Onpas kiva, appivanhemmat pyysivät muiden lastensa puolisot mukaan reissuun, minua ei

Vierailija kirjoitti:

Makunsamenettäjä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Makunsamenettäjä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Makunsamenettäjä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

199 jatkaa: Entisessä työssäni kohtasin paljon naimisiin aikovia pareja. Kysyttäessä heiltä syytä avioitumishaluun vastaukset pyörivät pääosin kahden asian ympärillä:

1. Nyt on sen aika.

2. Haluamme näyttää muille, että sitoudumme toisiimme loppuelämäksi ja että rakastamme toisiamme.

Ensinnäkään kumpikaan näistä syistä ei ole sellainen, mikä ei voisi toteutua avoliitossa: avoparille tuo julkinen rakkaudenosoitus voi hyvin olla vaikkapa yhteinen koti. Ainoa faktuaalinen syy avioliiton "paremmuuteen" suhteessa avoliittoon on raamatullinen. Vain murto-osa pareista kuitenkaan tarkastelee asiaa kristillisestä näkökulmasta. Toiseksi halu avioliiton solmimiseen perustuu aivan liian usein mielikuviin muiden ja yhteiskunnan odotuksista, sekä kaavamaisiin käsityksiin hyvästä elämästä.

Kun näitä tiettyjä pareja haastattelee hetken, käy tuo mielikuvien ja odotusten täyttämisen painolasti yhä raskaammaksi. Yllättävän suuri osa pareista menee naimisiin siksi, koska he eivät osaa erota. Osapuolet ajattelevat vanhakantaisesti avioliiton tekevän heistä "oikean" ja "virallisen" parin, ja avioliiton tuoman sosiaalisen statuksen mystisesti muuttavan heitä ihmisinä ja jopa pelastavan suhteen. Joskus vain puolikin vuotta myöhemmin nämä samat ihmiset tulevat suruissaan ja syyllisyydentunnon riivaamina kertomaan, miten avioliitto ei korjannutkaan ongelmia. "Oikea tapa elää" ei tehnytkään heistä ehjiä ja onnellisia.

En koskaan ole sanonut kenellekään, että naimisiinmeno on virhe. Kokemuksiini ja tilastoihin perustuva näkemykseni kuitenkin on se, että avioliitto lupauksineen toteutuu joskus jopa parhaiten niiden kohdalla, jotka eivät naimisiin mene. He tekevät halutessaan ja siihen kyetessään aivan saman valinnan rakastaa toisiaan nyt ja jatkossa kuin ne, jotka tekevät kyseisen valinnan alttarilla. Ei ole mitään virallista, epävirallista, oikeaa tai väärää rakkautta tai yhdessäolon muotoa, sillä rikkinäinen ihminen rikkoo itsensä ja läheisensä siitä huolimatta, onko hänellä sormusta sormessa.

No oikeastihan avioliitto on yhteiskunnallinen ilmoitus, että kuulumme samaan perheeseen, ja olemme taloudellisesti ym vastuussa toisistamme. Ja sillä ei ole Raamatun kanssa hirveästi tekemistä, kaikissa kulttuureissa on siis tunnettu avioliitto, vaikka Raamattua ei olisikaan tunnettu. Siis jos päättää, ettei halua sitoutua, pitää kestää se, että ympäristön mukaan ei ole sitoutunut.

Ja on ihan täyttä humpuukia väittää, että juridisesti kolmen kuukauden avoliitto ilman lapsia merkitsisi yhtään mitään. Ei merkitse.

Tässä omassa kulttuurisessa kontekstissamme Raamattu ja sen käsitys avioliitosta on kuitenkin aika merkittävä tekijä toisin kuin esimerkiksi Koraani tai Veda-kirjallisuus. Suurin osa naimisiin menevistä menee yhä edelleen naimisiin kirkossa.

Minusta maailma on jo sen verran moderni, että avoliitto voitaisiin hyväksyä vakavan sitoutumisen merkkinä siinä missä avioliittokin. Monilla elämä avioliitossa jatkuu ihan samanlaisena kuin sitä ennen. Ihan mummojen puhetta toi tommonen.

Meillä on siviilivihkiminen olemassa, jotta yhteiskunnallisen sitoutumisen voi ilmoittaa.

Avoliittoa ei voi laillisesti mitenkään rinnastaa avioliittoon, koska silloin mikä tahansa kämppäkaveruus yhtäkkiä sotkisi kaikki perintökuviot ja jopa oikeutesi työttömyysturvaan. Sukupuolesta riippumatta tietenkin.

