Miksei miehet halua naista jolla on lapsia?

Tämäkin ketju kertoo paljon av:lle kirjoittavien kilttimiesten tasosta. :D

Aika rankkaa on elämä, jos ajatus siitä, että nainen on ollut jonkun muunkin kanssa yhdynnässä ahdistaa. Ettei olisi taas kilttimies kirjoittelemassa palstalla?

Kilttimies hyvinkin.

Kaikille teille yh:lle haluan sanoa tämän. Nämä täällä yh:t tuomitsevat ovat niitä tyyppejä, jotka havahtuvat itse viimeistään nelikymppisinä siihen etteivät tule koskaan kelpaamaan kenellekään. Tuo lapsellisuus, mustavalkoinen ajattelu ja katkeruus, joka paistaa heidän kirjoituksista, ei voi olla heijastumatta heidän käytöksessään ja kuka tuollaisen kumppanin edes haluisi. Sinulle AP. Ole ylpeä itsestäsi että kaikesta huolimatta olet kantanut vastuusi lapsestasi. Sinä olet sankari. Lapsen isä ei. Vaikutat mukavalta ja järkevältä ihmiseltä. Tulet varmasti löytämään itsellesi miehen sitten kun aika on oikea :)

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä oli mieltä ylentävä keskustelu näin 22-vuotiaana pienen pojan äitinä ja totaalisena yksinhuoltaja :D

Täytyy kyllä myöntää, että itsekin olen varsinkin aikasemmin kovasti miettinyt asiaa ja ihan ahdistunutkin ajatuksesta, että löydänkö ikinä miestä itselleni. Ja ennen kaikkea sellaista miestä, jolle lapseni ei olisi vain taakka ja välttämätön paha, vaan voisi aidosti rakastaa häntäkin (lapselleni ei siis ole ollenkaan oikeata isää). Olen nyt kuitenkin yrittänyt keskittää energiani muihin asioihin kuten nauttia pojastani ja aivan meidän kahden keskeisestä ajasta (kerranhan hän vain on pieni!), suorittaa opintojani yliopistossa, harrastaa mieluisia asioita, sisustaa kivaa kotiamme ja sen sellaista. Yritän siis rakentaa elämästäni sellaista, että pärjään ja nautin siitä yksinkin sinkkuna ja jos joku kiva mies vielä joskus putkahtaa elämäämme niin se on vaan pelkkää plussaa sitten ;)

Koeputkilapsi??

Vierailija kirjoitti:

Kaikille teille yh:lle haluan sanoa tämän. Nämä täällä yh:t tuomitsevat ovat niitä tyyppejä, jotka havahtuvat itse viimeistään nelikymppisinä siihen etteivät tule koskaan kelpaamaan kenellekään. Tuo lapsellisuus, mustavalkoinen ajattelu ja katkeruus, joka paistaa heidän kirjoituksista, ei voi olla heijastumatta heidän käytöksessään ja kuka tuollaisen kumppanin edes haluisi. Sinulle AP. Ole ylpeä itsestäsi että kaikesta huolimatta olet kantanut vastuusi lapsestasi. Sinä olet sankari. Lapsen isä ei. Vaikutat mukavalta ja järkevältä ihmiseltä. Tulet varmasti löytämään itsellesi miehen sitten kun aika on oikea :)

Höpölöpö. Me kaikki tunnemme ihmisiä, jotka ovat ilkeitä, kateellisia ja selkäänpuukottajia, mutta ovat silti menestyneet elämässään huikean hyvin. Teet aivan lapsellisia päätelmiä toisten kustannuksella, vaikka tarkoituksesi tsempata onkin hyvä.

En tajua miksi kukaan toinen mies elättää vieraan miehen kakaroita kun ei ne sitte kuitenkaan koskaan muuttuisi omaksi. Voin kuvitella, jos biologinen isä kuollut, niin sitten adoptio, mut ei muuten..

Itse oon lapseton nainen, miehellä ei ole lapsia

Lapsia ei siis voi saada yhden yön jutuista? Ei kaikki kenellä on lapsi, ole ollut onnellisessa perhe elämässä.

