Onpas kiva, appivanhemmat pyysivät muiden lastensa puolisot mukaan reissuun, minua ei

Kiva kämppis sulla. En ikinä ois tuollaisen "miehen" kanssa, joka on noin lammas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 3 miniää, joista 2 mukavaa ja 1 kamala. Tuo kamala ei koskaan saa kutsua mökille, lomille tai vaikka teatteriin kanssani. Kahden muun kanssa on mukava reissata ja käydä kahvilla, yksi on koko ajan laskemassa, miten epätasapuolinen olen ja miten lellin yhtä ja loukkaan toista. Jos ei osaa pitää suutaan kiinni silloin, kun joku toinen maksaa kaiken, niin sitten oppii olemaan porukan ulkopuolella.

Me teimme kahden pojan perheiden kanssa kivan matkan Kööpenhaminaan kesäkuussa, yksi poika perheineen oli sattumalta juuri sinä ajankohtana sitoutunut menemään muualle. Mitenkän osuikaan meidän reissu juuri samaan aikaan...

Vaikutat varsin ikävältä ihmiseltä. Tuo mielestäsi kamala miniä saattaakin olla se, joka näkee todellisen luonteesi, eikä halua mielistellä niin kuin ne muut. Kerroit maksavasi kaiken, oletko varma, että olet noiden kahden muun mielestä mukava vai ainoastaan typerä lehmä, jonka kanssa ollaan ja haukutaan muita, kun se tarjoaa.  Jotkut jatkavat koulukiusaajina  aikuisina joko työpaikalla tai  sukulaissuhteissa.  

No jos noin on, niin täytyy myöntää, että todella sinnikkäitä nämä kaksi kivaa miniää ovat. Jaksavat käydä kanssani viikonloppulomalla Prahassa tai Budabestissa, vaikka olen kamala ihminen, lähettelevät omilta lomiltaan kuvia lastenlapsista ja käyvät leikkaamassa mökillä nurmikon, kun minä en pääse sitä tekemään. Se kolmas sitten näkee lävitseni ja tivaa sukujuhlissa kaikkien kuullen, miksi en maksa hänen silikonitissejään, kun toiselle miniälle menin ostamaan synttärilahjaksi kylpyläpaketin (tosin ilman implantteja).

Saattaa olla, että olen typerä lehmä, mutta onneksi olen varakas sellainen. Sinun mielestäsi ostan rahalla miniät mukaviksi, mutta siitä ei onneksi kukaan kärsi. Minä saan rattoisaa seuraa, mukavia muistoja poikien perheiden kanssa ja miniät sitten lypsävät minulta rahaa kaikkeen itselleen liian kalliiseen kuten vaikka viimeksi kahteen litraan mansikoita. Kaikki voittavat ja mikä se onkaan sitten mukavampaa kuin haukkua minua selän takana, jos siltä tuntuu. Riittää, että muuten ovat ihmisiksi toisin kuin se kolmas, jolla on kaiketi exceltaulukko siitä, miten vähän kenestäkin välitän.

Minusta teet ihan oikein. Jos on paha olla joidenkin ihmisten (aikuisten) seurassa niin ei ole pakko (vapaa-ajalla) heidän kanssa viettää aikaa. Täällä on tuotu esiin tasapuolisuus, mutta todellako olette sitä mieltä että jos miniä halveksii, on ilkeä ja hänen kanssa oleminen on jotain mihin anoppi ei pysty, voimavarat ei riitä, niin anoppi ei saisi viettää onnellista aikaa sitten muiden miniöiden kanssa? Ihmiset on yksilöitä. Kaikki yksilöt eivät tule toimeen ja on ok että joidenkin kanssa ystävystyy ja joidenkin ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistuu mieleen parin vuoden takainen joulu. Kysyttiin hyvissä ajoin syksyllä kaikilta kolmelta lapselta (perheineen), että tulevatko kanssamme joulunviettoon. Kaksi vastasi kyllä ja yksi vastasi ei, he halusivat oman joulunsa eikä mitään sukumeininkiä. Asia selvä. Lähdettiin kahden muun perheen kanssa jouluksi Lappiin, asuttiin jokainen perhe omassa huvilassa, nautittiin täysillä erilaisesta joulusta.

