Lue keskustelun säännöt.
Hoi, vapaaehtoisesti lapseton! Mitä sinä sillä vapaudellasi oikein teet?
24.07.2016 |
Ketjusta toiseen jatkuu se hehkutus miten mahtavaa on VAPAUS kun ei ole lapsia. Mutta mitä ihmettä te sillä kaikella vapaudella teette?Miten elämässänne oikein näkyy se että olette niiin paljon vapaampia kuin me vanhemmat jotka saamme nauttia mahdollisesti jo aikuisten lastemme seurasta vielä vuosikymmeniä.
Kommentit (204)
Tähänkin ketjuun on näköjään tullut joku typerä trolli provoilemaan ja ärsyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen kaikkea muuta paitsi hoidan lapsia. Sitä on se vapaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Chillailen rauhassa kotona, syön ulkona koska kokkaaminen ei nappaa, mulla on rahaa siivoojaan, koska ei tarvitse elättää jälkikasvua. Jää energiaa urheiluharrastuksiin, kun ei ole lapsia valvottamassa ja viemässä yöunia.
Matkustelen, luon uraa ja kirjoitan väitöskirjaa. Opiskelen kieliä ja teen mitä milloinkin huvittaa. Tykkään kehittää itseäni eri tavoilla. Esim juuri opettelemalla uusia taitoja ja tutkailemalla tätä maailmaa reissuillani.
Parasta on vapaus. Saa tehdä vapaa-ajallaan ihan mitä milloinkin mieleen juolahtaa. Lisäksi kotona on siistiä ja rauhallista.
Itserakkauden löyhkän aistii tänne asti. Kai toivot, että omat vanhempasi olisivat tehneet saman ratkaisun?
Itseasiassa toivon. He olivat kelvottomia vanhempia, jotka pilasivat neljän ihmisen elämän perseilyllään. Hei
Arvostan rehellisyyttäsi. Ja samalla: ikävä kuulla.
Vierailija kirjoitti:
Tähänkin ketjuun on näköjään tullut joku typerä trolli provoilemaan ja ärsyttämään.
Koko ketju on tehty provoilumielessä. Hox Hox, valoja päälle nyt siellä.
t. Palstan ylläpito
Paimennan uusioperheemme lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh, olen helposti ahdistuva ihminen. Stressinsietokyky on aika paska. Sivusta kun seuraa läheisten lapsiperhearkea, niin aivan hirveältä suorittamiseltahan tuo vaikuttaa. Aina on jotain ohjelmassa. Mennään vaan ohjelmanumerosta seuraavaan, päivät seuraa samaa kaavaa.
Vaikuttaa työläältä ja tylsältä. Ja ahdistavalta. Missä vaiheessa tuollaista elämää elävä pystyy rentoutumaan ja ottamaan itselleen aikaa? Kohta on taas joku fucking välipala tehtävänä, jonkun päikkärit ja toisen läksyt, sitten saakin alkaa iltapesuhärdellit ja nukutukset. Ei kiitos.
Vaikuttaahan tuo varmaan ylitsepääsemättömän vaikealta, jos ei osaa ajatella kuin itseään. Niin tyypillistä. Jostakin kumman syystä noin on pärjätty sulupolvesta toiseen, mutta nytIIIK. Itsekeskeistä paskaa ja uusavuttomuutta sanon minä.
Kerropa miksi pitäisi ajatella jotain muuta kun kerran niitä lapsia ei ole? Siksihän niitä juuri ei ole ettei niitä tarvitsisi passata. Lastenhoito maksaa ja on työtä. En yksinkertaisesti halua maksaa siitä, että saa olla töissä 24/7.
No konkreettisesti ihan mitä tahansa ja koska tahansa. Plus se henkinen vapaus että ei tarvitse pelätä, huolehtia ja stressata oman lapsen puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh, olen helposti ahdistuva ihminen. Stressinsietokyky on aika paska. Sivusta kun seuraa läheisten lapsiperhearkea, niin aivan hirveältä suorittamiseltahan tuo vaikuttaa. Aina on jotain ohjelmassa. Mennään vaan ohjelmanumerosta seuraavaan, päivät seuraa samaa kaavaa.