Eli avioliitto on oltava olemassa, jotta ihmiset voivat itse päättää, kuka on oikeasti perheenjäsen, ja kuka on vain tyttöystävä. Kirkon kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Miksi sitoutuminen pitää ilmoittaa julkisesti? Eikö riitä, että pariskunnan osapuolet ovat siitä itse perillä ja pitävät toisiaan perheenään? Minusta avoliitto voi hyvin olla merkki siitä. Tähän ei muutenkaan tarvitse sotkea nyt mitään juridiikkaa. Kysehän on appivanhemmista, eikä mistään perinnönjaosta.

Nythän ap olettaa, että heitä pitää kohdella kuin avioparia. Appivanhemmat eivät voi tätä tietää, ellei sitä jotenkin julkisesti ilmoita. Vaikkapa se maistraattivihkimys on ihan kätevä tapa ilmoittaa, että nyt ollaan yhdessä loppuelämä. Jos ei muille julkistaminen kiinnosta, ei pidä loukkaantua, jos muut eivät sitoutumisen tasosta tiedä.

Miksi täytyy vielä 2016 sekulaarissa Suomessa mennä naimisiin sen osoittaakseen? Miksi pitää olettaa? Tollaiset olettamukset on ihan mennyttä aikaa, eivät kaikki tarvitse sitä sormusta ollakseen tosissaan. Joillekin avoliitto on ihan yhtä vakava sitoumus kuin avioliitto.

No esim leskeneläkkeeseen, asunisoikeuteen kuoleman jälkeen ja moneen muuhun asiaan se avioliitto vaikuttaa huomattavasti, ja nimenomaan sekulaarissa Suomessa. Ei puolison kuoleman jälkeen paljon auta se, miten sitoutuneita olitte. Avolesken oikeudet ovat vähissä.

Ihan sama minulle, jos joku haluaa olla koko ikänsä avoliitossa. Mutta sitä en ymmärrä, että sitten kiukutellaan toisten tekemisistä. Annetaan kaikkien kukkien kukkia, ja tienataan omat rahat, niin ei tarvitse ruikuttaa muiden rahoista.

En edelleenkään puhu avoliitosta tai avioliitosta juridisena sopimuksena, vaan siitä, millaisen merkityksen Ap:n appivanhemmat antavat niille. Kyllä niiden muidenkin lasten ja miniöiden pitäisi sitten tienata omat rahansa ja maksaa omat matkansa.

Selvennän vielä ajatuksiani siltä varalta, jos joku haluaa jutella tästä aiheesta (mun kanssa) vielä huomenna:

Olen täysin tietoinen siitä, että avopuolisot ja aviopuolisot on eriarvoisessa asemassa toisiinsa nähden juridisesti. Ap:n appivanhemmat eivät kuitenkaan ole mikään juridinen, hallinnollinen tai yhteiskunnallinen toimija, joten ne juridiset vertailut ja perustelut voi nyt tästä keskustelusta unohtaa.

Se, mistä mä yritän puhua, on Ap:n appivanhempien oletukset ja merkityksenanto symbolisella tasolla, jotka asettaa Ap:n eriarvoiseen asemaan appivanhempien muiden miniöiden kanssa. Nykyään on ihan normaalia, että pariskunnat on yhdessä koko loppuelämänsä menemättä naimisiin, joten Ap:n appivanhemmat ei voi tehdä mitään johtopäätöksiä Ap:n suhteen vakavuudesta tai sen puutteesta sillä perusteella, että he eivät ole naimisissa. Myöskään yhdenkään avioparin suhteen vakavuudesta ei voi vetää johtopäätöksiä vaan sen perusteella, että on menty naimisiin. Siitä pitäisi puhua oikeastaan heidän itsensä kanssa saadakseen asiasta varmuuden. Mun ajatus on arvatenkin se, että puolisot on samalla viivalla, oli sormusta sormessa tai ei. Suhde voi olla vakava tai sitten ei. Avioliitto ei enää nykypäivänä automaattisesti tarkoita lupausta yhteisestä loppuelämästä, eikä mitään pidä olettaa sillä perusteella, että "näin se on aina ennenkin ollut".

