Lue keskustelun säännöt.
Vituttaa ihmisten vinkit miesten tapaamiseen!!!
26.07.2016 |
Mikä helvetti siinä on, että kaikki kertovat kuinka pidät vaan silmät auki jossain kuntosalilla ja kysyt laiteopastusta niin kyllä se siitä. Kukaan ei ole yli kymmeneen vuoteen kun olen käynyt missään kuntosalilla, lenkkipolulla, kaupassa tai kirjastossa, koskaan lähestynyt mitenkään! Tuntuu että nää on jotain 10 vuotta parisuhteessa olleitten ihmisten idioottimaisia aivopieruja.
Joo ikävää etten ole enää opiskelija niin ei voi tavata opiskelujen kautta ketään, töissä nyt tosiaan ei ole yhtään potentiaalista ja harrastukseni on tuota salia lukuunottamatta naisten juttuja.
Ihan oikeasti mitään potentiaalista sekaharrastusta ei myöskään ole, missä kävisi tyylisiäni ihmisiä. Tai ainakaan en ole keksinyt. Joku juoksukoulu voisi olla ainoa. Musiikkiharrastukset ei ole mun juttu ja joku lintubongaus vielä vähemmän. Paritansseissakin taitaa käydä vaan jotain maalaisia, en usko että he voisivat olla minulle sopivia, koska maaseudulla nyt vaan on vähän eri jutut. Koulutuksella siis ei väliä niinkään, mutta kiinnostuksenkohteilla ja avarakatseisuudella.
Niin joo ja kaveripiirissä on sitten muuten kaikki varattuja, ja samat kaverit olleet ties kuinka kauan niin heidän piirit tiedetään.
Että sellasta. Baarissa en jaksa käydä, en viihdy niissä, eikä ole seuraa. Kännääminen ei kiinnosta yhtään. Ei kyllä niissäkään kukaan normaali ole lähestynyt kun joskus vielä kävin.
Että etsi siinä sitten miestä! Nää kirjastoehdottelijat vois itse mennä katsomaan sinne miten sitä etsitään "kun on vaan avoin ja kattelee ympärilleen". Ihan oikeasti ehkä joku 0,5% on tavannut jotenkin tuolla tavalla. Ainakaan tosielämästä en tiedä yhtään tapausta. Kaikki on joko opiskeluajoilta, baarista tai netistä. Hyväähän noi kommentit tarkoittaa mutta tekee mieli läpsäistä kun niitä kuulee.
Ja jotta en olisi täysin negatiivinen niin tuntuu että netti ja tinder on niitä ainoita paikkoja, joissa voit päästä edes juttelemaan kenenkään kanssa.
Kommentit (354)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Milloin 50-luku palasi takaisin? Minusta oli aikoinaan mahtavaa, kun ensin tuli naistenhaku, sitten naistentanssit ja lopulta sekahaku eikä tarvinnut enää odotella, että joku mies tulisi hakemaan tanssiin, vaan sai hakea itse. Nyt on taannuttu taas vuosikymmenten taakse ja naiset eivät voi (ja miksi eivät voi?) tehdä aloitetta vaan odotetaan vaikka keinutuoliin asti, että joku mies tekee.
Et tainnut lukea ollenkaan ketjua? Täällähän on me "näkymättömät" naiset JOKAINEN kerrottu kuinka itse kyllä lähestytään miehiä ja hymyilläänhymyilläänhymyillään, mutta saldo on että ne miehet PAKENEE tai sitten eivät ole kiinnostuneita.
Allekirjoitan todellakin tuon, että aloitteen tekevä nainen kyllä voi saada seuraa MUTTA hyvinhyvin harvoin pysyvää seuraa. Oman kokemukseni mukaan 99% miehistä, jotka näyttävät vihreää valoa naisen aloitteelle, tekevät niin VAIN siksi että kerrankin nainen teki aloitteen eivätkä raaski kieltäytyä, vaikka ei niin kiinnostakaan. He toivovat/uskovat saavansa helppoa seksiä, tai ajattelevat että sama se on kokeilla kun kerran nainen tuli tarjoutumaan.