Vaikuttaa työläältä ja tylsältä. Ja ahdistavalta. Missä vaiheessa tuollaista elämää elävä pystyy rentoutumaan ja ottamaan itselleen aikaa? Kohta on taas joku fucking välipala tehtävänä, jonkun päikkärit ja toisen läksyt, sitten saakin alkaa iltapesuhärdellit ja nukutukset. Ei kiitos.
Vaikuttaahan tuo varmaan ylitsepääsemättömän vaikealta, jos ei osaa ajatella kuin itseään. Niin tyypillistä. Jostakin kumman syystä noin on pärjätty sulupolvesta toiseen, mutta nytIIIK. Itsekeskeistä paskaa ja uusavuttomuutta sanon minä.
Kerrotko vielä mikä ihmeen pakko mielestäsi tänne maapallolle on tehdä lisää väkeä? Siis miksi?
Teen kaikkea sitä mitä sinä haluaisit mutta et voi koska ei ole aikaa, rahat loppu tai riippakivi kieltää 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh, olen helposti ahdistuva ihminen. Stressinsietokyky on aika paska. Sivusta kun seuraa läheisten lapsiperhearkea, niin aivan hirveältä suorittamiseltahan tuo vaikuttaa. Aina on jotain ohjelmassa. Mennään vaan ohjelmanumerosta seuraavaan, päivät seuraa samaa kaavaa.
Vaikuttaa työläältä ja tylsältä. Ja ahdistavalta. Missä vaiheessa tuollaista elämää elävä pystyy rentoutumaan ja ottamaan itselleen aikaa? Kohta on taas joku fucking välipala tehtävänä, jonkun päikkärit ja toisen läksyt, sitten saakin alkaa iltapesuhärdellit ja nukutukset. Ei kiitos.
Vaikuttaahan tuo varmaan ylitsepääsemättömän vaikealta, jos ei osaa ajatella kuin itseään. Niin tyypillistä. Jostakin kumman syystä noin on pärjätty sulupolvesta toiseen, mutta nytIIIK. Itsekeskeistä paskaa ja uusavuttomuutta sanon minä.
K
Ei sulle mitään kannata edes yrittää selittää kun kaikki vaan pyörii oman napasi ympärillä. Muutama iäkäs ja lapseton tuttu omassa lähipiirissä ja ovat kyllä maailman raskainta seuraa, kun kaikki on vaan minä minä minä ja aina vaan minä. No, eiväthän he itse sitä huomaa tai tajua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähänkin ketjuun on näköjään tullut joku typerä trolli provoilemaan ja ärsyttämään.
Koko ketju on tehty provoilumielessä. Hox Hox, valoja päälle nyt siellä.
t. Palstan ylläpito
Aloitus on myös tehty vuonna 2016, eli ap ei täällä varmaan ainakaan enää ole. Tai voihan toki ollakin.😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sulle mitään kannata edes yrittää selittää kun kaikki vaan pyörii oman napasi ympärillä. Muutama iäkäs ja lapseton tuttu omassa lähipiirissä ja ovat kyllä maailman raskainta seuraa, kun kaikki on vaan minä minä minä ja aina vaan minä. No, eiväthän he itse sitä huomaa tai tajua.
Ja sä juttelet sitten pelkästään omista lapsistasi kun muuta elämää sulla ei ole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sulle mitään kannata edes yrittää selittää kun kaikki vaan pyörii oman napasi ympärillä. Muutama iäkäs ja lapseton tuttu omassa lähipiirissä ja ovat kyllä maailman raskainta seuraa, kun kaikki on vaan minä minä minä ja aina vaan minä. No, eiväthän he itse sitä huomaa tai tajua.
Ja sä juttelet sitten pelkästään omista lapsistasi kun muuta elämää sulla ei ole?
Minusta lapsiperheet ovat hyvin raskasta seuraa. Ne vanhemmat ja lapset molemmat.🤢
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh, olen helposti ahdistuva ihminen. Stressinsietokyky on aika paska. Sivusta kun seuraa läheisten lapsiperhearkea, niin aivan hirveältä suorittamiseltahan tuo vaikuttaa. Aina on jotain ohjelmassa. Mennään vaan ohjelmanumerosta seuraavaan, päivät seuraa samaa kaavaa.
Vaikuttaa työläältä ja tylsältä. Ja ahdistavalta. Missä vaiheessa tuollaista elämää elävä pystyy rentoutumaan ja ottamaan itselleen aikaa? Kohta on taas joku fucking välipala tehtävänä, jonkun päikkärit ja toisen läksyt, sitten saakin alkaa iltapesuhärdellit ja nukutukset. Ei kiitos.
