Ihmisten käytös julkisissa kulkuvälineissä

Vierailija kirjoitti:

Tullaan panssarivaunun kokoisten kaksosrattaiden kanssa täyteen ruuhkabussiin ja katsotaan muita matkustajia vaativasti, mikset auta minua saamaan nämä tungettua teidän muiden sekaan. Että voidaan sinun 4 neliömetrin tilavaateen takia olla kaikki mukavasti naama toistemme suussa. Älä valita, äläkä lisäänny, jos ei ole varaa ajaa omalla autolla.

Sitä kun ei voi ennustaa, saatko yhden lapsen vai kaksoset. Kyllä niillä kaksosten äideilläkin on oikeus kulkea busseilla.

Vierailija kirjoitti:

Pyörätuolissa kuljetettu mies yritti päästä bussiin, mutta kolmet rattaat estivät hänen aikeensa.

Ensimmäisten rattaiden omistaja: "Olemme jo nyt myöhässä terveystarkastuksesta. Meidän pitää saada jäädä"

Ok. Ymmärrettävää ja kuulosti aidolta.

Toisten rattaiden omistaja: "Meidänkin pitää saada jäädä"

Kopio sumeilematta aikaisemman vastauksen lopun, koska ei keksinyt mitään muuta. Ei näin.

Kolmas nainen ei sanonut mitään, vaan lusmuili, vaikka tilanne oli päällä. Huoh...

Mitä tästä voidaan päätellä? Eivät rattaiden kanssa kulkevat äiditkään kunnioita muita, vaikka tilanne sitä edellyttäisikin. Tällaiset tilanteet ovat toki melko harvinaisia, koska normaalisti rattaita työntävä äiti on se, jota oppikirjan mukaan pitäisi "kunnioittaa" julkisissa kulkuvälineissä.

Ja kuljettaja oli täysin kädetön? Pyörätuolimatkustaja oli ehdottomasti ensisijaisesti oikeutettu pääsemään bussiin. Joku äideistä vain laittaa rattaansa kasaan tai jää odottamaan seuraavaa bussia. Ryhtiä niille kuskeille mammojen lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Eräs mummo käski minua siirtämään tavarani pois vieressäni olleelta ikkunapaikalta, jotta hänen mukanaan ollut lapsi olisi päässyt istumaan. Hän valvoi ilmeisesti jotain päiväkotiryhmää, koska lapsia oli kymmenisen. En reagoinut aluksi mitenkään, koska raskas päivä oli edessä. Sitten mummo kysyi: "Kuuletko sinä?" Sitten käänsin katseeni hitaasti ja rauhallisesti mummoon todeten: "Ei"

Tämän jälkeen mummo mutisi vielä jotain, mutta en jaksanut enää kiinnittää siihen sen suurempaa huomiota.

Toivottavasti maksoit kahdesta paikasta. HSL;n pitäisi tehdä oma lippu näille jotka tarvitsevat oman istumapaikan käsilaukulleen tai repulleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tullaan panssarivaunun kokoisten kaksosrattaiden kanssa täyteen ruuhkabussiin ja katsotaan muita matkustajia vaativasti, mikset auta minua saamaan nämä tungettua teidän muiden sekaan. Että voidaan sinun 4 neliömetrin tilavaateen takia olla kaikki mukavasti naama toistemme suussa. Älä valita, äläkä lisäänny, jos ei ole varaa ajaa omalla autolla.

Sitä kun ei voi ennustaa, saatko yhden lapsen vai kaksoset. Kyllä niillä kaksosten äideilläkin on oikeus kulkea busseilla.

Onko se joku henkinen pakko tunkeutua sinne RUUHKABUSSIIN? Normikansalaiset käy töissä ja ruuhka-ajat on noin yleisesti tiedossa. Mammat vois matkustella muina aikoina.

Paikallisbusseissa näkee kaikkea ihunaa. Samaan bussiin osuu tosi usein lievästi kehitysvammainen mies, joka matkan ajan kynsii rupia niskasta ja sääristään ja syö ne ruvet. Jos istun sen takana, saan katsella sen verisiä niskanäppylöitä :( yleensä kyllä yritän tuijottaa tiukasti muualle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyörätuolissa kuljetettu mies yritti päästä bussiin, mutta kolmet rattaat estivät hänen aikeensa.

Ensimmäisten rattaiden omistaja: "Olemme jo nyt myöhässä terveystarkastuksesta. Meidän pitää saada jäädä"

Ok. Ymmärrettävää ja kuulosti aidolta.

Toisten rattaiden omistaja: "Meidänkin pitää saada jäädä"

Kopio sumeilematta aikaisemman vastauksen lopun, koska ei keksinyt mitään muuta. Ei näin.

Kolmas nainen ei sanonut mitään, vaan lusmuili, vaikka tilanne oli päällä. Huoh...