Siis se, että mies suostuu aloitteeseen EI ole merkki siitä että mies olisi kiinnostunut tai että hänestä saisi hyvän, pysyvän suhteen! Ja tästä sitten seuraa se, että naisella menee pahimmillaan vuosia hukkaan ko. miehen kanssa, joka ei aidosti ollutkaan naisesta kiinnostunut. Vähiten pahimmillaan hän "saa" seksiä mieheltä, ja äijä häipyy kun sai helpon panon tekemättä itse mitään (joka on tietenkin ok jos nainenkin halusi pelkkää seksiä, mutta useimmiten näin ei ole).
Naisen aloitteellisuus ei siis kannata kuin hyvinhyvin harvoin, niissä tapauksissa, kun mies on aidosti niin ujo että vaikka olisi kiinnostunut, ei vaan kykene tekemään aloitetta. Lähes kaikissa tapauksissa naisen aloitteesta lähtenyt suhde joko loppuu alkuunsa kun mies sai helpon panonsa, tai loppuu siinä vaiheessa kun mies kyllästyy "ihan kiva vaikka ei niin kiinnostanutkaan" -naiseen. Lähes kaikissa. Kerron tämän kokemuksen syvällä rintaäänellä koska jokaikinen suhteeni ja viritykseni on lähtenyt minun aloitteestani, ja jokaikinen on kaatunut siihen, ettei mies ollut ikinä minuun oikeasti ihastunut.
Kukaan mies ei jaksa vuosia olla naisen kanssa, josta ei ole kiinnostunut. On tietysti mahdollista, että mies ei haluakaan avioliittoa, asuntolainaa ja lapsia, mutta onhan se yhdessä vietetty aika silti ollut aika kivaa? Joskus tuntuu, että nykyisin pariutuminen on hampaat irvessä yrittämistä ja jos suhde loppuu, niin koko maailma kaatuu ja kaikki ne kivat hetket, mitä oli aiemmin, menettävät merkityksensä. Entä, jos ottaisikin vähän rennomminen eikä tekisi mitään viisivuotissuunnitelmia puolen vuoden seurustelun jälkeen?
No näin kolmekymppisenä naisena ei vaan ole kauheasti aikaa katsoa ja hengailla. Miehen voi olla tätä vaikea ymmärtää mutta jos haluaisi edes yhden lapsen niin kyllä se viisivuotissuunnitelma olis jossain vaiheessa vaan tehtävä! Ei toki heti parin kuukauden jälkeen. Itse olen myös sen verran herkkä, että yhtä mittaa ei niitä eroja ja pettymyksiä kestä.
Meillä naisilla nyt kuitenkin on täysi-ikäiseksi tultuamme lähes 20 vuotta aikaa löytää "se oikea" ja perustaa perhe. Jos toistuvasti valitsee väärin, niin ehkä on syytä miettiä, mikä niissä väärissä miehissä oikein houkuttaa ja voisiko asialle tehdä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap. puhut 'ihmisten vinkeistä miesten tapaamiseen', mutta tuossahan sinä (ehkä huomaamattasi) samalla näyt, ikäänkuin, unohtavan että,hyvänen aika, ihmisiähän ne vain ovat miehetkin...
Hm. Olenkohan minä vähän sokea 😊 Minun seurassani viihdytään ja pystyn juttelemaan kenelle vain sujuvasti. Viimeksi risteilyllä vietettiin päivä maissa miltei tuntemattoman kivan miehen kanssa ja oli tosi mukavaa. Mutta en ikinä huomaa jos joku on minusta kiinnostunut. Se pitää hieroa mun naamaan.
Käytän paljon aikaa julkisissa kulkuvälineissä ja todettuani, ettei niissä ole soveliasta varsinkaan miehenä puhua naisille, olen alkanut pitämään kirjaa mukanani. Päivän aikana kertyy näin tunnin verran tehokasta peliaikaa lukea.
Ja kuntosalillahan ei saa etsiä seuraa. Ryhmäliikunnassa mies näyttää joko limaiselta, homolta tai molemmilta. Punttisalilla taas naisille ei ole viimeisen viiden vuoden aikana jutellut minun lisäkseni kukaan, ja omakin menestykseni on puhdas nolla. Siksi lopetin senkin ja keskityn vain tiukasti omaan treeniini.
Miksi muuten kuntosali on juuri se ainoa harrastuspaikka, jossa ei saa etsiä seuraa? Tähän ikään mennessä olen kyllä tietoinen omasta "tasostani", joten jätän ne harvat fitness-kilpailijat suosiolla omiin oloihinsa.