Kotiinpalattua saatiin se yksi perhe tai oikeastaan miniä silmillemme: miksi heitä ei otettu mukaan, miksi he eivät saaneet pikkuvauvaperheenä kunnon lepolomaa, kun toisetkin sai. No varmaan siksi, että eivät halunneet kanssamme joulunviettoon. Ei me väkisin sinne ketään otettu.

Vähän huijausta jos ne yhdet luuli sukujoulun tarkoittavan ahdasta jakoavainhymyvierailua kaupunkikämpässänne kuin sillit suolassa, ja sitten maksattekin lähtijöille omat mökit lapissa... Vähän vittuilun makua minulle, tai sellaisen testin; ne joille sopisi ajatus kanssamme perhehelvetissä saavat palkinnon...

Ei, vaan huijausta on se, että seura valitaan sen mukaan kuka tarjoaa parhaimmat puitteet. Hyi helvetti, kuka kehtaa. Oli muuten älyttömän hyvä näpäytys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistuu mieleen parin vuoden takainen joulu. Kysyttiin hyvissä ajoin syksyllä kaikilta kolmelta lapselta (perheineen), että tulevatko kanssamme joulunviettoon. Kaksi vastasi kyllä ja yksi vastasi ei, he halusivat oman joulunsa eikä mitään sukumeininkiä. Asia selvä. Lähdettiin kahden muun perheen kanssa jouluksi Lappiin, asuttiin jokainen perhe omassa huvilassa, nautittiin täysillä erilaisesta joulusta.

Kotiinpalattua saatiin se yksi perhe tai oikeastaan miniä silmillemme: miksi heitä ei otettu mukaan, miksi he eivät saaneet pikkuvauvaperheenä kunnon lepolomaa, kun toisetkin sai. No varmaan siksi, että eivät halunneet kanssamme joulunviettoon. Ei me väkisin sinne ketään otettu.

Vähän huijausta jos ne yhdet luuli sukujoulun tarkoittavan ahdasta jakoavainhymyvierailua kaupunkikämpässänne kuin sillit suolassa, ja sitten maksattekin lähtijöille omat mökit lapissa... Vähän vittuilun makua minulle, tai sellaisen testin; ne joille sopisi ajatus kanssamme perhehelvetissä saavat palkinnon...

Meillä taas on aina ensin kysytty, ketkä osallistuvat yhteiseen jouluun ja vasta sen jälkeen päätetty paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistuu mieleen parin vuoden takainen joulu. Kysyttiin hyvissä ajoin syksyllä kaikilta kolmelta lapselta (perheineen), että tulevatko kanssamme joulunviettoon. Kaksi vastasi kyllä ja yksi vastasi ei, he halusivat oman joulunsa eikä mitään sukumeininkiä. Asia selvä. Lähdettiin kahden muun perheen kanssa jouluksi Lappiin, asuttiin jokainen perhe omassa huvilassa, nautittiin täysillä erilaisesta joulusta.

Kotiinpalattua saatiin se yksi perhe tai oikeastaan miniä silmillemme: miksi heitä ei otettu mukaan, miksi he eivät saaneet pikkuvauvaperheenä kunnon lepolomaa, kun toisetkin sai. No varmaan siksi, että eivät halunneet kanssamme joulunviettoon. Ei me väkisin sinne ketään otettu.

Vähän huijausta jos ne yhdet luuli sukujoulun tarkoittavan ahdasta jakoavainhymyvierailua kaupunkikämpässänne kuin sillit suolassa, ja sitten maksattekin lähtijöille omat mökit lapissa... Vähän vittuilun makua minulle, tai sellaisen testin; ne joille sopisi ajatus kanssamme perhehelvetissä saavat palkinnon...

Tätähän se on. Jotkut saavat vedettyä herneen nenäänsä mistä tahansa asiasta.

