Lue keskustelun säännöt.
Vituttaa ihmisten vinkit miesten tapaamiseen!!!
26.07.2016 |
Mikä helvetti siinä on, että kaikki kertovat kuinka pidät vaan silmät auki jossain kuntosalilla ja kysyt laiteopastusta niin kyllä se siitä. Kukaan ei ole yli kymmeneen vuoteen kun olen käynyt missään kuntosalilla, lenkkipolulla, kaupassa tai kirjastossa, koskaan lähestynyt mitenkään! Tuntuu että nää on jotain 10 vuotta parisuhteessa olleitten ihmisten idioottimaisia aivopieruja.
Joo ikävää etten ole enää opiskelija niin ei voi tavata opiskelujen kautta ketään, töissä nyt tosiaan ei ole yhtään potentiaalista ja harrastukseni on tuota salia lukuunottamatta naisten juttuja.
Ihan oikeasti mitään potentiaalista sekaharrastusta ei myöskään ole, missä kävisi tyylisiäni ihmisiä. Tai ainakaan en ole keksinyt. Joku juoksukoulu voisi olla ainoa. Musiikkiharrastukset ei ole mun juttu ja joku lintubongaus vielä vähemmän. Paritansseissakin taitaa käydä vaan jotain maalaisia, en usko että he voisivat olla minulle sopivia, koska maaseudulla nyt vaan on vähän eri jutut. Koulutuksella siis ei väliä niinkään, mutta kiinnostuksenkohteilla ja avarakatseisuudella.
Niin joo ja kaveripiirissä on sitten muuten kaikki varattuja, ja samat kaverit olleet ties kuinka kauan niin heidän piirit tiedetään.
Että sellasta. Baarissa en jaksa käydä, en viihdy niissä, eikä ole seuraa. Kännääminen ei kiinnosta yhtään. Ei kyllä niissäkään kukaan normaali ole lähestynyt kun joskus vielä kävin.
Että etsi siinä sitten miestä! Nää kirjastoehdottelijat vois itse mennä katsomaan sinne miten sitä etsitään "kun on vaan avoin ja kattelee ympärilleen". Ihan oikeasti ehkä joku 0,5% on tavannut jotenkin tuolla tavalla. Ainakaan tosielämästä en tiedä yhtään tapausta. Kaikki on joko opiskeluajoilta, baarista tai netistä. Hyväähän noi kommentit tarkoittaa mutta tekee mieli läpsäistä kun niitä kuulee.
Ja jotta en olisi täysin negatiivinen niin tuntuu että netti ja tinder on niitä ainoita paikkoja, joissa voit päästä edes juttelemaan kenenkään kanssa.
Kommentit (354)
Miksi tehdä asioista vaikeita, samat vinkit pätee kuin kalastuksessa. Jos ei syö, vaihda paikkaa, ajankohtaa tai tee syötistä houkuttelevampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen näkökulmasta ne ohjeet on huvittavia, kun feministit on vuosikausia kampanjoineet globaalisti (lännessä) miten se on ahdistelua edes sanoa Hyvää huomenta! 10 hours of walking in New York, esimerkiksi. Tai elevatorgate. Viesti on ollut erittäin selvä, älä missään nimessä lähesty yhtään naista missään.
Sitten itketään kuinka miehet ei lähesty :DDD
On vähän eri asia vislailla ja huudella törkeyksiä perään kuin tulla asiallisesti naisen luo juttelemaan / pyytämään treffeille. Mua ei ainakaan haittaa jos miehet tai naiset tulee juttelemaan tai pyydetään treffeille, mut peräänvislailu ja perseen kommentointi nostaa lähinnä oksennuksen kurkkuun.
Vasarapää kirjoitti:
kansalais/työväenopiston kurssit. Vaikkapa suullisen englannin/saksa/ruotsin kurssit.