Oma lukunsa ovat sitten ne naiset, joille kelpaan "kaveriksi". Käytännössä tämä tarkoittaa roolitusta johonkin tehtävään hänen mieshaaremissaan. Nuorempana kelpasin enimmäkseen seuranpitäjäksi, lapsenvahtiavuksi ja niin sanotuksi halinnalleksi. Nykyään sitten enemmän ilmaiseksi personal traineriksi, miehen malliksi naisen lapsille tai satunnaiseksi panopuuksi.
Ehkä paras keino on ottaa kontaktia mieheen ja puhua hänen kanssaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen näkökulmasta ne ohjeet on huvittavia, kun feministit on vuosikausia kampanjoineet globaalisti (lännessä) miten se on ahdistelua edes sanoa Hyvää huomenta! 10 hours of walking in New York, esimerkiksi. Tai elevatorgate. Viesti on ollut erittäin selvä, älä missään nimessä lähesty yhtään naista missään.
Sitten itketään kuinka miehet ei lähesty :DDD
Jos et ymmärrä mitä eroa on toivotulla lähestymisellä ja catcallingilla sekä hississä lähentelyllä, niin toivon kyllä vilpittömästi että jätät lähestymättä.
Jes, toinenkin. Kyllä ymmärrän mutta selvennetään faktat ensin.
Hotelissa erään tapahtuman jälkeen hissimies kysyi haluaisiko nainen tulla kahville hänen huoneeseen, THAT'S IT! Nainen sanoi ei, mies sanoi ok, ja siihen jäi se "lähentely".
"Catcall" on kun mies sanoo "Hello, how are you?" kun nainen kävelee ohi. Ei siis tee yhtään mitään muuta, se riittää. Sen opimme Walking in NY videosta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä helvetti siinä on, että kaikki kertovat kuinka pidät vaan silmät auki jossain kuntosalilla ja kysyt laiteopastusta niin kyllä se siitä. Kukaan ei ole yli kymmeneen vuoteen kun olen käynyt missään kuntosalilla, lenkkipolulla, kaupassa tai kirjastossa, koskaan lähestynyt mitenkään! Tuntuu että nää on jotain 10 vuotta parisuhteessa olleitten ihmisten idioottimaisia aivopieruja.
Joo ikävää etten ole enää opiskelija niin ei voi tavata opiskelujen kautta ketään, töissä nyt tosiaan ei ole yhtään potentiaalista ja harrastukseni on tuota salia lukuunottamatta naisten juttuja.
Ihan oikeasti mitään potentiaalista sekaharrastusta ei myöskään ole, missä kävisi tyylisiäni ihmisiä. Tai ainakaan en ole keksinyt. Joku juoksukoulu voisi olla ainoa. Musiikkiharrastukset ei ole mun juttu ja joku lintubongaus vielä vähemmän. Paritansseissakin taitaa käydä vaan jotain maalaisia, en usko että he voisivat olla minulle sopivia, koska maaseudulla nyt vaan on vähän eri jutut. Koulutuksella siis ei väliä niinkään, mutta kiinnostuksenkohteilla ja avarakatseisuudella.
Että sellasta. Baarissa en jaksa käydä, en viihdy niissä, eikä ole seuraa. Kännääminen ei kiinnosta yhtään. Ei kyllä niissäkään kukaan normaali ole lähestynyt kun joskus vielä kävin. [...]
Älä vittu valita! Mene takaisin opiskelemaan, jos se on ainoa paikka josta osaat miehen hankkia!
Kyllä noinkin tyhmä ämmä jonnekin vielä pääsee penkkiä kuluttamaan (ja viemään apikan joltain oikeasti opiskelusta kiinnostuneelta). Onnea metsästykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täsmälleen samaa mieltä ap:n kanssa. Täsmälleen. Mä olen lisäksi alkanut käydä jopa yksin baarissa ja ihan rauhassa saa sielläkin istua. Joo. Avoimin silmin vaan jumalauta, niin kyllä saa yksin istua vielä ensi vuonnakin.
Tinder tai muut netin sinkkulat on pelastus, pääsee treffeille ja ehkä voi luoja ehkä jonain päivänä taas saa.
Vierailija kirjoitti:
Täsmälleen samaa mieltä ap:n kanssa. Täsmälleen. Mä olen lisäksi alkanut käydä jopa yksin baarissa ja ihan rauhassa saa sielläkin istua. Joo. Avoimin silmin vaan jumalauta, niin kyllä saa yksin istua vielä ensi vuonnakin.
