä kasvattamia miehiä ja naisia?
Eikö isällä ole mitään osuutta? Miksi miehet sitten itkevät huoltajuutta joskus itselleen, jos ovat sitä mieltä, että kasvatus on aina pelkästään naisten vastuulla? Eikö isänkin kuuluisi osallistua, etenkin silloin jos ollaan yhdessä ja naimisissa??
Vastaisitko ensin kysymykseen, niin pääsemme eteen päin?
Isän esimerkki vaikuttaa, passiivista miehen mallia ei äiti voi kasvatuksella kumota.
Oletan vastauksesi perusteella, että naiset yleensä ovat kasvattaneet nämä kieroonkasvaneet. Muun kiertelysi ja kaartelusi jätän omaan arvoonsa.
Nyt hopeahäitään tai hopeaerojaan viettävissä perheissä kasvatusvastuu on yleisimmin ollut pääasiassa äideillä - koskee sekä kieroo että suoraankasvaneita. Saat toki tehdä oletuksia, mutta hedelmällinen keskustelu yleensä vaatii laajempaa näkökulmaa kuin yhteen virkkeeseen tarttumista.
Eikä unohdeta sitä, että nainen päättää myös parisuhteen aloituksesta. Myös seksin suhteen valta on naisella. Oikeasti alkaa pikkuhiljaa v-tuttamaan kun en syntynyt naiseksi. Elämä olisi niin paljon helpompaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, olen juurikin kotitöihin osallistuva, vastuunsa kantava, toisen huomioiva mies. Yllätys yllätys, nämä ominaisuudet eivät todellisuudessa ole palaneen puusentin arvoisia näin nuorten aikuisten parisuhdemarkkinoilla! Lihakset, iso penis, sosiaalinen status yms houkuttavat naisia, ja sen mukaan mies valitaan. Sitten viisikymppisenä erotaan ja sanotaan, että no kun mies ei osallistu kotitöihin, kanna vastuuta, huomioi minua...
Liikut väärissä porukoissa, jos tämä on kokemuksesi. Minun tuttavapiirissäni ei yksikään nainen ole valinnut miestään lihasten tai sosiaalisen statuksen perusteella. Peniksen koosta en osaa sanoa, kun en ole ystävieni miesten mittoja kysellyt. Oma mieheni on lyhyehkö, ylipainoinen, kaikkea muuta kuin lihaksikas, penis on korkeintaan keskikokoinen eikä hän ole sosiaaliselta statukseltaan mitenkään merkittävä. Hän on kuitenkin luonteeltaan mitä mahtavin: huomioiva, huumorintajuinen, empaattinen ja oikeudenmukainen. Mies kokkaa ja tekee kotitöitä, arvostaa minua ja osoittaa välittämistään sanoin ja teoin. En voisi parempaa miestä toivoa! Kerron hänelle joka päivä, miten onnellinen olen. Samanlaisia harmonisia parisuhteita tuntuu myös ystävilläni olevan.
Hyvä juttu. Kuitenkin ketjun aihe kielii siitä, että varsin usein asia ei ole noin hyvin. Kysymys kuuluu: miksi on tehty niin typerä valinta alun perinkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas lisää syitä valita MGTOW. Tämäkin ketju osoittaa, kuinka suuressa arvossa suomalainen nainen pitää suomalaista miestä.
Suomalainen nainen on väkivaltainen, viinaan menevä, kärsii usein mt-ongelmista, rahanahne lompakkoloinen, prinsessaharhailija , joka mitätöi ja vähättelee miehiä joka käänteessä.Tämä on jotenkin hauska defenssi. "Naiset ei halua olla minun kanssani, en minäkään sitten halua olla heidän kanssaan, siitäs saavat typerät naiset, jääkööt itkemään perääni." Repliikin loppuun mennessä on jo unohdettu, mitä alussa sanottiin.
Olen MGTOW-valintani tehnyt jo aikaa sitten. Käyn palstalla vain nauramassa naisten prinsessaharhoille, ja yritän varoittaa muita miehiä teistä käärmeistä. Eksäni soittelee edelleen perääni ja itkee kun ei osaa sulaketta vaihtaa tai lattiakaivoa putsata.
Kovin mukavaa ei tunnu tuo MGTOW-elämäsi olevan, jos palstalla alati notkuminen ja naisten taukoamaton ajattelu ja haukkuminen on kiinnostavampaa kuin ne omat polut.
