Lue keskustelun säännöt.
Onpas kiva, appivanhemmat pyysivät muiden lastensa puolisot mukaan reissuun, minua ei
30.07.2016 |
Ollaan sentään miehen kanssa seurusteltu jo muutama vuosi ja asutaan yhdessä. Muut miniät/vävyt pyydettiin mukaan lomareissulle, minut jätettiin ainoana pois.
Kommentit (254)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoliitto on ihan tietoinen valinta avoimuuden ja virallisen sitoutumisen välillä. Joten ei pidä loukkaantua, jos muutkin sen niin tulkitsevat. Ja jos kyse on siitä, että pari pitää itseään vielä liian nuorina ja suhdetta liian tuoreena avioliittoon, niin tottakai se sitä muidenkin silmissä on.
Kolmen kuukauden yhdessä asuminen nyt vaan ei ole sukuun kuulumista, ja jos appivanhemmat maksavat, tuo on ihan luonnollinen ratkaisu. Tulevaisuudessa tilanne on varmasti toinen, ja pärjäätte varmaan hetken erillänne.
Tavallaanhan tässä rangaistaan nuorta paria siitä, että he ovat eläneet järkevästi: muuttaneet yhteen siinä vaiheessa, kun se on ollut mahdollista. Eivät ole avioituneet ennen yhteenmuuttoa, ennen kuin ovat nähneet, että yhteiselämä sujuu. Eivät ole hankkineet lapsia ennen yhteenmuuttoa, kesken opiskelun. Ja nyt sitten ajatellaan, että he eivät ole tarpeeksi siotutuneita ja suhdekin on tuore, kun on pidetty järki mukana.
?????? Rangaistaan, kun miehelle tarjotaan ilmainen matka, mutta toiselle ei? Ei kai muillekaan puolisoille sellaista seurusteluvaiheessa ole tarjottu? Mikä velvollisuus appivanhemmilla on maksaa tyttöystävän matka? He tekevät jo ison uhrauksen maksamalla kaikille sukulaisille.
Kyseessä ei ole mikään tyttöystävä, vaan avopuoliso. Eivät kaikki mene välttämättä koskaan naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
N41 kirjoitti:
Mulla on tosi hyvät välit mun appivanhempiin, vaikka ollaan yhden yhteisen reissun jälkeen todettukin, ettei ikinä enää lähdetä yhdessä reissuun. :D
Homma meni niin, että oltiin kaikki kuusi (myös mieheni sisko ja tämän mies olivat mukana) samassa mökissä, ja mä vähän erakkoluonteena hermostuin siihen, ettei mulla ollut omaa tilaa ja rauhaa yhtään, niin, että me tultiin reissusta miehen kanssa kahdestaan aikaisemmin pois.
Selitettiin asia jo pois lähtiessä rauhallisesti ja appivanhemmat suhtautuivat ymmärtäväisesti.
Tarinan opetus? Puhumalla asiat selviää.
No voi jeesus. Kyllä olet rinnessa.muutama päivä ilman omaa sviittiä niin nokka pystyssä lähetään livohkaan. On ne mahtanu nauraa sinulle.
Makunsamenettäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoliitto on ihan tietoinen valinta avoimuuden ja virallisen sitoutumisen välillä. Joten ei pidä loukkaantua, jos muutkin sen niin tulkitsevat. Ja jos kyse on siitä, että pari pitää itseään vielä liian nuorina ja suhdetta liian tuoreena avioliittoon, niin tottakai se sitä muidenkin silmissä on.
Kolmen kuukauden yhdessä asuminen nyt vaan ei ole sukuun kuulumista, ja jos appivanhemmat maksavat, tuo on ihan luonnollinen ratkaisu. Tulevaisuudessa tilanne on varmasti toinen, ja pärjäätte varmaan hetken erillänne.
Tavallaanhan tässä rangaistaan nuorta paria siitä, että he ovat eläneet järkevästi: muuttaneet yhteen siinä vaiheessa, kun se on ollut mahdollista. Eivät ole avioituneet ennen yhteenmuuttoa, ennen kuin ovat nähneet, että yhteiselämä sujuu. Eivät ole hankkineet lapsia ennen yhteenmuuttoa, kesken opiskelun. Ja nyt sitten ajatellaan, että he eivät ole tarpeeksi siotutuneita ja suhdekin on tuore, kun on pidetty järki mukana.
?????? Rangaistaan, kun miehelle tarjotaan ilmainen matka, mutta toiselle ei? Ei kai muillekaan puolisoille sellaista seurusteluvaiheessa ole tarjottu? Mikä velvollisuus appivanhemmilla on maksaa tyttöystävän matka? He tekevät jo ison uhrauksen maksamalla kaikille sukulaisille.
Kyseessä ei ole mikään tyttöystävä, vaan avopuoliso. Eivät kaikki mene välttämättä koskaan naimisiin.
Joo. Ei ole pakko mennä naimisiin. Mutta ei pidä sitten kiukutella, kun ei kohdella kuin aviopareja. Appivanhemmilla kun on oikeus myös päättää omista asioistaan ja erityisesti omista rahoistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
199 jatkaa: Entisessä työssäni kohtasin paljon naimisiin aikovia pareja. Kysyttäessä heiltä syytä avioitumishaluun vastaukset pyörivät pääosin kahden asian ympärillä:
1. Nyt on sen aika.
2. Haluamme näyttää muille, että sitoudumme toisiimme loppuelämäksi ja että rakastamme toisiamme.Ensinnäkään kumpikaan näistä syistä ei ole sellainen, mikä ei voisi toteutua avoliitossa: avoparille tuo julkinen rakkaudenosoitus voi hyvin olla vaikkapa yhteinen koti. Ainoa faktuaalinen syy avioliiton "paremmuuteen" suhteessa avoliittoon on raamatullinen. Vain murto-osa pareista kuitenkaan tarkastelee asiaa kristillisestä näkökulmasta. Toiseksi halu avioliiton solmimiseen perustuu aivan liian usein mielikuviin muiden ja yhteiskunnan odotuksista, sekä kaavamaisiin käsityksiin hyvästä elämästä.
Kun näitä tiettyjä pareja haastattelee hetken, käy tuo mielikuvien ja odotusten täyttämisen painolasti yhä raskaammaksi. Yllättävän suuri osa pareista menee naimisiin siksi, koska he eivät osaa erota. Osapuolet ajattelevat vanhakantaisesti avioliiton tekevän heistä "oikean" ja "virallisen" parin, ja avioliiton tuoman sosiaalisen statuksen mystisesti muuttavan heitä ihmisinä ja jopa pelastavan suhteen. Joskus vain puolikin vuotta myöhemmin nämä samat ihmiset tulevat suruissaan ja syyllisyydentunnon riivaamina kertomaan, miten avioliitto ei korjannutkaan ongelmia. "Oikea tapa elää" ei tehnytkään heistä ehjiä ja onnellisia.
En koskaan ole sanonut kenellekään, että naimisiinmeno on virhe. Kokemuksiini ja tilastoihin perustuva näkemykseni kuitenkin on se, että avioliitto lupauksineen toteutuu joskus jopa parhaiten niiden kohdalla, jotka eivät naimisiin mene. He tekevät halutessaan ja siihen kyetessään aivan saman valinnan rakastaa toisiaan nyt ja jatkossa kuin ne, jotka tekevät kyseisen valinnan alttarilla. Ei ole mitään virallista, epävirallista, oikeaa tai väärää rakkautta tai yhdessäolon muotoa, sillä rikkinäinen ihminen rikkoo itsensä ja läheisensä siitä huolimatta, onko hänellä sormusta sormessa.
No oikeastihan avioliitto on yhteiskunnallinen ilmoitus, että kuulumme samaan perheeseen, ja olemme taloudellisesti ym vastuussa toisistamme. Ja sillä ei ole Raamatun kanssa hirveästi tekemistä, kaikissa kulttuureissa on siis tunnettu avioliitto, vaikka Raamattua ei olisikaan tunnettu. Siis jos päättää, ettei halua sitoutua, pitää kestää se, että ympäristön mukaan ei ole sitoutunut.
Ja on ihan täyttä humpuukia väittää, että juridisesti kolmen kuukauden avoliitto ilman lapsia merkitsisi yhtään mitään. Ei merkitse.
Tässä omassa kulttuurisessa kontekstissamme Raamattu ja sen käsitys avioliitosta on kuitenkin aika merkittävä tekijä toisin kuin esimerkiksi Koraani tai Veda-kirjallisuus. Suurin osa naimisiin menevistä menee yhä edelleen naimisiin kirkossa.
Minusta maailma on jo sen verran moderni, että avoliitto voitaisiin hyväksyä vakavan sitoutumisen merkkinä siinä missä avioliittokin. Monilla elämä avioliitossa jatkuu ihan samanlaisena kuin sitä ennen. Ihan mummojen puhetta toi tommonen.