No joo, mutta jos oikeasti lähtee etsimään miestä, niin on vähän keinotekoista aloittaa väkinäisiä harrastuksia, itse lähtisin kuitenkin sinne baariin vaikka selvin päin ja menisin itse heittämään läppää mahdollisimman selväpäisten näköisten miesten kanssa, aikoinaan parikymmentä vuotta sitten löysin baarista mieheni, kun uskalsin itse avata suuni.... tai sitten nykypäivänä menisin nettiin, koskapa jokunen tuttu on netistäkin löytänyt parisuhteen.
m30hki kirjoitti:
Mistä erotan rannalla ne naiset jotka haluaa että lähestyn? En halua ahdistaa ketään.
Ongelma on siinä, että ainoa ero "rohkean ja aloitteellisen alfauroksen" ja "inhottavan limaisen hyypiön" välillä on se, miten hyvän näköinen iskemään tulija on suhteessa naiseen itseensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lähikaupassa on ns. Sinkkukoreja, jotka ovat erivärisiä, kuin tavalliset ostoskorit. Siinä on varmaan ideana juuri se, että kaupassa voisi kaksi sinkkua tavata toisensa. En tosin ole koskaan kenenkään nähnyt käyttävän niitä, joten ehkä sinkut eivät uskalla niin avoimesti ilmoittaa olevansa sinkkuja, joita kiinnostaa parisuhde.
Joskus ainakin oli yökerhoissa sinkkubileitä, joissa sisään mennessä sai rintaan vihreän sydämen (sinkku), keltaisen (säätöä) tai punaisen sydämen (varattu). Arvatkaapa kerran, millaisten miesten lähestymisiin naiset suhtautuivat myötämielisimmin...? Niiden joilla ei ollut lainkaan sydäntä paidan etumuksessa tai sellaisiin, joilla oli kaikki kolme eriväristä sydäntä rinnassa. Kaikkein huonoimman vastaanoton saivat vihreän sydämen rintaansa laittaneet miehet.
Kävin kerran tuollaisessa teemaillassa ja ei kyllä omalla kohdallani eronnut mitenkään normaalista baari-illasta. En ollut edes kovin humalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa kokemusta. Jostain syystä jokainen tapailu jossa olen itse ollut aloitteellinen on lupaavan alun jälkeen kaatunut siihen että mies on ollutkin alusta asti pelkän seksin tai panosuhteen perään.
Koska suostut olemaan aloitteellinen vain jos mies on sinua tasokkaampi mies ja tasokkailla miehillä on tapana pitää naisia vain panoina, noin ne panoringit muodostuu.
Näin on.
Minua on elämässäni kaksi (kaunista) naista lähestynyt oma-aloitteisesti. Kummastakin sukeutui kiihkeä panosuhde, joka päättyi ilmaistuani halukkuuteni "virallistaa" suhde parisuhteeksi. Fyysisesti ja sosiaalisten taitojen puolesta olin riittävä panopuuksi, mutta parisuhteeseen ei ollut tarpeeksi sitä kuuluisaa statusta ja varallisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa kaikille tutuille ja välillä tuntemattomillekin, että etsitte seuraa. Pyytäkää kavereitanne, työkavereitanne jne. esittelemään teille miehiä.
Olen vuosi vuodelta alkanut kallistumaan suunniteltujen parisuhteiden puoleen. Vanhemmat etsivät lapsilleen sopivan kumppanin ja antavat nuorten (tai vähän vanhempienkin) tutustua toisiinsa. Taustat tiedetään, joten ei tarvitse hyväksyä mitään alkoholille persoa kapakkatuttavuutta.
Minäkin uskon, että tässä systeemissä piilee takana suuri viisaus. Vanhemmat tuntevat lapsensa paremmin kuin kukaan muu ja heillä on elämänkokemusta, jonka perusteella he ovat parempia arvioimaan, minkälainen puoliso sopisi omalle lapselle.