Minä olen esittänyt saman kysymyksen lapsilleni jo hyvissä ajoin ennen joulua ja valmiita suunnitelmia harvoin on ja me päätämme sitten yhdessä, niiden kanssa jotka haluavat viettää sukujoulun yhdessä, mitä tehdään ja lähdetäänkö jonnekin vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on kyllä törkeää käytöstä ap:ta kohtaan miehen vanhemmilta... Ja myös mieheltä, joka ei tod saisi olla niin tossu ettei voisi omilta vanhemmiltaan KYSYÄ kohteliaasti asiasta ja puolustaa avokkiaan.

Voi tosiaan olla, että miehen vanhemmat ovat niin konservatiivisia etteivät näe poikansa avovaimoa hänen vakiintuneena kumppaninaan. Tulee mieleen oma sukulaistäti joka laittoi sukukirjaan siskostani, hänen AVOmiehestään ja lapsestaan pitkät sepustukset mutta omaa avomiestäni ei edes mainittu vaikka olimme olleet vuosia pidempään yhdessä kuin siskoni miehineen. Lapsi siis ilmeisesti oli tässä ratkaiseva tekijä. Kuvaavaa ehkä on kuitenkin että siskoni erosi avomiehestään pian sukukirjan julkaisun jälkeen ja me olemme yhä mieheni kanssa yhdessä ilman avioliittoa ja lapsia kodka emme sellaisia halua.. Ei siihen papin aamenta tai yhteistä lasta vaadita, että ollaan keskenään sitouduttu olemaan yhdessä ja kohtaamaan myötä- ja vastamäet.

Sitä ap ei maininnut oliko miehen vanhempien tarkoitus maksaa matkat. Jos kyse olisi rahapulasta, olisi heiltä fiksua käytöstä silti kohdella kaikkia lapsia tasapuolisesti ja maksaa sitten vaikka vain osa kunkin matkasta. Suosiminen on perseestä ja aiheuttaa vain pahaa mieltä.

Jos kyseinen sukukirja on sukututkimus, niin ei niihin ole tapana kirjata avopuolisoita, koska avoliittoja ei Suomessa rekisteröidä. Siskosi lapsen isä sen sijaan kirjattiin, koska hän on sidoksissa sukuunne lapsen kautta.

Näin

Te voitte olla keskenänne vaikka miten sitoutuneita, mutta sukuun liitytään virallisesti avioliiton tai yhteisen jälkeläisen kautta. Se ei mittaa sitoutuneisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provo olisi ollutkin liian täydellinen, jos tällä avoparilla olisi vielä ollut muutama lapsikin tehtynä ja nämä olisi kelvanneet mukaan. 

Mitäs sanot siitä että mieheni sisaren lapsen ristiäisiin ei ole kutsuttu kuin miehen tytär. Ei siis miestäni, eikä meidän yhteistä lasta vaan ainoastaan mieheni tytär. Hän ei halua mennä joten se siitä. Minua ei enää niiden  touhut loukkaa mutta miestäni kyllä.

Huutele siinä sitä provoasi nyt.

Täysin ymmärrettävää. Oikeaksi avioliitoksi katsotaan se todennäköisesti ensimmäinen josta syntyi tytär. Mies sitten rikkoi perheen ja häntä ei haluta mukaan eikä tietenkään uutta perheenrikkojakumppania saati tässä myöhemmässä suhteessa syntynyttä lasta. Toinen vaihoehto on että on riitaannuttu muuten vaan.

Missä luki miehen rikkoneen perheen?

Sinulla on oikeus vaatia uutta matkaa. Tee se!

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 3 miniää, joista 2 mukavaa ja 1 kamala. Tuo kamala ei koskaan saa kutsua mökille, lomille tai vaikka teatteriin kanssani. Kahden muun kanssa on mukava reissata ja käydä kahvilla, yksi on koko ajan laskemassa, miten epätasapuolinen olen ja miten lellin yhtä ja loukkaan toista. Jos ei osaa pitää suutaan kiinni silloin, kun joku toinen maksaa kaiken, niin sitten oppii olemaan porukan ulkopuolella.

Me teimme kahden pojan perheiden kanssa kivan matkan Kööpenhaminaan kesäkuussa, yksi poika perheineen oli sattumalta juuri sinä ajankohtana sitoutunut menemään muualle. Mitenkän osuikaan meidän reissu juuri samaan aikaan...