Sitten vielä se, että Ap:n appivanhemmat on tietenkin oikeutettuja päättämään itse, mihin ja kehen he rahansa käyttää. Jos he arvottavat aviopuolisot avopuolisoja tärkeämmiksi, niin heillä on siihen täysi oikeus. Ap puolisoineen saattaa pitää sitä itseni tavoin epäkohteliaana, vanhanaikaisena ja epäoikeudenmukaisena -- syrjimisenä -- ja varmasti nämä appivanhemmat sitten myös hyväksyvät sen, jos Ap ja puoliso tekevät omat päätöksensä ja esim. lopettavat yhteydenpidon kokonaan.

Apua mitä mammoja täällä "minun mieheni ei kyllä menisin jossen itse pääsisi!!!"

Kuka hullu teidän kanssa on mennyt naimisiin.

Makunsamenettäjä kirjoitti:

Selvennän vielä ajatuksiani siltä varalta, jos joku haluaa jutella tästä aiheesta (mun kanssa) vielä huomenna:

Olen täysin tietoinen siitä, että avopuolisot ja aviopuolisot on eriarvoisessa asemassa toisiinsa nähden juridisesti. Ap:n appivanhemmat eivät kuitenkaan ole mikään juridinen, hallinnollinen tai yhteiskunnallinen toimija, joten ne juridiset vertailut ja perustelut voi nyt tästä keskustelusta unohtaa.

Se, mistä mä yritän puhua, on Ap:n appivanhempien oletukset ja merkityksenanto symbolisella tasolla, jotka asettaa Ap:n eriarvoiseen asemaan appivanhempien muiden miniöiden kanssa. Nykyään on ihan normaalia, että pariskunnat on yhdessä koko loppuelämänsä menemättä naimisiin, joten Ap:n appivanhemmat ei voi tehdä mitään johtopäätöksiä Ap:n suhteen vakavuudesta tai sen puutteesta sillä perusteella, että he eivät ole naimisissa. Myöskään yhdenkään avioparin suhteen vakavuudesta ei voi vetää johtopäätöksiä vaan sen perusteella, että on menty naimisiin. Siitä pitäisi puhua oikeastaan heidän itsensä kanssa saadakseen asiasta varmuuden. Mun ajatus on arvatenkin se, että puolisot on samalla viivalla, oli sormusta sormessa tai ei. Suhde voi olla vakava tai sitten ei. Avioliitto ei enää nykypäivänä automaattisesti tarkoita lupausta yhteisestä loppuelämästä, eikä mitään pidä olettaa sillä perusteella, että "näin se on aina ennenkin ollut".

Sitten vielä se, että Ap:n appivanhemmat on tietenkin oikeutettuja päättämään itse, mihin ja kehen he rahansa käyttää. Jos he arvottavat aviopuolisot avopuolisoja tärkeämmiksi, niin heillä on siihen täysi oikeus. Ap puolisoineen saattaa pitää sitä itseni tavoin epäkohteliaana, vanhanaikaisena ja epäoikeudenmukaisena -- syrjimisenä -- ja varmasti nämä appivanhemmat sitten myös hyväksyvät sen, jos Ap ja puoliso tekevät omat päätöksensä ja esim. lopettavat yhteydenpidon kokonaan.

Epäilen, että nämä vanhemmat ihmiset, jotka laittaa aviopuolisot avopuolisoiden yli tärkeysjärjestyksessä ovat myös niitä, jotka paheksuvat avioeroja eli heille avioliitto tosiaankin tarkoittaa, että loppuun asti ollaan.

Ap kuitenkin kertoi, että ap:n appivanhemmilla ei pitäisi olla mitään avoliittoa vastaan, joten syy nyt saattaa olla jossain muualla kuin ap:n avoliitossa. 

No täähän on vähän sama tilanne kuin kruunupäiden kanssa. Ei Sofia, Chris ja Danielkaan päässeet edustamaan prinssin ja prinsessojen rinnalle kuin vasta jossain vaiheessa. Menkääpäs kihloihin ja katso mitä tapahtuu. Tökeröähän tuo on, ja vanhanaikaista, mutta minkäs teet. Ei ihmisiä tai heidän ajatusmaailmaansa voi muuttaa. Miehesi on kyllä vähän lapanen.

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh. Ihan voisin kuvitella tälläsen tilanteen exän suvun kanssa. Onneksi exä..

Kuinkahan monta avioliittoa kariutuu sukulaisten takia.

Itse olen aivan rikki aina miehen sukulaisten vierailujen jälkeen. Ovat jatkuvaa näpäyttelyä ja nälvimistä. Onneksi asuvat kaukana niin ei ole pakko ihan joka vuosi nähdä.