Olen itse nyt 46 ja olen huomannut, että jo useamman vuoden ajan olen arvioinut nuoria miehiä sillä silmällä, olisivatko he hyviä vävykandidaatteja. Ja tämä arviointi perustuu pitkälti luonteeseen ja siihen, miten syynissä oleva kaveri hoitaa opiskelunsa/työnsä, mitä harrastaa jne. Iso plussa on, jos muitta mutkitta suostuu kokkausavuksi keittiössä ja näyttää siltä, ettei ole ensimmäistä kertaa asialla. Nuorempana ne kriteerit mahdolliselle poikaystävälle olivat jotain ihan muuta, mutta nyt vanhempana alkaa vävysilmä kummasti harjaantua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin 50-luku palasi takaisin? Minusta oli aikoinaan mahtavaa, kun ensin tuli naistenhaku, sitten naistentanssit ja lopulta sekahaku eikä tarvinnut enää odotella, että joku mies tulisi hakemaan tanssiin, vaan sai hakea itse. Nyt on taannuttu taas vuosikymmenten taakse ja naiset eivät voi (ja miksi eivät voi?) tehdä aloitetta vaan odotetaan vaikka keinutuoliin asti, että joku mies tekee.
Et tainnut lukea ollenkaan ketjua? Täällähän on me "näkymättömät" naiset JOKAINEN kerrottu kuinka itse kyllä lähestytään miehiä ja hymyilläänhymyilläänhymyillään, mutta saldo on että ne miehet PAKENEE tai sitten eivät ole kiinnostuneita.
Allekirjoitan todellakin tuon, että aloitteen tekevä nainen kyllä voi saada seuraa MUTTA hyvinhyvin harvoin pysyvää seuraa. Oman kokemukseni mukaan 99% miehistä, jotka näyttävät vihreää valoa naisen aloitteelle, tekevät niin VAIN siksi että kerrankin nainen teki aloitteen eivätkä raaski kieltäytyä, vaikka ei niin kiinnostakaan. He toivovat/uskovat saavansa helppoa seksiä, tai ajattelevat että sama se on kokeilla kun kerran nainen tuli tarjoutumaan.
Siis se, että mies suostuu aloitteeseen EI ole merkki siitä että mies olisi kiinnostunut tai että hänestä saisi hyvän, pysyvän suhteen! Ja tästä sitten seuraa se, että naisella menee pahimmillaan vuosia hukkaan ko. miehen kanssa, joka ei aidosti ollutkaan naisesta kiinnostunut. Vähiten pahimmillaan hän "saa" seksiä mieheltä, ja äijä häipyy kun sai helpon panon tekemättä itse mitään (joka on tietenkin ok jos nainenkin halusi pelkkää seksiä, mutta useimmiten näin ei ole).
Naisen aloitteellisuus ei siis kannata kuin hyvinhyvin harvoin, niissä tapauksissa, kun mies on aidosti niin ujo että vaikka olisi kiinnostunut, ei vaan kykene tekemään aloitetta. Lähes kaikissa tapauksissa naisen aloitteesta lähtenyt suhde joko loppuu alkuunsa kun mies sai helpon panonsa, tai loppuu siinä vaiheessa kun mies kyllästyy "ihan kiva vaikka ei niin kiinnostanutkaan" -naiseen. Lähes kaikissa. Kerron tämän kokemuksen syvällä rintaäänellä koska jokaikinen suhteeni ja viritykseni on lähtenyt minun aloitteestani, ja jokaikinen on kaatunut siihen, ettei mies ollut ikinä minuun oikeasti ihastunut.
Kukaan mies ei jaksa vuosia olla naisen kanssa, josta ei ole kiinnostunut. On tietysti mahdollista, että mies ei haluakaan avioliittoa, asuntolainaa ja lapsia, mutta onhan se yhdessä vietetty aika silti ollut aika kivaa? Joskus tuntuu, että nykyisin pariutuminen on hampaat irvessä yrittämistä ja jos suhde loppuu, niin koko maailma kaatuu ja kaikki ne kivat hetket, mitä oli aiemmin, menettävät merkityksensä. Entä, jos ottaisikin vähän rennomminen eikä tekisi mitään viisivuotissuunnitelmia puolen vuoden seurustelun jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Ja mä en edes ole ruma tai läski, vaan urheilullinen, nätti, naisellinen nainen!