Tinder tai muut netin sinkkulat on pelastus, pääsee treffeille ja ehkä voi luoja ehkä jonain päivänä taas saa.
Millä tavalla olet baareissa ilmaissut miehille, että sinua saa ja on jopa toivottavaa lähestyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täsmälleen samaa mieltä ap:n kanssa. Täsmälleen. Mä olen lisäksi alkanut käydä jopa yksin baarissa ja ihan rauhassa saa sielläkin istua. Joo. Avoimin silmin vaan jumalauta, niin kyllä saa yksin istua vielä ensi vuonnakin.
Tinder tai muut netin sinkkulat on pelastus, pääsee treffeille ja ehkä voi luoja ehkä jonain päivänä taas saa.
Millä tavalla olet baareissa ilmaissut miehille, että sinua saa ja on jopa toivottavaa lähestyä?
Kattomalla silmiin ja hymyilemällä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täsmälleen samaa mieltä ap:n kanssa. Täsmälleen. Mä olen lisäksi alkanut käydä jopa yksin baarissa ja ihan rauhassa saa sielläkin istua. Joo. Avoimin silmin vaan jumalauta, niin kyllä saa yksin istua vielä ensi vuonnakin.
Tinder tai muut netin sinkkulat on pelastus, pääsee treffeille ja ehkä voi luoja ehkä jonain päivänä taas saa.
Millä tavalla olet baareissa ilmaissut miehille, että sinua saa ja on jopa toivottavaa lähestyä?
Kattomalla silmiin ja hymyilemällä?
Ja jokainen mies kerta toisensa jälkeen kääntää katseensa - lopullisesti - pois eikä hymyile takaisin? Vaikka yrittäisit useamankin kerran samalle miehelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse näin eräällä fetissisivustolla kiinnostavan miehen profiilin, kirjoitin hänelle ja ehdotin kiihkeää hotelliyötä. Yhdessä jo lähes vuosikymmen. Ensimmäinen kerta, kun tein noin ja heti tärppäsi. Aikamoinen lottovoitto oikeastaan, kun ajattelee... En edes harrasta yhdenyönsuhteita. Koskaan en baarista ole ketään pokannut, koska en ensinnäkään kestä humalaisia ja toisekseen pidän yhdenyönsuhteita ällöttävinä. Jostain syystä silti tämän miehen kanssa en pitänyt. Tästä ainoasta yhdenyönsuhteestani tulikin vuosisadan rakkaustarina.
Riskialtista ehkä, mutta se kannatti.
Suurin osa tällaisista tietenkin päättyy pelkkään seksisuhteeseen, enkä minäkään mitään tällaista odottanut, kun yhteyttä otin. Jotenkin vain tuntui, että olisi ollut haaskausta olla ottamatta riskiä, kun toinen tuntui niin täydelliseltä itselle.
Ja jostain syystä tämä mies halusi enemmänkin kuin sitä seksiä. On todella ujo, kiltti ja sellainen älykkö. Ei varmasti naiset yleensä huomioi eikä todellakaan osannut odottaa, että joku ihan sievä ja täyspäinen nainen kiinnostuu. Ei varmasti olisi uskaltanut minua lähestyä. Tarkemmin ajatellen, lottovoitto taisi osua myös hänelle. Varmaan aika harvoin tavalliselle miehelle ehdottelee naiset seksiä netissä, ellei ole todella komea. Itse en muka komealle olisi mitään ehdotellutkaan. Kyllästyttää sellaiset tusina-tuukat. Niitäkin nähty jo ihan tarpeeksi, mutta sänkyyn en ole niitä kyllä päästänyt, kun pelkkä ulkokuori ei säväytä.
Jos sukulaiset muuten kysyvät, miten tapasimme, en koskaan kerro totuutta. Sanon vain ympäripyöreästi, että netissä ja jos joku kaipaa tarkennusta niin keskustelupalstalla... Ei todellakaan ollut mikään keskustelupalsta...
Häh? No saattaa ne hymyillä takaisin, mutta eivät jutulle tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Häh? No saattaa ne hymyillä takaisin, mutta eivät jutulle tule.
No voi hyvänen aika! Jos mies hymyilee sinulle ja sinä hänelle useamman kerran illan aikana, niin sinä voit vallan hyvin mennä juttelemaan miehelle. Takaisin hymyilevä mies tuskin puree.