Vierailija kirjoitti:
Makunsamenettäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoliitto on ihan tietoinen valinta avoimuuden ja virallisen sitoutumisen välillä. Joten ei pidä loukkaantua, jos muutkin sen niin tulkitsevat. Ja jos kyse on siitä, että pari pitää itseään vielä liian nuorina ja suhdetta liian tuoreena avioliittoon, niin tottakai se sitä muidenkin silmissä on.
Kolmen kuukauden yhdessä asuminen nyt vaan ei ole sukuun kuulumista, ja jos appivanhemmat maksavat, tuo on ihan luonnollinen ratkaisu. Tulevaisuudessa tilanne on varmasti toinen, ja pärjäätte varmaan hetken erillänne.
Tavallaanhan tässä rangaistaan nuorta paria siitä, että he ovat eläneet järkevästi: muuttaneet yhteen siinä vaiheessa, kun se on ollut mahdollista. Eivät ole avioituneet ennen yhteenmuuttoa, ennen kuin ovat nähneet, että yhteiselämä sujuu. Eivät ole hankkineet lapsia ennen yhteenmuuttoa, kesken opiskelun. Ja nyt sitten ajatellaan, että he eivät ole tarpeeksi siotutuneita ja suhdekin on tuore, kun on pidetty järki mukana.
?????? Rangaistaan, kun miehelle tarjotaan ilmainen matka, mutta toiselle ei? Ei kai muillekaan puolisoille sellaista seurusteluvaiheessa ole tarjottu? Mikä velvollisuus appivanhemmilla on maksaa tyttöystävän matka? He tekevät jo ison uhrauksen maksamalla kaikille sukulaisille.
Kyseessä ei ole mikään tyttöystävä, vaan avopuoliso. Eivät kaikki mene välttämättä koskaan naimisiin.
Joo. Ei ole pakko mennä naimisiin. Mutta ei pidä sitten kiukutella, kun ei kohdella kuin aviopareja. Appivanhemmilla kun on oikeus myös päättää omista asioistaan ja erityisesti omista rahoistaan.
Ei avoliitto ole yhtään sen huonompi tai avoimempi järjestely kuin avioliitto. Appivanhempien olisi syytä päivittää käsityksensä nykypäivään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Makunsamenettäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
199 jatkaa: Entisessä työssäni kohtasin paljon naimisiin aikovia pareja. Kysyttäessä heiltä syytä avioitumishaluun vastaukset pyörivät pääosin kahden asian ympärillä:
1. Nyt on sen aika.
2. Haluamme näyttää muille, että sitoudumme toisiimme loppuelämäksi ja että rakastamme toisiamme.Ensinnäkään kumpikaan näistä syistä ei ole sellainen, mikä ei voisi toteutua avoliitossa: avoparille tuo julkinen rakkaudenosoitus voi hyvin olla vaikkapa yhteinen koti. Ainoa faktuaalinen syy avioliiton "paremmuuteen" suhteessa avoliittoon on raamatullinen. Vain murto-osa pareista kuitenkaan tarkastelee asiaa kristillisestä näkökulmasta. Toiseksi halu avioliiton solmimiseen perustuu aivan liian usein mielikuviin muiden ja yhteiskunnan odotuksista, sekä kaavamaisiin käsityksiin hyvästä elämästä.
Kun näitä tiettyjä pareja haastattelee hetken, käy tuo mielikuvien ja odotusten täyttämisen painolasti yhä raskaammaksi. Yllättävän suuri osa pareista menee naimisiin siksi, koska he eivät osaa erota. Osapuolet ajattelevat vanhakantaisesti avioliiton tekevän heistä "oikean" ja "virallisen" parin, ja avioliiton tuoman sosiaalisen statuksen mystisesti muuttavan heitä ihmisinä ja jopa pelastavan suhteen. Joskus vain puolikin vuotta myöhemmin nämä samat ihmiset tulevat suruissaan ja syyllisyydentunnon riivaamina kertomaan, miten avioliitto ei korjannutkaan ongelmia. "Oikea tapa elää" ei tehnytkään heistä ehjiä ja onnellisia.
En koskaan ole sanonut kenellekään, että naimisiinmeno on virhe. Kokemuksiini ja tilastoihin perustuva näkemykseni kuitenkin on se, että avioliitto lupauksineen toteutuu joskus jopa parhaiten niiden kohdalla, jotka eivät naimisiin mene. He tekevät halutessaan ja siihen kyetessään aivan saman valinnan rakastaa toisiaan nyt ja jatkossa kuin ne, jotka tekevät kyseisen valinnan alttarilla. Ei ole mitään virallista, epävirallista, oikeaa tai väärää rakkautta tai yhdessäolon muotoa, sillä rikkinäinen ihminen rikkoo itsensä ja läheisensä siitä huolimatta, onko hänellä sormusta sormessa.
No oikeastihan avioliitto on yhteiskunnallinen ilmoitus, että kuulumme samaan perheeseen, ja olemme taloudellisesti ym vastuussa toisistamme. Ja sillä ei ole Raamatun kanssa hirveästi tekemistä, kaikissa kulttuureissa on siis tunnettu avioliitto, vaikka Raamattua ei olisikaan tunnettu. Siis jos päättää, ettei halua sitoutua, pitää kestää se, että ympäristön mukaan ei ole sitoutunut.
Ja on ihan täyttä humpuukia väittää, että juridisesti kolmen kuukauden avoliitto ilman lapsia merkitsisi yhtään mitään. Ei merkitse.
Tässä omassa kulttuurisessa kontekstissamme Raamattu ja sen käsitys avioliitosta on kuitenkin aika merkittävä tekijä toisin kuin esimerkiksi Koraani tai Veda-kirjallisuus. Suurin osa naimisiin menevistä menee yhä edelleen naimisiin kirkossa.
Minusta maailma on jo sen verran moderni, että avoliitto voitaisiin hyväksyä vakavan sitoutumisen merkkinä siinä missä avioliittokin. Monilla elämä avioliitossa jatkuu ihan samanlaisena kuin sitä ennen. Ihan mummojen puhetta toi tommonen.
Meillä on siviilivihkiminen olemassa, jotta yhteiskunnallisen sitoutumisen voi ilmoittaa.
Avoliittoa ei voi laillisesti mitenkään rinnastaa avioliittoon, koska silloin mikä tahansa kämppäkaveruus yhtäkkiä sotkisi kaikki perintökuviot ja jopa oikeutesi työttömyysturvaan. Sukupuolesta riippumatta tietenkin.
Eli avioliitto on oltava olemassa, jotta ihmiset voivat itse päättää, kuka on oikeasti perheenjäsen, ja kuka on vain tyttöystävä. Kirkon kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Muut miniät taitaa olla omasta suvusta, serkkuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Makunsamenettäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makunsamenettäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoliitto on ihan tietoinen valinta avoimuuden ja virallisen sitoutumisen välillä. Joten ei pidä loukkaantua, jos muutkin sen niin tulkitsevat. Ja jos kyse on siitä, että pari pitää itseään vielä liian nuorina ja suhdetta liian tuoreena avioliittoon, niin tottakai se sitä muidenkin silmissä on.
Kolmen kuukauden yhdessä asuminen nyt vaan ei ole sukuun kuulumista, ja jos appivanhemmat maksavat, tuo on ihan luonnollinen ratkaisu. Tulevaisuudessa tilanne on varmasti toinen, ja pärjäätte varmaan hetken erillänne.
Tavallaanhan tässä rangaistaan nuorta paria siitä, että he ovat eläneet järkevästi: muuttaneet yhteen siinä vaiheessa, kun se on ollut mahdollista. Eivät ole avioituneet ennen yhteenmuuttoa, ennen kuin ovat nähneet, että yhteiselämä sujuu. Eivät ole hankkineet lapsia ennen yhteenmuuttoa, kesken opiskelun. Ja nyt sitten ajatellaan, että he eivät ole tarpeeksi siotutuneita ja suhdekin on tuore, kun on pidetty järki mukana.
?????? Rangaistaan, kun miehelle tarjotaan ilmainen matka, mutta toiselle ei? Ei kai muillekaan puolisoille sellaista seurusteluvaiheessa ole tarjottu? Mikä velvollisuus appivanhemmilla on maksaa tyttöystävän matka? He tekevät jo ison uhrauksen maksamalla kaikille sukulaisille.
Kyseessä ei ole mikään tyttöystävä, vaan avopuoliso. Eivät kaikki mene välttämättä koskaan naimisiin.
Joo. Ei ole pakko mennä naimisiin. Mutta ei pidä sitten kiukutella, kun ei kohdella kuin aviopareja. Appivanhemmilla kun on oikeus myös päättää omista asioistaan ja erityisesti omista rahoistaan.
Ei avoliitto ole yhtään sen huonompi tai avoimempi järjestely kuin avioliitto. Appivanhempien olisi syytä päivittää käsityksensä nykypäivään.