Ei (suomalaiset) miehet uskalla lähestyä ETENKÄÄN hymyilevää naista, vaan niiden kasvoilta voi sekunnin murto-osassa lukea sen "ei helvetti miksi tuo nainen hymyilee hui kamala nyt se varmaan raiskaa ja pakkonaittaa minut ja kohta on omakotitalo ja viisi lasta ja pallo ikuisesti jalassa KARKUUUUUUUNN!!!!"
Oletetaan, että kuvauksesi pitää paikkansa. Miehen ajatukset menevät suunnilleen näin:
"Onko tämä piilokamera?"
"Onko nainen myymässä jotain?"
"Ovatko naiset kaverit lähistöllä ja kyse on jostain vedonlyönnistä?
"Onko nainen syöttinä ja kohta pari mieskaveria tulee ja koettaa ryöstää tavarani?"
"Onko tämä jokin testi, johon minun pitää nyt vastata oikein ja sitten ehkä juttu jatkuu?"
Toisin sanoen mies ajattelee kaikkea mahdollista muuta paitsi sitä, että tilanne olisi sitä miltä se päälle päin näyttää. Niitä kaikkein kovimpia alfauroksia lukuun ottamatta miehet ovat tottuneet siihen, ettei kukaan nainen, kauniista nyt puhumattakaan, kiinnitä oma-aloitteisesti huomiota, ellei sitten ole jokin taka-ajatus mukana (kuten vaikkapa jokin tuote-esittelijä, feissari tai vastaava).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse haen naiseni Aasiasta, siellä ihmiset on muutenkin mukavia, niin miehet kuin naiset. Naiset eivät kulje naama norsun v:llä vaan hymyilevät pääsääntöisesti aina jos heitä katselee. Tekevät myös alotteita niin kahvilassa työntekijät, ravintolassa tarjoilijat jne. nimen omaan alkavat muuten vaan jutella ilman tavoitetta. Myös Tinderissä laittavat "Hello, how are you" viestejä. Suomalaiset eivät vaan poistavat matcheista heti jos ei HETI sano ensin mitään tai vastaa väärin.
Ja pinppiä tulee. Ei ihme että tämä Suomi on sarvikuonojen maa, tympeän ilmaston ja tympeiden ihmisten maa jossa kaikki liikkuvat kyräillen omissa piireissään kiinnittämättä huomiota "ulkopuolisiin".
Ennen vanhaan pariutuminen oli helpompaa, koska ihmiset olivat paljon sosiaalisempia. Pelkästään perhet olivat tolkuttomat laajoja, esimerkiksi isoisälläni oli yli 10 sisarusta, serkkuja kymmenittäin. Aina oli aktiivinen sosialinen elämä ja jotain tuttavaa käymässä kylässä. Mutta maatalousyhteiskunta oli sellainen, pidettiin huolta toisesta. Verkostot olivat isommat, ja silloinkin kun muutettiin, niitä ylläpidettiin ja käytiin vastavuoroisesti sukuloimassa.
Mitä tulee noihin kaupan kassajonossa tutustumisiin, toimivat varmaan hyvin sosiaalisille ja ekstroverteille ihmisille. Itse en ole sellainen. Olen mies, ja jos joku nätti nainen ehdottaa yllättäen tuttavuutta tai tekee eleitä lähestyäkseen hämmennyn ensin ja minulla menee vähän aikaa ihan vain tilanteeseen sopeutumiseen. Jo yläasteella mokasin käytännössä kaikki lähestymiset tämän takia, tytöt kokivat sen torjunnaksi. Minulle esimerkiksi toimii vain, jos 1) tutustun johonkin tyyppiin kohtuullisen hitaasti esim. opinnoissa ja alan vähitellen sopeutumaan ajatukseen, että tuohan voisi olla kiinnostava, tai 2) tilanne on selkeästi sellainen johon mennään pariutumis- ja seuranhakutarkoituksessa, esim. sovittu nettideitti tai ilta yökerhossa. Silloin osaan olla moodissa. Jos joku nainen tulee iskemään yllättäen, menee vai ihan pasmat sekaisin.