Vierailija kirjoitti:
Te naiset voitte lähestyä itse miehiä, miehet tykkää yli kaiken aloitteellisista naisista.
Joo, ne tykkää naisten tekemistä aloitteista niin paljon että tuhahtavat kun lähestyn heitä (siis niitä ihan tavallisia/ rumia miehiä), ignooraavat kokonaan tai esittävät kiinnostunutta että saisivat pillua. Ei toimi ei-kauniin naisen kohdalla tuo taktiikka.
Vierailija kirjoitti:
Olen täysin samaa mieltä sillä erotuksella, että asun maalla ja täällähän ei todellakaan siellä salilla/ puistossa/ tapahtumissa/ kirjastossa käy kuin ennestään tuttuja naamoja. Jos haluaa tavata uusia ihmisiä, pitäisi aina lähteä jonnekin kauemmas ja siihen taas ei kovin usein ole mahdollisuutta.
Enkä ymmärrä näitä kauppakohtaamisten hehkuttamisia. Ne ovat kuulkaas elokuvia eikä arkielämää. Itse olen ollut kahdeksan vuotta kaupassa töissä ja nähnyt tasan tarkkaan, miten paljon siinä kassajonossa syntyy oikeita ihmiskohtaamisia. Nolla.
Ai. Kyllä minua on lähestytty kirjastossa, lenkillä, kaupassa, bensa-asemalla, puistossa, kahvilassa. Tosin kyseessä on ollut lähes aina ulkomaalaistaustainen (eurooppalainen!!) mies, mutta ei se silti tee tilanteista mitään elokuvaa ;) Puolisoni suhteen tein itse aloitteen, rupesin ihan rohkeasti juttelemaan ratikkaa odotellessa ja juttu jatkui sujuvasti koko matkan ajan, ja jäädessäni pois sain puhelinnumeron.
Suomalaisten tulisi rohkeammin puhua toisilleen, ihan selvin päin ja arkielämän tilanteissa, ettei meillä kohta jokainen asu yksin ja vauvojen tulo lopu tykkänään. Mutta kun asenne tälläkin foorumilla on se, että selvin päin vieraille puhuminen on henkilökohtaisen tilan ja yksityisyyden loukkaamista + suoranaista ahdistelua ja totaalisen väärää käytöstä, niin varmaan ne kohtaamiset jatkossakin tapahtuu sitten unissa ja elokuvissa.
Hiljaisuuden ei tulisi olla mikään pyhä asia, jota vaalitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te naiset voitte lähestyä itse miehiä, miehet tykkää yli kaiken aloitteellisista naisista.
Joo, ne tykkää naisten tekemistä aloitteista niin paljon että tuhahtavat kun lähestyn heitä (siis niitä ihan tavallisia/ rumia miehiä), ignooraavat kokonaan tai esittävät kiinnostunutta että saisivat pillua. Ei toimi ei-kauniin naisen kohdalla tuo taktiikka.
Etupyllyn harkittu käyttö saattaa johtaa seurusteluun tai jopa parisuhteseen...
Vierailija kirjoitti:
Mikähän siinä on, että toiset eivät ikinä tutustu kehenkään missään ja toiset löytävät aina halutessaan seuraa? Uskoisin, että se on enemmän luonne- kuin ulkonäkökysymys. Avoimet, rohkeat, myönteiset ja sosiaaliset ihmiset löytävät kavereita ja kumppanin, ujot, negatiiviset ja epäsosiaaliset ei.
Olen ujo, epäsosiaalinen introvertti ja silti minulla on kumppani ja vientiä olisi.
Vierailija kirjoitti:
Näitä keskusteluja sivusta seuranneena tulee pakosta mieleen kysymys, miksi ihmisten on nykyään niin vaikea tavata/löytää ihmisiä? Koskee paitsi parinhakua, niin ihan kavereitakin. Miksi yksinäisiä ja sinkkuja on niin paljon? Tuntuu että esim. isovanhempieni ikäisillä ihmisillä ei ollut elämässään samoja ongelmia, paitsi korkeintaan sitten 80-vuotiaana.
Oli niillä. Jotkut löysi helposti seuraa ja toiset ei. Ihminen on muuttunut varsin vähän
No mut sittenhän olisi pakko tunnustaa että joskus lukee AV-palstaa! Eihän se käy päinsä.