Mistähän ne anoppivitsit kumpuaakaan?

Eikö anoppi voisi puhua sen kamalan kanssa eikä eristää ei lellitellä toisia?

No, en tiedä taustoja, mutt yäk.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on oikeus vaatia uutta matkaa. Tee se!

Mikä h*vetin oikeus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on oikeus vaatia uutta matkaa. Tee se!

Mikä h*vetin oikeus?

Tasapuolisuuden nimissä hänellä on oikeus vaatia uutta matkaa, mutta ketään ei voi mukaan tai maksajaksi pakottaa, joten hän voi korkeintaan "vaatia", että lähtee itse maksamalleen omalle reissulle itselleen sopivana ajankohtana. Miehen sukuun tämä tosin ei liity mitenkään.

Ideologinen syy: ei usko avioliittoon instituutiona. Parisuhde nykyaikana kun se perustuu tunteisiin on yhtä vahva ilman tai kanssa viranomaisen (kirkon/uskonnon tähän avioliittoon ei myöskään pitäisi kuulua, mutta siitä saisi eri topicin...) suorittamaa vahvistusta.

Ehkä historiallisesti kun ehkäisyä ja naisten itsenäisyyttä ja työssäkäyntiä ei ollut niin laajasti oli avioliittopaperit hyvä olla hengissä pysymiseksi jotta mies ei voinut hylätä perhettään miten kevyesti vain/miehen kuollessa/ottaessa useita vaimoja.

Minkä tasapuolisuuden nimissä?

Kyllä anoppi voi päättää, kenen kanssa reissaa. Ja tuskin tämän matkan hinta on niin paljon, että tätä voi miettiä ennakkoperintönä.

Epäilen, että anoppi pitää teidän avoliittoanne liian lyhyenä ja et vielä kuulu sisäpiiriin. Mutta kyllä sen aika tulee jos tutustut anoppiin.

Vierailija kirjoitti:

Tuli tästä mieleen läheltä liippaava tapaus omasta perheestäni. Mummini kuoli ja lehteen laitettiin muistokirjoitus, jossa mainittiin nimeltä lapset, lapsenlapset ja puolisot. Meistä kuudesta lapsenlapsesta kolmella oli tuolloin avopuoliso. Minä olin seurustellut puolisoni kanssa 6 vuotta, olimme kihloissa sekä asuneet yhdessä 4 vuotta. Veljeni oli seurustellut 8 vuotta, oli myös kihloissa ja olivat asuneet yhdessä yli 5 vuotta, Myös serkuni oli seurustellut n. 2 vuotta, olivat asuneet yhdessä puoli vuotta ja vasta kihlautuneet. Jopa isälläni oli melko tuore parisuhde (5 vuotta ja asuivat erillään). Näistä kaikki muut puolisot mainittiin muistokirjoituksessa, paitsi minun mieheni. Minut oli mainittu samalla rivillä kahden alaikäisen sisarukseni kanssa.

Isäni ei erityisemmin pidä puolisostani ja oli kuulemma "unohtanut" mainita hänet...

Vähän kuin mun äitipuoli, unohti isäni kuolinilmoituksesta isäni äidin, veljen ja siskon.

Vierailija kirjoitti:

Mitähän tapahtuisi jos appivanhemmilta kysyisi että "Mistä syystä muitten kumppanit on kutsuttu mukaan mutta sinua ei?" 

Olet kuitenkin avovaimo, etkä "pelkkä" tyttöystävä.

Mikä ero tyttöystävällä ja avovaimolla on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Provo olisi ollutkin liian täydellinen, jos tällä avoparilla olisi vielä ollut muutama lapsikin tehtynä ja nämä olisi kelvanneet mukaan. 

Mitäs sanot siitä että mieheni sisaren lapsen ristiäisiin ei ole kutsuttu kuin miehen tytär. Ei siis miestäni, eikä meidän yhteistä lasta vaan ainoastaan mieheni tytär. Hän ei halua mennä joten se siitä. Minua ei enää niiden  touhut loukkaa mutta miestäni kyllä.

Huutele siinä sitä provoasi nyt.