Tämä ehkä selittää, miksi näitä spontaaneita tutustumisia ei niin paljon tapahdu. Eri luonteisella ihmisellä ehkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pekka Koskela kirjoitti:
Itse haen naiseni Aasiasta, siellä ihmiset on muutenkin mukavia, niin miehet kuin naiset. Naiset eivät kulje naama norsun v:llä vaan hymyilevät pääsääntöisesti aina jos heitä katselee. Tekevät myös alotteita niin kahvilassa työntekijät, ravintolassa tarjoilijat jne. nimen omaan alkavat muuten vaan jutella ilman tavoitetta. Myös Tinderissä laittavat "Hello, how are you" viestejä. Suomalaiset eivät vaan poistavat matcheista heti jos ei HETI sano ensin mitään tai vastaa väärin.
Ja pinppiä tulee. Ei ihme että tämä Suomi on sarvikuonojen maa, tympeän ilmaston ja tympeiden ihmisten maa jossa kaikki liikkuvat kyräillen omissa piireissään kiinnittämättä huomiota "ulkopuolisiin".
Aasiassa kuuluu kulttuuriin näyttää hymyilevältä ja kohteliaalta edestäpäin. Takanapäin osataan puhua paskaa siinä missä täälläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän lähikaupassa on ns. Sinkkukoreja, jotka ovat erivärisiä, kuin tavalliset ostoskorit. Siinä on varmaan ideana juuri se, että kaupassa voisi kaksi sinkkua tavata toisensa. En tosin ole koskaan kenenkään nähnyt käyttävän niitä, joten ehkä sinkut eivät uskalla niin avoimesti ilmoittaa olevansa sinkkuja, joita kiinnostaa parisuhde.
Joskus ainakin oli yökerhoissa sinkkubileitä, joissa sisään mennessä sai rintaan vihreän sydämen (sinkku), keltaisen (säätöä) tai punaisen sydämen (varattu). Arvatkaapa kerran, millaisten miesten lähestymisiin naiset suhtautuivat myötämielisimmin...? Niiden joilla ei ollut lainkaan sydäntä paidan etumuksessa tai sellaisiin, joilla oli kaikki kolme eriväristä sydäntä rinnassa. Kaikkein huonoimman vastaanoton saivat vihreän sydämen rintaansa laittaneet miehet.
Ihmiset eivät halua pääsääntöisesti olla sinkkuja, mutta eivät myöskään tee mitään, siis kertakaikkiaan yhtään mitään, sen eteen että se parisuhde löytyisi. Ilmeisesti on hävettävää aktiivisesti etsiä seuraa. Poislukien miehet jotka piilottavat sen suhteen etsimisen "pillunmetsästämisen" taakse. Toki on paljon niitäkin jotka haluavat vain seksiä.
Hyvä esimerkki on noi sinkkukorit. Niitä ei käytä oikeasti KUKAAN, vaikka tässäkin kaupungissa on tilastojen mukaan melkein puolet sinkkuja alle 35v ikäluokasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ennen vanhaan pariutuminen oli helpompaa, koska ihmiset olivat paljon sosiaalisempia. Pelkästään perhet olivat tolkuttomat laajoja, esimerkiksi isoisälläni oli yli 10 sisarusta, serkkuja kymmenittäin. Aina oli aktiivinen sosialinen elämä ja jotain tuttavaa käymässä kylässä. Mutta maatalousyhteiskunta oli sellainen, pidettiin huolta toisesta. Verkostot olivat isommat, ja silloinkin kun muutettiin, niitä ylläpidettiin ja käytiin vastavuoroisesti sukuloimassa.