Miksi? Eikö molemmilla voisi olla sama vapaus omiin valintoihinsa? Kyse on nyt kuitenkin appivanhempien rahoista, joita aloittaja on nyt itselleen vaatimassa, ei siitä, että appivanhemmat olisivat vaatineet aloittajalta yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Makunsamenettäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
199 jatkaa: Entisessä työssäni kohtasin paljon naimisiin aikovia pareja. Kysyttäessä heiltä syytä avioitumishaluun vastaukset pyörivät pääosin kahden asian ympärillä:
1. Nyt on sen aika.
2. Haluamme näyttää muille, että sitoudumme toisiimme loppuelämäksi ja että rakastamme toisiamme.Ensinnäkään kumpikaan näistä syistä ei ole sellainen, mikä ei voisi toteutua avoliitossa: avoparille tuo julkinen rakkaudenosoitus voi hyvin olla vaikkapa yhteinen koti. Ainoa faktuaalinen syy avioliiton "paremmuuteen" suhteessa avoliittoon on raamatullinen. Vain murto-osa pareista kuitenkaan tarkastelee asiaa kristillisestä näkökulmasta. Toiseksi halu avioliiton solmimiseen perustuu aivan liian usein mielikuviin muiden ja yhteiskunnan odotuksista, sekä kaavamaisiin käsityksiin hyvästä elämästä.
Kun näitä tiettyjä pareja haastattelee hetken, käy tuo mielikuvien ja odotusten täyttämisen painolasti yhä raskaammaksi. Yllättävän suuri osa pareista menee naimisiin siksi, koska he eivät osaa erota. Osapuolet ajattelevat vanhakantaisesti avioliiton tekevän heistä "oikean" ja "virallisen" parin, ja avioliiton tuoman sosiaalisen statuksen mystisesti muuttavan heitä ihmisinä ja jopa pelastavan suhteen. Joskus vain puolikin vuotta myöhemmin nämä samat ihmiset tulevat suruissaan ja syyllisyydentunnon riivaamina kertomaan, miten avioliitto ei korjannutkaan ongelmia. "Oikea tapa elää" ei tehnytkään heistä ehjiä ja onnellisia.
En koskaan ole sanonut kenellekään, että naimisiinmeno on virhe. Kokemuksiini ja tilastoihin perustuva näkemykseni kuitenkin on se, että avioliitto lupauksineen toteutuu joskus jopa parhaiten niiden kohdalla, jotka eivät naimisiin mene. He tekevät halutessaan ja siihen kyetessään aivan saman valinnan rakastaa toisiaan nyt ja jatkossa kuin ne, jotka tekevät kyseisen valinnan alttarilla. Ei ole mitään virallista, epävirallista, oikeaa tai väärää rakkautta tai yhdessäolon muotoa, sillä rikkinäinen ihminen rikkoo itsensä ja läheisensä siitä huolimatta, onko hänellä sormusta sormessa.
No oikeastihan avioliitto on yhteiskunnallinen ilmoitus, että kuulumme samaan perheeseen, ja olemme taloudellisesti ym vastuussa toisistamme. Ja sillä ei ole Raamatun kanssa hirveästi tekemistä, kaikissa kulttuureissa on siis tunnettu avioliitto, vaikka Raamattua ei olisikaan tunnettu. Siis jos päättää, ettei halua sitoutua, pitää kestää se, että ympäristön mukaan ei ole sitoutunut.
Ja on ihan täyttä humpuukia väittää, että juridisesti kolmen kuukauden avoliitto ilman lapsia merkitsisi yhtään mitään. Ei merkitse.
Tässä omassa kulttuurisessa kontekstissamme Raamattu ja sen käsitys avioliitosta on kuitenkin aika merkittävä tekijä toisin kuin esimerkiksi Koraani tai Veda-kirjallisuus. Suurin osa naimisiin menevistä menee yhä edelleen naimisiin kirkossa.
Minusta maailma on jo sen verran moderni, että avoliitto voitaisiin hyväksyä vakavan sitoutumisen merkkinä siinä missä avioliittokin. Monilla elämä avioliitossa jatkuu ihan samanlaisena kuin sitä ennen. Ihan mummojen puhetta toi tommonen.
Meillä on siviilivihkiminen olemassa, jotta yhteiskunnallisen sitoutumisen voi ilmoittaa.
Avoliittoa ei voi laillisesti mitenkään rinnastaa avioliittoon, koska silloin mikä tahansa kämppäkaveruus yhtäkkiä sotkisi kaikki perintökuviot ja jopa oikeutesi työttömyysturvaan. Sukupuolesta riippumatta tietenkin.
Eli avioliitto on oltava olemassa, jotta ihmiset voivat itse päättää, kuka on oikeasti perheenjäsen, ja kuka on vain tyttöystävä. Kirkon kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Miksi sitoutuminen pitää ilmoittaa julkisesti? Eikö riitä, että pariskunnan osapuolet ovat siitä itse perillä ja pitävät toisiaan perheenään? Minusta avoliitto voi hyvin olla merkki siitä. Tähän ei muutenkaan tarvitse sotkea nyt mitään juridiikkaa. Kysehän on appivanhemmista, eikä mistään perinnönjaosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Makunsamenettäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makunsamenettäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoliitto on ihan tietoinen valinta avoimuuden ja virallisen sitoutumisen välillä. Joten ei pidä loukkaantua, jos muutkin sen niin tulkitsevat. Ja jos kyse on siitä, että pari pitää itseään vielä liian nuorina ja suhdetta liian tuoreena avioliittoon, niin tottakai se sitä muidenkin silmissä on.
Kolmen kuukauden yhdessä asuminen nyt vaan ei ole sukuun kuulumista, ja jos appivanhemmat maksavat, tuo on ihan luonnollinen ratkaisu. Tulevaisuudessa tilanne on varmasti toinen, ja pärjäätte varmaan hetken erillänne.
Tavallaanhan tässä rangaistaan nuorta paria siitä, että he ovat eläneet järkevästi: muuttaneet yhteen siinä vaiheessa, kun se on ollut mahdollista. Eivät ole avioituneet ennen yhteenmuuttoa, ennen kuin ovat nähneet, että yhteiselämä sujuu. Eivät ole hankkineet lapsia ennen yhteenmuuttoa, kesken opiskelun. Ja nyt sitten ajatellaan, että he eivät ole tarpeeksi siotutuneita ja suhdekin on tuore, kun on pidetty järki mukana.
?????? Rangaistaan, kun miehelle tarjotaan ilmainen matka, mutta toiselle ei? Ei kai muillekaan puolisoille sellaista seurusteluvaiheessa ole tarjottu? Mikä velvollisuus appivanhemmilla on maksaa tyttöystävän matka? He tekevät jo ison uhrauksen maksamalla kaikille sukulaisille.
Kyseessä ei ole mikään tyttöystävä, vaan avopuoliso. Eivät kaikki mene välttämättä koskaan naimisiin.
Joo. Ei ole pakko mennä naimisiin. Mutta ei pidä sitten kiukutella, kun ei kohdella kuin aviopareja. Appivanhemmilla kun on oikeus myös päättää omista asioistaan ja erityisesti omista rahoistaan.
Ei avoliitto ole yhtään sen huonompi tai avoimempi järjestely kuin avioliitto. Appivanhempien olisi syytä päivittää käsityksensä nykypäivään.
Miksi? Eikö molemmilla voisi olla sama vapaus omiin valintoihinsa? Kyse on nyt kuitenkin appivanhempien rahoista, joita aloittaja on nyt itselleen vaatimassa, ei siitä, että appivanhemmat olisivat vaatineet aloittajalta yhtään mitään.
Syrjimistä ei voi puolustella valinnanvapaudella. Kuten rasismia ei voi hyväksyä vetoamalla suvaitsevaisuuteen. Kaikki eivät halua naimisiin. Se ei tarkoita sitä, etteivätkö pariskunnan osapuolet olisi yhtä vakavissaan kuin ne, jotka ovat naimisissa.
Makunsamenettäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makunsamenettäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
199 jatkaa: Entisessä työssäni kohtasin paljon naimisiin aikovia pareja. Kysyttäessä heiltä syytä avioitumishaluun vastaukset pyörivät pääosin kahden asian ympärillä:
1. Nyt on sen aika.
2. Haluamme näyttää muille, että sitoudumme toisiimme loppuelämäksi ja että rakastamme toisiamme.Ensinnäkään kumpikaan näistä syistä ei ole sellainen, mikä ei voisi toteutua avoliitossa: avoparille tuo julkinen rakkaudenosoitus voi hyvin olla vaikkapa yhteinen koti. Ainoa faktuaalinen syy avioliiton "paremmuuteen" suhteessa avoliittoon on raamatullinen. Vain murto-osa pareista kuitenkaan tarkastelee asiaa kristillisestä näkökulmasta. Toiseksi halu avioliiton solmimiseen perustuu aivan liian usein mielikuviin muiden ja yhteiskunnan odotuksista, sekä kaavamaisiin käsityksiin hyvästä elämästä.
