Voi että tuntuu pahalta katsoa tuon Utajärvellä kuolleen tytön poikakaverin kuvia.

kuin että pitäisi sen sisällään niin kauan että pakahtuisi ja pahimmassa tapauksessa tappaisi itsensä.

Siksi tiedän kokemuksesta, että nuoret selviää kyllä. Nuorta ihmistä suojelee tietty naivius ja elämää on edessä, paljon tapahtumia, kuten opiskelut, muutot, uudet ihmiset jne. Tragedia on mieletön, ja se satuttaa tolkuttomasti, mutta onneksi elämä lopulta kantaa. Jälkiä jää.

Siis se olisi jotain aivan kamalaa, järkyttävää. Minun rakas, lapseni isä. Miten sellaisesta voisi selvitä? Tuntuu, ettei millään!!

Olimme juuri saaneet tiedon omasta asunnosta ja olimme onnemme kukkuloilla.

Silloin tuntui että maailma kaatuu niskaan ja en selviä siitä ikinä.

poika kenties purkaa sydäntään kavereidensa kesken ja sitä märehditään täällä.



Ei kai teinillä ole harkintakykyä muutenkaan saati sitten suuren surun keskellä miettiä, mitä kannttaa tehdä ja mitä ei, ja sitten tällä vatvotaan kuolleiden poikaystäviä ja oikeen etitään niitä irkistä?? luulin että täällä olisi äitejä eli aikuisia ihmisiä ja käsittääkseni irk-galleria on lasten paikka, ei aikuisten, itse en ole siellä käynyt enkä mene.