Mitä tästä voidaan päätellä? Eivät rattaiden kanssa kulkevat äiditkään kunnioita muita, vaikka tilanne sitä edellyttäisikin. Tällaiset tilanteet ovat toki melko harvinaisia, koska normaalisti rattaita työntävä äiti on se, jota oppikirjan mukaan pitäisi "kunnioittaa" julkisissa kulkuvälineissä.

Ja kuljettaja oli täysin kädetön? Pyörätuolimatkustaja oli ehdottomasti ensisijaisesti oikeutettu pääsemään bussiin. Joku äideistä vain laittaa rattaansa kasaan tai jää odottamaan seuraavaa bussia. Ryhtiä niille kuskeille mammojen lisäksi.

Bussikuski ei ollut täysin kädetön. Hän oli nimittäin se, joka tuli häätämään tämän pyörätuolissa istuneen ulos. -__-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs mummo käski minua siirtämään tavarani pois vieressäni olleelta ikkunapaikalta, jotta hänen mukanaan ollut lapsi olisi päässyt istumaan. Hän valvoi ilmeisesti jotain päiväkotiryhmää, koska lapsia oli kymmenisen. En reagoinut aluksi mitenkään, koska raskas päivä oli edessä. Sitten mummo kysyi: "Kuuletko sinä?" Sitten käänsin katseeni hitaasti ja rauhallisesti mummoon todeten: "Ei"

Tämän jälkeen mummo mutisi vielä jotain, mutta en jaksanut enää kiinnittää siihen sen suurempaa huomiota.

Toivottavasti maksoit kahdesta paikasta. HSL;n pitäisi tehdä oma lippu näille jotka tarvitsevat oman istumapaikan käsilaukulleen tai repulleen.

Maksan aina vain yhdestä paikasta, vaikka yleensä valtaan myös toisen paikan tavaroillani. Kenelläkään ei kuitenkaan ole oikeutta kajota omaisuuteeni, joten minulle ei voi tapahtua mitään ;)

Bussikuskien käytös on toinen asia, josta pitäisi keskustella enemmän. Naurettavaa, että jotkut heistä valittavat, koska matkustajat eivät tervehdi tai katso heitä. Mitä ihmettä?!

Ymmärrän täysin, miksi esimerkiksi sylkemisestä valitetaan, mutta tuosta ketään ei voi syyllistää. Ketään ei voi pakottaa tervehtimään kuljettajaa.

Niin, teki kuski niin tai näin, se on aina väärin jonkun mielestä. Kuski on jokatapauksessa aina se kusipää. 

Lastenvaunupaikan matkustajia ei todellakaan ole laitettu minkäänlaiseen järjestykseen. Siinä matkustetaan tulojärjestyksessä. Lastenvaunut, rollaattorit, pyörätuolit ovat tasavertaisia kulkijoita, koirat ja isot laukut voi yleensä siirtää myös muualle, missä ne vähiten häiritsee, eli takaosan käytävälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs mummo käski minua siirtämään tavarani pois vieressäni olleelta ikkunapaikalta, jotta hänen mukanaan ollut lapsi olisi päässyt istumaan. Hän valvoi ilmeisesti jotain päiväkotiryhmää, koska lapsia oli kymmenisen. En reagoinut aluksi mitenkään, koska raskas päivä oli edessä. Sitten mummo kysyi: "Kuuletko sinä?" Sitten käänsin katseeni hitaasti ja rauhallisesti mummoon todeten: "Ei"

Tämän jälkeen mummo mutisi vielä jotain, mutta en jaksanut enää kiinnittää siihen sen suurempaa huomiota.

Et antanut pienelle lapselle istumapaikkaa ja olet vielä ylpeä itsestäsi?

Noloa.

t. Lapseton, mutta inhimillinen

Onko muka väärin, jos haluaa matkustaa yksin? No ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Niin, teki kuski niin tai näin, se on aina väärin jonkun mielestä. Kuski on jokatapauksessa aina se k*sipää. 

Lastenvaunupaikan matkustajia ei todellakaan ole laitettu minkäänlaiseen järjestykseen. Siinä matkustetaan tulojärjestyksessä. Lastenvaunut, rollaattorit, pyörätuolit ovat tasavertaisia kulkijoita, koirat ja isot laukut voi yleensä siirtää myös muualle, missä ne vähiten häiritsee, eli takaosan käytävälle.

Onko joku muka väittänyt muuta?

Koirien tuominen bussiin pitäisi kieltää.