Kun näitä tiettyjä pareja haastattelee hetken, käy tuo mielikuvien ja odotusten täyttämisen painolasti yhä raskaammaksi. Yllättävän suuri osa pareista menee naimisiin siksi, koska he eivät osaa erota. Osapuolet ajattelevat vanhakantaisesti avioliiton tekevän heistä "oikean" ja "virallisen" parin, ja avioliiton tuoman sosiaalisen statuksen mystisesti muuttavan heitä ihmisinä ja jopa pelastavan suhteen. Joskus vain puolikin vuotta myöhemmin nämä samat ihmiset tulevat suruissaan ja syyllisyydentunnon riivaamina kertomaan, miten avioliitto ei korjannutkaan ongelmia. "Oikea tapa elää" ei tehnytkään heistä ehjiä ja onnellisia.
En koskaan ole sanonut kenellekään, että naimisiinmeno on virhe. Kokemuksiini ja tilastoihin perustuva näkemykseni kuitenkin on se, että avioliitto lupauksineen toteutuu joskus jopa parhaiten niiden kohdalla, jotka eivät naimisiin mene. He tekevät halutessaan ja siihen kyetessään aivan saman valinnan rakastaa toisiaan nyt ja jatkossa kuin ne, jotka tekevät kyseisen valinnan alttarilla. Ei ole mitään virallista, epävirallista, oikeaa tai väärää rakkautta tai yhdessäolon muotoa, sillä rikkinäinen ihminen rikkoo itsensä ja läheisensä siitä huolimatta, onko hänellä sormusta sormessa.
No oikeastihan avioliitto on yhteiskunnallinen ilmoitus, että kuulumme samaan perheeseen, ja olemme taloudellisesti ym vastuussa toisistamme. Ja sillä ei ole Raamatun kanssa hirveästi tekemistä, kaikissa kulttuureissa on siis tunnettu avioliitto, vaikka Raamattua ei olisikaan tunnettu. Siis jos päättää, ettei halua sitoutua, pitää kestää se, että ympäristön mukaan ei ole sitoutunut.
Ja on ihan täyttä humpuukia väittää, että juridisesti kolmen kuukauden avoliitto ilman lapsia merkitsisi yhtään mitään. Ei merkitse.
Tässä omassa kulttuurisessa kontekstissamme Raamattu ja sen käsitys avioliitosta on kuitenkin aika merkittävä tekijä toisin kuin esimerkiksi Koraani tai Veda-kirjallisuus. Suurin osa naimisiin menevistä menee yhä edelleen naimisiin kirkossa.
Minusta maailma on jo sen verran moderni, että avoliitto voitaisiin hyväksyä vakavan sitoutumisen merkkinä siinä missä avioliittokin. Monilla elämä avioliitossa jatkuu ihan samanlaisena kuin sitä ennen. Ihan mummojen puhetta toi tommonen.
Meillä on siviilivihkiminen olemassa, jotta yhteiskunnallisen sitoutumisen voi ilmoittaa.
Avoliittoa ei voi laillisesti mitenkään rinnastaa avioliittoon, koska silloin mikä tahansa kämppäkaveruus yhtäkkiä sotkisi kaikki perintökuviot ja jopa oikeutesi työttömyysturvaan. Sukupuolesta riippumatta tietenkin.
Eli avioliitto on oltava olemassa, jotta ihmiset voivat itse päättää, kuka on oikeasti perheenjäsen, ja kuka on vain tyttöystävä. Kirkon kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Miksi sitoutuminen pitää ilmoittaa julkisesti? Eikö riitä, että pariskunnan osapuolet ovat siitä itse perillä ja pitävät toisiaan perheenään? Minusta avoliitto voi hyvin olla merkki siitä. Tähän ei muutenkaan tarvitse sotkea nyt mitään juridiikkaa. Kysehän on appivanhemmista, eikä mistään perinnönjaosta.
Nythän ap olettaa, että heitä pitää kohdella kuin avioparia. Appivanhemmat eivät voi tätä tietää, ellei sitä jotenkin julkisesti ilmoita. Vaikkapa se maistraattivihkimys on ihan kätevä tapa ilmoittaa, että nyt ollaan yhdessä loppuelämä. Jos ei muille julkistaminen kiinnosta, ei pidä loukkaantua, jos muut eivät sitoutumisen tasosta tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Makunsamenettäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
199 jatkaa: Entisessä työssäni kohtasin paljon naimisiin aikovia pareja. Kysyttäessä heiltä syytä avioitumishaluun vastaukset pyörivät pääosin kahden asian ympärillä:
1. Nyt on sen aika.
2. Haluamme näyttää muille, että sitoudumme toisiimme loppuelämäksi ja että rakastamme toisiamme.Ensinnäkään kumpikaan näistä syistä ei ole sellainen, mikä ei voisi toteutua avoliitossa: avoparille tuo julkinen rakkaudenosoitus voi hyvin olla vaikkapa yhteinen koti. Ainoa faktuaalinen syy avioliiton "paremmuuteen" suhteessa avoliittoon on raamatullinen. Vain murto-osa pareista kuitenkaan tarkastelee asiaa kristillisestä näkökulmasta. Toiseksi halu avioliiton solmimiseen perustuu aivan liian usein mielikuviin muiden ja yhteiskunnan odotuksista, sekä kaavamaisiin käsityksiin hyvästä elämästä.
Kun näitä tiettyjä pareja haastattelee hetken, käy tuo mielikuvien ja odotusten täyttämisen painolasti yhä raskaammaksi. Yllättävän suuri osa pareista menee naimisiin siksi, koska he eivät osaa erota. Osapuolet ajattelevat vanhakantaisesti avioliiton tekevän heistä "oikean" ja "virallisen" parin, ja avioliiton tuoman sosiaalisen statuksen mystisesti muuttavan heitä ihmisinä ja jopa pelastavan suhteen. Joskus vain puolikin vuotta myöhemmin nämä samat ihmiset tulevat suruissaan ja syyllisyydentunnon riivaamina kertomaan, miten avioliitto ei korjannutkaan ongelmia. "Oikea tapa elää" ei tehnytkään heistä ehjiä ja onnellisia.
En koskaan ole sanonut kenellekään, että naimisiinmeno on virhe. Kokemuksiini ja tilastoihin perustuva näkemykseni kuitenkin on se, että avioliitto lupauksineen toteutuu joskus jopa parhaiten niiden kohdalla, jotka eivät naimisiin mene. He tekevät halutessaan ja siihen kyetessään aivan saman valinnan rakastaa toisiaan nyt ja jatkossa kuin ne, jotka tekevät kyseisen valinnan alttarilla. Ei ole mitään virallista, epävirallista, oikeaa tai väärää rakkautta tai yhdessäolon muotoa, sillä rikkinäinen ihminen rikkoo itsensä ja läheisensä siitä huolimatta, onko hänellä sormusta sormessa.
No oikeastihan avioliitto on yhteiskunnallinen ilmoitus, että kuulumme samaan perheeseen, ja olemme taloudellisesti ym vastuussa toisistamme. Ja sillä ei ole Raamatun kanssa hirveästi tekemistä, kaikissa kulttuureissa on siis tunnettu avioliitto, vaikka Raamattua ei olisikaan tunnettu. Siis jos päättää, ettei halua sitoutua, pitää kestää se, että ympäristön mukaan ei ole sitoutunut.
Ja on ihan täyttä humpuukia väittää, että juridisesti kolmen kuukauden avoliitto ilman lapsia merkitsisi yhtään mitään. Ei merkitse.
Tässä omassa kulttuurisessa kontekstissamme Raamattu ja sen käsitys avioliitosta on kuitenkin aika merkittävä tekijä toisin kuin esimerkiksi Koraani tai Veda-kirjallisuus. Suurin osa naimisiin menevistä menee yhä edelleen naimisiin kirkossa.
Minusta maailma on jo sen verran moderni, että avoliitto voitaisiin hyväksyä vakavan sitoutumisen merkkinä siinä missä avioliittokin. Monilla elämä avioliitossa jatkuu ihan samanlaisena kuin sitä ennen. Ihan mummojen puhetta toi tommonen.
En ole aiempi kommentoija, mutta todella heppoisin perustein ihmiset nykyään vain muuttavat saman katon alle, eikä se ole mikään kriteeri sille, että ko. pari olisi erityisen "vakavasti sitoutunut" toisiinsa. Se on helppoa, nopeaa ja kätevää, samoin kuin kotileikin lopettaminenkin sitten kun se ei satu enää miellyttämäänkään. Ikeat jakoon ja seuraavaa "vakavaa suhdetta" katselemaan, mitään velvollisuuksia ja seuraamuksiahan ei ole. Sinua karrikoidakseni ihan teinien seukkaamista se sellainen.
Makunsamenettäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makunsamenettäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makunsamenettäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoliitto on ihan tietoinen valinta avoimuuden ja virallisen sitoutumisen välillä. Joten ei pidä loukkaantua, jos muutkin sen niin tulkitsevat. Ja jos kyse on siitä, että pari pitää itseään vielä liian nuorina ja suhdetta liian tuoreena avioliittoon, niin tottakai se sitä muidenkin silmissä on.
Kolmen kuukauden yhdessä asuminen nyt vaan ei ole sukuun kuulumista, ja jos appivanhemmat maksavat, tuo on ihan luonnollinen ratkaisu. Tulevaisuudessa tilanne on varmasti toinen, ja pärjäätte varmaan hetken erillänne.