Kyllä miehesi on herkkähipiäinen. Yleensä ristiäisiin kutsutaan vain läheiset, jo tilan puutteen vuoksi, koska usein ne vietetään kotona. Ja harvemmin olen nähnyt paikalla lapsen enoja, setiä ja tätejä tai serkkuja, elleivät ole lapsen kummeja tai muutoin perheen elämässä läheisesti.

Ketä sinne ristiäisiin sit kutsutaan?

Meitä olis ollut lapsen juhlis sit vain viis :)

Aina on omas ja miehen suvus kutsuttu suku koolle. Eli mun sisarukset perheineen, miehen sisarukset perheineen, isovanhemmat, omat kummit ja lapsen kummit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 3 miniää, joista 2 mukavaa ja 1 kamala. Tuo kamala ei koskaan saa kutsua mökille, lomille tai vaikka teatteriin kanssani. Kahden muun kanssa on mukava reissata ja käydä kahvilla, yksi on koko ajan laskemassa, miten epätasapuolinen olen ja miten lellin yhtä ja loukkaan toista. Jos ei osaa pitää suutaan kiinni silloin, kun joku toinen maksaa kaiken, niin sitten oppii olemaan porukan ulkopuolella.

Me teimme kahden pojan perheiden kanssa kivan matkan Kööpenhaminaan kesäkuussa, yksi poika perheineen oli sattumalta juuri sinä ajankohtana sitoutunut menemään muualle. Mitenkän osuikaan meidän reissu juuri samaan aikaan...

Mistähän ne anoppivitsit kumpuaakaan?

Eikö anoppi voisi puhua sen kamalan kanssa eikä eristää ei lellitellä toisia?

No, en tiedä taustoja, mutt yäk.

Miten itse toimit sellaise ihmisen kanssa, joka ensitapaamisella katsoo kahvikupista valmistajan leiman ja toteaa, että nämä ei taida olla kovin laadukkaita. Jatkaa sitten, että itse ei koskaan tarjoaisi vieraille mustikkapiirakkaa, se tarttuu hampaisiin. Sen jälkeen ihmettelee, miksi olohuoneen verhot ovat kuosin perusteella ainakin 3 vuotta vanhat, poikaystävä (eli siis poikani) kun on sanonut, että molemmat vanhempansa ovat töissä. Mistä päästiin sujuvasti ihmettelemään, miksi en anna autoani heille, vaan itsekkäästi ajan sillä itse töihin. Ja vierailun päätteeksi saattoikin sitten sanoa, että "minun vanhempani antavat aina 200 euroa, kun pilaan sunnuntaini ja käyn heillä kärvistelemässä" ja ojentaa samalla kätensä.

Anna ihmeessä ohjeita siitä, miten puhua sellaiselle, jonka mielestä minä olen ahne suurten ikäluokkien edustaja (vaikka ikää ei ole vielä edes 55 vuotta) ja siksi monin eri tavoin epäkelpo ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli tästä mieleen läheltä liippaava tapaus omasta perheestäni. Mummini kuoli ja lehteen laitettiin muistokirjoitus, jossa mainittiin nimeltä lapset, lapsenlapset ja puolisot. Meistä kuudesta lapsenlapsesta kolmella oli tuolloin avopuoliso. Minä olin seurustellut puolisoni kanssa 6 vuotta, olimme kihloissa sekä asuneet yhdessä 4 vuotta. Veljeni oli seurustellut 8 vuotta, oli myös kihloissa ja olivat asuneet yhdessä yli 5 vuotta, Myös serkuni oli seurustellut n. 2 vuotta, olivat asuneet yhdessä puoli vuotta ja vasta kihlautuneet. Jopa isälläni oli melko tuore parisuhde (5 vuotta ja asuivat erillään). Näistä kaikki muut puolisot mainittiin muistokirjoituksessa, paitsi minun mieheni. Minut oli mainittu samalla rivillä kahden alaikäisen sisarukseni kanssa.

Isäni ei erityisemmin pidä puolisostani ja oli kuulemma "unohtanut" mainita hänet...

Vähän kuin mun äitipuoli, unohti isäni kuolinilmoituksesta isäni äidin, veljen ja siskon.