Varmasti olisi tullut ero kaikkien niiden temppujen takia jos asuisit likempänä.

Luulevat raukat että olen miehen kanssa rahan takia ja ovat mm. sulkeneet minut perintöjen ulkopuolelle. Se ei minua haittaa. Vituttaa vaan kun se piti minulle kertoa ilkeällä tavalla jonkun helevetin sukujuhlan aikana.

Miehen kanssa meillä on muuten hyvä suhde. Mutta suvun käytöksestä kärsii mieskin. En tiedä ymmärtävätkö sitä.

Mun mielestä on aina parrasta kun täällä uhkaillaan, että ME ei sit pidetä yhteyttä. Ehkö mä tuunki sen takia niin hyvin kaikkien kanssa toimeen kun en ihan joka asiasta jaksa suuttua. Tiedän mitä oon ja rahat asioihini hommaan itse, ei tarvi kelata et mitä muut on mulle velkaa.

Luueen, että tarinasta on jäänyt jotain kertomatta tai sit appivanhemmilla on jotain vanhakantainen näkemys avoliitosta.

Mun mielestä muuten se ei mee niin,että vanhuksien pitäis päivittää avioliitosta käsitystään vaan nuorison. Se ei oo mikään parin vuoden diili.

Tuo testamentilla puolison ulossulkeminen on hyvin yleistä,en siitä kauheasti tekis johtopäätöksiä.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on aina parrasta kun täällä uhkaillaan, että ME ei sit pidetä yhteyttä. Ehkö mä tuunki sen takia niin hyvin kaikkien kanssa toimeen kun en ihan joka asiasta jaksa suuttua. Tiedän mitä oon ja rahat asioihini hommaan itse, ei tarvi kelata et mitä muut on mulle velkaa.

Luueen, että tarinasta on jäänyt jotain kertomatta tai sit appivanhemmilla on jotain vanhakantainen näkemys avoliitosta.

Mun mielestä muuten se ei mee niin,että vanhuksien pitäis päivittää avioliitosta käsitystään vaan nuorison. Se ei oo mikään parin vuoden diili.

Tuo testamentilla puolison ulossulkeminen on hyvin yleistä,en siitä kauheasti tekis johtopäätöksiä.

Jollekin se voi olla vaan parin vuoden diili. Jokainen saa onneksi nykypäivänä määritellä avioliiton, tai sen, mitä se itselle merkitsee, omista lähtökohdistaan. Se pitäisi mun mielestäni vanhustenkin ymmärtää, vaikkei omaa näkemystä muuttaisikaan.

Makunsamenettäjä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on , eton ihanarrasta kun täällä uhkaillaan, että ME ei sit pidetä yhteyttä. Ehkö mä tuunki sen takia niin hyvin kaikkien kanssa toimeen kun en ihan joka asiasta jaksa suuttua. Tiedän mitä oon ja rahat asioihini hommaan itse, ei tarvi kelata et mitä muut on mulle velkaa.

Luueen, että tarinasta on jäänyt jotain kertomatta tai sit appivanhemmilla on jotain vanhakantainen näkemys avoliitosta.

Mun mielestä muuten se ei mee niin,että vanhuksien pitäis päivittää avioliitosta käsitystään vaan nuorison. Se ei oo mikään parin vuoden diili.

Tuo testamentilla puolison ulossulkeminen on hyvin yleistä,en siitä kauheasti tekis johtopäätöksiä.

Jollekin se voi olla vaan parin vuoden diili. Jokainen saa onneksi nykypäivänä määritellä avioliiton, tai sen, mitä se itselle merkitsee, omista lähtökohdistaan. Se pitäisi mun mielestäni vanhustenkin ymmärtää, vaikkei omaa näkemystä muuttaisikaan.

Joo no täytyyhän niiden nuorisonkin sit kunnioittaa sitä,et sitä ei arvosteta. Enkä mä tarkoita tässä mitään sellaista mkä oikeasti on ihan ok syy erota,vaan sitä et naimisiin mennessä tiedetään ettei tää kestä paria vuotta pitempään.

Ehkä avioliitto pitäis kieltää kaikilta jos se nykyään ei tarkoita muutako paria vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Makunsamenettäjä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on , eton ihanarrasta kun täällä uhkaillaan, että ME ei sit pidetä yhteyttä. Ehkö mä tuunki sen takia niin hyvin kaikkien kanssa toimeen kun en ihan joka asiasta jaksa suuttua. Tiedän mitä oon ja rahat asioihini hommaan itse, ei tarvi kelata et mitä muut on mulle velkaa.