Tavallaanhan tässä rangaistaan nuorta paria siitä, että he ovat eläneet järkevästi: muuttaneet yhteen siinä vaiheessa, kun se on ollut mahdollista. Eivät ole avioituneet ennen yhteenmuuttoa, ennen kuin ovat nähneet, että yhteiselämä sujuu. Eivät ole hankkineet lapsia ennen yhteenmuuttoa, kesken opiskelun. Ja nyt sitten ajatellaan, että he eivät ole tarpeeksi siotutuneita ja suhdekin on tuore, kun on pidetty järki mukana.
?????? Rangaistaan, kun miehelle tarjotaan ilmainen matka, mutta toiselle ei? Ei kai muillekaan puolisoille sellaista seurusteluvaiheessa ole tarjottu? Mikä velvollisuus appivanhemmilla on maksaa tyttöystävän matka? He tekevät jo ison uhrauksen maksamalla kaikille sukulaisille.
Kyseessä ei ole mikään tyttöystävä, vaan avopuoliso. Eivät kaikki mene välttämättä koskaan naimisiin.
Joo. Ei ole pakko mennä naimisiin. Mutta ei pidä sitten kiukutella, kun ei kohdella kuin aviopareja. Appivanhemmilla kun on oikeus myös päättää omista asioistaan ja erityisesti omista rahoistaan.
Ei avoliitto ole yhtään sen huonompi tai avoimempi järjestely kuin avioliitto. Appivanhempien olisi syytä päivittää käsityksensä nykypäivään.
Miksi? Eikö molemmilla voisi olla sama vapaus omiin valintoihinsa? Kyse on nyt kuitenkin appivanhempien rahoista, joita aloittaja on nyt itselleen vaatimassa, ei siitä, että appivanhemmat olisivat vaatineet aloittajalta yhtään mitään.
Syrjimistä ei voi puolustella valinnanvapaudella. Kuten rasismia ei voi hyväksyä vetoamalla suvaitsevaisuuteen. Kaikki eivät halua naimisiin. Se ei tarkoita sitä, etteivätkö pariskunnan osapuolet olisi yhtä vakavissaan kuin ne, jotka ovat naimisissa.
Mitä ihmeen syrjimistä? Väitätkö tosissasi, että jos joku perhe lähtee matkaan, on jotenkin laitonta olla maksamatta jotakin perheen ulkopuolista myös, jos päättää kutsua sinne joitakin muitakin? Ihan hullua. Tottakai appivanhemmilla on oikeus tehdä rahoillaan ihan mitä haluavat, ja vaikka kutsua matkalle vain valkoihoisia ihmisiä. Appivanhempien rahankäyttö ei ole yhteiskunnallista toimintaa, johon pätee joku syrjintälainsäädäntö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Makunsamenettäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
199 jatkaa: Entisessä työssäni kohtasin paljon naimisiin aikovia pareja. Kysyttäessä heiltä syytä avioitumishaluun vastaukset pyörivät pääosin kahden asian ympärillä:
1. Nyt on sen aika.
2. Haluamme näyttää muille, että sitoudumme toisiimme loppuelämäksi ja että rakastamme toisiamme.Ensinnäkään kumpikaan näistä syistä ei ole sellainen, mikä ei voisi toteutua avoliitossa: avoparille tuo julkinen rakkaudenosoitus voi hyvin olla vaikkapa yhteinen koti. Ainoa faktuaalinen syy avioliiton "paremmuuteen" suhteessa avoliittoon on raamatullinen. Vain murto-osa pareista kuitenkaan tarkastelee asiaa kristillisestä näkökulmasta. Toiseksi halu avioliiton solmimiseen perustuu aivan liian usein mielikuviin muiden ja yhteiskunnan odotuksista, sekä kaavamaisiin käsityksiin hyvästä elämästä.
Kun näitä tiettyjä pareja haastattelee hetken, käy tuo mielikuvien ja odotusten täyttämisen painolasti yhä raskaammaksi. Yllättävän suuri osa pareista menee naimisiin siksi, koska he eivät osaa erota. Osapuolet ajattelevat vanhakantaisesti avioliiton tekevän heistä "oikean" ja "virallisen" parin, ja avioliiton tuoman sosiaalisen statuksen mystisesti muuttavan heitä ihmisinä ja jopa pelastavan suhteen. Joskus vain puolikin vuotta myöhemmin nämä samat ihmiset tulevat suruissaan ja syyllisyydentunnon riivaamina kertomaan, miten avioliitto ei korjannutkaan ongelmia. "Oikea tapa elää" ei tehnytkään heistä ehjiä ja onnellisia.
En koskaan ole sanonut kenellekään, että naimisiinmeno on virhe. Kokemuksiini ja tilastoihin perustuva näkemykseni kuitenkin on se, että avioliitto lupauksineen toteutuu joskus jopa parhaiten niiden kohdalla, jotka eivät naimisiin mene. He tekevät halutessaan ja siihen kyetessään aivan saman valinnan rakastaa toisiaan nyt ja jatkossa kuin ne, jotka tekevät kyseisen valinnan alttarilla. Ei ole mitään virallista, epävirallista, oikeaa tai väärää rakkautta tai yhdessäolon muotoa, sillä rikkinäinen ihminen rikkoo itsensä ja läheisensä siitä huolimatta, onko hänellä sormusta sormessa.
No oikeastihan avioliitto on yhteiskunnallinen ilmoitus, että kuulumme samaan perheeseen, ja olemme taloudellisesti ym vastuussa toisistamme. Ja sillä ei ole Raamatun kanssa hirveästi tekemistä, kaikissa kulttuureissa on siis tunnettu avioliitto, vaikka Raamattua ei olisikaan tunnettu. Siis jos päättää, ettei halua sitoutua, pitää kestää se, että ympäristön mukaan ei ole sitoutunut.
Ja on ihan täyttä humpuukia väittää, että juridisesti kolmen kuukauden avoliitto ilman lapsia merkitsisi yhtään mitään. Ei merkitse.
Tässä omassa kulttuurisessa kontekstissamme Raamattu ja sen käsitys avioliitosta on kuitenkin aika merkittävä tekijä toisin kuin esimerkiksi Koraani tai Veda-kirjallisuus. Suurin osa naimisiin menevistä menee yhä edelleen naimisiin kirkossa.
Minusta maailma on jo sen verran moderni, että avoliitto voitaisiin hyväksyä vakavan sitoutumisen merkkinä siinä missä avioliittokin. Monilla elämä avioliitossa jatkuu ihan samanlaisena kuin sitä ennen. Ihan mummojen puhetta toi tommonen.
En ole aiempi kommentoija, mutta todella heppoisin perustein ihmiset nykyään vain muuttavat saman katon alle, eikä se ole mikään kriteeri sille, että ko. pari olisi erityisen "vakavasti sitoutunut" toisiinsa. Se on helppoa, nopeaa ja kätevää, samoin kuin kotileikin lopettaminenkin sitten kun se ei satu enää miellyttämäänkään. Ikeat jakoon ja seuraavaa "vakavaa suhdetta" katselemaan, mitään velvollisuuksia ja seuraamuksiahan ei ole. Sinua karrikoidakseni ihan teinien seukkaamista se sellainen.
Todella heppoisin perustein mennään myös naimisiin ja ihan "vääristä" syistä, kuten täällä on moni esittänyt. Kaikki avoliittoon muuttuvat eivät ole vakavasti sitoutuneita, mutta myöskään kaikki naimisiin menevät eivät pidä sitä minään elinikäisenä sitoumuksena. Eroaminenkin on nykyään todella helppoa. Oikeastaan yhtä paperinpalaa lukuun ottamatta ihan yhtä helppoa kuin avoliitosta eroaminen.
Vierailija kirjoitti:
Makunsamenettäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makunsamenettäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
199 jatkaa: Entisessä työssäni kohtasin paljon naimisiin aikovia pareja. Kysyttäessä heiltä syytä avioitumishaluun vastaukset pyörivät pääosin kahden asian ympärillä:
1. Nyt on sen aika.
2. Haluamme näyttää muille, että sitoudumme toisiimme loppuelämäksi ja että rakastamme toisiamme.Ensinnäkään kumpikaan näistä syistä ei ole sellainen, mikä ei voisi toteutua avoliitossa: avoparille tuo julkinen rakkaudenosoitus voi hyvin olla vaikkapa yhteinen koti. Ainoa faktuaalinen syy avioliiton "paremmuuteen" suhteessa avoliittoon on raamatullinen. Vain murto-osa pareista kuitenkaan tarkastelee asiaa kristillisestä näkökulmasta. Toiseksi halu avioliiton solmimiseen perustuu aivan liian usein mielikuviin muiden ja yhteiskunnan odotuksista, sekä kaavamaisiin käsityksiin hyvästä elämästä.