Kuvitteletko tosissasi , että palstalle kirjoittaa vain yksi MGTOW-mies?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että juuri riippumattomuus ja nykyajan arvojen sallivuus ovat syy siihen, miksi naiset ottavat avioeron. Ja ottavat sen juuri sellaisista liitoista, joissa mies on elänyt vanhentuneessa kuvitelmassa, että mies elättää ja siksi hänen vastuullaan ei ole muuta kuin se töissä käyminen.
Miesten syy, taas.
No kenenkäs syy se sitten olisi? :D Jos naiset ottavat enemmän eroja kuin miehet, eikö siitä voisi päätellä, että naiset hoitavat osansa hyvin, mutta miehet eivät.
Oletko hullu? Jos lastasi kiusataan, se on sinun lapsesi oma syy - muut hoitavat asiansa hyvin?
Eli eroaminen on sinun mielestäsi kiusaamista ja pelkkää ilkeyttä?No, jos tuota esimerkkiä haluat käyttää, niin käännetäänpäs se toisin päin. Jos lastasi kiusataan, sekö ei ole kiusaajan syy? Pitääkö lapsen leikkiä kiusaajan kanssa, eikö hän saa lähteä tilanteesta pois? Lapsen pitää vain olla vielä kiltimpi ja yrittää kestää?
En ymmärrä selityksestäsi _yhtään_ mitään. Sinun tarkoituksesi oli vain syyllistää miehiä: eronnut nainen on aina se sankari, joka on hoitanut asiansa hyvin.
No miksi me sitten puhumme tästä ketjun otsikon aiheesta, jos tällä tiedolla ei olekaan mitään merkitystä. Jos ero on jonkun mielestä merkittävä, kai siihen joku syykin on? Ja mikähän voisi olla syynä siihen, että toinen ihminen haluaa eron ja toinen ihminen ei? Voisiko olla se, että toinen on tyytyväinen ja toinen ei? Ja mistä sitten johtuu, että miehet ovat yleisesti tyytyväisempiä kuin naiset?Jos tätä asiaa halutaan analysoida, niin pakkohan se on tehdä yleistyksiä. Jos taas ei haluta yleistää, asiaa on ihan turha pohtia.
Kerro vielä, onko olemassa oikeutettua tyytyväisyyttä ja tyytymättömyyttä, perusteettomia kuvitelmia jne. Mikä tekee naisen erosta muka niin rationaalisen ja tunneperäisesti oikean? Prinsessaharha-termi ei tule tyhjästä.Suurin osa toisella tai kolmannella jne. kierroksella olevista on kokemusteni perusteella vielä kovempia avioliitosta valittajia kuin ensimmäisellä kerralla koskaan vaikka on enemmän kaikkea. Mies vaan on aina paska. Voi kunpa nämä kermaperseet olisivat lähteneet niihin maihin, missä heitä arvostetaan silloin, kun siitä uhosivat.
Minä en nyt tajua tätä prinsessaharha-käsitettä? Mitä pahaa on siinä, että ottaa eron, jos ne odotukset eivät täyttyneetkään? Onko sitten parempi ruikuttaa koko loppuelämänsä, kuten miehet tekevät? Ihan yhtä lailla miehillä on niitä odotuksia, mutta eroamisen sijaan he vain valittavat eivätkä tee asialle mitään.
Kyllä miehetkin pikkuhiljaa oppivat eroamaan. Odotahan vaan.
Eroamattomuus on niin vanhanaikaista ja outoa.
Kuinkahan moni naisporukasta/kavereista ei ole eronnut.
Se on surkeaa tilastoa. Miehet ovat nykyään kulutustavaraa rakkaudennälkäisille naisille.
Muistelkaapahan vaan omia suhdetorveiluitanne.
Jotenkin epämääräistä ja epäluotettavaa porukkaa ovat naiset nykyään.
Mutta kyllä se kultajyvä kuitenkin löytyy, kun oikein kaivelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin sain artikkelista irti henkisesti köyhän ihmisen. Naisen, joka on uhrannut kaiken henkisen jaksamisen ja kehittymisen nimenomaan siihen perheenäiti -rooliin, mutta on jättänyt muut roolit vähemmälle huomiolle. Sitten kun ne lapset lähtee, niin sun perheenäitiys onkin uhattuna -rooli muuttuu. Ja huomataan, että nytpä ei ole elämässä sisältöä.