Mitä tulee noihin kaupan kassajonossa tutustumisiin, toimivat varmaan hyvin sosiaalisille ja ekstroverteille ihmisille. Itse en ole sellainen. Olen mies, ja jos joku nätti nainen ehdottaa yllättäen tuttavuutta tai tekee eleitä lähestyäkseen hämmennyn ensin ja minulla menee vähän aikaa ihan vain tilanteeseen sopeutumiseen. Jo yläasteella mokasin käytännössä kaikki lähestymiset tämän takia, tytöt kokivat sen torjunnaksi. Minulle esimerkiksi toimii vain, jos 1) tutustun johonkin tyyppiin kohtuullisen hitaasti esim. opinnoissa ja alan vähitellen sopeutumaan ajatukseen, että tuohan voisi olla kiinnostava, tai 2) tilanne on selkeästi sellainen johon mennään pariutumis- ja seuranhakutarkoituksessa, esim. sovittu nettideitti tai ilta yökerhossa. Silloin osaan olla moodissa. Jos joku nainen tulee iskemään yllättäen, menee vai ihan pasmat sekaisin.
Tämä ehkä selittää, miksi näitä spontaaneita tutustumisia ei niin paljon tapahdu. Eri luonteisella ihmisellä ehkä.
Tiedän tunteen... niin kuin robotille tulisi tilanne, jota ei ole siihen hetkeen etukäteen ohjelmoitu :D Pasmat sekoaa ja vasta kun tajuat, mitä olisi pitänyt tehdä, tilanne on jo auttamattomasti ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen näkökulmasta ne ohjeet on huvittavia, kun feministit on vuosikausia kampanjoineet globaalisti (lännessä) miten se on ahdistelua edes sanoa Hyvää huomenta! 10 hours of walking in New York, esimerkiksi. Tai elevatorgate. Viesti on ollut erittäin selvä, älä missään nimessä lähesty yhtään naista missään.
Sitten itketään kuinka miehet ei lähesty :DDD
Jos et ymmärrä mitä eroa on toivotulla lähestymisellä ja catcallingilla sekä hississä lähentelyllä, niin toivon kyllä vilpittömästi että jätät lähestymättä.
Olen 19 vuotta ja miesten "lähestymiset" saavat oloni turvattomaksi viikoittain, ellei päivittäin. En halua, että minua lähestytään tai tuijotetaan kulkiessani töistä yksin kotiin myöhään illalla. Näin kesäkuumallakin pukeudun erityisesti iltaisin pitkiin housuihin ja löysään paitaan, koska +30-v miesten tuijotus ja huutelu ahdistaa. Viime viikolla minua tuli iskemään bussissa ~35-vuotias mies, joka kysyi numeroani ja pyysi minua "jatkoille". Ei useista vihjauksistani huolimatta lähtenyt luotani. Tämä tapahtui perjantai-iltana Helsingin keskustassa ja olin meikittä, pukeutuneena löysiin vaatteisiin.
Eilen myöhään illalla lähes tyhjässä metrossa nuorehko mies istui samaan loosiin kanssani ja tuijotti minua intensiivisesti puolet metromatkasta, jalat ojennettuina niin että minun oli vaikea poistua loosista. Lähdin metrosta, kun aloitti keskustelun. Ymmärtävätkö miehet, miltä tuntuu hädin tuskin täysi-ikäisestä olla yksin yöllä menossa tyhjään kotiin ja saada jatkuvia lähentelyjä osakseen reilusti vanhemmilta miehiltä paikoissa, joissa ei juuri ole muita ihmisiä? Minua inhottaa ja pelottaa. Ja en ole erityisen kaunis tai näyttävä, joten voin vain kuvitella, millaista ahdistelua kauniit naiset saavat kokea.
On eri asia hymyillä ja sanoa hyvää huomenta omanikäiselleen naiselle vaikka kahvilassa tai kadulla.
Useista vihjauksista, eli juttelit takaisin sille ukolle, etkä sanonut ei?
Sanoin kyllä ei, kerroin seurustelevani, enkä tietenkään jutellut takaisin, vaan katsoin tuppisuuna muualle. Arvasin että joku tuohon puuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin 50-luku palasi takaisin? Minusta oli aikoinaan mahtavaa, kun ensin tuli naistenhaku, sitten naistentanssit ja lopulta sekahaku eikä tarvinnut enää odotella, että joku mies tulisi hakemaan tanssiin, vaan sai hakea itse. Nyt on taannuttu taas vuosikymmenten taakse ja naiset eivät voi (ja miksi eivät voi?) tehdä aloitetta vaan odotetaan vaikka keinutuoliin asti, että joku mies tekee.