Luueen, että tarinasta on jäänyt jotain kertomatta tai sit appivanhemmilla on jotain vanhakantainen näkemys avoliitosta.

Mun mielestä muuten se ei mee niin,että vanhuksien pitäis päivittää avioliitosta käsitystään vaan nuorison. Se ei oo mikään parin vuoden diili.

Tuo testamentilla puolison ulossulkeminen on hyvin yleistä,en siitä kauheasti tekis johtopäätöksiä.

Jollekin se voi olla vaan parin vuoden diili. Jokainen saa onneksi nykypäivänä määritellä avioliiton, tai sen, mitä se itselle merkitsee, omista lähtökohdistaan. Se pitäisi mun mielestäni vanhustenkin ymmärtää, vaikkei omaa näkemystä muuttaisikaan.

Joo no täytyyhän niiden nuorisonkin sit kunnioittaa sitä,et sitä ei arvosteta. Enkä mä tarkoita tässä mitään sellaista mkä oikeasti on ihan ok syy erota,vaan sitä et naimisiin mennessä tiedetään ettei tää kestä paria vuotta pitempään.

Ehkä avioliitto pitäis kieltää kaikilta jos se nykyään ei tarkoita muutako paria vuotta.

Ei kai sitä kukaan tiedä etukäteen. Nykyinen asenneilmapiiri on mun mielestä enemmänkin se, että sillä naimisiinmenon hetkellä uskotaan ja toivotaan parasta, mutta tiedostetaan elämän epävarmuus. Eli naimisiinmeno ei välttämättä tarkota sitä, että ollaan koko loppuelämä yhdessä. Avoliitto saattaa tarkottaa sitä, että ollaan koko loppuelämä yhdessä. Niistä leimoista pitäis mun mielestä päästä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan sentään miehen kanssa seurusteltu jo muutama vuosi ja asutaan yhdessä. Muut miniät/vävyt pyydettiin mukaan lomareissulle, minut jätettiin ainoana pois.

Sie oot vaan niin vittumainen kiukettija, ettei me haluta lomalla (huom!) kuunnella ja kattella. Lomaa on niin vähän.  Kiukuttele sitte talvella taas, jookos.  

Täällä puhutaan taas, että anopin pitää olla miniöitä kohtaan tasapuolinen. Mutta miksi miniöiden ei pidä olla tasapuolinen oman äidin ja anopin välillä. Samat säännöt kaikille.

Joten jos käy omalla äitillä kylässä, niin seuraavaksi on anopin vuoro jne. Miksi aina se anoppi on pahan alku?

Vierailija kirjoitti:

Meillä nämä yhteiset reissut ovat ongelmallisia, koska yksi sisarusten puolisoista ei halua maksaa mitään. Hän olettaa, että kun ollaan reissussa, niin appivanhemmat maksavat kaiken. Meillä on tapana tehdä niin, että jokainen perhe maksaa matkat ja asumiset itse, vanhempani sitten kustantavat reissun aikana yhden yhteisen retken kaikille ja yhden illanvieton. Muuten maksellaan vuorotellen tai tasataan lasku neljän perheen kesken. Lankomiehelle tämä on iso EI, koska hänethän on kutsuttu mukaan ja kaiken lisäksi heidän perheessä on vain yksi lapsi ja he eivät edes syö yhtä paljon kuin muut. Siksi on väärin, että maksaisivat yhteisen aterian. Ehei, jos joku tätä ehdottaa, niin laskusta katsotaan hyvin tarkasti, kuka söi mitä ja kaikki maksetaan erikseen.

Sisko on sanonut miehelleen, että ei tämän ole pakko lähteä mukaan, mutta sekin on lankomiehelle iso vääryys. Tietenkin hän lähtee, koska muutkin. Jos häntä ei kutsuta mukaan, on se sodanjulistus.

Onneksi asutaan eri hotelleissa samalla alueella, ei ole pakko joka päivä nähdä kitisevää kitupiikkiä.

Miks pitäs maksaa suurperheiden murkinat? Maksaa erikseen?

Vierailija kirjoitti:

Ollaan sentään miehen kanssa seurusteltu jo muutama vuosi ja asutaan yhdessä. Muut miniät/vävyt pyydettiin mukaan lomareissulle, minut jätettiin ainoana pois.

Ole iloinen,mettei kutsunut. Menkää miehei kanssa kahdetaan, tulee paljon parempi reissu.