Entä jos ihminen panostaisi muuhunkin kuin pelkkään äitiyteen? Vähän sama ku isovanhempien aikaan kaikki tehtiin käsin, ja kun ne jäi eläkkeelle niin se elämän sisältö kuihtuu vaan entisestään. Kun ei ole enää samalla tavalla hommaa käsille, niin sitten turhaudutaan. Henkistä minää ei ole kehitetty lainkaan ja iloa ei saada muista harrasteista kuin niillä kätösillä suoritettavista.
Kuulostaapa söpöltä! Kuinkakohan moni nyt 50-60-vuotias nainen on ollut koko avioliittonsa ajan kodin ja perheen vetovastuussa? Mistä se nainen on saanut haettua sitä henkisen minän kehittymistä, kun duunin jälkeen on odottanut kaupassa käynti, ruuanlaitto, siivous, pyykinpesu, lasten harrastuksiin viennit, perheen yhteisistä, "kivoista" asioista huolehtiminen (esim. lasten synttärit, joulut, kesälomat)?
Jos perhe asuu rivarissa tai kerrostalossa vielä, niin turha tulla selittää mistään miesten töistä, joihin ukolla olisi aika huvennut. Eikä omakotitalossakaan niin paljon niitä hommia ole. Ukkoa ei ole vain kiinnostanut koko perhe saati parisuhde. Ruoka, puhtaat vaatteet ja lakanat, seksi, sohva ovat olleet miehen prioriteetit.
Olisivatko äitiensä kasvattamia miehiä ja naisia?
Varmaan koska miestä ei ole vähäänkään kiinnostanut lasten hoito ja kasvatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että juuri riippumattomuus ja nykyajan arvojen sallivuus ovat syy siihen, miksi naiset ottavat avioeron. Ja ottavat sen juuri sellaisista liitoista, joissa mies on elänyt vanhentuneessa kuvitelmassa, että mies elättää ja siksi hänen vastuullaan ei ole muuta kuin se töissä käyminen.
Miesten syy, taas.
No kenenkäs syy se sitten olisi? :D Jos naiset ottavat enemmän eroja kuin miehet, eikö siitä voisi päätellä, että naiset hoitavat osansa hyvin, mutta miehet eivät.
Oletko hullu? Jos lastasi kiusataan, se on sinun lapsesi oma syy - muut hoitavat asiansa hyvin?
Eli eroaminen on sinun mielestäsi kiusaamista ja pelkkää ilkeyttä?No, jos tuota esimerkkiä haluat käyttää, niin käännetäänpäs se toisin päin. Jos lastasi kiusataan, sekö ei ole kiusaajan syy? Pitääkö lapsen leikkiä kiusaajan kanssa, eikö hän saa lähteä tilanteesta pois? Lapsen pitää vain olla vielä kiltimpi ja yrittää kestää?
En ymmärrä selityksestäsi _yhtään_ mitään. Sinun tarkoituksesi oli vain syyllistää miehiä: eronnut nainen on aina se sankari, joka on hoitanut asiansa hyvin.
No miksi me sitten puhumme tästä ketjun otsikon aiheesta, jos tällä tiedolla ei olekaan mitään merkitystä. Jos ero on jonkun mielestä merkittävä, kai siihen joku syykin on? Ja mikähän voisi olla syynä siihen, että toinen ihminen haluaa eron ja toinen ihminen ei? Voisiko olla se, että toinen on tyytyväinen ja toinen ei? Ja mistä sitten johtuu, että miehet ovat yleisesti tyytyväisempiä kuin naiset?Jos tätä asiaa halutaan analysoida, niin pakkohan se on tehdä yleistyksiä. Jos taas ei haluta yleistää, asiaa on ihan turha pohtia.
Kerro vielä, onko olemassa oikeutettua tyytyväisyyttä ja tyytymättömyyttä, perusteettomia kuvitelmia jne. Mikä tekee naisen erosta muka niin rationaalisen ja tunneperäisesti oikean? Prinsessaharha-termi ei tule tyhjästä.Suurin osa toisella tai kolmannella jne. kierroksella olevista on kokemusteni perusteella vielä kovempia avioliitosta valittajia kuin ensimmäisellä kerralla koskaan vaikka on enemmän kaikkea. Mies vaan on aina paska. Voi kunpa nämä kermaperseet olisivat lähteneet niihin maihin, missä heitä arvostetaan silloin, kun siitä uhosivat.