Et tainnut lukea ollenkaan ketjua? Täällähän on me "näkymättömät" naiset JOKAINEN kerrottu kuinka itse kyllä lähestytään miehiä ja hymyilläänhymyilläänhymyillään, mutta saldo on että ne miehet PAKENEE tai sitten eivät ole kiinnostuneita.
Allekirjoitan todellakin tuon, että aloitteen tekevä nainen kyllä voi saada seuraa MUTTA hyvinhyvin harvoin pysyvää seuraa. Oman kokemukseni mukaan 99% miehistä, jotka näyttävät vihreää valoa naisen aloitteelle, tekevät niin VAIN siksi että kerrankin nainen teki aloitteen eivätkä raaski kieltäytyä, vaikka ei niin kiinnostakaan. He toivovat/uskovat saavansa helppoa seksiä, tai ajattelevat että sama se on kokeilla kun kerran nainen tuli tarjoutumaan.
Siis se, että mies suostuu aloitteeseen EI ole merkki siitä että mies olisi kiinnostunut tai että hänestä saisi hyvän, pysyvän suhteen! Ja tästä sitten seuraa se, että naisella menee pahimmillaan vuosia hukkaan ko. miehen kanssa, joka ei aidosti ollutkaan naisesta kiinnostunut. Vähiten pahimmillaan hän "saa" seksiä mieheltä, ja äijä häipyy kun sai helpon panon tekemättä itse mitään (joka on tietenkin ok jos nainenkin halusi pelkkää seksiä, mutta useimmiten näin ei ole).
Naisen aloitteellisuus ei siis kannata kuin hyvinhyvin harvoin, niissä tapauksissa, kun mies on aidosti niin ujo että vaikka olisi kiinnostunut, ei vaan kykene tekemään aloitetta. Lähes kaikissa tapauksissa naisen aloitteesta lähtenyt suhde joko loppuu alkuunsa kun mies sai helpon panonsa, tai loppuu siinä vaiheessa kun mies kyllästyy "ihan kiva vaikka ei niin kiinnostanutkaan" -naiseen. Lähes kaikissa. Kerron tämän kokemuksen syvällä rintaäänellä koska jokaikinen suhteeni ja viritykseni on lähtenyt minun aloitteestani, ja jokaikinen on kaatunut siihen, ettei mies ollut ikinä minuun oikeasti ihastunut.
Kukaan mies ei jaksa vuosia olla naisen kanssa, josta ei ole kiinnostunut. On tietysti mahdollista, että mies ei haluakaan avioliittoa, asuntolainaa ja lapsia, mutta onhan se yhdessä vietetty aika silti ollut aika kivaa? Joskus tuntuu, että nykyisin pariutuminen on hampaat irvessä yrittämistä ja jos suhde loppuu, niin koko maailma kaatuu ja kaikki ne kivat hetket, mitä oli aiemmin, menettävät merkityksensä. Entä, jos ottaisikin vähän rennomminen eikä tekisi mitään viisivuotissuunnitelmia puolen vuoden seurustelun jälkeen?
No näin kolmekymppisenä naisena ei vaan ole kauheasti aikaa katsoa ja hengailla. Miehen voi olla tätä vaikea ymmärtää mutta jos haluaisi edes yhden lapsen niin kyllä se viisivuotissuunnitelma olis jossain vaiheessa vaan tehtävä! Ei toki heti parin kuukauden jälkeen. Itse olen myös sen verran herkkä, että yhtä mittaa ei niitä eroja ja pettymyksiä kestä.
Vierailija kirjoitti:
Hymyile. Hymyile.