Tuleepa mieleen kerta, kun istuin bussin keskiosassa penkillä. Sisään tuli nainen lapsen(lapsen)sa kanssa, katsoi minuun ja parkkeerasi vaununsa varpailleni ja totesi ynseästi "tämä on vaunupaikka". Vastapäinen penkki oli tyhjä ja siis ylhäällä, joten hämmentyneenä sanoin, että onhan tässä tilaa. Mutta ei, maksava asiakashan se on väärässä. Olisi edes pyytänyt minua vaihtamaan vastapäiselle penkille sen sijaan, että tarvitsee iholle tulla. Minun jalkani toimivat kyllä, enkä vienyt kuin yhden ihmisen tilan. Enkä ole ajatustenlukija. Kyse siis ainoastaan itsekkyydestä ja oman pahan olon purkamisesta muihin.

Vierailija kirjoitti:

Matkustan harvoin busseilla, koska en jaksa katsella perussuomalaista sikaa jolla on aina kaikesta naama nurinpäin.

No, pari kuukautta sitten poikkeuksellisesti menin vaunuilla bussiin. Tultiin päätepysäkille ja olin jo valmistaunut sikojen rynnimiseen ovesta ulos, siirtymällä itse reunaan pois tieltä jotta en ole heidän tiellään (koettu ja nähty niin monta kertaa että vaunujen kanssa ei kannata yrittää ekana bussista ulos - vaikka se olisi JÄRKEVINTÄ. Saat vihat päällesi. ).  Yhtäkkiä läheisellä penkillä istunut mies kysäisi minulta hymyillen tarvitsisinko rattaiden kanssa apua. Järkytyin. Järkytyin tuosta odottamattomasta ystävällisyydestä niin että leuka lämähti bussin lattiaan ja änkyttäen koitin hakea oikeita sanoja. En muista koska olisin kohdannut moista ystävällisyyttä julkisessa liikennevälineessä viimeksi. Se bussi oli vielä matalalattiabussi, mistä vaunullinenkin pääsee hyvin itse ulos. Lopulta sain änkytettyä vain että "en kiitos tarvitse".

Meni vielä jälkeenpäin loppupäivä toipuessa tuosta järkytyksestä, mietin vaan että wtf just happened??!! Joku tarjosi minulle, ÄIDILLE, apuaan matalalattiabussissa. Ihan spontaanisti. On niitä herrasmiehiäkin näköjään vielä olemassa, eikä vaan näitä zombeja jotka tuijottaa älyluuriaan, vaikka toisen rattaat melkein kaatuu hankeen kun koitat yksin niitä nostaa loskavallin yli bussiin... ja kyllä, apua on pyydetty silloin nätisti. Mutta eihän ne mitään kuule eikä näe luurit korvilla...

Onkohan tämä julkisen liikenteen käytöstapojen rappio yleistäkin nykyään? Kamalalta kuulostaa.

Minun lapseni syntyi 2001, täällä Tampereella ei silloin ollut montaakaan matalalattiabussia. Vaunujen kanssa painettiin keskioven vaununappia ja joko joku kanssamatkustaja pysäkiltä nosti vaunut raput ylös, tai Herra paratkoon, joku autosta nousi ottamaan niitä vastaan. Kertaakaan en jäänyt rannalle ruikuttamaan, aina löytyi avuliaita käsiä. Nostin itsekin, jos kohdalle satuin.

Tosin se oli aikaa ennen älypuhelimia, muihin kiinnitti huomiota eri tavalla :p

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matkustan harvoin busseilla, koska en jaksa katsella perussuomalaista sikaa jolla on aina kaikesta naama nurinpäin.

No, pari kuukautta sitten poikkeuksellisesti menin vaunuilla bussiin. Tultiin päätepysäkille ja olin jo valmistaunut sikojen rynnimiseen ovesta ulos, siirtymällä itse reunaan pois tieltä jotta en ole heidän tiellään (koettu ja nähty niin monta kertaa että vaunujen kanssa ei kannata yrittää ekana bussista ulos - vaikka se olisi JÄRKEVINTÄ. Saat vihat päällesi. ).  Yhtäkkiä läheisellä penkillä istunut mies kysäisi minulta hymyillen tarvitsisinko rattaiden kanssa apua. Järkytyin. Järkytyin tuosta odottamattomasta ystävällisyydestä niin että leuka lämähti bussin lattiaan ja änkyttäen koitin hakea oikeita sanoja. En muista koska olisin kohdannut moista ystävällisyyttä julkisessa liikennevälineessä viimeksi. Se bussi oli vielä matalalattiabussi, mistä vaunullinenkin pääsee hyvin itse ulos. Lopulta sain änkytettyä vain että "en kiitos tarvitse".

Meni vielä jälkeenpäin loppupäivä toipuessa tuosta järkytyksestä, mietin vaan että wtf just happened??!! Joku tarjosi minulle, ÄIDILLE, apuaan matalalattiabussissa. Ihan spontaanisti. On niitä herrasmiehiäkin näköjään vielä olemassa, eikä vaan näitä zombeja jotka tuijottaa älyluuriaan, vaikka toisen rattaat melkein kaatuu hankeen kun koitat yksin niitä nostaa loskavallin yli bussiin... ja kyllä, apua on pyydetty silloin nätisti. Mutta eihän ne mitään kuule eikä näe luurit korvilla...