Olen 33 vuotias mies ja haluan naisen, jolla on jo aikuiset lapset. En ole isätyyppiä enkä tarvitse omia lapsia. Olen muutenkin kiinnostunut vain 50-60 vuotiaista naisista.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ovat usein vaikeasti traumatisoituneet eroprosessin myötä. Kannattaa pysyä erossa oman mielenterveyden vuoksi.

Tämä on valitettavan totta. Aikoinaan sinkkuna tapailin myös yh-äitejä. Monella oli ongelmallisia lapsia - joko johtuen erosta tai sitten kasvatuksen puutteesta johtuen. Ja kun sillä pennulla on oma isä, niin miksipä ottaa sitä taakkaa elämäänsä pilaamaan, kun voi aloittaa suhteen ja perhe-elämän puhtaalta pöydältä naisen kanssa, jolla ei ole exä ja vieraan miehen muksut jaloissa pyörimässä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikille teille yh:lle haluan sanoa tämän. Nämä täällä yh:t tuomitsevat ovat niitä tyyppejä, jotka havahtuvat itse viimeistään nelikymppisinä siihen etteivät tule koskaan kelpaamaan kenellekään. Tuo lapsellisuus, mustavalkoinen ajattelu ja katkeruus, joka paistaa heidän kirjoituksista, ei voi olla heijastumatta heidän käytöksessään ja kuka tuollaisen kumppanin edes haluisi. Sinulle AP. Ole ylpeä itsestäsi että kaikesta huolimatta olet kantanut vastuusi lapsestasi. Sinä olet sankari. Lapsen isä ei. Vaikutat mukavalta ja järkevältä ihmiseltä. Tulet varmasti löytämään itsellesi miehen sitten kun aika on oikea :)

Löysin 32 vuotiaana nykyisen vaimoni, 3 vuotta itseäni nuoremman. Kummallakaan ei ollut lapsia taakkana edellisistä suhteista, kumpikaan ei halunnut taakakseen uuteen suhteeseensa muiden lapsia ja niiden mukanaan tuomia muita, ei itse aiheutettuja ongelmia kuormittamaan elämää. Nyt meillä on kaksi poikaa, olemme edelleen alle 40 vuotiaita ja elämä hymyilee. Kyllä elämässä voi ja pitää tehdä valintoja. Omista kriteereistä riippuen elämä sitten menee tiettyjä polkuja, mutta se että kriteerinä on löytää esim. lapseton nainen ei todellakaan tarkoita sitä, että unelma olisi epärealistinen.

Ihan vain neuvona vauvoista haaveileville pikkutytöille ja -pojille. Valkatkaa kriittisesti kunnon kumppani itsellenne ennen kuin alatte tekemään lapsia, ettei tarvitse myöhemmin katua.

Mies haluaa naisen eikä niitä naisen lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi joillekin on niin kova pala myöntää, että yh:t voivat löytää ihan tasokkaan lapsettoman miehen omasta ikäluokastaan. Varmasti on miehiä, joille yksinhuoltajat eivät kelpaa, mutta se on kuitenkin fakta, että monelle lapset eivät ole este. Vaikka miten alapeukutatte niin totuutta se ei muuta miksikään. Sen tietää jokainen nuori yh, joka on miehen itselleen löytänyt.

Miten nuori yh itse voi edes olla tasokas? Tasokkaat nuoret opiskelevat, kiertävät maailmaa, harrastavat ja kehittävät itseään. Eivät he tee parikymppisenä lasta, eivätkä varsinkaan niin hataralla pohjalla olevaan suhteeseen, että mies karkaa tiehensä vuoden tai parin päästä. Vaikea sellaisen on löytää tasokasts miestä. Toki jonkinlainen mies löytyy varmasti, mutta ei mitään nuorta komeaa juristia kannata odotella.

Kk

No minulla on maisterin paperit ja pari alempaa tutkintoa. Olen matkustellut n.25 maassa ja harrastuksia ollut aina musiikin ja liikunnan puolelta. Miksi en olisi tätä yh-aspektia lukuunottamatta ihan yhtä tasokas kuin joku muukin 26-vuotias? Kannattaa muistaa, että monella yh:lla on ihan yhtä hyvä koulutus kuin sinullakin. Minua ei ole koskaan jättänyt yksikään mies, ihan itse jätin ex:ääni vaikka miten itki perääni.