Kun näitä tiettyjä pareja haastattelee hetken, käy tuo mielikuvien ja odotusten täyttämisen painolasti yhä raskaammaksi. Yllättävän suuri osa pareista menee naimisiin siksi, koska he eivät osaa erota. Osapuolet ajattelevat vanhakantaisesti avioliiton tekevän heistä "oikean" ja "virallisen" parin, ja avioliiton tuoman sosiaalisen statuksen mystisesti muuttavan heitä ihmisinä ja jopa pelastavan suhteen. Joskus vain puolikin vuotta myöhemmin nämä samat ihmiset tulevat suruissaan ja syyllisyydentunnon riivaamina kertomaan, miten avioliitto ei korjannutkaan ongelmia. "Oikea tapa elää" ei tehnytkään heistä ehjiä ja onnellisia.
En koskaan ole sanonut kenellekään, että naimisiinmeno on virhe. Kokemuksiini ja tilastoihin perustuva näkemykseni kuitenkin on se, että avioliitto lupauksineen toteutuu joskus jopa parhaiten niiden kohdalla, jotka eivät naimisiin mene. He tekevät halutessaan ja siihen kyetessään aivan saman valinnan rakastaa toisiaan nyt ja jatkossa kuin ne, jotka tekevät kyseisen valinnan alttarilla. Ei ole mitään virallista, epävirallista, oikeaa tai väärää rakkautta tai yhdessäolon muotoa, sillä rikkinäinen ihminen rikkoo itsensä ja läheisensä siitä huolimatta, onko hänellä sormusta sormessa.
No oikeastihan avioliitto on yhteiskunnallinen ilmoitus, että kuulumme samaan perheeseen, ja olemme taloudellisesti ym vastuussa toisistamme. Ja sillä ei ole Raamatun kanssa hirveästi tekemistä, kaikissa kulttuureissa on siis tunnettu avioliitto, vaikka Raamattua ei olisikaan tunnettu. Siis jos päättää, ettei halua sitoutua, pitää kestää se, että ympäristön mukaan ei ole sitoutunut.
Ja on ihan täyttä humpuukia väittää, että juridisesti kolmen kuukauden avoliitto ilman lapsia merkitsisi yhtään mitään. Ei merkitse.
Tässä omassa kulttuurisessa kontekstissamme Raamattu ja sen käsitys avioliitosta on kuitenkin aika merkittävä tekijä toisin kuin esimerkiksi Koraani tai Veda-kirjallisuus. Suurin osa naimisiin menevistä menee yhä edelleen naimisiin kirkossa.
Minusta maailma on jo sen verran moderni, että avoliitto voitaisiin hyväksyä vakavan sitoutumisen merkkinä siinä missä avioliittokin. Monilla elämä avioliitossa jatkuu ihan samanlaisena kuin sitä ennen. Ihan mummojen puhetta toi tommonen.
Meillä on siviilivihkiminen olemassa, jotta yhteiskunnallisen sitoutumisen voi ilmoittaa.
Avoliittoa ei voi laillisesti mitenkään rinnastaa avioliittoon, koska silloin mikä tahansa kämppäkaveruus yhtäkkiä sotkisi kaikki perintökuviot ja jopa oikeutesi työttömyysturvaan. Sukupuolesta riippumatta tietenkin.
Eli avioliitto on oltava olemassa, jotta ihmiset voivat itse päättää, kuka on oikeasti perheenjäsen, ja kuka on vain tyttöystävä. Kirkon kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Miksi sitoutuminen pitää ilmoittaa julkisesti? Eikö riitä, että pariskunnan osapuolet ovat siitä itse perillä ja pitävät toisiaan perheenään? Minusta avoliitto voi hyvin olla merkki siitä. Tähän ei muutenkaan tarvitse sotkea nyt mitään juridiikkaa. Kysehän on appivanhemmista, eikä mistään perinnönjaosta.
Nythän ap olettaa, että heitä pitää kohdella kuin avioparia. Appivanhemmat eivät voi tätä tietää, ellei sitä jotenkin julkisesti ilmoita. Vaikkapa se maistraattivihkimys on ihan kätevä tapa ilmoittaa, että nyt ollaan yhdessä loppuelämä. Jos ei muille julkistaminen kiinnosta, ei pidä loukkaantua, jos muut eivät sitoutumisen tasosta tiedä.
Miksi täytyy vielä 2016 sekulaarissa Suomessa mennä naimisiin sen osoittaakseen? Miksi pitää olettaa? Tollaiset olettamukset on ihan mennyttä aikaa, eivät kaikki tarvitse sitä sormusta ollakseen tosissaan. Joillekin avoliitto on ihan yhtä vakava sitoumus kuin avioliitto.
Makunsamenettäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makunsamenettäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
199 jatkaa: Entisessä työssäni kohtasin paljon naimisiin aikovia pareja. Kysyttäessä heiltä syytä avioitumishaluun vastaukset pyörivät pääosin kahden asian ympärillä:
1. Nyt on sen aika.
2. Haluamme näyttää muille, että sitoudumme toisiimme loppuelämäksi ja että rakastamme toisiamme.Ensinnäkään kumpikaan näistä syistä ei ole sellainen, mikä ei voisi toteutua avoliitossa: avoparille tuo julkinen rakkaudenosoitus voi hyvin olla vaikkapa yhteinen koti. Ainoa faktuaalinen syy avioliiton "paremmuuteen" suhteessa avoliittoon on raamatullinen. Vain murto-osa pareista kuitenkaan tarkastelee asiaa kristillisestä näkökulmasta. Toiseksi halu avioliiton solmimiseen perustuu aivan liian usein mielikuviin muiden ja yhteiskunnan odotuksista, sekä kaavamaisiin käsityksiin hyvästä elämästä.
Kun näitä tiettyjä pareja haastattelee hetken, käy tuo mielikuvien ja odotusten täyttämisen painolasti yhä raskaammaksi. Yllättävän suuri osa pareista menee naimisiin siksi, koska he eivät osaa erota. Osapuolet ajattelevat vanhakantaisesti avioliiton tekevän heistä "oikean" ja "virallisen" parin, ja avioliiton tuoman sosiaalisen statuksen mystisesti muuttavan heitä ihmisinä ja jopa pelastavan suhteen. Joskus vain puolikin vuotta myöhemmin nämä samat ihmiset tulevat suruissaan ja syyllisyydentunnon riivaamina kertomaan, miten avioliitto ei korjannutkaan ongelmia. "Oikea tapa elää" ei tehnytkään heistä ehjiä ja onnellisia.
En koskaan ole sanonut kenellekään, että naimisiinmeno on virhe. Kokemuksiini ja tilastoihin perustuva näkemykseni kuitenkin on se, että avioliitto lupauksineen toteutuu joskus jopa parhaiten niiden kohdalla, jotka eivät naimisiin mene. He tekevät halutessaan ja siihen kyetessään aivan saman valinnan rakastaa toisiaan nyt ja jatkossa kuin ne, jotka tekevät kyseisen valinnan alttarilla. Ei ole mitään virallista, epävirallista, oikeaa tai väärää rakkautta tai yhdessäolon muotoa, sillä rikkinäinen ihminen rikkoo itsensä ja läheisensä siitä huolimatta, onko hänellä sormusta sormessa.
No oikeastihan avioliitto on yhteiskunnallinen ilmoitus, että kuulumme samaan perheeseen, ja olemme taloudellisesti ym vastuussa toisistamme. Ja sillä ei ole Raamatun kanssa hirveästi tekemistä, kaikissa kulttuureissa on siis tunnettu avioliitto, vaikka Raamattua ei olisikaan tunnettu. Siis jos päättää, ettei halua sitoutua, pitää kestää se, että ympäristön mukaan ei ole sitoutunut.
Ja on ihan täyttä humpuukia väittää, että juridisesti kolmen kuukauden avoliitto ilman lapsia merkitsisi yhtään mitään. Ei merkitse.
Tässä omassa kulttuurisessa kontekstissamme Raamattu ja sen käsitys avioliitosta on kuitenkin aika merkittävä tekijä toisin kuin esimerkiksi Koraani tai Veda-kirjallisuus. Suurin osa naimisiin menevistä menee yhä edelleen naimisiin kirkossa.
Minusta maailma on jo sen verran moderni, että avoliitto voitaisiin hyväksyä vakavan sitoutumisen merkkinä siinä missä avioliittokin. Monilla elämä avioliitossa jatkuu ihan samanlaisena kuin sitä ennen. Ihan mummojen puhetta toi tommonen.
En ole aiempi kommentoija, mutta todella heppoisin perustein ihmiset nykyään vain muuttavat saman katon alle, eikä se ole mikään kriteeri sille, että ko. pari olisi erityisen "vakavasti sitoutunut" toisiinsa. Se on helppoa, nopeaa ja kätevää, samoin kuin kotileikin lopettaminenkin sitten kun se ei satu enää miellyttämäänkään. Ikeat jakoon ja seuraavaa "vakavaa suhdetta" katselemaan, mitään velvollisuuksia ja seuraamuksiahan ei ole. Sinua karrikoidakseni ihan teinien seukkaamista se sellainen.