Onkohan tämä julkisen liikenteen käytöstapojen rappio yleistäkin nykyään? Kamalalta kuulostaa.

Minun lapseni syntyi 2001, täällä Tampereella ei silloin ollut montaakaan matalalattiabussia. Vaunujen kanssa painettiin keskioven vaununappia ja joko joku kanssamatkustaja pysäkiltä nosti vaunut raput ylös, tai Herra paratkoon, joku autosta nousi ottamaan niitä vastaan. Kertaakaan en jäänyt rannalle ruikuttamaan, aina löytyi avuliaita käsiä. Nostin itsekin, jos kohdalle satuin.

Tosin se oli aikaa ennen älypuhelimia, muihin kiinnitti huomiota eri tavalla :p

Nykyään kanssamatkustajia jopa raiskataan busseissa, eivätkä älyluuriin tuijottajat huomaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs mummo käski minua siirtämään tavarani pois vieressäni olleelta ikkunapaikalta, jotta hänen mukanaan ollut lapsi olisi päässyt istumaan. Hän valvoi ilmeisesti jotain päiväkotiryhmää, koska lapsia oli kymmenisen. En reagoinut aluksi mitenkään, koska raskas päivä oli edessä. Sitten mummo kysyi: "Kuuletko sinä?" Sitten käänsin katseeni hitaasti ja rauhallisesti mummoon todeten: "Ei"

Tämän jälkeen mummo mutisi vielä jotain, mutta en jaksanut enää kiinnittää siihen sen suurempaa huomiota.

Et antanut pienelle lapselle istumapaikkaa ja olet vielä ylpeä itsestäsi?

Noloa.

t. Lapseton, mutta inhimillinen

Onko muka väärin, jos haluaa matkustaa yksin? No ei ole.

On se, jos muualla ei ole enää vapaita istumapaikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, teki kuski niin tai näin, se on aina väärin jonkun mielestä. Kuski on jokatapauksessa aina se k*sipää. 

Lastenvaunupaikan matkustajia ei todellakaan ole laitettu minkäänlaiseen järjestykseen. Siinä matkustetaan tulojärjestyksessä. Lastenvaunut, rollaattorit, pyörätuolit ovat tasavertaisia kulkijoita, koirat ja isot laukut voi yleensä siirtää myös muualle, missä ne vähiten häiritsee, eli takaosan käytävälle.

Onko joku muka väittänyt muuta?

Katso viesti 42

Kuinka uskallatte kulkea julkisilla, siellähän on pelkkiä juoppoja ja narkkeja? Ja gutaleet päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puuttuisin toiseen asiaan. Viimeksi junassa joku neiti suihkutti lakkaa tai jotain sellaista hiuksiin. Pikkuisen yskitti, vaikka ei astmaa tms minulla olekaan. Jollaillakin ei vain ole tilanne tajua eikä käytöstapoja.

Ei tosiaankaan. Viimeksi junassa yksi tyyppi leikkasi kynsiään. Ällötti. Sitten rupesi ällöttämään tosi pahasti, kun hän riisui sukkansa ja rupesi leikkaamaan varpaankysiään. Meinas yrjöt lentää.

Kuinka paha hienonokka pitää olla, jos kynsien leikkaaminen ällöttää...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs mummo käski minua siirtämään tavarani pois vieressäni olleelta ikkunapaikalta, jotta hänen mukanaan ollut lapsi olisi päässyt istumaan. Hän valvoi ilmeisesti jotain päiväkotiryhmää, koska lapsia oli kymmenisen. En reagoinut aluksi mitenkään, koska raskas päivä oli edessä. Sitten mummo kysyi: "Kuuletko sinä?" Sitten käänsin katseeni hitaasti ja rauhallisesti mummoon todeten: "Ei"

Tämän jälkeen mummo mutisi vielä jotain, mutta en jaksanut enää kiinnittää siihen sen suurempaa huomiota.

Toivottavasti maksoit kahdesta paikasta. HSL;n pitäisi tehdä oma lippu näille jotka tarvitsevat oman istumapaikan käsilaukulleen tai repulleen.

Maksan aina vain yhdestä paikasta, vaikka yleensä valtaan myös toisen paikan tavaroillani. Kenelläkään ei kuitenkaan ole oikeutta kajota omaisuuteeni, joten minulle ei voi tapahtua mitään ;)

Varovaa siirtämistä ei kielletä missään, äkkiäkös sen kassin nakkaa syliis/sinne bussin ylälokeroon että ite pääsee siihen istumaan, jos ei pyytämällä siirrä.