Yh-status romahduttaa tasosi. Siihen ei mitkään maisterinpaperit tai

matkustelut auta.[/

En ole ollut yh enää 10 vuoteen, ikävä tuottaa pettymys. Kerroin menneestä ajasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 21v yh. Mulla pyörii nää ajatukset kaiken aikaa päässä mitä täällä lukee

"Kuka haluaa toisen miehen äpärän"

"Kuka haluaa käytetyn naisen jonka edellinen mies on todennut huonoksi"

Mun lapsen isä jäi yhtäkkiä koukkuun huumeisiin, hakkasi mut pahasti ja petti. Nyt oon lapsen kanssa yksin ja mietin päivittäin että miksi näin kävi. Kukaan ei enää halua mua ja lapseni on miesten mielestä toisen miehen äpärä..

Oon stressannut asiaa niin paljon että mielenterveys kohta menee. Mitä sanon lapselleni, mun tosi suloiselle sinisilmälle että sun isä ei tykännyt susta eikä sulla tuu olemaan koskaan isän korviketta koska oikea isäsi nyt päätti vaan hylätä ja muistakin miehistä olet äpärä?

Ootteko miehet oikeasti tota mieltä ja tää ketju taas pilasi päiväni :( Onneksi ex menee tuolla onnellisena naiset perässä mutta minä olen alinta roskaa äpäräni kanssa.

Hei mietipä nyt vähän itsekin. Sun ikäisillä miehillä aika harvalla on vielä lapsia. Tuossa iässä miehillä on usein vasta armeija käyty ja opinnot kesken. Eletään parasta nuoruusaikaa ja tulevaisuus on vielä täynnä mahdollisuuksia. Ei välttämättä edes vielä tiedetä, halutaanko koskaan lapsia, mihin päin maailmaa asetutaan aloilleen ja milloin se tapahtuu. Parisuhteessakin halutaan ensimmäiset vuodet käyttää kahdestaan elämiseen, ystäväpariskuntien kanssa seurusteluun, harrastuksiin, festareilla käynteihin, mahdollisesti matkusteluun  ja koko lapsiasia tulee esille vasta myöhemmin. Moni mies haluaa olla mukana oman lapsensa synnytyksessä ja hoitaa lastaan heti alusta lähtien. 

Vaikka oletkin nuori, olet silti jo nk toisella kierroksella. Kokenut jo kaiken sen, mitä ikäisilläsi miehillä on vielä edessä. Sun ikäisesi miehet eivät halua vielä "ukkoutua", unohtaa kaikki tulevaisuudensuunnitelmansa ja ryhtyä aviomieheksi ja isäksi lapselle, joka ei edes ole oma. Jos olisit 10 vuotta vanhempi, voisi tilanne ollakin toinen ja voisit löytää mukavan miehen, joka itsekin on jo toisella kierroksella. Mun poikani on nyt 23 v eikä todellakaan pidä yksinhuoltajia roskasakkina eikä yksinhuoltajien lapsia äpärinä. Koska on itsekin yksinhuoltajan lapsi. Siitä huolimatta hänellä ei ole aikomustakaan perustaa perhettä vielä moneen vuoteen eikä varmaankaan alkaisi seurustelemaan nuoren naisen kanssa, jolla on jo lapsia. Kyllä hänkin mieluummin ydinperheen valitsee, vaikka äitinsä ja isänsä ovatkin aina tulleet hyvin toimeen keskenään erosta huolimatta eikä hän ole elänyt isätöntä lapsuutta. Jos joskus käy niin, että hän eroaa ja hänellä on silloin lapsia, en usko, etteikö hän silloin voisi alkaa suhteeseen jonkun yksinhuoltajaäidin kanssa. Mutta ei näin nuorena eikä silloin, jos hän ei itse ole vielä toisella kierroksella. 