Todella heppoisin perustein mennään myös naimisiin ja ihan "vääristä" syistä, kuten täällä on moni esittänyt. Kaikki avoliittoon muuttuvat eivät ole vakavasti sitoutuneita, mutta myöskään kaikki naimisiin menevät eivät pidä sitä minään elinikäisenä sitoumuksena. Eroaminenkin on nykyään todella helppoa. Oikeastaan yhtä paperinpalaa lukuun ottamatta ihan yhtä helppoa kuin avoliitosta eroaminen.
Ihan sama. Appivanhempien rahat ovat silti appivanhempien rahoja, ja jos he päättävät rahoittaa puolisoita vasta avioliitossa, se on heidän oikeutensa. Avioliitosta ei ole mitään haittaakaan, ei vie paljon aikaa eikä rahaa, joten ei ole mitään syytä, miksi joku sitoutunut pari ei voisi mennä naimisiin.
Ja toisten rahat nyt vaan ovat toisten rahoja. Niistä päätäntävalta kuuluu niille toisille, vaikka meillä olisi mielestämme kuinka paljon hienommat arvot.
Vierailija kirjoitti:
Makunsamenettäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makunsamenettäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makunsamenettäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avoliitto on ihan tietoinen valinta avoimuuden ja virallisen sitoutumisen välillä. Joten ei pidä loukkaantua, jos muutkin sen niin tulkitsevat. Ja jos kyse on siitä, että pari pitää itseään vielä liian nuorina ja suhdetta liian tuoreena avioliittoon, niin tottakai se sitä muidenkin silmissä on.
Kolmen kuukauden yhdessä asuminen nyt vaan ei ole sukuun kuulumista, ja jos appivanhemmat maksavat, tuo on ihan luonnollinen ratkaisu. Tulevaisuudessa tilanne on varmasti toinen, ja pärjäätte varmaan hetken erillänne.
Tavallaanhan tässä rangaistaan nuorta paria siitä, että he ovat eläneet järkevästi: muuttaneet yhteen siinä vaiheessa, kun se on ollut mahdollista. Eivät ole avioituneet ennen yhteenmuuttoa, ennen kuin ovat nähneet, että yhteiselämä sujuu. Eivät ole hankkineet lapsia ennen yhteenmuuttoa, kesken opiskelun. Ja nyt sitten ajatellaan, että he eivät ole tarpeeksi siotutuneita ja suhdekin on tuore, kun on pidetty järki mukana.
?????? Rangaistaan, kun miehelle tarjotaan ilmainen matka, mutta toiselle ei? Ei kai muillekaan puolisoille sellaista seurusteluvaiheessa ole tarjottu? Mikä velvollisuus appivanhemmilla on maksaa tyttöystävän matka? He tekevät jo ison uhrauksen maksamalla kaikille sukulaisille.
Kyseessä ei ole mikään tyttöystävä, vaan avopuoliso. Eivät kaikki mene välttämättä koskaan naimisiin.
Joo. Ei ole pakko mennä naimisiin. Mutta ei pidä sitten kiukutella, kun ei kohdella kuin aviopareja. Appivanhemmilla kun on oikeus myös päättää omista asioistaan ja erityisesti omista rahoistaan.
Ei avoliitto ole yhtään sen huonompi tai avoimempi järjestely kuin avioliitto. Appivanhempien olisi syytä päivittää käsityksensä nykypäivään.
Miksi? Eikö molemmilla voisi olla sama vapaus omiin valintoihinsa? Kyse on nyt kuitenkin appivanhempien rahoista, joita aloittaja on nyt itselleen vaatimassa, ei siitä, että appivanhemmat olisivat vaatineet aloittajalta yhtään mitään.
Syrjimistä ei voi puolustella valinnanvapaudella. Kuten rasismia ei voi hyväksyä vetoamalla suvaitsevaisuuteen. Kaikki eivät halua naimisiin. Se ei tarkoita sitä, etteivätkö pariskunnan osapuolet olisi yhtä vakavissaan kuin ne, jotka ovat naimisissa.
Mitä ihmeen syrjimistä? Väitätkö tosissasi, että jos joku perhe lähtee matkaan, on jotenkin laitonta olla maksamatta jotakin perheen ulkopuolista myös, jos päättää kutsua sinne joitakin muitakin? Ihan hullua. Tottakai appivanhemmilla on oikeus tehdä rahoillaan ihan mitä haluavat, ja vaikka kutsua matkalle vain valkoihoisia ihmisiä. Appivanhempien rahankäyttö ei ole yhteiskunnallista toimintaa, johon pätee joku syrjintälainsäädäntö.
En missään viestissä puhu mistään laittomuuksista tai yhteiskunnallisesta toiminnasta. Tiesitkös, että ulkopuoliseksi jättämisestä puhutaan ihan kouluissa ja työyhteisöissäkin syrjintänä. Avopuoliso ei sitä paitsi ole mikään perheen ulkopuolinen henkilö. Ap on tämän appivanhempien lapsen perhe, tämän kyseisen lapsen (avo)puoliso. Appivanhemmat syrjivät Ap:ta asettamalla tämän eriarvoiseen asemaan suhteessa muiden lasten aviopuolisoihin.
Makunsamenettäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makunsamenettäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makunsamenettäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
199 jatkaa: Entisessä työssäni kohtasin paljon naimisiin aikovia pareja. Kysyttäessä heiltä syytä avioitumishaluun vastaukset pyörivät pääosin kahden asian ympärillä:
1. Nyt on sen aika.
2. Haluamme näyttää muille, että sitoudumme toisiimme loppuelämäksi ja että rakastamme toisiamme.Ensinnäkään kumpikaan näistä syistä ei ole sellainen, mikä ei voisi toteutua avoliitossa: avoparille tuo julkinen rakkaudenosoitus voi hyvin olla vaikkapa yhteinen koti. Ainoa faktuaalinen syy avioliiton "paremmuuteen" suhteessa avoliittoon on raamatullinen. Vain murto-osa pareista kuitenkaan tarkastelee asiaa kristillisestä näkökulmasta. Toiseksi halu avioliiton solmimiseen perustuu aivan liian usein mielikuviin muiden ja yhteiskunnan odotuksista, sekä kaavamaisiin käsityksiin hyvästä elämästä.
Kun näitä tiettyjä pareja haastattelee hetken, käy tuo mielikuvien ja odotusten täyttämisen painolasti yhä raskaammaksi. Yllättävän suuri osa pareista menee naimisiin siksi, koska he eivät osaa erota. Osapuolet ajattelevat vanhakantaisesti avioliiton tekevän heistä "oikean" ja "virallisen" parin, ja avioliiton tuoman sosiaalisen statuksen mystisesti muuttavan heitä ihmisinä ja jopa pelastavan suhteen. Joskus vain puolikin vuotta myöhemmin nämä samat ihmiset tulevat suruissaan ja syyllisyydentunnon riivaamina kertomaan, miten avioliitto ei korjannutkaan ongelmia. "Oikea tapa elää" ei tehnytkään heistä ehjiä ja onnellisia.
En koskaan ole sanonut kenellekään, että naimisiinmeno on virhe. Kokemuksiini ja tilastoihin perustuva näkemykseni kuitenkin on se, että avioliitto lupauksineen toteutuu joskus jopa parhaiten niiden kohdalla, jotka eivät naimisiin mene. He tekevät halutessaan ja siihen kyetessään aivan saman valinnan rakastaa toisiaan nyt ja jatkossa kuin ne, jotka tekevät kyseisen valinnan alttarilla. Ei ole mitään virallista, epävirallista, oikeaa tai väärää rakkautta tai yhdessäolon muotoa, sillä rikkinäinen ihminen rikkoo itsensä ja läheisensä siitä huolimatta, onko hänellä sormusta sormessa.
No oikeastihan avioliitto on yhteiskunnallinen ilmoitus, että kuulumme samaan perheeseen, ja olemme taloudellisesti ym vastuussa toisistamme. Ja sillä ei ole Raamatun kanssa hirveästi tekemistä, kaikissa kulttuureissa on siis tunnettu avioliitto, vaikka Raamattua ei olisikaan tunnettu. Siis jos päättää, ettei halua sitoutua, pitää kestää se, että ympäristön mukaan ei ole sitoutunut.
Ja on ihan täyttä humpuukia väittää, että juridisesti kolmen kuukauden avoliitto ilman lapsia merkitsisi yhtään mitään. Ei merkitse.
Tässä omassa kulttuurisessa kontekstissamme Raamattu ja sen käsitys avioliitosta on kuitenkin aika merkittävä tekijä toisin kuin esimerkiksi Koraani tai Veda-kirjallisuus. Suurin osa naimisiin menevistä menee yhä edelleen naimisiin kirkossa.
Minusta maailma on jo sen verran moderni, että avoliitto voitaisiin hyväksyä vakavan sitoutumisen merkkinä siinä missä avioliittokin. Monilla elämä avioliitossa jatkuu ihan samanlaisena kuin sitä ennen. Ihan mummojen puhetta toi tommonen.
Meillä on siviilivihkiminen olemassa, jotta yhteiskunnallisen sitoutumisen voi ilmoittaa.