Olen itse ottanut kontaktia Alepassa, Fredrikinkadun kirjastossa, Helsinki City Runissa, baarissa, metrossa(!), ym. Se vaatii kontaktinottajalta aina rohkeutta tehdä se ensimmäinen lähestyminen. Minä otan kontaktia ainoastaan ihmiseen, joka hymyilee tai ylipäänsä on iloisen oloinen. Minua, kuten varmasti 99,9 prosenttia kaikista muistakin ihmisistä, jännittää se aloitteen tekeminen, sitä pelkää tietenkin tulevansa torjutuksi tai nolaavansa itsensä. Tai ei nyt pelkää, mutta ei se ihan helppoakaan ole. On sattumasta kiinni tuleeko sille hymyilevällekään henkilölle kukaan tuntematon moikkaamaan, mutta hymyllä annat sille mahdollisuuden, hapanilmeisiä en tohtisi lähestyä.
Tämä on hyvä tapa! Mä ainakin yritän viestittää kanssaihmisille selkeästi etten halua minua lähestyttävän juurikin tuollaisella happamalla ilmeellä ja poissaolevalla tuijottelulla. Ja jos taas haluan minua lähestyttävän, pyrin olemaan iloinen ja eloisa. Tämä on myös hyvä ohje sille tyypille, joka kyseli, mistä tietää ketä kannattaa lähestyä kun ei halua ahdistaa. :)
T. Se, jota ahdistellaan julkisissa
Vierailija kirjoitti:
Ap hyvä, kavereiden kautta. Puolituttujen kautta.
Tuolla aloituksessahan lukee että kaverien kontaktit tunnetaan jo hyvin ja siellä kaikki varattuja!
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus ainakin oli yökerhoissa sinkkubileitä, joissa sisään mennessä sai rintaan vihreän sydämen (sinkku), keltaisen (säätöä) tai punaisen sydämen (varattu). Arvatkaapa kerran, millaisten miesten lähestymisiin naiset suhtautuivat myötämielisimmin...? Niiden joilla ei ollut lainkaan sydäntä paidan etumuksessa tai sellaisiin, joilla oli kaikki kolme eriväristä sydäntä rinnassa. Kaikkein huonoimman vastaanoton saivat vihreän sydämen rintaansa laittaneet miehet.
Ihmiset eivät halua pääsääntöisesti olla sinkkuja, mutta eivät myöskään tee mitään, siis kertakaikkiaan yhtään mitään, sen eteen että se parisuhde löytyisi. Ilmeisesti on hävettävää aktiivisesti etsiä seuraa. Poislukien miehet jotka piilottavat sen suhteen etsimisen "pillunmetsästämisen" taakse. Toki on paljon niitäkin jotka haluavat vain seksiä.
Hyvä esimerkki on noi sinkkukorit. Niitä ei käytä oikeasti KUKAAN, vaikka tässäkin kaupungissa on tilastojen mukaan melkein puolet sinkkuja alle 35v ikäluokasta.
Sinkkuus on noloa ja laskee automaattisesti markkina-arvoa. Mies ja jopa nainen, joka markkinoi sinkkuuttaan, vaikuttaa säälittävältä ja tarvitsevalta. Sen sijaan mies, joka vetää ehkä- tai varattu-lätkän rintaan, viestii, että häneltä löytyy jo tasoa, mutta hän ei ehkä ole tyytyväinen naiseensa, vaan on valmis upgreidaamaan naisen parempaan versioon, jos tarpeeksi tasokas nainen löytyy. Tämä sytyttää naisen kilpailuvietin. Varatulle miehelle nainen ei ole kuka tahansa, joka kelpaa, vaan iskiessään varatun nainen ikään kuin "voittaa" miehen partnerin ja nostaa näin itsetuntoaan.
Ihan samoin oli ennenkin. Harva nainen elämänsä ekalla tanssireissullaan itselleen aviomiehen löysi. Piti käydä usein, pitää hauskaa, seurustella mukavien miesten kanssa sen minkä suhde kesti ja lopulta aikanaan törmäsi siihen oikeaankin, joka oli valmis myös parisuhteeseen ja perheen perustamiseen.