Muuten samaa mieltä, mutta on toki niitäkin nuoria miehiä, jotka haluavat asettua aikasemminkin aloilleen kuin kolmekymppisenä ja tietävät jo suht aikaisin haluavatko lapsia vai ei. Sama pätee naisiin myös, ei kaikki halua kiertää maailmaa ja festareita läpi ja osa pitää seurustelun aloittamista sellaisena, jossa tähdätään yhteiseen perheeseen, eikä seurustella huvin vuoksi.

Ihmiset ovat erilaisia, nuoretkin. 

Koska levinnyt lettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä oli mieltä ylentävä keskustelu näin 22-vuotiaana pienen pojan äitinä ja totaalisena yksinhuoltaja :D

Täytyy kyllä myöntää, että itsekin olen varsinkin aikasemmin kovasti miettinyt asiaa ja ihan ahdistunutkin ajatuksesta, että löydänkö ikinä miestä itselleni. Ja ennen kaikkea sellaista miestä, jolle lapseni ei olisi vain taakka ja välttämätön paha, vaan voisi aidosti rakastaa häntäkin (lapselleni ei siis ole ollenkaan oikeata isää). Olen nyt kuitenkin yrittänyt keskittää energiani muihin asioihin kuten nauttia pojastani ja aivan meidän kahden keskeisestä ajasta (kerranhan hän vain on pieni!), suorittaa opintojani yliopistossa, harrastaa mieluisia asioita, sisustaa kivaa kotiamme ja sen sellaista. Yritän siis rakentaa elämästäni sellaista, että pärjään ja nautin siitä yksinkin sinkkuna ja jos joku kiva mies vielä joskus putkahtaa elämäämme niin se on vaan pelkkää plussaa sitten ;)

Koeputkilapsi??

Irtosuhteesta ja abortti ei loppujen lopuksi tuntunutkaan oikealta ratkaisulta.

Mutta itse asiassa tiedän kyllä yhden nuoren parikymppisen naisen, joka on hankkinut lapsen yksin keinohedelmöityksellä eli ei sekään aivan mahdottomuus ole :)

Vierailija kirjoitti:

Yh-ämmät on ehdoton turn off. En halua toisten äpäröiden isäpuoleksi ruveta. Sori nyt vaa yh:t.

M26

Onneksi sieltä elämän kivan koulun kertausluokalta löytyy varmasti tasollesi sopivaa naisseuraa 😎

Tsemppiä kaikille yksinhuoltajille! Tehkää omastamme ja lastenne elämästä elämisen arvoista ilman miestä, niin riman voi pitää sen verran korkealla että ei tarvitse tuhlata aikaansa yllä mainitun sankarin kaltaisiin ihmisperseisiin 😂

Olen mies jolla tökerösti sanottuna on naismarkkinat olleet aina hyvin avoinna ja em. Kriteerien mukaan "hyvä taso". Monet olivat kiinnostuneita mutta kun kuulivat että kasvatan sisaruksiani niin heti moi moi. Nyt he ovat isoja, välit on läheiset ja minulla täyden kympin nainen, luonne, ulkonäkö jne. Hänet tapasin kun vielä hoidin enemmän vanhempieni aloittamaa perhettä. Silloin monet kaverit viisastelivat "oot yh iskä" ja totta oli, tavallaan. Paljon sai silloin naisilta mulkoiluja ja aukomista. Nyt on asiat hyvin jos jotain niin "markkina-arvoni" noussut ja ne samat naiset vinkui suhteen alussa ainakin perääni. Mutta sorry olen varattu ja onnellinen. Ymmärrän yh-naisia, seurustelin hetken sellaisen kanssa (ei ollut vaan hyvä ihminen) pointtina minulle lapset ei ole ongelma, ymmärrän että monelle on mutta kyllä naisetkin osaavat olla kunnon demoneja. Naiseni kanssa haluan tulevaisuudessa lapsia. Eli oman perheen. Yh-naisille pitäkää itsestänne huolta ja leuka ylös, mutta ei liikaa.

Kyllä jotkut haluaa.

Mulla on kaksi lasta ja mies markkinoilla liikaakin kosijoita. Enpä ongelmia ole kohdannut.

Itsellä avopuolisona nuorempi mies joka ei halunnut lapsia tai naimisiin. Nyt ollaan naimisiin menossa ja kovasti joudun toputella lasten teossa :)

Liian löysä.

m24