Avoliittoa ei voi laillisesti mitenkään rinnastaa avioliittoon, koska silloin mikä tahansa kämppäkaveruus yhtäkkiä sotkisi kaikki perintökuviot ja jopa oikeutesi työttömyysturvaan. Sukupuolesta riippumatta tietenkin.
Eli avioliitto on oltava olemassa, jotta ihmiset voivat itse päättää, kuka on oikeasti perheenjäsen, ja kuka on vain tyttöystävä. Kirkon kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Miksi sitoutuminen pitää ilmoittaa julkisesti? Eikö riitä, että pariskunnan osapuolet ovat siitä itse perillä ja pitävät toisiaan perheenään? Minusta avoliitto voi hyvin olla merkki siitä. Tähän ei muutenkaan tarvitse sotkea nyt mitään juridiikkaa. Kysehän on appivanhemmista, eikä mistään perinnönjaosta.
Nythän ap olettaa, että heitä pitää kohdella kuin avioparia. Appivanhemmat eivät voi tätä tietää, ellei sitä jotenkin julkisesti ilmoita. Vaikkapa se maistraattivihkimys on ihan kätevä tapa ilmoittaa, että nyt ollaan yhdessä loppuelämä. Jos ei muille julkistaminen kiinnosta, ei pidä loukkaantua, jos muut eivät sitoutumisen tasosta tiedä.
Miksi täytyy vielä 2016 sekulaarissa Suomessa mennä naimisiin sen osoittaakseen? Miksi pitää olettaa? Tollaiset olettamukset on ihan mennyttä aikaa, eivät kaikki tarvitse sitä sormusta ollakseen tosissaan. Joillekin avoliitto on ihan yhtä vakava sitoumus kuin avioliitto.
No esim leskeneläkkeeseen, asunisoikeuteen kuoleman jälkeen ja moneen muuhun asiaan se avioliitto vaikuttaa huomattavasti, ja nimenomaan sekulaarissa Suomessa. Ei puolison kuoleman jälkeen paljon auta se, miten sitoutuneita olitte. Avolesken oikeudet ovat vähissä.
Ihan sama minulle, jos joku haluaa olla koko ikänsä avoliitossa. Mutta sitä en ymmärrä, että sitten kiukutellaan toisten tekemisistä. Annetaan kaikkien kukkien kukkia, ja tienataan omat rahat, niin ei tarvitse ruikuttaa muiden rahoista.
Vierailija kirjoitti:
Makunsamenettäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Makunsamenettäjä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
199 jatkaa: Entisessä työssäni kohtasin paljon naimisiin aikovia pareja. Kysyttäessä heiltä syytä avioitumishaluun vastaukset pyörivät pääosin kahden asian ympärillä:
1. Nyt on sen aika.
2. Haluamme näyttää muille, että sitoudumme toisiimme loppuelämäksi ja että rakastamme toisiamme.Ensinnäkään kumpikaan näistä syistä ei ole sellainen, mikä ei voisi toteutua avoliitossa: avoparille tuo julkinen rakkaudenosoitus voi hyvin olla vaikkapa yhteinen koti. Ainoa faktuaalinen syy avioliiton "paremmuuteen" suhteessa avoliittoon on raamatullinen. Vain murto-osa pareista kuitenkaan tarkastelee asiaa kristillisestä näkökulmasta. Toiseksi halu avioliiton solmimiseen perustuu aivan liian usein mielikuviin muiden ja yhteiskunnan odotuksista, sekä kaavamaisiin käsityksiin hyvästä elämästä.
Kun näitä tiettyjä pareja haastattelee hetken, käy tuo mielikuvien ja odotusten täyttämisen painolasti yhä raskaammaksi. Yllättävän suuri osa pareista menee naimisiin siksi, koska he eivät osaa erota. Osapuolet ajattelevat vanhakantaisesti avioliiton tekevän heistä "oikean" ja "virallisen" parin, ja avioliiton tuoman sosiaalisen statuksen mystisesti muuttavan heitä ihmisinä ja jopa pelastavan suhteen. Joskus vain puolikin vuotta myöhemmin nämä samat ihmiset tulevat suruissaan ja syyllisyydentunnon riivaamina kertomaan, miten avioliitto ei korjannutkaan ongelmia. "Oikea tapa elää" ei tehnytkään heistä ehjiä ja onnellisia.
En koskaan ole sanonut kenellekään, että naimisiinmeno on virhe. Kokemuksiini ja tilastoihin perustuva näkemykseni kuitenkin on se, että avioliitto lupauksineen toteutuu joskus jopa parhaiten niiden kohdalla, jotka eivät naimisiin mene. He tekevät halutessaan ja siihen kyetessään aivan saman valinnan rakastaa toisiaan nyt ja jatkossa kuin ne, jotka tekevät kyseisen valinnan alttarilla. Ei ole mitään virallista, epävirallista, oikeaa tai väärää rakkautta tai yhdessäolon muotoa, sillä rikkinäinen ihminen rikkoo itsensä ja läheisensä siitä huolimatta, onko hänellä sormusta sormessa.
No oikeastihan avioliitto on yhteiskunnallinen ilmoitus, että kuulumme samaan perheeseen, ja olemme taloudellisesti ym vastuussa toisistamme. Ja sillä ei ole Raamatun kanssa hirveästi tekemistä, kaikissa kulttuureissa on siis tunnettu avioliitto, vaikka Raamattua ei olisikaan tunnettu. Siis jos päättää, ettei halua sitoutua, pitää kestää se, että ympäristön mukaan ei ole sitoutunut.
Ja on ihan täyttä humpuukia väittää, että juridisesti kolmen kuukauden avoliitto ilman lapsia merkitsisi yhtään mitään. Ei merkitse.
Tässä omassa kulttuurisessa kontekstissamme Raamattu ja sen käsitys avioliitosta on kuitenkin aika merkittävä tekijä toisin kuin esimerkiksi Koraani tai Veda-kirjallisuus. Suurin osa naimisiin menevistä menee yhä edelleen naimisiin kirkossa.
Minusta maailma on jo sen verran moderni, että avoliitto voitaisiin hyväksyä vakavan sitoutumisen merkkinä siinä missä avioliittokin. Monilla elämä avioliitossa jatkuu ihan samanlaisena kuin sitä ennen. Ihan mummojen puhetta toi tommonen.
En ole aiempi kommentoija, mutta todella heppoisin perustein ihmiset nykyään vain muuttavat saman katon alle, eikä se ole mikään kriteeri sille, että ko. pari olisi erityisen "vakavasti sitoutunut" toisiinsa. Se on helppoa, nopeaa ja kätevää, samoin kuin kotileikin lopettaminenkin sitten kun se ei satu enää miellyttämäänkään. Ikeat jakoon ja seuraavaa "vakavaa suhdetta" katselemaan, mitään velvollisuuksia ja seuraamuksiahan ei ole. Sinua karrikoidakseni ihan teinien seukkaamista se sellainen.
Todella heppoisin perustein mennään myös naimisiin ja ihan "vääristä" syistä, kuten täällä on moni esittänyt. Kaikki avoliittoon muuttuvat eivät ole vakavasti sitoutuneita, mutta myöskään kaikki naimisiin menevät eivät pidä sitä minään elinikäisenä sitoumuksena. Eroaminenkin on nykyään todella helppoa. Oikeastaan yhtä paperinpalaa lukuun ottamatta ihan yhtä helppoa kuin avoliitosta eroaminen.
Ihan sama. Appivanhempien rahat ovat silti appivanhempien rahoja, ja jos he päättävät rahoittaa puolisoita vasta avioliitossa, se on heidän oikeutensa. Avioliitosta ei ole mitään haittaakaan, ei vie paljon aikaa eikä rahaa, joten ei ole mitään syytä, miksi joku sitoutunut pari ei voisi mennä naimisiin.
Ja toisten rahat nyt vaan ovat toisten rahoja. Niistä päätäntävalta kuuluu niille toisille, vaikka meillä olisi mielestämme kuinka paljon hienommat arvot.
Tietenkin ovat ja tietenkin on. Mutta näiden appivanhempien on sitten myös turha ihmetellä, jos Ap:n puolisoa ei enää vanhempiensa seura kiinnosta.
Keksin montakin syytä, miksi joku sitoutunut pari ei haluaisi mennä naimisiin, mutta se on toinen keskustelu se.
No oikeastihan avioliitto on yhteiskunnallinen ilmoitus, että kuulumme samaan perheeseen, ja olemme taloudellisesti ym vastuussa toisistamme. Ja sillä ei ole Raamatun kanssa hirveästi tekemistä, kaikissa kulttuureissa on siis tunnettu avioliitto, vaikka Raamattua ei olisikaan tunnettu. Siis jos päättää, ettei halua sitoutua, pitää kestää se, että ympäristön mukaan ei ole sitoutunut.
Ja on ihan täyttä humpuukia väittää, että juridisesti kolmen kuukauden avoliitto ilman lapsia merkitsisi yhtään mitään. Ei merkitse.