Minä en nyt tajua tätä prinsessaharha-käsitettä? Mitä pahaa on siinä, että ottaa eron, jos ne odotukset eivät täyttyneetkään? Onko sitten parempi ruikuttaa koko loppuelämänsä, kuten miehet tekevät? Ihan yhtä lailla miehillä on niitä odotuksia, mutta eroamisen sijaan he vain valittavat eivätkä tee asialle mitään.
Joopa joo.
Syynä on naisten itsekäs ja materialistinen luonne, jossa pyyteettömälle auttamiselle ei ole tilaa:
Nainen sen sijaan puntaroi, haluaako hän viettää elämänsä viimeisen neljänneksen juuri tässä liitossa ja kenties päätyä puolisonsa omaishoitajaksi. Se on hyvin mahdollista, koska naiset elävät keskimäärin miehiä pidempään.
Kun miehestä ei enää ole nähtävissä materiaalisia hyötyjä, niin parempi potkaista äijä ulos.
Vierailija kirjoitti:
Eikä unohdeta sitä, että nainen päättää myös parisuhteen aloituksesta. Myös seksin suhteen valta on naisella. Oikeasti alkaa pikkuhiljaa v-tuttamaan kun en syntynyt naiseksi. Elämä olisi niin paljon helpompaa.
VMP. Yksikään nainen ei yksin päätä parisuhteen alkamisesta. Ätmit itse jankuttavat täällä vuodesta toiseen, kuinka naiset voivat kyllä kelvata seksiin mutta heidän ei pitäisi silti kuvitella kelpaavansa parisuhteeseen haluamiensa miesten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ainakin sain artikkelista irti henkisesti köyhän ihmisen. Naisen, joka on uhrannut kaiken henkisen jaksamisen ja kehittymisen nimenomaan siihen perheenäiti -rooliin, mutta on jättänyt muut roolit vähemmälle huomiolle. Sitten kun ne lapset lähtee, niin sun perheenäitiys onkin uhattuna -rooli muuttuu. Ja huomataan, että nytpä ei ole elämässä sisältöä.
Entä jos ihminen panostaisi muuhunkin kuin pelkkään äitiyteen? Vähän sama ku isovanhempien aikaan kaikki tehtiin käsin, ja kun ne jäi eläkkeelle niin se elämän sisältö kuihtuu vaan entisestään. Kun ei ole enää samalla tavalla hommaa käsille, niin sitten turhaudutaan. Henkistä minää ei ole kehitetty lainkaan ja iloa ei saada muista harrasteista kuin niillä kätösillä suoritettavista.
Kuulostaapa söpöltä! Kuinkakohan moni nyt 50-60-vuotias nainen on ollut koko avioliittonsa ajan kodin ja perheen vetovastuussa? Mistä se nainen on saanut haettua sitä henkisen minän kehittymistä, kun duunin jälkeen on odottanut kaupassa käynti, ruuanlaitto, siivous, pyykinpesu, lasten harrastuksiin viennit, perheen yhteisistä, "kivoista" asioista huolehtiminen (esim. lasten synttärit, joulut, kesälomat)?
Jos perhe asuu rivarissa tai kerrostalossa vielä, niin turha tulla selittää mistään miesten töistä, joihin ukolla olisi aika huvennut. Eikä omakotitalossakaan niin paljon niitä hommia ole. Ukkoa ei ole vain kiinnostanut koko perhe saati parisuhde. Ruoka, puhtaat vaatteet ja lakanat, seksi, sohva ovat olleet miehen prioriteetit.
Olisivatko äitiensä kasvattamia miehiä ja naisia?
Varmaan koska miestä ei ole vähäänkään kiinnostanut lasten hoito ja kasvatus.
Se ei olekaan tässä asiassa relevanttia. Sitä paitsi, miksi ottaa kasvattajaksi joku mies, josta kohta eroaa.
Kerro vielä, onko olemassa oikeutettua tyytyväisyyttä ja tyytymättömyyttä, perusteettomia kuvitelmia jne. Mikä tekee naisen erosta muka niin rationaalisen ja tunneperäisesti oikean? Prinsessaharha-termi ei tule tyhjästä.
Suurin osa toisella tai kolmannella jne. kierroksella olevista on kokemusteni perusteella vielä kovempia avioliitosta valittajia kuin ensimmäisellä kerralla koskaan vaikka on enemmän kaikkea. Mies vaan on aina paska. Voi kunpa nämä kermaperseet olisivat lähteneet niihin maihin, missä heitä arvostetaan silloin, kun siitä uhosivat.