Vaikuttaahan tuo varmaan ylitsepääsemättömän vaikealta, jos ei osaa ajatella kuin itseään. Niin tyypillistä. Jostakin kumman syystä noin on pärjätty sulupolvesta toiseen, mutta nytIIIK. Itsekeskeistä paskaa ja uusavuttomuutta sanon minä.
K
Kysy muslimeiltä ja kongolaisilta Nehän ne eniten sikiää. Suorastaan kammottaa. Meillä mennään aika plus miinus nolla.
Mä vietin 3 viikkoa vaellellen yksin erämaassa. Pari viikkoa mieheni kanssa sukellusmatkalla. Viikkoa ystävien kanssa reissussa. Olen saanut talouteni 40-vuotiaana siihen kuntoon, että voi pitää ylimääräistä lomaa ja elää mukavasti.
Lapsien kanssa minulla olisi jatkuva migreeni, koska töissä pitää käydä ja lasten tarpeet pitää huomioida. Eli liikaa stressiä, liian vähän unta ja yleisesti liikaa kaikkea. Migreenin hallintaan kuulu välttää migreenin aiheuttajia.
Ei sitä reilua kymmentä vuotta vois vain sinnitellä, jotta saa nauttia "aikuisista" lapsista. Kyllä ne vanhemmat stressaa, niistä aikuisista lapsista ja hoitaa niiden lastenlapsia. Se pikkulapsi rumba vain alkaa sitten uudestaan jossain vaiheessa... Koska niitä omia lapsia on autettava hoitamaan niiden lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sulle mitään kannata edes yrittää selittää kun kaikki vaan pyörii oman napasi ympärillä. Muutama iäkäs ja lapseton tuttu omassa lähipiirissä ja ovat kyllä maailman raskainta seuraa, kun kaikki on vaan minä minä minä ja aina vaan minä. No, eiväthän he itse sitä huomaa tai tajua.
Ja sä juttelet sitten pelkästään omista lapsistasi kun muuta elämää sulla ei ole?
Höpö höpö. Vanhemmus kasvattaa ja opettamaa ajattelemaan maailmaa muustakin kuin vaan omasta näkökulmasta.
Aika katkera kommentti, muuten.
Vierailija kirjoitti:
HOOOOOI, sinä, joka valitset elää elämäsi eri tavalla kuin minä! Voisitko perustella valintasi minulle, ihmiselle, jota et edes tunne!? Elät väärin, ja haluan tietää miksi!
Vauva.fi lyhykäisyydessään.
Vierailija kirjoitti:
Vapaus ei tarkoita sitä, että pitäisi koko ajan seikkailla ympäri maailmaa ja tehdä kaikkea hurjan jännää. Se voi tarkoittaa sitä, että saa istua sohvalla puoli iltaa kaikessa rauhassa, sitten päättää lähteä kahden tunnin kävelylle ja sen jälkeen tehdä ruuaksi jotain, mistä itse tykkää. Mennä nukkumaan juuri silloin, kun haluaa ja nukkua lauantai-aamuna juuri niin pitkään kuin nukuttaa.
Kuulostaa minun elämältä. Kaksi lasta eivät tätä "vapautta" vieneet, kuin hetkeksi.
ei vaan... kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjusta toiseen jatkuu se hehkutus miten mahtavaa on VAPAUS kun ei ole lapsia. Mutta mitä ihmettä te sillä kaikella vapaudella teette?Miten elämässänne oikein näkyy se että olette niiin paljon vapaampia kuin me vanhemmat jotka saamme nauttia mahdollisesti jo aikuisten lastemme seurasta vielä vuosikymmeniä.
Kyse ei olekaan aikuisista lapsista vaan niiden 20 ensimmäisestä vuodesta joka on vanhemmille painajaista.
No onneks omat lapset eivät olleet 20v. hoidettavia. Eivätkä painajaisia ollenkaan.
Vaikuttaahan tuo varmaan ylitsepääsemättömän vaikealta, jos ei osaa ajatella kuin itseään. Niin tyypillistä. Jostakin kumman syystä noin on pärjätty sulupolvesta toiseen, mutta nytIIIK. Itsekeskeistä paskaa ja uusavuttomuutta sanon minä.