Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Milloin sinä tiesit, mitä haluat tehdä "isona"?
27.07.2016 |
Jotkut tuntuvat olevan jo lukioikäisenä perillä siitä, mihin haluavat kouluttautua ja mitä tehdä työkseen. Moni keksii sen "oman juttunsa" viimeistään päälle parikymppisenä.
Minä olen pian 30 ja mietin edelleen... Osittain ehkä siksi, että vanhempien ja suvun puolesta tuli nuorena kovaa painostusta tälle nykyiselle alalle. Olen sen verran suorittajatyyppi, että rämmin opiskelut kiitettävästi läpi ja työelämässäkin on sujunut mukavasti, mutta homma alkaa jo maistua puulta pahemman kerran. Olen pari vuotta miettinyt alan vaihtoa, mutta en ole aivan varma, missä viihtyisin. Aavistuksia kyllä on.
Kommentit (30)
en oikein ole varma vieläkään,
tai saahan sitä haluta, mutta ...
terv, keski-ikäinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15-vuotiaana. Päätin silloin etten mene ikinä töihin ja se päätös on pitänyt.
Haluaisin tehdä jotain maailman hyväksi ihan työkseni, en vielä tiedä mitä, ja mihin mulla on henkisiä voimavaroja. Sen tiesin jo yläkoulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työtön maisteri 37v. enää ei ole kysymys siitä mitä haluaa tehdä tai miksi haluaa isona vaan siitä että kunhan edes joku huolisi minut johonkin hommiin. Tää maailma on ihan hullu. Minulla on näennäisesti kaikki maailman vapaus, mutta tunnen itseni kahlitummaksi kuin koskaan ennen. Olen täysin riippuvainen Suomen valtiosta ja sen vielä onneksi tarjoamasta minimitoimeentulosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 47 ja seitsemän lapsen äiti..aloitan uudelleen koulutuksen syksyllä, enkä vieläkään tiedä, mitä teen lopputyöelämän..
Olen 30 enkä tiedä mitä haluaisin tehdä isona. En ainakaan nykyistä pienipalkkaista työtä, johon opiskelin, kun en muutakaan keksinyt. Olen aina ollut keskiverto kaikessa, en siis hyvä enkä huono missään enkä ole kokenut intohimoa mitään kohtaan. En viihdy nykyisessä työssäni lainkaan enää, mutta en tiedä mitä muutakaan tekisin. Opiskelutekniikka yms on niin hukassa etten varmaan pärjäisikään missään älyä vaativissa opinnoissa. Toisaalta tuntuu, että juna on mennyt jo ohi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ollut mahdollisuutta asiaa edes miettiä. Maksolin kotiin vuokraa jo 15v ikäisestä, muutin pois kotoa 17v iässä, opiskelin jotain ja päädyin alalleni. Olen asiasta ikuisesti katkera äidilleni.
Tässä tänä keväänä, kun viimein sain korkeakoulusta opiskelupaikan.
N28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukiossa 2. tai 3. keksin että haluan opiskella tietokoneisiin liittyviä asioita. Kävin lukiossa kaksi kurssia ATK:tä ja ohjelmoitiin muutamia ohjelmia. Ei kun paperit alan opistoon (insinööri) ja sisään pääsi silloin (-89) pelkästään hyvällä keskiarvolla. Ei ollut edes valintakokeita. Sillä alalla olen vieläkin yli 25 vuoden jälkeen enkä vaihtaisi millään. Koodannut tosin en ole moneen vuoteen. Alaakin olen opiskellut lisää AMK:ssa ja yliopistossa.
Vierailija kirjoitti:
Lukiossa 2. tai 3. keksin että haluan opiskella tietokoneisiin liittyviä asioita. Kävin lukiossa kaksi kurssia ATK:tä ja ohjelmoitiin muutamia ohjelmia. Ei kun paperit alan opistoon (insinööri) ja sisään pääsi silloin (-89) pelkästään hyvällä keskiarvolla. Ei ollut edes valintakokeita. Sillä alalla olen vieläkin yli 25 vuoden jälkeen enkä vaihtaisi millään. Koodannut tosin en ole moneen vuoteen. Alaakin olen opiskellut lisää AMK:ssa ja yliopistossa.
Siis piti olla: EI insinööri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En varmaan tule ikinä tietämään, mikään ei varsinaisesti kiinnosta, mielenkiinnon kohteitani en halua tehdä työkseni. Esim treenaaminen, tutut on ehdotellu personal trainer hommia, hierojaa jne. Mutta kun ei vaan kiinnosta. Tavallaan voisin tehdä ihan jotakin perusduunia lopun elämääni, postin jakamista, varastohommia tai jotain. Mutta toisaalta haluaisin tähdätä vähän korkeammalle, lukea jonkun kunnon ammatin. Mutta minkä....
M22
Täällä 30v vailla tietoa mitä "isona" tekis. Eläinten kanssa työskentely tai näytteleminen kiinnostanu aina, mutta ei kumpaakaan oo saanu aikaseksi toteuttaa. Perusduunia tehnyt ja peruskoulut käynyt, nykyinen kotimamma vaan.
Itse olen kiinnostunut vähän kaikesta, mutta en mistään tarpeeksi. Olen opiskellut yliopistossa sosiologiaa, kauppatieteitä ja valtiotieteitä, mutten kiinnostuksen puutteesta valmistunut mistään. Puhun sujuvasti viittä kieltä, olen tehnyt työkseni vähän kaikenlaista Suomessa ja ulkomailla (työkokemusta löytyy siis oikeasti kymmeniltä aloilta, myös yrittäjänä), mutta koskaan ei ole vielä tullut sellaista tunnetta, että tietäisin haluavani tehdä sitä koko loppuelämän.
Olenkin tullut sellaiseen helpottavaan päätelmään, että kaikille ei yksinkertaisesti sovi elämä, jonka tarkoitus on löytää jokin oma ammatti ja tahkoa siellä vuosikaudet.
Ylipäätänsä huomattavan osan elämästä omistaminen työnteolle, vaikka se olisikin intohimo, on mielestäni huono ja elämännälkääni epätyydyttävä tavoite. N26
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ollut mahdollisuutta asiaa edes miettiä. Maksolin kotiin vuokraa jo 15v ikäisestä, muutin pois kotoa 17v iässä, opiskelin jotain ja päädyin alalleni. Olen asiasta ikuisesti katkera äidilleni.
Käytännössä jokainen tällä hetkellä työelämässä oleva on opiskellut tai tulee opiskelemaan uuden ammatin, tai muuten vain vaihtaa alaa. Näin voit tehdä sinäkin, ja lakata kuvittelemasta, että äitisi on määrännyt elämäsi suunnan. Jos et ole tyytyväinen nykytilaan, muuta se! Päätä tavoitteesi ja tee työtä sen eteen. Onnea uuteen elämään!
En nyt ihan vielä tässä 30 ikävuoden jälkeen tiedä. Vakityössä olen ja viihdynkin, mutta en tiedä, viihdynkö loppuelämääni.
Alue: Aihe vapaa
Oon 22v eikä minkäänlaista aavistustakaan. Mikään ei oo oikein koskaan kiinnostanut enkä oo hyvä oikein missään.