Menee vielä enemmän ohi aiheen, mutta miehelläni on kummityttö, nyt jo 20-vuotias. Kun hän syntyi olimme jo olleet 3,5 v yhdessä josta olimme olleet kihloissa ja asuneet yhdessä puoli vuotta. Olin ehtinyt tutustua heidän perheeseensä. Kummiksi pyydettiin kuitenkin vain mieheni. Samalle tytölle olivat kummeja myös toinen pariskunta, molemmat, jotka olivat olleet yhdessä tuolloin hieman lyhyemmän aikaa. Tänä päivänä me olemme edelleen yhdessä mieheni kanssa ja tuo toinen pariskunta on eronnut aikoja sitten...En kerro tätä siksi että olisin jotenkin katkera...samalla tavalla ilen ollut kummitytön elämässä kuin miehenikin. Ja jokaisella on oikeus pyytää kummiksi kenet haluaa, kaikilla on siihen syynsä ja perusteensa. Ei vaan koskaan voi ennustaa miten elämä vie, ja aina "täytyy" olla kuitenkin selkeä peruste sille miksi tavallaan asettaa muita toisten edelle. Joskus se ehkä voi olla ettei tunne toista tarpeeksi, ei vaan jostain perustellusta syystä pidä toisesta...kuitenkin pitäisi osata olla asettamatta epäreilusti eriarvoiseen asemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitähän tapahtuisi jos appivanhemmilta kysyisi että "Mistä syystä muitten kumppanit on kutsuttu mukaan mutta sinua ei?" 

Olet kuitenkin avovaimo, etkä "pelkkä" tyttöystävä.

Mikä ero tyttöystävällä ja avovaimolla on?

Tyttöystävän kanssa asutaan eri osoitteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 3 miniää, joista 2 mukavaa ja 1 kamala. Tuo kamala ei koskaan saa kutsua mökille, lomille tai vaikka teatteriin kanssani. Kahden muun kanssa on mukava reissata ja käydä kahvilla, yksi on koko ajan laskemassa, miten epätasapuolinen olen ja miten lellin yhtä ja loukkaan toista. Jos ei osaa pitää suutaan kiinni silloin, kun joku toinen maksaa kaiken, niin sitten oppii olemaan porukan ulkopuolella.

Me teimme kahden pojan perheiden kanssa kivan matkan Kööpenhaminaan kesäkuussa, yksi poika perheineen oli sattumalta juuri sinä ajankohtana sitoutunut menemään muualle. Mitenkän osuikaan meidän reissu juuri samaan aikaan...

Mistähän ne anoppivitsit kumpuaakaan?

Eikö anoppi voisi puhua sen kamalan kanssa eikä eristää ei lellitellä toisia?

No, en tiedä taustoja, mutt yäk.

No joopa joo nyt. Mä luulen, että ihmisen kanssa on varmasti keskustelu, mutta ei kaikki vaan tule toimeen. Miniöitä ei automaattisesti tarvi kohdella tasapuolisesti, jos he eivät osaa käyttäytyä tai heidän ei kanssaan ei tulla toimeen. Se ei ole enää lapsi-vanhempi-suhde vaan kahden aikuisen suhde, joka täytyy rakentaa. Ei me olla missään ala-asteella, jossa täytyy leikkiä kaikkien kanssa. Se reilua ettei saisi olla kahden muun kanssa tekemisissä tämän yhden takia. Tämä suhde on sellainen, et varmasti "normi" ihmiset yrittää vähän extrana panostaa, eikä suutu jokaisesta asiasta vaan antaa mennä.

Mä en tiedä miksi se on niin vaikea uskoa, että miniöitäkin on ilkeitä? Mä tiedän monta ilkeää ja hyvinkin vaikeaa ihmistä, heillä näyttää olevan puolisot, mä en ihmettele yhtään jos heidän anopit eivät tule heidän kanssaan toimeen.

Oikeus se on miniöillä ja appivanhemmillaki valita seuransa, kohtelias tietenki täytyy olla t avatessa yms. Mutta vapaa -aikaa ei väkisin tarvi viettää yhdessä.